Mä näen, että melkoisen väistämättä jalkapallo jakautuu samalla tavoin kahteen eri filosofialla toimivaan systeemiin kuin USAn ammattilaissarjat ja yliopistourheilu.
Ammattilaisurheilu on viihdeteollisuuden logiikalla toimivaa ajanvietettä. Ja se on ihan fine kun sen ymmärtää ottaa niin ja suhtautua FC Pepsin kauteen samalla vakavuudella kuin Marvelin leffaan. Helppoa katseltavaa, taitavaa toteutusta, hyvää popcornia jne.
Ammattilaisurheilun alapuolella jenkeissä yliopistourheilulla on aikalailla samanlainen rooli kuin perinteisellä seurakulttuurilla on Euroopassa. Seura on sidottu paikkakuntaan ja yhteisöön, sitä ei valita vaan se tulee annettuna jne. Vaikka jalkapallon superliiga väistämättä tuleekin jonain päivänä ei se tuhoa satojen (ammattilais)seurojen "aluskasvillisuutta". ASSEt, Bajenit ja Cagliarit tulevat edelleen olemaan tärkeitä yhteisöissään.
Niiden "businessmalli" tullee elämään: missä ne pelaavat, mistä ne saavat rahansa. USAssa tämä siis linkkaantuu yliopistoihin mikä ei eurooppalaisessa kontekstissa ole luonteva tapa. Euroopassa tullee kyseeseen joku semisosialistinen järjestely jossa yhteiskunta tukee voimakkaammin näitä yhteisölle merkittäviä mutta kaupallisesti heikompia toimijoita. Niinhän meillä kaikki muukin eurooppalainen kulttuuri toimii. Vaikka ne eurooppalaiset leffat vs Hollywood-tuotannot.
Superliiga tulee Euroopassa kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Toki tietyissä piireissä amerikkalaisia franchise-systeemejä nostetaan esiin positiivisena esimerkkinä, kun ne tuottavat niin mahdottomasti rahaa omistajilleen, mutta aina unohtuu, että yleisön kannalta ne ovat paljon vähemmän kiinnostavia systeemejä kuin eurooppalaiset (sekä eteläamerikkalaiset) jalkapallosysteemit.
Itse asiassa väitän, että minkään franchise-liigan hegemonian puuttuminen jalkapallon huipulta on melkeinpä merkittävin asia historiallisessa kehityskaaressa, jonka myötä jalkapallosta on tullut globaalisti paljon suositumpaa kuin jenkkilän neljä suurta joukkuelajia yhteensä. Maailmassa ei ole yhtään urheilutapahtumaa, joka yhdistäisi FC Pepsi-tähdet ja "aluskasvillisuuden" samalla urheilukentällä paremmin kuin kesäolympialaiset ja futiksen MM-kisat maailmanlaajuisine karsintoineen. Eikä ole sattumaa, että ne ovat myös maailman kaksi suosituinta urheilukilpailua - Daavid vs Goljat -asetelmat kun vetoavat yleisöön. Jokainen haluaa nähdä oman joukkueensa pelaavan huippuseuraa tai huippupelaajaa vastaan ainakin kerran - siitä ne tarinat muodostuvat. Sen sijaan jenkkilän systeemeissä ammattilaisurheilu ei ikinä edes voi kohdata ruohonjuuritasoa, mikä rajoittaa lajien globaalia potentiaalia erittäin tehokkaasti. Niissähän franchise-sarjat torpedoivat lajien maajoukkuetapahtumiakin aktiivisesti, jotta niissä ei nähtäisi sarjan tähtiä pelaamassa ja vältyttäisiin siltä kauhuskenaariolta, että joku muu taho lajin parissa kuin liiga itse voisi hyötyä LeBronin tai McDavidin kaupallisesta potentiaalista senttiäkään.
Valitettavasti amerikkalainen urheiluyleisö ei yhden systeemin mallia osaa pyytää, kun eivät siellä paremmasta tiedä, mutta eurooppalainen jalkapallo kyllä osaa. Ihan niin kuin viimeksi tapahtuikin, kun Superliiga yritti itsensä perustaa. Toki voi olla, että lakituvan kautta business-miehet saavat tulevina vuosina UEFA:n vielä ohitettua ja jonkun superliigan perustettua mutta sitten törmätään siihen todella konkreettiseen ongelmaan, että ainoat suurseurat Euroopassa, ketkä Superliigaa
oikeasti haluavat, ovat Madrid, Barcelona ja Juventus. Niiden kaveriksi on vaikea houkutella edes 10 joukkuetta mistään päin Eurooppaa - puhumattakaan sellaisista joukkueista, joiden myötä Superliiga olisi UEFA:n sarjoihin verrattuna muutakin kuin pelkkä huumoriliiga. Englantilainen futisyleisö kun haluaa, että ManU voi kompastua FA Cupissa Coventryyn jatkossakin, saksalainen futisyleisö haluaa että Bayernin voi kaataa Bundesliigassa jatkossakin, italialainen futisyleisö haluaa että Inter pelaa viikonlopun matsin Violaa eikä spurssia vastaan jatkossakin.
Ja vaikka yleisön vastustuksesta huolimatta seuraomistajat jonkinlaisen koko Euroopan Superliigan pystyyn jollain aikavälillä saisivatkin, törmätään sitten siihen toiseen konkreettiseen ongelmaan, että liigaa yritetään muodostaa eurooppalaisista suurseuroista. Nämä eurooppalaiset suurseurat eivät ole mitään historiattomia franchiseja, vaan 100-vuotiaita oman arvonsa tuntevia kapitalistijättejä jotka suuruutensa turvin nappaavat normaalisti voittoja viikoittain ja pokaaleita vuosittain - omassa maassaan. Superliigassa mukana olisi kuitenkin koko Eurooppa ja olisi fyysisesti mahdotonta saada enempää mestareita kuin yksi per kausi - lisäksi pitää muistaa että jonkun on ottelut aina hävittäväkin. Väistämättähän siinä kävisi silloin niin, että sarjataulukon pohjalla olisi kohta realmadrid tai juventus, jonka uusi realiteetti olisi ottaa pataan spurssilta tai atleticolta joka vitun viikko. Luuleeko joku, että sellaisessa tilanteessa Perezit ja Agnellit purisivat vaan hammasta yhteen ja pystyisivät olemaan keikuttamatta Superliigan venettä kovin montaa vuotta
---
Voisiko Superliigan perustaa sitten johonkin muualle kuin Eurooppaan? No MLS sellainen tavallaan jo on, sellainen voisi tulla myös Lähi-itään tai Itä-Aasiaan. Mutta voivatko ne mennä Euroopan sarjoista ohi? Tuskin - ainakaan seuraavaan 30 vuoteen. Näiden alueiden ongelmaksi kun tulee se, että jalkapallo on myös äärimmäisen kilpailtu laji, ja eurooppalaiset ja eteläamerikkalaiset (sekä ehkä kohta afrikkalaisetkin) pelaajat ovat jalkapallossa paljon parempia kuin pohjoisamerikkalaiset, lähi-itäläiset tai itäaasialaiset pelaajat. Näkyyhän se myös Saudien sarjassa - vaikka nimiä löytyy kuin melkein mistä vaan Euroopan top5-sarjasta, ei saudifutista kukaan ala seuraamaan niin kauan, kun paikallisten pelaajien taso on niin matala että sarjaan tulevat maailmantähdet kohtelevat sitä ihan kakkostason huumorisarjana.
