TB-sarjat 2025

[dembele]

Eihän se tietenkään optimaalista ole, mutta ei myöskään välttämättä seuran näkökulmasta haluttu ratkaisu.

No ei todellakaan - mm. ylikuormituksen ja loukkkantumisriskit huomioiden ei yksittäisen pelaaja, eikä toivottavasri seurankaan. Mihin ne pelaajat sitten katoavat kun naisissa ei enää pelaa täysikäisiä... Onko kyseessä rahakysymys? Toisalta se, että seuralla on sentään kolme TB-peliryhmää eli aiemmista drop-outeista ja muualle siirtymisistä huolimatta materiaalia jäljellä mutta tilanne ja taktiikka on silti tuo, on myös mielenkiintoista.

[Petteri22]

Pallo-Iiroissa vain 5 pelaajaa jatkaa Kakkosen porukassa viime kaudesta. 7 lähtenyt joko Turkuun, Poriin, Vaasaan tai potkimaan FC Raumaan.
A-lohkon Yllätys myös vahvasti junnupainotteinen kun listalta löytyy koko B1 joukkue , toki mukana myös -06, -05, 04 ikäluokista muutama pelaaja.
Yllätyksellä alkukausi B1 on ollut murheellista katsottavaa. Yhtä tiukkaa peliä ennen ja jälkeen selkeitä tappioita 6-0, 6-2, 6-0 ja 8-0. Kuitenkin viimekauden syksyllä oli tyrkyllä karsijan paikalle. Toki tähän mennessä kohdatut joukkueet muodostavat B-lohkon kärjen. Silti alamäki näyttää pahalta kun tulossa on kuorman kasvu kun/jos joukkue pelaa nuorilla myös Kakkosta.
Saa nähdä myös paljonko vaikuttaa Tepsin BSM-karsintaan Ykkösen pelit. Toki toukokuussa Ykkösessä saa tahkota 4 peliä ilman BSM-pelejä samoilla viikoilla

[dembele]

Mitä ihmettä? Onko tyttöfutiskulpa puhjennut vai mihin noita pelaajia kadotetaan... Toiminnan pitkäjänteisyys ainakin loistaa poissaolollaan joissain isommissakin seuroissa tai sitten se että on yksittäinen hyva ikäluokka ja heti sitten tyhjää perään on toiminnan laadusta riippumattomatonta.

[Slither54]

Mitä ihmettä? Onko tyttöfutiskulpa puhjennut vai mihin noita pelaajia kadotetaan... Toiminnan pitkäjänteisyys ainakin loistaa poissaolollaan joissain isommissakin seuroissa tai sitten se että on yksittäinen hyva ikäluokka ja heti sitten tyhjää perään on toiminnan laadusta riippumattomatonta.

Tosiaan vaikeaa sanoa, kun jokainen tapaus on sinällään erilainen. Kyse ei välttämättä ole seurojen pitkäjänteisyydestä, vaan ehkä enemmänkin pelaajien pitkäjänteisyydestä, vaikka joissain tapauksissa molemmilla voi olla vaikutusta asiaan. Rahasta homma ei varmasti ole kiinni, kun sitä ei ole aiemminkaan mistään saanut. Erot noissa sarjoissa tullee lähinnä siitä, että joissain seuroissa pelaajien ei tarvitse maksaa pelaamisesta ja toisissa tarvitsee.

Se, mikä tässä kuitenkin on kohtuullisen todennäköistä on se, että B-tyttöjä nyt ylikuormittamalla tuskin tämä tilanne ratkeaa, vaikka kuinka pelaajalisenssien määrä olisikin tytöissä kasvanut. Tilannehan on enemmän tai vähemmän mennyt toiseen suuntaan verrattuna aiempaan, jossa B-tytöt kannattelivat liian pientä naisten joukkueen pelaajamäärää monissa seuroissa. Nyt kokonaisia joukkueita on paikkaamassa tätä vajetta pääasiassa sen takia, että halutaan välttää ihan ymmärrettävästi monivuotinen nousukielto. Tämä tuskin johtaa siihen, että nykyisissä B-tytöillä pelaavista joukkueista löytyy hirveää massaa, joka jatkaa edelleen leveyden ylläpitämistä joskus 5-8 vuoden päästä. Naisten Kakkonen ei käsittääkseni ole kovin kiinnostava sarja niiden nuorten tyttöjen kohdalla, jotka ovat harjoitelleet (tai ovat kokeneet harjoittelevansa) tavoitteellisesti koko nuoruusaikansa. Samaa on havaittavissa nyt jo B-tyttöjen vähän alempien sarjojen kohdalla.

Ehkä tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että se keskitason massa on häviämässä myös tässä kontekstissa. Ne, jotka kokevat tekevänsä hommaa tavoitteellisesti, ovat valmiita vaihtamaan paikkakuntaa, oli oma todellinen taso mitä tahansa. Ne taas, jotka tykkäävät harrastaa vaihtavat sitten todellakin harrastetasojen puolelle. Loput puolestaan keskittyy opiskeluihin tai töihin tai johonkin muuhun elämässään tärkeään asiaan. Tämän takia uskonkin, että tälläkin kaudella B-tytöillä naisten sarjoja pakosta pelaavat seurat eivät tule nousemaan ulos tästä suosta kuin korkeintaan pieniksi hetkiksi kerrallaan. Edes laajamittainen ja kohtuullisen laadukas juniorityö ei tältä heitä pysty pelastamaan.

[Myubien]

Tyttöfutiskupla ehkä jopa juniori Futiskupla on todellakin puhkeamassa. Siihen on kaksi syytä, me emme todellakaan halua pitkä jänteisesti kehittää pelaajia, kaikkia pelaajia ja toisaalta Drop-out-vähäisestäkin pelaajamassasta (kuten tyttöpelaajista) ei todellisuudessa kiinnosta seuroja, joukkueita, valmentajista nyt puhumattakaan.

Näillä asioilla on myös selkeä yhteys kun osaamattomien valmentajien mielestä huonot, turhat, pelaajat jolla ei ole käyttöä, voidaan heittää susille eli ei väliä lopettaako vai ei, mutta ainakaan heitä ei haluta auttaa kehittymään. Halutaan maksimoidaan mahdollinen voittaminen ja jopa oman lapsen etu ja välttää se juniori valmentajien ydintehtävä, joka on pelaajien kehittäminen. Sitten kun joukkueen omat pelaajat alkaa loppumaan tai sen Osaavan valmentajan mielestä mukamas huonompi pelaaja ei enää jaksa olla ulkopolinen tai kilpailla epäreilulla tavalla peliajasta, tehdään näitä teennäisiä yj-sopimuksia, jolla taas viedään yhä enemmän peliaikaa MOLEMPIEN seurojen omilta pelaajilta. Viisasta!

Tällä kilpavarustelulla voidaan toki saavuttaa voittoja jostain  pelistä/sarjasta, mutta yhtään pelaajaa se ei todellisuudessa kehitä yhtään enempää ja se tärkeä pelaajamassa samalla katoaa kuin tuhka tuulee! Sitten kun vielä ottaa tämän kaikkein viisaimman asian huomioon, että ajetaan ylimääräiseen seurayhteistyöpeliin yhteensä vaikka 350km ja pelataan yksi puoliaika, useinkin eittämättä aika heikkotasoista jalkapalloa:). Mitäköhän tällä kaikella oikeasti tavoitellaan ja miten se on Seurojen toiminnassa järkeilty ja perusteltu?

Meidän pitäisi nimetä nämä nuorten sarjat Eliittisuperliigaksi tai huippuhyperliigaksi, koska se mitä sarjaa pelataan on ainoa millä taitaa olla merkitystä koko juniori-nuoriso jalkapallossa. Näin pääsee valmentajat kehumaan miten pelataan valtakunnallista HUIPPUSARJAA ja voitetaan pelejä. Olen katsonut aika paljon noita B-ykkösen ja Sm-karsintasarjan pelejä ja kyllähän koko VÄLITTÄVÄN futiskentän tulisi olla huolissaan isossa kuvassa osaamisen tasosta ja urheilullisuudesta, eli Sokea Ellukin näkee, että tällä hetkellä B-ykkösen ja jopa osa Sm-karsintasarjan peleistä ovat erittäin huolestuttavalla tasolla. Se että pelaajia oikeasti haluttaisiin kehittää paremmiksi, jopa loistaviksi pelaajiksi, ei näytä olevan millään muotoa tärkeää, tämä taas ajanmittaan romuttaa jokaista sarjaa T14-> ylöspäin. Ja on ikävä kyllä jo romuttanut. Loputtomasti ei voi kuitenkaan juosta karkuun todellista osaamista tai feikata tasoa.

Palloliiton tulisi oikeasti vaatia seuroilta parempaa. Pelaajien osaaminen ja kehittyminen keskiöön, annetaan aikaa kehittyä ja unohtakaa muu epäolennainen, jokainen pelaaja joka treenaa ollakseen paras versio itsestään ja omistautuu lajille ansaitsee sen! Tämän hetkisellä puupää touhulla aika ajaa näiden pelaajien ohi ja se ei todellakaan ole pelaajien vika.

[Välitaskumatti]

Yllätyksellä alkukausi B1 on ollut murheellista katsottavaa. Yhtä tiukkaa peliä ennen ja jälkeen selkeitä tappioita 6-0, 6-2, 6-0 ja 8-0. Kuitenkin viimekauden syksyllä oli tyrkyllä karsijan paikalle. Toki tähän mennessä kohdatut joukkueet muodostavat B-lohkon kärjen. Silti alamäki näyttää pahalta kun tulossa on kuorman kasvu kun/jos joukkue pelaa nuorilla myös Kakkosta.

Tuohon alkukauden alakuloon vaikuttaa varmasti myös vaihtunut lohko C:stä B:hen, jonka lisäksi viime kaudella joukkueelle yhteensä 71 maalia pyssyttänyt pelaajakaksikko ei ole pelannut kuin kahdessa ottelussa (Ja kolmanneksi paras maalintekijä on yli-ikäinen, joka ei enää B:n kokoonpanossa). Yllätyksen pelitapa aiemmilla kausilla on tukenut äärimmäisen vahvasti näitä hyökkäyspään pelaajia, ja nyt kun iskovuoimaa ei ole ollut mukana, niin aiempien kausien tapaan oma pää vuotaa mutta vastaisuudessa ei tehdäkään enempää maaleja kuin vastustaja (Keskimääräisessä Yllätyksen pelissä viime kaudella tehtiin keskimäärin 8,5 maalia ottelua kohden, yli 8 maalin otteluita peräti 14 pelatusta 22 ottelusta).

[erno]

Mulla on vielä aikaa siihen kun pääsen tohon TB-tasolle, mutta kyllähän tämä toiminta on jo paljon nuoremmissa jo huolestuttavalla tasolla. Mä siis seuraan eniten T2014, eli U11 ja tossa päädyttiin nyt etelässä siihen että ykköstä pelataan seitsemän joukkueen voimin. Mainitsen erikseen, että Honka on seuratason päätöksellä sarjoista ulkona vielä tässä ikävaiheessa. Tossa piti olla kahdeksan jengiä, mutta LePa luopui sarjapaikasta ihan muutama viikko sitten, kun pelaajamäärä ei riittänyt sarjan läpiviemiseen.

Jos kattoo noita rostereita ihan karskisti pelaajamäärien kautta, niin tällä hetkellä mennään jotenkin näin:
Honka - Noin 30 pelaajaa
FC Kirkkonummi - Noin 35 pelaajaa
EPS - Noin 50 pelaajaa
JäPS - Noin 40 pelaajaa
TuPS - Noin 25 pelaajaa
HPS - Noin 50 pelaajaa
HJK - Noin 50 pelaajaa
Kontu - Noin 15 pelaajaa (yj 2015 kanssa)
TiPS - Noin 35 pelaajaa
VJS - Noin 20 pelaajaa
Ponnistus - Noin 30 pelaajaa
GrIFK - En tiedä tilannetta yj-kuvion purkautumisen jälkeen
HooGee - En tiedä tilannetta yj-kuvion purkautumisen jälkeen

Tossa on siis ikäluokkien kaikki tasot mukana, mutta tosta ei tartte tehdä ynnäilyä kauhean pitkälle kun laskee että pudotusta parin vuoden takaiseen on jotain noin 20%, että 1.5 vuoden päästä kun siirrytään isolle kentälle, niin kovinkaan moni joukkue ei pysty minkäänlaista kilpajoukkuetta enää pyörittämään. Jos tässä kohtaa pitäisi arvata, niin pk-seudulta saadaan tossa kohtaa kasaan ehkä 4-6 jengiä kilpatasolle, riippuen esimerkiksi siitä miten FC Espoo onnistuu nyt kun yrittävät kasata tähän porukan. Se on mun mielestä aika vähän.

Kilpavarustelusta on mun mielestä sinänsä turha puhua, kun millään seuralla ei ole tällä hetkellä kasassa selkeää yli 15 pelaajan suuruista kilparyhmää. EPS:n akatemiassa on toki enemmän pelaajia kuin 15, mutta kuten vaikka PLG-tuloksista näkee niin akatemian ykkösen ja kakkosen välillä on jo melkoisen suuri tasoero. 11v11 aikakautta ajatellen tuo on varmasti kuitenkin ihan oikein, että yrittävät pitää siinä isomman ringin.

Ja siis alusta saakka nämä volyymit ovat olleet hyvin maltilliset ja kun about 5v sitten tuli oman lapsen mukana rantauduttua ekaa kertaa kunnolla mimmifutiksen pariin, niin olinhan mä hyvin vahvasti yllättynyt siitä kuinka pienestä massasta näitä pelaajia koitetaan saada. Sillai kunnolla omalla ajalla futikseen panostavia on tossa massassa ehkä 30-50 pelaaja, eli hyvin vähän. Ja tässä ei mitään pois niiltä jotka jaksaa painaa, mutta mun mielestä pelottavan ohkasta.

[Nigel Kugelschfeir]

Eikä se tilanne paljoa parempi ole noissa 2014 nuoremmissakaan. Aika harva seura saa 8vs8-joukkueita kasaan ilman että otetaan alemmista ikäluokista pelaajia tai tehdään jotain muita järjestelyjä. Tytöissä on kuitenkin se hyvä puoli että niille ketkä haluaa panostaa, on kuitenkin polku aika pitkälle ihan omalla tekemisellä kun kilpailua ei ole samalla tavalla kuin pojissa.

[Sun mutsis]

Tämän perusteella voi varmaan todeta, että EPS kuuluu samaan joukkoon muutaman muunkin joukkueen kanssa, jotka tulevat tämän kauden viemään Naisten Kakkosen C-lohkon käytännössä kokonaan B-tyttöjen joukkueella. EPS:n kohdalla en tiedä tilanteesta sen enempää, mutta Fc Espoon ja P-Iirojen tilanteesta olen lueskellut/kuullut erinäisistä lähteistä. Eihän se tietenkään optimaalista ole, mutta ei myöskään välttämättä seuran näkökulmasta haluttu ratkaisu.

Tämä voi seurojen talouden kannalta olla nimenomaan toivottu ratkaisu. B-tyttöjen rinki voidaan pitää kolmen joukkueen kokoisena ja pelata paria junnusarjaa sekä aikuisten kakkosta vanhempien rahoittaessa lystin. Puhtaalla aikuisten naisten joukkueella täytyy tulovirta järjestää jotenkin muuten, koska 20+ -ikäisillä pelaajilla raha on paljon tiukemmassa.
 
Sitten erikseen kilpailullisista syistä kapeaa rinkiä vasten ylikuormariskiä ottavat tapaukset.

[elanalistadefutbol]

Talenttivalmennusjärjestelmä ei toimi myöskään, koska siinä ei ole huomioitu sitä asiaa että ensin meidän pitäisi pystyä täyttämään seuraavat asiat:
- Valmennus ennen tuota järjestelmää pitäisi olla pelaajalle riittävällä tasolla että peruspalikat pelaajakehityksessä olisi kohdillaan
- Arjen laatu pitäisi olla riittävän hyvällä tasolla(tämä liittyen siis esim. ihan vain millä tasolla joukkue harjoittelee missä ns. talentti harjoittelee ja pelaa)
- Lopuksi vielä talenttivalmentajien pitäisi osata valmentaa oikeasti pelaajia

Koko talenttivalmennusjärjestelmǎn isoin ongelma on se, että talenttivalmentajat ovat seuroissa. Talentit eivät synny tietylle alueelle ja tiettyyn seuraan, joten toiminnan pitäisi olla alueellista ja kaikille jotka haluavat sitoutua toimintaan. Toiminta tulisi kohdistaa 8-12 -vuotiaisiin eli juuri sen ikäisiin lapsiin, jotka innostuvat futiksesta ja ovat otollisessa iässä taidon oppimisen näkökulmasta.

Tyttöfutiskupla ehkä jopa juniori Futiskupla on todellakin puhkeamassa. Siihen on kaksi syytä, me emme todellakaan halua pitkä jänteisesti kehittää pelaajia, kaikkia pelaajia ja toisaalta Drop-out-vähäisestäkin pelaajamassasta (kuten tyttöpelaajista) ei todellisuudessa kiinnosta seuroja, joukkueita, valmentajista nyt puhumattakaan.

Tällä kilpavarustelulla voidaan toki saavuttaa voittoja jostain  pelistä/sarjasta, mutta yhtään pelaajaa se ei todellisuudessa kehitä yhtään enempää ja se tärkeä pelaajamassa samalla katoaa kuin tuhka tuulee! Sitten kun vielä ottaa tämän kaikkein viisaimman asian huomioon, että ajetaan ylimääräiseen seurayhteistyöpeliin yhteensä vaikka 350km ja pelataan yksi puoliaika, useinkin eittämättä aika heikkotasoista jalkapalloa:). Mitäköhän tällä kaikella oikeasti tavoitellaan ja miten se on Seurojen toiminnassa järkeilty ja perusteltu?

Meidän pitäisi nimetä nämä nuorten sarjat Eliittisuperliigaksi tai huippuhyperliigaksi, koska se mitä sarjaa pelataan on ainoa millä taitaa olla merkitystä koko juniori-nuoriso jalkapallossa. Näin pääsee valmentajat kehumaan miten pelataan valtakunnallista HUIPPUSARJAA ja voitetaan pelejä. Olen katsonut aika paljon noita B-ykkösen ja Sm-karsintasarjan pelejä ja kyllähän koko VÄLITTÄVÄN futiskentän tulisi olla huolissaan isossa kuvassa osaamisen tasosta ja urheilullisuudesta, eli Sokea Ellukin näkee, että tällä hetkellä B-ykkösen ja jopa osa Sm-karsintasarjan peleistä ovat erittäin huolestuttavalla tasolla. Se että pelaajia oikeasti haluttaisiin kehittää paremmiksi, jopa loistaviksi pelaajiksi, ei näytä olevan millään muotoa tärkeää, tämä taas ajanmittaan romuttaa jokaista sarjaa T14-> ylöspäin. Ja on ikävä kyllä jo romuttanut. Loputtomasti ei voi kuitenkaan juosta karkuun todellista osaamista tai feikata tasoa.

Palloliiton tulisi oikeasti vaatia seuroilta parempaa. Pelaajien osaaminen ja kehittyminen keskiöön, annetaan aikaa kehittyä ja unohtakaa muu epäolennainen, jokainen pelaaja joka treenaa ollakseen paras versio itsestään ja omistautuu lajille ansaitsee sen! Tämän hetkisellä puupää touhulla aika ajaa näiden pelaajien ohi ja se ei todellakaan ole pelaajien vika.

Palloliiton osalta isoin ongelma on Eerikkilä, jonka varainkerääjä liitto nykyisin on. Keskinkertaisia ja heikkoja pelaajia kuskataan huuhkaja-helmari-aatteen nimissä Eerikkilään ja nykyisin myös Rovaniemelle. Pelaajakehityksen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. Ainoastaan hölmö, aatteen aivopesemä tai palkan siitä saava voi väittää, että nuo tapahtumat ovat kehittäviä. Jos vertaa pelien tasoa 5-10 -vuoden takaisiin, ero on järkyttävä. Ei tarvitse olla mikään näkijä, jos väittää, että nämä, Kyöstiä lainaten, Hipsuvarvastoiminnassa mukana olevat ikäluokat eivät tule kv-peleissä pärjäämään.

Hauskin mantra, jota HH-lahkolaiset toistaa vuosi vuoden jälkeen on, että olemme KV-turnauksissa ulkomaalaisia jäljessä. Joku näsäviisas voisi tuohon kommentoida, että mitäpä luulet syyksi, jos ulkomaisten joukkueiden pelaajat kilpailun kautta valitaan joukkueisiin, joita valmentaa oikeat ammattilaiset, ja suomalaiset ilmoittautuvat joukkueisiin, joita valmentaa amatöörit, joita voi kutsua myös isiksi ja äideiksi.

Luulisi, että tiedolla johtamiseen kuuluisi myös jonkinlaista argumentaatiota, jonka kautta tietoa pyrittäisiin selittämään ja löytöjen kautta toimintaa kehittämään.

[harkkapilli]

Pääsiäisenä muutama SM-karsintapeli.

Tänään EPS voitti kotonaan Valtin 3-1 ja huomenna B-lohkossa PKKU-Ilves.

Sunnuntain ottelussa PKKU murskasi Ilveksen 7–0, mikä taisi olla viimeinen sinetti sille, että Ilves kisaa lohkossaan jatkokarsintapaikasta KaaPon ja ONSin kanssa.

T18 Ykkösessä pelaava Ilveksen toinen peliryhmä on tasapisteissä oman lohkonsa kärjessä ja kuten tämän otsikon alla oli aiemmin puhetta edessä saattaa olla erikoinen tilanne, jossa ikäluokan ykkösjoukkue ei selvitä tietään SM-sarjaan SM-karsinnan kautta, mutta kakkosjoukkue saattaa tehdä sen Ykkösen ja jatkokarsinnan kautta.

Miten tuo kuvio nyt menisi käytännössä ja onko tuossa ylipäätään jotain rajoitteita kakkosjoukkueen osallistumiseen tai pelaajien käyttämisen suhteen? Nythän osa pelaajista pelannut sekä SM-karsintaa, että Ykköstä. Laskin nopeasti, että tällaisia pelaajia olisi 7.

[Slither54]

Tämä voi seurojen talouden kannalta olla nimenomaan toivottu ratkaisu. B-tyttöjen rinki voidaan pitää kolmen joukkueen kokoisena ja pelata paria junnusarjaa sekä aikuisten kakkosta vanhempien rahoittaessa lystin. Puhtaalla aikuisten naisten joukkueella täytyy tulovirta järjestää jotenkin muuten, koska 20+ -ikäisillä pelaajilla raha on paljon tiukemmassa.
 
Sitten erikseen kilpailullisista syistä kapeaa rinkiä vasten ylikuormariskiä ottavat tapaukset.

Tämä saattaa pitää useimmissa seuroissa paikkansa, mikä on tietenkin valitettavaa. Toki en tiedä onko tästä mitään muuta kuin imagollista hyötyä. Toisaalta Uudenmaan ulkopuolella nyt sarjoja on ylipäätään niin vähän, että mikäli jossakin seurassa sattuisi olemaan lähes kolme joukkueellista pelaajia, niin siinä saa ykkösporukka olla aika kova, että jokainen peliryhmä saadaan edes eri sarjaan. Pohjanmaalta pohjoisempaan mentäessä tämähän on vielä selkeämpää, kun ONS:lla on käytännössä valta-asema Oulussa ja Vaasassakin WFA:lla oli ties kuinka monta porukkaa ainakin viime kaudella. Tämä tekee samalla sarjoista kilpailullisten sarjojen sijaan tasoryhmäsarjoja, vähän kuin alle 12-vuotiailla on.

[Slither54]

Huolissaan saa toki olla ja varmaan pitäisikin olla. Tähän ernon huomioon liittyen kannattaa ylipäätään huomioida myös sekin, että syntyvyys on ollut rajussa laskussa jo pitkään ja jossain käppyrässä muistaakseni tossa 2008-2010 syntyneiden välillä oli vielä jonkinlainen vinouma alaspäin verrattuna aiempaan (taisi olla toki laskussa jo ennen tätäkin). Eli se kokonaismassa on siis vuosi vuodelta aiempaa pienempi, vaikka lisenssipelaajien määrä taitaa edelleenkin olla kasvussa? Se on tosiaan aika mielenkiintoinen havainto, mikäli pelaajamäärät kyseisissä seuroissa on jo laskeneet noin viidenneksellä tuossa iässä, nimittäin aikanaan reilu vuosikymmen sitten omaa valmennus"uraa" aloitellessa tyttöpelaajat tulivat mukaan siinä 10-11 vuotiaan paikkeilla. Jos tämä sama tilanne laajentuu isompaankin kuvaan, niin siinä kohtaa voi Palloliitolla olla vähän selittämistä, mistä tämä johtuu. Onneksi kukaan ei kuitenkaan ole varmaankaan tekemässä mitään kokonaisvaltaista tutkimusta aiheeseen liittyen, kun ei niitä tunnuta tekevän missään oikeasti tärkeiden poliittisten päätösten taustallekaan.

Tutkimusta tai ainakin kokonaisvaltaisesti tarkempaa seurantaa tämä kuitenkin vaatisi. Toki paljonhan dataa on jo nyt tarjolla, mutta sen hyödyntäminenn on varmaan ihan samalla tasolla kuin suurimman valmentajien valmennuksen taso. Myubienin mainitsemasta drop out-ilmiöstäkin voidaan tosiaan olla montaa mieltä. Ainakin reilu vuosi sitten asiasta liitossa työsketelevän henkilön kanssa keskustella, tätä asiaa kyllä tutkitaan kuuleman mukaan ihan riittämiin. Aihe taitaa olla kuitenkin todella monimutkainen ja drop outtiin tuskin löydetään nykyisissä ympäristöissä mitään kovinkaan selkeitä ja toimivia ratkaisukeinoja. En myöskään tiedä, mitä hyötyä on pyrkiä roikottamaan mukana pelaajia, joilla toinen jalka on jo käytännössä pois toiminnasta. Tällaisten lisenssipelaajien laskeminen on myös hieman kyseenalaista, mutta toki ilman tarkempaa tutkiskelua jokainen näistäkin mukaan lasketaan, kenelle lisenssi on sille kaudelle hankittu. Ei sillä ole mitään väliä, montako peliä tai harjoitusta on käynyt kokeilemassa.

Mikä muuten erno tuo mainitsemasi PLG-testi on, kun ei nimittäin ainakaan lyhenne ole itselleni tuttu?

[ohilaukaus]

Tämä saattaa pitää useimmissa seuroissa paikkansa, mikä on tietenkin valitettavaa. Toki en tiedä onko tästä mitään muuta kuin imagollista hyötyä. Toisaalta Uudenmaan ulkopuolella nyt sarjoja on ylipäätään niin vähän, että mikäli jossakin seurassa sattuisi olemaan lähes kolme joukkueellista pelaajia, niin siinä saa ykkösporukka olla aika kova, että jokainen peliryhmä saadaan edes eri sarjaan. Pohjanmaalta pohjoisempaan mentäessä tämähän on vielä selkeämpää, kun ONS:lla on käytännössä valta-asema Oulussa ja Vaasassakin WFA:lla oli ties kuinka monta porukkaa ainakin viime kaudella. Tämä tekee samalla sarjoista kilpailullisten sarjojen sijaan tasoryhmäsarjoja, vähän kuin alle 12-vuotiailla on.

Saattaa mennä off tästä keskustelusta, mutta aika paljon ovi käynyt myös ulospäin WFA:sta esim. B-ikäluokassa. Liiga Pohjoisessa ei myöskään voi puhua mistään dominoinnista...

[Puistotäti]

Mikä muuten erno tuo mainitsemasi PLG-testi on, kun ei nimittäin ainakaan lyhenne ole itselleni tuttu?

Play like a girl kutsuturnaus. HJK:n järjestämä.

[erno]

Se on tosiaan aika mielenkiintoinen havainto, mikäli pelaajamäärät kyseisissä seuroissa on jo laskeneet noin viidenneksellä tuossa iässä, nimittäin aikanaan reilu vuosikymmen sitten omaa valmennus"uraa" aloitellessa tyttöpelaajat tulivat mukaan siinä 10-11 vuotiaan paikkeilla. Jos tämä sama tilanne laajentuu isompaankin kuvaan, niin siinä kohtaa voi Palloliitolla olla vähän selittämistä, mistä tämä johtuu.

Kaikissa seuroissa pelaajamäärät eivät ole laskeneet, vaan osassa ne on vielä noususuuntaisia. Mutta tuo sitten taas johtuu siitä, että pienemmissä porukoissa toiminta loppuu ja pelaajia siirtyy eteenpäin niihin missä toimintaa on tarjolla. Tossa mainitun LePan lisäksi täällä lännessä KaPyltä kuoli ikäluokka, KasiYsi (ilmeisesti PEP-liitännäisinään) ajautui 2013-2014 yhdistelmäjoukkueeseen ja vaikkapa FCK:lta hävis kilpajoukkue, vaikka seuraan volyymiä jäikin. Mutta kyllä tässä kohtaa uusien aloittelevien määrä alkaa olemaan aikalailla maltillinen, jos ei peräti olematon. Idän suunnasta en osaa sanoa.

[dembele]

Tämä voi seurojen talouden kannalta olla nimenomaan toivottu ratkaisu. B-tyttöjen rinki voidaan pitää kolmen joukkueen kokoisena ja pelata paria junnusarjaa sekä aikuisten kakkosta vanhempien rahoittaessa lystin. Puhtaalla aikuisten naisten joukkueella täytyy tulovirta järjestää jotenkin muuten, koska 20+ -ikäisillä pelaajilla raha on paljon tiukemmassa.

Niinpä - ja tämä oli juuri se näkökulma, johon viittasin lyhyesti "raha-asioilla" tuossa aiemmin.

[dembele]

Koko talenttivalmennusjärjestelmǎn isoin ongelma on se, että talenttivalmentajat ovat seuroissa. Talentit eivät synny tietylle alueelle ja tiettyyn seuraan, joten toiminnan pitäisi olla alueellista ja kaikille jotka haluavat sitoutua toimintaan.

Aivan, ja tällä tavoin saadaan pelaajien vanhemmat jälleen maksumiehiksi, tässä tapauksessa maksamaan osa talenttivalmentajienkin palkasta kun he eivät ole 100% Palloliiton palkkalistoilla, ja toimintaa tuskin seurataan Palloliiton taholta sen suhteen miten talenttivalmennus toteutetaan, mitkä ovat sen laadulliset tulokset, ja minkä verran talenttivalmentajan ajasta allokoidaan ihan muuhun seuran toimintaan... Täysin seuran laatujärjestelmän tasosta välittämättä, ja talenttivalmentajalla "siunatut" seurathan ovat kai siellä portaikon kahdella ylimmällä tasolla, joten jotain pitäisi varmaankin käytännön toiminnaltakin pystyä edellyttämään.

[prefect]

Mitä ihmettä? Onko tyttöfutiskulpa puhjennut vai mihin noita pelaajia kadotetaan... Toiminnan pitkäjänteisyys ainakin loistaa poissaolollaan joissain isommissakin seuroissa tai sitten se että on yksittäinen hyva ikäluokka ja heti sitten tyhjää perään on toiminnan laadusta riippumattomatonta.

Pelkästään seuroja ei voi syyttää junnutoiminnan pitkäjänteisyyden puutteesta koska aivan yhtä suuri syyllinen lyhytjänteiseen poukkoiluun löytyy nappulatossut jalassaan kentältä ja/tai vähintäänkin pelaajaa kentälle kuljettavan citymaasturin ratin takaa.

Tämä joka toisen ikäluokan "katoaminen" johtuu samasta syystä kuin se miksi T15 Lopputurnaukseen on vaikeaa saada enää kovaa joukkuetta kasaan: jokainen itseään kunnioittava T15-T14 tyttö pelaa jo TBSM-sarjassa jossa on mukavasti tilaa koska monikaan kansallisen ykkösen tai edes -liigan joukkue saisi puolestaan rosteria aikaiseksi ilman parhaita B-ikäluokan pelaajia jotka ovat olleet jo 16-vuotiaasta lähtien aktiivisesti varmistamassa itselleen paikkaa naisten liigajoukkueesta

Eli käytännössä se alkaan näin: ensin ne pari kolme ikäluokan parasta pelaajaa pääsevät vuotta vanhempien tyttöjen joukkueen mukaan jolloin joukkueen menestys alkaa sakata ja muillekin tulee kova hätä päästä siihen vuotta vanhempien porukkaan tai hyppätä kokonaan toiseen seuraan joten yksi ikäluokka sanoo *PUF* ja katoaa savuna ilmaan. Sillä vuotta nuorempien porukalla ei nyt ole enää polkua vuotta vanhempiin mutta ne hakevatkin menestystä rekrytoimalla kaksi vuotta nuoremmista kovimmat pelaajat ja kierre jatkuu. Isomassakin seurassa on yksi kova ikäluokka siellä täällä mutta välissä ei oikein mitän.

Viimeistään T15-ikäisten pitää varmistaa jo TBSM-paikka "oikea" paita päällään tai junnumajukutsua on turha odottaa joten hyvätkin ikäluokkajoukkueet leviävät käsiin yhdessä yössä ennen lopputurnausta kun suoranainen paniikki iskee päälle parin, kolmen ensimmäisen pelaajan lähdettyä varoittamatta ja tuolileikki alkaa ryminällä.

TBSM-joukkueiden taso ei myöskään ole kovinkaan kaksinen kun ihan viimeistään T17-ikäiset suostuvat pelaamaan TBSM-joukkueessa vain sillä ehdolla että ovat jo kirjoilla ja saavat peliaikaa seuran kansallisen ykkösen tai -liigan joukkueesta. Näillekin TBSM on sellaista pakkopullaa että ovat mukana korkeintaan karsinnassa varmistamassa TBSM-paikan sekä parissa TBSM-sarjan ratkaisuottelussa.

Ongelma lähtee oikeasti kuitenkin ketjun loppupäästä eli naisten korkeimmilta sarjatasoilta. Suomessa ei ole yhtään joukkuetta joka maksaisi kuin muutamalle pelaajalle (jos kenellekään) sellaista palkkaa että näillä olisi varaa hylätä oikeaan, palkkaa maksavaan työhön tähtäävät opiskelut tai jo aluillaan olevan työuran edistäminen joten lopullinen kato nähdään parikymppisenä kun pitää valita ammattilaisuran tai vakavasti otettavan palkkatyön välillä. Seuroilla onkin kaiken aikaa huutava pula vielä kotona asuvista naisten vauhdissa pysyvistä pelaajista jotka suostuvat laittamaan nimen paperiin muodollisella korvauksella tai joidenkin tarinoiden mukaan suorastaan ostavat peliaikaa naisten sarjassa maksamalla edelleen TBSM-joukkueensa kuukausimaksut.

[dembele]

Kaiken kaikkiaan asiantuntevasti kuvattu valitettavasti hallitsematon prosessi. Tuohon kun lisää vielä sen jossain ylempänäkin mainitun tosiasian että ikäluokkia ei joko haluta tai osata kehittää kokonaisuutena, vaan ne vähäisetkin ammattitaidon rippeet panostetaan a) akatemiajoukkuiden isi- ja äitivalmentajien ja heidän kytköksiensä lapsosiin b) oikeasti taitaviin ja kehityskelpoisiin (jotka sitten yleensä joka tapauksessa lähtevät vuolemaan kultaa tuossa 15v kantturoilla)

Allaoleva fakta ja maan tapa on kuitenkin pakko kaivaa vielä erikseen esille:

Viimeistään T15-ikäisten pitää varmistaa jo TBSM-paikka "oikea" paita päällään tai junnumajukutsua on turha odottaa joten hyvätkin ikäluokkajoukkueet leviävät käsiin yhdessä yössä ennen lopputurnausta kun suoranainen paniikki iskee päälle parin, kolmen ensimmäisen pelaajan lähdettyä varoittamatta ja tuolileikki alkaa ryminällä.

(Edit:)
Tässä muuten vielä se teksti, johon boldatulla viittasin:

pelaajien valmennus lasten vaiheessa on keskimäärin todella heikkoa, tämä tarkoittaa että ensinnäkin meidän pelaajamassasta suuri osa pelaajista on sellaisia joilta viedään edes teoreettinen mahdollisuus päästä huipulle.

[Slither54]

Ongelma lähtee oikeasti kuitenkin ketjun loppupäästä eli naisten korkeimmilta sarjatasoilta. Suomessa ei ole yhtään joukkuetta joka maksaisi kuin muutamalle pelaajalle (jos kenellekään) sellaista palkkaa että näillä olisi varaa hylätä oikeaan, palkkaa maksavaan työhön tähtäävät opiskelut tai jo aluillaan olevan työuran edistäminen joten lopullinen kato nähdään parikymppisenä kun pitää valita ammattilaisuran tai vakavasti otettavan palkkatyön välillä. Seuroilla onkin kaiken aikaa huutava pula vielä kotona asuvista naisten vauhdissa pysyvistä pelaajista jotka suostuvat laittamaan nimen paperiin muodollisella korvauksella tai joidenkin tarinoiden mukaan suorastaan ostavat peliaikaa naisten sarjassa maksamalla edelleen TBSM-joukkueensa kuukausimaksut.

Niin tai tämän voi myös avata niin, että aiemmin on riittänyt se rakkaus lajia kohtaan, jolloin näitä oto-pelaajia (ja -toimijoita) on ollut enemmän. Nykymaailman todellisuus valitettavasti on sellainen, että esimerkiksi kirjoituksilla on ihan älytön merkitys seuraavan jatko-opiskelupaikan kanssa. Yliopisto-opiskelu puolestaan on yleisempää ja yleensä huomattavasti aiempaa tavoitteellisempaa. Lisäksi mukana on vielä hienot tiukennukset tai kannustimet, joilla opiskelun venymistä pyritään välttämään. Ja nämähän tietenkin vaikuttavat myös siihen, että aika harvalla parikymppisellä tunnollisella futarilla on vaikea yhdistää koulua ja opintoja. Se, että rahaa ei ole, ei ole ennenkään sinänsä estänyt yhtään mitään (vähän kärjistäen), mutta elämän realiteetit ovat tässä parin vuosikymmenen aikana muuttuneet ja asenteet ovat pelaajilla muuttuneet myös. Kyllä tuo ihan sama näkyy kuuleman mukaan miestenkin alemmilla sarjoillakin, missä kuitenkin vaaditaan nykyään jo aika paljon sitoutumista, mutta rahaa ei ole maksella, että pelaajat saisi keskittyä vain siihen tärkeimpään eli harjoittelemiseen.

Siinä mielessä tuo kirjoitus on ihan hyvä kuvaus siitä, mihin tämä jatkuva vanhempiin pyrkiminen on johtanut. Raha varmasti olisi se helppo "quick fix", mutta tuskin sekään mitään hirveää auvoa tuo. Se vaan siirtää ongelman vaikkapa Kansallisesta Liigasta alemmille sarjatasoille. Eli siis sinne, missä se massan kautta tuleva ongelma jo nyt piilee.

[elanalistadefutbol]

Pelkästään seuroja ei voi syyttää junnutoiminnan pitkäjänteisyyden puutteesta koska aivan yhtä suuri syyllinen lyhytjänteiseen poukkoiluun löytyy nappulatossut jalassaan kentältä ja/tai vähintäänkin pelaajaa kentälle kuljettavan citymaasturin ratin takaa.

Tämä joka toisen ikäluokan "katoaminen" johtuu samasta syystä kuin se miksi T15 Lopputurnaukseen on vaikeaa saada enää kovaa joukkuetta kasaan: jokainen itseään kunnioittava T15-T14 tyttö pelaa jo TBSM-sarjassa jossa on mukavasti tilaa koska monikaan kansallisen ykkösen tai edes -liigan joukkue saisi puolestaan rosteria aikaiseksi ilman parhaita B-ikäluokan pelaajia jotka ovat olleet jo 16-vuotiaasta lähtien aktiivisesti varmistamassa itselleen paikkaa naisten liigajoukkueesta

Eli käytännössä se alkaan näin: ensin ne pari kolme ikäluokan parasta pelaajaa pääsevät vuotta vanhempien tyttöjen joukkueen mukaan jolloin joukkueen menestys alkaa sakata ja muillekin tulee kova hätä päästä siihen vuotta vanhempien porukkaan tai hyppätä kokonaan toiseen seuraan joten yksi ikäluokka sanoo *PUF* ja katoaa savuna ilmaan. Sillä vuotta nuorempien porukalla ei nyt ole enää polkua vuotta vanhempiin mutta ne hakevatkin menestystä rekrytoimalla kaksi vuotta nuoremmista kovimmat pelaajat ja kierre jatkuu. Isomassakin seurassa on yksi kova ikäluokka siellä täällä mutta välissä ei oikein mitän.

Viimeistään T15-ikäisten pitää varmistaa jo TBSM-paikka "oikea" paita päällään tai junnumajukutsua on turha odottaa joten hyvätkin ikäluokkajoukkueet leviävät käsiin yhdessä yössä ennen lopputurnausta kun suoranainen paniikki iskee päälle parin, kolmen ensimmäisen pelaajan lähdettyä varoittamatta ja tuolileikki alkaa ryminällä.

TBSM-joukkueiden taso ei myöskään ole kovinkaan kaksinen kun ihan viimeistään T17-ikäiset suostuvat pelaamaan TBSM-joukkueessa vain sillä ehdolla että ovat jo kirjoilla ja saavat peliaikaa seuran kansallisen ykkösen tai -liigan joukkueesta. Näillekin TBSM on sellaista pakkopullaa että ovat mukana korkeintaan karsinnassa varmistamassa TBSM-paikan sekä parissa TBSM-sarjan ratkaisuottelussa.

Ongelma lähtee oikeasti kuitenkin ketjun loppupäästä eli naisten korkeimmilta sarjatasoilta. Suomessa ei ole yhtään joukkuetta joka maksaisi kuin muutamalle pelaajalle (jos kenellekään) sellaista palkkaa että näillä olisi varaa hylätä oikeaan, palkkaa maksavaan työhön tähtäävät opiskelut tai jo aluillaan olevan työuran edistäminen joten lopullinen kato nähdään parikymppisenä kun pitää valita ammattilaisuran tai vakavasti otettavan palkkatyön välillä. Seuroilla onkin kaiken aikaa huutava pula vielä kotona asuvista naisten vauhdissa pysyvistä pelaajista jotka suostuvat laittamaan nimen paperiin muodollisella korvauksella tai joidenkin tarinoiden mukaan suorastaan ostavat peliaikaa naisten sarjassa maksamalla edelleen TBSM-joukkueensa kuukausimaksut.

Käytännössä asia on varmaankin noin, mutta todellisuudessa noiden pelaajien pelaaminen omassa ikäluokassaan on hidaste heidän kehitykselle. Toisaalta se luo valheellisen kuvan muille ikäluokan pelaajille omasta tasosta, kun he pääsevät näiden muutaman kehittyneemmän pelaajan siivellä maistamaan menestystä, ja vanhemmat kuvittelevat, että oma tyttö on parempi kuin oikeasti on.

Jos Suomessa oikeasti mietittäisiin pelaajien kehitystä, pelaajien peli- ja harjoitusympäristö olisi sellainen, joka vie pelaajia eteenpäin. Joku kirjoitti aikaisemmin liiton luomasta harjoitustenseurantalomakkeesta. Aikoinaan noita tuli parisataa naputeltua, kunnes ymmärsin, että käytännössä toistan itseäni. Ongelmat jotka havaitsin, olivat edelleen ongelmia, ja niihin oli käytännössä mahdoton saada muutosta oto-valmentajien suhteen. Jos valmentaja ei ymmärrä jotain, hän ei vaan ymmärrä. Tuossa tilanteessa järkevin ratkaisu olisi ollut koota kaikki potentiaalisimmat samaan ryhmään, jossa heille olisi voinut tarjota laadukkaampaa tekemistä. No, sekään ei onnistunut monesta eri syystä.

Mutta iso ongelma koko pelaajakehtitysjargonissa on tämä "tieto", "tiedon keruu" ja "tiedolla johtaminen". Jo etymologisesti koko toiminnassa mennään metsään, koska kukaan ei oikeastaan tiedä, mitä se tarkoittaa, ja harvempi vielä ymmärtää miten se toteutetaan. Käytännössä koko suomalainen jalkapallo roikkuu "sisältöosaamisen" hirressä, josta loistavia esimerkkejä ovat Korkeakunnas ja Nuutinen. Brassailevia besserwissereitä, jotka taatusti tietävät, mutta ovat täysin kyvyttömiä viemään oman sisältöosaamisen käytäntöön. Asioiden tietäminen ja käytännön osaaminen ovat täysin erillisiä kykyjä, ja valitettavasti Inkilöiden, Forsmannien, Lampisten ja kumppaneiden myyräntyön kautta koko suomalaisen jalkapallon fokus on kadonnut kummalliseen metatodellisuuteen tai ideoiden maailmaan, joilla ei ole mitään tekemistä konkereettisen valmennuksen kanssa. Eksistentialismi lähti, kärjistetysti, ajatuksesta, että ilman ihmisen konkreettista kohtaamista, koko ihmistä ei ole olemassa. Ihminen "syntyy" sillä hetkellä kun minä hänet kohtaan. Suomalaisen jalkapallon nykymallissa tuo kohtaaminen on nykyisin epäolennaista. Tärkeintä on mittaaminen ja paskan jauhaminen, mutta koska teoria on tärkeämpää kuin osaaminen ja asioiden aito ymmärtäminen, tulos on yhtä todellinen kuin seurassa, jossa moguli pumppaa miljoonia seuraan, jotta se pysyy pystyssä.

[prefect]

Käytännössä asia on varmaankin noin, mutta todellisuudessa noiden pelaajien pelaaminen omassa ikäluokassaan on hidaste heidän kehitykselle.

Tämä on juuri se logiikka jonka ansiosta suomalainen (nais/tyttö)jalkapallo on ajettu siihen jamaan jossa se tänään on.

Kun kaikki saadaan uskomaan että omassa ikäluokassa pelaaminen estää meidän uniikin poikkeusyksilömme kehittymisen niin kukaan ei enää vaadi oman ikäluokan toiminnan nostamista niin kovatasoiseksi että se kehittää juuri niitä taitoja joita tuossa vaiheessa pitää opetella vaan kaikki kynnelle kykenevät tunkevat vanhempien ikäluokkien sekaan. Hieno homma paitsi että ne vanhemmat ikäluokat eivät myöskään halua jäädä kehityksestä jälkeen vaan pyrkivät itsekin vielä vanhempiin ikäluokkiin varsinkin kun oma ikäluokka alkaa täyttyä nuoremmista pikkutytöistä.

Se mikä toimii vain kun ainoastaan yksi tekee sitä muuttuu farssiksi kun kaikki liittyvät mukaan.

Lopputulos on se että nämä vanhempiin ikäluokkiin hakeutuneet päätyvät kuitenkin pelaamaan pääosin oman ikäluokkansa kanssa kun kaikki muutkin tulivat perässä ja se vanhempi ikäluokka pakeni pikkutyttöjen invaasiota vieläkin vanhempiin ikäluokkiin. Yhdenkään ikäluokan taso ei ole tämän jälkeen enää kovin kaksinen kun niissä pelaavat suunniteltua nuoremmat tytöt joilta jäi ikäluokkien yli hyppiessä oppimatta sellaiset perusasiat joita vanhemmissa ikäluokissa ei enää opeteta koska ne pitäisi osata jo täysin kun nyt keskitytään rakentamaan tämän perusosaamisen pohjalta haastavampia taitoja.

Syyllinen löytyy tietenkin ravintoketjun loppupäästä eli kansallisesta ykkösestä ja liigasta joilla ei ole varaa maksaa sellaista palkkaa joka mahdollistaisi sen että omilleen muuttanut nuori nainen voisi todella panostaa täysillä ammattiurheiluun. Jokainen vähänkin tulevaisuuttaan miettivä priorisoi oikeaan työhön johtavan opiskelun tai jo alkuun päässeen uraputken selkeästi ykköseksi mikä jättää jalkapallon harrastuksen tasolle ja johtaa hyvin nopeasti pelaamisen lopettamiseen kun ammattiurheiluun vaaditun ajankäytön ja pelimatkojen vaatimukset uhkaavat vaarantaa varsinaisen ansionlähteen. Ne yhden käden sormilla laskettavat todelliset poikkeusyksilöt ovat tuossa vaiheessa jo karistaneet Suomen pölyt jaloistaan ja siirtyneet ulkomaille pelaamaan sarjoihin joissa sekä pelin että siitä maksettavan korvauksen taso on linjassa keskenään.

Tämän ansiosta ketjun loppupäässä on jatkuvasti kova kysyntä iskän ja äiskän luona asuvista teineistä jotka eivät tarvitse palkkaa ja pärjäävät jo naisten joukossa mikä onkin vuosi vuodelta yhä helpompaa kun yhtä suurempi osa "naisten" sarjoissa pelaavista on juuri näitä. Yksikään keskimääräistä parempi B-ikäinen ei joudu enää missään TBSM-sarjassa pelaamaan koska näillä on sopimus naisten joukkueen kanssa joten TBSM:n taso putoaa tietenkin niin alas että mukaan pitää haalita seuran T14-15-ikäiset jotka puolestaan avaavat omaan ikäluokkajoukkueeseen paikkoja vuotta, paria nuoremmille. Rinse and repeat.

[Slither54]

Lopputulos on se että nämä vanhempiin ikäluokkiin hakeutuneet päätyvät kuitenkin pelaamaan pääosin oman ikäluokkansa kanssa kun kaikki muutkin tulivat perässä ja se vanhempi ikäluokka pakeni pikkutyttöjen invaasiota vieläkin vanhempiin ikäluokkiin. Yhdenkään ikäluokan taso ei ole tämän jälkeen enää kovin kaksinen kun niissä pelaavat suunniteltua nuoremmat tytöt joilta jäi ikäluokkien yli hyppiessä oppimatta sellaiset perusasiat joita vanhemmissa ikäluokissa ei enää opeteta koska ne pitäisi osata jo täysin kun nyt keskitytään rakentamaan tämän perusosaamisen pohjalta haastavampia taitoja.

Siis jossain ihannemaailmassa tosiaan vanhemmissa opetetaan jotain syvällisempää, joka perustuu perusosaamisen, jota taas opetetaan nuoremmissa. Tämä ei ole kovin realistista tässä meidän nykysysteemissä. Toisaalta tietyn ikäluokan tason manaaminen alimpaan helvettiin vaan sen takia, että siellä pelaa vuotta nuorempia kuulostaa loppujen lopuksi hieman kummalliselta. Onko tosiaan niin, että vuotta vanhemmat sitten omassa ikäluokassaan jotenkin maagisesti pelaisivat selkeästi paremmin. Nyt kun nämä kuitenkin lähtivät kilpasille tässä systeemissä, niin hekin ovat ihan paskoja. Ei kuulosta kovin realistiselta. Lopputekstihän oli samaa toistoa, johon jo vastasinkin (rahalla tätä asiaa ei ratkaista), mutta tähän ei vasta-argumenttejä löytynyt.

Kyllä se todellisuus on vaan sitä, että riippumatta mistä ikäluokasta ja kenen ikäluokan sarjoissa pelaaja(t) sitten pelaakin, niin se taitojen puute johtuu laadukkaiden harjoittelumäärien määrästä, halusta panostaa tähän touhuun jo nuoresta asti sekä lopulta osaavien valmentajien puutteesta. Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että aiemmin ainakin suurimmassa osassa Suomea pelattiin samoja sarjoja kahden ikäluokan kanssa sinne B-ikäisiin asti ja tämä on realiteetti edelleenkin suurimmassa osassa pienemmistä seuroista. Ei se ole käsittääkseni pelaajien kehittämistä silloinkaan estänyt. Se tietenkin on ongelma, että nuorempia työnnetään ja tungetaan vanhempiin, mutta ihan samalla tavalla ongelma on myös pelaajien sitoutumattomuus toimintaan, joka pakottaa ottamaan näitä nuorempia mukaan. Vanhempia ikäluokkia vastaan pelaaminen ei myöskään suoraan estä sitä, että voit tietyt vaaditut asiat opettaa tälle vanhempia vastaan pelaavalle ikäluokalle. Toki voi olla, että tämä juttu aika nopeasti unohtuu, kun vastassa on isompia ja vahvempia ja ehkä taitavampiakin joukkueita.

[Myubien]

Edelliset henkilöt puhuvat varmasti totta, että kyllähän aikuisjalkapallossa on isoja ongelmia, ensinnäkin seurojen toiminnan rahoittamisen kautta, mutta myöskin pelaajien houkuttelevuuden ja ainakin lähes ammattimaisen toiminnan varmistamisen vuoksi.

Se ei kuitenkaan ole selitys sille, miksi meidän junioreille vaatimustaso ja osaamisen vaade on tällä hetkellä sitä mitä se on. Kyllähän me ihan systemaattisesti oiotaan ja jopa huijataan todellista osaamista ja tasoa ihan pienestä saakka. Siinä korostuu myös se, että kun päästään ikään kuin siivellä menemään parempien mukana, niin asiat vain jätetään taakse unholaan. Urheilussa ja jalkapallossa ikävä kyllä tekemättä jätetyt asiat nousevat eteen ennemmin tai myöhemmin.

Tästä erinomaisin esimerkki suomifutiksessa ja samalla ongelma joka kuvastaa tätä kaikkea on yksilöllinen Pelaajapolku malli. Pelaajapolku on erinomainen tapa mahdollistaa yksilöllisen kehityksen mukainen pelaajapolku ja osaamisen kehittämistä, kun se vain perustuu tietoon: osaamiseen, kehittymiseen sekä kehityksen mahdollistavaan harjoitteluun: määrä, laatu, tiedetään mitä kehitetään. Pelaajapolku ei riko oman joukkueen toimintaa ja on nimenomaan tärkeää, että joukkueessa kehittyminen ja harjoittelu säilyy ennallaan.

Suomessa tätä kuitenkin käytetään todella paljon väärin, tehdään suhmuroiden, omien lapsien etuja ajaen tai parhaimmillaan koska vanhemmat haluaa sitä omalle lapselle. Seurassa osaamattomat ihmiset tämän hyväksyy, koska ei haluta, että kellekään tulee paha mieli ja halutaan itse olla mukavia, ehkä jopa vastapalveluksen toivossa:). Kun Pelaajapolku ei perustu tietoon: osaamiseen, kehittymiseen, yksilöllisiin kehityskohteisiin ja säännölliseen harjoitteluun, syö se koko pelaajakehitystoiminnalta pohjan. Ei ymmärretä lainkaan että se on karhunpalvelus pelaajalle, joka ei sitä omalla tekemisellä ja tasolla välttämättä ansaitse ja toisaalta, se on väärin niitä hiljaisia pelaajia kohtaan jotka todellisuudessa sen ansaitsisi. Niin me jatketaan tätä pelaajakehitys fuskaamista, jolla todellisuudessa viedään uskottavuutta koko toimintaa kohtaan. Nyt jos näitä tehdään kuten olen ymmärtänyt jo 9-10 vuotiaille, eikä tosiaankaan aina urheilullisin tiedolla johtamisen periaatteella,  niin voidaan vaan kuvitella mikä on lopputulema.