• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Yleistä keskustelua italialaisesta jalkapallosta!

Aloittaja Super-Pippo, 13.09.2006 klo 20:08:05

0 Jäsenet ja 4 Vieraat katselee tätä aihetta.

SottoInter

Lainaus käyttäjältä: waldo21 - 20.07.2012 klo 16:25:42
Onko joillain Italiassa asuneilla tai paljon siellä myös muita kuin Serie A:n pelejä nähneillä heittää jotain hyviä vinkkejä tulevalle kaudelle alemmissa sarjoissa pelattavista otteluista, joita erityisesti kannattaisi käydä katsomassa? Pelin taso ei niinkään ole avaintekijänä, vaan näistä alemmista sarjoista mahdollisesti löytyvät ottelut, stadionit ja kannattajat, jotka tarjoavat hienoja elämyksiä calcion ystävälle?

Trapani-Siracusa (Sisilian pikkuderby, serie C1) yleensä erittäin kiimainen derby. Muistaakseni viimeksi ottelu päättyi 1-2 Siracusan voittoon ja ottelussa jaettiin jopa viisi punaista.

iivu

Lainaus käyttäjältä: ex-adriano - 20.07.2012 klo 23:17:09
Jos kiinnostaa tulikuuma-tunnelma kentällä ja katsomossa niin näistä luulisi ainakin löytyvän:

Bari - Lecce ja toisinpäin: Apulian derby
Hellas Verona - Livorno: oikeisto vs. vasemmisto
Hellas Verona - Ternana: oikeisto vs. äärivasemmisto
Reggina - Crotone: Calabrian derby

.. hyviä vinkkejä, vähemmän tunnettuina rivaliteetteina serie B:stä lisäisin vielä pyhimysderbyn Padova - Cittadella, Veneton sisäisen Verona - Padova, järviderbyn Verona - Brescia, paikallisen Modena - Sassuolo (etäisyys n. 10 km), riisiderbyn Novara - Pro Vercelli sekä Toscanan sisäisen Livorno - Grosseto. Aikanaan nämä alasarjojen kiistakumppanien kohtaamisethan olivat niitä kaikkein kuumimpia matseja, joihin eivät valokeilat ja virkavallan panostukset kohdistuneet ollenkaan samalla tavalla kuin huomion keskipisteessä serie A:ssa. Si davano da fare. ..

Italia oli vuosikymmeniä järjestäytyneen kannatuksen ykkösmaa myös käsittämättömän laajan rintamansa myötä; pelkkään kannatuskulttuuriin ja katsomokuviin keskittyneet lehdet kuten Supertifo, Fan's Magazine jne. kykenivät täyttämään sivunsa joka toinen viikko helposti huikaisevalla läpileikkauksella maan kulttuuririkkaille stadioneille, joilla elävien kannatusorganisaatioiden taso oli kivikova pienistä kivikylistä metropoleihin saakka. Tänään tilanne on toisenlainen. Perinteikkäät seurat kaatuvat, stadionit ammottavat tyhjyyttään ja järjestäytynyt kannatus on painostettuna ja pakotettuna jättänyt jo taakseen suuren osan stadioneista. Jäljellä on enää muutamia kannatuskulttuurin linnakkeita.

Joka tapauksessa kaikki edellä mainitut ottelut ovat kannattajilleen edelleen niitä kauden ehdottomia kohokohtia, ja mikäli vieraskannattajien vain annetaan matkustaa paikan päälle, on tunnelma varmasti yhä kohdallaan.

Lainaus käyttäjältä: SottoInter - 21.07.2012 klo 15:15:07
Trapani-Siracusa (Sisilian pikkuderby, serie C1) yleensä erittäin kiimainen derby. Muistaakseni viimeksi ottelu päättyi 1-2 Siracusan voittoon ja ottelussa jaettiin jopa viisi punaista.


.. Siracusa jättäytyi viikko sitten taloudellisten ongelmien takia pois ammattilaissarjoista jo kolmatta kertaa historiansa aikana. Muita amatöörisarjoista vauhtia ensi kaudella hakevia seuroja ovat mm. Foggia, Taranto, Spal, Triestina ja Piacenza.  

john charles

Vai on Piacencan tilanne noin huono.10 vuotta sitten Serie A:n 12. ja nyt pohjalla.Sääli.
Joukkueessahan pelasi Bresciasta tullut Dario Hubner,mies jolla oli Vierin fysiikka ja Pipon vaisto.Legenda.
Kyseisenä kautena 24 maalia/33 ottelua.Jakoi capocannonierin tittelin Trezen kanssa.

Anjovis-Muna

#2378


http://www.youtube.com/watch?v=jkDLyR0IRyY

http://www.youtube.com/user/noncrescelerba/videos

Mitenkään lannistamatta edellistä keskustelua, mutta törmasin mielenkiintoiseen dokumenttiin calcion ystäville seuraajille. Urheilun ja vedonlyönnin välisestä syndikaatiosta ja kannatamisesta tifosin silmin.

Oronzo Canà

Italian talouden tilanteen kannalta saattaa olla suhteellisen vaikeaa myydä ajatus arvokisojen järjestämisestä ja julkisen rahan sijoittamisesta niihin. Toki taloustuntemukseni itsessään on suhteellisen ohutta, myönnetään. Puolaan/Ukrainaan menneet kisat sen sijaan olisikin ollut varmasti melko hyvä saada, joskin Uefa ilmeisesti haistoi jotain hyvää. Saihan Ukrainan lippulaivastadionia rempata hulppealla 420 miljoonalla eurolla, joka varmasti hehkuu vielä lämpöään ympäri Ukrainan talven pakkasilla..

Mitä edes tarkoittaa Serie A:n "tyhjentyminen"? Se, että "maailmanluokan" pelaajia menee pelaamaan sinne, missä raha on? Loppujen lopuksi tuo on toissijaista, sillä kyse on paljon suuremmasta ilmiöstä, kuin niistä muutamasta sheikkijengistä. Uefa on kovaa vauhtia teennäisillä säätelyvisioillaan laittamassa laastaria näennäisesti vuotavaan kohtaan, vaikka kuitenkin jahka UCL-hymni taas pärähtää käyntiin ollaan sitten nelinkontin isäntäjoukkueen vip-aitiossa.

Koko "fairplay"-idea on itsessään täysin absurdi, sillä sen funktio on ikäänkuin reagoida omaan virheeseen, kuitenkaan myöntämättä sellaisen koskaan tapahtuneen. Jo itsessään UCL näivettää täysin eurooppalaista jalkapalloa ja näin ei tällainen itsetekemä hirviö taltu enään kovinkaan helposti, varsinkin kun valta on menetetty täysin isommille voimille. Uefa on täysin kädetön näiden isojen seurojen edessä. Onhan noita periferiamaiden pikkuseuroja kiva sulkea epäselvyyksien takia eurokentiltä pois, mutta siihen se raja sitten vedetään. Uefa on täysin sivuutettavissa oleva taho, jos niin tilanne vaatii. Millä viranomaisoikeuksilla Uefa sulkee vaikkapa Barcelonan liian ison velkataakan takia pois Mestareiden liigasta? Nousisikohan silloin taas idea siitä eurooppalaisesta superiigasta, johon tosin tällä kertaa ei italialaisilla taida olla niinkään asiaa..

Italialaisen jalkapallon taloustilanteen surkuttelu on toissijaista, sillä paska se oli silloinkin, kun meni kovaa. Cragnotti, Tanzi/Parmalat, Cecchi Gori, Sensi.. yksi toisensa jälkeen kaatui velkoihin. "Sette sorellea" rahoitettiin aivan yhtä kestämättömin mallein, kuin Citya ja vaikkapa PSG:tä, kaivon tilavuus on vain muuttunut. Skenaario noiden joukkueiden osalta on suhteellisen sama, kuin vaikkapa  Lazion Cragnottin. 90mrd liiran Vieri-kaupat ja siitä Cirion konkurssiin. Sanotaan, että Italia kulki jokseenkin aikaansa edellä tuolloin.

Toki brändi kärsii kun on tultu sette sorellen ajoista nykyiseen tilanteeseen. Ei mene paita Japanissa kaupaksi, toisaalta mahtaa Arabikevään jälkeen olla aika toissijaista niissä maissa ajatella minkä pelaajan ja joukkueen paidan sitä tällä kaudella ostaisi.  Jalkapalloillullinen sisältöosaaminen ja fanikulttuuri ovat edelleenkin silti italiassa. "Theater of Silence" sen sijaan edelleenkin Englannissa ja eikä ainakaan viime näkemäni perusteella PSG ole ensisijainen nähtävyys

Camaleonte

Niin, minä en edelleenkään näe Italiaa ja Serie A:ta jonain muiden "kehityksestä" pudonneena entisenä suursarjana. Infratruktuuri stadioneiden osalta kyllä, mutta Juventus on osoitus, että se on pikemminkin jokerikortti, jolla voidaan edistää jatkossa seurojen elinvoimaisuutta. Muilta osin italialainen jalkapallokulttuuri on voimissaan; maajoukkuetason pelaajia syntyy joka ikäluokasta, uusia huippuvalmentajia kehittyy ylivoimaisesti enemmän kuin missään muualla, seuroilla on myös vahvoja (italialaisia) omistajia varsin laajalti. Kontrasti johonkin Englantiin ja sen vastaaviin elementteihin on valtaisa, kumpi on terveemmällä pohjalla, kysynpä vain? Jos arabit ja oligarkit ovat lajin tulevaisuus seurojen menestymiselle Euroopassa, niin eivät Italian suurseurat ole ainot, jotka siitä kärsivät, sama kohtalo odottaa manuja, realmadrideja kuin barceloniakin elleivät päädy samanlaisiin käsiin.

Syöttöharhojen maailma

Lainaus käyttäjältä: Camaleonte - 22.07.2012 klo 13:53:36Muilta osin italialainen jalkapallokulttuuri on voimissaan; maajoukkuetason pelaajia syntyy joka ikäluokasta, uusia huippuvalmentajia kehittyy ylivoimaisesti enemmän kuin missään muualla

Missä (etenkin Italian väestöpohjalla) varustetussa maassa ei maajoukkuetason pelaajia ole suunnilleen joka ikäluokassa? :D

Huippuvalmentajia varmasti tulee kuin sieniä sateella sitä mukaa kun edellisille tarjoillaan saapaskalossia perseeseen työvelvoitteiden (ainakin väliaikaisen) päättymisen merkiksi, mutta eipä EM-finaalissa ainakaan paljon painanut italialaisten vallankumouksellinen valmennusosaaminen vaan turpiin tulee kovempaa kuin koskaan ennen loppuottelussa.

michele88

LainaaHuippuvalmentajia varmasti tulee kuin sieniä sateella sitä mukaa kun edellisille tarjoillaan saapaskalossia perseeseen työvelvoitteiden (ainakin väliaikaisen) päättymisen merkiksi, mutta eipä EM-finaalissa ainakaan paljon painanut italialaisten vallankumouksellinen valmennusosaaminen vaan turpiin tulee kovempaa kuin koskaan ennen loppuottelussa.

Sitähän se ei tarkota että italialaiset valmentajat voittaisivat kaikki ottelunsa. Mutta noin yleisesti pitäisin EM- kisoja menestyksekkäinä Italian kannalta. Enkä usko että Camaleonte viittasi EM-skaboihin.
Valioliigan voittajalla (jota Suomessa arvostetaan korkealle, ehkä myös "Syöttöharhojen maailma") ja Champions Leaguen voittajilla italialaiset valmentajat tällä kaudella. Sehän ei mikään salaisuus ole että italialaista futista pidetään ehkä taktisimpana maailmassa. Näkisin että siihen liittyy myös valmentajat hyvinkin läheisesti.


parmiglia

Lainaus käyttäjältä: Syöttöharhojen maailma - 22.07.2012 klo 14:13:05
eipä EM-finaalissa ainakaan paljon painanut italialaisten vallankumouksellinen valmennusosaaminen vaan turpiin tulee kovempaa kuin koskaan ennen loppuottelussa.

Ei painanut. Ei painanut myöskään maailman parhaasta liigasta tulevia pelaajia vastaan, jota johdatti jopa joskus Suomen harteilleen saanut kosmopoliitti. Lisäksi saksalaisten ylivertainen sukupolvi huippupelaajinen oli liian kova pala.

Sinäkin haukut ja vähättelet kovin maireasti italilalaista jalkapalloa ja sen pelaajia, joten eikö se ole aika vallankumouksellista valmentajalta päästä edes Finaaliin paskoilla pelaajilla? Vai ymmäränkö nyt jotain väärin?

Syöttöharhojen maailma

Ihan hyvä saavutushan se oli ja joukkue tosiaan oli kohtalaisen hyvä, mutta jotakinhan se kertoo italialaisen pelaajatuotannon laadusta, että sydänleikkauksesta vastikään toipunut kaveri vetää kisat alusta loppuun pelaten aika heikolla tasolla loppujen lopuksi.

Englantia vastaan oli niin ylivoimainen esitys, että piti ihan pilkuille asti jännittää, mutta osasin kyllä odottaa Saksan tien loppuvan lyhyeen. Kovissa peleissä saldo oli todella heikkoa Englantia ja heikohkoa Saksaa vastaan täpärät voitot, kunnes tulikin tunti sekä vähän päälle turpaan ja tuplasti.

Mancini ja Roberto di Matteo ovat huippuvalmentajia... Molempia yhdistää se, että miehillä on jumalaton lykky mitä tulee ylipäätään työpaikkojen saamiseen.

Italialaisten huippuvalmentajien lista olisi sitten mukava saada. Trapattonin Irlanti vai Ancelotti, joka kävi häviämässä Ranskan mestaruuden PSG:llä vaikka sai käytännössä avaimet käteen-periaatteella joukkueen sarjataulukon huipulta? Italialaisten kilpaillessa italialaisten kanssa valmennusosaamisellaan on muuten aika todennäköistä, että italialainen voittaa Serie A:n mestaruuden...

Se Zenitin jätkä veti kyllä hyvin.

Oronzo Canà

Hyvin osattiin poimia noita nimiä juuri siitä joukosta, jolla ei todennäköisesti ole enään mitään asiaa valmentamaan Italian suurseuroja ja kertookin enemmän näiden sheikkien sisältöosaamisesta ja siitä, miten noissa sarjoissa voidaan ehdottomia huippunippunja antaa moisten käsiin. Ancelotti toki oli osaltaan tuomassa sen aikaista edelläkävijyyttä Milanin peräsimessä tämän 4-3-1-2 moduulin muodossa, jossa kuriositeettinä oli lahjakkaana pidetyn Andrea Pirlon sijoittaminen pelaamaan puolustuslinjan eteen. Sittemmin Ancelottin parasta ennen-päiväys onkin mennyt aikaa sitten.

Mancini sen sijaan teki ennakkoluulottoman nousun Fiorentinassa ja Laziossa, ennen kuin sai käsiinsä Interin, jonka kanssa epäonnistuminen oli käytännössä tuohon aikaan mahdotonta. Sen jälkeen onkin voitu rahastaa Cityllä, jolla ei varteenotettavia vaihtoehtoja aikoinaan edes ollut. Tasohan nähtiin Mazzarria ja Heyneckesiä vastaan viime talvena.

Kuten sanottu, kumpikaan tuskin tulee valmentamaan huippuejengeissä Italiassa ja kyse ei ole todellakaan siitä, että se ei heille kelpaisi, vaan toisinpäin.  Nuo nimet sen sijaan menevät oikein hyvin tuonne rahapalloiluun, jossa sisältöosaaminen on jotain täysin muuta.

Di Matteo ei brittiläistyneenä edes kuulu millään tavalla tuohon jatkumoon. Di Matteo ei tule italailaisessa jalkapallossa koskaan edes vaikuttamaan.

Vaihtuvuutta on kuitenkin koko ajan ja tilalle on noussut jo vihreämpien nimien kavalkadi, joista tullaan kuulemaan vielä. Conte on ollut todella vahva jokaisella kaudellaan tuoden mielenkiintoisia elementtejä tehden esimerkiksi Barin kanssa Serie B:ssä pienoisen ihmeen. Allegri, Montella, Pioli, uusi U21-valmentaja Mangia, Mazzarri. Guidolin jatkaa ihmetekojaan Udinesessa jne. Tätä listaa on helppo täydentää.  Toki tuulinen seurakulttuuri on tuonut koomisia piirteitä tuohon valmennussirkukseen, toisaalta taas on tehnyt sen, että Italialaisilla valmentajilla sopeutumiskyky ja reagointi vaihteleviin olosuhteisiin on huippuluokkaa.

Mitä tulee EM-kisoihin ja Prandelliin, on nähtävä myös se, että Prandelli nimenomaan loistaa juuri näiden ongelmapelaajien kanssa. Adriano oli parhaimmillaan Parmassa, Mutu oli Fiorentinan aikaan parhaimmillaan ja kummasti Prandellin aikana Cassano on löytänyt itsensä niin maa- kuin seurajoukkueessa ja Balotelli on oma lukunsa. Taasen finaalin madonlukemiin Prandelli ilmaisi selvästi, että tässää pelissä pelasivat ne jotka sinne joukkueen olivat vieneet, vaikkei kunto sitä edellyttänyt. Typerää? Kenties, mutta tuo taas oli suuria tekijöitä sille, että Italia edes pelasi finaalissa.


Syöttöharhojen maailma

Maailman jokaisesta pääsarjasta voisi poimia vastaavan listan nousussa olevista valmentajista ja siihen pitkään listaan mahtuisi myös FC Lahden "Auge" Kautonen.

Italialainen valmennusosaaminen on johdattanut sikäläiset suurseurat maailman neljänneksi parhaaksi sarjaksi. Korjausliikkeen tekeminen vaatii vähän enemmän kuin valmennusosaamista etenkin kun kilpailukumppaneista Englannin Valioliiga vie parhaat kyvyt ja Espanja sekä Saksa pystyvät taatusti vastaamaan liimatukkaisten kollegoidensa metodeihin omalla taustallaan.

Mazzarria ja Contea lukuun ottamatta noiden äijien suurimmat meriitit rajoittuvat lähinnä sopimuspaperin kirjoittamiseen nykyisen seuransa kanssa. Catanian johdattamalla sijalle 11 liigassa tuskin noteerataan maailman valmennuseliittiin tässä vertailussa ellei kansalaisuus ole Italian. Eihän esimerkiksi Montella saanut hommia edes vanhasta seurastaan AS Romasta, joten noidenkin kavereiden äärimmäisen vähäisiin saavutuksiin on matkaa.

Quup

Ei Italialla mitään supervalmentajia ole mitkä olisi muiden yläpuolella. Italialla on vain helvetillinen kasa näitä eliittiin kuuluvia tai ainakin melkein valmentajia. Italiassahan melkein kaikki koutsit ovat Italilaisia kun Valjussa joku yksi on Englantilainen ja joku 4-5 Brittiä. Lisäksi pelaajat ovat taktisesti valmiimpia ja enemmän muuntautumiskykyisiä kuin muitten maiden. Italiassahan valmennetaan taktisesti selkeästi enemmän kuin muissa maissa.

parmiglia

Lainaus käyttäjältä: Syöttöharhojen maailma - 22.07.2012 klo 16:47:28
Italialainen valmennusosaaminen on johdattanut sikäläiset suurseurat maailman neljänneksi parhaaksi sarjaksi.

Alkaa olla jo provoilu aika huikealla tasolla :D

Camaleonte

Lainaus käyttäjältä: Syöttöharhojen maailma - 22.07.2012 klo 14:13:05
Missä (etenkin Italian väestöpohjalla) varustetussa maassa ei maajoukkuetason pelaajia ole suunnilleen joka ikäluokassa? :D

Huippuvalmentajia varmasti tulee kuin sieniä sateella sitä mukaa kun edellisille tarjoillaan saapaskalossia perseeseen työvelvoitteiden (ainakin väliaikaisen) päättymisen merkiksi, mutta eipä EM-finaalissa ainakaan paljon painanut italialaisten vallankumouksellinen valmennusosaaminen vaan turpiin tulee kovempaa kuin koskaan ennen loppuottelussa.

Kyse on kuitenkin Italian maajoukkueesta, yhdestä maailman menestyneimmistä, jonka 2000-luvun saavutuksetkin ovat jo kovemmat, kuin Englannilla koko historiansa aikana ...

Mm. Capello, Ancelotti, Mancini, Spalletti ovat käyneet pokkaamassa vieraalla maalla mestaruuksia ja kolme viime mainittua taitavat tulevankin kauden jälkeen nostella mestaruuspyttyä - joo, rahan voimalla, mutta siihen on syynsä, että ne ovat palkanneet italialaisia, eikä jotain muuta kansallisuutta, koska sitä substanssia ei oikein muualta löydy. Italialaiset valmentajat ovat myös eniten eri eurocup-pystejä vöittanut kansallisuuspohja ja tämä vallankumouksellinen kehitys alkoi Arrigo Sacchin uusien oppien myötä, eikä sille näy loppua, sillä nämä Italian nuoret valmentajat jatkavat selkeästi samalla perusfilosofialla.

Gialla e Rossa

Lainaus käyttäjältä: parmiglia - 22.07.2012 klo 17:51:44
Alkaa olla jo provoilu aika huikealla tasolla :D

Täysin sama. Hyvin kuitenkin porukka tarttuu syöttiin :D

Lainaus käyttäjältä: Syöttöharhojen maailma - 22.07.2012 klo 16:47:28

Italialainen valmennusosaaminen on johdattanut sikäläiset suurseurat maailman neljänneksi parhaaksi sarjaksi. Korjausliikkeen tekeminen vaatii vähän enemmän kuin valmennusosaamista etenkin kun kilpailukumppaneista Englannin Valioliiga vie parhaat kyvyt.


Tämä oli myös oma suosikkini. #ristiriita

cassano pitäis saada tämän hepun kanssa vääntämään, niin tulisi kyllä huikeeta settiä. Siinä varmasti jossain vaiheessa ihan huomaamatta vaihtuisi molemmilla mielipiteet päinvastaisiksi

ViuhuTopi

Arvokisanöyryytys oli taas sen verran kova että pitää tulla purkamaan vähe kiukku.

ex-adriano

Lainaus käyttäjältä: Oronzo Canà - 22.07.2012 klo 16:15:21Vaihtuvuutta on kuitenkin koko ajan ja tilalle on noussut jo vihreämpien nimien kavalkadi, joista tullaan kuulemaan vielä. Conte on ollut todella vahva jokaisella kaudellaan tuoden mielenkiintoisia elementtejä tehden esimerkiksi Barin kanssa Serie B:ssä pienoisen ihmeen. Allegri, Montella, Pioli, uusi U21-valmentaja Mangia, Mazzarri. Guidolin jatkaa ihmetekojaan Udinesessa jne. Tätä listaa on helppo täydentää.  Toki tuulinen seurakulttuuri on tuonut koomisia piirteitä tuohon valmennussirkukseen, toisaalta taas on tehnyt sen, että Italialaisilla valmentajilla sopeutumiskyky ja reagointi vaihteleviin olosuhteisiin on huippuluokkaa.

Mielenkiintoista nähdä pääseekö Stramaccioni ensi kaudella kolkuttelemaan näitä ovia, toivon mukaan :ylos:

Ja syöttöharhojen maailma, kesän em-pettymys hävinnee viimeistään lehtien pudotessa maahan. Koeta pärjätä sinne asti :D :ylos:

Syöttöharhojen maailma

Ennen kuin palaan asiaan, perustellen, kuten luulisi vastapuolenkin tekevän, tässä alkuperäinen väittämä muistin ja vallitsevan vähäisen älyn virkistämiseksi:

Lainaus käyttäjältä: Camaleonte - 22.07.2012 klo 13:53:36Muilta osin italialainen jalkapallokulttuuri on voimissaan; maajoukkuetason pelaajia syntyy joka ikäluokasta, uusia huippuvalmentajia kehittyy ylivoimaisesti enemmän kuin missään muualla...

Mazzarrin ansiot tunnustin jo kelpo pelityylin sekä cup-menestyksen osalta. Sarjavalmentajana mies ei mitään maailmanluokkaa ole vaikka materiaali (italialaisittain) on kohdillaan kunnon haastoon.

Conten suhteen raati on vielä varauksellinen vaikka tulossato tyydyttää varmasti. Internazionale ja AC Milan päättivät kuitenkin luovuttaa jo hyvissä ajoin ensi kauden suhteen. Käytännössä siis seuraavalla kaudella ei ole kuin hävittävää ottaen asetelmat huomioon. Onhan se mestaruus toki ihan hyvä saavutus vaikka täällä kovasti parjattu Mancini teki saman tempun kolmesti putkeen vieläpä huivia käyttäen kuin esimerkkiä näyttäen samalla paikalliskatolilaista arvomoraalia omalta osaltaan heikentäen enemmän kuin tarpeeksi, voittaen.

Serie B-tasolla taas on vieläkin useammin kuin pääsarjassa vastustajalla yhteinen päämäärä kuin kilpakumppaniseuralla: ottelutuloksen päättyminen sopuisasti, mutta kyllähän näillä näytöillä orastavaksi italialaiseksi huippuvalmentajaksi numero kaksi pääsee Mazzarrin jälkeen. Sen jälkeen on sitten hyvin hiljaista.

Udinesen pelaajamateriaali on siirtohinnoista päätellen tuohon sarjaan kova, joten Guidon kaksi kertaa neljään parhaan joukkoon pääseminen on minimi- ei maksimivaatimus.

Mangialla on 1,5 vuotta kokemusta, mutta vielä vähemmän näyttöjä. Ylemmän alemman keskikastin raapaisu ja seuran johdattaminen putoamiskurimukseen ovat enemmän Steve Brucen meriittilistalle viittaavia seikkoja miehen ansioluettelossa, mutta aikaa ainakin on sitten varmasti enemmän kuin riittämiin kehittää osaamistaan ja tulla eurooppalaiseksi huippuvalmentajaksi.

Piolin saavutuksen taitaa jakaa Euroopassa hyvin moni päävalmentaja tai sellaiseksi itseään kutsuva. Seuran kurssin kääntäminen pitemmällä tähtäimellä on näyttö osaamisesta - seuran kurssin kääntäminen kesken sarjakauden sitten taas ei loppupeleissä kerro kuin pelaajamiehistön ammattimaisuudesta suhteessa uusiksi menneeseen kuriin.

Montellan väliaikaisvalmentajakausi riitti vakuuttamaan AS Roman, että tämä mies se uusi päävalmentaja ei ainakaan ole. Kahdesti. Yhdestoista eurooppalaisten huippuvalmentajien listalla vai Serie A:n sarjataulukossa?

Allegrilta myytiin juuri pelaajia 60 miljoonalla eurolla. Samoja jätkiä, jotka Massimiliano luotsasi sijalle kaksi. Saman jätkän, joka oli voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa putkeen ennen kuin Allegri valikoitui kertomaan totuuksia elämästä ja jalkapallosta miehelle, joka oli voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa putkeen.

Matkarakastajille nämä ovat varmasti kovia nimiä, mutta puolueettomalle tarkkailijalle alkuperäinen väite on yksinkertaisesti liian kova sulatettavaksi.

Italialaisten päävalmentajien määrään muuten vaikuttanee myös se, että harva ulkomainen ammattilaisvalmentaja lähtee seurajohdon, paavin tai paikallismafian toivomuksesta pelejä häviämään ellei kulttuuriperimä toimi korkeimpana ihanteena jo valmiiksi.



mrniceguy

Nimimerkki Syottöharhojen maailma, en jaksa lukea aikaisempia viestejäsi joten voisitko ihan suoraan sanoa millä euroopan maalla sitten on paremmat ja lupaavammat valmentajat kuin Italialla?

Quup

No nyt :D :ylos:

Ei siinä mitään, jatka vain, näitä on hauska lukea :D 2014 We can go all the way.

Silvestro Alberto

Siellä jo ottikin joku nimimerkki vähän kiinni asiasta, josta haluaisin puhua. Miksi Italia valitsi Mangian U21 valmentajaksi. Millä näytöillä? En voi ymmärtää.