• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Yleistä keskustelua italialaisesta jalkapallosta!

Aloittaja Super-Pippo, 13.09.2006 klo 20:08:05

0 Jäsenet ja 5 Vieraat katselee tätä aihetta.

SirLoser

#2775
Lainaus käyttäjältä: Josef K. - 25.10.2012 klo 20:16:42
Italiaa on tosiaan perinteisesti pidetty taktisten kehityssuuntien mekkana jalkapallomaailmassa. Myös kolmen puolustuslinjan paluu on saanut alkunsa Italiasta, ja onhan sitä jo muuallakin seurattu. Sinänsä onkin mielenkiintoinen näkökulma Sivurajatapaukselta, että kyseessä ei olisikaan mikään "innovaatio" eli vastaus 4-2-3-1/4-3-3:n dominanssiin, vaan sen sijaan italialaiset olisivat liikaa keskittyneet omalla hiekkalaatikolla painimiseen akselilla 4-3-1-2 vs 3-5-2, ja huomiotta olisi jäänyt se, että muualla on jo iät ja ajat pelattu "paremmilla" formaateilla. Tätä vastaan tosin puhuu juuri maajoukkueen menestys kesän EM-kisoissa ja erityisesti voitto Saksasta, kun Nati joutui muokkaamaan pelaamistaan vastatakseen Italian neljään keskikenttämieheen, mikä oli yksi iso syy siihen, että Azzurri voitti ottelun ja meni finaaliin.

Niin, miksi pitää pitää oletuksena, että kolmen puolustuslinjan paluu olisi suora reaktio johonkin toiseen formaatioon? Minä lähtisin ennemmin siitä, että se ei ole reaktiivinen, vaan päinvastoin proaktiivinen kehityssuunta (ja siksi naurattaakin "moderni 4-2-3-1") käsikädessä pallonhallinnan korostumisen kanssa.

Kolmen puolustuslinjalla saadaan:

- Pelinavaukseen ylimääräinen mies, jolla saadaan purettua muodissa ollut barcelonamainen äärimmäisen kova prässi heti pallonmenetyksen jälkeen hyökkäyskolmanneksella, ja saadaan siten pidettyä pallonhallinta itsellä

- Keskelle kenttää saadaan 3 tai tarvittaessa 4 pelaajaa (3-5-1-1/3-4-2-1), eli ylivoima myös "modernia" (:D) 4-2-3-1 ja 4-3-3 vastaan, ja pidettyä pallonhallinta itsellä

- Saadaan vastustajan "modernilla neljän linjalla" (:D) pelaavia toppareita vastaan 2v2-tilanne

- Saadaan pallonmenetyksen jälkeen välitön kova prässi hyökkäyskolmanneksella (ks. 1. kohta), koska painopiste on keskellä ja ylhäällä

- Saadaan 4-3-1-2:een verrattuna pidettyä silti leveys helpommin, koska molemmat laitapelaajat voidaan pitää samanaikaisesti ylhäällä

- jne.

Onhan noita kolmen linjan systeemejä jonkin verran käytetty ja kokeiltu myös Italian ulkopuolella, ja voi olla hyvinkin, että ne tulee tulevaisuudessa todenteolla yleistymään. Italialaisten lisäksi ainakin Barcelona, Athletic, City, Ajax (kaikki pallonhallintaan perustuvia systeemejä) ovat käyttäneet enemmänkin, lisäksi jopa taktiikan takapajulasta, ja muilta aina (myöhässä) oppinsa kopiovasta, Saksasta ainakin Dortmund kokeili kolmen linjaa, kuten myös Saksan maajoukkue (molemmat edelleen yrittää hallita palloa). Saksalaiset toki huonolla menestyksellä molemmat, liekö sitten pelaajien taktisen kypsyyden puutteessa syytä tai ei?

EDIT: Pahasti OT, mutta äärikonservatiivisena tunnettu Sir Alex Ferguson harkitsee "moderneista" (:D) laiturivetoisista systeemeistä luopumista ja siirtymistä timanttiin: http://www.bbc.co.uk/sport/0/football/20087767

Don Zimmuli

Ja kyllähän Wigan käytti kolmen linjaa viime kauden lopulla. Kaikki tietää miten siinä kävi ;)

Josef K.

#2777
Lainaus käyttäjältä: SirLoser - 26.10.2012 klo 22:58:40
Niin, miksi pitää pitää oletuksena, että kolmen puolustuslinjan paluu olisi suora reaktio johonkin toiseen formaatioon? Minä lähtisin ennemmin siitä, että se ei ole reaktiivinen, vaan päinvastoin proaktiivinen kehityssuunta (ja siksi naurattaakin "moderni 4-2-3-1") käsikädessä pallonhallinnan korostumisen kanssa.

Niin no, taktiikoiden ja pelitapojen evoluutiota on kuitenkin aina osin ohjannut vastalääkkeiden etsiminen kulloinkin hallinneisiin systeemeihin, ja muodostelmien kehitys on ollut osa tätä. Kuitenkin 4-2-3-1 ja 4-3-3 ovat olleet käytännössä standardi menestyneillä joukkueilla MM-, EM- ja CL-tasolla esimerkiksi, ettei niiden "moderniudelle" siinä mielessä tarvitse nauraa. Itse asiassa ne ovat olleet niin säännönmukainen asia, että nuo "numeropelit" - joita viestissäsi ansiokkaasti pohdit - ovat olleet kokonaan kadoksissa. Aikanaan 4-2-3-1 ja 4-3-3 sekä 3-5-2 "hyökkäsivät" melko suoraan 4-4-2:ta vastaan, juuri keskustan ylivoimatilanteiden osalta, mitä taas 3-5-2 siis ei varsinaisesti tee nykyisin muodissa oleville formaateille.

Kiertokulku on kuitenkin ikuista, joten tämän hetken valtaformaattien dominanssikaan tuskin jää pysyväksi, ja ilmassa tuntuukin olevan merkkejä muiden mallien yleistymisestä, syystä tai toisesta. Itsellä on myös mielikuva, että muilla mantereilla kuin Euroopassa on viime aikoinakin ollut enemmän vaihtelua muodostelmissa. Tosin olen antanut itseni ymmärtää, että esimerkiksi Egyptin 3-4-1-2 toimi juuri Afrikassa vielä varsin yleistä 4-4-2:ta vastaan, ja he ovatkin olleet vaikeuksissa muiden formaattien yleistyessä siellä.

Panostaminen ankkuripeliin ajoi aikanaan pelintekijät etsimään tilaa laidoilta. Tähän vaikutti osaltaan juuri 4-2-3-1:n ja 4-3-3:n yleistyminen, sillä niissähän on yleensä kaksi pelaajaa keskikentän pohjalla. Viime vuosikymmenen puolivälissä Zidanen ja Ronaldinhon kaltaiset pelaajat pelasivat laidalla, ja nykyään Iniestan ja Silvan kaltaisille pelaajille tuo on ihan luonnollista. Yleisiä ovat myös C. Ronaldon, Robbenin ja Riberyn tyyliset pelaajat, jotka ovat edellä mainittuja herroja enemmän laiturityyppiä, mutta leikkaavat voimakkaasti keskelle ja pelaavatkin parempi jalka kenttään päin. Samalla vähenivät perinteiset kymppipaikan pelaajat (tosin viime vuosina myös Sneijderin ja Özilin kaltaiset pelaajat ovat taas menestyneet) ja leveydessä pysyvät laiturit, samoin yhden kärjen pelin seurauksena juuri Shevan tyylinen seconda punta (tämä muualla kuin Italiassa siis). Lisäksi keskikentän pohjalla pelaavat pelintekijät ovat yleistyneet, sillä tilaa pyörittää peliä katsotaan olevan enemmän juuri siellä. Kolmen keskustassa deep-lying playmaker voidaan tarvittaessa ympäröidä puolustavammalla ja hyökkäävämmällä pelaajalla, ja kymppipaikan pelaajien väheneminen vähensi tarvetta puhtaille ankkureille.

Trendinä ei ole kuitenkaan ollut varsinaisesti laitapeli, vaan tilan etsiminen "väleistä" - puolustuslinjan ja keskikentän sekä topparien ja laitapakkien väliin jäävästä tilasta - juuri noiden monipuolisesti liikkuvien "kymppien" avulla. Ainakin itsestä tuntuu, että tuo on joissain tapauksissa mennyt jopa "yli", ja tuolloin pelistä katoaa helposti leveys. Espanja ja Manchester City ovat esimerkkejä joukkueista, joiden "laiturit" (Silva ja Iniesta, Silva ja Nasri) eivät leveyttä pidä, jolloin peli puuroutuu helposti keskelle. Sinänsähän juuri 3-5-2 sopii hyvin keskisektorin sumputtamiseen, mistä hyvä esimerkki olikin Espanjan ja Italian lohkopeli kesän EM-kisoissa, eli tuollaisia joukkueita vastaan se toimii. Joskus tuntuu myös, että leveyden pitäminen hyökätessä onnistuu joissain tapauksissa paremmin 3-5-2:lla kuin 4-2-3-1:llä - kenties hiukan ironisesti, kun siinä on kuitenkin vain se yksi laitapelaaja. Jos laituri ei leveyttä pidä, jää laitapakeille iso vaatimus ravata koko ajan ylös, ja tämä taas on wingbackeille kolmen takana olevan topparin tuoman turvan ja vähän ylemmän sijoittumisen takia paljon helpompaa. Olisiko kuitenkin keskustan puolustamisen korostuessa tilausta jopa leveyden pitävän laiturin renessanssille tai ainakin puhtaammalle laitojen kolmiopelille?

Tästä tuli vähän tällaista yleismaallista pohdintaa ilman mitään punchline-väitettä, mutta ei kai se haittaa.

Sivurajatapaus

Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä ihmetyksestä, että jos nykyään dominoivat formaatit 4-2-3-1 ja 4-3-3 "tappoivat" 3-5-2:n (ks. http://www.zonalmarking.net/2010/03/24/three-man-defence-in-football-soccer/), niin miten ihmeessä 3-5-2 voisi olla ratkaisu näiden dominoivien formaattien "nitistämiseen"? Josefilla oli kiinnostavaa pohdintaa siitä miten 3-5-2 voisikin vastata keskelle puuroutuvaan 4-3-3:een tai 4-2-3-1:een. Jos jälkimmäisillä formaateilla ei enää olekaan laidoilla ylivoimaa, niin silloin kai helposti käy niin, että 3-5-2:n wingbackit saavat yliotteet 4-linjan laitapakeista, joilla on takana vain 2 topparia varmistamassa nousuja. Eli tällöin 3-5-2 tosiaan voisi olla lääke näihin nykyään dominoiviin formaatteihin, niiden kapeissa muodoissa. Mutta toisaalta, jos vastustajalla sittenkin on tarjolla leveyttä hyökkäyspäässä, niin silloin 3-5-2 on vaikeuksissa.

Tuleva Juven ja Chelsean kohtaaminen on tässä mielessä erittäin mielenkiintoinen. Edellä mainitun perusteella voisi olettaa, että Chelsean tämänhetkinen default-kokoonpano, 4-2-3-1, jossa Hazard-Oscar-Mata pörräävät hyökkäysalueella, olisi haavoittuva Juven 3-5-2:lle. Mutta jos tuohon kolmikkoon saisi leveyttä (esim. Sturrigde?), niin sitten Juven pitäisi olla ahtaalla.

Serie A:ssa on selvästi taktiikan suhteen "äksöniä" käynnissä, mutta vielä on vaikea sanoa, ollaanko siellä innovoimassa jotain uutta vai pitämässä museota. Pelkkä "erilailla tekeminen" ei vielä ole tae innovatiivisuudesta. Aika harva pitää amisheja innovaattoreina, vaikka he suunnilleen ainoina ajavat hevoskärryillä...

Josef K.

#2779
Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 30.10.2012 klo 17:48:16
Tuleva Juven ja Chelsean kohtaaminen on tässä mielessä erittäin mielenkiintoinen. Edellä mainitun perusteella voisi olettaa, että Chelsean tämänhetkinen default-kokoonpano, 4-2-3-1, jossa Hazard-Oscar-Mata pörräävät hyökkäysalueella, olisi haavoittuva Juven 3-5-2:lle. Mutta jos tuohon kolmikkoon saisi leveyttä (esim. Sturrigde?), niin sitten Juven pitäisi olla ahtaalla.

Toisaalta taas Chelsean 4-2-3-1, jolle haavoittuvuutta aiheuttaa selkeästi sen laitureiden eli Matan ja erityisesti Hazardin vaatimaton puolustuspelaaminen, ei välttämättä ole tässä mielessä niin haavoittuva juuri (Juven) 3-5-2:ta vastaan, koska tuolloin heidän laitapakkinsa eivät ole niin helposti tuplattavissa.

e: Mitä siis ManU esimerkiksi kyllä hyödynsi...

SirLoser

Jatketaan off-topicia:



Tuo antaa jotain suuntaa näistä formaatioista, vaikka olen havainnut noissa todella useasti ihan selviäkin virheitä. Muitakin siis kuin, että onko kyseessä timantti (4-1-2-1-2) vai 4-3-1-2, mikä on ihan veteen piirretty viiva.

Herstein

Jatketaan mielenkiintoista off-topikia.

En tiedä olenko ainoa, jota harmittaa kovasti noihin numeraalisiin muodostelmiin tukeutuminen niin tiiviisti kuin esimerkiksi Suomessa tehdään. Koko meidän muutoinkin vajaavainen julkinen keskustelu jalkapallon taktiikoista nojaa puhtaasti pelkkiin formaatioihin, ei esimerkiksi siihen miten ne käytännössä kentällä näkyvät. En tiedä johtuuko tämä ammattijournalistien ammattitaidottomuudesta vai mistä, mutta esim. maajoukkueen kohdalla koko helvetin toimittajakunta on jämähtänyt tuohon perkeleen joulukuuseen, vaikka Mixu on selkeästi muuttanut pelisysteemiään valmentajakautensa aikana.

Muutenkin tuntuu vähän, että nuo numeraaliset formaatiot ovat niin isossa roolissa sitä varten, että keskivertokatsoja kokee itsensä hemmetin asiantuntevaksi, kun voi hienosti pohtia mielessään noita taktiikoita. Muutenkaan tuntuu siltä, että nykyjalkapalloilijat ovat niin monipuolisia, ettei heitä oikein voi kahlita tuollaiseen tiukkaan formaatioon. Hyvin monen pelaajan kohdalla on vaikea nähdä onko kyseessä hyökkääjä, laituri vai keskikenttäpelaaja kun heidän liikkeensä kentällä on niin kokonaisvaltaista. Eikä joukkueet muutenkaan tietysti pelaa tuollaisella yhdellä tiukalla taktiikalla, vaan yksinkertaistettuna pelimuodostelma on aivan erilainen esim. hyökätessä ja puolustettaessa. Tähän kun lyödään eri tavat hyökätä ja puolustaa ottelun sisällä niin päästään siihen omaan pääpointtiini. Eli näihin numeraalisiin muodostelmiin tarrautuminen antaa jotenkin yksinkertaisen kuvan jalkapallon taktiikoista. Varmasti tämä on esim. Yleltä ihan tietoinen ratkaisu, mutta hieman harmitaa silti.

sacrecoeur

Lainaus käyttäjältä: Herstein - 03.11.2012 klo 14:50:12
Jatketaan mielenkiintoista off-topikia.

En tiedä olenko ainoa, jota harmittaa kovasti noihin numeraalisiin muodostelmiin tukeutuminen niin tiiviisti kuin esimerkiksi Suomessa tehdään.

Et todellakaan. Ihan legitiimi tapa hahmottaa jalkapalloa, mutta vain yksi muiden joukossa. Enkä siis tällä tarkoita, etteikö jokaisella olisi oikeus valita preferenssinsä. Juuri siinä piilee pelin hienous. Silti yleisemmällä tasolla joskus mietityttää sitaatissa hyvin kiteytetty taipumus:

Lainaus käyttäjältä: Herstein - 03.11.2012 klo 14:50:12
muutoinkin vajaavainen julkinen keskustelu jalkapallon taktiikoista nojaa puhtaasti pelkkiin formaatioihin

eikä välttämättä ole täysin tuulesta temmattu ajatus tämäkään:

Lainaus käyttäjältä: Herstein - 03.11.2012 klo 14:50:12
tuntuu vähän, että nuo numeraaliset formaatiot ovat niin isossa roolissa sitä varten, että keskivertokatsoja kokee itsensä hemmetin asiantuntevaksi, kun voi hienosti pohtia mielessään noita taktiikoita ---

Itseasiassa vastaavia kaikuja on kuultu myös arvostettujen ammattivalmentajien suusta. Nimenomaan niiden, joiden metodi pohjaa asteen verran omaperäisempään ja kokonaisvaltaisempaan pelikäsitykseen. Parhaana esimerkkinä ehkä Marcelo Bielsa, jonka ajatuksia muistelen heittäneeni välillä ilmaan italialaisenkin jalkapallon yhteydessä.

Tiivistettynä – sekä hieman kärjistettynä? – sanoma on, että numeeriset muodostelmat ovat hyvä lähtökohta keskusteluun niille, jotka eivät muusta ymmärrä. (Piikki ennen kaikkea toimittajien suuntaan.) Oikeasti pelin rakentaminen [strategia, roolitukset, ryhmitykset, tempo..] lähtee  – tai ainakin pitäisi lähteä – modernissa valmentamisessa aivan muista tekijöistä. "Formaatiot" elävät tilannekohtaisesti laajemman linjauksen sisällä, ja esiintyvät harvoin puhtaissa muodoissa läpi ottelun.

Paras kokonaisuus on yhtä aika orgaaninen ja organisoitu. Pelaajien vahvuudet toistensa ja koko joukkueen maksimaaliseksi hyödyksi valjastava. Äkkiseltään ei tule mieleen, mikä olisi paras analogia mekanismille (limasieni? ;) ; vaatii vähän hienosäätöä.. ), mutta paljon joulukuusta syvemmissä vesissä liikutaan. Henkilökohtainen näkemykseni on, että ajattelu nk. "laatikon ulkopuolelta" voisi tässäkin asiassa antaa paljon

1) topikin kannalta tärkeimpänä: italialaiselle jalkapallolle, joka – harmittavalla viiveellä – on vihdoin lähtenyt hakemaan uutta suuntaa & identiteettiä tuoreen valmentajasukupolven johdolla

2) keskustelulle, jonka taso ei julkisuudessa päätä huimaa, ja joka vain harvoin onnistuu nostamaan esiin kiinnostavia ilmiöitä ja kehityskulkuja tavalla, johon muutenkin kuin teknisesti/numeerisesti orientoitunut kohderyhmä voi samaistua

(mikä korreloi suoraan paitsi yleisesti jalkapallon, myös erityisesti Serie A:n suosioon ja saavutettavuuteen Suomessa)

3) houkuttelemalla lajin pariin – ja oman mielipiteen ilmaisuun – niitäkin, jotka eivät välttämättä kuulu kategoriaan "jo isäni vuodesta xxx"..


***


Mutta korostan vielä loppuun, ettei pääpointti ole, että jotain painotettaisiin liikaa, vaan se, että monimuotoisuuteen ja vaihtoehtoihin pitäisi panostaa lisää.

Paitsiossa syntynyt

Lainaus käyttäjältä: SirLoser - 31.10.2012 klo 21:08:26
Jatketaan off-topicia:



Tuo antaa jotain suuntaa näistä formaatioista, vaikka olen havainnut noissa todella useasti ihan selviäkin virheitä. Muitakin siis kuin, että onko kyseessä timantti (4-1-2-1-2) vai 4-3-1-2, mikä on ihan veteen piirretty viiva.

Aika mielenkiintoinen tuo 4-2-3-1 suosio tasolla Serie A vs. muut.

Camaleonte

Lainaus käyttäjältä: SirLoser - 25.10.2012 klo 20:49:15
Taktiikan takapajulan valmentajia on muuten yli 20% tämän kauden Mestareiden liigavalmentajista: Allegri, Ancelotti, Conte, Di Matteo, Mancini, Novellino, Spalletti.

Sanomattakin lienee selvää, että ovat jostain kumman syystä ykkösiä tässä(kin) tilastossa...

Niinpä ja eihän eurooppalaisessa ja samantien maailmanlaajuisessa jalkapallon evoluutiossa ole enää kuin kaksi elinvoimaista pelifilosofiaa; Sacchilainen aluepuolustuksesta voimansa ammentava italialainen pelikonsepti ja Michelsiniläinen pallonhallintaan perustuva total voetbal, joka on Barcelonan ja Espanjan maajoukkueen menestyksen taustavoima. Italiassa tuo filosofia on kollektiivinen ja kaiken kattavana jokaisen valmentajan lähtökohta, jonka päälle sitten rakennetaan erilaisia pelijärjestelmiä ja taktiset nyanssithan laaditaan jokaiseen peliin erikseen. Espanjassa total voetbalilla ei ole samanlaista kollektiivista asemaa, siksi sekin on heiveröisemmällä perustalla italialaisiin nähden. Muut kansallisuudet ovatkin sitten täysin tuuliajolla tai kelkasta pudonneita tässä pelin keskeisessä perustassa, mikä sitten näkyy maiden kyvyssä tuottaa huippuvalmentajia.

On turha odottaa, että jokin saksalainen tai englantilainen pelitapa nousisi edes haastajaksi italialaiselle, ellei näihin maihin synny sellaista mastermindia, joka mullistaa kokonaisvaltaisesti maan pelitapakulttuurin, eikä sellaista mastermaindia ole näkyvillä.

SirLoser

"When you step out onto the field,
you play with passion,
you play with style,
you play with heart,
nothing less will do,
it's the Italian way."


- Paolo Maldini

http://www.youtube.com/watch?v=ogW0ir0GkxU

:ylos:

SirLoser

Kun Zamparini siirsi itsensä toimitusjohtajan pallilta pois, ei hän enää vaihda valmentajaa kuin sukkia, mutta nyt tammikuussa on luvassa sen sijaan kunnon pelaajaruletti miigamaisella työnimellä "mädät omenat ulos":

[uutinen]"In January we will make moves," Zamparini told Radio Action.

"Those players who do not have character or heart will go and in their place will arrive players more functional for the Coach's style of football."

http://www.football-italia.net/27029/zampa-drops-heartless-players[/uutinen]

SirLoser

Pescaran valmentaja Giovanni Stroppa erosi.

Josef K.

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 30.10.2012 klo 17:48:16
Tuleva Juven ja Chelsean kohtaaminen on tässä mielessä erittäin mielenkiintoinen. Edellä mainitun perusteella voisi olettaa, että Chelsean tämänhetkinen default-kokoonpano, 4-2-3-1, jossa Hazard-Oscar-Mata pörräävät hyökkäysalueella, olisi haavoittuva Juven 3-5-2:lle. Mutta jos tuohon kolmikkoon saisi leveyttä (esim. Sturrigde?), niin sitten Juven pitäisi olla ahtaalla.

Lainaus käyttäjältä: Josef K. - 30.10.2012 klo 19:10:07
Toisaalta taas Chelsean 4-2-3-1, jolle haavoittuvuutta aiheuttaa selkeästi sen laitureiden eli Matan ja erityisesti Hazardin vaatimaton puolustuspelaaminen, ei välttämättä ole tässä mielessä niin haavoittuva juuri (Juven) 3-5-2:ta vastaan, koska tuolloin heidän laitapakkinsa eivät ole niin helposti tuplattavissa.

Näissä 3-5-2:n ja 4-2-3-1:n taistoissa on se mielenkiintoinen yksityiskohta, että vaikka jälkimmäisellä on laitapelaajien suhteen etu 2-1, asetelma voi joissain tapauksissa kääntyä toiseen suuntaan. Nimittäin wingbackit pakottavat usein laituritkin puolustamaan, kun näitä ei kehdata jättää yksin laitapakkien vastuulle. Esimerkiksi Liverpool sai wingbackiensa eli Johnsonin ja Enriquen voimalla Hazardin ja Matan putoamaan varsin alas, mikä taas söi näiden hyökkäysvaaraa. Stamford Bridgellä toki Juve pelasi vähän varovaisemmin, mutta Juventus Stadiumilla asetelma lienee päinvastainen. Super-Lichts ja Asamoah saanevat käskyn olla aktiivisempia, kun taas Chelsea-laiturit pudottanevat enemmän alas. Lisäksi tietysti mielenkiinnon kohta on Pirlon ja Oscarin uusintamatsi.

Sivurajatapaus

Tänään siis odotettu Juven ja Chelsean kohtaaminen. Vaikka aikaisemmissa viesteissä olen ihmetellyt 3-5-2:n mielekkyyttä nykyisessä kv-futiksessa, niin tämän illan matsissa luulen sen olevan oikein käyttökelpoinen, juuri noista syistä mitä Josefin ed. viestissä mainittiin. Ainakin jos Chelsea pelaa default-kokoonpanollaan. Chelsean mahdollisuudet piilevät siinä, että RDM yrittäisi pelata leveämmällä hyökkäyspäässä, esim. laittamalla kentälle jonkun/joitakin nimistä Sturrigde, Moses, Marin.

Luulen myös, että ottelusta voi tulla suhteellisen maalirikas, koska formaatit eivät "kumoa" toisiaan, vaan kentälle jää joillekin pelaajille "liikaa" tilaa.


Casma

[uutinen] Turning to present day Serie A, Capello is adamant that the Old Lady will retain their title – but he's not a fan of their 3-5-2 system.

"There isn't a race. Juventus will win. In the past there was Cragnotti's Lazio, Tanzi's Parma, as well as Milan and Inter. Today, in Italy, Juve can do what they want.

"The three-man defence is the worst thing about football today. We've gone back 20 years. In reality, it is a five-man defence."[/uutinen]

Siinä 4-4-2:sen, eiku Capellon mielipide 3-5-2 taktiikasta.

ex-adriano

Capello :D

Kuulostaa hieman vanhan miehen "ennen kaikki oli paremmin" -valitukselta. Hänen omilla taktiikoillaan onkin voitettu ihan vitusti viime vuosina.

Watershed

Lainaus käyttäjältä: Sivurajatapaus - 20.11.2012 klo 12:42:45
Chelsean mahdollisuudet piilevät siinä, että RDM yrittäisi pelata leveämmällä hyökkäyspäässä, esim. laittamalla kentälle jonkun/joitakin nimistä Sturrigde, Moses, Marin.
Sturridge ei ole laituri vaan keskushyökkääjä, ja laidalla pelatessaankin hakeutuu yleensä melko keskelle. Varsinkin jos hyökkäys tulee juuri toiselta laidalta niin Sturridge menee käytännössä toiseksi kärjeksi jolloin laitapakki nousee pitämään leveyttä. Ei Sturre ole luontaisesti mitenkään leveyttä pitävä laituri ja tuskin käytetään sellaisessa roolissa.
Marin on taas tällä kaudella pelannut tasan 20 minuuttia, joten ei tule tänä iltana kysymykseen.
Moses voisi olla näistä lähimpänä, mutta myös Mosesilla on ainkin ollut tapana hakeutua melko keskelle, eikä kyllä yleensä jää pitämään leveyttä. Voisi toki mennä myös siinä roolissa, mutta Di Matteon taktisten oivallusten perusteella tuskin näin tulee käymään, enkä nyt tiedä onko välttämättä tarvettakaan.
Yksi vaihtoehto on sitten Bertrand, jos Cashley on kunnossa ja palaa vaspan paikalle. Bertrand olisikin sitten leveyttä pitävä laituri, mikäli nyt ylipäätänsä hyökkäyksiin osallistuu. Ihan mahdollinen vaihtoehto, varsinkin jos Di Matteo päättää ruveta bussittamaan tasuria. Tokikaan kun Juvella ei ole kuin se yksi laitapelaaja, niin Bertrandia tuskin tarvitaan tuplaamaan sinne laidalle, ja kun hyökkäyspäähän kaverilla ei oikein ole annettavaa, niin paras olisi kuitenkin jättää penkille.

Ainiin, tää oli Italofutis-topic... No, tässä on sen verran ollut offtopicia ja samaa aihetta jauhettu niin menköön. Kyllähän tämä kuitenkin Juventukseen jotenkin liittyy... Ainakin vähän...

Anjovis-Muna

Cagliari-Roma pelin lopputulos päätettiin jatkokäsittelynkin jälkeen pitää 0-3:ssa. Onneksi tämä sirkus ei saanut sen kummempia mittasuhteita, vaan liitto piti pintansa näyttämällä ettei moiset pellepresidenttien manipulointitemput tulevaisuudessakaan saa elinväylää pykälien tulkinnan nimissä.

SirLoser

Taktiikan takapajulasta tuulahti taas vanhan ummehtuneen pierun hajuinen suoritus modernin futiksen seuraajille.

Josef K.

Ihan mielenkiintoinen puolustustaktiikka sinänsä Di Matteolta. Lähtökohtana oli siis neljän linja, mutta systeemi oli epäsymmetrinen, joten joissain tilanteissa olisi voinut puhua viiden alakerrasta ja joissain kolmen.

Azpilicueta pelasi puolustavana laiturina, ja hänen tehtävänsä oli puolustaa Asamoahia vastaan. Näin Ivanovic kavensi keskemmälle, mikä antoi Chelsean toppareille 3-2-tilanteen Juventuksen hyökkääjiä vastaan ja samalla ylimääräisen miehen boksiin Marchision ja Vidalin taustanousujen varalta. Myöhemmin melkein heti Azpilicuetan vaihduttua Mosesiin, Asamoah pääsi hyökkäyspäässä pahantekoon, kun Ivanovic joutui tulemaan tämän päälle laidemmas, samoin kuin Luiz Vucinicin perässä, mikä jätti Chelsean keskustan haavoittuvaksi Vidalin taustajuoksulle, josta tulikin maali. Toisella laidalla Mata (tai välillä Hazard) ei niin paljoa puolustanut, tai jos puolustikin, niin näytti keskittyvän enemmän Vidaliin kuin Lichtsteineriin, joka jätettiin Colen vastuulle. Cole olikin vaikeuksissa, kun hän ei aina tuntunut tietävän, liikkuako linjan mukana vai seuratako kellomaan supermiestä, joka olikin vaarallinen ja oli pari kertaa tehdä maalinkin. Oscar keskittyi taas Pirlon vartioimiseen.

Chelsean etu hyökkäyspelissä piti olla 2-1-tilanteet laidoilla, mutta tämän aseen he luovuttivat kokonaan pois. Azpilicueta nousi toki ylös laidallaan, mutta hänestä ei juuri hyötyä ollut, kun taas Ivanovic pysyi alhaalla. Toiselta laidalta Mata leikkasi keskelle, Cole nousi myös vähän ylemmäs, muttei juuri osallistunut hyökkäyspeliin. Chelsea hyökkäsikin pitkälti keskeltä Hazardin, Oscarin ja Matan sekä Ramiresin kautta.

Tämän ottelun voitti huomattavasti parempi, pelaavampi ja aktiivisempi joukkue. Peli ratkesi enemmän siihen, ettei Chelsea oikeastaan edes yrittänyt pelata, kuin taktiikkapöydällä.


Oronzo Canà

Guerriglia urbana poco dopo l'una a Campo de' Fiori. Un gruppo di supporter inglesi a seguito della squadra di calcio del Tottenham è stato aggredito all'interno di un pub da un centinaio di ultras, molti dei quali indossavano, secondo i testimoni, sciarpe della Lazio e avevano gli adesivi della squadra sui caschi. Pesante il bilancio del raid: sette inglesi feriti, di cui due accoltellati (uno, ricoverato  in codice rosso al San Camillo, è sotto operazione) e il locale  completamente devastato.

Tutto è iniziato all'interno del pub internazionale " Drunken Ship" dove i supporter anglosassoni stavano consumando dei drink. All'improvviso, secondo quanto hanno raccontato alcuni testimoni alla polizia, ha fatto irruzione un gruppo di ultras biancocelesti armati di coltelli, mazze da baseball, cinte  e tirapugni ed hanno cominciato a distruggere il locale e poi ad aggredire a suon di pugni ed a colpi di bastone i presenti. Il comando generale della polizia municipale di Roma riferisce che gli ultras, tutti a volto coperto da caschi o con sciarpe e di corsa da piazza Cancelleria e via del Pellegrino, sono entrati nel locale alla ricerca di tifosi inglesi arrivati nella capitale per l'incontro di calcio fra Lazio e Tottenham, in programma questa sera allo Stadio Olimpico

Pavel Puuppa

Et sitten viitsinyt edes lyhyesti referoida suomeksi?
Koska en osaa italiaa oletan että tuossa sanotaan Lazion kannattajien käyneen tarjoamassa oluttuopilliset Tottenhamin kannattajille Interin pubissa. Respect!

Casma

Lainaus käyttäjältä: Pavel Puuppa - 22.11.2012 klo 14:49:30
Et sitten viitsinyt edes lyhyesti referoida suomeksi?
Koska en osaa italiaa oletan että tuossa sanotaan Lazion kannattajien käyneen tarjoamassa oluttuopilliset Tottenhamin kannattajille Interin pubissa. Respect!

Englanniksi samasta hommasta; http://www.football-italia.net/27577/spurs-fans-attacked-rome