TB-sarjat 2025

[Kick Balls]

Tepsillä on noin 30 T18-ikäistä pelaajaa, joten edustuksessa 90 minuuttia pelanneiden tilalla olisi helposti voinut peluuttaa muitakin. Edustusjoukkueen menestyksen pitäisi kuitenkin olla ykkösprioriteetti ja seuraava edustuksen ottelu tulee nopeasti.

Tämä mielenkiintoinen. TPS ajoi naisten kakkosjoukkueen toiminnan alas ja perusti TB/2 joukkueen. ~30 pelaajaa kahteen sarjaan, joissa rajoituksia pelaajaliikenteen välillä, ei kuulosta ihan siltä mitä on aikoinaan fläppitaululle piirretty.

Otetaas kiinni yhteen viikonlopun tulokseen. TuWe - PPJ: 2-8. Mitä ihmettä... TuWe ei ole mielestäni merkittävästi heikentynyt viime kaudesta, vaikkakin myös MuSa onnistui heiltä pisteen nappaamaan. PPJ pelasi kevään 2024 hyvin, mutta syksy meni ihan löröksi. Pelaako PPJ syksyllä SM-sarjaa? Muutaman pelin otannalla pistän kaikki pelimerkit siihen ruutuun ja pikavipit tappiin. Ilves/2 on ollut myös positiivinen yllätys, varmaan lähinnä siksi että odotukset eivät ole olleet kovinkaan tapissa seuran yleisen taaperruksen takia. Tässähän alkaa jo pyörimään silmissä skenaario, missä Ilves putoaa SM-karsinnassa Ykköseen ja Ilves/2 hoitaa syksyksi SM-paikan.

[Myubien]

Tottakai on selvää, että jonkin verran sitä liikkumavaraa on junnujen ja aikuisten pelaamisen välillä ja osin samat pelaajat pelaa näitä. Mutta kyllä se faktaa on, että painotus on paljon samojen tiettyjen pelaajien pelaamisessa ja heidän ehdoilla toimintaa viedään eteenpäin. Lopputuloksena paljon pelaajia jotka jää ulkopuoliseksi ja lopettaa, eikä edes niiden kohdalla jotka ovat niitä ykköspeaajia pelaajakehitys mene eteenpäin halutulla tavalla, vaikka kuin saa pelata niin paljon kuin haluaa. Tässä voi olla myös yksi syy, miksi naisissa ei pelaakaan enää naisia.

Ylipäätään, mielestäni me yksinkertaistetaan asioita kun sanotaan, että pelkästään pelit kehittää pelaajia ja mitä kovempia pelejä sitä parempia pelaajia. Jos näin olisi, niin meidänhän pitäisi pelkästään pelata pelejä. Totus lienee kuitenkin ihan toinen, peleissä opitaan tekemään yksittäisiä pelinomaisia suorituksia ja pelejä tietenkin tarvitaan. Väitän, että pelien avulla me emme kuitenkaan kehitä puutteellisia taitoja tai ominaisuuksia, koska suoritusmäärät ja toistomäärät pelaajaa kohden ei siihen mitenkään riitä ja suoritukset on vielä hyvin sattuman varaisia, riippuen pelinluonteesta.

Ja ainakin itse ajattelen, että nuorten pelaajien kohdalla, ei pitäisi olla erikseen ns. pelikautta ja harjoituskautta, vaan ympäri vuoden, viikosta ja vuodesta toiseen pitäisi keskittyä yksilöiden kehittymiseen, johon kuuluu kehittyvä harjoittelu ja tietenkin myös niitä pelejä. Jos kesällä jatkuvasti pelataan jotain pelejä (2-3 sarjaa), ei kehittävälle harjoittelulle jää yksinkertaisesti tilaa viikkokalenteriin, kaikki treenit on joko valmistavia tai palauttavia treenejä. Minusta se ei ole nuorten kehittyvien pelaajien kohdalla järkevää ja siksi olisi tärkeää, että kun pelataan eritasoisia sarjoja, kaikille annettaisiin se maksimaalinen peliaika ja kaikille mahdollistettaisiin jatkuva kehittyvä harjoittelu!

[Slither54]

Ja ainakin itse ajattelen, että nuorten pelaajien kohdalla, ei pitäisi olla erikseen ns. pelikautta ja harjoituskautta, vaan ympäri vuoden, viikosta ja vuodesta toiseen pitäisi keskittyä yksilöiden kehittymiseen, johon kuuluu kehittyvä harjoittelu ja tietenkin myös niitä pelejä. Jos kesällä jatkuvasti pelataan jotain pelejä (2-3 sarjaa), ei kehittävälle harjoittelulle jää yksinkertaisesti tilaa viikkokalenteriin, kaikki treenit on joko valmistavia tai palauttavia treenejä. Minusta se ei ole nuorten kehittyvien pelaajien kohdalla järkevää ja siksi olisi tärkeää, että kun pelataan eritasoisia sarjoja, kaikille annettaisiin se maksimaalinen peliaika ja kaikille mahdollistettaisiin jatkuva kehittyvä harjoittelu!

Tässä on mun mielestä kanssa se asian pihvi. Kesäkaudella on lähtökohtaisesti liikaa pelejä, vaikka yksittäiset sarjat pyritäänkin nykyään pohja-asetteluissaan sijoittelemaan niin, että harjoittelulle pääasiassa jäisi aikaa. Ongelma lienee kuitenkin siinä, että optimaalista pelaajamäärää ei ole oikein missään joukkueessa ja toisaalta myös kaikkien pelaajien sitoutuminen on hyvin vaihtelevaa. Sarjoihin pitää myös ilmoittautua (varsinkin ylimpiin) kohtuullisen aikaisin ja sen jälkeen ehtii monessakin seurassa tapahtua ties minkälaista pelaajaliikettä. Tämä johtaa siihen, että pelejä tulee kesälle lisää verrattuna todellinen pelaajamäärä. Mutta tottakai tätä kalenterin suunnittelua osataan tehdä valmennuksen näkökulmasta ihan tarkoituksella. Tarkoituksellista ylipeluuttamista tapahtuu varmaan keskimäärin enemmän kilpajoukkueissa, tuota sitoutumiseen liittyvää haastetta taas sitten näiden "alapuolella" olevissa pienemmissä seuroissa, jotka kuitenkin saattaa pelata ihan samoja sarjoja.

Ja tietenkin vaikka puhutaan siitä, että pelejä ja treenejä on ympäri vuoden, niin siitä ohjatusta toiminnasta pitää olla myös niitä taukoja. Valitettavasti jostain kumman syystä tällä hetkellä Suomessa se pisin tauko vaan tuppaa sijoittumaan monelle juhannuksesta heinäkuun loppuun.

[dembele]

Jos kesällä jatkuvasti pelataan jotain pelejä (2-3 sarjaa), ei kehittävälle harjoittelulle jää yksinkertaisesti tilaa viikkokalenteriin, kaikki treenit on joko valmistavia tai palauttavia treenejä. Minusta se ei ole nuorten kehittyvien pelaajien kohdalla järkevää ja siksi olisi tärkeää, että kun pelataan eritasoisia sarjoja, kaikille annettaisiin se maksimaalinen peliaika ja kaikille mahdollistettaisiin jatkuva kehittyvä harjoittelu!

Ei h...ti tämä mitään kaikkipelaa-hipsuttelua ole... (Tässä pitäisi olla joku hymiö, en jaksa miettiä mikä)

Sitten myös kommenttina ylempiin osuviin kommentteihin se, että elleivät ne hatusta ravistettuna 50%, joita peluutetaan huomattavasti enemmän kuin muita ja useammassa joukkueessa loukkaannu, niin käytännössä ne treenit, jotka heillä on niiden parin pelin lisäksi viikossa eivät välttämättä ole kokonaiskuormitustasosta johtuen palauttavia eivätkä kehittäviä. Silti runsasta peluuttamista perustellaan usein nimenomaan noiden valittujen "talenttien" pelaajakehityksellä... Ja kilpajoukkueessahan treenien jättämistä väliin ei yleensä katsota hyvällä seuraavaan peliin nimettäviä mietittäessä, ei ainakaan ellei satu olemaan esim. seuran tai joukkueen toimihenkilön tytär. Toki jos ne, jotka harvemmin pääsevät edes kokoonpanoon tai istuvat yleensä suuren osan pelistä penkillä, vetävät täysivauhtisen treenin, ja ne jotkut harvat ja valitut tekevät pelipäivää seuraavissa treeneissä kehonhuoltoa ja höntsää niin sitten tilanne on erilainen ja kaikkia kehitetään eikä ketään ylirasiteta.

[elanalistadefutbol]

Tässä on mun mielestä kanssa se asian pihvi. Kesäkaudella on lähtökohtaisesti liikaa pelejä, vaikka yksittäiset sarjat pyritäänkin nykyään pohja-asetteluissaan sijoittelemaan niin, että harjoittelulle pääasiassa jäisi aikaa. Ongelma lienee kuitenkin siinä, että optimaalista pelaajamäärää ei ole oikein missään joukkueessa ja toisaalta myös kaikkien pelaajien sitoutuminen on hyvin vaihtelevaa. Sarjoihin pitää myös ilmoittautua (varsinkin ylimpiin) kohtuullisen aikaisin ja sen jälkeen ehtii monessakin seurassa tapahtua ties minkälaista pelaajaliikettä. Tämä johtaa siihen, että pelejä tulee kesälle lisää verrattuna todellinen pelaajamäärä. Mutta tottakai tätä kalenterin suunnittelua osataan tehdä valmennuksen näkökulmasta ihan tarkoituksella. Tarkoituksellista ylipeluuttamista tapahtuu varmaan keskimäärin enemmän kilpajoukkueissa, tuota sitoutumiseen liittyvää haastetta taas sitten näiden "alapuolella" olevissa pienemmissä seuroissa, jotka kuitenkin saattaa pelata ihan samoja sarjoja.

Ja tietenkin vaikka puhutaan siitä, että pelejä ja treenejä on ympäri vuoden, niin siitä ohjatusta toiminnasta pitää olla myös niitä taukoja. Valitettavasti jostain kumman syystä tällä hetkellä Suomessa se pisin tauko vaan tuppaa sijoittumaan monelle juhannuksesta heinäkuun loppuun.

Jos tuota miettii hypoteettisessa ihan oikean pelaajakehityksen näkökulmasta, tuossa vain perisuomalaiseen tapaan selitetään ja perustellaan omaa osaamattomuutta. Jokainen, joka oikeasti tietää miten pelaajia kehitetään, ei toimi noin ja perustele asiaa sillä, että nyt on vain pakko toimia näin.

Mutta puuhastelu ja kaiken maailman puuhastelijat pyörittävät suomalaista jalkapalloa, ja sen näkee tuloksissa. Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana pistetty muutama miljoona tyttöjen ja poikien talenttivalmennukseen, mutta mitään ei ole saatu sillä rahalla aikaiseksi. Ihmetellään ja vingutaan, että ruottalaiset ja tanskalaiset saa pelaajia ulkomaille, mutta suomalaiset ei. Tiedolla johtamisen sijaan kannattaisi siirtyä älyllä johtamiseen, ja aivan ensimmäisenä vaihtaa nämä älyttömät, jotka luulevat tietävänsä, toimijoihin, jotka oikeasti osaavat toimia tyhjänpäiväisen tiedon keräämisen sijaan.

[Myubien]

Tämä koko tiedolla johtamisen "prosessi" on niin outo, pinnallinen ja etäinen, että ei siitä kukaan ota selvää mikä on tämän tavoite ja miksi se ylipäätään on tehty! Esimerkkinä, aika paljon on viime vuosina noissa h&h tapahtumissa tullut käytyä, aina ennen tapahtumaa tulee hienot Power pointit ja muistutus tiedolla johtamisesta yms. tärkeistä pointeista, mutta siihen se sitten jääkin. Millään tavoin ei ole asia ei noussut missään yhteyksissä tuon jälkeen esille, ei keskusteluilla, saati mitenkään kongreettiselle tasolle, eikä siis näy käytännössä seuratasolla mitenkään koko tiedolla johtaminen. Kysymys mitä pelaajat/yksilöt tai edes valmentajat tästä kaikesta oikeasti hyötyvät, vastaus ei sitten yhtään mitään! Valmentajat joutuvat omaa valmentajuuttaan pohtimaan aina ja kokoajan tiedon ja käytännön osaamisen/valmentamisen kautta, eihän se erillisiä prosesseja tarvitse, koska sitähän valmentaminen on!

Tämä on oma mielipiteeni: minulla on tunne, että koko tämä jalkapallon kehittämisen malli, erilaisine projekteineen mitä Palloliitossa ajetaan ja johon kuuluu vahva koulutuspolkuun ja valmentajien kehittämiseen panostaminen, on johtanut tilanteen siihen, että valmentajat ja Palloliiton "hiippakunnat" tuntuvat olevan suomalaisen jalkapallon kehittämisen keskiössä, ei suinkaan pelaajat. Se näkemys mikä minulla on, niin paljon käytetään aikaa valmentajien koulutuksiin (huom! en ole aina varma kehittämisestä) erilaisissa tapahtumissa ja koulutuksissa, mutta pelaajien/yksilöiden kehittämiseen ja osaamiseen käytetään hyvin vähän aikaa. Korostan, että valmentajien Koulutus ja osaaminen on aina hyväksi, mutta se kaikki pitäisi mielestäni pystyä ensisijaisesti tuomaan PELAAJIEN KEHITTÄMISEEN!

Nyt tuntuu, että liian usein se valmentajien oma ura on keskiössä, ei niinkään pelaajat. Ja tällä myös tarkoitan sitä, että nuorten pelaajien kehittäminen ei suinkaan ole aina rakettitiedettä, vaikka toki valmentajien pitääkin tietää teoriaa ja osata valmentaa. Enemmän pelaajien kehittäminen on ajankäyttöä ja suorituksia, joissa paneudutaan YKSILÖN kehityksen mukaisiin puutteisiin ja vahvuuksiin: henkinen, fyysinen, taidollinen, tiedollinen sekä joukkuepelaamisen rooleihin, osa-alueisiin ja lainalaisuuksiin.

Minä en puhu nyt niinkään mistään huippujalkapallosta, vaan siitä miten saisimme paljon parempia pelaajia, joka puolella suomea ja sitä kautta laatua pelattaviin ns. kilpasarjoihin! Ehkä se pitkällä juoksulla tukisi myös ns. huippujalkapalloa ja sitä kautta löytyisi selkeämmät mallit huippufutiksen kehittämiseen. Pointtini asiassa: keskinkertaisilla tai vajavaisilla taidoilla, osaamisella ja sisäisellä motivaatiolla varustettuja pelaajia, ei voi suoraan nostaa huippuelaajaksi kehittymisen polulle.

[Jortsukka]

Jos tuota miettii hypoteettisessa ihan oikean pelaajakehityksen näkökulmasta, tuossa vain perisuomalaiseen tapaan selitetään ja perustellaan omaa osaamattomuutta. Jokainen, joka oikeasti tietää miten pelaajia kehitetään, ei toimi noin ja perustele asiaa sillä, että nyt on vain pakko toimia näin.

Mutta puuhastelu ja kaiken maailman puuhastelijat pyörittävät suomalaista jalkapalloa, ja sen näkee tuloksissa. Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana pistetty muutama miljoona tyttöjen ja poikien talenttivalmennukseen, mutta mitään ei ole saatu sillä rahalla aikaiseksi. Ihmetellään ja vingutaan, että ruottalaiset ja tanskalaiset saa pelaajia ulkomaille, mutta suomalaiset ei. Tiedolla johtamisen sijaan kannattaisi siirtyä älyllä johtamiseen, ja aivan ensimmäisenä vaihtaa nämä älyttömät, jotka luulevat tietävänsä, toimijoihin, jotka oikeasti osaavat toimia tyhjänpäiväisen tiedon keräämisen sijaan.

Oikeastihan mitään tiedolla johtamista ei tapahdu. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka se että palloliiton valinnat erilaisiin tehtäviin tehdään sisäpiiristä ilman että edes ulkoa tulevia haastatellaan ja pyritään saamaan tietoa olisiko parempia tekijöitä saatavilla. Tämän kuullut usealta prosessissa mukana olleelta(hakijana tai liiton sisältäkin, toki ei virallisesti kukaan voi sanoa).

Talenttivalmennusjärjestelmä ei toimi myöskään, koska siinä ei ole huomioitu sitä asiaa että ensin meidän pitäisi pystyä täyttämään seuraavat asiat:
- Valmennus ennen tuota järjestelmää pitäisi olla pelaajalle riittävällä tasolla että peruspalikat pelaajakehityksessä olisi kohdillaan
- Arjen laatu pitäisi olla riittävän hyvällä tasolla(tämä liittyen siis esim. ihan vain millä tasolla joukkue harjoittelee missä ns. talentti harjoittelee ja pelaa)
- Lopuksi vielä talenttivalmentajien pitäisi osata valmentaa oikeasti pelaajia

Puretaan nämä kolme(varmaan olisi enemmänkin) nyt sitten tarkemmin ja mietitään miten näissä mennään. Ensimmäisenä pelaajien valmennus lasten vaiheessa on keskimäärin todella heikkoa, tämä tarkoittaa että ensinnäkin meidän pelaajamassasta suuri osa pelaajista on sellaisia joilta viedään edes teoreettinen mahdollisuus päästä huipulle. Tämä tarkoittaa myös että ns. talentti voi olla pelaaja joka ollut ympäristössä missä hänelle ei ole opetettu mitään käytännössä. Esimerkkinä tiedän pelaajan joka pääsi U13 vaiheessa valmennukseen missä edes vähän opetettiin jotain perusasioita. Sitä ennen hänelle ei ole opetettu edes täysin perustavan laatuisia asioita 1.kosketuksesta tai vaikka pallollisen puolustamisesta. Hänestä tuli kuitenkin U14 vaiheessa maajoukkuepelaaja, koska oli superurheilullinen ja todella motivoitunut pelaaja. Nyt sitten tästä tietenkin voi sanoa että "kaikista voi tulla silti hyviä pelaajia", mutta väitän että pelaaja olisi hyvässä ympäristössä kasvanut pelaajaksi joka olisikin U14 vaiheessa ollut maajoukkueen parhaita/paras pelaaja ja sitä kautta potentiaali on selvästi laskenut minkä pelaaja voi saavuttaa.

Samaan kategoriaan arjen laatu kuin yllä. Eli monessa jopa ns. laatuseura 5/4 valmennus on niin heikkoa, että esim. harjoittelussa tempo voi olla sellaista ettei pelaajilla tule harjoituksissa hiki. Törmännyt tilanteeseen myös missä U15 pelaaja käy toisen seuran SM-tason seurassa harjoittelemassa ja ei halua siirtyä koska "omassa seurassa harjoittelu on parempaa ja parempi tempo". Täysin absurdi tilanne. Tätä kuitenkin Suomessa voi olla arki.

Kolmanneksi sitten talentti-valmennus ja yksilöön keskittyminen. Tiedän kymmeniä talenttivalmentajia ja niistä vain 3 on käytännössä keskittynyt oikeasti kehittämään niitä talentteja yksilöllisesti. Niin että keskitytään yksilölliseen palautteeseen ja kehitykseen. Tämä siis noin 3/20. Suurin osa keskittyy vain joukkueen valmentamiseen liiton tuella ja sekin tehdään heikosti. Loput eivät keskity mihinkään tai jos yksilöön niin palaute on tasoa "tässä viime pelin klipit, katso ne". Tämä tilanne siis käytännössä kaikissa seuroissa.

Nyt kun puhutaan tiedolla johtamisesta, niin pitäisi hyödyntää tietoa. Ensin ottaa selville mitä talentti-valmennus on käytännössä ollut, miten se on auttanut pelaajia tai ei ole auttanut, jne. Sen jälkeen miettiä että jos tuota ruokitaan x eurolla vuodessa, niin voisiko sen x euroa käyttää paremmin. Väitän että voisi. Purkaisin koko järjestelmän ja kehittäisin sillä rahalla järjestelmän tukemaan meidän U8-U12 valmennusta jota kautta meidän potentiaalisten pelaajien massa kasvaisi ja me emme sulkisi liian aikaisessa vaiheessa liian isoja massoja pois potentiaalista päästä huipulle(mikä se huippu onkaan Kansallinen/Veikkausliiga, pohjoismaat, ykkösliiga/kansallinen ykkönen tms.).

Liiton ongelma, sama kun monessa seurassa, että meillä puhutaan jostain prosesseista, mutta käytännön tasolla niillä ei ole mitään vaikutusta. Tätä kautta luomme prosesseja jotka ovat vain strategioissa tai pahimmillaan syövät aikaa siltä olennaiselta. Annan esimerkin. Palloliitto on velvoittanut seurat uusimmassa prosessissa tekemään valmentajien analysointia. On antanut tietyn määrän mitä arviointeja pitää tapahtua ja mikä oudointa määrittänyt mitkä arvot pitää saada tietylle tasolle. Mitä tämä tarkoittaa, koska tietty taso on saavutettava niin seurat tietenkin joko A) arvioivat vain valmentajia jotka saavuttavat nämä tasot tai B) muokkaavat arviointeja niin että ne tietyt tasot saavutetaan(esim. valmentaja olisi jossain oikeasti 6/10, mutta jotta saavutetaan tietty taso laitetaan 8/10). Tähän päälle työkalu on niin huonosti tehty että se kuormittaa seuran työntekijöitä valtavasti lisää kun pitää selvitellä välillä "häviäviä" arvioita. Sinänsä siis luotu ideana hyvä asia, mutta sitä ei ole hoidettu fiksusti loppuun saakka. Vastaavia esimerkkejä liitosta riittäisi valtavasti, mutta en jaksa nyt kirjoitella useampia. Nyt sitten voidaan todeta "mutta ollaan seurojen palloliitto". Kyllä seuroilla on vastuunsa ja niissä asiat ovat myös huonosti, mutta jos meidän ylätason organisaatio julistaa jonkun teeman ja sitten ei pysty itse sitä noudattamaan tai tukemaan, niin olemme isoissa ongelmissa.

[Nuorenanätti]

Koko ydin on siinä, että meillä ei ole tarpeeksi lapsia ja nuoria, jotka harjoittelevat riittävän paljon ja tarpeeksi laadukkaasti.

Talenttivalnennus ikään kuin poimii tästä massasta muutaman, jolle määrää ja laatua pyritään lisäämään niin, ettå päästään lähemmäksi riittävää laatua ja määrää.

Tämän seurauksena meillä on järjestelmä, jossa kourallinen pelaajia harjoittelee melkein riittävästi ja melkein tarpeeksi laadukkaasti.

Tästä ryhmästä saadaan lopulta, lopettamisten jälkeen, yksittäisiä, melkein riittävän hyviä pelaajia. Tulevaisuudessakin tämä melkein riittää.

*

Kaikki talenttivalmennukset, valmentajien mittaamiset yms. ovat melko tyhjän kanssa, jos treenimäärät ovat kokonaisuudessaan dramaattisesti liian pienet ja pelaajat lähtökohtaisesti harrastepelaajia.

[Jortsukka]

Koko ydin on siinä, että meillä ei ole tarpeeksi lapsia ja nuoria, jotka harjoittelevat riittävän paljon ja tarpeeksi laadukkaasti.

Talenttivalnennus ikään kuin poimii tästä massasta muutaman, jolle määrää ja laatua pyritään lisäämään niin, ettå päästään lähemmäksi riittävää laatua ja määrää.

Tämän seurauksena meillä on järjestelmä, jossa kourallinen pelaajia harjoittelee melkein riittävästi ja melkein tarpeeksi laadukkaasti.

Tästä ryhmästä saadaan lopulta, lopettamisten jälkeen, yksittäisiä, melkein riittävän hyviä pelaajia. Tulevaisuudessakin tämä melkein riittää.

*

Kaikki talenttivalmennukset, valmentajien mittaamiset yms. ovat melko tyhjän kanssa, jos treenimäärät ovat kokonaisuudessaan dramaattisesti liian pienet ja pelaajat lähtökohtaisesti harrastepelaajia.

Tämän takia lapsuusvaiheen valmennusta pitäisi merkittävästi kehittää. Tyttöpuolella vielä poikapuolta enemmän, mutta molemmissa on se ongelma että ovia suljetaan jo todella monelta todella aikaisessa vaiheessa.

[Nigel Kugelschfeir]

Itse kun olen nyt 8-10-vuotiaiden joukkueiden parissa toiminut niin suurimmalla osalla on edelleen isoja puutteita perustaidoissa ja juoksukunnossa. Jo pelkästään juoksemalla reenin ajan moni kehittyisi jo todella paljon. Nyt vasta saatu muutamalle meidän porukan ns ykköskorin pelaajalle menemään jakeluun että siellä pitäisi juosta koko ajan, oli pallo omalla joukkueella tai ei. Tulevaisuus ei näytä kuitenkaan kovin hyvälle kun pelaajaryhmät on pieniä ja se ryhmä jotka käy oikeasti treeneissä on vielä pienempi. Ja tämä tilanne on PK-seudulla, en edes halua tietää tilanne on muualla.

[Myubien]

Mielestäni ei kaikki meidän jalkapallotoiminnassa ole pielessä ja todella moni tekee parhaansa ja usein lapset nauttii tekemisestä. Olen sitä mieltä, että tapa miten suhtaudutaan lasten ja nuorten harrastamiseen sekä myös pelaajakehitykseen, pitäisi  vain pystyä muuttamaan. Se että aidosti tehtäisiin töitä kehittymisen ja osaamisen eteen, ei hyvin tehtynä tee lasten ja nuorten harrastamisesta yhtään ikävämpää, päinvastoin.

Juuri luin Yleltä uutisoinnin koulumaailmasta, tässä irrotettuna jutusta "Opettajien mukaan vanhemmat ovat kiinnostuneita ainoastaan arvosanasta – eivät niinkään lapsen osaamisen tason aidosta nostamisesta". Onpa pelottavan paljon yhtäläisyyttä tähän jalkapallo ja harrastusmaailmaan. Eli toisin sanoen yritetään oikoa itse asioissa!

[Nigel Kugelschfeir]

Joo se on totta että monen mielestä ollaan hyviä jos voitetaan ja huonoja jos hävitään. Monesti maalit tulee maalivahdin virheistä avauksissa niin ei sillä tuloksella niin isoa väliä pitäisi olla. Ja toki voitettaisiin pelejä enemmän jos laitettaisiin aina samat maaliin jotka ei virheitä niin tee mutta kaikilla pitää olla mahdollisuus siellä maalissa pelata vielä tässä vaiheessa.

[dembele]

jos meidän ylätason organisaatio julistaa jonkun teeman ja sitten ei pysty itse sitä noudattamaan tai tukemaan, niin olemme isoissa ongelmissa.

Sen jälkeen projekti haudataan kaikessa hiljaisuudessa, ja voidaan julkistaa "uusi", käytännössä monasti muualta kopsattu painopistealue, ja kuvitellaan että joku muukin kuin julkistajat itse uskoo että em. on nyt sitä tiedolla johtamista ja suunnitelmallista toimintaa.

Palloliitto on velvoittanut seurat uusimmassa prosessissa tekemään valmentajien analysointia. On antanut tietyn määrän mitä arviointeja pitää tapahtua ja mikä oudointa määrittänyt mitkä arvot pitää saada tietylle tasolle. Mitä tämä tarkoittaa, koska tietty taso on saavutettava niin seurat tietenkin joko A) arvioivat vain valmentajia jotka saavuttavat nämä tasot tai B) muokkaavat arviointeja niin että ne tietyt tasot saavutetaan(esim. valmentaja olisi jossain oikeasti 6/10, mutta jotta saavutetaan tietty taso laitetaan 8/10).

Tässä sovelletaan ehkä tiedolla johtamista kissan hännän nostamiseen jos siis valmentajien kouluttamiseen käytetään rahaa pelaajien massan kehittämisen tms. epäolennaisen sijaan - voidaan osoittaa että meillä on laatuvalmentajia ja mahdollisesti antaa taloudellista hyötyäkin niille seuroille, jotka huijaavat itseään eniten.

Minä en puhu nyt niinkään mistään huippujalkapallosta, vaan siitä miten saisimme paljon parempia pelaajia, joka puolella suomea ja sitä kautta laatua pelattaviin ns. kilpasarjoihin! Ehkä se pitkällä juoksulla tukisi myös ns. huippujalkapalloa ja sitä kautta löytyisi selkeämmät mallit huippufutiksen kehittämiseen.

Tuossa on ajatusta... (Edit:) Asia, jota ei joko haluta tai osata - ei se pelkästään pelaajien määrästä tai maantieteellisistä etäisyyksistä kiinni ole. Siellä missä massaa on vähemmän olisi kenties erityisen olennaista pitää kiinni kaikista perusurheilullisista ja innokkaista lajin harrastajista eikä kuvitella että jo kymmenvuotiaista näkee tuleeko pelaajasta jotain vai ei. Ehkä pitäisi keskittyä 80% parhaimmistoon eikä luokitella 20% pelaajista kiveenhakatusti kultapossukerhoon, joka luonnollisesti tyydyttää monia heidän vanhemmistaan.

[ohilaukaus]

Eilen myös pelattiin BSM:ssä. Gnistan pesi Hongan ja HJK KuPSin. KuPSilla alkaa olla kohta tiukat paikat SM-sarjaan yltääkseen. HJK:ta vastaan kentällä oli liigajoukkueesta Paavilainen ja yli-ikäisenä myös Kouva. Kouvalle haettiin varmaan minuutteja ja varmaan siten palvelee myös pelaajakehityksen näkökulmasta?

[Keepcalmandcarryon]

Pientä yllätyksen makua alkaa olla ilmassa: sunnuntaina karsintasarjan ensikertalainen Gnistan voitti HJK:n ja eilen kaatui Honka. Ja aika pitkälle ihan oman ikäluokan pelaajilla. Varamaalivahti taitaa olla yli-ikäinen.

[Nuorenanätti]

Tämän takia lapsuusvaiheen valmennusta pitäisi merkittävästi kehittää. Tyttöpuolella vielä poikapuolta enemmän, mutta molemmissa on se ongelma että ovia suljetaan jo todella monelta todella aikaisessa vaiheessa.

Tämä on yksi olennaisimmista suomalaisen junnujalkapallon haasteista. Kun meillä ei ole juuri lainkaan määrällisesti riittävästi harjoittelevia lapsia, Palloliiton vastaus on talenttivalmennus, jossa muutamille pyritään lisäämään treenin määrää.

Minusta vastaus olisi laittaa panostukset siihen, että selvästi suurempi määrä pelaajia harjoittelisi selvästi enemmän.

[Puistotäti]

Pientä yllätyksen makua alkaa olla ilmassa: sunnuntaina karsintasarjan ensikertalainen Gnistan voitti HJK:n ja eilen kaatui Honka. Ja aika pitkälle ihan oman ikäluokan pelaajilla. Varamaalivahti taitaa olla yli-ikäinen.

Jotain on kyllä tapahtunut kun ekalla kierroksella Gnistan hävisi sekä HJK:lle että Hongalle ihan kunnolla. Kova temppu Gnistanilta.

Honka sen sijaan mennyt toiseen suuntaan. Ensin hävisi EPS:lle, sitten HJK:lle ja eilen Gnistanille.

Jännäksi menee ja yllätyksiä taatusti vielä luvassa ainakin A-lohkossa. B-lohkossa jo nelikko selvä. Lopullinen järjestys tosin saattaa vielä muuttua.

[Puistotäti]

Pääsiäisenä muutama SM-karsintapeli.

Tänään EPS voitti kotonaan Valtin 3-1 ja huomenna B-lohkossa PKKU-Ilves.

[Patjantekijät]

KuPSilla alkaa olla kohta tiukat paikat SM-sarjaan yltääkseen. HJK:ta vastaan kentällä oli liigajoukkueesta Paavilainen ja yli-ikäisenä myös Kouva. Kouvalle haettiin varmaan minuutteja ja varmaan siten palvelee myös pelaajakehityksen näkökulmasta?

Mistä syystä muuten kupsin T18 joukkue on YJ?

[andyjack]

Mistä syystä muuten kupsin T18 joukkue on YJ?

Tuossa YJ:ssä on mukana PK-37; FC Siili ja FC Wimma. Lieneekö sitten joitakin yksittäisiä pelaajia varten solmittu?

[ohilaukaus]

Ihan noin mielenkiinnosta kävin vilkaisemassa millaisia yleisömääriä B-tyttöjen ottelut keräävät...HJK-KuPS BSM-karsinnassa 40 katsojaa...KuPS-EPS 20 katsojaa...Toisaalta sitten KuPS näyttää räjäyttäneen potin KuPS-Gnistan ottelussa tai sitten toimari tympääntynyt tappioon, kun yleisömäärä 2000. Ykkösessä osa joukkueista saanut sadan katsojan rajan rikki.

[Puistotäti]

Ihan noin mielenkiinnosta kävin vilkaisemassa millaisia yleisömääriä B-tyttöjen ottelut keräävät...HJK-KuPS BSM-karsinnassa 40 katsojaa...KuPS-EPS 20 katsojaa...Toisaalta sitten KuPS näyttää räjäyttäneen potin KuPS-Gnistan ottelussa tai sitten toimari tympääntynyt tappioon, kun yleisömäärä 2000. Ykkösessä osa joukkueista saanut sadan katsojan rajan rikki.

Pääsiäislauantain EPS - Valtti pelissä oli melkein 100 katsojaa. 95 tarkalleen

[dembele]

Myös ihan noin mielenkiinnosta kävin kurkkaamassa EPS:n kokoonpanoja kenttäpelaajien osalta naisten kakkosen ja TB SM-karsnnan edellisissä peleissä.
Maalivahdit eivät olleet samoja mutta muuten ainakin noiden pelien perusteella aika pienelläkin peliryhmällä pärjää jos pelit osuvat sopivasti keskelle viikkoa ja viikonloppuun.

Naisten Kakkonen 15.4. (https://tulospalvelu.palloliitto.fi/match/3742127/lineups)

Ekemode Ife
Honkonen Stella
Jalanka Meea
Karvonen Jessica
Kemppainen Senni
Lähteenmäki Lilli
Pylväläinen Katariina
Redford Ava
Sammalkorpi Peppi
Schauman Olivia
Sinkkonen Oodi
Terho Milja
Vartiainen Veera
Vilkman Ella
Ylimäki Annika
Yu Tong (Emma)

TB SM-karsinta 19.4. (https://tulospalvelu.palloliitto.fi/match/3736241/lineups)

Ekemode Ife
Honkonen Stella
Jalanka Meea
Kass Elin
Kemppainen Senni
Kiehelä Vilja
Korte Nelli
Lähteenmäki Lilli
Pylväläinen Katariina
Redford Ava
Sammalkorpi Peppi
Schauman Olivia
Sinkkonen Oodi
Terho Milja
Vartiainen Veera
Vilkman Ella

[Slither54]

Tämän perusteella voi varmaan todeta, että EPS kuuluu samaan joukkoon muutaman muunkin joukkueen kanssa, jotka tulevat tämän kauden viemään Naisten Kakkosen C-lohkon käytännössä kokonaan B-tyttöjen joukkueella. EPS:n kohdalla en tiedä tilanteesta sen enempää, mutta Fc Espoon ja P-Iirojen tilanteesta olen lueskellut/kuullut erinäisistä lähteistä. Eihän se tietenkään optimaalista ole, mutta ei myöskään välttämättä seuran näkökulmasta haluttu ratkaisu.

[blackhawk]

Ihan noin mielenkiinnosta kävin vilkaisemassa millaisia yleisömääriä B-tyttöjen ottelut keräävät...

2010-luvun loppupuolella Kuusysin B-tytöillä oli jokaisessa kotiottelussaan 69 katsojaa noin viisi kautta putkeen.