Todellinen taistelupiste eilen Grania vastaan kotona. Sellaisessa mankelissa oltiin varsinkin toisella jaksolla pitkä pätkä, että piste ja tappioputken katkaisu oli ihan mukava tulos. Saumojahan siinä oli Kissoillakin tehdä useampi kuin tuo yksi, mutta lupaavat tilanteet valuivat liian usein viemärista alas heikkoon viimeiseen ratkaisuun. Liekö itseluottamuksesta kiinni vai mistä, kun pallollisessa pelaamisessa on todella suuria vaikeuksia aivan perussyötöistä lähtien. Luvattoman pitkiä pätkiä joutuu puolustamaan, jos yhtään ei pallosta pystytä pitää huolta. Tietysti pitkät pätkät ilman palloa vaikuttavat myös niihin hetkiin, kun päästään palloon kiinni. Kauhea hätä tuntuu olevan monesti hakea todella vaikeaa ratkaisusyöttöä paikoissa, joissa voisi edetä hieman maltillisemmin useammalla syötöllä. Eilenkin Granin myllyttäessä ylhäällä Kissoille aukesi riistojen jälkeen isoja tiloja, joita ei nyt oikein päästy hyödyntämään. Pietiläistähän tuo huutaisi kärkeen targetiksi, joka pystyisi noita pitempiä roiskepallojakin pitämään ja vapauttaisi samalla Lassilan hyökkäyksen laidalle.
Matalassa blokissa puolustamiselle ja maalivahtipelille sen sijaan iso
jälleen. Kopra otti maalilla useamman hyvän kopin ja koko jengi puolusti uhrautuvasti, jota on kyllä ilo katsella. Erityismaininta vielä Saarelaisen työmäärälle keskikentällä, kaveri taisi eilenkin painaa jonkun 15 kilsan iltalenkin.
