Sinimustat asiat pyörivät jälleen harmittavasti uutisotsikoissa näin itsenäisyyspäivän alla, mutta keskitytään me kulttuuri-ihmiset natseilun sijaan siihen tämän maan parempaan sinimustaan asiaan, nimittäin FC Interiin Turusta. Aurajoen rannoilta. On taas tullut aika kääntää yksi uusi sivu seuran historiassa, kun se alkaa pikkuhiljaa pääsemään siihen pisteeseen että se voisi ikänsä puolesta jo alkaa höntsäämään ikureissa. Paljon on vuosien saatossa sattunut ja tapahtunut, eikä kausi 2024 ollut missään nimessä poikkeus sillä voi veljet, silloin kyllä sattui ja tapahtui. Virkistetäänpä hieman hajamielisimpien muistia...
KAUSI 2024Englanninkielinen futistermi
a game of two halves, on ehkä paras tapa kuvaamaan FC Interin edustusjoukkueen kautta 2024. Kausien välissä tapahtunut myllerrys toi sinimustien riveihin aimo annoksen keltamustaa väriä Hongan raunioilta, eikä pelkästään valmennuspuolelle vaan myös kokoonpanoon. Vesa Vasaran vanavedessä Turkuun saapuivat hyviä otteita (terveinä ollessaan) parin kauden ajan esittäneet ulkkarivahvistukset, Krebs ja Jansen, sekä nuori junnumaalivahti Eero Vuorjoki. Jo viime kausiotsikossa remmiin ehtineiden Albin Granlundin ja KäPa-kaksikon lisäksi joukkueeseen saapui talven aikana topparipäähän kokenut kiertolainen Osede, sekä hieman tuntemattomampi afrikkalaiskärki Jean Botué, joka pääsikin heti kättelyssä iskemään debyyttiottelussaan maalin Pihliksessä keskellä kinoksia kun Inter haki täydet pisteet Liigacupin ottelusta sarjanousija EIF:n kustannuksella. Tuossa nimenomaisessa cup-kilpailussa Inter pelasikin parista kotitappiosta huolimatta oikeinkin mallikkaasti, ja kun lumet suli, lumen alta esiin ei tullut Batman vaan cupin finaalipaikka viime vuosien rakasta finaalivastustajaa (tästä lisää myöhemmin), Kuopion Palloseuraa vastaan.
Liigacupin finaali käytiin Veritaksella aurinkoisena viikonloppupäivänä vain viikkoa ennen kauden alkua, joten peliä pystyi tavallaan pitämään kenraaliharkkana ennen viikkoa myöhemmin alkavaa Veikkausliigan uutta kautta. Kotiyleisön riemuksi, otti Inter värikkäiden vaiheiden, sekä nuoren Eero Vuorjoen henkilökohtaisen show'n, jälkeen rankkareilla voiton ja näin oli Inter saanut ensimmäistä kertaa
"hopeakalustoa" palkintokaappiin sitten kauden 2021 Veikkausliigan hopeamitskujen. Viimeisin pytty oli 2018 Suomen Cupin voitto. Liigacupin hyvät otteet olivat poikineet Interille mediassa ja futisväen keskuudessa jonkinlaisen ykköshaastajan aseman taas kerran itsensä "takuuvarmoilla laatupelaajilla" pumpanneelle HJK:lle. KuPS oli liikaa täynnä savolaispelureita, Ilveksellä ihan untuvikko päävalmentaja eikä oikein satavarmaa maalintekijää, eikä SJK:llakaan hyvin mennyt kun valmentaja ja moni kenttäpelaajakin pelasi viime kaudella vain jotain Ykkösliigaa. Interin oli pakko olla siis se kovin haastaja HJK:lle eikö vain? Sitten alkoikin kausi...
Upeasti talkoovoimin hienon ottelutapahtuman, haastavista olosuhteista riippumatta, järkännyt Gnistan-yhteisö sai mahtavan lahjan matsipäivän aamun aikana tehdystä työstään, kun kabinetin kautta sarjanousun tehnyt joukkue nappasi Interiltä täydet pisteet. Kaikki kunnia Kipinälle ottelusta, mutta Inter kaatui tuossa pelissä täysin omaan huonoon viimeistelyynsä, sekä oman pään käsittämättömiin pallollisiin sekoiluihinsa. Fool me once, shame on me. Fool me twice ja kyllä te tiedättekin loput? Vesa Vasara ja Inter ei tiennyt sillä seuraavat ottelut mentiin Interin toimesta täysin samalla kaavalla. Omassa päässä maaleja ihan sanalla sanoen lahjoitettiin vastustajille liian rohkean pallonsiirtelyn, tai joidenkin muiden järjettömien koomailujen myötä pelistä toiseen. Kauden ekassa kotipelissä AC Oulua vastaan Inter sössi parin maalin johdon tasuriksi, kun taas tasapainoista KuPS-tasuria seurasi kauden eka voitto, joka sekin tuli EIF:n kustannuksella niin että rima taitaa vieläkin heilua. Vasta neljännessä matsissa tullutta kauden ekaa täyttä pistepottia seurasikin sitten viisi tappiota (välissä oli toki Suomen Cupissa voitto Ilveksen kakkosjengistä), joissa kaikissa Inter kusi saumansa joko lahjoittamalla vastustajille lapsellisen helppoja maaleja, tai sortuessa itse tehottomuuteen. Kun nämä ongelmat näki kuuhun asti sellainenkin ihminen joka ei ole elämänsä aikana yhtäkään futismatsia nähnyt eikä niitä mitenkään korjattu, alkoi turuilla ja toreilla kuulumaan vahvistuvaa kuiskuttelua Vasaran kompetenssista ja nopeasta työsuhteen katkaisemisesta.
Toukokuun viimeisenä päivänä pelattu kotimatsi Hakaa vastaan muutti kuitenkin kurssin, ja voidaan jopa sanoa että koko kauden kulun. Inter sexyfutaili komeasti loppulukemiksi 3-1, ja esitys oli tosiaan sen verran mairea että pelaajien suusta sai kuulla samaa mantraa siitä että joukkue sekä valmennus vaan jatkoi paskoista tuloksista huolimatta oman pelitapansa toteuttamista siihen saakka että se alkaa osumaan uomiinsa. Homma loksahti paikoilleen ja seuraavassa matsissa Lahtea vastaan tulikin taas voitto tasapainoisen esityksen, sekä erään 16-vuotiaan teinin sensaatiomaalin, jälkeen. Vaikka Lahti-vierasvoiton jälkeen tulokset hieman heittelehtivätkin, oli Interin pelissä hyvä boogie päällä ja ensimmäistä kertaa sitten Riveiron päivien, oli Interin pelissä ihan oikeaa rakennetta ja peli-ideaa kentän kaikilla kolmella osa-alueella.
Iso syy Interin kohentuneeseen tuloskuntoon, vaati pienen tragedianpoikasen. Kaudella 2023 sarjan pelaajaeliittiin ihan puskista itsensä iskenyt Bismark Ampofo, otti ja loukkasi itsensä loppukauden ajaksi saikkarille alkukesän kynnyksellä, ja kun Vasaran luottoratsu Jansenkin oli pitkäaikaispotilaana, joutui mies rakentelemaan Interin keskikestän keskustaa hieman uusiksi. Tylsän keskinkertaiseksi monitoimihöyläksi liigakausiensa aikana osoittautunut Iiro Järvinen, loukkaantumisesta vast'ikään toipunut vielä isona kysymysmerkkinä operoinut ulkkariarpa Axel Kouame, sekä yksi alkukauden isoimmista alisuorittajista Florian Krebs. Tuo kolmikko muuttui yhdessä yössä Interin pelin primus motoriksi, ja jokaisen kolmen osaaminen ja kyvyt ruokkivat toisiaan hienolla tavalla. Yläkerrassa laidoilla Timo Stavitski, ja etuajassa liigapelaajaksi breikannut Nzoko olivat myös hyvässä iskussa, joten Inter pelasi pitkästä aikaa ehjän tuloksellisen kesän ilman sitä perinteistä heinäkuun lamaansa.
Heinäkuun, ja ehkä jopa koko kauden, makoisimmat voitot koettiin keskellä kuuta EIF:n vieraana pelissä, jossa Inter paukutti Veikkausliiga-aikakauden suurimman vierasvoiton aikakirjoihin, ja totta kai cup-derbyssä jossa Inter piti kaupungin edelleen sinimustana nappaamalla voiton loppulukemin 3-2. Inter hankki kesän aikana myös riveihinsä hieman täydennystä puukenkätoppari Bart Straalmanin, HJK:sta peliajan perässä litomaan lähteneen Johannes Yli-Kokon, sekä ulkomaan kentille myytyjen Stavitskin ja Nzokon puutetta paikkaamaan tulleen nuoren kroaattihyökkääjä Viktor Kanizaj'n muodossa. Nzokon sekä Stavitskin lähdöt, sekä erinomaisen kauden pelanneen Juuso Hämäläisen loukki osuivat kaikki hieman paskaan saumaan Interin kannalta, sillä kauden tärkeimmäksi peliksi alkukauden huonojen tulosten johdosta muuttunut cup-finaali osui sellaiseen paikkaan jossa kaikille näille kolmelle sankarille olisi ollut kysyntää.
Kymmenisen minuutin päässä oli Interin unelma cup-voitosta mutta KuPS, ja kesän jälkeen häikäisevässä iskussa ollut konkarikapteeni Petteri Pennanen päättivät toisin, ja isosti juuri tähän matsiin panostaneen Interin oli nieltävä pettymystä ja siirrettävä fokus ensimmäistä kertaa seurahistoriassa edessä olevaan haastajasarjaan, ja sieltä käsin mitä isoimmalla todennäköisyydellä irtoavaan europleijaripaikkaan. Viimeksi mainittuun joukkue selvitti kuin selvittikin tiensä, mutta ekassa pleijaripelissä vastaan asettunut Haka nappasi jatko-ottelun jälkeen voiton. Tuossa matsissa näkyi aika lailla syyt Interin kauden loppupään heikkoihin otteisiin. Joukkueella ei ollut penkillä tarpeeksi laadukasta leveyttä, jonka johdosta ykkösrivin pelaajat olivat aika naatti muutamalla viimeisellä kierroksella. Joku viisaampi voisi jossitella että kaatuiko cupin voitto ja europleijarien aikainen exit Stavitskin ja Nzokon myynteihin, mutta nyt kävi näin ja elämä jatkuu samalla kun Inter sai molemmista pelaajista varmasti hyvät siirtokorvaukset joilla rakentaa tulevaa. Ja sitä tulevaa riittää jo kaudella 2025 mutta siitä lisää myöhemmin.
Kaiken kaikkiaan Interin kautta 2024, voidaan hyvillä mielin pitää pettymyksenä. Liigacupin voitto toki on pitkästä aikaa kiva merkintä pokaaliaikakirjoihin, mutta alaloppusarjaan jääminen, cupin finaalissa jälleen kerran sulaminen ja nopea tippuminen europleijareistakin, ovat isoja miinusmerkkejä. Mutta näistä miinuksista huolimatta tosi moni katsoja ja kannattaja ei kuitenkaan ollut kauden päätyttyä allapäin. Interin todella pirteät peliesitykset kauden alun konttaamisen jälkeen olivat parhaimmillaan sellaista futisviihdettä mitä ei olla sinimustien toimesta nähty sitten kauden 2019, ja etenkin Luka Kuittisen lopullinen breikkaaminen sarjan toppariparhaimmistoon, Nzokon sensaatiomainen nousu aikuisten tasolle sekä aiemmin mainitun keskikenttäkolmikon välinen kemia, olivat asioita jotka saivat sarjasijoituksesta huolimatta aihetta hymyyn.
Hymyä Inter-henkisten huulille toivat myös asiat edustusjoukkueen ulkopuolella. Kauden aikana Interin junnuikäluokista liiteli erinäisille maajoukkuekutsuille häkellyttävä määrä pelaajia. Tästä iso kiitos kuuluu seuran kauden päätteeksi jättäneelle talenttivalmentaja Timo Paasolaiselle, jolla on varmasti ollut näppinsä pelissä monenkin ikäluokkamaajoukkuekutsun saaneen pelaajan kehityksessä. Keväällä UTJ:n rooliin nimetyllä Bati Parviaisella oli suunnitelmana laittaa junnupolkua jiiriin ja toistaiseksi näyttää hyvältä, etenkin kun edustusjoukkueen riveissäkin nähtiin Veikkausliigan puolella peräti neljä kappaletta liigadebyytin tehneitä alle parikymppisiä omia junnupelaajia, ja kolmenkympin hujakoilla heiluva kiertolaisveska Ville Seppä vielä siihen päälle. Tämä trendi saa toivottavasti jatkoa niin kaudella 2025, kuin kaikkina muinakin tulevina kausina tästä hetkestä ikuisuuteen.
InterAction jatkoi tänäkin vuonna hyvää tekemistä ja kasvuaan, toimien Interin kenties parhaana markkinointivälineenä Turussa ja lähiseuduilla. Mertsi Meriläisen ja tämän avustajien suuntaan ei voi tarpeeksi korkealle nostaa hattua tämän yhteiskuntavastuuprojektin pyörittämisestä. Upeaa työtä joka hyvän viinin lailla alkaa tuottamaan kunnolla hedelmää vasta muutaman vuoden jälkeen siitä kun homma on startattu, joskin InterActionin tuloksia näkee ja kuulee jo nyt ihan hyvin iloisten ja hymyilevien lasten täyttämistä fiilisvideoista.
Kovin juttu kuitenkin oli Interin reservijoukkue, joka ei ainoastaan saavuttanut tavoitettaan Kakkosessa säilymisestä, vaan päätti sitten J-P Savolaisen johdolla olla koko sarjan dominoivin joukkue ja kauden päätteeksi sarjanousija Ykköseen. Joku oli kuulemma kauden alla mennyt möläyttämään jotain tyyliin "tulipa koottua hieman liiankin hyvä joukkue Kakkoseen" mutta vaikka siellä olikin Super-Gezim, paluun Inter-sotisopaan tehnyt Mikke Louhela, sarjan paras puolustuspään pelaaja Oliver Kangaslahti, täytyy antaa silti tunnustusta mm. Juuson veljelle Joonalle, laitakiituri Vikke Johanssonille, Louhelan vierellä keskikenttää tukkineelle Tuukka Pahkalalle, ja muutamalle muulle nimelle jotka eivät paperilla nyt niin ylivoimaisia ole että sarjanousu olisi ihan kirkossa kuulutettu juttu kauden alla. Isot kiitokset ammattimaisuudesta nousua varmistamassa mukana olleille edarin kolmikolle Rökman-Purosalo-Lahdensuo, joista viimeksi mainittu ehti painaa Veikkausliigankin puolella komeita numeroita CV:tä koristamaan. Nyt on teot tehty pelaajapolun tärkeimmän osasen puolesta joten nyt sitten seurajohto ja tausta saa alkaa lunastamaan niitä puheitaan ja toivottavasti jatkossa saadaan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavasta reservijoukkueesta vuosittain edustukseen breikkaavia omia junnuja.
Nousujuhliin päättyi parin mutkan kautta myös Issan perustaman kolmosjoukkueen kausi ja Powerchair totuttuun tapaan jälleen maan paras genressään. Hyvää duunia kautta linjan.
KAUSI 2025Inter lähtee uuteen kauteen hieman ristiriitaisista lähtökohdista. Viime kauden runko pysyi sen verran hyvin kasassa kahdessa kentän osa-alueessa kolmesta, että Vasaran semi-vaativan pelitavan ei enää pitäisi vaatia viime kauden alkupuolikkaan kaltaista, oppirahojen suhteen ihan helvetin kallista, opetteluvaihetta. Sen sijaan jalkapallo on maalintekopeli, ja Interin hyökkäyspää on tällä hetkellä pahasti rakennusvaiheessa. Juuri ja juuri tyydyttävän arvosanan viime kaudesta saava Jean Botué, liigakentillä kelpo debyyttikaudestaan huolimatta raakileen statuksella operoiva Thomas Lahdensuo, ja kovasti töitä tekevä mutta tehoton Johannes Yli-Kokko, ovat ainoat hyökkäyspään pelaajat kirjoitushetkellä rosterissa. Koska Veikkausliigassa laadukkaiksi kostatutuneita osaajia ei noille pelipaikoille ole hirveän paljon vapaana, ainakaan hyvällä hinta-/laatusuhteella, ovat liigacupin pelit ja jokainen niiden välissä treenikentällä vietetty minuutti, tällä kaudella Interille kultaakin arvokkaampia sillä arpahommiksi taitaa iso osa yläkerrasta mennä. Interistä poistui kesken viime kauden hyökkäyspään kaksi isoa syömähammasta tehojen ja yksilötaidon osalta, kauden jälkeen joukkueen jättivät rosterin paras maalintekijä ja koko Veikkausliigan maalisyöttöykkönen joten ei voi väittää etteikö Vasaralla staffeineen olisi työtä näiden palasten paikkaamiseen.
(jälleen kerran iso peukku listaa toisessa ketjussa ylläpitävälle nimimerkille Taskulaskinpelle)
Vielä sitä ei ole kirkos... Veritaksella kuulutettu, mutta off-seasonin eka ihan uusi hankinta on molemmilla laidoilla pelaamaan kykenevä laitapakki Sami Sipola, joka oli yksi Jaron liiganousun kulmakiviä viime kaudella. Löytyykö alemmista sarjoista myös hyökkäyspäähän nimiä? Pyöriikö ulkkariruletti läpi talvikauden kuin Stockan pyöröovi konsanaan? Interin pitää myös tällä kaudella ottaa edustuksen pelaajahankinnoissa huomioon reservijoukkueen tärkeys. Jännä talvi tulossa pelaajahankintojen osalta. Vasaran suusta sanottuna (ennen Sipolan sopparin virallista julkistusta) hakusessa on ysipaikka, kaksi laitahyökkiä, toppari sekä laitapelaaja.
MaalivahditKaikki viime kauden kolme veskaria, nuorta sellaista, jatkavat tälläkin kaudella ja ainoa isompi muutos kassaripuolelle on Vastiksen tilalle maalivahtivalmentamaan tullut Miika Salmi, mistäkäs muualtakaan kuin Hongan organisaatiosta. Huuhtanen on tälläkin kaudella lähtökohtaisesti ykkösveska mutta Vuorjoki ja Tintsa ovat takuuvarmasti kytiksellä jos alkaa näyttämään siltä että tonttia olisi tarjolla.
PuolustusAlakerrassa oli pitkään Straalmania lukuun ottamatta kaikilla viime kauden miehistöstä sopparit katkolla loppukesästä, mutta sitten alkoi jatkosopparien tulva, ja lähtijäpuolelle jäivät ainoastaan Purosalo ja Almén. Kysymysmerkki kauteen lähdettäessä on pitkälti se että pysyykö Hämis kunnossa ja jos ei niin miten pärjää tuuraaja? Bart Simpson ei vielä viime kauden vähäisten esitysten myötä noussut ihan miksikään uudeksi Hooiveldiksi, ja Lukakun pitää todistaa etteivät viime kauden erinomaiset otteet olleet vaan suonenvetoa. Oman mausteensa kauden aikana Interin alakerran dynamiikkaan tuovat mahdolliset Kuittisen ja Niskan U21-kisapassien leimaamiset, mutta sinne on vielä aikaa ja matkaa sen verran että turha spekuloida tässä miten näiden kahden rollolaisukon poissaolot vaikuttaa isossa kuvassa mihinkään?
KeskikenttäAxel Kouame pelasi häikäisevän kauden, Iiro Järvinen löysi ihan uuden tekemisen tason ja Florian Krebs pelasi kuin parhaimpina Honka-päivinä konsanaan. Jokainen näistä kolmesta jatkaa myös ensi kaudella, ja isoja asioita saa tapahtua jotta nämä kolme eivät olisi taas se runko johon Vasara tulee kenttätapahtumien osalta nojaamaan. Muuttujaa yhtälöön tuo Bismark Ampofo, joka sitten joskus 100% pelikuntoon tervehtyessään tulee varmasti olemaan avauksen kaveri mutta kenen noiden kolmen mainitun kustannuksella? Nuoren Joonas Kekaraisen eka kausi liigamiehistössä olisi voinut sujua paremminkin, ja armeija haittaa hieman näin talvella sen do or die -kauden aloittamista. Ampofon ja Kouamen tapauksissa on muistettava myös se että jos otteet jatkuvat herroilla laadukkaina, voi myynti tapahtua minä hetkenä hyvänsä ja silloin pitää Vasaralla olla joku plan B olemassa.
HyökkäysYlempänä tulikin jo mainittua tästä osa-alueesta paljon. Isoja juttuja pitää tapahtua että tällä hetkellä rosterissa olevista nimistä saa luotua tehokkaan ja tasaisen hyökkäyspään pelotteen, jonka maaliodottama on joka matsissa todellinen, riippumatta siitä kuka on vastassa? Voidaan jopa puhua niinkin härskejä että Interin tämän kauden menestys tulee riippumaan hyökkäyspään hankintojen onnistumisprosenteissa, joten ei paineita Vesa ja muu poppoo.
Entä sitten se kahdestoista pelaaja? Molemmat kannattajapoppoot jatkoivat tahoillaan hyvää tekemistään mutta framille on ehdottomasti nostettava viime kaudella nousun kotimaisen futiksen kannattajaskeneen ryminällä tehnyt Itäpääty jr. Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä enemmän junnupoppoon väkimäärä matseissa kasvoi ja siellä oli jopa bandis saatu aikaan ja joissain matseissa jotain pientä tifonpoikastakin. Helvetin hienoa tekemistä ja vaikka nuorien lempipelaaja, Darren Smith, poistuikin niin toivottavasti joku toinen pelaaja saa kauden aikana suosikin viitan ylleen ja junnujen meno jatkuu viime kauttakin kovempana. Ja jotkut kehtaa väittää että nuoriso olisi pilalla..?
Muutama tärkeä linkkivinkkiKausikortit. Paras tapa ilahduttaa itseä, tuttua, läheistä tai vaikka vähempiosaista tuntematontakinTukirahasto. Jeesaa haluamallasi rahasummalla sellaisia lapsia ja nuoria joilla ei elämän haasteet anna täyttä mahdollisuutta futiksen harrastamiseen.Fanituotteet. Hienoa kamaa löytyy nytkin mutta kannattaa olla kärppänä kytiksellä jos tulevalla kaudella tulee yhtä hienoja tuotteita myyntiin kuin Jokivarren Ylpeys -huivi.35 vuotta eikä todellakaan täysin suotta sillä sen verran ikimuistoisia tarinoita ja tapahtumia on tämä futisorganisaatio tarjoillut olemassaolonsa aikana. Kaikki messiin ensi kaudella tekemään uutta aukeamaa seuran historiaan, ja nauttimaan sinimustasta raivohulluudesta kentällä, katsomossa, vieraissa, kotona, matsien välissä, kentän ulkopuolella, ihan kaikkialla.
