Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #1171 : 15.11.2025 klo 16:55:39 |
|
Suomi U21 - Romania U21 2-0 14.11.2025, alle 21-vuotiaiden EM-karsinnat
Suomi 4-2-3-1
Liimatta 20
Söderbäck 11 - Talvitie 7 - Ruoppi 17
Siltanen 6 - Hyryläinen 10
Naamo 16 - Miettinen 5 - Lötjönen 2 - Ylitolva 22
Jantunen 1
Romania 4-1-4-1
Trica 9
Ciubotaru 19 - Botogan 7 - Mihai 21 - Pop 14
Vulturar 8
Salceanu 20 - Tudose 6 - Dutu 3 - Strata 13
Lefter 1
Tein viime minuutin päätöksen lähteä peliin enkä jäänyt katsomaan televisiosta Huuhkajia. Edestakaiseen reissuun kuluva aika (vain reilut 4 h) ja melko edullinen 15 taalan piletti käänsivät vaa'an pakkaspaleluun, jotta sain samalla testata talvivarustusta maanantain Tammela-debyyttiäni varten. Tapanani on myös viime vuosina ollut käydä katsomassa paikan päällä yksi U21-tason EM-karsintamatsi enkä halunnut katkaista putkea. Lisäksi halusin nähdä ensi kertaa livenä Hyryläisen ja toistamiseen Siltasen, joka jätti itsestään kovin valjun kuvan reilut puolitoista vuotta sitten Liigacupin finaalissa. Oletin, että tällä kertaa pallopelisilmäni poimisi hänet muistikalvoille paremmin kuin tuolloin, jolloin en edes tiennyt hänen olevan niin lupaava kuin kk-pelaaja kuin hänestä sittemmin on tullut. Seuraan myös yhä Twitterissä joitain Romanian futikseen ja talentteihin liittyviä tilejä jäänteenä siitä ajasta, kun se pelasi samassa Kansojen liigan lohkossa Suomen A-maajoukkueen kanssa. Seurastatuksen puolesta AC Milanin toppari Dutu oli luonnollisesti kiinnostava yksilö vieraslaumasta. Kk-pelaajista markkina-arvoltaan korkein Mihai oli myös luuppini alla. Taustatyöt olivat muutoin liki nollissa, joten annoin yksittäisen pelin näyttää sen, mitä sillä oli näytettävänään. Voiton kunniaksi käynnistynyt lumisade loppuvihellyksen soitua oli hieno.
Suomi pallollisena vs. Romania pallottomana
Romania ei 4-1-4-1 korkealla prässillään juurikaan avausjaksolla Suomen 2-4-2-2:ta uhannut, vaan aika herkästi vieraat vetäytyivät maalinestojoukkueena keskiblokkiin ja Suomi pääsi siirtymään rakentelumuotoonsa 2-3-5, joka oli monesti myös 2-2-6, koska Suomi piti toisinaan myös molempia laitapakkeja yhtä aikaa ylhäällä leveydessä. Ruoppi ja Söderbäck sisäänvedettyinä laitureina täydensivät välikaistoilla keskikentän boksin Siltasen ja Hyryläisen kanssa, kun puolestaan "kärkiparille" Liimatta-Talvitie oli räätälöity roolit noukkia palloa alataskuista jalkaansa puolen kentän hyökkäyksissä, mutta siitä alempana lisää. Romania valui jatkuvasti viiden linjaan, kun Ciubotaru pudotti viimeiseen linjaan wingbackiksi ja Salceanusta tuli vasen sivutoppari. Ensin mainittu on koulutukseltaan vasen pakki, joten sikäli se ei yllättänyt, vaan toi mieleen Interin vasemman laidan Veikkausliigassa, kun yhtä lailla toisinaan syvällä puolustaessa Legbo teki Niskasta kolmannen topparin. Suomen laitapakeista Ylitolva oli minusta vielä hitusen useammin viimeisessä linjassa kuin Naamo, joten sekin tietysti vaikutti Ciubotaruun. Suomen oikea kk Hyryläinen täytti toisinaan alataskuun Ylitolvalta jääneen tilan jättäen Siltasen yksin keskelle keskitasossa. Viimeisessä linjassa pelipaikat elivät aika paljon, mutta lähtökohtaisesti tosiaan laitapakit olivat leveydessä, Söderbäck-Ruoppi välikaistoilla ja Liimatta-Talvitie kaksikolla oli melko vapaat roolit vastustajan kenttäpuoliskolla häärätä isolla säteellä.
Romanian puolustusmuoto eli 5-4-1:n ja 5-3-2:n välillä. Bogotan nimittäin oli kk-linjassa välillä laitimmaisena vasemmalla ja välillä nousi ylimpään linjaan Trican tasolle. Tuo kaksikko halusi estää Suomen pelinrakentelun Hyryläisen ja Siltasen kautta ja ohjata Suomen topparit kierrättämään palloa suoraan laidoille. Bogotanin työmäärä pallottomana oli hurja ja annan siitä kehut. Kenties siksi avausjakson puolivälissä hän ja Mihai vaihtoivat hetkeksi paikkoja kuormaa jakaakseen tai ainakaan heillä ei ollut kiire saada alkuperäisiä roolejaan takaisin, kun pelipaikat taisivat alkujaan vaihtua jonkun edeltävän tilanteen takia. Välillä Romania valui jopa 6-2-2:een, jos Suomi hyökkäsikin viiden sijaan kuudella pelaajalla nostaen tosiaan yhtä aikaa molemmat pakit ylös leveyteen, jolloin Romanian oikea laituri Popkin joutui putoamaan viimeiseen linjaan. Tässä Romanian nuorisoryhmässä oli paljon yhtäläisyyksiä maan A-maajoukkueeseen viime vuosilta. Esimerkiksi tuolla 6-2-2/6-3-1:llähän Romanian miehet puolustivat syvällä, kun Suomi hävisi vieraissa Kanervan aikakaudella. Ensi kertaa se näkyi tässä pelissä jo kuuden minuutin kohdalla. Kahden alimman linjan välinen tiiveys puolestaan muistutti jossain määrin viime kesän EM-kisojen Romaniaa, joka pyrki olemaan 4-1-4-1 keskiblokissaan yhtä tiukka paketti kuin Marokko oli MM-kisoissa 2022. Sikäli siis se, että Romania luovutti pallonhallinnan Suomelle hakien maalitonta tasuria tai 0-1 voittoa yksittäisellä väläyksellä, ei yllättänyt näin jälkiviisaana. Toisella jaksolla Romania yritti minusta pysyä enemmän 4-4-1-1:ssä, kun Bogotan merkkasi kymppinä Hyryläistä pois pelistä, muttei niin hyvällä menestyksellä. Siltikin vieraat valuivat ajoittain samaiseen viiden linjaan kuin avausjaksolla.
Suomi käytti useimmin murtautumismallinaan 3v3-laitarotaatioita ja -kombinaatioita. Ylänelikosta Talvitie ja Liimatta putosivat siis melko vapaissa rooleissaan puolen kentän hyökkäyksissä hakemaan palloa jalkaansa alataskuista sekä Suomen ylösnousseiden laitapakkien että viimeiseen linjaan valuneiden Ciubotarun ja Popin jättämistä tiloista. Topparilta/pohjakk:lta kierrätyksen saatuaan Suomen vikkeläjalkaisimmat yksilöt kääntyivät pos. peliasentoon ja hyökkäsivät kohti kk-linjaa. Sen edestä he syöttivät leveyteen laitapakille ja jatkoivat matkaansa Romanian leveyspuolustajan selustaan, koska tämä joutui irtoamaan kohti Suomen laitapakkia sivurajalle. Ideana oli jatkaa syöttö samaa kaistaa pitkin, koska täydessä vauhdissa ollutta Talvitietä tai Liimattaa Romanian sivutopparin tai kk-linjan pelaajan oli vaikea lähteä seuraamaan melko seisovilta jaloilta. Jos Ciubotaru tai toisella laidalla Pop/Strata lähestyi hyvästä kulmasta jättäen pystyynjuosseen suomalaisen syöttövarjoon, toisena optiona oli syöttää ylätaskuun, jonne sisäänvedetty laituri Ruoppi/Söderbäck tuli palloa vastaan täydentämään laitakolmion Romanian kk-linjalaisen (tai sivutopparin) jättämään tilaan. Pyrkimyksenä oli tietysti päästä kääntymään ylätaskussa, jos vain mahdollista, mutta aika usein taskuun syöttäessä mahdollisuutta kääntyä ei ollut tilanpuutteen takia ja pallo piti palauttaa alas tai laitaan. Kolmas optio oli se, että leveyspelaaja itse leikkasi muodon sisään ohi suoran vastustajansa ja keskitti boksiin. Talvitie esim. rotatoi usein kyllä oikeaan laitaan Ylitolvan paikalle ja leikkasi sitten keskustaan Ciubotarun ohitse erinomaisen räjähtävillä askeleillaan. Sisäkierteiset pallot linjan taakse kohti takatolppaa eivät kuitenkaan löytäneet omia. Liimattakin kävi toisella laidalla muutamaan otteeseen vasemmalle sivurajalla ja keskitti sieltä suoran vastuksensa edestä, mutta Romanian puolustuslinja hoiti pääpallot ihan kivasti. Pääosin se selvisi muutenkin avausjaksolla laitarotaatioiden puolustamisesta kohtalaisen kunnialla ja suomalaisten viimeiset ratkaisut hyökkäyskolmanneksella eivät olleet viimeisen päälle priimaa, jos ei lasketa 1-0 voittomaalia, jossa Hyryläinen kierrätti pelivälineen vasemmalle puolelle Liimatalle, jonka ei sillä kertaa tarvinnut pudota alataskuun saakka hakemaan palloa, koska Romania oli painettu niin syvälle, vaan Otso sai syötön jalkaansa kk-linjan edessä noin 25 metriä maalista. Tämä ei sillä kertaa lähtenyt itse kiihdyttämään ja hakemaan seinää Naamon kanssa, vaan Naamo yllätti suoran vastustajansa Popin spurttaamalla tämän selustaan Liimatan sijasta. Pop jäi telineisiin, Liimatan sopivan painoinen läpisyöttö meni Naamon jalkaan ohi Stratan pallopaineen ja kolmion kolmas palanen Ruoppi puttasi voitto-osuman boksista, kun hän pystyi pysymään kultaisella sektorilla sen sijaan, että olisi tullut palloa vastaan ylätaskuun.
Toisella jaksolla joskus 70. peliminuutin lähestyessä lyhyen ajan sisään pääkatsomon silmien edessä Suomi loi 2-3 potentiaalista laitamurtautumisaihiota. Ensimmäinen niistä tuotti rangaistuspotkun, joka oli livenä käytännössä vierestä nähtynä aika halpa ja yllätyin, kun erotuomari näytti kättään kohti 11 metriä. Mutta palatakseni tilanteeseen, josta rankkari tuli, keskitasosta (2-3-5) Siltanen syötti oivasti isoon tilaan Ylitolvalle vasempaan laitaan. Koripallotermein Siltanen syötti yhden yli, joten Liimatta teki suoraan pystyjuoksun Romanian oikean pakin Stratan taakse, mutta Pop seurasi sen hyvin. Niinpä Ylitolva otti mukaan Söderbäck-korvike Mennun, joka välikaistalta palautti pallon laitaan, koska ei voinut kääntyä ja teki seuraavan pystyjuoksun. Välillä Suomi toi muuten laitaan vielä neljännen pelaajan alapuolelle, kun Hyryläinen tai Siltanen esim. tuli luomaan hetkellistä lukumääräistä ylivoimaa. Niin kävi tässäkin, kun Ylitolva seuraavaksi syötti alle Siltaselle, joka avoimella jalallaan (4v3) antoi puhkovan syötön välikaistalle päivystämään jääneelle Liimatalle, joka vuorostaan pääsi kääntymään rankkarialueen sisään. Romanian ankkuri Vulturar oli vähän myöhässä ja kaatoi Liimatan heppoisesti, mutta rangaistuspotku siitä kuitenkin vihellettiin. Tuo oli oivasti rakennettu tilanne silti Suomelta ja minusta tuntui noita laitarotaatioita katsellessa, että pelaajat vaikuttivat olevan hyvin samalla kartalla siitä, mikä olisi kulloinkin oikea ratkaisuoptio kolmesta yllä esitetystä vaihtoehdosta (chippi kaistaa pitkin leveyspuolustajan taakse, ylätaskuun/välikaistalle syöttäminen vai oma haasto muodon sisään). Toteutus ei toki tosiaan läheskään aina onnistunut, mutta pelaajat tunnistivat minusta sen, mitä kulloinkin kannatti noista vaihtoehdoista yrittää vai kannattiko pitää palloa hallussaan ja yrittää kotvan päästä uudelleen joko samalta tai toiselta laidalta. Tässäkin tilanteessa sekä Liimatta että Mentu tekivät pystyjuoksut perätysten, mutta niitä ei kannattanut poimia, kun Romania kontrolloi ne, mutta jätti sitten Liimatan hetkeksi liian vapaaksi välikaistalle ja se kostautui. Suomi sai kummallakin puoliajalla lopulta ansaitun palkinnon kärsivällisestä jauhamisestaan, jos niin voi sanoa.
Ne pari muuta mieleenjäänyttä tilannetta olivat hetki myöhemmin. 75. minuutilla Hyryläinen tuki vasemmassa laidassa neljäntenä miehenä ja yhtä lailla onnistui löytämään välikaistalta murtavalla syötöllä oman pelaajan, mutta sillä kertaa Ruopin kääntökeskitys kultaiselle sektorille ei löytänyt omia. Nelisen minuuttia myöhemmin puolestaan oli vastaava tilanne kuin avausmaalissa, kun Puukon tieltä vasemmaksi pakiksi siirtynyt Ylitolva yllätti suoran vastustajansa spurttaamalla tämän taakse ja Mentu poimi sen liimattamaisesti kk-linjan edestä. Tuloksena oli kulmapotku. Mentu oli kyllä Söderbäckin korvikkeenä hyvä ja tuuletti lopussa onnistunutta prässiäänkin antaumuksella paketissa olleen kätensä kera.
Jonkun verran Suomi hyökkäsi Romanian selustaan myös suoraviivaisemmin kuin leveyden kautta kombinoimalla. Se lähetti muodon ulkopuolelta joitain chippejä puolustuslinjan taakse, mutta ne Romania puolusti aika onnistuneesti pois. Topparit avoimilla jaloillaan esimerkiksi tekivät yksittäisiä hakuja avausjaksolla, mutta niin Lötjösen kuin Miettisen pidemmät syötöt esim. Ylitolvan aloitteisiin linjan taakse katkesivat Romanian viiden linjaan. Dutu oli melkoisen hujoppi ja erottui täten puolustuslinjasta. Häneltä jäi parhaiten mieleen tilanne 58. minuutilla, kun Miettinen syötti puolesta kentästä selustaan kohti Söderbäckin vasemmalta välikaistalta tekemää aloitetta, mutta Dutu voitti juoksukisan ja sitten vielä pyörähti eleettömästi vastaprässin alta pois. Pallollistakin taitoa siis löytyi ja hän kykeni myös jakamaan ristipalloja tarkasti. Topparien lisäksi keskikentän pohjapari haki chippejä selustaan muutamaan otteeseen, koska kumpikaan ei viihtynyt jatkuvasti Romanian ylimmän prässilinjan merkattavana, vaan he putosivat hakemaan palloa muodon ulkopuolelta joko toppareiden välistä (varsinkin Siltanen) tai sitten alataskusta (Hyryläinen). Muistan matsin alussa, kun Hyryläinen haki läpisyöttöä vasemmasta alataskusta, mutta Naamo (?) ei siihen millään ehtinyt. 14. minuutilla Hyryläinen oli omalla puolellaan oikealla tukemalla laitamurtautumista alapuolelta. Talvitien oma haasto ei toiminut, joten hän joutui syöttämään alas. Samalla Liimatta teki oikeasta laidasta Talvitien ja Ylitolvan jättämästä tilasta pystyjuoksun, jonka Hyryläinen näki, mutta Otso ei saanut kunnolla palloa haltuun päätyrajalla. Jonkin ajan päästä Siltanen yritti aika samoilta jalansijoilta poimia Talvitien pystyjuoksun oikeaa välikaistaa pitkin, mutta Tudose keskitopparina kavensi hyvin pois Salceanun takana olleen tilan eikä Juho päässyt kääntymään boksissa, vaan ajautui umpikujaan kulmalipulle.
Toisen jakson alussa puolestaan Suomi purki hyvin prässiään aktivoittaneen Romanian 4-4-1-1:n. Mihaihan oli vasemmanpuoleinen pohjapelaaja ja kun kympiksi pysyvämmin muuntunut Bogotan merkkasi Hyryläistä, Mihai sitten irtosi prässäämään myöhässä toppareiden väliin pudonnutta Siltasta. Hän lähti järjettömän kaukaa prässiin ja höntyili junnumaisesti itsensä pihalle. Söderbäck kavensi painottomalta puolelta keskikentälle Mihain jättämään tilaan ja Lötjönen löysi hänet. Vulturar joutui kaventamaan kohti Mariusta ja se avasi tilaa Hyryläiselle tukea hyökkäystä Vulturarin jättämään tilaan puolustuslinjan etupuolelle. Söderbäck löysi pienellä siirrolla eteenpäin Hyryn, joka toisella tatsillaan vapautti Ylitolvan leveydestä Salceanun selustaan, kun tämä oli ollut kutittelemassa Ruoppia tuloksetta. Ylitolvan matala keskitys meni läpi takatolpalle, mutta hankalasta asennosta Naamon viimeistely epäonnistui. Mainittakoot prässinpurkuihin liittyen myös Jantusen maltti jalalla pelaamisessa ja kerran hän harhautti jopa prässinsä loppuun asti vieneen Trican vipuun avausjakson lopussa, joten siitä on annettava plussaa, kun varsinaisiin torjuntoihin Jantunen ei joutunut venymään.
Romania oli sen verran tiiviinä, että muodon sisään oli paha pelata, kun se tosiaan pyrki olemaan välikaistojen välisellä alueella yhtä tiukka kuin maan edustusjoukkue viime kesänä tai Marokko MM-nurmella. Suomi ei myöskään riskillä hakenut syöttöjä 10-alueelle, vaan kierrätti palloa leveyteen ja yritti sitten sieltä murtautua noilla 3-4 pelaajan kombinaatioilla. Täten riski varsinkin johtoasemassa vaarallisiin vastaiskuihin oli pienempi. Mutta pari väläytystä kahden alimman linjan väliin pelaamisesta avausjaksollakin näkyi ja niistä vastasi osin Suomen paras pelaaja Hyryläinen. Tämän oikea jalka oli hyvä scoutata livenä, koska en tiennyt sen olevan noinkin pehmeäkosketuksinen. Hän kykeni sekä lasermaisiin maanuoliaissyöttöihin kahden alimman linjan väliin että sitten kokeilemaan ylempänä mainittuja puolipitkiä chippejä puolustuslinjan selustaan. Sparv-verrokkiin nähden Hyryläinen on 2.0-tason versio hänestä, koska hyökkäyskolmanneksella Luka pystyy minusta oivaltavampiin syöttöihin kuin Tim ja ennen kaikkea vaikuttaa myös siltä, että Luka on luonteeltaan sellainen, joka myös haluaa osallistua viimeisen kolmanneksen kombinaatioihin eikä häntä pidä erikseen rohkaista siihen, vaan pallonkäsittelyn ollessa laurimarkkasmaisen sulavaa se tulee luonnostaan.
21. minuutilla oli ensimmäinen seinä kolmannelle -yritys. Hyryläinen puhkoi kk-linjan oltuaan hetkellisesti keskikentällä auki ja Ruoppi jatkoi pallon viereen Söderbäckille, joka otti ensimmäiset tatsinsa eteenpäin puolustaneiden Tudosen ja Salceanun jättämiä aukkoja kohden. Romanian topparikolmikolla ei tuossa tilanteessa ollut täysin selvää, kuka hyppää linjasta eteenpäin ja kuka ei, kun kaikki kolme Dutu mukaan lukien puolustivat eteenpäin kahta suomalaista vastaan. Söderbäck ehti eteenpäin tökkäämäänsä palloon ensin boksissa ja Salceanu sadasosan perässä, mutta rankkaria ei suomalaisen kopauttamisesta tullut sillä kertaa. 33. minuutilla puolestaan Liimatta oli hetkellisesti keskemmällä ja Siltanen syötti hänen jalkaansa tarkasti, kun Romania oli valunut vaihteeksi 6-2-2:een, mutta Matias oli tarpeeksi etäällä muodosta tyhjässä tilassa topparien lähettyvillä eikä kukaan täten prässännyt avointa jalkaa. Talvitie teki pystyjuoksun Liimatan rinnalta Tudosen ja Salceanun välistä päästen veskarin kanssa nokikkain, mutta Lefter tuli tarpeeksi ajoissa vastaan ehtien palloon ensin niukasti. Joitain muitakin satunnaisia hakuja 10-alueelle oli mm. silloin, kun Suomen väkkärämäinen ylänelikko oli ylimiehittämässä jotain kaistaa pienessä tilassa keskenään eivätkä Liimatta ja Talvitie koko aikaa hakeneet palloa jalkaansa alempaa, mutta noina kertoina sitten Romanian kk-linja oli välissä tai viimeistään puolustuslinjan eteenpäin pumppaus esti kääntymisen/kombinaation.
Toisen jakson alkupuolella puolestaan Hyryläisen ohella Suomen parhaimmistoa ollut Talvitie laukoi boksin ulkopuolelta melkein täysosuman, mutta veskari sai niukasti näppinsä väliin yläriman alapuolella putoavaan lehteen. Kyseessä ei ollut varsinainen oma haasto, vaan Liimatta liikkui silloin kk-linjan etupuolelle ja Talvitie teki vastaliikkeen 10-alueelle Romanian lepsun pohjaparin Mihai-Vuldurar taakse syntyneeseen tilaan. Liimatta uhrasi koipensa yhden kosketuksen taitdokkaalla jatkollaan Talvitien jalkaan Romanian kk-linjan läpi. Vulturarin irtoaminen Liimattaan oli laiska eikä Mihaita kiinnostanut vähää alusta takaprässätä Talvitietä sen jälkeen, kun syöttö oli ohittanut hänetkin. Tämän matsin perusteella en kyllä Mihaita hankkisi omaan jengiini, koska sen verran huonoa hänen toimintansa oli muodossa puolustaessa varsinkin toisella puoliajalla keskustan kaksikossa. Bogotan sen sijaan oli minulle Romanian parhaimmistoa.
Suomen vastaprässi oli erinomaista. Kotijoukkueen taktisista rikkeistä ei seurannut edes kortteja, kun kerta toisensa jälkeen viimeistään keskiviivalla Romanian positiiviset tilanteenvaihdot saatiin katki. Yläkerrasta Ruopin juoksuvoima alaspäin teki vaikutuksen kertaalleen molemmilla puoliajoilla ja myös Liimatalta jäi mieleen ykköspuoliajalta tilanne, jossa hän kirmasi omiin ja ohjasi vastaiskun sivurajalle, jonne se myös pysähtyi. Siltikin Hyryläinen keskikentän sydämessä oli ehkä se tärkein palanen vastaiskujen hidastajana. Pari kertaa avausjaksolla hän rikkoi sopivasti selästä, mutta teki myös yhden puhtaan riiston 35. minuutilla. Hän on kyllä melkoisen epäreilu futari pituutensa ansiosta ja pystyy hyvin pääpelivoimallaan katkomaan vastustajan epämääräisiä roiskaisuja Suomen nälkäisen yläalueen vastaprässin ohitse.
Romania pallollisena vs. Suomi pallottomana
Romania avasi alhaalta 2-1-4-3 muodolla kuten paperiryhmitykselle sopi ja Suomi prässäsi yhtä odotetusti ylhäältä 4-2-3-1:llä. Jossain Huuhkajien julkaisemassa sosiaalisen median pätkässä mainittiin, että Romania pelaisi suoraviivaisesti ja niin tosiaan oli. Esimerkiksi vartin kohdalla veskari syötti maalipotkun viereen vapaalle topparille Dutulle ja ennen kuin piikissä prässännyt Liimatta ehti iholle, Dutu roiskaisi pallon viimeiseen linjaan kohti 3v4-alivoimaista ylänelikkoa. Oikean sivurajan kupeessa Trica voitti ykköspallon Naamon edestä ja liippasi sen tämän taakse Popille, mutta Miettinen oli kaventanut oikeaoppisesti tilan pois napaten pääpelivoiton kakkospallosta ja Siltanen lopulta purki pallon yli sivurajan. Heti perään Romania palautti pallon veskarille asti ja Lefter chippasi sen yli ylänelikon prässin kohti toista kasipaikan pelaajaa Mihaita, mutta Siltanen voitti pääpallon ja rinnalla Hyryläinen kontrolloi rutiinilla oman suoran vastuksensa Bogotan. Eivätpä nuo Romanian suoraviivaiset pystysyötöt kohti viimeistä linjaa joko sen eteen tai suoraan taakse tuottaneet mitään, vaan Suomen alakerta pärjäsi mainiosti 4v3-ylivoimansa turvin Tricaa, Popia ja Ciubotarua vastaan. Miettinen paini hyvin Tricaa vastaan ja piti tämän selkäpuolellaan muutamissa juoksukisoissakin maskistaan huolimatta. Niinpä sitten avausjakson edetessä Romania päätti yrittää tehdä tilanteesta 4v4-tasavoimaisen, kun Bogotankin komennettiin roikkumaan viimeiseen linjaan, mutta tällöin sitten Hyryläinen tiputti myös alemmas ja loi käytännössä 5v4-ylivoiman pysyttelemällä puolustuslinjan välittömässä läheisyydessä sen etupuolella, kun Romanian avausmalli siis muuntui 2-1-4-3:sta 2-1-3-4:ään. Toisinaan Vulturar myös putosi siltasmaisesti topparien väliin kauemmas Talvitiestä ja yritti epätoivoisen kaukaa lähettää pari pystysyöttöä. Toki 37. minuutilla hän löysi ylänelikosta Trican, jonka pudotus viereen Bogotanille oli kuitenkin pomppiva eikä Romania täten päässyt kiihdyttämään kohti maalia heti, koska Hyryläinen ehti pallon alapuolelle, mutta Bogotan pysyi pelivälineessä sen aikaa, että Strata liittyi mukaan hyökkäykseen. Tämä levitti oikeaan laitaan Popille ja eristi välikaistajuoksullaan tämän 1v1-haastoon. Sisäkierteinen keskitys Naamon ohitse päätyi kuitenkin Suomen toppariparille ja Lötjönen purki pelivälineen kauas omalta maalilta.
Toisella puoliajalla Romania vähän useammin sai lähetettyä laitureitaan vauhtiin Suomen laitapakkien selustoihin, mutta aikaiset keskitykset olivat osoitteettomia. Tietysti tappioasemassa Romanian piti myös kokeilla edetä hallitummin eikä luopua pelivälineestä niin helposti. Suomen korkean prässin tähtihetki oli 85. minuutilla, kun Ylitolva tuki prässiä painollisessa laidassa ja esti Romanian vaihtomieslaiturin kääntymisen työntämällä sopivasti selästä. Mentu tökkäsi irtopallon eteenpäin Talvitielle topparien etupuolelle. Ruoppi kirmasi Tudosen jättämään tilaan eikä Salceanu ehtinyt millään ahdistamaan takapuolelta vapaata kutia boksin sisästä. Oton laukaus kuitenkin pamahti poikkipuuhun. Ehkäpä tuo yläalueriisto kävi näytteeksi siitä, miksi Romania välttelee riskejä pelinavaamisessaan.
Aiemmin mainitusta some-pätkässä kerrottiin myös Romanian laitapelaamisesta ja keskityshalukkuudesta, joka sekin oli taas yksi yhtäläisyys maan aikuismaajoukkueeseen, joka on tullut tunnetuksi keskitysralleistaan. Tässäkin pelissä Romanian vaarallisimmat maalipaikat tulivat keskityksistä. Se yritti ristipalloilla eristää leveyspelaajiaan 1v1-haastoihin, joita en kuitenkaan laadullisiksi ylivoimiksi kutsuisi, koska Pop ja Ciubotaru eivät olleet sellaisia ohittajia kuin Man, Hagi tai Mihaila A-maajoukkueen puolella. Yhdeksän minuutin pelin jälkeen kuitenkin Vulturar vastaprässäsi pallon pois Talvitieltä ja Romania voitti pelivälineen takaisin epäonnistuneen aikaisen keskityksen jälkeen. Stratan seuraavassa kaaospallossa oli päineen välissä Miettinen. Taka-alueelta pallon haki Ciubotaru, joka syötti sen alaspäin Salceanulle, jonka vasurikeskitys keskitasosta löysi boksista Naamon halausotteesta huolimatta Popin. Tämä otti pallon todella hienosti koukkuun ja jätti sen kantapäällä Botoganille, joka potkaisi vasempaan tolppaan. Tuon lähempänä maalintekoa romanialaiset eivät enää olleetkaan, vaikka avausjaksollakin vielä pari muuta yksittäistä kaaospalloa laidoilta aiheutti ohuesti harmaita hiuksia Suomen boksipuolustukselle, kun ykköspallojen voittamisen jälkeen kakkospallot kuitenkin jäivät elämään ennen kuin ne saatiin purettua väljemmille vesille.
Suomi antoi 4-4-2 blokissa puolustaessaan pallolle painetta mainiosti ja sai Romanian perääntymään toisinaan. 56. minuutilla Hyryläinen prässäsi Mihaita jopa niin voimakkaasti, että tämä perääntyi sivurajalle ja menetti pallon siellä, heh. Ylitolva, Naamo ja Puukko laidoilla ehkäisivät myös keskityksiä puolustamalla läheltä ja ylipäätään korkeammalta prässätessä he selvittivät ihan hyvin noita puolen kentän 1v1-tilanteita vastustajien laitureita vastaan, kun Romania heitä tavoitteli joko ristipalloilla tai sitten ilmassa samaa kaistaa pitkin eikä laitureiden apua hirveästi tarvittu.
Romanian vastaprässi ei ollut aivan niin rautaista kuin Suomella, mutta melko hyvää kuitenkin. Matsin alussa Suomi sai jonkinlaisen 3v4-hyökkäyksen (Söderbäck hidastettiin laitaan) ja tunnin jälkeen Hyryläinen vapautti Liimatan kirmaamaan Stratan selustaan. Otso syötti takaviistoon laitapakin selustasta ja Siltanen laukoi toisesta aallosta päin blokkia 4v5-tilanteen lopuksi. Tuo oli Suomen potentiaalisin positiivinen tilanteenvaihto ja toki kun se piti palloa niin paljon varsinkin avausjaksolla, vastaiskusaumoja ei edes hirveästi tullut.
Lopuksi pari riviä tekstistä Siltasesta nyt, kun keskityin häneen tarkemmin. Parhaiten hänestä jäi mieleen se, että busquetsmaisesti melkein jokainen syöttö suorastaan nuoli tekonurmimattoa eikä pomppinut yhtään. Hänen perussyöttöjensä laatu oli kentän parasta ja mies myös liikutti palloa lähes aina 1-2 kosketuksella ja siitähän tempo syntyy pallopeleissä. Hän jutteli Turun Sanomissa, että Ruotsissa tempoon sopeutuminen vei pari viikkoa ja tämän matsin perusteella en usko, että kovemmankaan sarjan temmossa pysyminen tulee olemaan ongelma ainakaan mitä tulee peliälyyn ja havainnointiin. Hän myös piilotti ja salasi syöttöjään toisinaan vartaloharhautuksillaan löytäen sitten oman pelaajan kahden vastustajan välisestä raosta. Syöttäminen oli yksinkertaisesti vaivatonta ja puolentoista vuodentakaiseen nähden peliä edistävät syötöt olivat tarkempia niin maitse kahden alimman linjan väliin kuin sitten ilmassa linjan taakse. Eikös Honkavaarakin todennut tovi sitten, että tuo on yksi osa-alue, jossa Siltasta on pyritty kehittämään paremmaksi?
Hieman minua kuitenkin mietityttää hänen fysiikkansa. Raameilla Siltasta ei ole pilattu ja mahdollinen heiveröisyys aikuisia vastaan pohdituttaa, vaikka tilannekovuus varmasti vielä paranee entisestään maakaksinkamppailuissa. Hän saisi olla myös nopeampi esim. juostessaan kotiin päin neg. tilanteenvaihdoissa. Hän oli hyökkäyskulmissa monesti boksin ulkopuolella kyttäämässä kakkospalloa ja varmistamassa. Toisella puoliajalla hän pysäytti tuossa roolissa yhden vastaiskun iskemällä oikea-aikaisesti kohti sivurajaa pallolliseen pelaajaan, mutta preferoi muuten pysymistä keskisektorilla ja antoi ennemmin ylempien pelaajien (Ruoppi yms.) jahdata tempokuljettajaa yläpuolelta. Mutta toivottavasti hän saisi jumpattua itsestään samanlaisen juoksukoneen kuin L. Modric, jolloin vetäytymisen sijaan voi myös koittaa useammin itse hidastaa vastaiskun alkuunsa. Summa summarum, Liigacup-kokemukseeni nähden pidin tällä kertaa Siltasesta huomattavasti enemmän, mutta tässä pelissä rankkaisin hänet vasta kolmos- tai nelostähdeksi Hyryläisen ja Talvitien jälkeen. Tuo kolmikko on kuitenkin se, joka kaiken järjen mukaan kuuluu tulevaisuudessa A-maajoukkueen vakiokalustoon. Ruopin juoksuvoimallakin ja kohtalaisella teknisyydellä lienee annettavaa jatkossa.
|
