Laitetaas tänne seuraavana ACOn pelipaita:
Tässä ongelmat ovat mielestäni jopa syvemmällä kuin perinteisessä "tilkkutäkissä" à la Vepsun rienaavanräikeä rätti. Siinä missä Vepsu-tyylin pelipaidat juhlivat estoitta elostelevankirkkailla mainospinnoilla tunnistettavan ja siitä erillisen oman, tässä tapauksessa vieläpä tarpeettoman, joskin perinteisen ilottoman ankaran mustavalkoraitakuosin pohjaa vasten, niin Oulun paita on kaikin puolin täysin hengetön, identeetitön, tunnistamaton, geneerinen mikä tahansa HVM-urheilutekstiili jollaista esimerkiksi tekstiilipaino - vai mitä nää nyt on jotain vittupajoja niin anyway - voisi käyttää jossain asiapohjaisessa mainoksessaan esimerkkinä palvelustaan, painolaadusta ja eri tekstityypeistä, kokoluokista ja hinnoista.
Vepsun ikoninen “kirkkotekstiili” saa jopa kiihkeästi kaipaamaansa koloristista kontrastia harmaasta taustamassasta villeinä esiin pomppivista mainoslätkistään. Ja joka tapauksessa kyseinen “Juventus-kuvio” on yleinen ja välittömästi tunnistettava alan klassikko ja assosioituu luontevasti jalkapalloon. Sen sijaan Oulun paidan ongelmat vain kertautuvat, kun painokone lisää siihen n kerrosta toisistaan saati "varsinaisesta paidasta" ja seuran grafiikoista erottamattomia mainostekstejä. Seuran nimi voisi yhtä hyvin olla Codemate FC tai AC Terveystalo. Paitsi että se on sitten kaiken huipuksi molemmat ja vielä muutakin!
AC Oulu on näin myynyt seuraidentiteettinsä tunnistettavaa tyyliä myöten heti kättelyssä sponsorimarkkinoille ja kadottanut itsensä, sielunsa, persoonansa - jos niitä joskus edes on ollut. Ongelma on toki samalla kaikin puolin TYLSÄ ja epäonnistunut seuran visuaalinen ilme ja erityisesti paidan väri. Logokin samaa sameaa valaanvitunsinistä (jos oikein muistan). Johtoajatuksena peliasun “graafisessa suunnittelussa” tuntuu olleen: Mahdollisimman "bland" ja "vanilla"pinta, joka ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen ja josta mainosgrafiikat erottuvat selkeästi! Pelipaita on yhtä kuin pelkkä neutraalinärsyttämätön mainospohja! Vertaa Suviseurojen parkkikenttäautiomaan monotonisen epäseksikä automeri: Merkit - Toyota, Volkswagen, Hyundai, Opel,.... -- farmareita ja sedaneja; “bland”, “vanilla”, mitäänsanomaton metallinharmaa, sininen, valkoinen, oliko edes vihreää - vai onko jo rienausta!? Sillä lailla.
Ero on tämä. Radikaalin rehellisin termein: Vepsu-esimerkkimme on kuin säkenöivä, elävä huora Vegasin kaduilla. Hän myy ruumistaan mutta seksikkäiden curvaturien ja gradienttien "alla" sykkii lämmin, aito sydän ja hengittää suuri ja syvä sielu (Leaving Las Vegas). – Kun taas AC Oulun patologinen tapaus vertautuu sielunsakin myyneeseen ja kadottaneeseen 24/7 työnantajansa käytettävissä olevaan kansainvälisen suuryhtiön säntilliseen ja mitäänsanomattomaan palkkahuoraan, ehkä johonkin keskijohdon konsulttiin, on kyseinen suuryhtiö sitten esimerkiksi jokin IT-alan markkinajohtaja tai
God Inc. Elämä on sitten sitä mitä se on. Aina vain samaa itsepetosta, firman mantroja ja jatkamista koska it's too late to step out.
Yet it is never too late. Until it is.
(Kirjoitettu Kiribatilla kello 11.03 a.m.)
