Tämä kappale taas vie pisteet ja pystit sarjassa tahattoman komiikan ja ironian mestariteokset.
Minkä muun jengin kuin Klubin kannattajakunta siirtää katseensa oireenmukaisen pallatiivisesti sekä varsin pakonomaisesti ja tyypillisesti aina sille seuraavalle kaudelle jo alkavan kauden vittu
preseasonilla?! Tämä Klubia luonnehtiva Waiting for Godot/Huomenna hän - messias ja sexy football tai kaikki se mikä mellle nyt om luvattu - TULEE! Huomenna. Pitää bain jaksaa uskoa ja odottaa. Taas yksi kuerpae otsassa kausi!
Samuel Beckett kääntyy haudassaan ja virnistää. Ei vittu
Palataan tähän kun matsi on katsomiskelvoton ja epämääräinen levottomuus kalvaa takaraivossa; jokin tässä yhtälössä ei taaskaan "täsmää". Tiedämme jo, että se on kriittinen merkki liiasta univelasta, se että alkaa tulla näitä säväreitä ja mitä vitun glitchejä joissa näennäisuuden huoleton verho rakoilee ja todellisuus työntyy kylmänä piikkinä lihaan. Mutta ei hätää. Otetaan tästä surreaalisesta interventiosta ilo ja heuristiikat irti.
Aivan.
Se alkoi näin: Samalla kun tässä tankkaamme pre-match pints myyrmäkisessä kansanjuottolassa niin tehkäämme seuraava kriittinen jatkohuomio kokonaisaktimme sisäiseen jänniteoppiin:
1) Yhtäältä tunnumme irvailevan pitkän aikavälin rationaaliselle suunnittelulle, parsimoniselle tai läpitaloudelliselle mentaliteetille ja nykyhetken juhlan ja ilonpidon uhraamiselle myöhemmälle menestykselle, jonka jälkeen vasta on "syytä" ja moraalinen oikeutus juhlia, ainakin hetki hillitysti; tässä kuvaelmassa tiimi saa nostella maljoja ja kehua esimiestään vartin verran jee. Tämä kritiikki kohdistuu siis protestanttiseen moderniteettiin ja sen introdusoimaan "homo calculabilukseen" (termi ei liene virallinen eikä ortografian mukainen, just pulled it out of my hat). Tässä suhteessa tunnemme vetoa bataille'laiseen primitiiviseen: hetken tuhlaamiseen vailla pitkän aikavälin tuottofunktion optimointitarvetta. Juhla on pelin ytimessä.
2) Toisaalta haemme ääneemme aina tarvittaessa ihmiskasvoista arvorealismia. Hylkäämme siis myös - normatiivista ilmaisuaan tietoisessa kokemuksessamme usein etsivän - lyhyen aikavälin dynaamisen tuloksenteon vaatimuksen. Emme voi arvioida Vuorista yhdessä yössä tai parin sisäänheiton pohjalta. Nerous vaatii kypsymistä, aikaa, tilaa ja luottoa. -- Tai emme me varsinaisesti hylkää ensi kädeltä tai automaationa dynaamisen tuloksenteon eetosta vaan flirttailemme usein tämän pikavoittopaholaisen kanssa kunnes se vie meidät - arkaaisen sielumme - päivänsisäisen kaupan infernon syövereiden reunalle. Silloin havahdumme, kreivin aikaan, kavahdamme ja vetäydymme taakse päin. Ei näin!
Voimmeko me vaatia sexy Fussball tässä ja nyt vai onko se kohdan 2 pikavoittologiikkaa? Entä emmekö voi kääntää katsettamme preseasonilla jo tulevan kauden taakse tulematta leimatuiksi joko "parsimonisteiksi" tai "itsepetoksen harjoittajiksi"?
Vastaus lienee jälleen kahtalainen. Ensinnäkin meidän on syleiltävä paradoksaalisia tiloja ja motiivikonflikteja sisäisissä yllykeissämme ja yleisesti dialektisen ajattelumuodon opetuksia. Toisaalta voinemme luovia näiden ääripäiden välistä jossain määrin koherenttiin kokonaiskuvaan, on se kompromissi tai ei. Peliä on juhlittava tässä ja nyt mutta sen kehitykselle on annettava hengitystilaa, ajallinen horisontti.
Tässä on nähtävissä paralleeli aiemman, ohimenevän ja ohimenneen, hämmennyksemme kanssa, jossa jännite rakentui "juntiksi" mutta "elämänmakuiseksi" ja "todelliseksi" paljastuneen analogisen aikakauden ja siihen liittyvän nostalgian ja preferoinnin ja nykyhetken virtaviivaisen tyylikkyyden ja seksuaalimoraalisen evoluution välillä.
Nämä ovat väsymyksen merkkejä mutta se ei tarkoita etteikö luonnoksia tuleville mestariteoksille kannattaisi kirjoittaa väsyneenä - tai kännissä.
-----------------------------
Vittu kello on jo 12.37?! Nyt tuli kiire. Ohramämmit rinnuksille ja vittu vamox!
Mitä nää matsiajat on niinku?!
