Italian kielessä on pirlon pelipaikalle juuri osuva termi regista joka tarkoittaa ohjaajaa. Puolustava keskikenttä on taas mediano joten sanojen kohdalla tulee merkittävä ero millainen pelaaja on kyseessä.
Näissä käsitteissä kannattaa olla varovainen, sillä niitä käytetään Italiassa melko mielivaltaisesti. Toiset ovat erittäin tarkkoja niiden nyanssieroista, kun taas joillekin esimerkiksi
mediano tarkoittaa yleensä alemmalla keskikentällä operoivaa pelaajaa, ihan yleisesti. Joskus
mediano saattaa olla käytössä jopa yleisnimikkeenä kaikille keskikenttä pelaajille, jolloin voidaan sanoa tarkentaen esimerkiksi:
interni mediani bassi, kun puhutaan nimenomaan alemmista keskikentän keskustan pelaajista. Puolustava keskikenttä antaa väärän kuvan
medianon tehtäväkentästä, joka on tietysti riippuvainen tilanteesta, mutta myös roolituksesta.
Mediano voi olla
regista, jota ei kannata käsittää pelipaikkana, sillä luultavasti lähin suomalainen vastine tälle sanalle on pelintekijä, joka voi siis periaatteessa olla ihan millä pelipaikalla tahansa. Pirlosta voisi siis käyttää myös tarkennettua nimitystä
mediano regista (kuten myös vaikkapa Falcaosta, Garganosta ja Gutista. Kuitenkin on muistettava, että niinkin varhain kuin 1970-luvulla Italiassa oli jo useita joukkueita, joiden pelintekijä pelasi keskikentän pohjalla). Lippi esimerkiksi puhui 4-3-2-1-systeemissään käyttäneensä kolmea
medianoa, mutta tässäkään ei kannata harhautua luulemaan, että kentällä olisi ollut kolme ankkuria, kuten ei ole ollut myöskään lähtökohtaisesti Capellon taktiikoissa. Roolit eivät ole täysin sidottuja, kun nykyisin voidaan puhua lähes kaikkien pelaavan totaalista jalkapalloa, jossa velvoitteet ulottuvat yli pelipaikkarajojen ja roolit vaihtelevat tilanteiden sisällä. Lippin 4-3-2-1:ssä (esim. MM-kisoissa Tshekkiä vastaan) voidaan keskikentän rooleja ajatella vaikkapa niin, että Gattuso oli
incontrista, Pirlo
regista ja Perrotta
mezzala/mediano mobile. Ankkuripelaajasta käyttäisin itse nimitystä
interdittore, silloin kun kyse on puolustus- ja keskikenttälinjojen välissä operoivasta pelaajasta, jonka päätehtävät ovat selkeästi puolustusvoittoisia. Kuten jo aiemmin mainitsin, Daniele De Rossin rooli Romassa (ja miksei myös maajoukkueessa) vaihtelee riippuen
mediano-paristaan. Jos rinnalla on Aquilani, De Rossi on niin puhdas
regista kuin olla voi. Muuten rooli on vaikkapa
geometrica regista ja/tai
regista arretrato.
Kuten jo mainitsin
regista, vaikka usein nähdäänkin nykyisin keskikentän pohjalla, voi sijoittua myös muualle. Vuoden 2004 EM-kisat antoivat viitteitä registojen siirtymisestä yhä enemmän jopa laidalle. Tässä vaiheessa on muistutettava, että
registoja voi olla samanaikaisesti kentällä useampi kuin yksi/joukkue. Suuntaus ei ole kuitenkaan aivan uusi, sillä jo Helenio Herrera puhui
interno registasta (Luis Suarez) ja
esterno regista (Mario Corso). Mariolinon roolissahan voi nähdä paljon yhtäläisyyksiä vaikkapa Ronaldinhon tai Bruno Contin tehtävien kanssa. Näistä hanakasti keskelle leikkaavista laitapelaajista käytetään myös nimitystä
tornante.
Käsitteitä on lähes loputtomiin. Vanhoja haudataan ja uusia otetaan käyttöön jatkuvasti. Käsitteet astuvat usein myös toistensa varpaille. Esimerkiksi myös Italiassa käytetään kymppipaikasta nimitystä
numero dieci, joka menee käytössä monesti täysin ristiin vaikkapa
trequartistan ja
fantasistan – joskus jopa
mezzalan, mezzapuntan sekä
rifinitoren – kanssa. Tottihan on ollut Lippin taktiikoissa näitä kaikkea, ihan sanojen joka merkityksessä. Francescon nykyinen rooli Romassa taas on hyvin moderni ja aika kaukana klassisesta
centavantista. Muistan Spallettin joskus käyttäneen nimitystä
punto di riferimento, joka voi hyvin – jopa paremmin – sopia kymppipaikan pelaajalle. Lisäksihän
mazzolatore voi olla käytössä sekä hyvässä että pahassa. Nimitys taitaa olla Breran loputtoman käsitepankin talletteita, eikä liene edes aiheellista kertoa, kuka pelaaja on toiminut inspiraation lähteenä.
Mazzolatorella tarkoitetaan siis yleensä hyökkäyspään pelaajaa joka liikkuu vähän missä sattuu. Käsitteiden käytön mielivaltaisuus on kuitenkin pointti, jota ei kannata unohtaa kun näihin sanoihin törmäilee. Esimerkiksi Ezio Glerean, joka hämmästytti kollegoitaan Serie B -tasolla Cittadellan peräsimessä 3-3-4-systeemillään, puhui jokaisesta hyökkääjästään
mazzolatorena. Kolmen miehen keskikentän taas muodosti miehen omien sanojen mukaan
centrocampista di fascia ja kaksi
incontristaa, jotka kaikki kuitenkin pyrkivät aina puolustamaan linjassa.