HJK 2025

[massi83]

Simojoki käy mainiona esimerkkinä pelaajasta, jota ei mielletä superjunnuksi, mutta joka vastuuta saadessaan kehittyy isoin harppauksin kauden aikana ja on ensi kauden alkaessa jo yksi avainpelaajista tämän sisäänajokauden jälkeen.

Toki tämä näyttöpaikka vaati yhden valejalkapalloilijaksi osoittautuneen laitapakin hankinnan, mutta joskus aiempina vuosina no look -miehen lisäksi tuonne oltaisiin hankittu vielä parit dylanmurnanet rinkiä leventämään ja täten näyttöpaikastaan Simojoki olisi voinut vain unelmoida.

Tapaus Simojoki käy myös esimerkistä Vuorisen linjauksesta, jossa junnuille raivataan tilaa rotaatiosta ja jätetään se dylanmurnane hankkimatta. Tuskin täällä kovin monikaan olisi ollut antamassa Klubin vasemman laitapakin kakkosmiehen paikkaa Simojoelle vuosi sitten tähän aikaan. Helppo ennustaa, että näitä vastaavia tapauksia tullaan näkemään jatkossakin ja että tämän myötä kokoonpanot tulevat näyttämään paikoin varsin ohuilta. Toivon mukaan vastaavilta lapsuksilta joukkueenrakennuksessa silti vältyttäisiin kuin edellisellä off-seasonilla.

Niin, siis toimii esimerkkinä siitä että Klubissakin saa näyttöpaikkoja. Vaikka argumentti oli päinvastainen ja siten logiikisesti epäpätevä.

[Hunaja]

Se, että doer-Mäen suunnalta on mainittu joku ongelmaksi ei tunnetusti merkkaa mitään. Vuorinen nyt on pätevä ukko, ja siis toki tuosta junioripuoleen panostamisesta on puhuttu se vuosikymmen tai pari strategiassa. Hyvä niin ja koko ajanhan se on kehittynyt. Eikä toiminta tähänkään asti huonoa ole ollut. Ja penkille todellakin tarvitaan laadukkaita, kokeneita aikuispelaajia, jos mestaruus halutaan voittaa. Siksi se tänä vuonna hävittiin ja siihen tarvitaan muutos. Lahjakkaat junnut, kuten Mentu, Nylund ja muut kyllä ottavat tilansa.

Niin Mäki kuin Vuorinenkin ovat puhuneet samaan tapaan kyseisestä aiheesta. Voimme toki pitää Mäen puhetta paskapuheena ja Vuorisen suusta tullutta samaa tekstiä järkipuheena. Yhtä kaikki, ei ole vaikea arvata, ettei kumpikaan näistä tuota omasta päästään keksinyt, vaan että ylempää on tullut toivetta pelaajasiirtotulojen kasvattamisesta.

Vuoden pätkäsoppareita tusinaulkkareille, lyhyiden sopimusten päättyessä omat superjunnut kasvattajarahalla muualle ja ei-avauksen tasoiset junnut maakuntiin päästämällä lopputulema on sama. Mikäli taas siirtosummia on tarkoitus kasvattaa, pitäisi jotain tehdä eri tavalla. Se jokin on entistä suuremman määrän junnujen peluuttaminen ja kehittäminen entistä nuorempina.

Esimerkiksi Kuopiossa Matias Siltanen tai Ruoppikin käy myös esimerkistä. Kumpikaan tuskin olisi nähdyllä tavalla lyönyt läpi kaudella 2024 ilman Ari Lahen säästökuuria. Varmasti toki pelanneet itsensä avainpelaajien joukkoon, mutta tuskinpa heti paukusta avauksessa, mikäli siellä olisi joku Popo-Veteli -kaksikko ollut vielä edessä. Huono esimerkki sikäli että Popo ja Veteli ovat kotimaisia laatupelaajia, eivätkä 100k vuosipalkkaa nostavia ulkomaan penkinlämmittäjiä. Joka tapauksessa vastuuta saadessaan niin Siltasen kuin Ruopinkin kehityskäyrä oli varsin jyrkkä ja ensin mainitun siirtosumma kohosi lopulta aika paljon korkeammaksi kuin pienemmällä vastuulla kauden läpi vetäneenä.

Stevie Grievehän tuosta motkotti läpi kauden, kuinka kasvattajasarjaksi itseään kutsuvalla ei ole tapana kasvattaa pelaajia, vaan hankkia heikompaa ja kalliimpaa laatua ulkomailta.

Klubi ei tule ikinä saamaan pitkän aikavälin kilpailuetua 1-2 vuoden sopimuksilla hankittavien ulkkariarpojen skouttauskisassa. Sen sijaan laadukkaan junnuakatemian rakentamisella, junnupelaajien jatkojalostamisella ja kasvavilla siirtokorvauksilla se on mahdollista.

Eikä toki sitä tarkoita, että kokoonpanon tulisi olla optimiavaus+junnut, mutta eiköhän rosterissa tule olemaan tulevillakin kausilla reilusti tilaa junnuille, joka puolestaan johtaa Simojoen (ja Siltasen) kaltaisiin tapauksiin. Halusimme tai emme.

[Hunaja]

Niin, siis toimii esimerkkinä siitä että Klubissakin saa näyttöpaikkoja. Vaikka argumentti oli päinvastainen ja siten logiikisesti epäpätevä.

Nyky-Klubissa joo, olisiko saanut vastaavaa näyttöpaikkaa vaikkapa Koskelan+Takkulan vuosina tai niitä ennen? Vastaavia varmaankin tultaneen näkemään jatkossakin, koska vaikuttaisi siltä, että tässä on tapahtumassa ja tapahtunut muutos aiemmasta.

Simojoki käy myös esimerkkinä siitä, mitä junnuista nostetuille 18-vuotiaille pelaajille käy kauden aikana, kun heille annetaan vastuuta vaihtopenkillä ja katsomossa istuttamisen sijaan.

Simojoen tapaus on aika erikoiskeissi muutenkin, sillä ainakaan itselläni ei olisi käynyt mielessä istuttaa oikeaa laitatopparia vasemman laidan avauskokoonpanon pelaajaksi ennen viime kauden alkua, mikäli suunnitelma a) osoittautuukin täydeksi flopiksi. Eikä varmaan moni muukaan tätä ihan suunnitellut, Vuorinen ja kumppanit olivat tuossa suhteessa aika onnekkaita ennemmin kuin neroja.

[Joaquinho]

Kuten edellä on mainittu, Simojoen kanssa kävi onni onnettomuudessa, eikä mikään strateginen peluutus. Sidiben kanssa tehtiin yksi kaikkien aikojen heikoimmista diileistä; 45 minuuttia edarissa, George Weahin serkku tasoinen tarina. Jos Sidibe olisi ollut edes tasoa Murnane, olisi Simojoen minuutit olleet hyvin kaukana niistä, jotka mahdollistivat pelaajan kehityksen. Ja pisteitä maksaneita selkeitä virheitä tuli alkukaudella yksi, sjk vierasmatsissa.

[muumi]

Simojoki on lähinnä osoitus siitä, että junnut voi mennä lyhyessä ajassa paljon eteenpäin. Hän sai tilaisuuden ja käytti paikkansa ja kehittyi vauhdilla, mutta ei sitä paikkaa ilmaiseksi saa tai sillä että raivataan joukkueeseen tilaa, vaan harjoituskentällä lahjakkuutensa ja laatunsa osoittamalla. Ja vastaavasti joskus ne lupaavimmat samassa kohtaa taantuvat. Kyllä Klubissa junnujen kanssa osataan toimia ja on osattu jo vuosia. Eikä tämä strategia ole missään määrin Mäen tai Vuorisen aikakausien liittyvää, vaan jo ennen Takkulaa samasta puhuttu säännöllisesti. Jatkuva tavoite ja päivitys pitää homman laadukkaana.

[massi83]

Aika moni muukin niitä näytönpaikkoja on saanut. Eivät vain ole ottaneet siitä kaksin käsin kiinni niin kuin Simojoki. Ei siihen montaa peliä tarvittu että näki olevan pelimies. Etenkin Token potkujen jälkeen kun sai toteuttaa peliälyään vapaammin. Enköhän ollut hänen suurimpien ja ensimmäisten kehujien joukossa.

Aika harvassa ne on keitä on ehdoin tahdoin pidetty penkillä/katsomossa. Joko on saanut lainan tai jonkin verran näyttöpaikkoja.

Edelleen keskustelu pyörii lillukanvarsien ympärillä. Kun kymmenkertaisesti tärkeämpiä asia olisi saada yksinkertaisesti parempia junnuja (toteutus toki ei ole yksinkertainen). Sen sijaan että sivukaupalla keskitytään mystiseen pelaajapolkuun. Mutta se on yksinkertaisempi asia johon keskittyä, siinä mielessä osittain ymmärrettävää.

Pätee ihan muihinkin suomalaisjunnuihin. Aina höpistään että jos olisi ruotsalainen/norjalainen niin olisi tämän ja tämän arvoinen. Kun totuus on se ettei suomalaisjunnut tasollisesti ole lähelläkään mainittujen maiden junnuja. Siinä se tärkein ongelmakohta on. Tarvitaan ensisijaisesti parempia pelaajia. Sellaiset saa aina näytönpaikan. Metsä. Puut.

[hppk]

Ihan sinänsä romanttisia nämä ajatukset siitä, että pelattaisiin alempaa loppusarjaa omat junnut kentällä ja Lalli tai Perpa koutsina.

Huippu-urheilu maailman suurimmassa urheilulajissa on kuitenkin todella kovaa, ja nuorienkin pelaajien kehittymistä varmasti tukee se, että arki on laadukasta ja sisältää myös  kilpailua.

[Joaquinho]

Eikö ne keskinkertaiset suomalaiset junnut just pudottanu parit eurooppalaiset huippuakatemiat?

[massi83]

Eikö ne keskinkertaiset suomalaiset junnut just pudottanu parit eurooppalaiset huippuakatemiat?

Palattiin taas tahalliseen väärinymmärtämiseen. Hyvä.

[äftsicä]

Eikö ne keskinkertaiset suomalaiset junnut just pudottanu parit eurooppalaiset huippuakatemiat?

Keskinkertainen tuo joukkue ei ole vaan selvästi Euroopan huippua omassa ikäluokassaan. Mutta sama joukkue vahvistettuna sijoittui Ykkösliigan kuudenneksi. En usko, että edes Klubi pystyisi pyörittämään vuodesta toiseen tanskalaisen mallin junnujengiä liigassa saati voittamaan sitä.

Lähtökohtaisesti, jos vuodessa nousee kaksi uutta junnua edariin, niin se on loistava tilanne. Lisäksi niille nuoremmille huipuille tulee antaa pari kertaa lopusta ne ensimmäiset minuutit.

Väittäisin viimeisintä kalenterivuotta katsomalla, että Vuorinen ajattelee myös juuri näin.

[hyökkäävä linkki]

Keskinkertainen tuo joukkue ei ole vaan selvästi Euroopan huippua omassa ikäluokassaan. Mutta sama joukkue vahvistettuna sijoittui Ykkösliigan kuudenneksi. En usko, että edes Klubi pystyisi pyörittämään vuodesta toiseen tanskalaisen mallin junnujengiä liigassa saati voittamaan sitä.

Lähtökohtaisesti, jos vuodessa nousee kaksi uutta junnua edariin, niin se on loistava tilanne. Lisäksi niille nuoremmille huipuille tulee antaa pari kertaa lopusta ne ensimmäiset minuutit.

Väittäisin viimeisintä kalenterivuotta katsomalla, että Vuorinen ajattelee myös juuri näin.

Näin se varmasti suunnilleen olisi. Niin kuin puhetta ollut, tärkeä olisi osata havannoida ja kiinnittää ne parhaimmat junnut Klubista ja laajemminkin mahd pitkillä soppareilla.
En tarkkaan tiedä “junnujen” rahallisista soppariarvoista. Mutta näppituntuma, että voisiko sinnekin hiukan paukkuja lisätä. Ja/tai esim pelaajalle itselleen pieni prosenttisiivu siirron tapahtuessa?  Ehkäpä jo käytössä, en tiedä. Ja mitä muita houkutuksia voisi olla että saisi varsinkin ne parhaimmat junnut seurassa hiukan pidempään pidettyä. Siinäpä kans Vuorinen, Ägä, Rantanen työmaata nyt ja tulevaisuudessa.

[Untermars]

Helmikuussa HJK - MCI, Mancester City

e. https://www.hjk.fi/artikkelit/miehet/hjk-kohtaa-manchester-cityn-nuorten-mestarien-liigan-pudotuspelissa/

[#T#]

Ei mitään huhuja edes pelaajien suhteen?

[Gunvald Larsson]

Alkaisiko olla uuden kausiotsikon paikka?

[PG]

Alkaisiko olla uuden kausiotsikon paikka?

Alle 3,2 miljoonaa lukukertaa. Ei kai nyt vielä?

[erno]

Ootellaan että joukkueeseen tulis jotain uutta ja availlaan sitten. Mulla on pitkä ja laadukas avaus valmiina, mutta se odottaa sitä että seuraan löydetään joku pelaaja jostain.

[M.U.R.SU.]

Ootellaan että joukkueeseen tulis jotain uutta ja availlaan sitten. Mulla on pitkä ja laadukas avaus valmiina, mutta se odottaa sitä että seuraan löydetään joku pelaaja jostain.

Jos maireeta odottelet niin toivottavasti ei mee maalis- huhtikuulle topikin avaus

[erno]

Ei sen tartte olla edes mairea, kunhan on joku sellanen joka ei oo ollu Klubissa valmiiks jo töissä pariakymnnetä vuotta tai jonka nykynen utj kiikutti suomeen jo useampi vuosi sitten.

[Laukaisukoneenkuljettaja]

Aivan. Arvasimme, arvelimme ja/tai aavistimme, että tässä arvon tobiigissa jäädään tolkun tapaan jumittamaan kiinnostus sata tason skolastiseen ikikysymykseen siintä kuinka monta "enkeliä" (junnua) mahtuu (yhtä aikaa) "tanssimaan neulankärjellä" (kirmaamaan kuin yli-innokas varsa Klubin edarin pelaavassa kokoonpanossa ja elämänkeväässä).

Otetaan härkää siis kiveksistä; sillä kiveksiä ei ole, vain kuvitelmat ja uho. Ja kastraattisonnin syvä välinpitämättömyys jälkipolvista ja tulevaisuuden mahdollisuudesta. Asiaan. Viittasin edellä satunnaisöisessä laatuviestissäni (mm.) kubismin ja sosialistisen realismin ohessa sivumennen myös romantiikkaan --- sekä taidehistoriallisena tyylisuuntana että yleisemmin elämänfilosofisena asenteena ja intrapsykologisena taipumuksena, jalkapalloromantiikkaa näin myöskään unohtamatta.

Mitä voimme siis sanoa? Hulluutta, houkat, hulluutta! Jäitä! Jäitä! Ja avantoon!Niinkö? Ehkä ei sentään näin jyrkin ja tylyin sanamuodoin, mutta nyt tarvitaan kuitenkin malttia ja harkintaa, kärsivällisyyttä ja etäisyyttä. Muistakaamme  Eugene Delacroix'n ihanteellinen tilaustyö Vapaus johtaa joukkoja whilst it - Liberté plus Égalité et Fraternité kills tens of thousands of men and then again thousands of women along the way to the brave, new world in the name of the Grand Egalitarian Idea and under the formidable grip and fervour of the unfolding era of republic and its promised land of common people and progress toward liberation and modernity and does this by then a brand new innovation, that is, the palpable cutting precision of the infamously slanted, blood dripping blade of the gilloutine of Révolution Grande.

Aivan. On muistettava että suuren patonkivallankumouksen iskulauseeseen kuului alunperin sittemmin ajan giljotiinin hygieniasyistä irtileikkaama pahanenteinen mutta sitäkin rehellisempi kadenssi: ... ou la mort, ... tai kuolema! Aivan. Tätä on historia. Merkittävät, mullistavat, radikaalit muutokset, uudistukset ja kehityskulut eivät koskaan tule kuin Manulle illallinen vaan aina hirmutekojen hurmeen, huumeen ja hurmion kustannuksin, joukkorahoituskuoppiin lapioitujen ruumiskasojen hinnoitteleman ylilyönti- ja ylimenovaiheen kautta universaalin eeppisen taistelun pseudo-kosmisessa kehyksessä. Ernst Jüngerin kaltaiset sotahullut älyn- ja kynänkäyttäjät ja muut äärimilitantit apologeetat poliittisesta väristään riippumatta näkevät tässä - sodan ja taistelun välttämättömyydessä, ikiaikaisuudessa ja pelottomassa paljaudessa - jotain perimmäistä totuudellisuutta, olemisen sulaa puhtautta ja puhdistavaa sulaa suloutta,  mutta me aikamme kaukaa viisaat tolkun kommentaattorit pidätämme oikeuden pidättää hengitystämme ennen lopullista tuomiota: Let there be --- FIGHT! Tämä: Kyse on lopulta hengen salakavalasta sairaudesta joka kalvaa sisuskalujamme kuin romantiikan nimissä läpi ihmisen vuosituhansien toikkaroiva houreileva kuumetauti. Aivan. Kuumeisena, hegeliläisenä aaltoliikkeenä kohti absoluutin oikeuden jumalallisia kangastusta me marssimme kollektiivisena diskurssina aseinamme vain aseet ja kaunopuheiset jäähyväiset aseille.

Meidän on siis oltava rehellisiä - ja realisteja - siinä, ettemme kevytmielisyydessämme tai tietoisessa valheellisuudessamme leikkaa kuvasta siihen oleellisesti kuuluvia vastenmielisiä, etovia ja kuvottavanrumia varjo- ja katvealueita pois. Tämä kauneusleikkaus on juuri romantiikan suuri ohjelma mutta romantiikka ei voi ruokkia - nälkätaiteilijan nälkään langenneen sielunelämän, mainosmiehen ja propagandistin lisäksi - kuin kansan kollektiivista lapsenomaisen narsistista uskoa ja unelmaa erityslaadustaan ja esi-isien huokaavista varjoista yössä, dramatisoidusta tiestä ja taistelusta, joka latistetaan kaksiulotteiseksi moraaliopetukseksi ja oikeutuksen narratiiviksi kohtalosta ja menetystä ja tulevasta onnen kulta-ajasta ilman ironian häivää. Ironian sijaan tunnistetaan tragedia; tragedia täydellistää erityisen ja ensisijaisen kansan kärsimysanatomian antamalla sille elämää suuremman, ylimaallisen hehkun ja hahmon,  tuonpuoleiseen kurkoittavan tarkoituksen näyn siinä määrin kuin tämä "näky" voi saavuttaa meidän mundaanin sielunelämämme apperception, ja sellaisena sen on määrä lumota meidät ohikiitävän taianomaiseksi hetkeksi  ilmestyksenomaisen henkis-fyysisen joskin symbolisen sulautumiskokemisen äärelle. Olemme näin hetken jumalia ja jumalanlapsia. Transfiksaatiossa kollektiivisessa krusifiksaatiossa. Aivan. Romantiikka kuvaa sen minkä äärellä me lakkaamme olemasta arkisia ja rajallisia paskahousuja  ja tulemme yhdeksi puhtaan ideologian kanssa ja uskomme näin taas ainakin hetken poliittis-kansallisiin satuihin. Kyse on eskapismin pitkälle jalostetusta politisoidusta muodosta, hengenviljelyn sellaisista regressiivisistä tyylikeinoista, jotka saavat vastaanpanemattoman viettelevän, manipuloivia arkkityyppejä manipuloivan kuvaston muodon. Emmekä me - mekään - ole sille missään määrin syntymäimmuuneja. Emmekä edes halua olla. Se pitää ikuisen sisäisen Elonliekkimme yllä ja meidät virtuaalisesti elossa. Tuo liekki on romantiikan terve ja elinvoimainen alkulähde. Kyse on hallinnasta, kehittyneen aikuisen miehen/mielen kriittisestä, harhautukset tunnistavasta objektiivisesta etäisyydestä. Emme me voi suin päin heittäytyä intohimon polttavaan nieluun enempää kuin hekumallisen porton runsaanrehevään syliin. Llian lähelle aurinkoa uhmapäisyydessään ja innossaan kohonnut Ikaros sulatti vahasiipensä ja syöksyi tuhoon. Ei. Meille riittää sydämen lämmittävä jälkihehku. Lapsuuden kulta-ajan jälkeen. That is.

Emme voi siten olla romantikkoja kuin sieluamme elähdyttävissä ja liikuttavissa unissamme ja unelmissamme, taiteen ja taistelun äärellä - emme täällä, tässä kylmässä ja julmassa ihmisten ja epäihmisten, koneiden, laskelmien,  voitto-osuuksien, kineettinen pakonopeuden ja absoluuttisen nollapisteen maailmassa. Romantiikka on pelkkä polveileva maisemamaalaus, kiehtova virta ulos tästä armottomasta metallinmakuiseata huoneesta. Siksi emme voi kylpeä romantiikan pettävänlempeässä valossa edes silloin kun päätämme uuden, uljaan, voittavan suorituskykykoneiston nimeltä Klubi keskikaistan dynamiikasta, silloin kun hahmottelemme avauskokoonpanon kantavia rakenteita, tukipylväitä ja kriittisiä jännevälejä  Emme me kirjoita mitään runoutta. Se kirjoittaa meidät. Ja runouden ja musiikin aika ja paikka on toisaalla. Me vaikenemme tai meidät vaiennetaan ja sijoitetaan kortistoon tai hullujenhuoneelle kunnes on sotahuudon aika. Vain silloin. Sodassa, surussa, ilossa ja rakkaudessa sydämemme asettuu asianmukaisesti runosuonien ja meripihkakyynelten yhteyteen ja antaa sielun juoda Tuonelan mustasta virrasta.

Mutta täällä. Tässä elävien ja taloudellisten toimijoiden maailmassa. Täällä Pohjan ja Tähden maassa me annamme järjelle ylivoimaisen ja yksinvaltaisen äänivallan. Niin on ollut aina. Ajatelkaa: Aina!

Hiljaisuus. Sitten asteittain voimistuva viulujen juoksutus. Puupuhaltimet nyt! Konkussiot pam!  

On ymmärrettävä että hautausmaat eivät kuulu tuottavaan elämänyhteyteen enempää kuin taide tuotantolinjalle. Teräs ja teollisuus. Taide ja terästeollisuuden todelliset kasvot: sodassa, teräsmyrskyssä.  Aivan. Klubi-romantikkojen on muistettava, esimerkiksi, seuraavat, tässä keskustelussa jo ansiokkaasti esiin nostetut seikat, joita ei voi liikaa korostaa tai toistaa:

A) Genk pelasi keskimäärin bona fide lapsilla (vastuuvapailla äänenmurrosteineillä) kun Klubi juoksutti kentälle nuoria aikuisia miehiä (ylioppilaita ja varusmiehiä valoilla ja vakuutuksilla).

B) Genk sai punaisen kortin.  Joulu on täällä taas.

C) Genk on loppujen lopuksi vain Genk. Vähän Klubia nimekäämpi nippu Jupiler leaguesta mikä vittu mutta ei nyt mikään eurooppalainen suurseura.


Emme me voi jättää Klubin edarin menestystoiveita miltään osin näiden "Class of '25 superjunnujen" romanttisten projektioiden saati nykyhetkessä ulosmitattujen raakileiden varaan. Tai vain romantikko voi. Hän antaa hetken huuman viedä ja vaientaa kylmänviieän insinöörilaskennan pettämätömän analyyttisen arvostelukyvyn. Hän on kuin vallasta ja mielivallasta juopunut Maximilien Robespierre julistamassa vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa mestauslavan verilammikossa samalla kun Marie Antoinetten tajunnan viivevalot forever and ever sammuttava irtopää vierii kuin keilapallo kohti monarkian historiallista täyskaatoa, tasavallan tulevaa voittokulkua aikanamme ja lopulta vain sitä kuuluisaa, anonyymia ja mitättömännäköistä rottinkikoria matkalla merkitsemättömään joukkohautaan Pariisin reunamilla, tuota kaikkialla maailmassa samaa surkeaa huutolaisheinää puskevaa nimetöntä joutumaata, kesannolle jätettyä pellonraiskiota turvonneine, mätää puskevine povineen kaiken säädyllisyyden ja ihmisarvon tuolla puolen.


Vapaus, veljeys, klubilaisuus - tai kuolema! Hän huutaa sokeassa kiihkossaan sisällämme. Ja niin nämä henkeen ja vereen Klubin sinivalkoraitasydämestä elävät terveet nuoret miehet ja sydämet jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksemme urheudessaan, ehdottomuudessaan ja intohimossaan, johdattavat meidät kauniin kuvitelman viettelevää pintaa syvänteen ja turmion partaalle!

Taistelu on tauonnut ja me makaamme usvaan kietoutuneella kanervakentällä valitus, voihke, sisälmysten, mudan, paskan ja maksoittuneen kuoleman haju ympärlllämme. Emmekä me kysy kannattiko. Kannattiko uskoa unelmaamme vapaudesta. Ei, me olimme kerran henkeen ja vereen vapauden ideaalista päihtyneitä romantikkoja ja juoksimme tulta päin miekat ja peitsen tanassa huutaen vapautta tai kuolemaa!

Tietenkin tämä matka ja tämä taistelu oli välttämätön ja vapauden länsimainen diskurssi ja instituutiot ovat paljossa velkaa niille lukuisille hurjapäämiehille ja poikkeusnaisille jotka likasivat kerran kätensä "viattomien vereen" maailmassa joka oli rakennettu kepeäksi huvinäytelmäksi harvoille ja valituille ja se oli rakennettu viattomien verellä ilman valitusoikeutta.

Jos annamme nyt jalkapalloromantiikan viedä hypoteettisia jalkapallomanagereitamme, heittäydymme toden teolla tyhjän päälle eli näkökykymme ylittävän historian ja kohtalon armoille ja tekojemme arvo ja merkitys voidaan punnita vasta seuraavien sukupolvien kirjoittamissa kronikoissa ja kommentaareissa.  

Sellainen keskustelu joka rakentuu tällaisille romanttisille premiseille ei voi kuitenkaan auttaa meitä tässä ja nyt. Ei enempää kuin loitsut ja taikamenot. Tai toivominen ja toiveidenilmaisut. Se on sanalla sanoen runoilijan ja kaunosielun idealistista haihattelua. Jos se ei ole puhdasta mielipuolisuutta. Raja näiden välillä on häilyvä, verellä vereen piirretty.

Julkinen elämä ei voi antaa romantiikalle edes pienintä ja surkeinta takahuonetta (kuinka romanttista!) saati käymälänkoppia (paskottavaksi!) modernien toimintojensa oikeusvaltioksi kutsutussa byrokraattisessa linnoituksessa. Romanttinen asenne ei kuulu sen enempää strategiseen ajatteluun, kilpallukyvyn maksimointiin tai amerikkalaiseen eli voittavan liikkeenjohtoon.  

Se kuuluu kaduille, kujille, toriaukioille, sillloille ja siltojen alle. Loukkoihin. Raunioihin. Syrjäseuduille. Erämaahan. Yksinäisyyteen. Uhmaan. Merenrantaan. Vuorenhuipulle.
 - Ja kannattajakatsomoon. Päätyyn. Curva Sudiin.

Sinne se kuuluu. Sinne missä sydämemme juhlivat yhdessä ja yksin keskiyön kalpeassa auringossa! Kuin metsän pimeydestä aukiolle äkkiä ilmestyneet sudet. Niin ne tulivat ja joivat pelotta virrasta. Kauan ennen meitä.

[HomeTeamHeroes]

(omistettu Laukaisukoneenkuljettajalle)

Ja silti. Kaikesta tästä kylmästä vedestä, kaikista varoituksista, giljotiineista, insinöörilaskelmista ja romantiikan ruumiinavauksista huolimatta. Juuri nyt on se hetki, jolloin annamme sydämen ottaa askeleen edelle järkeä. Ei siksi, että se olisi viisasta, vaan siksi että se on välttämätöntä.

Genk kaatui. Ei vahingossa, ei lipsahtaen, vaan sillä ikiaikaisella, vaarallisella ja kauniilla tavalla, jolla nuoruus joskus yllättää historian. Ja nyt vastassa on Manchester City. Ei enää maakuntien keskinäinen mittelö, vaan imperiumi. Sininen koneisto. Öljytty dynastia. Algoritmien, akatemioiden ja globaalin rekrytointikoneen kiteytymä. Aivan. Juuri siksi.

Töölö ei ole valmis tähän. Ja juuri siksi sen on oltava. Töölön on värähdettävä, resonoitava, avauduttava kuin vanha amfiteatteri, joka muistaa yhä gladiaattorien huudot ja yleisön kollektiivisen hengenvedon ennen iskua. HJK Youth ei tule pyytämään lupaa. Se tulee ottamaan tilansa. Kentältä. Katsomosta. Kaupungista.

Vallatkaa Töölö. Ei turistiesitteiden Töölöä, vaan se toinen: kivinen, kylmä, sateinen, itsepäinen. Se Töölö, joka ei kumarra nimeä paidassa vaan katsoo silmiin ja kysyy: kestätkö? Vallatkaa se huudoilla, jotka eivät ole koreografioita vaan vaistoja. Lauluilla, jotka eivät ole sävelpuhtaita vaan totta. Täyttäkää Curva Sud kuin antiikin oraakkelin kita, josta ei tule vastauksia vaan käskyjä: juokse, taistele, usko.

Ja kun Manchester kutsuu, älkää menkö sinne nöyrinä. Menkää sinne kuten nuoruus aina menee: tietämättä täysin, mihin on ryhtymässä, ja siksi valmiina kaikkeen. Manchester ei ole vain kaupunki, se on symboli. Ja symbolit kaatuvat vain yhdellä tavalla. Tulemalla naurettaviksi. Juoksemalla ohi. Riistämällä hetki. Tekemällä mahdottomasta arkista.

Ja jos tie vie pidemmälle, jos Eurooppa avautuu kuin kartta, jota ei ole tarkoitettu luettavaksi vaan revittäväksi. Menkää. Ottakaa se. Ei omistukseen, vaan kokemukseksi. Jättäkää sinne jälki, jonka vain ne tunnistavat, jotka olivat paikalla: kylmä hiki niskassa, ääni käheänä, sydän liian täynnä.

Tämä ei ole projekti. Tämä ei ole strategia. Tämä on hetki. Ja hetket eivät kysy lupaa historiankirjoilta. Ne tapahtuvat, tai eivät tapahdu koskaan. Koko Suomen nuoriso. Klubin nuoret. Sudet aukiolla. Nyt ei analysoida. Nyt ei selitetä. Nyt noustaan, huudetaan ja mennään. Töölöstä Manchesteriin, Manchesterista Eurooppaan.

Ei siksi, että se olisi järkevää.
Vaan siksi, että joskus. Vain joskus. Romantiikka on totta.

[sulo]

Onko joku palkintomatka tiedossa Manchesteriin ? 

[Floppi]

Ootellaan että joukkueeseen tulis jotain uutta ja availlaan sitten. Mulla on pitkä ja laadukas avaus valmiina, mutta se odottaa sitä että seuraan löydetään joku pelaaja jostain.

Kuin Vuorisen pelikirjasta: odotellaan ja sillä aikaa joku keksi avata uuden ketjun.

[agsu]

Tässähän melkein tosiaan alkaa jo odottaa uutta kautta. It's the hope that kills you.

Ps. Ilmoittakaa joku jos jaksoitte lukea LKKn viestin. Jos joskus niin nyt kaipaisi sitä ai-yhteenveto nappia. Voi toki olla AIllekin ylivoimainen tehtävä.

[ginikettu]

Ps. Ilmoittakaa joku jos jaksoitte lukea LKKn viestin. Jos joskus niin nyt kaipaisi sitä ai-yhteenveto nappia. Voi toki olla AIllekin ylivoimainen tehtävä.

Tiivistelmän tiivistelmän tiivistelmä:

Success needs realism and strategy, not romantic ideals.

Romanticism = fan passion, not lineup or management planning.

Klubi cannot rely solely on “Class of ’25” youth hype.

Cold, calculated decisions win games; emotion doesn’t.

Keep romance in the stands, not in the boardroom.

[erno]

LKK:n viestin voisi kirjoittaa myös näin:

Älkää antako tunteen sumentaa järkeä. Edustusjoukkuetta ei voi rakentaa pelkkien nuorten lupausten varaan, vaan se vaatii kylmää suorituskykyä. Tunteilun voi jättää kannattajille.

Kuin Vuorisen pelikirjasta: odotellaan ja sillä aikaa joku keksi avata uuden ketjun.

Näin voi käydä, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.

e. Nyt kun katsoin oikein tarkasti tilannetta, niin noinhan on siis jo käynyt.

e2. Aika köykänen avaus, mutta voitaneen jatkaa siellä