Mestaruusikkuna
2019 muistetaan Ilveksen paluusta mestaruuskantaan pitkäjänteisen työn päätteeksi, kun raksajengin viimeinen mohikaani Mika Hilander nosti Suomen Cupin pyttyä kesäkuussa Maarianhaminassa ja Safetor sumutti juhlakansan. Joukkueessa oli liigan paras topparipari Mensah-Miettunen, keskikentän avainpelaajat Jair sekä Ala-Myllymäki ja x-faktoriakin löytyi vielä tykkikaudestaan hieman hapantuneen Tendengin ja kärjessäkin painineen Tomasin kaltaisten jokerikorttien myötä. HJK:n flopatessa keskikastiin Ilves paineli cup-mestaruuden jälkeen vielä elokuulle asti yllättäjänä sarjakärjessä, kunnes materiaalin kapeus alkoi vaivata ja KuPS sekä Inter karkasivat yläloppusarjassa mestaruuskamppailuun, jonka Ilmari Niskanen jysäytti päätöskierroksella kuopiolaisille Ilveksen valahtaessa neljänneksi.
2020 odotukset nousivat menestyksekkään vuoden jälkeen. Nuori runko pysyi käytännössä täysin kasassa, jota voidaan pitää poikkeuksellisena ylisuorittajalle, ja siihen lisänä viime kesänä heti Tampereelle saavuttuaan loukkaantunut jymyhankinta Janne Saksela oli potentiaalinen tulevan kauden liigatähti ehjänä pysyessään ja teini-ikäinen kansallisestikin kohuttu Naatan Skyttä oli aloittamassa läpimurtoaan edustusmiehistöön ja sarjan seuratuimmaksi pelaajaksi. Jo kauden alla puhuttiin, että nyt on edessä mahdollisesti, ellei jopa todennäköisesti, viimeinen kausi Ala-Myllymäkeä ja Skyttää, jos heitä edes kesän ikkunan yli pystytään joukkueessa pitämään. Oli iskun paikka.
Sitten tuli korona ja harjoituskausi meni jäihin. Nuori joukkue ja väsähtämisen merkkejä näyttänyt valmennus ei pystynyt poikkeustilannetta hallitsemaan ja Ilves jäi pikavauhtia kiihdytetyllä kesäkaudella ylempään keskikastiin jääden kokonaista 12 pistettä mestari HJK:sta. Viisi vuotta myöhemmin noita kausia on tullut välillä jossiteltua, sillä materiaali oli jälkiviisaana piinkova sisältäen sarjan parhaita ulkkareita ja omia tähtitason kasvatteja ja Klubin kontatessa jopa tuplamestaruuteen olisi ollut aito sauma maltillisella keskikastin budjetilla ilman mesenaattirahoja.
Pikakelaus nykyhetkeen ja HJK:n avattua viime vuonna taas jenkkiurheilussa usein käytetyn käsitteen,
mestaruusikkunan, kilpailijoilleen apposen auki, tietää viime vuosikymmenistä, että kauaa tätä kultaista mahdollisuutta ei välttämättä ole tarjolla. Klubi toki hankki nyt viime kauteen verrattuna luksuspelaajat Pukin ja Ringin, mutta se jätti edelleen Korkeakunnaksen ja ikääntymään päässeen Pukin tulituen kokoiset möröt lymyämään, joten Ilves on noussut merkittävän joukon papereissa ykkösmestarisuosikiksi asti. Seura itse meni ilmoittamaan, että kolmen kärki riittää ja virallinen liigamestaruustavoite jätetään tuleville vuosille, mutta jos itse peilaan lähihistoriaan, niin saattaa tulevina vuosina olla taas entistä isompia tuulimyllyjä vastassa kuin nyt mestaruusikkunan ollessa vielä vähintään raollaan.
Talismaani
Suurteot vaativat ihmeellisiä ihmisiä, suoranaisia taikureita. Mitä tässä on kahlannut kausiennakoita ja keskusteluja, niin Ilveksen materiaalia kehutaan ehkä viime kautta leveämmäksi esimerkiksi lukuisine erilaisine hyökkääjävaihtoehtoineen, mutta materiaalin kärkeä moititaan tylpäksi. Kuka on Ipan paras pelaaja ja mahdollinen käänteentekevä ratkaisija? Viime kaudella tiiviisti puolustettu voittamaton loppusarja ei oikein henkilöitynyt kehenkään yksittäiseen pelaajaan eikä täydellisistä tuloksistaan huolimatta ehkä ollut sitä Ilveksen kautta leimaavaa parasta sexy footballia. Sen sijaan keskikesän eurohuumassa Santeri Haarala oli useimmiten konsensuksena kentän kunkku ja
liigan paras pelaaja puutteistaan huolimatta ja moni piti Sanden kesäsiirtoa siinä hetkessä naulana arkkuun mestaruushaaveille.
AkiNiemi oli Haaralalle viime syksynä tykkikorvaaja, mutta talven pykittely option lunastamisen kanssa ja vaisu paluu keltanuttuun viimeisissä harjoitusmatseissa on vienyt kiiltoa suuren yleisön silmissä. Ilves-kannattajista moni, minä mukaan lukien, tarjoaa joukkueen parhaaksi pelaajaksi myös Oiva Jukkolaa, mutta onko hän liian yhden tempun poni, oman aikakautensa Mikael Soisalo, joka päätyviivalta annetun cutback-syötön sijaan leikkaa pallo koukussaan laidasta keskikaistalle ja hakee omaa ratkaisua takanurkkaan?
Pessimisti ei pety, ehkä toimistollakin on jarruteltu kauden tavoitteissa siitä syystä, mutta itse pistän luottoni näihin kahteen ratsuun. Oiva on tähän asti joka kausi ylittänyt odotukset ja osoittanut sitkeytensä fyysisesti ja henkisesti. Vasemman laitatuen paikalta harvoin voitetaan joukkueen sisäisiä tehopörssejä tai käännetään taistelutasureita itsepintaisesti voitoiksi, mutta jos joku, niin maalinnälkäinen Jukkola sen tehköön! AkiNiemi taas puhkui viime syksynä terveenoloista itseluottamusta ja fyysinen preesens ja tatsi maalipaikan saadessaan oli sitä luokkaa, että koko sarjan maalikuninkuus on tähtäimessä hyökkäyspään roolien natsatessa. Siinä missä Veteli ja Popo, Söderbäck, Stjopin ja Tiitinen, muodostavat Ilveksen pelin moottorin, voi AkiNiemi tuoda konepellin alle tarvittavan turbon, jolla irrottaudutaan kilpailijoista.
NÄILLÄ SANOIN OLEN HUOMENNA VALMIS MESTARUUSJAHTIIN. KAIVAN KAAPISTA ENSIMMÄISEN PIKKUJUNNUNA SAAMANI ILVES TAISTELEE YKKÖSESSÄ! -KANNATUSHUIVIN, PISTÄN KALASTAJANHATUN PÄÄHÄN JA HAKKAAN NAHKAHANSIKKAITA YHTEEN KULMAPOTKUISSA SELLAISELLA TARMOLLA, ETTEI JÄÄ KANNATTAMISESTANI KIINNI. NÄHDÄÄN TAUKOPÄRÄMÄTSEILLÄ! 
