TB-sarjat 2025

[dembele]

En tiedä, ehkä on sitten helpompaa pelata joukkueena kun ei ole palloliiton hulinat häiritsemässä

Mitkä hulinat ja ovatko ne toisaalta koskaan Puotilan suunnalla vaikuttaneetkaan?

[Merten]

Mitkä hulinat ja ovatko ne toisaalta koskaan Puotilan suunnalla vaikuttaneetkaan?

Kyllä se vähäinenkin hulina mitä on näkynyt tuntuu siirtyneen Töölöön ja Tapiolaan. Ainakin tuntuu että pelaajia on vähemmän telakalla kun ei tarvitse rampata jokaisen pelin välissä Eerikkilässä.

[Pelaaja222]

Kyllä se vähäinenkin hulina mitä on näkynyt tuntuu siirtyneen Töölöön ja Tapiolaan. Ainakin tuntuu että pelaajia on vähemmän telakalla kun ei tarvitse rampata jokaisen pelin välissä Eerikkilässä.

Valtilla ei ole yhtään maju tai alueleiritystason pelaajaa BSM-ryhmässä. Joukkue on yhtenäinen, ei oikeastaan yhtäkään ”tähteä”, ainoastaan joukkue joka toteuttaa kohtalaisesti sovittua pelitapaa ja pelaa ns yksinkertaista futista. Se riitti tänä keväänä SM-sarjaan.

[elanalistadefutbol]

.... että näemme ongelmia B-ikäisissä, mutta ne ongelmat ovat syntyneet aiemmin - suurinpiirtein ikävuosina 6-13. Ei ole olemassa sellaista talenttivalmennusfakiiria, joka taikoo puujaloista futaajia teini-iän jälkeen. Joku yksittäinen poikkeus tietysti aina, mutta noin periaatteessa vaikka liigaseurojen parempi panostaminen TB-joukkueisiin ei ehkä ole se varsinainen ratkaisu.

Nämä nykyiset TBSM-seurat eivät ole sattumaa. Mukana on mm. seuroja, seurayhteisöjä ja paikkakuntia, joissa on ollut noin 10 vuotta sitten 5v5- & 8v8-ikäluokissa laajaa ja/tai laadukasta (=vähintään muita parempaa) tekemistä joko prosessin tai satunnaisten hyvien tyyppien toimesta.

Jos useampi seura pystyisi kasvattamaan lajiin rakastuneiden ja perusominaisuudet kehittäneiden määrää varhain, ei teini-iän normaali lopettamisaalto iskisi niin lujaa.  Joku viisaampi voi ehdottaa, mitä johtamistason muutoksia tämä vaatisi.

Jos majupelaajien tai ulkomailla pelaavien pelaajien seuraluetteloa katsoo, pelaajia tulee sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa luonnollisesti ajautuvat isompiin seuroihin, mutta todellisuudessa seuroilla ja niiden valmennuksella ei ole kovinkaan suurta merkitystä siihen, mikä pelaajasta tulee, koska viime kädessä kyse on yksilöstä, ihmisestä, joka kokee ja elää elämäänsä yksilöllisesti, ja jonka elämä rakentuu koetun päälle ja ennen kaikkea siihen, miten ihminen pystyy kovassa kilpailutilanteessa menestymään. Loppujen lopuksi näitä yksilöitä on vähän. Hyvänä esimerkkinä siitä on Lucas Bergströmin kommentit HS:ssä:

Englannissa hänen piti oppia ohjaamaan peliä englanniksi, ja siinä meni oma aikansa. Hänen täytyi myös oppia kilpailemaan pelipaikastaan.

Englannissa hänen piti oppia ohjaamaan peliä englanniksi, ja siinä meni oma aikansa. Hänen täytyi myös oppia kilpailemaan pelipaikastaan.

”Suurin osa energiasta harjoituksissa meni kilpailemiseen, jotta saisin enemmän peliaikaa.”

Toinen esimerkki HS:stä:

Äidin mukaan Niklas Pyyhtiä on lapsesta saakka ollut todella huono häviäjä

Kylmä fatkta on, että seuratoiminnalla valitettavasti ei tehdä huippupelaajia, joten loppujen lopuksi on aivan sama minkä tasoista toimintaa seuroissa on, koska pelaajat itse tekevät itsestään pelaajia kovalla henkilökohtaisella työllä ja psykkisillä ominaisuuksilla, joita pelaajat eivät itse pysty valitsemaan, sillä osa niistä on geneettisiä ja loput syntyy ihmisen kasvun myötä. Maailma on täynnä helvetin hyviä ja taitavia pelaajia, joista ei ikinä tullut mitään, koska pää ei kestänyt. He olivat pään osalta liian pehmeitä eikä maailmasta löydy yhtään psyykkistä valmentajaa tai kallon kutistajaa, joka näkee ihmisen pään sisälle ja pystyy muokkaamaan ihmisen persoonaa tiettyyn suuntaan.

Jalkapallo on kilpaurheilua, jossa pärjää vain jos osaa ja kykenee kilpailemaan. Suomalaisista taas ei ikinä tule sen kummosempia, jos täällä jatketaan pullamössöpöllöpoluilla ja kuvitellaan, että B--kurssin käynyt entinen keihäänheittäjä tai drop-out futari on fakiiri, joka osaa kehittää pelaajia. Ei maailmalla turhaan ole akatemioita, joissa aste asteelta karsitaan jyvät akanoista. Suomessa taas jyvistä koitetaan tehdä akanoita.

T18SMK
ONS viritteli yllätystä FC Espoota vastaan kun johtivat 0-2, mutta lopulta taipuivat 5-3.
Laskuvirheeni takia Valtille riittikin EPS:n maalin voitto Gnistanista varmistamaan paikan SM-sarjassa.
Karsintaan siis Gnistan ja Ilves.

Onssin osalta kyse ei taida olla yllätyksistä, vaan seurajohdon pitkäjänteisestä sekoilusta, jonka hedelmiä seurassa kannetaan. Eikä seura toki ole ainoa Suomenmaassa, vaan näitä äitien harrasteseuroja on muitakin. Sääli vain, että näillä harrastelijoilla ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä ja ymmärrystä siitä, mitä he toiminnallaan tekevät. Mutta sinänsä tällaiset hölmöt ovat pyörittäneet maailmaa tuhansia vuosia, kuten Oxenstiernan toteamus 1500-luvulta osoittaa "Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".

[Jortsukka]

Jos majupelaajien tai ulkomailla pelaavien pelaajien seuraluetteloa katsoo, pelaajia tulee sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa luonnollisesti ajautuvat isompiin seuroihin, mutta todellisuudessa seuroilla ja niiden valmennuksella ei ole kovinkaan suurta merkitystä siihen, mikä pelaajasta tulee, koska viime kädessä kyse on yksilöstä, ihmisestä, joka kokee ja elää elämäänsä yksilöllisesti, ja jonka elämä rakentuu koetun päälle ja ennen kaikkea siihen, miten ihminen pystyy kovassa kilpailutilanteessa menestymään. Loppujen lopuksi näitä yksilöitä on vähän. Hyvänä esimerkkinä siitä on Lucas Bergströmin kommentit HS:ssä:

Tämähän nyt ei pidä nykyisin paikkansa. Tai siis kyllä pelaajia tulee vieläkin pienemmistä seuroista, mutta esim. Englannin poikien U21 joukkue joka pelaa kisoissa osoittaa hyvin muutoksen johonkin 10-15 vuoden takaiseen. Englannin joukkueesta n.75% on pelannut alle 12-vuotiaana isossa akatemiassa ja lähes 50% jo alle 10-vuotiaana on ollut ManC, Chelsea, Arsenal, Leeds, jne. tasoisissa akatemioissa. Noin 33% taisi olla sellaisia että olivat jo 8-vuotiaana näissä isoissa akatemioissa.

Nykyisin parhaiden akatemioiden toiminta on niin laadukasta valmennuksen, kokonaisvaltaisen kehityksen, jne. suhteen niin oikeasti näillä on isosti merkitystä. Se miksi esim. Suomessa tyttöfutiksessa näin ei ole, ei johdu muusta kuin että täällä toiminta on paskaa, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa.

Ja tottakai lopussa kyse on aina yksilöistä, mutta todennäköisyys siis päästä jostain Chelsean akatemiasta huipulle on vaan valtavasti isompi kuin HJK:n Akatemiasta. Ja tämä ei johdu yksilöstä vaan laadusta millä tehdään, tällöin myös parhaiden yksilöiden mahdollisuus tulla mahdollisimman hyväksi nousee paljon.

[Pelaaja222]

Tässä suomalaisen nais,- ja tyttöfutiksen haukkumisessa kannattaa muistaa että lopulta pelaaja itse päättää paljonko haluaa panostaa futikseen. Karu fakta on, että maailmalla on kourallinen naisia jotka tienaavat futiksesta sen verran että heillä on uran jälkeen mahdollisuus elää säästöillään. Kilpailu on kovaa ja karua, uskokaan tai älkää, myös nuoret naispelaajat ovat älykkäitä ja miettivät tarkkaan mitä kannatta uhrata uran takia. Mikäli vaakakupissa on opiskelupaikka oikiksessa, kauppakorkeassa, lääkiksessä ym en yhtään ihmettele että se vie pidemmän korren kuin unelma tavoittelu kv akatemiassa jossa matkan varrella tippuminen on paljon todennäköisempää kuin putken läpi taaplaaminen.

Sen sijaan että haukumme täällä toimintaa kannattaa muistaa realiteetit, opiskelemalla kunnolla luo itselleen mitä todennäköisemmin paremmin elämän kuin akatemiassa rouhimalla ja kesken kaiken tippumalla tyhjän päälle.

[dembele]

Tässä suomalaisen nais,- ja tyttöfutiksen haukkumisessa kannattaa muistaa että lopulta pelaaja itse päättää paljonko haluaa panostaa futikseen.

Totta, mutta se ei estä "haukkumasta" toimintaa sillä päätösten teko loppupeleissä itse ei liity asiaan. Toiminnan laatu määrittää sen, haluaako ylipäänsä lainkaan jatkaa ja se ei ole pelkkä rahaktsymys. Todennäköisesti naisten sarjoissa naisten puutteessa pelaavien alaikäisten osuus ja sen kehitys ajan mittaan on hyvä mittari naisjalkapallon Tiedolla johtamisen tasolle.

Sen sijaan että haukumme täällä toimintaa kannattaa muistaa realiteetit, opiskelemalla kunnolla luo itselleen mitä todennäköisemmin paremmin elämän kuin akatemiassa rouhimalla ja kesken kaiken tippumalla tyhjän päälle.

Se, että täältä puskista huutelee lähinnä kehitysehdotuksia kuuroille korville on aika hyödytöntä, se on totta.

OT: Mutta mitä ihmeen vikaa on ammattikorkeakoulussa? Aika asenteellista... Terv. Liiketoimintakonsultti (muttei AMK)

[Teleguy]

Se, että täältä puskista huutelee lähinnä kehitysehdotuksia kuuroille korville on aika hyödytöntä, se on totta.

OT: Mutta mitä ihmeen vikaa on ammattikorkeakoulussa? Aika asenteellista... Terv. Liiketoimintakonsultti (muttei AMK)

Tai sitten keskittyy vaan futikseen eikä opiskele, jos tuntuu tylsältä. Käy satunnaisesti töissä Cittarin kassalla ja hommaa ymmärtäväisen futiksesta tykkäävän miehen, jonka kanssa perustaa perheen.
Noinkin voi elää!

[dembele]

[OT:] Miksi  miehen? Aika asenteellista...

Lajirakkauden ohella varakkuudestakaan ei ole haittaa. Ei kuitenkaan tarvitse olla seuran päärahoittaja.
[/OT]

[Pelaaja222]

OT: Mutta mitä ihmeen vikaa on ammattikorkeakoulussa? Aika asenteellista... Terv. Liiketoimintakonsultti (muttei AMK)

Ei yhtään mitään, valitsin tarkoituksella ns perinteisiä hyvän palkan toimialoja. Olisi tuohon voinut lisätä halutessaan vaikka liikennelentäjän jossa päästään hyville ansioille (kalliilla) opistotason koulutuksella.

Mitö keskusteluun tulee niin onko kukaan foorumin tietäjistö kysynyt pelaajilta miten he kokevat asiat, mitkä ovat heidän tavoitteet ym. Vai onko oletus että pelaajat ovat ”solumassaa” josta jalostetaan sitten se 1-2 huippua per ikäluokka. Loput ovat sitten ”pussihousuja” kuten sain taannoin katsomossa kuulla yhden tietäjän kertoessa kovaan ääneen T14 joukkueen jako ELL:iä ja ykköstä pelaaviin joukkueisiin. Ykkösessä pelasi hänen analyysissa pussihousujengi.

[Nigel Kugelschfeir]

Mitä enemmän pelaajamassaa, sitä enemmän niitä lahjakkuuksiakin voisi olla. Suomessa nyt kukaan jää mihinkään tyhjän päälle vaikka panostaisi lukion jälkeen pari vuotta futikseen tai vaikka lukiosta saisikin vähän huonommat paperit tai kävisi neljässä vuodessa. Tietysti jos pääsee suoraan lukiosta lääkikseen niin sitten kannattaa mennä sinne.

[Pelaaja222]

Mitä enemmän pelaajamassaa, sitä enemmän niitä lahjakkuuksiakin voisi olla. Suomessa nyt kukaan jää mihinkään tyhjän päälle vaikka panostaisi lukion jälkeen pari vuotta futikseen tai vaikka lukiosta saisikin vähän huonommat paperit tai kävisi neljässä vuodessa. Tietysti jos pääsee suoraan lukiosta lääkikseen niin sitten kannattaa mennä sinne.

Mitä pelaajat haluavat, miten pelaajat kokevat vallitsevan tilanteen? Onko kukaan muistanut kysellä heiltä.

Toinen haaste on korvaukset ammattilaisuuden vaateeseen vastaamisesta. Suomessa saat verkkarit, ruokaa kerran päivässä ja ehkä hyvällä tuurilla 300€/kk vaivanpalkkaa. Siinä on sitten helppo itsenäistyä ja muuttaa omilleen. Ulkomaille voi yrittää mutta ei se mitenkään sanottua ole että sinne heti kirjoitusten päätteeksi pääsisi…

[dembele]

Mitö keskusteluun tulee niin onko kukaan foorumin tietäjistö kysynyt pelaajilta miten he kokevat asiat, mitkä ovat heidän tavoitteet ym. Vai onko oletus että pelaajat ovat ”solumassaa” josta jalostetaan sitten se 1-2 huippua per ikäluokka.

Foorumin tietäjissä saattaa olla majuputkessa olevien yksilöiden vanhempiakin, ja heidän olisi hyvä kysyä viimeistään ns. nyt, muiden ei. Ammattitaitoinen valmennushan on tuon jo kysynyt heti U15-vaiheessa eikä ole antanut eikä edelleenkään anna vahingossakaan sellaista käsitystä että a) olen aika h..tin hyvä kun minut valittiin b) olen maan matonen ja Palloliiton muovailtavaa massaa. Vai onko sinulla itselläsi enemmänkin tietoa ja siksi usutat meitä muita kysymään?

[Pelaaja222]

Foorumin tietäjissä saattaa olla majuputkessa olevien yksilöiden vanhempiakin, ja heidän olisi hyvä kysyä viimeistään ns. nyt, muiden ei. Ammattitaitoinen valmennushan on tuon jo kysynyt heti U15-vaiheessa eikä ole antanut eikä edelleenkään anna vahingossakaan sellaista käsitystä että a) olen aika h..tin hyvä kun minut valittiin b) olen maan matonen ja Palloliiton muovailtavaa massaa. Vai onko sinulla itselläsi enemmänkin tietoa ja siksi usutat meitä muita kysymään?

Pelaajilta kysytään tavoitteista. Toivottavasti myös kerrotaan mikä on realismia ja miten rakaa kilpailu on maailmalla.

[elanalistadefutbol]

Tämähän nyt ei pidä nykyisin paikkansa. Tai siis kyllä pelaajia tulee vieläkin pienemmistä seuroista, mutta esim. Englannin poikien U21 joukkue joka pelaa kisoissa osoittaa hyvin muutoksen johonkin 10-15 vuoden takaiseen. Englannin joukkueesta n.75% on pelannut alle 12-vuotiaana isossa akatemiassa ja lähes 50% jo alle 10-vuotiaana on ollut ManC, Chelsea, Arsenal, Leeds, jne. tasoisissa akatemioissa. Noin 33% taisi olla sellaisia että olivat jo 8-vuotiaana näissä isoissa akatemioissa.

Nykyisin parhaiden akatemioiden toiminta on niin laadukasta valmennuksen, kokonaisvaltaisen kehityksen, jne. suhteen niin oikeasti näillä on isosti merkitystä. Se miksi esim. Suomessa tyttöfutiksessa näin ei ole, ei johdu muusta kuin että täällä toiminta on paskaa, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa.

Ja tottakai lopussa kyse on aina yksilöistä, mutta todennäköisyys siis päästä jostain Chelsean akatemiasta huipulle on vaan valtavasti isompi kuin HJK:n Akatemiasta. Ja tämä ei johdu yksilöstä vaan laadusta millä tehdään, tällöin myös parhaiden yksilöiden mahdollisuus tulla mahdollisimman hyväksi nousee paljon.

Suomessa tuo ei ole mahdollista, koska täällä ”tiedetään”, että alle -15 -vuotiaista ei voi tietää, että kenestä tulee mitäkin. Ilmeisesti Englannissa ei vielä tätä tiedetä. Englannin osalta kannattaa huomioida, että nykyisin pelaajia skoutataan jo pienestä pitäen ja kilpailu pelaajista on kovaa, joten osumatarkkuus valinnoissa lienee parempi kuin ennen.

Mutta oli valinnat millaisia tahansa, jatkuva kilpailu on ainoa keino kasvattaa ja opettaa pelaajia kilpailemaan, sekä lopulta löytämään ne joiden pää jatkuvaa painetta kestää. Toki aina löytyy muutamia poikkeuksia, joiden temperamentti, Kelttikangas-Järvinen teoriaan pohjautuen, on synnynnäisesti sellainen, että he ovat immuuneja kilpailun synnyttämille paineille.

[Pelaaja222]

Mutta oli valinnat millaisia tahansa, jatkuva kilpailu on ainoa keino kasvattaa ja opettaa pelaajia kilpailemaan, sekä lopulta löytämään ne joiden pää jatkuvaa painetta kestää. Toki aina löytyy muutamia poikkeuksia, joiden temperamentti, Kelttikangas-Järvinen teoriaan pohjautuen, on synnynnäisesti sellainen, että he ovat immuuneja kilpailun synnyttämille paineille.

Riittäkö meillä pelaajamassa siihen että pienestä pitäen kilpaillaan peliajasta ja ne jotka vaikkapa kasvavat myöhemmin kuin toiset tai muuten kehittyvät hitaammin ei ole tarjolla kuin ”penkkiurheilua”? Vai onko laajan porukan pitöminen mukana laadukkaassa toiminnassa mahdollisimman pitkään parempi vaihtoehto luoda huippuyksilöitä? En todellakaan tiedä vastausta mutta ikäluokat pienenevät jatkuvasti ja se näkyy kyllä harrastajamäärissä melko nopeasti.

[Nigel Kugelschfeir]

No aika vaikea sitä kilpailullisuutta on lisätä kun jos johonkin saataisiin tarpeeksi pelaajia niin siihen kakkosryhmään joutuneet lähtee sitten toiseen seuraan jossa luvataan se kilpaporukan paikka. PK-seudulla kun porukoita riittää. Päästään siinä sitten tilanteeseen että kaikilla on se 15-20 pelaajaa 8vs8 vaiheessaja toimintaa on vaikeaa saada järkeväksi. Johonkin Chelsean akatemiaan on turha verrata kun siellä nyt on vähän eri meininki, enemmän johonkin Ruotsiin tms missä ei pelaajia ihan joka paikasta tule.

[Slither54]

Tämähän nyt ei pidä nykyisin paikkansa. Tai siis kyllä pelaajia tulee vieläkin pienemmistä seuroista, mutta esim. Englannin poikien U21 joukkue joka pelaa kisoissa osoittaa hyvin muutoksen johonkin 10-15 vuoden takaiseen. Englannin joukkueesta n.75% on pelannut alle 12-vuotiaana isossa akatemiassa ja lähes 50% jo alle 10-vuotiaana on ollut ManC, Chelsea, Arsenal, Leeds, jne. tasoisissa akatemioissa. Noin 33% taisi olla sellaisia että olivat jo 8-vuotiaana näissä isoissa akatemioissa.

Nykyisin parhaiden akatemioiden toiminta on niin laadukasta valmennuksen, kokonaisvaltaisen kehityksen, jne. suhteen niin oikeasti näillä on isosti merkitystä. Se miksi esim. Suomessa tyttöfutiksessa näin ei ole, ei johdu muusta kuin että täällä toiminta on paskaa, varsinkin nuoremmissa ikäluokissa.

Ja tottakai lopussa kyse on aina yksilöistä, mutta todennäköisyys siis päästä jostain Chelsean akatemiasta huipulle on vaan valtavasti isompi kuin HJK:n Akatemiasta. Ja tämä ei johdu yksilöstä vaan laadusta millä tehdään, tällöin myös parhaiden yksilöiden mahdollisuus tulla mahdollisimman hyväksi nousee paljon.

Tässäkin perustella on tärkeää huomioida muutama seikka. Ensinnäkin se, että jonnekin junioripyramidin huipulle päätyy isolla prosentilla pelaajia, jotka ovat olleet jo kohtuu nuorena suuressa akatemiassa ei edelleenkään vielä varmista yhtään mitään, kun aletaan puhua aikuistason ammattilaisvaiheesta. Näissä akatemioissa verrattuna Suomeen on kuitenkin tosiaan se ero, että siellä eletään ja hengitetään futista 100-prosenttisesti. Lisäksi mukana on elanan mukainen kilpailu, joka on helppo todeta, mutta vain sen näkemällä voi itse ehkä jollakin tasolla ymmärtää, kuinka raadollista tuo touhu on. Itse myönnän, että minulla ei ole mitään kokemuksia mistään, mutta ymmärrän, että meininki on muualla pikkaisen eri kantimissa.

Toinen seikka on juurikin elanankin mainitsema skouttaus. Valmennus on varmasti laadultaan ihan eri sfääreissä, mitä se keskimäärin on Suomessa, mutta tärkein pointti on kuitenkin se, että erityisesti poikien puolella on tietyt (ehkä häilyvät ehkä ei, en tiedä) raja-arvot tietyissä ominaisuuksissa sekä taidoissa, joiden perusteella on mahdollista tehdä tätä tarkempaa skouttausta jo nuorempana. Hitaasta pelaajasta ei tule nopeaa, vaikka mitä tekisi. Verrattuna jälleen Suomeen ja erityisesti tyttöpuolen kehitykseen, niin tällaisilla raja-arvoilla kun aletaan rajaamaan meiltä pelaajia pois vaikkapa junnumajuputken alkupäässä, niin ei meillä riittäisi tuonne enää edes avauskentällistä sellaisia pelaajia, jotka läpäisisivät vastaavat kriteerit, joita poikapuolen junnuilla huippuakatemiassa vaaditaan kuitenkin tyttöjen fysiikalle arvoja muokaten. Kyllähän tuosta massasta on silloin aika vaikeaa tehdä kilpailullista ja kehitykseltään samankaltaista ympäristöä tähän maahan.

Kolmas seikka puolestaan on se, että mikäli määrittelisimme omassa maassa Palloliiton talenttiseurat näiksi "isoiksi" seuroiksi, niin olisikin hyvin mielenkiintoista nähdä vastaavat prosenttiluvut vaikkapa vanhimman tyttöikäluokan osalta, vaikka edes nykyisen seuran osuuksia vertaillen. Käytännössä kaikki täällä kuitenkin jollakin tasolla olettavat, että tiettyyn seuraan kuuluessa, pelaajan on helpompi päästä juniorimaajoukkueisiin mukaan, jolloin majuvalintojen kautta minkään perusteleminen on hyvin kyseenalaista. Kun prosentit alkaa huidella noin korkeilla tasoilla kuin mainitsemasi Englannin luvut ovat, silloin kannattaa myös miettiä, miten paljon siellä jollakin muilla seikoilla saattaa olla merkitystä maajoukkuevalintojen suhteen kuin puhtaasti taidoilla.

[Petteri22]

Suomessa tuo ei ole mahdollista, koska täällä ”tiedetään”, että alle -15 -vuotiaista ei voi tietää, että kenestä tulee mitäkin. Ilmeisesti Englannissa ei vielä tätä tiedetä. Englannin osalta kannattaa huomioida, että nykyisin pelaajia skoutataan jo pienestä pitäen ja kilpailu pelaajista on kovaa, joten osumatarkkuus valinnoissa lienee parempi kuin ennen.

Mutta oli valinnat millaisia tahansa, jatkuva kilpailu on ainoa keino kasvattaa ja opettaa pelaajia kilpailemaan, sekä lopulta löytämään ne joiden pää jatkuvaa painetta kestää. Toki aina löytyy muutamia poikkeuksia, joiden temperamentti, Kelttikangas-Järvinen teoriaan pohjautuen, on synnynnäisesti sellainen, että he ovat immuuneja kilpailun synnyttämille paineille.

Vertailu miesten ammattilaissarjojen ja suomalaisten tyttöjen/naisten maksimissaan neljäsosa-ammattilaissarjojen suhteen on typerää. Jos tarjolla Suomessa on verkkarit niin paljonko se painaa jos opiskelun kautta saat duunin jossa tienaat 15-30x /kk mitä futaamalla.
Suomessa voi olla vaikka 1000 scouttia seuraamassa pelaajia, mutta kotimaisilla seuroilla ei ole pelaajille ihmeitä tarjota.
Tiettyyn pisteeseen asti Suomessa pelaaja pääsee riittävän tason omaavana ja pelaamisestaan maksavana esim. HJK pelaamaan 13-15-vuotiaana.
Mikään tae tai merkki pelaajan tulevaisuuden tasosta se ei ole. Niin kauan kun pelaaja kustantaa itse pelaamisen, niin vertailua edes puoliammattilaissarjoihin ei kannata tehdä.

[Petteri22]

Tämä lohko on harvikaisen selvä. VJS voittaa PaRin. JyPK voittaa Peltirummun.

1. JyPK
2. VJS

Minkään muun ennustaminen kertoo irtautumisesta arkitodellisuudesta.

PaRi sössi jatkokarsintapaikan tappiolla, mutta kuittasi voiton VJS vieraissa. PaRi vielä kapealla rosterilla pelissä.
Juniori-STPS vielä kuittasi VJS:n ohi voitolla HPS:sta.
VJS hävisi vain lohkossa paremmin sijoittautuneilla. Runsasmaaliset voitot heittopusseista eivät riittäneet.

Jatkokarsintaan ykkösestä siis JyPK yj, WFA yj, PPJ ja TuWe.

[2fst4u]

Palataanpas takaisin pelaajakehitys- ja elämänvalintakeskustelusta aiheen pariin.

Tänään ratkesi Eteläisen Alueen nousijat Kakkosesta Ykköseen kun Lohko 1:ssä NJS - VJS/U16 päättyi  1-1. Tämä riitti NJS:lle nousuun ennen VJS:ää, sillä lohkon voittanut KaPy on nousukiellossa.

Lohko 2.:ssa HyPS/RiPS yj. voitti lohkonsa ja nousee. En lähde kaikkia sarjoja kahlaamaan läpi, mutta joukkueessa yksi ison kentän sarjojen tehokkain pelaaja: Aino-Emilia Korpisaari teki 9 ottelussa 27 maalia eli 3 maalia per ottelu. Saapa nähdä jatkuuko maalitehtaiöu myös Ykkösessä.
Kävin katsomassa pelaajan "statseja" ja ottelutahti on hurja, sillä Kevät-kaudella ehtinyt pelata myös 9 Naisten Etelän Kolmosen pelissä ja iskenyt niissäkin jo 14 maalia.

[dembele]

Toki aina löytyy muutamia poikkeuksia, joiden temperamentti, Kelttikangas-Järvinen teoriaan pohjautuen, on synnynnäisesti sellainen, että he ovat immuuneja kilpailun synnyttämille paineille.

Keltikangas-Järvinen on Liisan sukunimi. Noissa on vielä kahta alalajia, joista toinen saa itsestään kaikki irti, toinen ei.

[Pelaaja222]

Vertailu miesten ammattilaissarjojen ja suomalaisten tyttöjen/naisten maksimissaan neljäsosa-ammattilaissarjojen suhteen on typerää. Jos tarjolla Suomessa on verkkarit niin paljonko se painaa jos opiskelun kautta saat duunin jossa tienaat 15-30x /kk mitä futaamalla.
Suomessa voi olla vaikka 1000 scouttia seuraamassa pelaajia, mutta kotimaisilla seuroilla ei ole pelaajille ihmeitä tarjota.
Tiettyyn pisteeseen asti Suomessa pelaaja pääsee riittävän tason omaavana ja pelaamisestaan maksavana esim. HJK pelaamaan 13-15-vuotiaana.
Mikään tae tai merkki pelaajan tulevaisuuden tasosta se ei ole. Niin kauan kun pelaaja kustantaa itse pelaamisen, niin vertailua edes puoliammattilaissarjoihin ei kannata tehdä.

Tässä kiteytyy erinomaisesti koko kupletin juoni. Täällä vaaditaan ammattilaisen tasoa mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Ja myös pelaajat tämän ymmärtävät jo varsin nuorina joten panostus on sen mukainen mikä on odotus tulevaisuudesta.

[dembele]

Lohko 2.:ssa HyPS/RiPS yj. voitti lohkonsa ja nousee. En lähde kaikkia sarjoja kahlaamaan läpi, mutta joukkueessa yksi ison kentän sarjojen tehokkain pelaaja: Aino-Emilia Korpisaari teki 9 ottelussa 27 maalia eli 3 maalia per ottelu. Saapa nähdä jatkuuko maalitehtaiöu myös Ykkösessä.

Oho... Saapa nähdä onko jo piankin vielä näin myöhäiselläkin iällä mukana maju-kuvioissa, vai onko seura Ykkösessäkin väärä, ja haluaako edes jättää HyPS:n jos niin kehoitetaan/pyydetään. Osunee sentään tarkkailijoiden kiikareihin syyskaudella jos on jotenkin onnistunut pysyttelemään katveessa tähän saakka siellä alasarjoissa.

[Slither54]

Tässä kiteytyy erinomaisesti koko kupletin juoni. Täällä vaaditaan ammattilaisen tasoa mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Ja myös pelaajat tämän ymmärtävät jo varsin nuorina joten panostus on sen mukainen mikä on odotus tulevaisuudesta.

Tämä on ajattelutapana täysin väärä, vaikka samaan lopputulokseen johtaakin. Se todellisuus iskee yhdellä jos toisella siellä 15-20 ikävuoden välissä. Yleensä heikommissa tiimeissä hyvällä pelaajalla vähän aiemmin, kun yllättäen ei ollakaan niin hyviä kuin luullaan ja niillä tavoitteellisimmin harjoitelleilla sitten tuolla loppupäässä. Eivät pelaajat ajattele asiaa juniori-ikäisinä suurimmaksi osaksi ollenkaan aikuismaisesti, että "ei tästä ammattia saa, joten turhaa panostaa". Tai ei ainakaan kaikki, kun mietitään yksittäisen "suosituimman" lajin pelaajakuntaa ja sen kärkipäätä. Se panostamiseen liittyvä pohdinta tehdään pääasiassa tuolla mainitsemani ikäluokkien aikana ja hyvin usein ihan jostain muista syistä kuin ammatinvalinnan näkökulmasta. Mutta toki se kyllä kertoo siitä, mitä koitat tuoda esiin eli millaisessa maailmassa me eletään. Huipputason yksilöurheilija on tässä maassa helpompaa kehittää, koska se ei vaadi vähintään tusinan muun henkilön panostusta siinä ohella, jotta oma kehittyminenkin voisi olla parempaa. Tosin siinäkin on taidettu mennä enemmän tai vähemmän metsään viimeisten parin vuosikymmenen aikana ihan viimeisiä vuosia lukuunottamatta.