Uskaltaako joku selittää, mitä tapahtui?
Joukkueiden otteluraportit
https://ilvesnaisetjalkapallo.fi/ilvekselta-ilmiomainen-kiri-kotivoittoon/https://kups.fi/kansallinen-cup-ilves-kups-4-3-0-2/Tässä vielä näkemykseni, kun olin paikan päällä. Nähdäkseni tuossa kolmen maalin johdon romahtamisessa ei ollut mistään yksittäisestä asiasta kyse. KuPS saattoi ehkä hieman hellittää otteesta ja kolmen maalin johto ehkä aiheutti petollista hyvänolontunnetta, mutta olisi ehkä liian yksinkertaista selittää Ilveksen nousua vain sillä. Varsinkin ensimmäinen jakso ja ainakin parisenkymmentä minuuttia toisestakin jaksosta oli kuopiolaisten hallintaa.
Ilves keskittyi enimmäkseen puolustamiseen, jossa se onnistui kuitenkin melko hyvin lähtökohdat huomioiden. Toki omissa soi kolmesti kun Rochin ja Silva Santosin tasoisille pelaajille annettiin vähänkin liikaa tilaa. Ensimmäisessä maalissa Rochi sai juosta pallollisen Olmalan vierestä vaarallisen vapaaseen paikkaan laukomaan maalin. Toisessa maalissa Silva Santos jäi kulmapotkussa maalin takakulmalle aivan liian vapaaksi, kun häntä vartioiva pelaaja seurasi hetken palloa, eikä omaa pelaajaansa. Kolmannessa maalissa Krögerin ja Viinikan hienot keskitykset ja Rochille jäi metri ylimääräistä tilaa, kun hieman myöhässä painetta antanut Juvonen ei pystynyt estämään taidokasta jatkoa yläkulmaan.
Tilastoista näkyy kuinka Ilveksen maalit syntyivät vasta sen jälkeen, kun Anna Olmala ja Tuuli Viinikka oli vaihdettu pois kentältä 78 minuutin jälkeen, mutta en pitäisi näitä kovin ratkaisevana syntyneiden maalien kannalta. Ilves oli kolauttanut ylärimaa jo 72 minuutin kohdalla. Ilveksen kirin herätti 67 minuutin jälkeen tuoreita jalkoja kentälle tuonut Olivia Mikkonen, joka voitti juoksukilpailussa Lina Noran ja avasi Ilveksen maalisarakkeen. Viisi minuuttia myöhemmin pallo oli jälleen vieraiden maalissa kulmapotkun jälkeen. Kulmapotkutilanne syntyi Mikkosen vaarallisesta laukauksesta, jonka Ellan Arpiainen sai nyrkkeiltyä vielä juuri ja juuri maalin yli. Kulmapotkussa oli Ilveksen kannalta aika paljon onneakin, kun pallo kimposi nähdäkseni Aino Rasisen kyljestä Helmi Vapolan olkapäähän ja siitä KuPS-maaliin.
Voi olla, että ilman tätä hieman onnekastakin maalia Ilveksen tuloksellista kiriä ei olisi nähty. Maali kuitenkin syntyi ja kolmen minuutin päästä pallo oli jälleen KuPS-maalissa. Jos Rochi oli aiemmin pelissä ollut askeleen edellä Ilves-puolustusta, niin nyt maalitykki jäi keskikentällä askeleen jälkeen Anna Tarkkasesta, joka laukoi rangaistusalueen ulkopuolelta korkean putoavan laukauksen. Arpiainen sai vielä sormet väliin, mutta se ei kuitenkaan estänyt pallon etenemistä maaliin asti. Kaunis, joskin naisten peleissä tyypillinen maali, jossa hyödynnetään keskimäärin lyhyempien naismaalivahtien rajallista ulottuvuutta korkeisiin palloihin.
Jos toinen maali ei vielä saanut Ilvestä haistamaan verta ja synnyttämään hurmosta, niin kolmas maali sen teki. Niinpä lisäajan alussa nähtiin vielä kotijoukkueen neljäskin maali. Monessa mukana ollut Rochi tähtäsi keskialueella levittävän syötön Pinja Herttelin kantapäihin ja siitä käynnistyi Ilveksen nopea tilanteenvaihto. KuPS-puolustus ryntäsi rangaistusalueen rajalla liian runsaslukuisasti pallollista Heta Olmalaa sekä oikealle juossutta Pinja Hertteliä kohti ja tuore kapteeni Aino Rasinen jäi vapaaksi vasemmalle boksin rajalle. Pallo nätisti KuPS-puolustajien yli, Rasisen haltuunotto rinnalla ja kapteeni pomputti jalalla pelivälineen Arpiaisen ohi. Uskomaton kiri kolmen maalin takaa ohi oli totta.
Kuten kirjoitin alussa, niin en näe yksittäistä tekijää, joka käänsi ottelun Ilvekselle. Monen tekijän summassa oli petollinen johto, Ilveksen periksiantamattomuus, onni, kuopiolaisten puolustusvirheet, lyhyen ajan sisään syntyneiden onnistumisten luoma hurmos ja vastavuoroisesti vastustajalle niistä syntynyt epäusko ja jonkinlainen lamaannus.
Jos löytyy Aamulehden tilaus, niin sieltä pystyy tarkastamaan myös tallenteesta itsekin mitä ottelussa tapahtui.
https://www.aamulehti.fi/jalkapallo/art-2000011119602.htmlYhteismaalien yhden osuman johdosta huolimatta Ilves lähtee lauantain Kuopion peliin haastajana. Mitä pidemmälle tuo maalin johto säilyy, sen parempi, mutta ei Ilves voi myöskään vetäytyä vain siilipuolustukseen suojelemaan yhden maalin johtoa. Se on lähes varma turmion tie. Tosin niin on täysin avoin päästä päähän juokseminenkin. Muutenkin täytyy mukailla Mika Nurmelan klassista kommenttia, että "
en näe oikein mitään perusteita, miksi Ilves voittaisi tämän otteluparin". Hienoa jalkapalloromantiikkaahan se olisi, mutta jos vielä 90 minuutin pelissä noin 10 minuutin hurmos voi riittää ohi menemiseen, niin 180 minuutin otannalla kuopiolaisten paremmuus käynee kyllä väistämättä selväksi. Olen mielelläni väärässä tässä asiassa, mutta todennäköisyydet eivät ole kuitenkaan sen puolella. Tai siis väärässä olen kyllä useinkin, mutta tämä asia ei nyt oikein vaikuta sellaiselta.
