TB-sarjat 2025

[Pelaaja222]

Minkä laadun? Toiminnan? Valmennuksen?

Sori, ala-arvoisen huonoa suomea minulta. Yritin sanoa että usein potentiaaliset uudet pelaajat (ja heidän vanhemmat) tuijottavat joukkueen sarjamenestystä ja vetävät siitä yhtäläisyysmerkit valmennuksen laatuun. On muita, paljon parempia mittareita jotka kertovat valmennuksen (ja pelaajakehityksen) laadusta juniorijalkapallossa.

[dembele]

Joo, taisin arvatakin mutta kysyin silti vähän kiusallani. Ja totta, vanhemmat myös. No sitten sieltä lähteekin valmentaja aidan vielä vihreämmälle puolelle ja vie puolenkymmentä avainpelaajaa mukanaan kuten nyt vaikkapa paluumuuttaja Garcias nyt Hoinka -> EPS (toinen erä, kauden 2024 alussa lähti eka). Aika sattumanvaraista on "laatu" mutta em. usein näennäisen laatuvaikutelman perässä vaeltava pelaajamassa korvaa sen - kun on paljon pelimerkkejä niin on helpompi voittaa.

Se välillä ihmetyttää miten tuon laatuvaikutelman säilyttämiseksi toteutettu tuloshakuinen peluuttaminen tuottaa rasitusvammoja ja joskus pitkäaikaisiakin poissaoloja - sen ohella että palautumisjaksot sarjakaudella jäävät vähiin ja hidastavat kehitystä - mutta silti sitä katsotaan pelaajakehitykseksi jos vaan joukkue pärjää muihin verrattuna. Ei se puolen vuoden kuntoutumistauko ainakaan niitä huono-onnisempia enemmän palaavia kovin paljno kehitä.

[Pelaaja222]

Se välillä ihmetyttää miten tuon laatuvaikutelman säilyttämiseksi toteutettu tuloshakuinen peluuttaminen tuottaa rasitusvammoja ja joskus pitkäaikaisiakin poissaoloja - sen ohella että palautumisjaksot sarjakaudella jäävät vähiin ja hidastavat kehitystä - mutta silti sitä katsotaan pelaajakehitykseksi jos vaan joukkue pärjää muihin verrattuna. Ei se puolen vuoden kuntoutumistauko ainakaan niitä huono-onnisempia enemmän palaavia kovin paljno kehitä.

Älä muuta sano. TBSM löytyy useita pelaajia joilla nyt elokuun puolivälissä on kasassa reilusti yli 2000 minuuttia peliaikaa 2-3 eri sarjassa. Sitten pahimmillaan samassa joukkueessa on pelaajia joilla minuutteja 2-300 samaan aikaikkunaan. Pahimmillaan ensimmäiset loukkaantuvat ja ovat sen 6-12kk sivussa ja jälkimmäiset kyllästyvät ”penkkiurheiluun” ja lyövät nappikset naulaan…

[dembele]

Joskus käy niinkin että joku talentti jättää lajin pitkän loukkaantumisesta johtuneen tauon päätteeksi. Aika mielenkiintoista ettei pelaajakehitystä nähdä kokonaisuutena pelaajien kehittämisenä edes B-ikäluokan parilla korkeimmalla tasolla, jossa nyt ei enää pelaa ihan ketä vaan...

[Pelaaja222]

Joskus käy niinkin että joku talentti jättää lajin pitkän tauon päätteeksi. Aika mielenkiintoista ettei pelaajakehitystä nähdä kokonaisuutena pelaajien kehittämisenä edes B-jkäluokan parilla korkeimmalla tasolla, jossa nyt ei enää pelaa ihan ketä vaan...

Voiko tässä vaikuttaa se, että naisten futiksessa siirtokorvaukset ovat niin pieniä ettei pelaajakehitystä parempiin sarjoihin nähdä järkevänä vaan pyritään vain siihen että ns maksavia pelaajia olisi maksimimäärä.

[dembele]

Joko tuo, osaamattomuus tai laiskuus. Todennäköisesti useamman yhdistelmä.

[Slither54]

Pidän jotenkin naivina ajatuksena, että toiminta pohjautuu puhtaasti vain maksavien asiakkainen lisäämiseen, mutta voihan se toki olla joissain tapauksissa paikkansa pitäviäkin. Joskus ennen koronaa jo lueskelin muistaakseni jopa tämän sivun kautta jonkun koripallosta tutumman kaverin ehdotuksia siitä, miten valmentaja voisi "myydä" itseään seuroille, jotta nämä pääsisivät tästä muutaman sadan kulukorvauksista kohti täysipäiväisyyttä perustellulla tasolla. Tuosta tuli jo kuva, että junioritoimintaa järjestävillä tahoilla ei välttämättä ole hirveästi käsitystä taloudenpidon hoitamisesta tai seuran kasvattamisesta, joten en oikein usko tätä tapahtuvan vieläkään seuroissa, jos pelkästään Kansallisen Liigan seuroihin tarvitaan Liiton rahoilla markkinointi henkilöitä tätä tekemään. Mutta eipä osaamattomuus tietysti estä kullan kiiltoa silmistä tai oman intohimon tuoman satutarinan kehittämistä (esim. täysipäiväinen työ jalkapallon parissa tai olosuhteiden kehittäminen) muiden rahoilla.

Menestyksen tavoitteleminen hinnalla millä hyvänsä puolestaan kuulostaa jotenkin paljon järkevämmältä selitykseltä sille, miksi toiminta ei välttämättä oikeasti kehity oikein mihinkään. Lyhytkatseisesti tietenkin se näyttää paremmalta, mikäli sattumankaupalla pari keskivertoa parempaa ikäluokkaa ja nostaa seuran imagoa jollakin tasolla hetkellisesti korkeammalle. Pk-seudulla tämä voinee tosiaan tuottaa sen, että imua alkaa syntyä seuraan, joka mahdollistaa tämän aseman ylläpitämisen hieman pidemmälläkin välillä, mutta käytännössä missään muussa Suomen suurimmista kaupungeista tämä ei ole mahdollista vaan todellisuus iskee kasvoille pari vuotta myöhemmin, kun seuraavien ikäluokkien kohdalla ei olla onnistuttu yhtä lailla/käynyt yhtä hyvä tuuri. Tämä näkyy tietysti erityisesti tyttöjen puolella, kun edes jollakin tasolla osaavia tekijöitä sekä myös harrastajia on murto-osa poikapuoleen verrattuna. Tämä tietenkin näkyy puolestaan näissä loppupään järjettömissä pelimäärissä, joka puolestaan aika helposti johtaa lopulta harrastuksen loppumiseen muun elämän viedessä mennessään. Ja siihen, että ihmetellään, kun kansallisellakin tasolla pienet seurat on pari vuotta hiukan pinnalla ja lopulta niiden "toimintaa vedetään vessanpöntöstä kaikin voimin alas".

Se maaginen raha varmasti olisi tietenkin aina helppo ratkaisu tiettyyn pisteeseen asti, oli sitten kyse siirtokorvauksista, pelaajille tai valmentajille maksetuista korvauksista tai mistä tahansa. Mutta se on maagista juuri siitä syystä, että sitä ei välttämättä ole tällä hetkellä kaikille tarjolla pelkästään huippu-urheilijoiden kasvattamista varten, ainakaan tässä maassa. Silloin toiminnan pitäisi erilaisilla aikaväleillä ottaa ehkä tämä tosiasia huomioon ja seuroissa pitäisi tietyllä tapaa hyväksyä tietyt reaaliteetit, joiden ympärillä ylipäätään koko yhteiskuntamme elää. Edellinen valmennuskokemukseni esimerkiksi opetti sen, kuinka hankalaa yhteistyön tekeminen muiden toimijoiden kanssa voi olla, kun jokainen vetää narusta pikkaisen eri suuntaan, minä mukaan lukien. Vaikka kokemusta jalkapallotoiminnan ja valmentamisen saralta oli tiettyjen avaintoimijoiden osalta vuosikymmenien ajalta, suurimmaksi ongelmaksi ei muodostunut edes osaamiseen ja kehittämiseen liittyvät tekijät vaan ihan puhtaasti ristiriitaiset ajatukset toiminnan kehittämisen suhteen. Itse tulin mukaan soppaan hieman jälkijunassa, mutta todella nopeassa ajassa oli nähtävissä, että tämä kokonaisuus ei tuota katastrofia parempaa tulosta. Kun on itse ollut mukana sisäpiirin kautta näkemässä konfliktia, on aika helppoa alkaa ymmärtää kaikenlaisia aiempiakin tapahtumia suomalaisen jalkapallotoiminnan kentällä (erimielisyydet, jotka johtavat kilpailevien seurojen perustamiseen, valmentajien siirtymiset seurasta toiseen, jotka johtavat myös pelaajien massamuuttoon jne), vaikka jokainen erilaisia taustoja tietenkin sisältää. Loppupeleissä vision toiminnan eteenpäin viemisestä pitää olla selkeä (ja realistinen) ja toimijoiden pitää tämä sisäistää sekä hyväksyä, jotta positiivisia asioita voi tapahtua. Varsinkin tyttöjen puolella selkeät ja ennen kaikkea realistiset visiot tuppaa puuttumaan ja asiat sekä ihmiset päätyvät riitelemään keskenään siitä, mitä asialle lopulta pitäisi tehdä. Lyhyellä aikavälillä lopputuloksesta tätä ei välttämättä huomaa, mutta pitkällä aikavälillä kyllä todellisuus iskee kasvoille ja kovaa.

[StayOnTheField]

Toivon kovasti, että edes joku palloliitosta käy lukemassa palstaa ja vie terveiset eteenpäin tulevia aikoja varten. Suurin osa kirjoituksista ja kommenteista ovat varsin päteviä ja antavat perspektiiviä ja näkökulmia T18 - SM sarjasta hyvinkin kattavasti.

Aloitan pelaajiin kohdistuvista rasituksista ja siitä eteenpäin hieman vapaampaa juttua.

Pelaajakohtaisen rasituksen määrästä vastaa pääsääntöisesti varmastikin seuran valmennus. Tähän kun lisätään mahdollinen akatemiatoiminta tms. opiskeluyhteistyökuvio", niin ensimmäinen kompastuskivi on jo valmis pelkästään harjoittelun osalta. Veikkaan, että kovin monessa seurassa T18 - tyttöjen kokonaisrasituksen sopivaa määrää ei ole a) mietitty / käytetty dataa, b) jos on, niin koskee harjoittelua ja unohdetaan / tai tiedonkulun puutteesta johtuen ei huomioida pelimääriä c) kokonaisrasituksesta vastaava vastuuhenkilö puuttuu. --> näihin rasituksista johtuvista loukkaantumisista tai kohonneista riskeistä lienee palstalla hyvä konsensus. Ehkä näiden monessa sarjassa tuhansia minuutteja tahkoavien pelaajien kohdalla parempi reitti voisi olla "less is more".

Palloliitolla on kaikki avaimet käsissään tyttö- ja naisfutiksen kehittämisessä. Jos säännöt ovat väljät ja junioripelaajat voivat pelata eri tasoilla (aikuisten ja junnusarjojen välillä) lähes rajoitteitta, niin pelaaja- sekä seurakohtainen kilpailuelementti iskee välittömästi. Varsinkin niissä seuroissa, joissa ikäluokan pelaajamassa on joukkueiden muodostamisen kannalta epäsopivan kokoinen. Mennäänkö YJ-settiin vai pelataanko useampaa sarjaa. T18, Naisten edustus + muut mahdolliset junnusarjat?

Ymmärrän hyvin YJ-joukkuiden perustamisen ja järjestelmällisen kehittämisen vaikeuden. Kilpailevat seurat kamppailevat kassaan kilahtelevista euroista ja valitettavasti tässä kamppailussa ne tärkeimmäi, eli nuoret jalkapalloilijat jäävät kokonaiskuvan sekä heidän tulevaisuutensa osalta paitsioon. Osa B-ikäisistä on futiksessa mukana kaveripohjalta ja osa miettii mahdollisuuksia tehdä futiksesta ammatti. Ihan puhtaasti nuoria pelaajia ajatellen valmentajat, seurat sekä palloliitto voisivat ottaa enemmän vastuuta harteilleen avoimen viestinnän ja tiedottamisen kulttuurista. Pelaajille ja seuroille pitäisi antaa riittävästi aikaa ja tukea kun muutoksia tapahtuu suuntaan tai toiseen. Tälläkin palstalla on ollut kovin monta esimerkkiä, jossa seurasta lähtenyttä valmentajaa on seurannut lähes joukkueellinen pelaajia.
Hienoa, että pelaajat ovat löytäneet itselleen sopivan valmentajan, mutta näkökulmana myös ne uuden seuran jo olemassa olevat pelaajat. Toivon palstalaisilta ymmärrystä tällaiseen ehkä hieman poleemiseen postaukseen.

Terveyttä pelaajille ja mielenkiintoista loppukautta meille jännittäjille!

[dembele]

Tälläkin palstalla on ollut kovin monta esimerkkiä, jossa seurasta lähtenyttä valmentajaa on seurannut lähes joukkueellinen pelaajia.
Hienoa, että pelaajat ovat löytäneet itselleen sopivan valmentajan, mutta näkökulmana myös ne uuden seuran jo olemassa olevat pelaajat.

Lihavoituun olennaiseen viitaten siinä jätetään sikseen pelaajakehitys usean pelaajan osalta. Sitä mitä heistä olisi tullut ei tulla koskaan tietämään.

[Slither54]

...Veikkaan, että kovin monessa seurassa T18 - tyttöjen kokonaisrasituksen sopivaa määrää ei ole a) mietitty / käytetty dataa, b) jos on, niin koskee harjoittelua ja unohdetaan / tai tiedonkulun puutteesta johtuen ei huomioida pelimääriä c) kokonaisrasituksesta vastaava vastuuhenkilö puuttuu. --> näihin rasituksista johtuvista loukkaantumisista tai kohonneista riskeistä lienee palstalla hyvä konsensus...

...Jos säännöt ovat väljät ja junioripelaajat voivat pelata eri tasoilla (aikuisten ja junnusarjojen välillä) lähes rajoitteitta, niin pelaaja- sekä seurakohtainen kilpailuelementti iskee välittömästi. Varsinkin niissä seuroissa, joissa ikäluokan pelaajamassa on joukkueiden muodostamisen kannalta epäsopivan kokoinen. Mennäänkö YJ-settiin vai pelataanko useampaa sarjaa. T18, Naisten edustus + muut mahdolliset junnusarjat?

...Tälläkin palstalla on ollut kovin monta esimerkkiä, jossa seurasta lähtenyttä valmentajaa on seurannut lähes joukkueellinen pelaajia.
Hienoa, että pelaajat ovat löytäneet itselleen sopivan valmentajan...

Suurimmassa osassa seuroista ei ole mitään mahdollisuuksia seurata pelaajan rasitustasoja muuta kuin mututuntumalla tai korkeintaan laskemalla peliminuutteja. Mutuiluksi lasken myös palautepohjaiset seurannat, joita ei niitäkään taideta käyttää kuin ihan kourallisessa suurimmista seuroista. Pääosin jopa siitä syystä itsellekään ei ole syntynyt minkäänlaista järkevää kokonaisukuvaa siitä, mitä todellisuudessa on kolikon toisella puolella, jossa hommaa seurataan joka ikisessä treenissä ja pelissä ja millaista tällaisessa ympäristössä toimiminen on. Suomalaisesta jalkapallosta ei tietenkään tarvitse tehdä mitään huippumaan akatemiavetoista touhua, missä suurin piirtein lapsesta asti kaikkea liikkumista kontrolloidaan. Jotenkin eri valmentajien ja seurojenkin toimintaa katsoneena kyseenalaistan kuitenkin monia asioita omassa mielessäni, vaikka osan kohdalla olen todennut kyseisten toimintatapojen olevan parempia juuri kyseisessä tilanteessa kuin omani olisivat. Ongelma vaan on se, että liian usein mieleen tulee, että kyse on sattumasta eikä tietoisista valinnoista.

Se, miksi pelaajien rasitusmääriin ei kiinnitetä huomiota johtuu ihan puhtaasta tuloksellisuudesta tai välillä jopa seuran joukkueiden säilymisestä/rangaistusten välttämisestä. Tällä hetkellä yleinen tilanne tosiaan on, että monessa seurassa B-tytöt pelaavat myös naisten sarjaa. Tätä tehdään sen takia, että sarjapaikkaa ei menetettäisi, luovuttamisesta johtuvaa nousukieltoa ei tulisi seuraaviksi vuosiksi ja tämä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Nämä samat pelaajat kuitenkin pelaavat myös vielä junioritason viimeisiä sarjojaan, jotka nähdään varmasti juniorivaiheen viimeisenä tuloksenteko mahdollisuutena. BT-sarjat ovat seuroilla myös merkittäviä ja muille ei haluta antaa kilpailuetua siitä, että oman seuran 10 parasta B-junnua ei peluutettaisi myös näissä sarjoissa vain sen takia, että syystä tai toisesta, naisten joukkueessa ei riitä tarpeeksi naisten ikäisiä pelaajia. Joissain tapauksissa pelaajia riittäisi pelaamaan B-sarjat erikseen, pienemmissä sarjoissa sekin on mahdotonta. Ikäluokkien ja joukkueiden kokoon liittyen käytännössä koskaan ei nykysysteemillä olla sellaisessa tilanteessa, että pelaajamäärä on sopiva missään seurassa. Kompromisseja joudutaan siis tekemään jatkuvasti. Pelaajat tietenkin pelata, seurat haluaa pitää paikalliset pelaajat mukana ja tämä yleensä johtaa siihen, että 25 pelaajan ryhmällä pelataan paria 11v11 sarjaa ja asiaa ei mietitä sen enempää. Palloliitto on kuitenkin alkanut tehdä jonkun verran yhtenäistämistä ainakin lännen alueen sarjojen suhteen, jolloin kesän ottelumääriä on hiukan helpompi ennakoida. Tämä on positiivinen asia, vaikka nykyinen kokonaisuus ei muuten olekaan mielekäs omaan makuun.

Mitä tulee mielekkään valmentajan löytämiseen ja seurojen välillä siirtymiseen. Voi olla, että tämä on hieman harhainen näkemys, mutta valmentajan mukana vaihtavien pelaajien pelaajahistoriassa tuskin on ollut hirveän monia valmentajia. Sanotaan hypoteettisestä, että kyseinen valmentaja on pelaajan(ien) ainoa juniorivalmentaja. Mistä pelaaja(t) voi(vat) tietää, että kyseinen valmentaja on juuri sopiva heille, kun heillä ei ole oikein minkäänlaista vertailukohtaa? Ja mitä sopiva valmentaja heille merkitsee ja onko sillä lopulta mitään tekemistä optimaalisen kehittymisen kanssa? Minkä takia itselleni on piirtynyt enemmän kuva siitä, että tuttu valmentaja on mukavampi ja ennen kaikkea turvallisempi, jolloin uutta ei olla edes valmiita kokeilemaan, mikäli valmentajan vaihdon jälkeen puhelin soi ja ruudulla on tutun henkilön numero? Harrastuksen jatkamisen näkökulmasta ehkä on parempi, että tuttu ja turvallinen vie, koska onhan niitä pelaajia lopettanut myös silloin kuin itse olen ollut uusi valmentaja, uusi toimintatapa ei lopulta sovi jollekin ja vaihtoehtoja harrastuksen jatkamiselle ei samalta alueelta tahdo löytyä. 

[ohilaukaus]

Täällä on paljon puhetta pelaajien peliajoista ja rasituksesta, mutta onko liitolla ohjetta paljonko on sopiva peliaika kaudessa 16-vuotiaalle. Tiedän että se on myös yksilöllistä ja siihen liittyy muutakin kuin pelkkä pelaaminen (harjoittelu, koulunkäynti, uni, ravinto jne.). Ja nythän monella peliaikarasitus tulee pääsääntöisesi kuuden kuukauden ajalle huhtikuu-syyskuu. Tuolle aikavälille joku 2500 minuuttiakin kuulostaa jo paljolta varsinkin kun heinäkuun alkupuolella on usein pari viikkoa taukoa. Joku 3000 minuuttia ei välttämättä ole suuren suuri jos se jakautuisi tasaisesti vuoden ajalle, mutta kaksi peliä viikossa viikoittain puolen vuoden ajan jo vie parhaat mehut.

[dembele]

Suurimmassa osassa seuroista ei ole mitään mahdollisuuksia seurata pelaajan rasitustasoja muuta kuin mututuntumalla tai korkeintaan laskemalla peliminuutteja.

Seuranta on oma tieteenalansa mutta ilmeisesti - siis kun noita kaikille tarjolla olevia menetelmiä ajatellaan - mutu on vahvassa roolissa jos/kun osalla kilpajoukkueen pelaajista peliaikaa on kymmenkertainen määrä joihinkin toisiin verrattuna kuten jossain tuolla ylempänä tässsä keskustelussa numeraalisesti ilmaistiin.

[Myubien]

Pelaajien ylipeluutus johtuu valmentajien ymmärtämättömyydestä ja tai tuloshakuisuudesta - pelaajan/vanhempien vahvaan tahtoon alistumisesta ja mielistelystä - erittäin huonosta seuran johtamisesta ja välinpitämättömyydestä.

Ikävä kyllä, aika usein joutuu vetää johtopäätöksen, että tässä lajissa nuo pelaajat on valmentajia varten, eikä toisinpäin ja tämä näkyy aina ruohonjuuritasosta-palloliiton logo päällä kulkeviin.

Kuormitukseen ja kehittyvään harjoitteluun liittyen: Suurin osa Suomalaisista seuroista toimii niin pienillä resursseilla, että pelaajien kuormaa ja hyvää kehittyvää toimintaa joudutaan seuraamaan perusmenetelmin. Näilläkin menetelmillä pystytään tekemään jo paljon, kun se vain tehdään. On kuitenkin monia tapoja pitää kiinni kuormituksesta ja mahdollistaa kehittyvä toiminta: Systemaattinen ohjelmoitu toiminta, pelaaja keskustelut/haastattelut, yhteistyö oppilaitosten kanssa (aamuvalmennus) ja yksilöllisesti voi esim. pelaajien omien syke mittareiden avulla katsoa tarvittaessa arvoja. Kyllä osaavat valmentajat pystyy jo ihan maalaisjärjellä edistää toiminnan järkevyyttä.

kyllä se kaikkein tärkein tässäkin asiassa on Tahto! Seuroissa ja valmentajilla pitää olla tahto tehdä asioita sovitun toiminnan ja linjausten mukaisesti, jokaisen toiminnassa mukana olevan pitää pystyä ottamaan iso kuva huomioon ja toimia  pitkäjänteisesti ja seurojen pitää varmistaa, että toimintaa tehdään pelaajalähtöisesti, pelaajien kehitys etusijalla (huom! kaikkien pelaajien). Kun tämä kaikki tehdään suunnitelmallisesti ja avoimesti, niin ei pitäisi olla hädän päivää.  

Tämähän on lasten ja nuorten jalkapalloa/urheilua, ei tämä perustoiminnaltaan oikeasti niin vaikeata ole, kuin nyt on tästä hommasta tehty. Ja jos niitä "huippuakatemioita" ja superkehitysseuroja on ja tulee, niin sinne vain halukkaat pelaajat kehittymään huippupelaajaksi. Mutta perusseurojen pitää oma laadukas toiminta luoda omiin resursseihin sopivaksi, eikä lähteä tekemään sirkustemppuja lasten ja nuorten varjolla. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kenttätason vaatimustaso arjen toiminnalle pitää uskaltaa asettaa korkeammalle ja tehdä arjesta mahdollisimman hyvää. HYVÄLLÄ SYSTEMAATTISELLA JA LAADUKKAALLA PERUSTOIMINNALLA SAADAAN JO PALJON TUETTUA PELAAJAKEHITYSTÄ JA INNOSTUNEITA JALKAPALLONPELAAJIA! HUONOLLA, ITSEKESKEISELLÄ TOIMINNALLA SAADAAN PELAAJIEN MOTIVAATIO JA KEHITYS PYSÄHTYMÄÄN, JOKA ON = VÄHEMMÄN HARRASTAJIA!

[Nigel Kugelschfeir]

Kyllähän Suomessa saadaan laittaa aasinhattua päähän mitä tulee naisten pelaajakehitykseen. Monessa maassa on edelleen murto-osa harrastajamääristä mitä Suomessa ja silti väännetään tasaisia pelejä ties mitä bulgaarioita vastaan. Jossain Italiassa on saman verran naispelaajia kuin täällä. Vähän sama asia kuin että pelattaisiin jääkiekossa jotain Puolaa vastaan tasaisia pelejä.

[Sun mutsis]

Laitetaas hulinaksi: https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/85475dce-82ae-485e-a7ad-55f65101bc2e

Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu jo Ilveksessäkin.

[Teleguy]

Laitetaas hulinaksi: https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/85475dce-82ae-485e-a7ad-55f65101bc2e

Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu jo Ilveksessäkin.

IL:n jutusta lainaus:
"Millaisia seuraamuksia tästä voi olla valmentajalle? Voiko hän saada seuralta esimerkiksi jonkinlaisen toimintakiellon?
– Jotain seuraamuksia tulee."

Tuskinpa vaan, kun ei ole helppoa saada halpoja valmentajia junnujoukkueisiin.
Pienet henkiset tukistukset ja taas mennään.

[Patjantekijät]

Laitetaas hulinaksi: https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/85475dce-82ae-485e-a7ad-55f65101bc2e

Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu jo Ilveksessäkin.

”Pitäisi olla itsehillintää” kertoo kaiken ilveksen asenteesta asiaan.

[dembele]

Tämä näkyy tietysti erityisesti tyttöjen puolella, kun edes jollakin tasolla osaavia tekijöitä sekä myös harrastajia on murto-osa poikapuoleen verrattuna.

Miksi näin? Ovatko poikien isi- ja äitivalmentajat pätevämpiä, suostuvatko poikafutaajien perheet maksamaan korkeampia kk-maksuja ja vaativat sille myös vastinetta eli laatua valmennukselta kun tyttöjen puolella välttävät mahdollisimman halvat puuhastelijat? Vai johtuuko tämä edelleen siitä ettei tyttöfutista oteta seuroissa vakavissaan?

[dembele]

Laitetaas hulinaksi: https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/85475dce-82ae-485e-a7ad-55f65101bc2e

Luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu jo Ilveksessäkin.

Mikäli täällä on edelleen Ilveksen touhuun keskittyvä keskustelu niin tämän alasäikeen voisi varmaan siirtää sinne...

[Slither54]

Täällä on paljon puhetta pelaajien peliajoista ja rasituksesta, mutta onko liitolla ohjetta paljonko on sopiva peliaika kaudessa 16-vuotiaalle. Tiedän että se on myös yksilöllistä ja siihen liittyy muutakin kuin pelkkä pelaaminen (harjoittelu, koulunkäynti, uni, ravinto jne.). Ja nythän monella peliaikarasitus tulee pääsääntöisesi kuuden kuukauden ajalle huhtikuu-syyskuu. Tuolle aikavälille joku 2500 minuuttiakin kuulostaa jo paljolta varsinkin kun heinäkuun alkupuolella on usein pari viikkoa taukoa. Joku 3000 minuuttia ei välttämättä ole suuren suuri jos se jakautuisi tasaisesti vuoden ajalle, mutta kaksi peliä viikossa viikoittain puolen vuoden ajan jo vie parhaat mehut.

Eipä tuohon mitään suoraa ohjetta ole, mutta kohta ainakin vuosikymmenen on ollut jonkinlainen perusmuotti n. 15-vuotiaan viikkoharjoittelulle, johon sisältyy tuo 20 tuntia harjoittelua ja siihen sisältyy myös yksi ottelu viikkoa kohti. En tiedä, miten paljon tätä nostellaan nykyään esille, mutta ainakin teorian tasolla siis tämä edelleen lienee se ohjeistus, minkä pohjalta suurimmalta osin eteenpäin kuljetaan. Tietenkin tässä ei kausitason rasitusta huomioida ja tähän on voitu periaatteessa jonkinlainen teoreettisen maailman malli luoda myös, joka on itseltä jäänyt näkemättä valmennushommien intensiivisen tekemisen jäätyä tauolla. Tuskin tarkoitus kuitenkaan on, että pelaaja harjoittelee 52 viikkoa viikossa tällä ohjelmalla vaan väliin osataan sisällyttää myös taukoja, jotka toki perisuomalaiseen tapaan saattaa olla pari viikkoa kauden päätteeksi/talvella ja toiset kaksi kesällä.

[Slither54]

Kuormitukseen ja kehittyvään harjoitteluun liittyen:

Hyvin yksinkertaisillakin asioilla on tosiaan mahdollista tehdä jo jonkinlaista arviota kuormituksenhallinnasta. Ongelma vaan tuppaa olemaan, kuten viimeisin kokemukseni kertoo, että ymmärrys mahdollisista mittareista on aika heikkoa ja tämä saattaa aiheuttaa hyvin vahvaa vääristymää, mikäli näihin edes kiinnitetään huomiota. Tapahtumapalautteissa keskityin ennen kaikkea siihen, mitä pelaaja kommentoi sen sijaan, mitä hän vastasi monivalinta kysymyksiin ja tämän perusteella oli esimerkiksi mahdollisuus tunnistaa erään pelaajan kohdalla mahdollinen ylirasitustila, joka lopulta johti pitkäaikaista hoitoa vaativaan loukkaantumiseen.

Pelaajakeskustelut yms. voisivat olla myös hyvä keino, mutta erittäin aikaavieviä harrastetasolla ja näiden teettäminen ennen kaikkea pelaajakehitysnäkökulmasta on kohtuullisen kyseenalaista, kun alle puolessa vuodessa alkaa selviämään, että harrastuksen taustasyinä on lähinnä jokin muu kuin pitkäaikainen tavoitteellinen jalkapallon pelaaminen. Tietenkin pelaajakeskusteluja on mahdollista tehdä myös muustakin näkökulmasta kuin raa'asti kehitysnäkökulmasta, mutta näin ei kuitenkaan käsittääkseni tehdä. Keskusteluiden tarkoitus on saada pelaajaa motivoitua lisäämään omatoimista harjoittelua, kun pienemmässä seurassa ei saada muuten treenimääriä tarpeeksi korkealle. Tällaisia keskusteluja myös käytiin edellisessä seurassani eräässä joukkueessa, mutta näistä ei jäänyt minkäänlaista jälkeä, jonka perusteella olisin voinut vielä asiaa minun alaisuuteni tulleiden pelaajien osalta. Tällöin keskusteluja puolestaan tehdään vähän kuin lääkärikäyntejä eri lääkäreille. Asiat eivät etene mihinkään.

Tahdon lisäksi on tärkeää huomata, että on tiettyjä muitakin rajoituksia, kuten oto-valmentamiseen käytettävä aika. Jos seuralta vaatimuksena tulee vuosi-, jaksosuunnitelmat+näiden muokkaaminen ja lopulta vielä jokainen treeni pitää suunnitella erikseen, siihen päälle pistetään kehityskeskustelut 2krt/vuodessa, jotka saattaa kestää parikin kuukautta per kierros ja kaikkien yksinkertaisimpienkin tietojen kerääminen seuranta, niin kyseessä alkaa olla jo aika lähelle 75% täysipäivätyö. Korvaus on parhaimmillaan kuitenkin jotain 5-10% täysipäiväisestä, joten tosiaan tahtoa todellakin tarvitaan. Tahtokaan ei riitä kovin pitkälle kuin tietyillä umpi-intohimoisilla kavereilla ja se, löytyykö täältä kaikki parhaat valmentajat onkin hyvä kysymys.

[Slither54]

Miksi näin? Ovatko poikien isi- ja äitivalmentajat pätevämpiä, suostuvatko poikafutaajien perheet maksamaan korkeampia kk-maksuja ja vaativat sille myös vastinetta eli laatua valmennukselta kun tyttöjen puolella välttävät mahdollisimman halvat puuhastelijat? Vai johtuuko tämä edelleen siitä ettei tyttöfutista oteta seuroissa vakavissaan?

Seuroissa asia saatetaan ottaakin jo vähän enemmän tosissaan (tai sitten ei), mutta moni valmentaja ei ota tosissaan. Tyttöpuolella taitaa olla vähintään yhtä paljon kavereita, jotka eivät poikapuolella menestyneet ja heitä ei sinne enää haluta, kuin niitä edes jollakin tasolla laadukkaita valmentajia. Tässä ollaan vain eri kehitysvaiheessa ja tyttöjen puolella ei ole samaa vetovoimaa. Asia voi korjaantua ja tietyiltä osin sanoisin, että hyvätasoisia kavereita on tyttöpuolella nyt enemmän kuin vaikka 10 vuotta sitten, mutta kyllä niitä edelleen todella vähän on.

[dembele]

Mitä tulee mielekkään valmentajan löytämiseen ja seurojen välillä siirtymiseen. Voi olla, että tämä on hieman harhainen näkemys, mutta valmentajan mukana vaihtavien pelaajien pelaajahistoriassa tuskin on ollut hirveän monia valmentajia. Sanotaan hypoteettisestä, että kyseinen valmentaja on pelaajan(ien) ainoa juniorivalmentaja. Mistä pelaaja(t) voi(vat) tietää, että kyseinen valmentaja on juuri sopiva heille, kun heillä ei ole oikein minkäänlaista vertailukohtaa? Ja mitä sopiva valmentaja heille merkitsee ja onko sillä lopulta mitään tekemistä optimaalisen kehittymisen kanssa? Minkä takia itselleni on piirtynyt enemmän kuva siitä, että tuttu valmentaja on mukavampi ja ennen kaikkea turvallisempi, jolloin uutta ei olla edes valmiita kokeilemaan, mikäli valmentajan vaihdon jälkeen puhelin soi ja ruudulla on tutun henkilön numero?

Luulen että sopulivaelluksessa on osaltaan kyse peliajasta ja pelaajan statuksesta joukkueessa. Jos on tottunut olemaan valmentaja X:n avauskokoonpanossa ja pelaamaan 70-90 minuuttia, pelaaja tai hänen vanhempansa eivät välttämättä tyydy vähempään. Valmentajan ei taas tarvitse panostaa niin paljon uuden joukkueensa pelaajiin tutustumiseen ja heidän vahvuuksiensa tunnistamiseen kun haalii vanhat työkalut ex-seurastaan. Olisikin mielenkiintoista yrittää peilata peliajoista esim. minkä tyyppistä pelaajamateriaalia Hongan B-tytöistä on EPS:ään viime aikoina siirtynyt. Tuskin penkilläistujia.

Ikävä kyllä, aika usein joutuu vetää johtopäätöksen, että tässä lajissa nuo pelaajat on valmentajia varten, eikä toisinpäin ja tämä näkyy aina ruohonjuuritasosta-palloliiton logo päällä kulkeviin.

Surullista jos näin on mutta jos on niin miksi  touhun annetaan jatkua?

HUONOLLA, ITSEKESKEISELLÄ TOIMINNALLA SAADAAN PELAAJIEN MOTIVAATIO JA KEHITYS PYSÄHTYMÄÄN, JOKA ON = VÄHEMMÄN HARRASTAJIA!

Palloliitolla on kaikki avaimet käsissään tyttö- ja naisfutiksen kehittämisessä. Jos säännöt ovat väljät ja junioripelaajat voivat pelata eri tasoilla (aikuisten ja junnusarjojen välillä) lähes rajoitteitta, niin pelaaja- sekä seurakohtainen kilpailuelementti iskee välittömästi.

Näin on. Rekisteröityjen pelaajien määrän kymmenisen vuotta jatkunut merkittävä kasvu mahdollistaisi muunkinlaiset linjanvedot niin ettei mene lapsi pesuveden mukana. Silloin tosin pitäisi unohtaa aluepolitiikka, tasapäistäminen ja toisaalta suurien seurojen paapominen paperinmakuisine laatujärjestelmineen, talenttivalmentajan saamiskriteereineen jne. Jotenkin tuntuu että tieedolla johtaen ollaan nyt ajauduttu tai ajautumassa nimim. Myubienin edelliseeen kappaleen lainattuun syystäkin ISOLLA kirjoitettuun suuntaan.

Pelaajien ylipeluutus johtuu valmentajien ymmärtämättömyydestä ja tai tuloshakuisuudesta - pelaajan/vanhempien vahvaan tahtoon alistumisesta ja mielistelystä - erittäin huonosta seuran johtamisesta ja välinpitämättömyydestä.

...sekä siitä että siihen on luotu mahdollisuus Palloliiton taholta. Jos pelaajien ylibuukkaus tehtäisiin vaikeaksi joku saattaisi jossain seurassa älytä että kannattaa kasvattaa vähän isompi joukko potentiaalisia vastuunkantajia myös niistä nyt kakkosluokan pelaajina pidetyistä, jotka asiantuntevassa valmennuksessa puhkeaisivat kukkaan.

Toivon kovasti, että edes joku palloliitosta käy lukemassa palstaa ja vie terveiset eteenpäin tulevia aikoja varten.

Jäädään yhdessä pidättämään hengitystä tuon lauseen lopussa maininun suhteen - tai itse asiassa sen viestin ihan maalaisjärjellä itsekin keksittävissä olevat ydinpointit näkyisivät lähitulevausuudessa käytännön ohjeistuksessa ja toiminnassa.

[Nuorenanätti]

En ole B-ikäisten valmentaja, mutta tunnistan kyllä ylipeluuttamisen ja -rasituksen riskit.

Joissakin tilanteissa tämä varmasti on tulostavoitteellisuudesta johtuvaa. Hyviä pelaajia on liian vähän, erittäin hyviä vielä vähemmän.

Otetaan esimerkki. On kuvitteellinen U15 pelaaja, joka on erittäin hyvä pelaaja ja myös fyysisesti kehittynyt.

Pelaaja halutaan varmastikin pelaamaan T15 sarjaa ja Laura Kalmaria, koska se on epävirallinen SM-turnaus ja sinne päästäkseen pitää menestyä ensin sarjassa.

Seuran B-junioreiden tavoite on nousta SM-sarjaan, mihin taso voi hyvinkin riittää. Nousu on sarjajärjestelmässä kuitenkin verrattain vaikeaa ja jalkeille pitäisi jatkuvasti saada paras kentällinen, jotta pisteitä ei pudotella sinne tänne. U15 pelaaja on riittävän hyvä, että on joukkueen kantavia voimia.

Seuran naisten kausi on ollut alusta saakka vaikea. Pelaajia on ollut liian vähän ja useat loukkaantumiset rasittavat joukkuetta. Joukkue on vaarassa pudota. Uusia pelaajia ei ole tulossa ja apuun tarvitaan seuran parhaat b-juniorit. U15 pelaaja pelaa sopivalla pelipaikalla ja on parasta, mitä on tarjolla.

Palloliiton ikäluokan alueleiritykset napsahtavat sopivasti peliruuhkaan, mikä ei suoranaisesti vähennä rasitusta.

Tilanne kuulostaa kännisen juniorivalmentajan liioittelulta, mutta ei ole keksitty vaan ihan oikeasta elämästä, jota FF2:n ulkopuolella kuulemma on.

Olette aivan oikeassa. Pelejä on liikaa eikä pelaaja luonnollisesti voi pelata kaikkea. Tämä on kuitenkin tilanne, jossa jollakulla seurassa on erittäin tiukka paikka punnita ja injata se, mikä on tärkeintä seuralle ja mikä parasta pelaajalle.

Pelaajan rikkominen ylipeluuttamalla on kaikille huonoin vaihtoehto, mutta luultavasti juuri siinä rajoilla liikkuminen paras.

Tässä siis hiukan tilannekuvaa siitä, miksi joillekin pelaajille saattaa pukata ylimääräisiä peliminuutteja, vaikka laskennallinen optimi olisi jotain muuta.

[dembele]

Hyviä pelaajia on liian vähän, erittäin hyviä vielä vähemmän.

Erittäin hyviä pelaajia syntyy sen verran kuin syntyy - siihen ei pääse paljon vaikuttamaan - mutta hyviä pelaajia valmennus saisi kasvatettua toki osaamisensa rajoissa  enemmänkin mikäli vaan viitsii, ja sysää puhtaan tuloshakuisuuden edes vähän enemmän taka-alalle silloin kun suurin osa pelaajista on vielä innokkaita siinä reilun kymmenen vuoden iässä.