Onhan tämä ollut kannattajatoiminnan kannalta varmaan aika haastava ikkuna, kun Huuhkajilla oli kotipelit perjantaina ja maanantaina sekä Pikkuhuuhkajilla kotipelit perjantaina ja tiistaina. Ottelut vielä kolmessa eri kaupungissa.
Pikkuhuuhkajien perjantain ottelun hylkäsin ajatuksena jo heti alkuun, kun se oli Turussa muutama tunti ennen Olympiastadionin peliä. Miksi ei pelattu Boltilla? Tänään ei taas enää pystynyt repeämään Turkuun, kun välillä täytyy tehdä töitäkin. Hienoa, että Kupittaalle on saatu edes bandikset paikalle, mutta kyllähän tuo kannustaminen näyttäisi jäävän nyt aika pitkälti paikallisille maajoukkueen kannattajille.
Kosovolaisten kannattajien massa ei jakannu tällä kertaa neljään eri otteluun ja kolmeen eri kaupunkiin saman viikonlopun ympärillä, joten on ihan ymmärrettävää, että sieltä irtoaa ääntä. Pitivät hienosti ääntä myös lokakuun alussa, kun Tammelan stadionilla pelattiin konferenssiliigan ottelu KuPS–Drita.
Tämän ei missään tapauksessa ollut tarkoitus olla mikään moite, eikä varsinkaan maajoukkueen aktiivikannattajia kohtaan. Havainto lähinnä. Ymmärrän kaikki nuo pointtisi oikein hyvin.
Turkulaiset tuularit ovat perin onnettomia avaamaan suutaan vähäisessäkään määrin, ja käsien lyöminen yhteen on jota kuinkin realistinen maksimisuoritus. Jotta näissä peleissä saataisiin edes ”Suomi, Suomi” -huudot käyntiin, tulee aloite yleensä (tyttö)juniorijoukkueilta, joista niistäkin monet lienevät jääneet kotiin pakkaselta suojaan.
Kosovolaistaustaisia jalkapallon ystäviä taas on tunnetusti runsaasti sekä Suomessa että Turun seudulla, joten on ymmärrettävää, että metelinpitäjiä löytyy. Olin myös paikan päällä katsomassa sitä Kosovon A-maajoukkuehistorian ekaa peliä Veritaksella, johon Leinonenkin viittasi.
Ja tätä kirjoittaessa katsomosta lähtikin kivasti sekä ekat ”Oi Suomi on” -chantit että tyttöjunnujen käynnistämät Suomi-huudot
Edit. Itsellä oli tämä merkattu kalenteriin jo aikoja sitten futiskauden päätöspelinä, mutta flunssan vuoksi jouduin jäämään pettymyksekseni sohvalle.
