• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Yleistä keskustelua italialaisesta jalkapallosta!

Aloittaja Super-Pippo, 13.09.2006 klo 20:08:05

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

Pik

Lainaus käyttäjältä: Simpsuli-Sampsuli - 24.10.2012 klo 21:05:25
Onneksi meillä Glasgowissa osataan käyttäytyä ja kunnioittaa vastustajaa. Koska ilman heitä ei ole meitä - ja tämähän on vain jalista. Minä pidän myös Celticistä ja Queen's Parkista.
: D joku roti

Sivurajatapaus

Onko täällä ollut keskustelua siitä, miksi Seria A näyttää nykyään olevan taktiikan takapajula? Ennenhän oli niin, että jalkapallotaktiikan innovaattorit tulivat Italiasta. Tällä hetkellä sellaisia ei ole, tai jos on, niin eivät ainakaan valmenna Italiassa.

Serie A:ssa on kai viime vuodet ollut default-systeeminä 4-3-1-2, jossa laitapeli jää lähes kokonaan laitapakkien harteille. Tällä kapealla taktiikalla on sitten hakattu päätä seinää Euroopassa, yleensä heti kun vastaan on tullut jengi, jolla on laitapeliä edes vähän alusta. Kotoisessa sarjassa 4-3-1-2:sta vastaan on menestyksekkäästi isketty 3-5-2:lla. Ensin keskisuuret Udinese ja Napoli, ja nyt myös mahtava Juve. Mutta silläkään ei tule menestystä Euroopasta, ja Juvella tekee todella tiukkaa päästä jatkoon UCL-lohkostaan.

Outoa näissä Seria A joukkueiden formaateissa on se, että ne ovat melkein kuin paluu 1980-90 -luvuille. Silloin 4-4-2 oli ollut pitkään default-systeemi, jonka sitten 3-5-2 kuoppasi. Sitten tulivat nykyisin vallalla olevat 4-2-3-1 ja 4-3-3, jotka puolestaan kuoppasivat 3-5-2:n. Vaikka taktiikka ja formaatti ovat eri asioita, niin kyllähän formaateissa pätee jossain määrin kivi-paperi-sakset -tyyliin, että tietyt toimivat paremmin tiettyjä vastaan. Ts. 4-4-2 < 3-5-2 < 4-2-3-1 tai 4-3-3. Fiksulla taktiikalla ja laadukkaalla miehistöllä voi joskus pärjätä parempaakin formaattia vastaan, mutta pienten marginaalien maailmassa tuntuu hölmöltä antaa vastustajalle formaatissa etua.

Viime vuosien kehityksestä huolimatta 3-5-2 tuntuu olevan Italiassa päivän sana. Näitä nykyajan mainstream-taktiikoita ei taida Serie A:n kärkijengeillä juuri näkyä? Toki formaateissa ja taktiikoissa mennään ns. eteenpäin, mutta aika kummallista että Italiassa on menty taaksepäin, ja otettu käyttöön formaatit, jotka ovat "evoluutiossa" hiljattain hävinneet nykyisin vallalla oleville formaateille.

Mistähän mahtaa johtua tämä italialaisten fetissi kapeita taktiikoita kohtaan? Miksei Serie A:ssa pelaa wingereitä? Miksei edes Mourinhon menestys 4-3-3:lla saanut päitä kääntymään?

Josef K.

Mourinhohan yritti Interiin tultuaan ajaa sisään 4-3-3:a ihan oikeilla wingereillä, ja seura hankki isolla rahalla Quaresman ja A. Mancinin, mutta osittain ehkä kyseisten pelaajien epäonnistumisen takia tuosta luovuttiin nopeasti. Jose siirtyi muistaakseni hänkin formaattiin 4-3-1-2 ja käytti kai tuota paljon Serie A:ssa pestinsä loppuun asti, vaikka Euroopassa tulikin menestystä tuolla 4-3-3/4-2-3-1-tyylin mallilla, jossa laitureina olivat hyökkääjätyypit Eto'o ja Pandev.

Tuntuu kyllä, ettei Italia ole oikein koskaan tuottanut wingereitä, ainakaan sellaisia kuin ne vaikka Hollannissa ja Portugalissa ymmärretään, eikä italainen tapa pelata ole näitä suosinut. Lähihistorian arvokisafinaalikerroillakin keskikentän laidoista ovat vastanneet pääosin sellaiset pelaajat kuin Berti ja Donadoni, Zambrotta ja Fiore sekä argentiinalaissyntyinen Camoranesi ja Perrotta. Viime kesänähän Prandelli sitten käytti juurikin muodostelmia 3-5-2 ja 4-3-1-2.

Sivurajatapaus

Onko about ainoa wingereihin uskova italialaisvalkku Spalletti? Romassahan A.Mancinikin pelasi hyvin.

Vaikkei italiasta löytyisi wingereitä, niin eikö niitä voisi ostaa muualta? Lähihistoriasta tulee mieleen kaksi kohtuullista italiaan siirtynytttä laitapelaajaa, eli Krasic ja Elia. Molemmat hapantuivat Juven penkille, varmaan osittain sen vuoksi, etteivät sopineet formaattiin.

Josef K.

Prandelli on siitä mielenkiintoinen tapaus, että häntä muistaakseni pidettiin aikanaan jopa jonkinlaisena 4-2-3-1:n apostolina Italiassa, ja pelasipa miehen Fiorentinassa sellaisia pelaajia kuin Jörgensen, Marchionni, Semioli ja Vargas. Mene ja tiedä sitten, onko Cesaren peluutuksiin maajoukkueessa vaikuttanut juuri se, ettei laadukkaita italialaisia laitureita juuri ole.

Syöttöharhojen maailma

Lainaus käyttäjältä: Josef K. - 25.10.2012 klo 13:15:37
Mene ja tiedä sitten, onko Cesaren peluutuksiin maajoukkueessa vaikuttanut juuri se, ettei laadukkaita italialaisia laitureita juuri ole.

Ei ole muidenkaan pelipaikkojen osalta pahemmin jarruttanut tekemistä!

Josef K.

Lainaus käyttäjältä: Syöttöharhojen maailma - 25.10.2012 klo 13:20:14
Ei ole muidenkaan pelipaikkojen osalta pahemmin jarruttanut tekemistä!

Olihan se melkoinen temppu edetä EM-finaalin heikkotasoisen periferialiigan surkeilla pelaajilla. ::)

SirLoser

Lainaus käyttäjältä: Josef K. - 25.10.2012 klo 15:55:36
Olihan se melkoinen temppu edetä EM-finaalin heikkotasoisen periferialiigan surkeilla pelaajilla. ::)

Puhumattakaan siitä, että Italia on tämän lisäksi kuulemma nykyään taktiikan takapajula. ??? :D

Claudio86

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 25.10.2012 klo 12:04:47
Onko täällä ollut keskustelua siitä, miksi Seria A näyttää nykyään olevan taktiikan takapajula?

Kyllähän tuo taitaa olla edelleen maailman taktisin liiga, jossa ei rymistelyllä ja avoimella hyökkäyspelaamisella todellakaan pärjää...

Juven 3-5-2:lla euroopassa, ensin hallitsevaa mestaria vastaan tasuri tämän kotikentällä (2 maalia), sitten kotona Shakhtar pääsi hieman yllättämään ja tulos 1-1 (Shakhtar pieksi jo Chelsean kotonaan) jonka jälkeen umpisurkea viimeistely tuotti 1-1 tasurin altavastaajaa vastaan vieraissa, siinäkin pelissä Juve vyörytti hyökkäys toisensa jälkeen palloa nimenomaan laidoilta, eikä kapeasti keskeltä... Paikkoja oli, ja tappioita ei euroopassa vielä ole, joten en sanoisi että on taktisesti menty aivan metsään tuon kanssa... Mikään taktiikka ei kyllä oo mahtava ilman kunnon hyökkääjää..

Oronzo Canà

Aloitetaan ensinnäkin sillä, että kaikkien palvoma unelmajoukke Messin Barcelona pelasi viime kaudella jonkin verran kolmen alakerralla. Sen jälkeen kaiketi siihen kykeni espanja ja Italiahan sitä käytti myös.

Toiseksi laitapelaaminen ei ole italiassa ollut kovinkaan in koko sinä aikana, kun itse jalkapalloa muistan, toki varmasti paljon poikkeuksia löytyy. Sen sijaan italia on ollut aina registan, fantasistan, trequartistan maa. Kertonee jotain, että nuo ovat kaikki italialaisia, globaalisti käyttöön otettuja sanoja.

Milanin 4-3-1-2 oli aikoinaan loistava euroopan mittakaavlla ja tuolloin sen pohja varmasti sementoitiin italilaiseen jalkalpalloon. Laitapakit hoitivat laitaa yhdessä sitten muiden kanssa. Sheva oli aikanaan hyvin laajasti liikkuva ja samaa oli tuon ajan Kaka. Tuolloin Pirlon muodossa tehtiin alempana pelaavasta keskikenttäpelaajasta taidetta ja näin oltiin hetken aikaa europan aallonharjalla seurajoukkuetasolla.

Oikeastaan koko italialaisen jalkpallon taktinen rikkaus onkin juuri se, että kotimaisilla kentillä nähdään todella monenlaista Zemanin utopian ja sitten defensiivisempien taktiikoiden väliltä. 

Panze

Olisi ihan kiva tietää, mitä tarkoitetaan laitapelaajilla tässä yhteydessä, sillä vanhanaikaiset laiturithan ovat vähenneet melko laajasti. Yleensä nimenomaan laitapakkien tehtävä on tuoda leveys peliin. Ei esimerkiksi Ribery ja CR ole laitureita samaan tapaan kuin esimerkiksi Beckham ja Giggs olivat aikanaan ManUssa.

Sivurajatapaus

Lainaus käyttäjältä: Claudio86 - 25.10.2012 klo 16:07:32
Kyllähän tuo taitaa olla edelleen maailman taktisin liiga, jossa ei rymistelyllä ja avoimella hyökkäyspelaamisella todellakaan pärjää...

Juven 3-5-2:lla euroopassa, ensin hallitsevaa mestaria vastaan tasuri tämän kotikentällä (2 maalia), sitten kotona Shakhtar pääsi hieman yllättämään ja tulos 1-1 (Shakhtar pieksi jo Chelsean kotonaan) jonka jälkeen umpisurkea viimeistely tuotti 1-1 tasurin altavastaajaa vastaan vieraissa, siinäkin pelissä Juve vyörytti hyökkäys toisensa jälkeen palloa nimenomaan laidoilta, eikä kapeasti keskeltä... Paikkoja oli, ja tappioita ei euroopassa vielä ole, joten en sanoisi että on taktisesti menty aivan metsään tuon kanssa... Mikään taktiikka ei kyllä oo mahtava ilman kunnon hyökkääjää..

Tarkoitatko, että avoin hyökkäyspeli ei olisi taktiikkaa? Kyllä se on taktiikkaa siinä missä varovainen puolustuspelikin. Nykyään näyttäisi ensiksi mainitulla saavan parempia tuloksia.

Mitäs taktisia innovaatioita sieltä Serie A:sta sitten on viime aikoina putkahtanut? "Käytetään Zlatania targetina"? Kyllähän Napolin 3-4-3 on kiinnostava, mutta ei sillä tunnu pärjäävän kuin paikallisessa sarjassa.

Juve on tosiaan toistaiseksi UCL:ssä ilman tappiota, mutta samalla myös ilman voittoa. Pelkillä tasureilla ei mennä jatkoon. "Euroopan pitävin puolustus" on kolmessa pelissä päästänyt 4 maalia.

Olpe

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 25.10.2012 klo 16:49:55
Tarkoitatko, että avoin hyökkäyspeli ei olisi taktiikkaa? Kyllä se on taktiikkaa siinä missä varovainen puolustuspelikin. Nykyään näyttäisi ensiksi mainitulla saavan parempia tuloksia.

Mitäs taktisia innovaatioita sieltä Serie A:sta sitten on viime aikoina putkahtanut? "Käytetään Zlatania targetina"? Kyllähän Napolin 3-4-3 on kiinnostava, mutta ei sillä tunnu pärjäävän kuin paikallisessa sarjassa.

Juve on tosiaan toistaiseksi UCL:ssä ilman tappiota, mutta samalla myös ilman voittoa. Pelkillä tasureilla ei mennä jatkoon. "Euroopan pitävin puolustus" on kolmessa pelissä päästänyt 4 maalia.

Mielestäni jatkaminen kuoleman lohkosta ja niukasti häviäminen tulevalle mestarille on ihan kiitettävää pärjäämistä.

Sivurajatapaus

Lainaus käyttäjältä: Oronzo Canà - 25.10.2012 klo 16:37:22
Aloitetaan ensinnäkin sillä, että kaikkien palvoma unelmajoukke Messin Barcelona pelasi viime kaudella jonkin verran kolmen alakerralla. Sen jälkeen kaiketi siihen kykeni espanja ja Italiahan sitä käytti myös.

Espanja ei tietääkseni ole pelannut kolmen alakerralla. Barca taas on jalkapallotaktiikan friikki, jonka sommitelmia ei kannata kopioida sellaisenaan minnekään. Ja Barcan kolmen alakerta oli peräisin Bielsalta (Arg), ei Serie A:sta. Italian mj:n osalta ei varmaan ole ihme, jos siellä käytetään kolmen alakertaa, kun kerran se on kova sana paikallisessa sarjassa.

Lainaus käyttäjältä: Oronzo Canà - 25.10.2012 klo 16:37:22
Toiseksi laitapelaaminen ei ole italiassa ollut kovinkaan in koko sinä aikana, kun itse jalkapalloa muistan, toki varmasti paljon poikkeuksia löytyy. Sen sijaan italia on ollut aina registan, fantasistan, trequartistan maa. Kertonee jotain, että nuo ovat kaikki italialaisia, globaalisti käyttöön otettuja sanoja.

Jotain tällaista kysymyksilläni hain. Italialla on hieno menneisyys taktisena innovaattorina. Em. pelipaikkojen lisäksi voisi mainita catenaccion, Sacchin prässipelin ja mitä vielä. Mutta italialaisia laitahyökkääjiä ei juurikaan tule mieleen. Samanlaisia "keskeltä rakentajia" tuntuvat olevan historialtaan myös Brasilia ja Argentiina. Vastapainoksi taas Hollanti on laitahyökkääjien luvattu maa (ja tällä hetkellä ehkä myös Portugali). Eli ehkä voimme yhtä mieltä siitä, että historiallis-kulttuuriset syyt selittävät osaltaan italialaisten wingereiden puutteen.

Minun pointtini oli, että tällä hetkellä kv-jalkapallossa "tavalliset kuolevaiset" (pl. siis friikit Espanja ja Barcelona) tuntuvat menestyvän laitapelaamisen kautta. Sisäänleikkaavat wingerit (C.Ronaldo, Ribery, Robben, Silva, Mata jne.) tuntuvat olevan menestyksen avain. Tällainen rooli on tarjolla sekä 4-3-3:ssa että 4-2-3-1, mutta ei 4-3-1-2:ssä eikä 3-5-2:ssa. Taktista edistystä olisi, jos joku keksisi lääkkeen näihin valtavirtaformaatteihin. Mutta italialaisilla tuntuu olevan tarjolla vain niitä formaatteja, jotka nykyinen valtavirta nitisti.

Lainaus käyttäjältä: Oronzo Canà - 25.10.2012 klo 16:37:22
Milanin 4-3-1-2 oli aikoinaan loistava euroopan mittakaavlla ja tuolloin sen pohja varmasti sementoitiin italilaiseen jalkalpalloon. Laitapakit hoitivat laitaa yhdessä sitten muiden kanssa. Sheva oli aikanaan hyvin laajasti liikkuva ja samaa oli tuon ajan Kaka. Tuolloin Pirlon muodossa tehtiin alempana pelaavasta keskikenttäpelaajasta taidetta ja näin oltiin hetken aikaa europan aallonharjalla seurajoukkuetasolla.

Totta joka sana. Mutta tuolla ei enää pärjää. Shevan tyyppinen pelaaja, joka lähtee keskeltä (kärjestä) hakemaan tilaa laidalta on nykyään korvattu C.Ronaldon tapaisella pelaajalla, joka leikkaa laidalta keskelle. Suunnilleen kaikkialla muualla, paitsi Italiassa.

Lainaus käyttäjältä: Oronzo Canà - 25.10.2012 klo 16:37:22
Oikeastaan koko italialaisen jalkpallon taktinen rikkaus onkin juuri se, että kotimaisilla kentillä nähdään todella monenlaista Zemanin utopian ja sitten defensiivisempien taktiikoiden väliltä. 

Varmaan Serie A:n sisällä on paljon taktista variaatiota, mutta miten niillä pärjää ulkopuolisia vastaan? Kyllä Kansallismuseossakin on paljon materiaalisen kulttuurin rikkautta, mutta ei niillä kulhoilla enää kannata ruokaa tehdä.

Korostan vielä, että tämä ei ole mikään anti-Italia -viesti. Hieno jalkapallomaa, joka on antanut todella paljon lajille. Mutta juuri siksi ihmetyttää, että miksi se (minun näkökulmastani) tuntuu taktisesti taapertavan muita huippuja jäljessä, ja tarjoavan vanhentuneita lääkkeitä.

Smacker

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 25.10.2012 klo 16:49:55
Mitäs taktisia innovaatioita sieltä Serie A:sta sitten on viime aikoina putkahtanut?

No mitäs taktisia innovaatioita jossain muualla kuin Italiassa on lähivuosina tai vuosikymmeninä putkahtanut? Lasketaanko joukkueiden myyminen namusedille ja parhaiden pelaajien rohmuaminen kaikkialta hirveään hintaa ja samalla siirtomarkkinoiden vinouttaminen tähän?

Sivurajatapaus

Lainaus käyttäjältä: Smacker - 25.10.2012 klo 17:26:40
No mitäs taktisia innovaatioita jossain muualla kuin Italiassa on lähivuosina tai vuosikymmeninä putkahtanut? Lasketaanko joukkueiden myyminen namusedille ja parhaiden pelaajien rohmuaminen kaikkialta hirveään hintaa ja samalla siirtomarkkinoiden vinouttaminen tähän?

Muualla maailmassa on pelattu ja pärjätty 4-2-3-1:llä ja 4-3-3:llä. Ei ne mitään uutuuksia ole, mutta silti uudempia kuin Serie A:n formaatit. Kun ne niin ilmiselvästi tuottavat menestystä muualla maailmassa, niin miksi yksi maa ei millään suostu käyttämään niitä? No, siitä olikin jo edellä...

Otan hieman sanojani takaisin: Napolin 3-4-3:ssa voisi olla aineksia nykyisen valtavirran horjuttamiseksi, erityisesti näitä sisäänleikkaavia wingereitä vastaan. Mutta jos taas wingerit pysyvätkin leveällä ja saavat tukea nousevilta laitapakeilta, niin sitten Napolin taktiikka on heikoilla. Eli luulen 3-4-3:n jäävän kuriositeetiksi, jolla voidaan voittaa yksittäisissä otteluissa huippujoukkueita (esim. City 2-1 ja Chelsea 3-1), mutta pidemmässä juoksussa se on liian helppo pala kunnon laitahyökkääjät omaavalle joukkueelle.

Olpe

En nyt viitsi muista joukkueista tässä kirjoittaa, kun en aktiivisesti niitä seuraa. Mutta on Italiassa ainakin Lazio, joka on pelannut melkeinpä pari vuotta 4-2-3-1:lla. Ja esim. Candreva pääsikin juuri takaisin maajoukkuekuvioihin, kun puhuttiin noista wingereistä.

Ja Juvehan esim. pelasi viime kauden alussa 4-3-3:lla, jossa Pepe oli aika näkyvässä roolissa.

Itse näkisin, että Italiassa valloillaan oleva kolmen pakin linja tulee sen muuntautumiskyvystä. Se on tarvittaessa todella puolustava, jolloin vastustaja ei tee maalia, hyökätessä taas tuo keskikentälle miesvoimaa. Vaatimuksena tietenkin todella juoksuvoimaset laitapelaajat.

Claudio86

#2742
Lainaus käyttäjältä: Olpe - 25.10.2012 klo 18:11:26
Itse näkisin, että Italiassa valloillaan oleva kolmen pakin linja tulee sen muuntautumiskyvystä. Se on tarvittaessa todella puolustava, jolloin vastustaja ei tee maalia, hyökätessä taas tuo keskikentälle miesvoimaa. Vaatimuksena tietenkin todella juoksuvoimaset laitapelaajat.

Juuri näin.. Kehottaisin Sivurajatapausta katsomaan hieman enemmän Juven peleja ja anal ysoimaan vasta sitten tarkemmin.. Tuo Juven käyttämä 3-5-2:n on todellakin kelpo systeemi eikä mitään vanhanaikaista hömppää, Conte itsessään on juurikin tälläinen "uusi" valmentaja mitä Juve kaipasikin, eikä vanha jäärä.. Suurin ongelma on tuo hyökkäyskaksikko, muualla missä on nämä 4-3-3:t ja 4-2-3-1:t , niin näillä on myös heittää sinne kärkeen huippumiehiä, Juvella ei ole.. Jos Juvella olisi tuolla takavuosien Treze - Del Piero kärjessä, niin tuota taktiikkaa varmaan ylistettäisiin mullistavaksi jne :D

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 25.10.2012 klo 16:49:55
Tarkoitatko, että avoin hyökkäyspeli ei olisi taktiikkaa?

En, mutta tuohan nyt on varmasti surkein taktiikka ikinä, varsinkin taktisessa Serie A:ssa.. Katso vaikka zemanlandia, miten kävi Juven paskan ja vanhan taktiikan kanssa.. Liian riskialtis taktiikka millä pärjää toki yksittäisissä peleissä, mutta ei sillä mestaruutta voiteta missään..

BandW

Nimenomaan. Puolustaessa Juventus pystyy laskemaan 5-3-2 taktiikkaan ja puolestaan hyökkäyksessä 3-5-2, jossa varsinkin oikean laidan Lichtsteiner pelaa melkein puhtaana laiturina.

Ja mitä tulee noihin muihin taktiikoihin niin niissä nousee hyökkääjät ja varsinkin keskushyökkääjä tärkeään rooliin. Italiassa ei hirveästi niitä pelaajia ole, jotka ne saappaat täyttäisi hyvin.

ASR


M L H

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 25.10.2012 klo 12:57:04
Onko about ainoa wingereihin uskova italialaisvalkku Spalletti? Romassahan A.Mancinikin pelasi hyvin.


Ei mikään ylläri kun pelasi Tottin rinnalla.

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 25.10.2012 klo 17:48:02
Muualla maailmassa on pelattu ja pärjätty 4-2-3-1:llä ja 4-3-3:llä. Ei ne mitään uutuuksia ole, mutta silti uudempia kuin Serie A:n formaatit. Kun ne niin ilmiselvästi tuottavat menestystä muualla maailmassa, niin miksi yksi maa ei millään suostu käyttämään niitä? No, siitä olikin jo edellä...

Spalettihan juuri taisi tuoda 4-2-3-1 & false9 -taktiikat ihmisten nähtäväksi nykyaikana. Paha mennä sanomaan muinaisesta fudiksen historiasta että onko noita taktiikoita käytetty joskus modernin fudiksen ulkopuolella, mutta eipä ennen Spallettia tainnut kukaan noita käyttää 2000-luvulla.

--

En kyllä sitä ymmärrä miten Italiassa ei ole vielä tajuttu kunnolla nykyajan pakkejen helvetin heikkoa tasoa. JOka on ihan selvä syy nykyajan hyökkäävän fudiksen kannattavuuteen.


Oronzo Canà

Eilisen jälkeen täällä englannissa kovin nousi keskustelu paikallisen sarjan tasosta, siis heikkenevästä siitä kun joukkueet ottivat rumasti pataan kierroksella. Jouduin katsomaan Arsenalin pelin ja se oli todella luokatonta kaikin puolin. Ja tosiaan itse nostivat tuon keskustelun esille, emme me forumilaiset. Joten mikä mättää, parhaat pelaajat, paras taso, euroopassa silti ei dominoida. Tämäkin paikallinen kommentti, joten harhamaailma ei voi tarttua tähän haluamallaan tavalla.

On totta, ettei italialaiset pärjää eurooppalaisella seurajoukkuetasolla, mutta enemmän tähän tarjoan syyksi materiaalin, kuin taktisen osaamisen. On toki italialaiset jengit nimekkäitä, mutta eivät kuitenkaan automaattisesti top-8 tasollakaan, joten ollaankonnyt sitten pahasti epäonnistuttu? Juvesta tiedettiin jo alkukaudesta Italiassa, että vaikeaa tulee euroopassa pienen tauon jälkeen olemaan. Silti jos alamme kritisoimaan taktisesta köyhyydestä joukkuetta, joka ei valmentajansa alaisuudessa ole vielä hävinnyt, olemme omituisilla poluilla

Spallettin Roma, Ancelottin Milan, Conten versio 3 linjasta. Kyllä 2000-luvulla aika paljon on italialainen taktinen koulukunta ollut asialla. Ehkä samassa määrin ei nyt olla aallonharjalla, mutta kyllä nuo kolme esimerkkiä kertovat siitä, että suhteellisen tasaisin väliajoin näitä tulee. Nythän tilanne on sikäli fragmentoitunut maailmalla, että Bielsan tapa, Guardiolan Barca, Mourinhon jengit, Italialainen versio 3:n linjasta, laitapeli (hollanti, Remmelin kehuna BATE , portugali) ovat kaikki suhteelllisen eri kolkista eurooppaa. Slti kaikkia näitä yhdistää se, että taktisuus itsessään on tullut mukaan vahvempana kuin koskaan. Siinä määrin italialainen tuloskeskeisyys ja valmentajamarkkinat eivät varmasti ole otollisin maaperä uudelle luomiselle.


Josef K.

#2747
LainaaCapellon Milan 4-4-2
Lippin Juventus 4-3-1-2
Zaccheronin Milan 3-4-3
Erikssonin Lazio 4-4-2
Capellon Roma 3-4-1-2
Lippin II/Capellon Juventus 4-4-2
Ancelottin Milan 4-3-1-2/4-3-2-1
Mancinin Inter 4-3-1-2/4-4-2

Yllä olen listannut Italiassa mestaruuksia juhlineiden joukkueiden pääasiassa käyttämiä muodostelmia viimeisen parin vuosikymmenen ajalta (ennen ihan viime vuosia). Korjatkaa virheet.

Lähihistoriassa varsinaisia laitureita ovat oikeastaan käyttäneet vain Erikssonin Lazio sekä Lippin ja Capellon Juventus. Yhteistä näille molemmille on vasemmalla pelannut Nedved, joka hänkin voidaan nähdä enemmän sisään leikkaavana pelintekijänä kuin puhtaana laiturina. Oikealla laidalla näissä joukkueissa pelasivat S. Conceicao ja Camoranesi. Zaccheroni on oma lukunsa, ja jollen pahasti erehdy, hän käytti kolmessa hyökkääjässään todella varsin puhtaitakin hyökkääjätyyppejä. Yleiseen lajin taktiseen kehitykseen voi nähdä mielenkiintoisen jujun Lippin kahdesta eri Juvesta, kun ensimmäisessä oli perinteinen kymppipaikan pelaaja eli Zidane ja jälkimmäisessä pelintekijänä olikin laidalla viihtyvä Nedved (samoihin aikoihin Zidane pelasi hänkin laidalla Madridissa).  Varsin huomionarvoista on toki myös kolmen puolustuslinjan harvinaisuus scudetto-voittajilla 1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Kolmen topparin systeemihän katosi "lopullisesti" huippufutiksesta joskus vuosituhannen alussa. Bayern voitti sillä CL:n vuonna 2001 ja Brasilia MM:n vuotta myöhemmin - lisäksi Kreikka myös käytti sitä osin EM-voitossaan - mutta myöhemmin isoja kansainvälisiä mestaruuksia on juhlittu neljän puolustuslinjoilla. Capellon Roma voitti scudetton myöskin vuonna 2001 ja Conten Juventus viime keväänä, eli Serie A:ssakin mentiin kokonainen vuosikymmen neljällä. Espanjassa muun muassa eurocupien voittojakin juhlineet Benitezin Valencia ja Rijkaardin Barcelona näyttivät suuntaa 4-2-3-1:lle ja 4-3-3:lle, ja saksalaiset seurasivat myöhemmin perässä. Englannissa vielä viime vuosikymmenen puolivälissä moni joukkue pelasi 4-4-2:lla, mikä edesauttoi Mourinhon 4-3-3:n huippumenestystä, ja tämä taas puolestaan muutti trendin siellä.

On totta, että italialaiset eivät oikein missään vaiheessa hypänneet tähän kelkkaan mukaan, varsinkaan huippujoukkueiden osalta. Milanolaisia valmensivat noihin aikoihin Ancelotti ja Mancini, jotka eivät kumpikaan ole urillaan luottaneet laituripeliin. Juve oli sattuneista syistä pois kuvioista. Pienemmistä seuroista sen sijaan jo mainituiksi tulleet Spallettin Roma ja Prandellin Fiorentina pelasivat 4-2-3-1:llä, ensin mainittu jopa siis varsin kuuluisasti ilman varsinaista hyökkääjää. Molemmat pärjäsivät kohtuullisesti myös Euroopassa, sillä Giallorossista tuli melkeinpä vakiojäsen CL:n pudotuspeleissä ja päänahoista siellä mainittakoon Lyon ja Real Madrid, kun taas Viola vastasi italialaisten parhaasta suorituksesta UC:ssa (/EL:ssä) miesmuistiin edeten välieriin ja häviten siellä vasta rankkareilla. Mielenkiintoinen yksityiskohta on toki sekin, että kun tässä kappaleessa tuli mainittua nimeltä neljä valmentajaa, kukaan heistä ei valmenna tällä hetkellä seuratasolla Italiassa, vaan kolme luotsaa isoja eurooppalaisseuroja muualla ja yksi maajoukkuetta.

Italiaa on tosiaan perinteisesti pidetty taktisten kehityssuuntien mekkana jalkapallomaailmassa. Myös kolmen puolustuslinjan paluu on saanut alkunsa Italiasta, ja onhan sitä jo muuallakin seurattu. Sinänsä onkin mielenkiintoinen näkökulma Sivurajatapaukselta, että kyseessä ei olisikaan mikään "innovaatio" eli vastaus 4-2-3-1/4-3-3:n dominanssiin, vaan sen sijaan italialaiset olisivat liikaa keskittyneet omalla hiekkalaatikolla painimiseen akselilla 4-3-1-2 vs 3-5-2, ja huomiotta olisi jäänyt se, että muualla on jo iät ja ajat pelattu "paremmilla" formaateilla. Tätä vastaan tosin puhuu juuri maajoukkueen menestys kesän EM-kisoissa ja erityisesti voitto Saksasta, kun Nati joutui muokkaamaan pelaamistaan vastatakseen Italian neljään keskikenttämieheen, mikä oli yksi iso syy siihen, että Azzurri voitti ottelun ja meni finaaliin.

e: Sekosin vähän ajatuksissani tuossa viimeisessä kappaleessa, minkä nokkelimmat kyllä huomaavat... ::)

On muuten sinänsä totta, että italialaisten euromenestys tyrehtyi aika lailla samoihin aikoihin kuin 4-2-3-1/4-3-3:n voittokulku alkoi. Enemmän tämän takana on kyllä silti toinen trendi eli taloudellinen puoli, käytännössä parhaiden ulkomaalaisten karkaaminen muualle.

SirLoser

Taktiikan takapajulan valmentajia on muuten yli 20% tämän kauden Mestareiden liigavalmentajista: Allegri, Ancelotti, Conte, Di Matteo, Mancini, Novellino, Spalletti.

Sanomattakin lienee selvää, että ovat jostain kumman syystä ykkösiä tässä(kin) tilastossa...

Zebre

Mihin tarvitsee wingereitä, jos laidoilla wingbackit ravaavat Lichtin ja Asamoahin tavoin?