Ulkona paukkuu, joten forumilla on pakosti hiljaista...
Sen sijaan tehtyjen maalien määrissä pudotus on huomattava. Itse asiassa hieman vajaan 20 prosentin luokkaa.
Hyökkäyspään tehot ovat kyllä olleet heikommat kuin viime kaudella, mutta kannattaa myös muistaa tuo Unitedin sysimusta kauden alku nimenomaan vastustajan maalin edessä, vain neljä tehtyä maalia ensimmäisessä kuudessa liigapelissä. Sen jälkeen tahti on ollut kovempaa kuin viime kaudella, tuollaista 2,36 maalia per peli. Toki pitää ottaa huomioon, että samanlaisia kuivia kausia on tullut aiemmillakin kausilla, joten siinä mielessä tämä vertailu ei kerro kaikkea, mutta eihän se kerro muutenkaan. Joka tapauksessa tällaisten keskiarvojen ja muiden tilastonikkarointien sijaan (joita itsekin harrastan välillä liikaa) pitäisi katsoa niitä peliesityksiä. Se on totta, että hyökkäyspeli ei ole silmiä hivellyt jokaisessa pelissä, kuten lauantaina, mutta pääosin hyökkäys on mielestäni toiminut hyvin.
Ronaldon rooli on ollut tietenkin ratkaiseva, mutta samalla laillahan joka joukkueessa on ne tähtipelaajat, jotka näitä maaleja tekevät viikosta toiseen. Ja turha mielestäni spekuloida millään loukkaantumisilla, se on selvää että jokainen joukkue on heti heikompi jos ottaa parhaan pelaajan pois. Loukkaantumisia tulee jos on tullakseen, mutta ei Ronaldon loukkaantumisen varalle voi mitään "varasuunnitelmaa" luoda. Kovasti täällä on Teveziä ja Rooneya lytätty ja paskaksi haukuttu, mutta ovat he kuitenkin tehneet yhteensä 17 maalia tällä kaudella. Yhden vähemmän kuin Ronaldo, tiedän, mutta maaleja silti.
Mitä taas puolustukseen tulee, niin se on tosiaan pitänyt paremmin kuin monena vuonna. Ainoastaan 11 päästettyä maalia ja ollaan jo "kevätkaudella", loistosuoritus. Silti näitä ajoittaisia nukahduksia sattuu (joita ei tietenkään voi aina välttää), jotka sitten maksavat pisteitä.
Kotisaldohan Unitedilla on aivan erinomainen, Arsun kanssa sarjan paras. Ainoa pinnamenetys on siis tuo Reading-tasuri kauden avauskierroksella, huomenna olisi mahdollisuus ottaa kymmenes peräkkäinen liigavoitto OT:lla. Vierassaldo onkin se, missä tällä hetkellä on ongelmia. Kymmenestä pelistä "ainoastaan" (kuitenkin vain Portsmouthilla, Chelsealla ja Poolilla enemmän) viisi voittoa, ja jo kolme tappiota. Maalimäärä, 15, ei ole älyttömän hyvä, ja toisaalta jopa 8/11 maalista on mennyt omiin nimenomaan vieraskentällä. Siellä siis parannettavaa on, mutta samalla on hyvä muistaa, että United on pelannut tämän hetken top 10:stä jo seitsemää vastaan vieraissa (jäljellä Chelsea ja Newcastle). Näitä tilastoja voisi pyöritellä loputtomiin, mutta todellisuudessa pisteet ja pytyt jaetaan kentällä, ja minusta Unitedilla ei ole hirveästi huolta Valioliigan suhteen. Tällä en tarkoita tietenkään sitä, että mestaruus olisi varma tai edes lähelle sitä, mutta viittaa vain siihen, että peli on muutamaa peliä lukuun ottamatta (lähinnä Brum, Bolton ja West Ham) toiminut ihan mallikkaasti. Ja kun pelien jälkeen on aina helppoa, ja tuntuu siltä että tässä topikissa muodikastakin, selitellä Unitedin ylivoimaa vastustajan heikkoudella, niin mitä muuta joukkue voi tehdä kuin ottaa sen voiton? Ja miten joku 4-1 voitto Derbystä hyvine ja huonoine puolineen vaikuttaa seuraavan viikon otteluun Liverpoolin vieraana? Itse sanoisin, ettei millään tavalla. On oikein pohtia joukkueen esityksiä eikä tuijottaa pelkkiin tuloksiin, mutta toisaalta pelaajat menevät kentälle kuitenkin voitto tavoitteenaan, vaikka lauantain kaltaisten esitysten jälkeen siihen on vaikea välillä uskoa. Fanit, etenkin huippujoukkueiden kohdalla, odottavat viikosta toiseen sitä kuuluisaa kuohuvaa futista, mutta aina ei näin tapahdu. Ja sitten kun pyttyjä tulee, ei fanitkaan jaksa niitä huonoja esityksiä muistella.
-------------------------
Candidate jo tekikin pienen katsauksen tulevaan. Harmi sinänsä, että hänen kaltainen luottomies joutuu jättämään loukkaantumisen takia loppukauden väliin, mutta toivottavasti vähemmälle peliajalle jääneet pystyvät nostamaan päätään ja hoitamaan hänen ruutunsa kunnialla. Oma kontribuutioni seuraavassa:
Kantin puheiden mukaan Unitedin tammikuu tulee olemaan kuin kävely puistossa, eli helppoa kuin mikä. Aina voi kuitenkin kompasteluja tulla, tässä suhteessa voisi toisaalta ajatella, että pelaajille lauantain tappio olisi hyvä varoitus. Vuosi alkaa siis huomenna kotipelillä Birminghamia vastaan, ja jatkuu FA Cupin ottelulla kovakuntoisen Villan vieraana. Tähän väliin siis muutama sana tuosta tarunhohtoisesta kilpailusta. Viime vuosien perusteella on jäänyt hieman sellainen kuva, ettei United ole parhaimmillaan näissä cup-matseissa muita suuria vastaan. Turpiin on tullut nyt Millwall-voiton jälkeen Arsulta, Poolilta ja Chelsealta. Muutenkin liigamuotoinen turnee tuntuu sopivan paremmin punanutuille, pitkässä juoksussa joukkue kun tuntuu olevan kaikesta huolimatta tasaisen varma suorittaja. Tämän asian takia en siis usko mihinkään suurmenestykseen FA Cupissa, jopa Villa (taas kerran vastassa kolmannella kierroksella) saattaa osoittautua liian kovaksi haasteeksi.
Ja nyt kun United on jo aikoja sitten pudonnut Carling Cupista, niin jäljelle jää vain UCL. Lyon on kova vastus, mutta ranskalaisporukka pitäisi kuitenkin kaatua, tai muuten voi jälleen kerran puhua pahasta alisuorittamisesta eurokentillä. Ei Lyon missään nimessä helppo vastus ole, kovin mahdollinen arpajaisista, mutta kuten sanoin, voitettavissa kuitenkin. Sen jälkeen onkin täydellinen mysteeri mikä porukka vastaan tulisi, ja tästä syystä itsekään en kannata UCL:n asettamista kauden ykköstavoitteeksi. Kaikki joukkueet ovat tietenkin voitettavissa, mutta tuntuu melkeinpä helpommalta kerätä valjussa ~90 pinnaa 38:sta ottelusta kuin kaataa herkkusienessä peräkkäin Lyon, Barcelona, Real Madrid ja AC Milan.
No, nyt kun noutaja on tullut Camp Noulla, jää spekuloitavaksi enää Valioliiga. Kuten jo aiemmin sanoin, ManU on kohdannut kovia porukoita vieraskentillä, ja täten loppukauden pitäisi ainakin paperilla olla hieman helpompi. Toisaalta näin saattaa olla muillakin haastajilla (en ole pahemmin perehtynyt kolmen muun ohjelmiin), joten tämän, sinänsä positiivisen asian, varaan on turha liikoja laskea. Viime kauden pistemäärä, 89, on kuitenkin täysin saavutettavissa, joskin se vaatisi todella kovaa loppukautta. En kuitenkaan jaksa uskoa, että Arsu pitäisi tuon vireen yllä kauden loppuun saakka, joten pienempikin pinnamäärä, esim. 82-86, saattaa hyvinkin riittää kannun nostamiseen. Kauden ensimmäisen puoliskon perusteella Arsenal on suosikki, mutta mitä tahansa saattaa tapahtua. Mielenkiintoista on myöskin seurata mm. Cityn tilannetta, kuinka he vahvistavat tammikuussa miehistöään ja pystyvätkö pitämään tuon viidennen sijan. Valioliigan loppukaudestakin voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta kuten jo aiemmin tuli todettua, aika mahdotonta niitä tapahtumia on kuitenkaan ennustaa. Näillä näkymin United ei ole vahvistamassa rinkiään tammikuussa, joten siinä mielessä siirtoikkuna ei herätä aivan mieletöntä kiinnostusta.
Helmikuun kymmenennestä on tulossa varmasti tunteikas päivä Manchesterissa. Ei pelkästään sen takia, että silloin pelataan Manchesterin paikallispeli United-City, vaan kyseisenä päivänä "juhlistetaan" Münchenin lento-onnettomuuden 50. vuosipäivää (oikea päivämäärähän on 6.2.). United, ja ilmeisesti myös City, pelaa sen aikaisissa tai ainakin sen mallisissa pelipaidoissa, ilman "turhia" sponsoreita ja logoja. Siinä pelissä on ainakin manchesterilaisille kyseessä paljon muutakin kuin pelkät kolme pinnaa...
-------------------------
Nyt kun tuli jo höpistyä tulevasta, niin onkin taas aika kääntää katseet menneeseen vuoteen. Kausi toi Unitedille UCL-välieräpaikan, FA Cupin finaalipaikan ja Valioliiga-mestaruuden, joten kovin kauaksi joukkue ei jäänyt triplasta. Jäi kuitenkin sen verran, että nälkää luulisi riittävän tulevaisuudessakin, etenkin kun joukkueeseen on tullut taas uusia, nuoria kasvoja.
Carling Cupissa (joka tosin päättyi Unitedilta jo edellisenä vuonna) Southend pudotti puolustavan mestarin ulos Freddy Eastwoodin upealla vaparimaalilla. FA Cupissa tie jatkui finaaliin saakka (mukaan mahtui mm. kaksi uusintaa Readingia ja Boroa vastaan), mutta Didier Drogba päätti sen jatkoajan viimeisellä peliminuutilla upean seinäsyöttelyn päätteeksi.
UCL:n neljännesvälierissä Lille kaatui Giggsin kiistellyllä ja Larssonin jäähyväisosumalla yhteismaalein 2-0, jonka jälkeen arpa heittikin Unitedille vastaan AS Roman. Rooman tapahtumia kukaan ei varmasti halua sen enempää muistella, niin kentän, katsomon kuin stadionin ulkopuolisten tapahtuminen osalta. Old Traffordilla nähtiin kuitenkin kotijoukkueelta näytös, joka ei tule unohtumaan vaikka kuinka haluaisi. 7-1 oli tyly lopputulos, mutta Unitedin jatkopaikkaa vain harva saattoi pitää ansaitsemattomana. Kevään 1999 tapaan "The Italian Job" ei kuitenkaan saanut manchesterilaisten kannalta toivottua päätöstä, vaan AC Milan marssi finaaliin yhteismaalein 5-3. Tasoero oli loppujen lopuksi selvä, mutta Manchesterissa pelattu ottelu, ja etenkin sen toinen puoliaika, oli hieno osoitus Unitedin potentiaalista: täydellistä dominointia, josta palkintona Wayne Rooney loppuhetkien voittomaali.
Nuoren Ronaldo&Rooney parivaljakon seitsemän maalia Romaa ja Milania vastaan ei siis riittänyt finaalipaikkaan, mutta Valioliigassa tarina oli toinen ja etenkin Ronaldo oli kevätkaudella pitelemätön, 5+9 tehot kertoivat myös jotain ratkaisukyvystä, vaikka loppukaudesta selvää väsymystä olikin jo havaittavissa. On hauskaa aina jälkeenpäin katsella kevään pelien ratkaisuhetkiä uudestaan ja miettiä, kuinka pallo tuntuu aina pomppivan sille toukokuussa mestariksi kruunatulle joukkueelle. ManU:kin oli suurissa vaikeuksissa mm. Fulhamin, Poolin, Evertonin ja Cityn kanssa, mutta joukkue kuitenkin jollain ihmeen konstilla sai kasaan noistakin peleistä kaksitoista pinnaa. Mukaan mahtui Ronaldon soolomaalia, O'Shean loppuhetkien voittomaalia, nuoren Everton-maalivahti Turnerin emämunausta (kuten myös "allekirjoittaneen" oma maali ja Rooneyn voitto-osuma vanhaa seuraansa vastaan), van der Sarin rankkaritorjuntaa, kuten myös Carlos Tevezin maali OT:lla, joka piti West Hamin Valioliigassa ja saattoi olla osasyynä siirtoon Unelmien Teatterille...
Loppuun voisikin heittää vielä äänestyksen, jonka muistelisin Henskin pistäneen viime vuonna. Eli valitaan siis koko vuoden ja alkukauden kolme parasta pelaajaa (mieluiten muutaman sanan kera). Voisi vaikka, äänestysinnokkuudesta riippuen, laskea nuo sitten parin päivän-viikon kuluttua, ja katsoa kuka vei, Rooney, Ronaldo vai Richardson. Tässä kuitenkin omat ääneni:
2007:1.
Cristiano Ronaldo - Aivan uskomatonta dominointia, niin Valioliigassa kuin vihdoin myös eurokentillä. Kikat purevat vanhaan malliin, ja koko vuoden tehot 29+14 kertokoot miehen ratkaisijan kyvyistä. Mestaruuden tärkein yksittäinen tekijä viime keväänä...
2.
Michael Carrick - Tämä valinta painottuu enemmän keväälle. Carrick oli aivan loistavassa vireessä, ja kun syksyllä (kuten ei nytkään) syntynyt yhtään maalia, niin keväällä niitä tuli jo neljä. Hän oli monissa ratkaisupeleissä Unitedin parhaimmistoa, ja Scholes-Carrick kaksikon pallottelua oli ilo katsella.
3.
Wayne Rooney - Rooneylta itse asiassa varsin ehjä vuosi. Maalivire oli aika hyvää niin keväällä kuin syksylläkin, yhteensä maaleja syntyi yli 20. Pelityyli on etenkin tällä kaudella aivan erilaista kuin parin vuoden takainen, jolloin Rooney oli mielestäni parempi tai ainakin näkyvämpi pelaaja, mutta näyttää niitä tehoja näinkin tulevan.
2007-2008 alkukausi:1.
Cristiano Ronaldo - No ei kai joukkueen suunnilleen jokaisesta maalista vastaavaa pelaajaa voi sivuuttaa tässäkään? Pelityyli ei ole kaikkien mieleen, tärkeintä tietysti ettei vastustajakaan siitä pidä.
2.
Patrice Evra - Alkukauden paras vasen pakki Valioliigassa, eikä koko Euroopasta varmasti kovin montaa parempaa löydy. Hienoja nousuja niin pallollisena kuin pallottomanakin, eikä puolustuspelaamisessakaan ole pahemmin valittamista. Välillä liian innokas ja pelaa itsensä joko tilanteesta ulos tai tuomarin muistioon, mutta onneksi suuremmilta vahingoilta ollaan vältytty.
3.
Rio Ferdinand - Rio on minusta ollut puolustuksen kantava voima jo pitkään, mutta tällä kaudella hän on mielestäni nostanut tasoaan vielä hieman korkeammalle. Erinomainen toppari, joka Nevillen ollessa loukkaantuneena ansaitsisi mielestäni kapteeninnauhan hihaansa.
Pienet maininnat vielä uusista hankinnoista:
Anderson: Copa ja syksyn ressupelit eivät lupailleet suuria, mutta Wigan-peli ja sen jälkeiset esitykset ovat jättäneet erittäin positiivisen kuvan brassista. Toki parannettavaa on vielä, ja tämän Anderson varmasti tiedostaa itsekin, itse olen ollut eniten yllättynyt hänen liikkumisestaan (verrattuna kesän ja alkusyksyn "laiskotteluun") sekä brassin puolustusinnokkuuteen ja fyysiseen voimaan. Pallollisena peli näyttää välillä hieman kankealta, mutta syöttötarkkuus on erinomainen. Avausmaali olisi ihan kiva...
Hargreaves: Owenin kausi on mennyt suurimmaksi osaksi lasaretissa, mutta monissa peleissä hän on mielestäni ollut Unitedin paras tai ainakin parhaimmistoa, mm. City-, Spurs- ja Pool-pelit tulevat mieleen. Keanen jälkeen Hargreaves on ensimmäinen pelaaja Unitedissa, joka tietää miten pallot riistetään. Joillekin pelaajille pallot vain tuntuvat pomppivan kaksinkamppailuissa, ja Hargo on yksi heistä. Pallollisessa pelissä olisi parannettavaa, olisi mukava nähdä Scholes-Hargreaves kaksikko samaan aikaan kentällä.
Nani: Portugalilainen sai varmasti "parhaan lähdön" näistä neljästä hankinnasta United-uralleen. Pari upeaa maalia treenimatseissa ja kauden ensimmäiseen liigavoittoon johtanut kanuuna Spursin verkkoon ei ollut huono alku. Sen jälkeen SAF on istuttanut Nania aika paljon penkillä ja jopa katsomossa, mutta lähes aina kentälle päästessään Nani on ollut todella pirteä, ja johtaahan hän Unitedin syöttöpörssiäkin. Pelityylissä paljon samaa Ronaldon kanssa, vaikka ehkä hieman suoraviivaisempi peluri on kyseessä. Ei (ainakaan vielä) Ronaldon tasolla, mutta ainakin sopeutuminen Englantiin ja Valioliigaan on vaikuttanut melko kivuttomalta, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin...
Tevez: Liian hidas ja huono viimeistelemään. Näin saattoi moni United-fani ajatella ensimmäisten pelien jälkeen, kun Tevezille pistettiin juoksupalloja joihin hän ei ehtinyt ja maalipaikkoja joista Carlitos onnistui sutimaan pallon vielä ohi. Chelsea-peli oli varmasti hänelle käännekohta, kun hän upotti sinisen kaljuunan puskullaan. Itseäni on ihastuttanut Tevezin pelissä älykkäät syötöt ja pienet kikat jalkapohjalla. Lisäksi argentiinalainen taistelee palloista aina viimeiseen asti, ja sitä piirrettä osaan arvostaa, etenkin taitopelaajissa. Maaleja olisi voinut syntyä enemmänkin, mutta yhdeksän osumaa on mielestäni kohtalaisen hyvä saldo, kun ottaa huomioon etten ainakaan itse odottanut Tevezistä mitään suoranaista maalitykkiä.
-------------------------
Huomenna siis jälleen Valioliigaa, tällä kertaa Unitedilla on vastassa Birmingham Old Traffordilla. Saapa nähdä josko pelaajia huomenna kiinnostaisi pelatakin, pinnat varmaan kelpaisivat Fergusonille, jos ei muuten niin myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi. Van der Sar on ilmeisesti edelleen ulkona, ja tietenkin Foster, Neville, Silvestre ja Scholes. Muut taitavatkin olla kunnossa, joten jonkinlaista valintaongelmaa on valmennusjohdolla edessä. Veikkaisin että Ronaldo jää penkille jos Rooney on kunnossa. Saha tuskin kestää kolmatta peräkkäistä peliä avauksessa, itse veikkaan seuraavaa sommitelmaa:
-------------------Kuszczak-----------------
O'Shea--------Rio-----------Vidic--------Evra
Park-------Hargreaves-----Anderson------Nani
-------------Tevez---------Rooney----------
penkki: Heaton, Pique, Fletcher, Ronaldo, Saha
-------------------------
No niin, eiköhän tämä ollut tässä. Yritetään pitää topikki pystyssä tulevanakin vuonna. Hyvää uutta vuotta!
