Rion sanoin, kyllä tämä loppukausi oli "tähtiin kirjoitettu": Giggs ensin sivuaa Sir Bobbyn ennätystä Wigan-pelissä ja ratkaisee mestaruuden lopullisesti Unitedille. Moskovassa mies tulee varsinaisen peliajan viimeisillä minuuteilla vaihdosta kentälle, ja rankkarikisassa laukoo sen ratkaisevan pilkun sisään, mikä tuo seuralle sen kolmannen Euroopan Cupin, 50 vuotta Münchenin lento-onnettomuuden jälkeen.
-----------------
Mitä voi enää sanoa? Tunnelma rankkarien aikana ja jälkeen oli aivan uskomaton. Oma uskoni ei kaatunut vielä Ronaldon vetoon, vaan siihen A. Colen vetoon, joka meni van der Sarin käsien kautta sisään. Terry kuitenkin liukastui ratkaisevalla hetkellä, vähän kuten vdS siinä tasoitusmaalissa, ja United käänsi rankkarit vielä voitoksi. Täytyy kyllä sanoa, etten olisi uskonut esim. Nanilla kestävän kantti tuossa paikassa, mutta niin vain laukoi pallon tyylillä sisään. Jossain määrin olikin kuvaavaa, että koko kauden joukkuetta maaleillaan kannattelut Ronaldo epäonnistui, mutta onneksi muilla hermot pitivät, ja van der Sar torjui sitten rankkarikisan surkeimman vedon Anelkalta.
Ronaldosta sen verran, että jossain mielessä taivun kyllä Freddyn linjoille tässä asiassa: ei Ronaldo mikään varsinainen isojen pelien ratkaisija ole, ainakaan vielä. Eikä mielipiteeseeni vaikuta tuo yksi epäonnistunut rankkari. Ja eilinen esityshän oli parasta Ronaldoa näissä suurissa peleissä, uskallanko sanoa, koskaan. Ja toisaalta vaikka häntä on kovasti kritisoitu ylimieliseksi ja itsekkääksi, niin lopussa kyllä huomasi mitä tämä voitto hänelle merkitsi. Reaktio oli toki ymmärrettävä ottaen huomioon hänen oman epäonnistumisensa, ja sen jälkeenhän portugalilainen ei tainnut edes uskaltaa katsoa rankkarikisaa loppuun.
Muuten itse pelistä jäi aika valju maku suuhun. Alku oli selvästi Unitedin, ja Tevezille sekä Carrickille tarjottiin jo lähes ratkaisijan viittaa, mutta kumpikaan ei sitä itselleen kelpuuttanut. Sitten tuli Chelsean maali parin tuuripompun seurauksena. Toisaalta voi sanoa, että kun tekee juoksun boksiin, niin monesti siitä seuraa hyvää, ja näin tapahtui myös Lampardin nousun jälkeen.
Tasoituksesta Unitedin peli meni aika pahasti sekaisin, ja toisella jaksolla sai olla tyytyväinen pelin mentyä lopulta jatkoajalle. Drogba laukoi kovan kudin tolppaan, ja jatkoajan alkupuolella Lampard kokeili yläriman kestävyyttä. Loppua kohden United sai otteen, ja Evran upean nousun seurauksena Giggsille avautui loistopaikka, veto suuntautui kuitenkin suoraan kohti Terryn päänuppia. Tämän jälkeen Drogba hölmöili itsensä suihkuun, ilmeisesti tiesi ettei kantti kuitenkaan kestäisi rankkarikisassa.
Vaihdoista sen verran, että voisi melkein kuvitella Wesin sanoneen Fergusonille jossain välissä, että "ota nyt ihmeessä minut pois, rankkaria kun en halua laukoa". Andersonin pää sen sijaan kesti hienosti tiukan tilanteen, enkä oikeastaan muuta odottanutkaan.
Van der Sar homman lopulta torjunnallaan ratkaisi, ja hän pelasi muutenkin varman matsin. Tasoitusmaalissa oli epäonninen jalan pettäessä pehmeällä nurmella, mutta esimerkiksi avauspotkut olivat taas totutun hyvällä tasolla.
Topparit painivat Drogban kanssa kiitettävästi, onhan tuon kokoinen köriläs vaikea pitää aisoissa, vielä kun nopeutta ja voimaa löytyy enemmän kuin kummaltakaan puolustajalta. Laidoilla Evra teki nousuja jatkoajan viimeisille hetkille asti, ja hänen voitonhalunsa muutaman vuoden takaisen Monaco-pettymyksen jälkeen oli nähtävissä. Brown hoiti omalla laidallaan kohtalaisesti tonttinsa, ja ehti siinä keskityksen Ronaldon johtomaaliinkin viskata.
Keskikenttä toimi ensimmäisen jakson, mutta sen jälkeen siniset kyllä jyräsivät lähinnä Ballackin johdolla. Scholesin penkille ottaminen ei ollut yllätys, hän kun ei meinannut pysyä vastustajien mukana, ja korttikin oli jo alla. Carrickin syöttötarkkuus ei ehkä ollut parasta mahdollista luokkaa, mutta hän kuitenkin yritti edistää peliä syötöillään, ja minusta tämä oli ehdottomasti plusmerkkinen finaali häneltä. Kuten myös Owen Hargreavesilta, joka oli ehdottomasti joukkueensa parhaimmistoa. Hänestä vain huokuu kokemus näistä suurista peleistä, ja vaikka kausi ei ihan putkeen olekaan hänen kohdallaan mennyt, on hänkin osoittanut arvonsa etenkin kevään suurissa peleissä, juuri silloin kun suuret pelaajat nostavat tasoaan.
Kärkipäässä Ronaldo oli ehdottomasti Unitedin näkyvin pelaaja, ja vei Essieniä kyllä välillä todella pahasti. Maali oli hieno, mutta muita paikkoja ei sitten siunaantunutkaan, ja esimerkiksi vapareita ei ollenkaan. Tevez taisteli taas läpi koko matsin, ja hänen suojauspelinsä toi monta tilannetta ManU:lle, kun siniset eivät saaneet palloa argolta sitten millään pois. Rooney oli erittäin vaisu, eikä virettä varmasti auttanut siirto oikealle laidalle. Reaktio vaihtoon tullessaan kertoi varmasti vähintään yhtä paljon pettymyksestä omaan esitykseensä, kuin siihen että joutui kentältä sivuun.
Ennen peliä harmitti etenkin Parkin puolesta, korealainen kun ei mahtunut edes penkille. Kokonaisuutena United pelasi kuitenkin kohtalaisen hyvän matsin, ja Fergusonin pelaajavalinnat osuivat omasta mielestäni oikeaan. Rankkarit ovat tietenkin pitkälti tuuripeliä, mutta onneksi kerrankin kääntyi näin. Muutaman vuoden takaisesta FA Cupin finaalista Arsua vastaan on aika huonot muistot, kun United vei peliä miten tahtoi, mutta kaatui kuitenkin Scholesin epäonnistuneeseen rankkariin. Eilinen oli kuitenkin huomattavasti suurempi päivä koko seuralle, ja kerrankin onni oli punaisten puolella. Ja kyllähän esimerkiksi Terryn ja Ballackin reaktiot kertoivat siitä, miten suuresta pelistä oli kyse. Tappion hetkellä pettymys on kova, ja oli hienoa nähdä tuo "kunniakuja" sinisten pelaajille ottelun lopussa. Näin sen pitää mennäkin, peli on kovaa ja välillä astutaan lain väärälle puolelle, mutta pelin loputtua osataan antaa tunnustus erinomaiselle vastustajalle.
-----------------
Jotenkin tässä nyt tuli sellainen olo, että tämä UCL-kannu tavallaan varmisti tämän "vuosikerran" paikan siellä kuolemattomien United-joukkueiden harvalukuisessa rivistössä. Ja itse uskallan kyllä sanoa, että tämä joukkue on taitotasoltaan ja lahjoiltaan sitä '99 joukkuetta korkeammalla tasolla, mutta sillä porukalla jonkinlainen "voittamisen kulttuuri" oli aivan omassa luokassaan. Se joukkue oli kuitenkin jollain tapaa kulkenut tiensä päähän, ainakin omasta mielestäni, mitä tulee pelaajien kehittymiseen ja joukkueena pelaamiseen, joka ei olisi voinut toimia paremmin kuin miten se toimi niissä kevään ratkaisevissa peleissä. Nykyjoukkueessa on paljon pelaajia, joilla parhaat vuodet on selvästi edessäpäin, ja joilla todellakin on varaa tästä vielä parantaa. Lähinnä puhun nyt nimistä Rooney, Tevez, Nani ja Anderson, mutta kyllä heidän takanaan on vielä lisää potentiaalia, ja varmasti kesällä näemme jotain hankintoja tällekin puolelle.
"Class of 2008" on kuitenkin tehnyt sen, mihin esimerkiksi "Cantonan joukkue" ei koskaan kyennyt, eli valloittamaan Euroopan. Ja vaikka finaalin tasosta tai Unitedin pelityylistä aiemmissa vaiheissa sanoisi mitä, niin kyllä tuo Henskin monesti painottama fakta kahdesta peräkkäisestä liigamestaruudesta ja nyt UCL-mestaruudesta on niin painavaa tavaraa, ettei siinä jää varaa jossitteluun. Ja tämä on myös saavutus, johon aiemmat ryhmät vuosina '68 ja '99 eivät yltäneet...
