^ Massey-Ägä - vittu ei sekään nyt sentään vessoja Urheilukatu 5:ssä siivoa! Kai…
Sitten asiaan.
Monen viikon pelitauolta palaa viimein jonkinnäköistä ideaa pelissä toteuttava Klubi, jolla ei mene sormi suuhun pallon kanssa?
Koska pelin kehittymistä saa vaatia, jos ei nyt?
Ei tämä mitään ”öyhötystä” ainakaan minun kultivoituneille korvilleni ole vaan sangen tarpeellinen muistutus siitä, että siellä on edelleen se Olliksen perusteeton paniikkikortti sähläämässä puikoissa ja pelissä toistaiseksi tällä preseasonilla nähdyt ”mekaanisen toisteiset elementit” ja mahdollinen ”orastava systeeminen kehitys” antavat kaikessa kömpelössä ennakoitavuudessaan ja neuvottomassa vaihtoehdottomuudessaan kriittiselle tarkkailijalle vain lisää materiaalia perustella Klubin valmennuksen kriisiä - JOS joukkueen tekeminen ei ole tuon valmiimpaa edes kriittisen mittatikun tarjoavissa otatuksissa Kuppeloita ja Bajenia vastaan.
Sillä on aivan eri asia uskoa ”luovaan kaaokseen” ja nähdä pelin ’on the spot’ improvisaatiossa jokin ”relationistinen” tai muu pelitapafilosofinen nerokkuus ja jatkaa näin valitulla visionsarisella linjalla vaikka sitten kivimuuriin: se on ideologista ehdottomuutta jota kunnioitamme symbolisella tasolla kuten kunnioitamme loppuun asti epätoivoista ylivoimaa vastaan uskonsa, valansa ja vakaumuksensa puolesta taistelevaa sotilasjoukkoa — tällainen ideologisen absolutismi edustaa siis periaatteessa arvostettavaa ja ihailtavaa idealistista rohkeutta joskin hyötyjä ja uhrauksia mittaavan rationaalisen päätöksenteon tasolla tällainen ”poikkeuksellinen urheus” palautuu yleensä vain jonkin homeisen idioottimaisen ideologian ja kunniakoodin noudattamiseen välittömän itsetuhon uljaana välineenä.
Jäljelle jää näin pelkkä uhrautumisen, itsensä antamisen symbolinen seremonia.
Nythän emme voi millään ilveellä pitää Tokea minään uhrautuvuna ”pelin teoreetikkona ja idealistina” vaan pikemminkin ja kontraarisen päinvastoin
”uhriutujana”: kädestä suuhun elävänä, hätäpestejä kärkkyvänä huutolaispoikana, salonkikelpoisella kielellä ehkäpä jopa ”pragmaatikkona”, oikeammin opportunistina jolla ei ole pelitavan luovuttamatonta perusfilosofiaa suojeltavaksi vähää alusta, vain loukkauksille herkkä egonsa ja ikuiset tekosyynsä.
Siksi se mahdollinen totaalinen PASKA jota Klubi saattaa ihan hyvin esittää vielä tulevissakin kaudenalusmatseissa, olisi ja on vain valmennuksen puhdasta, kiistatonta ja täysin surkeaa ja säälittävää osaamattomuutta, kertakaikkista kyvyttömyyttä kehittää peliä sellaiseksi voittavaksi sapluunaksi, jollaisista yhtenäiset, hyvin valmennetut, sarjojaan dominoivat ammattijalkapallojoukkueet tunnetaan, suhteellista etuliitettä ”huippu” lainkaan unohtamatta.
Klubin pitää näyttää trimmatulta huippujoukkueelta seuraavassa testipaikassaan eikä miltään säntäilevältä ryysyläisarmeijalta tai lasten ristiretkeltä jota vastukset vievät kuin kuoriämpäriä ja voittavat lopuksi vähintään maalilla tai kolmella.
Orastavat platoniset elementit tai ennakoitavan mekaaniset toisteisuudet eivät riitä muuhun kuin välittömiin potkuihin ja Sir Touko ”traktori” Fergusonin vapauttamiseen siviilipuolen agraaris-orgaanisiin myyntitehtäviin.
—- Ja mitä tulee tapaus Cheikh Sidibéen, niln voimme olla asiassa sangen levollisia ja luottavaisia sen suhteen, että taso riittää heittämällä. Pitää nyt muistaa että puolustajapelaaja Pallaksen asettama ”rima” ei toden totta korkealla keiku! Kyse on pikemminkin ”kynnyslistasta” jonka yli minäkin vetelisin suvereenisti vakkka proverbaalisella rollaattorilla ja tekisin Marseillen carusellin kunnianosoituksena pelin suurille along the way!
Olen täysin vakuuttanut että senegalilainen on selkeä, väkevä, huikea, fantastinen, viihdyttävä ja atleettinen upgreidaus edeltäjäänsä, jonka etunimeä en koskaan enkä varsinkaan nyt edes muista, mikä kertoo vain oleellisen tämän pelaajan potentiaalista, ”tähtistatuksesta” puhumattakaan. No, kuulemma avaruuden koskemattomilla korpimailla kelluskelee sellaisiakin - tosin ”has-been” statuksen - ”tähtiä” kuin ”valkoiset kääpiöt”. Mutta tässä menee toleranssimme ja semantiikkamme viimeinen ja definitiivinen raja: Klubin avauspakan jokaisen pelaajan pitää olla sarjan ehdotonta eliittiä, mielellään vielä pykälää enemmän: viihdyttäviä, virtuoosimaisia, itsetietoisia atleetteja joita maakunnissa tullaan katsomaan kauempaakin - jos traktori käynnistyy/ei käynnisty ja/tai kyntö- ja korjuuaikataulut sen muuten sallivat.
Meanwhile Pallas:… hold my f-king beer. I got this!
