AC Milan 07/08

[Rino.8]

Huhuja tammikuun maalivahtiostoksista pyörii, mutta enemmän rummutetaan Freyn tulemisesta kesällä. Storari tai Abbiati luukulle loppu kaudeksi ja Ronnien voi huoletta myydä Flamengoon. Tilalle joku hyökkääjä, joka kenties on pelikuntoinenkin. Bentzema? Toivossa on hyvä elää.

Benzemalle

Gattuso mielestäni nykyään yrittää liian paljon keskittyä väärään asiaan eli pelinrakenteluun ja hyökkäykseen 

[valdanito]

Dinho,Drogba,Mourinho hyvin pikaseen sisälle

Oletkos pariin vuoteen seurannut futista?

Luojan kiitos R10 ei Milaniin saapunut, koska hinta olisi varmasti ollut megalomaaninen, samoin kuten tyypin vaikutus joukkueen sisäisiin kemioihin. Milanilla on jo Kaka, se ei tarvitse tuota eltaantunutta huippupelaajan varjoa egoilemaan muutenkin käymistilassa olevaan rinkiinsä. Drogba olisi hyvä hankinta, mutta silti hyvin epätodennäköistä, että mies ennen kesää lähtisi Lontoosta minnekään.

Benzemakin olisi takuulla "ylihintainen" tässä vaiheessa kautta, eikä miehestä kuitenkaan ole ihan varmoja takuita, vaikka onkin Lyonissa ollut iskussa. Kyllähän Oliveira tai Gilakin naputteli maaleja kiitettävään tahtiin ennen Milan-siirtoaan.

[Rino.8]

Kyllähän se taikuri hyppää omalle tasolleen kun pääsee irti barcan painosta.

[valdanito]

Kyllähän se taikuri hyppää omalle tasolleen kun pääsee irti barcan painosta.

No sitä painoa kyllä on, mutta en tiedä, onko se sitten olinpaikasta kiinni. 

Oli Clasicossakin Dinho hukassa, kun ei pilli soinutkaan enää aina, kun mies oli perseellään. Kun ei kikat lähde, niin voisi vaikka syöttää joskus, eikä kokeilla juosta pakkia päin ja pudota istumaan. 

[Rino.8]

Se on sitä sitten, kun taas vähän ajan kuluttua mies on elämänsä kunnossa niin viimeistä kahta vuotta ei muistella kuin pienenä taantumana, josta lähti uusi nousu.

[PirloMAnia]

vahvoina huhuina on että celticin boruc olisi tulossa milaniin. Siinä olisi hinta/laatu suhteelta ehkä ihan ok valinta parempaa odotellessa. Itse olen abbiatin kannalla ellei mikään suuri kala tärppää.

Gilardino on ollut juuri niinkin paska kuin koko joukkueen peli. Paha siinä on niitä maaleja tehdä jos paikat on noin tiukassa. Benzema olisi tähän ongelmaan pelkkä hätäostos joka maksaisi ties kuinka paljon tässä vaiheessa kautta ja kuitenkin on edelleen kysymysmerkki vaikka varmasti lahjakas kaveri onkin.

Dinho tulee milaniin jos ei nyt niin ensi kesänä valitettavasti tai onneksi riippuu sitten mitä mieltä on. Avioero barcan kanssa alkaa oleen ajankohtainen ja berlusconi ja galliani palvovat sitä niin minkäs teet. Uskon vahvasti tähän. Sitä en sen enempäää tiedä mitä vaikutuksia asialla on joukkueeseen.

[ringhio]

vahvoina huhuina on että celticin boruc olisi tulossa milaniin. Siinä olisi hinta/laatu suhteelta ehkä ihan ok valinta parempaa odotellessa. Itse olen abbiatin kannalla ellei mikään suuri kala tärppää.

Boruc kuuluu maailman huippuveskareihin ja olisi ehdottomasti hyvä ostos. Toinen vaihtoehto olisi Sebastien Frey, jota onkin yhdistetty Milaniin useaan otteseen. Uskomatonta, että Freytä ei ole mikään huippuseura napannut jo aiemmin. Toivottavasti ensi kesänä viimeistään joku huippumaalivahti saadaan punamustiin

Niin ja tapaus Benzema. Monet ovat kuvailleet Benzeman mahdollista ostoa hätäostokseksi. Itse en sanoisi hätäostokseksi kaveria, joka on ranskan maajoukkueen vakiokalustoa ja pelaa jo kolmatta (?) kautta Lyonissa. Vaikka kokemusta ei vielä rutkasti ole kertynyt, on selvästi nähtävissä, että tästä kaverista tulee jotain suurta. Hän olisi huippuostos joka kannattaisi tehdä ennen ensi kesän em-kisoja, sillä kisojen jälkeen miehen hinta tulee viimeistään nousemaan pilviin. Nyt Galliani hereillä!

[PirloMAnia]

En usko että kauhean halvalla saa nytkään kun on lyonissa todella tärkeä pelaaja. Tietenkin nyt kannattaisi iskeä jos joskus. Hätäostos oli terminä väärä. Tarkoitan vaan että joukkueen lukon aukaisemiseksi  benzemassa en nyt näe sitä oikeaa profiilia.
Edelleen mielestäni hyökkäys on laadultaan kunnossa. Palloa kun ei vain sinne saada. En usko että benzema sen enempää loihtisi niitä maaleja kun se koko pelaaminen on niin helkkarin väkinäistä. Koko systeemi tulisi muuttaa hankkimalla muutama pelaaja paikoille jossa tällä hetkellä ei tapahdu juuri mitään. Keskikenttä ei toimi ylöspäin pelattaessa. Ja esim oddoakin on melko turha haukkua sen perusteella että lazioon verrattuna on irvikuva siitä pelaajasta. Lazio pelasi laitojen kautta. LAziolla oli kärjet jotka haki laitaan ja tyhjentämään laitaa. Sinne syntyi tilaa ja oddo pääsi loistamaan.
Nyt on se ankkurikolmikko ja kaka ja seedorf. Tuossa laitaan ei saada oikeen minkäänlaista oikeaa luontaista liikettä jonka avulla laitapelaaminen onnistuisi.
Joko siirrytään kolmen topparin peliin ja siitä jankulovski ja oddo ylemmäs tai sitten mennään jollain kunnon 4-5-1 jossa on laidat mukana.  Tai jotain tonne päin. nyt on 4-3-2-1 jossa nuo kakkoset ei ole laidalla vaan keskellä. Siellä on 6 pelaajaa lähtökohtasesti keskellä. Kaiken järjen mukaan hyökkäyksessä tämä muuttuisi 2-3-4-1 mutta kun ei vaan muodostu.

Itse haluaisin nyt sinne dynaamista pelaajatyyppiä jolla on vauhtia. Silloin koko peliin saataisiin vauhtia ja siellä kärjessä voi olla vaikkapa aubemeyang koska syntyisi tilanteita.

[Ricardo Leite]

Jälleen olen rakkaan PirloManian kanssa hiukan eri mieltä. Tänä syksynä käytössä oleva hyökkäyskalusto ei ole a) riittävän laadukas, eikä b) riittävän syvä. Gilardinon tehottomuutta voi toki selitellä sillä, ettei palloja saada miehelle pelattua. Todellisuudessa kyse on siitä, ettei Gilardino osaa pelata itseään oikeanlaisiin tilanteisiin, saati sitten tehdä tilanteita itse itselleen. Totta on, etteivät lähtökohdatkaan ole parhaat mahdolliset yhden kärjen systeemissä. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä Milan tarvitsee ehdottomasti uutta verta kärkeen.

Jos seurajohto tuntee Paton olevan tuo mies, niin ok. Itse kuitenkin lähtisin siitä, ettei Milanin ja Ronaldon yhteinen elo tule jatkumaan kauaa. Ja vaikka jatkuisikin, ei Ronaldon varaan voi hyökkäystä loukkaantumisalttiuden vuoksi rakentaa. Todennäköistä valitettavasti kuitenkin on, ettei vahvistuksia taida olla luvassa, jollei Ronaldo päätä vaihtaa maisemaa.

Mitä tulee numerosarjoihin tulee, niin kolmen topparin systeemiä lienee turha toivoa, tai pelätä. Kuinka olisi laituri oikealle laidalle, jolloin Gattuso saataisiin siirrettyä puhtaasti keskelle turvaamaan Pirlon työskentelyä? Emerson hiuksista vittuun ja Ambrosini varamiehen rooliin. Aivan. Kuulostaisi hyvältä.

[Mustanaamio]

..Onhan Frey ollut jo urallaan Interissä. Sen nyt kuitenkin voi laskea huippuseuraksi. Tosin Interissä on nyt käynyt "puolet" maailman huippupelaajista. Oli loistava Parmassa on ollut häikäisevä Fiorentinassa, mutta tuskin lähtee sieltä kesken kauden.
  Benzemaa nyt revitään joka suuntaan kuten muitakin näitä fransmannien nuoria lupauksia. Se on eri asia sitten mitä tapahtuu kun tutut maisemat ja joukkuetoverit vaihtuu.. F.Torres oli valmis kun siirtyi ja on ollut luunkova nuoreksi pelaajaksi. Hänellä tosin oli jo legendan status Atl Madridissa. Benzema tulon myötä menisi tosin peluutuskin hieman erilaiseksi. Se vaatisi toisen kärjen rinnalleen, jolloin Kaka pelaisi kenties 10 paikalla. Muutenkin Milanin pitäisi päivittää pelitaktiikkaansa. Huhuiltu Zambrotta olisi tervetullut ostos. Mielenkiinnolla jään odottamaan näitä puolustuspään hankintoja joita tulee aivan varmasti ellei nyt niin kesällä. Brassien sarjoista on huhuiltu joitain kavereita puolustukseen...niistä on vähän paha mennä sanomaan kun ei hirveästi tule seurattua sarjaa.
  Ehdottomasti olisi myös kova tarve saada keskikentälle ainakin yksi kunnon pelimies. Ambrossini, Brocchi, Emerson ja joka paikan höylä Serginho on jo nähty..Tosin Ambro esitti muutamia hienoja katkoja ja liukkareita Derbyssä mutta se ei riittä. Peliä pitäisi pystyä myös rakentamaan. Gourcouff nyt ei ole oikeen saumaa edes saanu,,eikä taida tulla hirveästi lisää luottoa tulla..

[Ferro]

Boruc maalinsuulle kuulostaisi kyllä todella hyvältä. Tosin en montaa Celticin peliä ole nähnyt, mutta niissä muutamissa ollut kyllä erittäin vakuuttava.

Jos Pato on oikeasti niin valmis pelimies kuin on annettu ymmärtää, ei tammikuussa välttämättä tarvitsisi hyökkääjää alkaa etsimään. Ensi kesänä sitten chelskille kunnon tarjousta Drogbasta. Keskikenttä sen sijaan huutaa pallollista pelaajaa jo tammikuussa. Keväällä on pakko alkaa voittamaan näitä keskikastin joukkueita serie a:ssakin. Jos ei chämppäriä ensi kaudella pelailla, voi unohtaa samalla ne ensi kesän "isot kalat".

[caucho]

noniin.. Milan on Gallianin mukaan seuraavien pelaajien perassa: Ronaldinho, Doni (Roman maalivahti) ja Zambrotta..

[Nasty]

Oddon puolustelusta ensin. Minkä takia aiemmin tällä kaudella Jankulovski pystyi tekemään niitä tuttuja nousuja vasentalaitaa pitkin, mutta Oddo ei pysty siihen pelitaktiikan takia? Myös Serginho teki vasemman pakin tontilla nousuja. Maldinin polvet eivät kestä juoksua, joten hän pysyi pääosin paikallaan ja Favalli nyt on se puolustava vaihtoehto. Eli jos Zambrotta on saatavilla, niin sisään vaan.

Jankulovski - Nesta - Kaladze - Zambrotta

Eipä tuota parempaa linjaa voisi toivoa. No ehkä Kaladzen tilalle joku timantinkova äijä, mutta pärjätään varmasti ilmankin.

Gilardinon puolustukseksi voidaan laskea se, ettei hyökkäyksessä ole sitä kaveria rinnalla, mutta muuten mies saa mennä itseensä, vaikka onkin tällä kaudella ollut parempi kuin viime sesongilla. Jos ette muuten taivu, niin katsokaa muutaman vuoden takaisia Milanin pelejä nauhalta ja vertailkaa tilannetta nykyiseen. Silloin joukkueen kenties tärkein pelaaja Andriy Shevchenko on vaihtunut Massimo Ambrosiniin ja tuloksen voi nähdä taululla. Mielestäni ongelma ei ole keskikentän dynaamisuus tai mikään muukaan vastaava, vaan kyseessä on yksinkertaisesti se, että Kaká ja Seedorf tarvitsevat myös kärkeen riittävästi miehiä joille palloa voi pelata. Nykyisellä taktiikalla myös laitapakkien nousut menevät yleensä hukkaan, kun siellä boksissa on pelkästään Gila ja mahdollisesti Kaká. Jos pelataan keskityspalloilla, nin yhdellä tai kahdella pelaajalla on aika heikot saumat voittaa niitä pääpalloja, kun vartioijia on melkein 2 per naama. En pysty millään ymmärtämään tätä vallitsevaa tilannetta, jossa Ambro ja Gattuso pelaavat samaan aikaan. Aikaisemmin pelaaminen oli varsin simppeliä, kun ainoastaan Gattusoa piti hieman vältellä pallollista peliä yritettäessä, mutta nyt kun näitä tyyppejä on 2 samaan aikaan kehissä, niin väkisin joudutaan myös niihin tilanteisiin, joissa Gattusolla on pallo ja tämä joutuu tekemään peliä. Ja tuloksenhan keskimäärin tiedämme. Jos kotimaassa meinataan menestyä, niin rohkeuden lisääminen on ainoa mahdollisuus.Ancelotti paskoi housuunsa viime syksynä, kun omissa soi ja sen jälkeen otettiinkin keskikenttä haltuun.

Sitten vielä Madonninasta. Huomioiko kukaan miten paljon Milanin pelaajat tekivät helppoja virheitä Interin pelaajiin verrattuna? Enkä tarkoita mitään merkityksettömiä virheitä, vaan pahoja mokia, joista Inter sai miltei aina vaarallisen oloisen tilanteen. Maldinin purku 2-1 maalissa käy jonkinlaisena esimerkkinä, mutta muitakin oli. Helppoja syöttöjä ryssittiin jne. Tässä oli joukkueiden kohdalla suuri ero. Ei Milan joutunut vaaratilanteisiin, jos Inter hyökkäsi omineen, mutta näillä pienillä avituksilla aiheutettiin kyllä useita vaaralliselta näyttäviä tilanteita. Tämän täytyy olla jotain psyykkistä, koska Milanilla oli kuitenkin nippu maailman kärkinimiä kentällä ja Interillä melkeinpä kakkosketju. Silti hävisimme huolellisuudessa vielä selvemmin kuin mitä taululta voi lukea. En sitten tiedä onko tämä Ancelottin vika vai kenen, mutta tietynlaista ryhtiä joukkue kaipaisi.

[Nasty]

http://www.rangers.premiumtv.co.uk/page/News/NewsDetail/0,,5~1200275,00.html

Gattuso takaisin Glasgowssa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Huomioiko kukaan miten paljon Milanin pelaajat tekivät helppoja virheitä Interin pelaajiin verrattuna?

Kyllä huomioi. Pelaajien ryhmittelyä - kenttätasapainoa ajatellen - tarkasti seuranneena en yllättynyt tästä kontrastista. Ancelotti painii suurten ongelmien keskellä nimenomaan Italian kentillä, jossa miehen pelitapa tunnetaan aivan liian läpikotaisin. Lukuun ottamatta sekavassa tilassa olevaa Cagliaria ja täysin pallon perässä juoksemaan pakotettua Sampdoriaa muiden joukkueiden luotsit ovat pystyneet vähintään haastamaan Ancelottin taktisesti. Esimerkiksi Lazion murskaaminen ei ollut niinkään Ancelottin voitto Delio Rossista. Eron teki pelaajamateriaali ja pelaajiston henkilökohtaiset onnistumiset. Tietysti valmentajan on suhteutettava taktiikkansa materiaaliin, mutta en usko, että Lazio on kauden toisessa kohtaamisessa yhtä viennissä. Sampdoria sitä voi olla, ellei pelitapaa muuteta ratkaisevasti, mikä ei ole kovin oletettavaa. Cagliari on valmentajavaihdosten takia kysymysmerkki.

Ongelmien ydin piilee siinä, että jokainen sohvavalmentajakin luultavimmin osaisi piirtää Milanin tilannekohtaisen ryhmityksen pallon ollessa kentän millä tahansa alueella. Moni osaisi varmasti myös vetää todennäköisimmät ja mahdolliset syöttösuunnat joka tilanteeseen. Mancinillekaan tehtävä tuskin on vaikea ja luultavimmin miehen aivojen sopukoista löytyy lähes täydellinen kopio Ancelottin pelikirjasta.

Hyvin yksinkertaisesti Mancini sai järjestettyä alueellisen ylivoiman jokaiselle kentän osa-alueelle rikkomatta silti millään tavalla Interin tuttua pelitapaa. Siinä missä Inter pelasi kolmioittain eteenpäin vievää ylivoimapeliä laidoilla, jäi punamustan puolen pallollinen laitapelaaminen vasemmalla Seedorfin ja Maldinin räpellykseksi kolmen tai neljän – jopa viiden – Inter-pelaajan keskellä. Oikealla Oddo joutui työstämään liian usein liian yksin, kun kyse ei kuitenkaan ole pelaajasta, joka painaa helposti kahdenkin vastustajan ohi. Syöttösuuntavaihtoehtojen vähyyden vuoksi Milan joutui turvautumaan – lähinnä menetyksen pelossa – liian aikaisiin keskityksiin, joiden kohteena boksissa hääri korkeintaan pari pelaajaa.

Kuten joku jo täällä totesikin, syyttävää sormea ei voida osoittaa suoraan Gilardinon tai Inzaghin suuntaan. Pippo on maailmanluokan kärki ja toistaiseksi vielä selvästi parempi hyökkääjä kuin Gilardino. Silti puoliajalla tehtyyn vaihtoon on omat perusteensa. Kyse on kuitenkin kahdesta hyvin erilaisesta pelaajasta, vaikka joku selostaja keksikin joskus ilmoittaa, että Pippo ja Gila ovat niin samanlaisia, että kentällä ollessaan vain törmäilevät toisiinsa juoksulinjojen ollessa niin homogeeniset. Uskomatonta paskaa joka saa vieläkin vihaiseksi. Joka tapauksessa Ancelotti oli joutunut toteamaan ikävän tosiasian. Vaikka tilanne oli 1-1, ei peli missään nimessä ollut Milanin kontrollissa. Nimenomaan Mancinin kyky luoda alueellinen ylivoima tilanteessa kuin tilanteessa pakotti Ancelotti ottamaan ex-Parma-kärjen kentälle, koska Gila pystyy Inzaghia paremmin tukemaan keskikentän pelinrakentelua.

Cambiasson maali voidaan laittaa ihan puhtaasti Didan piikkiin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kentällä 22 pelaajaa kirmasivat 90 minuuttia Roberto Mancinin pillin tahdissa. Derby della Madonninan suurin voittaja oli mies sinimustan penkin päässä. Sitä emme voi kuitenkaan sivuuttaa, että Ancelotti tarjosi Mancinille heikomman vastuksen kuin joukkueensa pelaajat Interin miehistölle. Ancelotti on osoittanut kykenemättömyyttä uusia pelitapaansa nyt käytettävissä olevalla materiaalilla, joten vahvistuksia Milan-fanien tulisi toivoa tammikuun siirtoikkunasta. Nyt tarvetta olisi kaiken lisäksi pelaajalle, joka olisi riittävän korkean profiilin mies tarjoamaan Ancelottille rohkeutta suuriin muutoksiin.

[ForzaInter]

Tullaanpas kertomaan oma käsitys maalivahtispekulaatioista:

Frey on edelleen interin "listoilla" ja Boruc tunnokas Juventusfani, joten hiukan epäilen kumpaakin.

[Nasty]

Hyvin yksinkertaisesti Mancini sai järjestettyä alueellisen ylivoiman jokaiselle kentän osa-alueelle rikkomatta silti millään tavalla Interin tuttua pelitapaa. Siinä missä Inter pelasi kolmioittain eteenpäin vievää ylivoimapeliä laidoilla, jäi punamustan puolen pallollinen laitapelaaminen vasemmalla Seedorfin ja Maldinin räpellykseksi kolmen tai neljän – jopa viiden – Inter-pelaajan keskellä. Oikealla Oddo joutui työstämään liian usein liian yksin, kun kyse ei kuitenkaan ole pelaajasta, joka painaa helposti kahdenkin vastustajan ohi. Syöttösuuntavaihtoehtojen vähyyden vuoksi Milan joutui turvautumaan – lähinnä menetyksen pelossa – liian aikaisiin keskityksiin, joiden kohteena boksissa hääri korkeintaan pari pelaajaa.

Ancelotti on osoittanut kykenemättömyyttä uusia pelitapaansa nyt käytettävissä olevalla materiaalilla, joten vahvistuksia Milan-fanien tulisi toivoa tammikuun siirtoikkunasta. Nyt tarvetta olisi kaiken lisäksi pelaajalle, joka olisi riittävän korkean profiilin mies tarjoamaan Ancelottille rohkeutta suuriin muutoksiin.

Allekirjoitan tekstisi, mutta kysyisin, että miksei Milan pysty luomaan näitä ylivoimatilanteita? Onko kyseessä jokin perustavaalaatua oleva ongelma vai rajoittaako esimerkiksi Gattuson ja Ambrosinin yhtäaikainen peluuttaminen näiden ylivoima tilanteiden luomista? Faktahan on, että tietynlaista pallollistatasoa pelaajilta vaaditaan, että nämä paperilla esitetyt kuviot myös toteutuvat kentällä. Miten Shevchenkon korvaavan pelaajan käyttö auttaisi peliä? Ratkeaisivatko ongelmat toisella kärjellä(Pato tulossa) vai onko peli silloin vielä heikompaa, kun vastustaja pääsee rokottamaan, kuten Inter teki viime kauden ensimmäisessä Madonninassa? Kenet korvaisit esimerkiksi keskikentältä?

Ja hankinnoista, minne ja minkälaisia? Paton lisäksi toinen hyökkääjä à la Cruz ja keskikentälle joku "taikuri" vai jotain muuta?

[Ricardo Leite]

Tukeemilta tuhti paketti täyttä asiaa, kuten odottaa sopikin.

Ancelottin muuntautumiskyvystä ja -halusta on paukutettu tekstiä tälläkin palstalla jo pitkälti toista vuotta. Silti siitä joutuu avautumaan lähes viikottain, kun samat taktiset yksinkertaisuudet toistuvat vastustajan vetäessä taktisesti pidemmän korren yksi toisensa jälkeen. Kyllä, Ancelottin kuvioit toimivat vielä kohtuullisen hyvin viime kaudella CL:ssä, joskin tuokin riemukulku voidaan laittaa enneminkin yksittäisten pelaajien hyvyydeksi, kuin Ancelottin onnistumiseksi. Tuolloin kyse oli siitä, ettei Carletto hävinnyt vastustajalle peliä jo paperilla.

Serie A:ssa tilanne on luonnollisesti toinen, kun kaikki kilpailijat pelaavat Milania vastaan vähintäänkin sen kaksi kertaa vuodessa.

Pippon ja Gilardinon samankaltaisuutta on toki liioiteltu, eikä sen jonkin selostajan kieli poskessa heittämä läppä juoksulinjojen identtisyydestä taida olla se mihin tulisi takertua. Monia yhtäläisyyksiä miehillä kuitenkin on: kumpikaan pelaajista ei pysty tekemään itselleen maalintekotilannetta ns. tyhjästä. Kumpikaan - eteenkään Pippo - ei ole erityisen hyvä järjestämään niitä kanssa pelaajilleen. Molemmat tekevät maalinsa usein ensimmäisestä kosketuksesta. Kumpikaan ei pysty hakemaan palloa jalkaansa puolustus- ja keskikenttälinjojen välissä ja kääntymään siitä kohti vastustajan maalia. Eikä kumpikaan kykene tekemään maaleja boksin ulkopuolelta. Tönkköjä lauseita ja tiukkoja faktoja. Näitä tuskin käy kiistäminen?

Harmillisesti en taida ehtiä tässä puuttumaan sen tarkemmin Milanin laitapeliin, joten tyydyn myönnyttelemään väitettä Milanin kolmiopelin puutteesta. Väittäisin kuitenkin, että etenkin hyökkäyskolmanneksella kolmiopelaamisen puutetta voinee jonkin verran selittää sillä, ettei Milanilla ole sitä toista varsinaista kärkipelaajaa, varsinaisista laitureista puhumattakaan. Laiturin kavennus, kärjen vastaantulo ja puolustajan takakierto. Oppikirjan ensimmäinen laitahyökkäysmalli vaatii käytännössä palloa vastaantulevan kärkipelaajan, jota Carletton vuoden 2007 Milan ei tunne. Teoriassa Gilardino pystyisi varmaankin tuota roolia pelaamaan, mutta yhden kärjen systeemissä boksissa olisi kovin tyhjää, mikäli pallo onnistuttaisiinkin päätyyn ja sitä kautta pilkun kohdalle pelaamaan.

Nykyään Carletto, kuten Nasty totesi ja jokainen pystyy itse näkemään, ylimiehittää keskikentän keskustan laitapelaamisen kustannuksella. Kaikkien nähtävissä on myös, ettei Milanilla ole yhtään todellista laiturityyppiä, joka kykenisi haastamaan vastustajan pallollisena, etenemään päätyyn ja viljelemään sieltä keskityksiä. Tästä syystä Oddo ja Jankulovski, kuten myös Cafu ja Serginho ovat Milanin palkkalistoilla. Tulisiko laitapelaamisen puutteesta heikkoudesta syyttää enemmän laitapuolustajia, kuin Carlettoa? Enpä tiedä. Itsekin haukun oikein mielelläni Carletton vaikka päivittäin, mutta totta on myös se, ettei Carlettolla ole tällä hetkellä käsissään oikeanlaisia palikoita hyökkäyspelin uudistamiseksi. Rahaa tiskiin Silvio. Hyökkääjä ja laituri.

[PirloMAnia]

Niin carletton rooli siinä mielessä hieman kyseenalainen koska italiassa ei ole brittityylistä  manageri-mallia vaan milanissa muut hoitaaa pelaajat seuraan ja ancelotti sitten keksii mitä niille tekee. Tottakai tuo on hieman karrikoitu mutta kuitenkin urheilutoimenjohtajan rooli on iso. Milanissa leonardo haalii brasseissa ja galliani ja braida sitten häärii ne kaupat yleisesti ottaen.

Itse peliin. Laitapelissä on ongelmana että kun kentällä ei ole luontevia laitapelaajia kuin ne muutama laitapakki. Jokaisella laitaoakilla on kyky pelata hyvääkin laitapeliä mutta ei yksin. Olisi eri asia jos mukana keskikentän kolmikossa olisi pelaajia jotka kykenee pelaamaan laidalla tai kärjen alapuolella pelaavat pelaajat lähtisivät laidalta leikaten keskelle. Seedorf ja kaka keskeltä lähtiessä laitaan hakemaan saisivat luotua lähinnä keskelle sitä tilaa jota ei taas ole hyödyntämässä pelaajia jotka siihen kykenee. Pirlo pelaa tässä kohtaa liian alhaalla lähtökohtaisesti kyetäkseen nousemaan jatkuvasti mukaan siihen aukkoon jonka hyökkäävien kk pelaajien liike laidempaan muodostaisi varsinkin kun monasti kaka pelataan miehellä tai kahdella.

Hieman sama pelitapa on italian maajoukkueella siinä kohtaa että keskikentällä on nähty gattuso,pirlo,ambro/ddr. Erotuksena on kuitenkin di natalen ja quagliarellan/camoranesin sijoittuminen kentällä laitaan l'htökohtaisesti joten siinä peli laitetaan laidoilta eteenpäin. Tässä kohtaa esim ambro ja pirlo on ihan hyvin päässeet ylöspäin koska kenttä on leveänä. Nyt milanissa kenttä on helkkarin kapealla ja keskellä on 5 pelaajaa pelkkiä punamustia plus vielä jonkin puolustavan joukkueen arsenaali päälle.

Laitapakeista sen verran että kun ne on päässeet laidallaan ylös niin silloin ollaan päästy hyvin. Oikea-aikainen käyttö keskustan kautta ja pirlon kautta piilossa hiipivälle laitapakille syvyyteen. Samalla on ollut aikaa nostaa muutama pelaaja boksiin. Kun milanin peli on toiminut, se on toiminut hyvin, olkoonkin että samp ja lazio pelasivat itsensä huonoon jamaan. Kuitenkin siinä on ollut niitä hyviä elementtejä. JA carlettolla on selkeä pelitapa joka toimiessaan toimii hyvin. Mutta kun se vain toimii liian harvoin. Ja siinä ongelma piilee. Milan kykenee esittämään huikeaakin peliä tuolla tavalla kuten esim manu-matsissa keväällä. Silloin kun se toimii milania on vaikea pysäyttää.

Mutta kun ei toimi niin joukkue on yksinkertaisesti rampa koska pelaajaprofiilien takia juurikaan ei voida tehdä muutoksia. Esim interiä vastaan vaikka en peliä nähnyt niin tietäen sen että inter pelaa tiivistä timanttia keskellä niin se on vaikea milanin pelata sitä omaa peliä kun sen pelin vahvuus on jo alkuun ylimiehitetty. Mutta minkäs teet kun ei ole ketään jota laittaa kentälle.

Melko sekavasti taas esitetty asia.

Fiorenitnasta en usko että melko helpolla porukkaa lähtee. Violalla on hieno proggis käynnissä ja aika sitoutuneen oloista jengiä näyttää olevan. Kuitenkin jos sieltä jonkun haluasin punamustissa nähdä olisi se montolivo jossa on potentiaalia olla loistava pelaaja. Frey tietenkin on yksi niistä harvoista todellisista huipuista. Zambrotta olisi varma hankinta jos ei muuta. Pelaa lähes aina hyvin ja oddon kanssa saisivat laidat haltuun. Haluan uskoa vielä oddon uuteen tulemiseen. Jahka peli joskus paranee tulee se olemaan myös oddon pelissä näkyvä

[Tukeem Abdullah Jafer]

Allekirjoitan tekstisi, mutta kysyisin, että miksei Milan pysty luomaan näitä ylivoimatilanteita? Onko kyseessä jokin perustavaalaatua oleva ongelma vai rajoittaako esimerkiksi Gattuson ja Ambrosinin yhtäaikainen peluuttaminen näiden ylivoima tilanteiden luomista? Faktahan on, että tietynlaista pallollistatasoa pelaajilta vaaditaan, että nämä paperilla esitetyt kuviot myös toteutuvat kentällä. Miten Shevchenkon korvaavan pelaajan käyttö auttaisi peliä? Ratkeaisivatko ongelmat toisella kärjellä(Pato tulossa) vai onko peli silloin vielä heikompaa, kun vastustaja pääsee rokottamaan, kuten Inter teki viime kauden ensimmäisessä Madonninassa? Kenet korvaisit esimerkiksi keskikentältä?

No aivan alkuun on todettava, että en todellakaan tiedä, kuinka Milanin ongelmat todellisuudessa voisi ratkaista. Eihän sitä tiedä edes Ancelotti, mutta arvailla saa ja pohtia pitääkin. Toisekseen on tuotava esiin se fakta, että Inter on tällä hetkellä ehkäpä maailman vaikeimmin voitettava joukkue. Materiaalin laatu ei ole ylivertainen muihin Euroopan huippujoukkueisiin verrattuna, mutta ryhmän pelillinen tasapaino on ihailtava. Unohtaa ei sovi sitäkään, että joukkue on äärettömän fyysinen.

Fysiikasta saammekin aasinsillan Milanin ongelmiin, sillä joukkue nojaa jopa liiaksi yksittäisten pelaajien poikkeuksellisiin vahvuuksiin. Milanin pelitapa ei ole peilikuva siitä, kuinka Ancelottin mielestä jalkapalloa tulisi pelata. Se on palapeli, jossa tietyt palaset on isketty toisiinsa kiinni enemmän väkivalloin kuin ajatuksella. Jokaiselle pelaajalle on rakennettu rooli pelaajan omien vahvuuksien mukaan, mikä ei periaatteen tasolla ole väärin, mutta valmentajan tulisi myös osata karsia jostain.

Gattuson ja Ambrosinin peluuttaminen samaan aikaan ei varmasti ole ongelma ja moni valmentaja uskoakseni näkisi mieluusti tämän parin osana omaa keskikenttäänsä. Kyse on enemmänkin siitä, ettei keskikenttä kokonaisuutena toimi. Pelaajien ominaisuudet eivät tue toisiaan. Ihan yhtälailla voidaan pohtia Seedorfin sopivuutta punamustaan keskikenttäryhmitykseen, joka kaipaisi ehdottomasti lisää yllätyksellisyyttä, monipuolisuutta ja dynaamisuutta.

Ja hankinnoista, minne ja minkälaisia? Paton lisäksi toinen hyökkääjä à la Cruz ja keskikentälle joku "taikuri" vai jotain muuta?

Kaikkien äsken mainitsemieni tarpeiden täyttäminen vaatisi pelaajaa, joka pystyisi tuomaan lisää Milanin vastahyökkäyspeliin. Jos Kaka ei ole käytössä tai hänet on muuten vain onnistuttu vartioimaan pimentoon, Milanin vastahyökkäyspeli on murrettu ja jäljelle jää vain yksi vaihde, jota vastaan joukkueet ovat vuosien saatossa oppineet puolustamaan. Mikäli Ancelotti haluaa jatkossakin rakentaa pelitapansa nykyisten raamien sisään, huutaisi Milan pelaajaa, jonka vaatimukset ovat kovat. Hankinnan tulisi olla nopea (myös pallollisena) ja kestävä sekä hyvä 1v1-tilanteissa tuodakseen oman mausteensa punamustien peliin. Hänen pitäisi pystyä hoitamaan myös pelipaikkansa puolustusvelvoitteet siinä missä nykyisetkin Milanin keskikenttäpelaajat. Lisäksi tältä pelaajalta tulisi vaatia kykyä myös lyhytsyöttöpeliin, joka kuitenkin on Milanille se omin pelityyli. Jokainen voi heittää omat näkemyksensä siitä, kuka näihin saappaisiin parhaiten sopisi, sillä lähtökohtaisesti hänet istutettaisiin joko Ambrosinin tai Seedorfin paikalle. Pirlo-Gattuso-Kaka-akseli on kuitenkin se, jonka ympärille tulisi rakentaa.

Toinen vaihtoehto on tietysti kaapata joku ”taikuri”, joka omalla erityisyydellään pystyy muovaamaan Milanin pelin riittävän erinäköiseksi nykyiseen verrattuna tai muuttaa formaatin ja roolitusten kautta koko pelitapa, mutta tämä muutos olisi ajoitettava tulevaan kesään. Kahden kärjen käyttäminen ei itsessään ole ratkaisu ongelmiin vaan tällöin kysymys on siitä, minkälaiset pelaajat hyökkäysduon muodostaisivat, mikä olisi tällöin Kakan rooli ja miten nämä seikat vaikuttaisivat muiden pelaajien nykyisiin rooleihin. Suurin kysymysmerkki tässä tapauksessa on se, miten systeemien vaihtaminen vaikuttaisi puolustuspeliin. Muutoksiahan voi aina tehdä, mutta ne voivat olla myös epäonnistuneita, mihin nyt ei ole varaa.

Mitä taas tuohon keskikentän ylimiehittämiseen tulee, niin sehän on tavallaan koko Ancelottin peli-ideologian ydin. Aikoinaan Carletto käytti 4-4-2-formaattia, jossa oli selkeät laiturit – staattiset laiturit, kuten luotsi itse sanoo. Juventuksessa Ancelotti hautasi tämän pelijärjestelmän vain harvinaiseksi variaatioksi, jota saatettiin käyttää enää yksittäisten otteluiden sisällä. Ancelotti halusi nimenomaan keskustaan reserviä, jota voidaan hyödyntää laitatonteilla. 4-3-1-2-systeemi oli pitkään käytössä sekä Juvessa että Milanissa. Myös tämä formaatti perustui Ancelotti ajatukseen siitä, ettei kentälle tarvitse tehdä tilaa, kun sitä on siellä automaattisesti. Se vain pitää pystyä hyödyntämään. Kahden kärjen pelissä Ancelottin hyökkääjistä vuorollaan toinen osallistui peliin laitasektoreilla. Tällöinhän oletettavaa olisi, että kymppipaikan pelaaja nousisi kolmanneksi hyökkääjäksi kärjen synnyttämään tilaan. Näin Carlo ei kuitenkaan halunnut tapahtuvan vaan ”kymppi” pysyi omalla paikallaan. Tähän tosin tuli poikkeus, jos vastustaja pelasi kolmella puolustajalla, mutta perusajatus oli se, että ”kymppi” ei ole boksiin nouseva piilokärki vaan puhdas pelintekijä.

Nyky-Milanissa ongelman aiheutti Kaka. Tavallaan ongelman voi nähdä positiivisena, mutta Kaka ei ole tyypiltään staattinen pelintekijä vaan ratkaisuihin aktiivisesti pyrkivä piilokärki. Brasilialaisessa Ancelotti näki niin valtavan potentiaalin, ettei halunnut jättää tämän vahvuuksia hyödyntämättä. Luotsi luopui kahden kärjen systeemistä, koska hän ei halunnut sitoa brassia puolustusvelvoitteisiin, joita 4-3-1-2:ssa automaattisesti olisi Kakan kontolle langennut.

Toisaalta nyt 4-3-2-1:ssä Seedorfin ja Kakan roolit eivät missään nimessä ole identtiset. Siinä alin seitsikko pelaa aina samaan tapaan, Ancelotti varioi ylimmällä kolmikollaan. Välillä Kakasta voidaan puhua myös hyökkääjänä. Esimerkiksi Interiä vastaan toisella jaksolla tai Romaa vastaan koko ottelun Kaka oli puhdas seconda punta. Tämä osittain senkin takia, että Ancelottin omaan ihannepelitapaan kuuluu kaksi hyökkääjää, joista toinen on liikkuva ja nopea, kun taas toinen on perinteisemmän keskushyökkääjän tyylinen fyysisesti vahva kärki.

Nyt pääsemmekin käsiksi lisäongelmaan nimeltä Filippo Inzaghi, joka ei ole Ancelottin aivoituksiin sopiva hyökkääjä. Tällä hetkellä fakta on kuitenkin se, että Inzaghi on joukkueen paras piikkipaikan pelaaja, joka nauttii peliajasta vain siksi, että hän on yksinkertaisesti liian hyvä ja arvostettu penkitettäväksi. Tämän takia Ancelotti onkin joutunut valitsemaan kultaisen keskitien hyökkääjien roolittamisessa, sillä periaatteessahan pari Gilardino-Kaka olisi vähintäänkin lähellä Ancelottin ihannetta. Alberto ei ole kuitenkaan ollut riittävän vakuuttava, jotta Pippo olisi voitu potkia pois ja hankkia tilalle korvike-Gila.

Hieman sama pelitapa on italian maajoukkueella siinä kohtaa että keskikentällä on nähty gattuso,pirlo,ambro/ddr. Erotuksena on kuitenkin di natalen ja quagliarellan/camoranesin sijoittuminen kentällä laitaan l'htökohtaisesti joten siinä peli laitetaan laidoilta eteenpäin.

Toisaalta Lippi varioi myös paljon erilaisilla systeemeillä, joissa ei varsinaisia laitapelaajia ollut. Toki pelaajisto oli hieman erilainen, mutta nimenomaan huomioitava seikka on se, että vika ei ole pelijärjestelmässä vaan siinä, miten se laitetaan kokonaisvaltaisesti toimimaan. Toimiva kokonaisuus ei vaadi lähtökohtaisesti laitaan sijoittuvia pelaajia, mutta ratkaisumallit laitapelaamiseenkin on silti keksittävä ja tämä on ollut Ancelottille suurempi ongelma kuin Lippille - myös ilman Zambrottaa.

[Nasty]

Ihan yhtälailla voidaan pohtia Seedorfin sopivuutta punamustaan keskikenttäryhmitykseen, joka kaipaisi ehdottomasti lisää yllätyksellisyyttä, monipuolisuutta ja dynaamisuutta.

Mistä muuten johtuu, että Seedorf on ollut niinkin selkeä valinta keskikentälle vuodesta toiseen, vaikka mies on tunnettu hieman verkkaisemmasta pelityylistä? Vanhoina hyvinä aikoinahan Ancelottillakin paloi useamman kerran kiinni, kun hollantilainen ei pitänyt riittävää tempoa, mutta silti mies on ollut aina aloituksen vakiomiehitystä. Itse toki tykkään Seedorfista, mutta tuntuu, että mies vaatii nykyään ns. suurpelin syttyäkseen parhaimpaansa.

Mitä taas tuohon keskikentän ylimiehittämiseen tulee, niin sehän on tavallaan koko Ancelottin peli-ideologian ydin. Aikoinaan Carletto käytti 4-4-2-formaattia, jossa oli selkeät laiturit – staattiset laiturit, kuten luotsi itse sanoo. Juventuksessa Ancelotti hautasi tämän pelijärjestelmän vain harvinaiseksi variaatioksi, jota saatettiin käyttää enää yksittäisten otteluiden sisällä. Ancelotti halusi nimenomaan keskustaan reserviä, jota voidaan hyödyntää laitatonteilla. 4-3-1-2-systeemi oli pitkään käytössä sekä Juvessa että Milanissa. Myös tämä formaatti perustui Ancelotti ajatukseen siitä, ettei kentälle tarvitse tehdä tilaa, kun sitä on siellä automaattisesti. Se vain pitää pystyä hyödyntämään. Kahden kärjen pelissä Ancelottin hyökkääjistä vuorollaan toinen osallistui peliin laitasektoreilla. Tällöinhän oletettavaa olisi, että kymppipaikan pelaaja nousisi kolmanneksi hyökkääjäksi kärjen synnyttämään tilaan. Näin Carlo ei kuitenkaan halunnut tapahtuvan vaan ”kymppi” pysyi omalla paikallaan. Tähän tosin tuli poikkeus, jos vastustaja pelasi kolmella puolustajalla, mutta perusajatus oli se, että ”kymppi” ei ole boksiin nouseva piilokärki vaan puhdas pelintekijä.

Nyky-Milanissa ongelman aiheutti Kaka. Tavallaan ongelman voi nähdä positiivisena, mutta Kaka ei ole tyypiltään staattinen pelintekijä vaan ratkaisuihin aktiivisesti pyrkivä piilokärki. Brasilialaisessa Ancelotti näki niin valtavan potentiaalin, ettei halunnut jättää tämän vahvuuksia hyödyntämättä. Luotsi luopui kahden kärjen systeemistä, koska hän ei halunnut sitoa brassia puolustusvelvoitteisiin, joita 4-3-1-2:ssa automaattisesti olisi Kakan kontolle langennut.

mutta Shevan aikana Milan pelasi käytännössä aina 4-3-1-2 taktiikalla ja christmas tree -taktiikka aiheutti aina negatiivisia kommentteja. Mielestäni Milan siirtyi nykyiseen taktiikkaan, koska Shevan korvaajaa ei löydetty ja väitän, että jos Ukrainalainen pelaisi Milanissa, niin joukkue pelaisi vanhalla tutulla taktiikalla, ainakin mitä kenttämiehitykseen tulee. Mielenkiintoista nähdä mitä Paton tulo tekee taktiikalle. Viime kauden lopussa Ronaldon tultua Milan pelasi kahdella kärjellä ja Kaká siinä alapuolella, kuten ennenkin. Luulen, että sitä ainakin tullaan testaamaan vakavasti.

Nyt pääsemmekin käsiksi lisäongelmaan nimeltä Filippo Inzaghi, joka ei ole Ancelottin aivoituksiin sopiva hyökkääjä. Tällä hetkellä fakta on kuitenkin se, että Inzaghi on joukkueen paras piikkipaikan pelaaja, joka nauttii peliajasta vain siksi, että hän on yksinkertaisesti liian hyvä ja arvostettu penkitettäväksi. Tämän takia Ancelotti onkin joutunut valitsemaan kultaisen keskitien hyökkääjien roolittamisessa, sillä periaatteessahan pari Gilardino-Kaka olisi vähintäänkin lähellä Ancelottin ihannetta. Alberto ei ole kuitenkaan ollut riittävän vakuuttava, jotta Pippo olisi voitu potkia pois ja hankkia tilalle korvike-Gila.

Sanot, että Inzaghi ei ole Ancelottin aivoituksiin sopiva hyökkääjä, mutta tämähän on jo toinen seura, jossa miehet toimivat samaan aikaan. Henkilökemiatkin tuntuvat toimivan aika hyvin, mitä nyt vuosien aikana on tottunut katselemaan näiden kahden kommunikointia kentällä ja kentän laidalla. Inzaghi on kuitenkin yksi tärkeimmistä pelaajista, kun katsotaan Ancelottin valmennusuraa ja mitä mies on sen aikana voittanut. Enkä voi väheksyä sitä luottoa mitä Ancelottikin on osoittanut vuosien saatossa, eli kun kovimmat pelit ovat käsillä, niin Pippo on ollut selvä valinta aloitukseen. Toki nuo sanat Gilasta ovat totta.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mistä muuten johtuu, että Seedorf on ollut niinkin selkeä valinta keskikentälle vuodesta toiseen, vaikka mies on tunnettu hieman verkkaisemmasta pelityylistä?

Olen usein ihmetellyt samaa. Hyvä pelaajahan Clarence on, muttei mielestäni lähelläkään sitä tasoa, että avauskokoonpanon paikka voisi olla Milanin tasoisessa joukkueessa itsestään selvä. Liekö saunakaveruutta?

mutta Shevan aikana Milan pelasi käytännössä aina 4-3-1-2 taktiikalla ja christmas tree -taktiikka aiheutti aina negatiivisia kommentteja. Mielestäni Milan siirtyi nykyiseen taktiikkaan, koska Shevan korvaajaa ei löydetty ja väitän, että jos Ukrainalainen pelaisi Milanissa, niin joukkue pelaisi vanhalla tutulla taktiikalla, ainakin mitä kenttämiehitykseen tulee. Mielenkiintoista nähdä mitä Paton tulo tekee taktiikalle. Viime kauden lopussa Ronaldon tultua Milan pelasi kahdella kärjellä ja Kaká siinä alapuolella, kuten ennenkin. Luulen, että sitä ainakin tullaan testaamaan vakavasti.

Käytettävissä olevat pelaajat useimmiten määrittävät pelitavan. En epäile lainkaan, etteikö Milan siirtyisi takaisin kahden kärjen systeemiin, jos Sheva palaisi. Tosin on muistettava, että ukrainalaisen vielä palloillessa San Sirolla, hän oli sen luokan tähti, että Kakan vahvuuksista karsittiin tai voitiin karsia. Nyt tilanne ei olisi välttämättä lainkaan samankaltainen vaan joukkueen yläkerta rakentuu brasilialaisen ja hänen vahvuuksiensa ympärille. Selvästi on havaittavissa, ettei Ancelotti halua sysätä Kakalle liiaksi puolustusvelvoitteita, koska haluaa brassin olevan pelattavan, kun pallo voitetaan omalle joukkueelle.

Sanot, että Inzaghi ei ole Ancelottin aivoituksiin sopiva hyökkääjä, mutta tämähän on jo toinen seura, jossa miehet toimivat samaan aikaan. Henkilökemiatkin tuntuvat toimivan aika hyvin, mitä nyt vuosien aikana on tottunut katselemaan näiden kahden kommunikointia kentällä ja kentän laidalla. Inzaghi on kuitenkin yksi tärkeimmistä pelaajista, kun katsotaan Ancelottin valmennusuraa ja mitä mies on sen aikana voittanut. Enkä voi väheksyä sitä luottoa mitä Ancelottikin on osoittanut vuosien saatossa, eli kun kovimmat pelit ovat käsillä, niin Pippo on ollut selvä valinta aloitukseen. Toki nuo sanat Gilasta ovat totta.

Oli sattumaa, kun Ancelottin tullessa Juveen Inzaghi kuului joukkueen hyökkäyskalustoon. Olisi myös ollut mahdottomuus pudottaa Pippo pelaavasta kokoonpanosta, kun kyseessä kuitenkin oli kahdella edellisellä kaudella yli neljäkymmentä maalia iskenyt kotimainen kärki. Siitä huolimatta Ancelotti hankki seuraavilla kausilla joukkueeseen Darko Kovacevicin ja David Trezeguet’n. Ranskalainen alkoikin syödä peliminuutteja Inzaghilta, joka lopulta lähetettiin Milanoon. Tuolloin oli selvää, että Juventuksen tulevaisuus kärkien osalta oli suunniteltu Trezen ympärille. Juventuksen tulevaisuuteen ei kuitenkaan kuulunut Ancelotti, jolle Milan-johdolla oli suuret suunnitelmat. Jälleen sattuma ohjasi Carletton ja Pippon yhteen.

Inzaghi kuuluu edelleen Italian hyökkääjäeliittiin eikä ole helposti hyllytettävissä. Kuitenkaan emme voi unohtaa sitä, että Milanin hankkiessa Gilardinon, ei tarkoitus ollut ostaa varamiestä vanhemmalle Piacenza-kasvatille. Gilardinon sopeutumisaika on ollut odotettua pidempi, mutta uskon vakaasti, että jo viime kausi oli alun perin suunniteltu ajaksi, jolloin Gilardinon olisi pitänyt olla Milanin ehdoton ykköskärki. Tässä kaavailussa Inzaghin kohtalo olisi löytynyt vaihtopenkiltä tai toisesta seurasta. Ancelottin yksi ongelmista onkin se, että Inzaghi iskee liikaa maaleja ja tämän vuoksi hänen sivuuttaminen on mahdotonta. Kuvitelkaapas se tilanne, että Pippo saisi lähtöpassit ja Milanin maalinteko yskisi. Seuraavaksi liipasimella olisi Ancelotti.

[gazzetta]

mutta Shevan aikana Milan pelasi käytännössä aina 4-3-1-2 taktiikalla ja christmas tree -taktiikka aiheutti aina negatiivisia kommentteja. Mielestäni Milan siirtyi nykyiseen taktiikkaan, koska Shevan korvaajaa ei löydetty ja väitän, että jos Ukrainalainen pelaisi Milanissa, niin joukkue pelaisi vanhalla tutulla taktiikalla, ainakin mitä kenttämiehitykseen tulee. Mielenkiintoista nähdä mitä Paton tulo tekee taktiikalle. Viime kauden lopussa Ronaldon tultua Milan pelasi kahdella kärjellä ja Kaká siinä alapuolella, kuten ennenkin. Luulen, että sitä ainakin tullaan testaamaan vakavasti.

Shevchenkon paluusta kesäkuussa Milaniin oli huhuillut The Sun. Lähteen luotettavuutta sen enempää arvioimatta, tämä kuulostaa ihan uskottavalta siirrolta, kun katsotaan Shevan tilannetta Lontoossa ja toisaalta Milanin hyökkääjätilannetta. Hinnaksi oli ilmoitettu 19 milj. euroa.

[Rino.8]

Jos Milaniin uusia profiilipelaajia laidalle, niin oma ehdokkaani olisi Shakhtar Donetskin ent. Olympiakosin Nery, tosin tällä hetkellä lainassa Manchester cityssä oleva Nery Castillo. Ikää hänellä 23 vuotta. Paras sauma olisi ollut napata, kun oli vielä Olympiakosissa. Siirto shakhtariin silloin ihmetytti, kun sopimusta oli jäljellä vielä eikä Shakhtarissa peliaikaa edes tullut. Jos joku teistä on nähnyt hänen pelaavan niin 

[Nasty]

Käytettävissä olevat pelaajat useimmiten määrittävät pelitavan. En epäile lainkaan, etteikö Milan siirtyisi takaisin kahden kärjen systeemiin, jos Sheva palaisi. Tosin on muistettava, että ukrainalaisen vielä palloillessa San Sirolla, hän oli sen luokan tähti, että Kakan vahvuuksista karsittiin tai voitiin karsia. Nyt tilanne ei olisi välttämättä lainkaan samankaltainen vaan joukkueen yläkerta rakentuu brasilialaisen ja hänen vahvuuksiensa ympärille. Selvästi on havaittavissa, ettei Ancelotti halua sysätä Kakalle liiaksi puolustusvelvoitteita, koska haluaa brassin olevan pelattavan, kun pallo voitetaan omalle joukkueelle.

Varmasti Ancelotti haluaa karsia Kakán puolustusvelvoitteita, mutta mielestäni tulokset puhuvat vanhan systeemin puolesta. Näkisin paljon mielummin hieman alempana pelaavan brassin, jonka edessä olisi aina kaksi hyökkääjää. Olisihan siinä ihan erilaiset mahdollisuudet jossain vastahyökkäyksessä, kun ei ihan yksin tarvitsisi palloa kuskata loppuun asti. Nythän tilanteet kuihtuvat valittettavan usein siihen, ettei vaihtoehtoja ole kuin kuljettaa itse tai mahdollisesti pelata pallo Gilardinolle, josta nyt ei yleensä mitään erikoista seuraa. Itse olen yliviivannut Shevan nimen mahdollisten tulijoiden listalta ja katson mielummin mitä Pato tuo tullessaan. Kyseisen brassi tulee olemaan se piristysruiske, jota joukkue tarvitsee. Dynaaminen pelaaja, joten peli ei mene turhaksi riplailuksi, vaan sitä palloa pelataan aktiivisesti ylöspäin. Esimerkiksi Gourcuffista ei ole tähän, kun hänelle pallon kanssa näpräily tuottaa liikaa mielihyvää ja täten mies ei tuo Seedorfiin verrattuna yhtään aktiivisempaa otetta hyökkäämiseen.