Erinomainen kirjoitus jossa lähes kaikki totta ja on helppo yhtyä noihin ajatuksiin. Asioita jotka näki jo aikaisin keväällä. Ymmärrän että joitain nikkeja tuollainen teksti harmittaa kun on jääräpäisesti väittänyt päinvastaista. Faktat harmittaa.
Toivotaan että säilytään jollain ihmeellä ja ensi kaudella uutta virkeää matoa koukkuun.
Se, että joku toimittaja myötäilee kausiketjun keväältä saakka toitotettuja ja aivan läpeensä kuluneita öyhötyksiä ei tee niistä totta. Kirjoituksessa silkkaa paskaa (toim. huom.
omasta näkökulmastani, koska en väitä esittäväni absoluuttisia faktoja) ovat ainakin kohdat siitä, miten peli olisi ollut kevätkaudella pelaajavalinnoista ja peluutuksesta johtuen heikkoa sekä väitteet seurajohdon tuomista ja valmentajan omista pelaajista.
Ensimmäisen sarjakierroksen aikana Haka vertautui tärkeimmillä mittareilla keskikastin joukkueeksi, mikä tarkoitti pelillisesti hyvinkin kahtiajakautuneessa sarjassa lähinnä alemman kuusikon parhaimmistoon sijoittumista. Samantasoisia joukkueita vastaan Haka oli lähes poikkeuksetta pelin virtausta hallitseva osapuoli, ja alkukauden pistesaldo olisi peliesityksiin nähden voinut olla jopa korkeampikin ilman Hughesin alkuhapuilua ja laatutilanteiden surkeaa hyödyntämistä. Päällimmäisenä mieleen muistuu vuoroin Lindholmin, Falcãon, sekä Da Sylvan tuhlailut pienten tulosmarginaalien otteluissa. Isoimmat ongelmat tulivat laadukkaampia vastustajia kohdatessa. Valmennus ei suostunut joustamaan pelifilosofiastaan nihilistisempään lähestymistapaan, ja tuloksen hankkiminen näistä otteluista ikään kuin hukattiin yltiörohkean pelaamisen edestä.
Martosen aloitti urakkansa kohdaten juuri näitä laadukkaampia vastustajia, ja selvä muutos lähestymistavassa oli havaittavissa inhorealistisen paskapallon ja syvän blokkipuolustamisen muodossa. Pisteitä ei lopulta irronnut sen enempää kuin Smithinkään aikana, vaikka etenkin SJK-ottelussa tuuritasapelin hankkiminen oli lähellä. Isompi ongelma on ollutkin sitten näissä materiaaliltaan enemmän tai vähemmän samalla viivalla olevia joukkueita vastaan pelatessa. Sekä Jaro että Oulu olivat alkusarjan viimeisissä kohtaamisissa Hakaa pelillisesti parempia, ja Kontrasti ensimmäisen sarjakierroksen esityksiin näitä joukkueita vastaan oli valitettavan suuri. Vaikka Jaro onnistuikin tuolloin voittamaan Tehtiksellä, loi Haka noissa kahdessa ottelussa todennäköisesti enemmän laadukkaita maalintekotilanteita kuin mitä Martosen ensimmäisen viiden ottelun aikana yhteensä.
Puolustamisen tasokaan ei ole parantunut, vaikka avaukseen on ilmeisesti saatu kaikki Markkasen mielestä sinne oikeutetusti kuuluvat pelaajat. Toki Lepola saa ottaa kontolleen joitakin viime otteluiden päästetyistä maaleista, mutta etenkin tuo boksipuolustaminen on vaikuttanut vain heikentyvän koko kauden jatkuneen heikon erikoistilannepuolustamisen ohella. Loppusarjan ensimmäinen ottelu Maarianhaminassa oli alkuun kyllä jossakin määrin parempaa kuin Oulu- ja Jaro-otteluiden tekeminen, mutta toisella puoliajalla pallollinen pelaaminen vajosi vanhaan tuttuun pimputteluun. Passiivinen IFK avitti Hakan tasapeliin, vaikka impotentin takaa-ajon aikana saarelaisille oikein ojennettiin oljenkorsi Lindholmin huolimattoman ulosajon myötä. Siltikin Markkanen saa tämänkin jollain ilveellä edellisen valmennusryhmän (tai siis oikeastaan Smithin) syyksi.
Nyt kun oikeat pelaajat pelaavat oikeilla pelipaikoillaan ja Martonen on palauttamassa
harmoniaa ja permanenttia, niin kyllä sen olisi jumalauta pitäisi näkyä tässä puolentoista kuukauden aikana edes jollain merkityksellisellä tavalla jos nämä olisivat olleet ne todelliset ongelmat.
Pelaajahankintojen tekemistä ja tämän kauden hankintojen agenttikuvioita onkin jo sivuttu aiemmin tässä ketjussa. Fantasiaa keskenään kilvan pelaajia joukkueeseen tuovista seurajohdosta ja valmentajasta on turha elätellä. Huutonaurua vielä jaottelulle, jossa hyvikset (seurajohto) yrittää tuoda kehityskelpoisia suomalaispelaajia, ja pahikset (Smith) omia kavereitaan.
