TB-sarjat 2025

[Nuorenanätti]

Yllä olevasta täysin samaa mieltä.

[dembele]

Tuli mieleen että johtuuko se, ettei keskitytä kehittämään koko motivoitunutta pelaajamassaa (valmennuksen) omasta osaamattomuudesta vai (seurojen) puuhastelukulttuurista, jossa ei ole eikä saada resursseja... Toisaalta olisiko Palloliitolla mahdollisuus/halua takoa järkeä seurapättäjien päähän?

[elanalistadefutbol]

En ole B-ikäisten valmentaja, mutta tunnistan kyllä ylipeluuttamisen ja -rasituksen riskit.

Joissakin tilanteissa tämä varmasti on tulostavoitteellisuudesta johtuvaa. Hyviä pelaajia on liian vähän, erittäin hyviä vielä vähemmän.

Otetaan esimerkki. On kuvitteellinen U15 pelaaja, joka on erittäin hyvä pelaaja ja myös fyysisesti kehittynyt.

Pelaaja halutaan varmastikin pelaamaan T15 sarjaa ja Laura Kalmaria, koska se on epävirallinen SM-turnaus ja sinne päästäkseen pitää menestyä ensin sarjassa.

Seuran B-junioreiden tavoite on nousta SM-sarjaan, mihin taso voi hyvinkin riittää. Nousu on sarjajärjestelmässä kuitenkin verrattain vaikeaa ja jalkeille pitäisi jatkuvasti saada paras kentällinen, jotta pisteitä ei pudotella sinne tänne. U15 pelaaja on riittävän hyvä, että on joukkueen kantavia voimia.

Seuran naisten kausi on ollut alusta saakka vaikea. Pelaajia on ollut liian vähän ja useat loukkaantumiset rasittavat joukkuetta. Joukkue on vaarassa pudota. Uusia pelaajia ei ole tulossa ja apuun tarvitaan seuran parhaat b-juniorit. U15 pelaaja pelaa sopivalla pelipaikalla ja on parasta, mitä on tarjolla.

Palloliiton ikäluokan alueleiritykset napsahtavat sopivasti peliruuhkaan, mikä ei suoranaisesti vähennä rasitusta.

Tilanne kuulostaa kännisen juniorivalmentajan liioittelulta, mutta ei ole keksitty vaan ihan oikeasta elämästä, jota FF2:n ulkopuolella kuulemma on.

Olette aivan oikeassa. Pelejä on liikaa eikä pelaaja luonnollisesti voi pelata kaikkea. Tämä on kuitenkin tilanne, jossa jollakulla seurassa on erittäin tiukka paikka punnita ja injata se, mikä on tärkeintä seuralle ja mikä parasta pelaajalle.

Pelaajan rikkominen ylipeluuttamalla on kaikille huonoin vaihtoehto, mutta luultavasti juuri siinä rajoilla liikkuminen paras.

Tässä siis hiukan tilannekuvaa siitä, miksi joillekin pelaajille saattaa pukata ylimääräisiä peliminuutteja, vaikka laskennallinen optimi olisi jotain muuta.

Jos asiaa lähestyy hypoteettisesti, on pelaaja, joka on lahjakas, ja joka voi pelata monessa eri ikäluokassa. Siinä tapauksessa pitäisi miettiä, mikä on pelaajan kehityksen näkökulmasta oikea joukkue, jossa hän voi pelata. Jos siis yksilöä ja hänen kehitystään ajatellaan.

Kylmästi voi sanoa, että jokainen seura, joka ei toimi noin on paska seura. Jokainen valmentaja, valmennuspäällikkö, seuran hallituksen jäsen jne, joka ei toimi noin on idiootti eikä hänen pitäisi olla lähelläkään pelaajaa.

Suomalaisessa jalkapallossa höpötetään, että meillä on ammattilaisia ja homma on ammattimaista. Jokainen seura, jossa ei tuollaista yksinkertaista asiaa pystytä hoitamaan tai jossa joku idiootti jokainen karva ja elin pystyssä leikkii valmentajaa, on paska seura. Ja näitä paskoja seuroja Suomessa riittää.

Valitettavasti Suomessa ei ole ammattimaisesti toimivia seuroja tai oikeasti ammattimaisia valmentajia, jos seuralle on tärkeintä menestyä jossain vitun juniorisarjassa.

[Pelaaja222]

Jos asiaa lähestyy hypoteettisesti, on pelaaja, joka on lahjakas, ja joka voi pelata monessa eri ikäluokassa. Siinä tapauksessa pitäisi miettiä, mikä on pelaajan kehityksen näkökulmasta oikea joukkue, jossa hän voi pelata. Jos siis yksilöä ja hänen kehitystään ajatellaan.

Kylmästi voi sanoa, että jokainen seura, joka ei toimi noin on paska seura. Jokainen valmentaja, valmennuspäällikkö, seuran hallituksen jäsen jne, joka ei toimi noin on idiootti eikä hänen pitäisi olla lähelläkään pelaajaa.

Suomalaisessa jalkapallossa höpötetään, että meillä on ammattilaisia ja homma on ammattimaista. Jokainen seura, jossa ei tuollaista yksinkertaista asiaa pystytä hoitamaan tai jossa joku idiootti jokainen karva ja elin pystyssä leikkii valmentajaa, on paska seura. Ja näitä paskoja seuroja Suomessa riittää.

Valitettavasti Suomessa ei ole ammattimaisesti toimivia seuroja tai oikeasti ammattimaisia valmentajia, jos seuralle on tärkeintä menestyä jossain vitun juniorisarjassa.

Kuten aikaisemmin sanoin saattaa valitettavan moni seura nähdä olemassaolonsa edellytyksenä pelaajamassan. Siitä on valtava kilpailu ja siirtokorvausten loistaessa poissaolollaan on helppo laskea että kannattaa panostaa määrään. Ei laatuun.

Ymmärrän hyvin tämän lähestymistavan ja sen miksi näin lasketaan. Se on sitten eri keskustelu onko tämä oikea tapa jos halutaan kehittää pelaajia.

[andyjack]

Ja kuten monta kertaa aiemminkin on todettu, niin jos/kun ne yksilöt, joihin panostetaan, valitaan todella nuorina niin paljonko lahjakkuuksia oikeasti menetetään. Aivan poikkeusyksilöt on tietysti sitten erikseen, joista kuka tahansa näkee potentiaalin. Näitä ei ikäluokassa montaa ole.

Ja jos joku keksii seuralle mallin, joka on taloudellisesti kestävä ja jossa panostetaan pelaajakehitykseen ilman että taustalla on pelaajamassaa, voi varmaa sellaisen lanseerata. Kun seurat on pääasiassa pelaajien vanhempien rahoituksen varassa, niin yhtälö on vähintäinkin haastava.

[dembele]

Kuten aikaisemmin sanoin saattaa valitettavan moni seura nähdä olemassaolonsa edellytyksenä pelaajamassan.

Lisäksi korkeammalla tasolla myös vaihtopenkillä istuvat tuovat rahaa seuran kassaan eivätkö toisaalta ole kiusaamassa omaa joukkuetta kun eivät enää ole vastustajan avainpelaajina. Näin raadollista se joskus on isommilla paikkakunnilla.

[dembele]

Ja jos joku keksii seuralle mallin, joka on taloudellisesti kestävä ja jossa panostetaan pelaajakehitykseen ilman että taustalla on pelaajamassaa, voi varmaa sellaisen lanseerata.

Ei nyt heti tule mieleen mutta ehkäpä Palloliitossa on tätäkin mietitty enemmän ja he pystyisivät halutessaan ohjaamaan kehitystä oikeaan suuntaan. Talenttivalmentajien määrän lisääminen, roolin laajentaminen ja tavoitteiden asetanta sekä laadun seuranta voisivat olla eräs lähtökohta sen ohella että he voisivat panostaa 100% ajastaan siihen työhön, johon heidät on nimetty. Aluevalmentajienkin työpanosta voisi alkaa mittaamaan jollain sopivalla mittarilla. Siihen ketä seurat palkkaavat valmennus- ja junioripäälliköiksi on vaikeampi puuttua vaikka heilläkin on tässä erittäin merkittävä rooli.

Nykyinen keskimääräistä kyvykkäämpien n. 15-vuotiaiden dropout-ilmiö surettaa sen ohella että 4/5 isompien ikäluokkien pelaajien vanhemmista on vuosikaupalla pääasiassa maksumiehinä. Osa noista pelaajista ei ole siellä treeneissä pelkästään kavereiden takia.

[Nuorenanätti]

Jos asiaa lähestyy hypoteettisesti, on pelaaja, joka on lahjakas, ja joka voi pelata monessa eri ikäluokassa. Siinä tapauksessa pitäisi miettiä, mikä on pelaajan kehityksen näkökulmasta oikea joukkue, jossa hän voi pelata. Jos siis yksilöä ja hänen kehitystään ajatellaan.

Kylmästi voi sanoa, että jokainen seura, joka ei toimi noin on paska seura. Jokainen valmentaja, valmennuspäällikkö, seuran hallituksen jäsen jne, joka ei toimi noin on idiootti eikä hänen pitäisi olla lähelläkään pelaajaa.

Suomalaisessa jalkapallossa höpötetään, että meillä on ammattilaisia ja homma on ammattimaista. Jokainen seura, jossa ei tuollaista yksinkertaista asiaa pystytä hoitamaan tai jossa joku idiootti jokainen karva ja elin pystyssä leikkii valmentajaa, on paska seura. Ja näitä paskoja seuroja Suomessa riittää.

Valitettavasti Suomessa ei ole ammattimaisesti toimivia seuroja tai oikeasti ammattimaisia valmentajia, jos seuralle on tärkeintä menestyä jossain vitun juniorisarjassa.

Tekeekö kiroilu tai paska- ja idiootti-sanojen käyttö sinusta jotenkin vakavammin otettavan keskustelijan? Oletko enemmän oikeassa, kun sanot vittu? Minusta se muuttaa keskustelun sävyn tarpeettomasti aggressiiviseksi, muuttaa asiakeskustelua lähemmäksi röllien kukkotappelua ja saa kirjoittajan vaikuttamaan lähinnä paskalta vitun idiootilta.

Itse asiaan voin sanoa, että tietenkin pelaajakehitys on ja sen pitää olla juniorivalmennuksen keskiössä.

Menestyminen ja voittaminen (vitun) juniorisarjoissa - Laura Kalmari ja B1 - on tärkeää monestakin syystä, vaikka sitä ei ehkä jokainen (vitun idiootti) FF2:m keskustelija hahmota.

Ensinnäkin voittaminen ylipäätään on junioripeleissä täysin aliarvostettua. Latistamalla voittamisen merkitystä nollataan kilpailullisuutta ja samalla harjoittelun ja pelaajakehityksen arvoa. Miten voidaan kehittää hyviä kilpatason pelaajia, jos he eivät osaa kilpailla ja voittaa? Ilman voiton tavoittelua saadaan kasa harrastetason häviäjiä.

Tässä em. tapauksessa B1 divarin menestys on lisäksi tärkeää siksi, että seuralla on muutamakin hyvä ikäluokka ja pelaajakehityksen kannalta olisi erittäin tärkeää saada näille pelaajille riittävän tasoisia pelejä. Tämän vuoksi olisi tärkeää nostaa joukkue B SM-sarjaan.

Laura Kalmarissa menestyminen on tärkeää, koska se on yksi mittari sille, kuinka hyvin kymmenen vuoden juniorityö on siinä ikäluokassa onnistunut. Ei todellakaan olisi mitenkään terve ja ammattimainen tilanne, jos joukkueen tavoitteena ei olisi menestyä sen ikäluokan SM-turnauksessa. Vai mitä veikkaat, lähteekö vaikkapa Barcelonan akatemiajoukkue vastaaviin peleihin ilman tavoitetta voittaa?

Edustusjoukkueen menestystä tuskin on sen enempää tarpeen perustella sen paremmin kuin pelaajan osallistumista Palloliiton alueleirille.

Ehkäpä vastapalloon ladattuna sanoisin, että kenenkään, joka ei ymmärrä kilpailun, voittamisen ja menestymisen merkitystä kilpaurheilijoiden kehittymisessä, ei pitäisi olla lähelläkään urheiluseuroja tai joukkuetoimintaa. Jo FF2:lle paskan suoltaminenkin pitäisi näiltä (vitun idiooteilta) kieltää.

[Sivurajaltaseuraaja]

Ehkäpä vastapalloon ladattuna sanoisin, että kenenkään, joka ei ymmärrä kilpailun, voittamisen ja menestymisen merkitystä kilpaurheilijoiden kehittymisessä, ei pitäisi olla lähelläkään urheiluseuroja tai joukkuetoimintaa. Jo FF2:lle paskan suoltaminenkin pitäisi näiltä (vitun idiooteilta) kieltää.

Joskus ensimmäisellä valmennuskurssilla kysyttiin mikä on valmennuksessa tärkeintä?

Yksi vitun idiootti siihen että voittaminen.

Hekottelin siinä sisäisesti, mutta jälkeenpäin kun tuota mietin niin tulin samaan lopputulokseen.

Voittamisestahan on kysymys. Esim 1 vs.1.

Taktiikka laaditaan jotta ottelu voitetaan. Jne

Hyvä valmentaja laatii taktiikan ja kertoo miten ja miksi sillä voitetaan ottelu.

[Nigel Kugelschfeir]

Suurin osa tytöistä totutetaan jo lapsena siihen että ne on ne muutamat starapelaajat jotka voittaa pelit. Muiden rooli on pysyä pois tieltä ja yrittää korkeintaan pelata pallo niille.

[Slither54]

Suurin osa tytöistä totutetaan jo lapsena siihen että ne on ne muutamat starapelaajat jotka voittaa pelit. Muiden rooli on pysyä pois tieltä ja yrittää korkeintaan pelata pallo niille.

Ja tämä on juuri se paradoksi, joka esiintyy tässäkin keskustelussa pelkästään tällä sivulla. Puhutaan pelaajakehityksestä, mutta tyttöjen puolella jo liikunnalliset erot 10-vuotiailla on niin valtavat, että siitä liikunnallisesta porukasta tulee valtaosa niistä hyvistä pelaajista ja loput sitten siitä suuresta massasta. Vaikka lopputulema olisi noin 50-50, niin pienemmän ryhmän pelaajien kehittämiseen keskittyminen on aina pikkaisen helpompaa. Jos 10-vuotiaalla pallo ei oikeen pysy jalassa, niin moni valmentaja on sitä mieltä, että tuskin sitä kannattaa odotella, että se alkaa pysyä jalassa. Sarjasysteemit on lopulta jo nyt aika rajoitteisia tämän suhteen, tietenkin pelaajaliikenne huomioiden. Jos seuralla on todella hyvä ikäluokka 10-vuotiaita, niin todennäköisesti se pelailee T15 Liigaa alusta loppuun ja sitten katsellaan, mitä vanhemmat ikäluokat ovat taakseen jättäneet B-tytöissä.

Samaan aikaan Kalmaria voi tietysti pitää tärkeänä turnauksenamonestakin syystä. Ehkä tytöissä kasvu on jollakin tavoin tasoittunut jo hiukan paremmin vrt. pojat, mutta kyllä C-junnuissa vielä isokokoinen, mutta liikkuva nuori dominoi pienempäänsä. Jos näitä sattuu saamaan kokonaisen joukkueellisen, niin se on jo melkeen sama, mitä niiden myöhemmin kehittyvien kanssa tekee. Voittajan tietää kyllä.

On sitten täysin eri asia keskustella jostain tavoitteellisesta junioritason harjoittelusta. Siihen tuskin täällä valitettavasti meiltä löytyy tarpeeksi osaamista ja vaikka löytyisi, niin joukkueympäristöjä ei liioin ole tarjolla. Tämän takia, mikäli seura kokee tietyn pelaajan olevan poikkeuksellisen kilpailullinen verrattuna muuhun ympäristöllä olevaan massaan, tämä pitäisi kyetä ohjaamaan muille siitäkin huolimatta, että mahdollisesti kilpailevan seuran toiminta ei välttämättä miellytä ja toiminta voi olla ihan yhtä vajaata kuin omassakin seurassa. Jos ihan viimeisessä promillessa edes Suomesta ei oikeen meinaa löytyä intohimolle sopivaa ympäristöä, niin sitten pitäisi ohjata jonnekin, missä todella joutuu kilpailemaan päivästä toiseen. Tähän kykenee tässä maassa aniharva seura.

"Kilpa"urheilun parista putoaville puolestaan pitäisi kyetä tarjoamaan kevyempää harrastetason toimintaa. Tässä kohtaa myös näen, että moni ehkä pienemmillä resursseilla toimiva seura eivät ole nähneet mahdollisuuksiaan. Vaikka tytöissä moni ajatteleekin, että on vaikeaa siirtyä 3-5 krt/vko rytmistä pimputtelemaan palloa 1-2 krt/viikossa, niin ilman tätä mahdollisuutta ei ainakaan drop outtia vähennetä. Kun puhutaan vaa'ankieli ikäluokista siinä 15-16v paikkeilla, joukkue voidaan ilmoittaa vaikkapa naisten sarjaan, pois lukien ehkä Uudenmaan alueella, jossa alasarjoja riittää tarpeeksi. Massaa seuroihin halutaan, mutta jostain kumman syystä jokaista kiveä ei tajuta/haluta kääntää.

Todettakoon vielä lopuksi, että voittamista voi olla pelin sisällä monenlaista. Mikäli nuorissa ikäluokissa priorisoidaan nimenomaan tulosta, niin silloin nykyisessä toimintaympäristössä aletaan menemään herkästi isolla kädellä metsään. Mikäli voittaminen tarkoittaa yksittäisten tilanteiden yms. voittamista, niin sen voisi ainakin näin ajatella olevan se "oikea tapa". Mikäli puolestaan junioritasolla perusteita on hinkattu tarpeeksi kuntoon, voidaan jo B-junioreissa alkaa puhua myös konkreettisesta voittamisesta, missä tuloksellakin on merkityksensä. Tyttöjen puolella se toki edelleen tarkoittaa sitä, että mikäli yhden kevät/syyskauden aikana omalle maalivahdille uppoaa sanotaanko noin 5-8 roikkupalloa, niin tällaiset pitää osata ehkä tiettyyn rajaan asti suoltaa siitä tuloksen tekemisestä pois. Tietenkin pelaajia pitää opettaa puolustamaan tarvittavalla tavalla tai sitten voisi auttaa, jos onnistuu valitsemaan maalivahdeiksi niitä sopivia aikaisen kehitysvaiheen pelaajia, jotka alkaa yltää sinne yllärimaan jo viimeistään 16-vuotiaana. Senkään ei välttämättä pitäisi olla niin vaikeaa, jos se vaan sattuu olemaan mahdollista.

[Teleguy]

Vähän faktaa tähän politikoinnin väliin.
TPS pelasi Kansallisen Ykkösen karsintasarjaa perjantaina ja tänään sunnuntaina TB SM-sarjaa. Katsoin kokoonpanoista ketkä pelasivat molemmissa otteluissa.

MV. Suokari pelasi molemmat 100%.
Minea Järnström pelasi perjantaina 85 min. ja sunnuntaina 73 min.
Estella Mattila pelasi perjantaina 5 min. ja sunnuntaina 90 min.
Nämä olivat ainoat tuplat, joten ei niin pahalta vaikuta mitä täällä puhutaan kahden sarjan rasituksista.

TPS hävisi perjantaina PKKU:lle 2-4 ja voitti tänään Ilveksen 5-0

[Juha88]

Vähän faktaa tähän politikoinnin väliin.
TPS pelasi Kansallisen Ykkösen karsintasarjaa perjantaina ja tänään sunnuntaina TB SM-sarjaa. Katsoin kokoonpanoista ketkä pelasivat molemmissa otteluissa.

MV. Suokari pelasi molemmat 100%.
Minea Järnström pelasi perjantaina 85 min. ja sunnuntaina 73 min.
Estella Mattila pelasi perjantaina 5 min. ja sunnuntaina 90 min.
Nämä olivat ainoat tuplat, joten ei niin pahalta vaikuta mitä täällä puhutaan kahden sarjan rasituksista.

TPS hävisi perjantaina PKKU:lle 2-4 ja voitti tänään Ilveksen 5-0

7kpl tänään B SM pelissä pelanneista ollut pelaamassa samaisena perjantaina 22.8. B-tyttöjen ykkösen ottelussa KaaPo-TPS/2. KaaPo voitti 4-0.

[Nigel Kugelschfeir]

Ja tämä on juuri se paradoksi, joka esiintyy tässäkin keskustelussa pelkästään tällä sivulla. Puhutaan pelaajakehityksestä, mutta tyttöjen puolella jo liikunnalliset erot 10-vuotiailla on niin valtavat, että siitä liikunnallisesta porukasta tulee valtaosa niistä hyvistä pelaajista ja loput sitten siitä suuresta massasta. Vaikka lopputulema olisi noin 50-50, niin pienemmän ryhmän pelaajien kehittämiseen keskittyminen on aina pikkaisen helpompaa. Jos 10-vuotiaalla pallo ei oikeen pysy jalassa, niin moni valmentaja on sitä mieltä, että tuskin sitä kannattaa odotella, että se alkaa pysyä jalassa. Sarjasysteemit on lopulta jo nyt aika rajoitteisia tämän suhteen, tietenkin pelaajaliikenne huomioiden. Jos seuralla on todella hyvä ikäluokka 10-vuotiaita, niin todennäköisesti se pelailee T15 Liigaa alusta loppuun ja sitten katsellaan, mitä vanhemmat ikäluokat ovat taakseen jättäneet B-tytöissä.

Voittamista pitäisi harjoitella heti alusta asti, siitä olen samaa mieltä. Monelle valmentajalle se voittaminen meinaa sitä että halutaan vaan kerätä joku dream team valmiista pelaajista eikä niistä hitaammin kehittyvistä tarvii välittää. Ja sitten harjoitellaan jotain erikoistilannekuvioita sun muuta millä saadaan maaleja tai annetaan sen parhaan tehdä mitä haluaa eikä loput koske palloon.

Oma kokemus 10-vuotiaiden peleistä on jo se että sinne tulee pari pelaajaa pelaamaan jalkapalloa, loput tulee sitten juttelemaan kaverin kanssa. Kentällä sitten juostaan minimi, jätetään kaksinkamppailut kesken ja ollaan koko ajan loukkaantuneena eikä voida pelata. Nämä muutamat hoitaa sitten ne pelihommat. En mä sitten tiedä, onko tuossa vaiheessa enää paljoa tehtävissä jos perusasiat on noin hukassa tuoss vaiheessa.

[Petteri22]

On sitten täysin eri asia keskustella jostain tavoitteellisesta junioritason harjoittelusta. Siihen tuskin täällä valitettavasti meiltä löytyy tarpeeksi osaamista ja vaikka löytyisi, niin joukkueympäristöjä ei liioin ole tarjolla. Tämän takia, mikäli seura kokee tietyn pelaajan olevan poikkeuksellisen kilpailullinen verrattuna muuhun ympäristöllä olevaan massaan, tämä pitäisi kyetä ohjaamaan muille siitäkin huolimatta, että mahdollisesti kilpailevan seuran toiminta ei välttämättä miellytä ja toiminta voi olla ihan yhtä vajaata kuin omassakin seurassa. Jos ihan viimeisessä promillessa edes Suomesta ei oikeen meinaa löytyä intohimolle sopivaa ympäristöä, niin sitten pitäisi ohjata jonnekin, missä todella joutuu kilpailemaan päivästä toiseen. Tähän kykenee tässä maassa aniharva seura.

"Kilpa"urheilun parista putoaville puolestaan pitäisi kyetä tarjoamaan kevyempää harrastetason toimintaa. Tässä kohtaa myös näen, että moni ehkä pienemmillä resursseilla toimiva seura eivät ole nähneet mahdollisuuksiaan. Vaikka tytöissä moni ajatteleekin, että on vaikeaa siirtyä 3-5 krt/vko rytmistä pimputtelemaan palloa 1-2 krt/viikossa, niin ilman tätä mahdollisuutta ei ainakaan drop outtia vähennetä. Kun puhutaan vaa'ankieli ikäluokista siinä 15-16v paikkeilla, joukkue voidaan ilmoittaa vaikkapa naisten sarjaan, pois lukien ehkä Uudenmaan alueella, jossa alasarjoja riittää tarpeeksi. Massaa seuroihin halutaan, mutta jostain kumman syystä jokaista kiveä ei tajuta/haluta kääntää.

Todettakoon vielä lopuksi, että voittamista voi olla pelin sisällä monenlaista. Mikäli nuorissa ikäluokissa priorisoidaan nimenomaan tulosta, niin silloin nykyisessä toimintaympäristössä aletaan menemään herkästi isolla kädellä metsään. Mikäli voittaminen tarkoittaa yksittäisten tilanteiden yms. voittamista, niin sen voisi ainakin näin ajatella olevan se "oikea tapa". Mikäli puolestaan junioritasolla perusteita on hinkattu tarpeeksi kuntoon, voidaan jo B-junioreissa alkaa puhua myös konkreettisesta voittamisesta, missä tuloksellakin on merkityksensä. Tyttöjen puolella se toki edelleen tarkoittaa sitä, että mikäli yhden kevät/syyskauden aikana omalle maalivahdille uppoaa sanotaanko noin 5-8 roikkupalloa, niin tällaiset pitää osata ehkä tiettyyn rajaan asti suoltaa siitä tuloksen tekemisestä pois. Tietenkin pelaajia pitää opettaa puolustamaan tarvittavalla tavalla tai sitten voisi auttaa, jos onnistuu valitsemaan maalivahdeiksi niitä sopivia aikaisen kehitysvaiheen pelaajia, jotka alkaa yltää sinne yllärimaan jo viimeistään 16-vuotiaana. Senkään ei välttämättä pitäisi olla niin vaikeaa, jos se vaan sattuu olemaan mahdollista.

Tässä kiteytyy hyvin tyttöfutiksen tilanne.
Omista pelaajista pidetään kiinni vaikka mitään tarjottavaa heille ei olisi.
Pääkaupunkiseudulla mahdollisuuksia on enemmän, mutta esim. Varsinais-Suomessa Tepsiä try-outeineen (joka napsii osan lahjakkaista ja myös maksukykyisistä pelaajista) lukunottamatta seurojen toiminta on sekavaa eikä edes seurojen sisällä yhtenäistä fokusta ole olemassa. Parissa joukkueessa on pari hyvää yksilöä joiden varassa joukkueet joko kaatuvat tai pysyvät pinnalla. Osa jo kaatunut, osa sinnittelee vielä.  Ns. ykköskorin pelaajia on pari, kakkos-korin muutamia, kolmos-korin iso osa, loput nelos- ja vitoskorin pelaajia. Samassa joukkueessa voi olla ykkös- ja kolmos-korin pelaajia, näillä pelaajamäärillä ei kilpailuasetelmaa ei saada treeneissä ja peleissä kolmos-korin pelaajat taistelee taitojensa ylärajoilla pelistä toiseen pääkaupunkiseudun ykkös- kakkoskorin pelaajia vastaan. Seurojen välinen yhteistyö kun on enemmän poikkeus kuin sääntö, ei pelaajat saa tarvittavaa harjoitusvastusta ja pienen pelaajamäärän heikkona puolena on myös loukkaantumisten aiheuttamat merkittävät tasonlaskut kokoonpanoihin.
Mitä tulee voittamiseen, niin pelaajillakin on sokeus siinä että voittamiseen riittää että joukkue voittaa tavalla millä hyvänsä, kunhan voitetaan. Huolimatta mitä koko joukkue kentällä tekee. En tiedä onko tämä valmennuksesta lähtöisin, vai pelaajien omaa sokeutta omien taitojen glorifiointiin. Töitä kehittymisen eteen ei tarvitse tehdä jos joukkue voittaa. Sitten kun tappiot toisensa jälkeen osoittaa että töitä kehittymisen eteen ei ole tehty, lyödään homma lekkeriksi ja mahdollisesti lopetetaan. Ainakin someympäristö jotenkin ruokkii vain voittamista tulosten valossa.

[Slither54]

Oma kokemus 10-vuotiaiden peleistä on jo se että sinne tulee pari pelaajaa pelaamaan jalkapalloa, loput tulee sitten juttelemaan kaverin kanssa. Kentällä sitten juostaan minimi, jätetään kaksinkamppailut kesken ja ollaan koko ajan loukkaantuneena eikä voida pelata. Nämä muutamat hoitaa sitten ne pelihommat. En mä sitten tiedä, onko tuossa vaiheessa enää paljoa tehtävissä jos perusasiat on noin hukassa tuoss vaiheessa.

Tähän ei välttämättä ole valmentajalla edes mitään asiaa vaikuttaa. Kyse on enemmän sukupuoleen liittyvästä kulttuuriasetelmasta sekä historiallisesta että siitä, millaiseen ympäristöön nyt synnytään. Samaan aikaan olisi hyvä, että nuoresta asti liikunnalliset pelaajat pääsisivät harjoittelemaan samaan ympäristöön, mutta toisaalta myös niille mahdollisesti vielä 10-vuotiaana kavereiden kanssa hengaileviakin saattaisi auttaa se, että napanuoraa tavoitteelliseen harjoitukseen ei vedetä täysin katki, koska näistäkin pelaajista voi vielä ainakin kansallisen tason tavoitteellisia urheijoita, jotka ovat kuitenkin tässä pyramidissa hekin tavallaan aika tärkeitä. Yhtälö on todella siis kaikilta kanteilta todella vaikea jo ennen kuin aloitetaan puhumaan valmentajien osaamisesta.

Tässä kiteytyy hyvin tyttöfutiksen tilanne.
Omista pelaajista pidetään kiinni vaikka mitään tarjottavaa heille ei olisi.
Pääkaupunkiseudulla mahdollisuuksia on enemmän, mutta esim. Varsinais-Suomessa Tepsiä try-outeineen (joka napsii osan lahjakkaista ja myös maksukykyisistä pelaajista) lukunottamatta seurojen toiminta on sekavaa eikä edes seurojen sisällä yhtenäistä fokusta ole olemassa. Parissa joukkueessa on pari hyvää yksilöä joiden varassa joukkueet joko kaatuvat tai pysyvät pinnalla. Osa jo kaatunut, osa sinnittelee vielä.  Ns. ykköskorin pelaajia on pari, kakkos-korin muutamia, kolmos-korin iso osa, loput nelos- ja vitoskorin pelaajia. Samassa joukkueessa voi olla ykkös- ja kolmos-korin pelaajia, näillä pelaajamäärillä ei kilpailuasetelmaa ei saada treeneissä ja peleissä kolmos-korin pelaajat taistelee taitojensa ylärajoilla pelistä toiseen pääkaupunkiseudun ykkös- kakkoskorin pelaajia vastaan. Seurojen välinen yhteistyö kun on enemmän poikkeus kuin sääntö, ei pelaajat saa tarvittavaa harjoitusvastusta ja pienen pelaajamäärän heikkona puolena on myös loukkaantumisten aiheuttamat merkittävät tasonlaskut kokoonpanoihin.

Niin ja tähän voi lisätä, että ei se Tepsinkään toiminta sitten lopulta mitenkään kovinkaan korkealaatuista ja vuodesta toiseen tasalaatuisena olevaa ole aiempina vuosina ollut. Ja kyllähän tuo keskikesän tryout jo kertoo myös siitä, että leveyttä seuran sisällä ei ole nytkään ja siitä näkökulmasta katsoen aika tiukalla nuoralla sielläkin taidetaan toimia. Tietysti en pysty asiaa täysin sisältäpäin todentamaan, mutta toisaalta se antaa myös perspektiiviä siihen, mitä muiden Turun alueiden toiminta on, kun TPS nyt kuitenkin on alueen ns. "ykkösseura".

Mitä tulee yhteistyöhön, niin siinä puolestaan olen siinä mielessä eri mieltä, että yhteistyötä kyllä yritetään aina vuoroin joka suuntaan, mutta se lopulta hajoaa erimielisyyksiin. Ja toisaalta vaikka yhteistyön myötä tulisi reilut 50:ntäkin pelaajaa saman sateenvarjon alle, ei sekään vielä takaa sitä, että tavoitteellisia ja edes jollakin tasolla hommaan panostavia löytyisi tästä yhteen avauskentälliseen asti, kun puhutaan vaikka junioriputken päästä B-ikäluokista.

[Myubien]

Jokaista peliä lähdetään aina voittamaan, jokaista kaksinkamppailua lähdetään voittamaan, jokainen syöttö pyritään tekemään laadukkaasti ja samoin haltuunotot, laukaukset. Jokaista pelaajaa motivoidaan aina pelaamaan parastaan ja tavoite on pyrkiä nostamaan tasoaan, minusta tämä on täysin selvä asia ja sitähän se vaatimustaso pitäisi olla, peleissä ja treeneissä. ja tämän voi tehdä ohjaten, pelaajalähtöisesti, rakentavasti ja samalla pelaajia kasvattaen. 

Terveessä joukkueessa ymmärretään asia niin, että yksilön ja joukkueen pelaamisen kehittyminen ei ole yhtä kuin ottelun lopputulos. Jos meillä seuroilla aidosti on tavoite saada laadullisesti parempia pelaajia, niin kyllä onnistumisen mittareina toimii paljon muutkin asiat, kuin pelkästään lopputulos. Ehkä lopputulokseen peilaaminen kertoo kaiken valmennuksen ymmärryksestä pelaajien kehityspolkua kohtaan.

Mun on hyvin vaikea hyväksyä ajatusta, että me pystymme 10v lapsista määritellä tulevat huippupelaajat ja toisinpäin, pelaajista jotka vielä ei ole tuossa iässä ihan "terävimmillään" määritellä, että heistä ei tule koskaan mitään tässä lajissa. Ja toisaalta, onko se helkkari soikoon edes meidän tehtävä ruveta arpomaan tuollaista asiaa. Vai pitäisikö valmentajien tehtävä olla yksinkertaisempi. Valmennetaan ja opetetaan mahdollisimman hyvin niitä pelaajia, mitä kulloinkin harjoituksissa on, luodaan ympäristöä niin, että pelaajat innostuvat, vaaditaan tekemään koko ajan parasta ja katsotaan 15v päästä millaisen uran kukin on futaajana tehnyt, mitä hittoa me toimijat ruvetaan luulemaan ja veikkailemaan kenestä mitäkin tulee. Jos kaikki valmentajat toimii pelaajan uralla noin, niin on ainakin yritetty tehdä se mitä valmentajat voivat tehdä.

Mitä tulee palloliiton rooliin pelaajien kehittymisessä, niin ei paskempaa suoritusta voi olla. Se mitä olen vierestä seurannut vuosikymmeniä, niin montako palloliiton logolla varustettua valmentajaa olette nähnyt kehittämässä keskinkertaisia pelaajia, joilla siis voi olla potentiaalia. Eipä ole näkynyt, nämä kaverit hakeutuvat jatkuvasti tehtäviin lähtökohtaisesti omaa uraa ajatellen ja siihen eivät sovi kovin keskeneräiset pelaajat, pelkona oman uran "vahingoittaminen". Ehkä tässä piilee se isoin ongelma suomifutiksessa valmennuksenkin osalta, me emme todellakaan lähesty tätä lajia pelaajien kautta.

Täytyy tähän kritiikkiin lisätä pohjanoteerauksena tuo 2010 tyttöjen majuprojekti, joka ei kyllä sovi millään minun ajatus maailmaan. Nyt on ikään kuin valittu jo kultapossukerho, joka tulee pelaajaan kahden vuoden päästä kisoissa. Nämä pelaajat nauttii mitä ihmeellisimmistä antimista ja palveluista, viisaat Palloliiton valitsijat tietävät, että kahden vuoden päästä nämä ovat ne jotka ovat ikäluokan parhaat pelaajat.

Rikotaan siis kaikki mikä urheilussa on kaikkein tärkeintä ja mihin me kilpapelaajia yritetään kasvattaa urheilijoina ihan pienestä pitäen. Urheilussa ja jalkapallossa pitäisi ratkaista se millä tasolla oikeasti pelataan, miten pelaamisen ja ominaisuuksien taso kehittyy, miten harjoitellaan ja lopuksi sitten valintoja tehdessä ketkä oikeasti ovat juuri valintoja tehdessä laadukkaimmat/sopivimmat pelaajat kyseiseen joukkueeseen. 2 vuodessa ehtii tapahtua aika paljon ja periaate, antaa urheilun tason ratkaista eikä suhmuroinnin.

Siinä missä kolmisenkymmentä pelaajaa on jo ikään kuin "hiljaisesti" valittu ryhmään, niin osalle ihan yhtä hyville ja motivoituneille pelaajille näytetään takapuolta. Ja ihan eri keskustelu tämän kaiken jälkeen on, mikä ihme on aluejoukkueiden tarkoitus enää tuossa ikäluokassa, sääli, paikkaus päiviä niille jotka eivät ole kultapossukerhossa mukana.

[Petteri22]

No tosiaan Tepsin toiminta ihan tilastojen perusteella perustuu pelaajiin muista seuroista. Pääkaupunkiseudulla samaa valtikkaa kantaa HJK. Omia junnuja ylimmässä ikäluokan joukkueessa on kovin vähän. 8v8 vaiheessa vielä löytyy, mutta 11v11 valtaosa on muualla oppinsa saaneet. HJKlla sentään on alemmille tasoille pelaajille paikkoja ja pelaajia, mutta Tepsillä samat pelaajat pelaa B ykköstä ja BSM.
Yhteistyötä ei oikeastaan ole ollut kuin paperilla.
Tepsi oli yhteistyössä MaPSin, RPn, Liedon ja Raifun kanssa. Muuta ei tapahtunut kuin muutama pelaajaa imettiin Tepsiin ja Helmaritapahtumassa pelattiin sekaporukalla valmentajalla joka ei ollut edes Tepsistä.
Mitään sateenvarjoa ei ole ollut  kuin korkeintaan kuvitelmissa.

[Metsurin koira]

Asiallista ränttiä

Enpäs sano muuta kuin että olipa hyvä kirjoitus!

[Slither54]

Jokaista peliä lähdetään aina voittamaan, jokaista kaksinkamppailua lähdetään voittamaan, jokainen syöttö pyritään tekemään laadukkaasti ja samoin haltuunotot, laukaukset. Jokaista pelaajaa motivoidaan aina pelaamaan parastaan ja tavoite on pyrkiä nostamaan tasoaan, minusta tämä on täysin selvä asia ja sitähän se vaatimustaso pitäisi olla, peleissä ja treeneissä. ja tämän voi tehdä ohjaten, pelaajalähtöisesti, rakentavasti ja samalla pelaajia kasvattaen. 

Ja mistähän mahtaa johtua, että ne koutsit vetää joystikkiä siellä kentällä? Tai se, että itsekin täytyy puolustusvaiheessa tsempata jatkuvasti? Johtuuko se omasta tyhmyydestä vaiko siitä, että silmälläkin näkee, että pelaajat eivät ota maksimiaan itsestään irti jokaisessa tilanteessa, joka liittyy haluun voittamisesta? Tietenkään tällä ei voi perustella jokaista joystikkaajaa. Mutta aika utopialta tuo jokaisen tilanteen maksimaalisen suorittamisen osalta kuulostaa omaan korvaan.

Mun on hyvin vaikea hyväksyä ajatusta, että me pystymme 10v lapsista määritellä tulevat huippupelaajat ja toisinpäin, pelaajista jotka vielä ei ole tuossa iässä ihan "terävimmillään" määritellä, että heistä ei tule koskaan mitään tässä lajissa. Ja toisaalta, onko se helkkari soikoon edes meidän tehtävä ruveta arpomaan tuollaista asiaa.

Kyse ei ole, ainakaan omissa kommenteissa siitä, että valmentajana alkaisin jaella huippupelaajia 10v-ikäisinä "you can make it" ja "you can't make it"-ryhmiin. Pointtina oli lähinnä olla samaa mieltä Nigelin kanssa siitä, että osa vain pieni osa pelaajista hyödyntää omaa liikunnallista potentiaaliaan tuon ikäisenä ja se näkyy kentällä merkittävästi. Kun jalkapallo lajina laajenee ja kehittyy maailmalla, siellä alkaa tulla vastaan ihan samoja perusrajoituksia niille pelaajille, joiden puhtaat fyysiset ominaisuudet eivät välttämättä yksinkertaisesti tuli koskaan riittämään huipputasolla pelaamiseen, joita poikapuolella selkeästi on jo olemassa. Se, että suurin osa lapsista ei tuossa iässä ole hampaat irvessä futista pelaavia ei tosiaan vielä välttämättä kerro mitään, mutta niistä pelaajista, jotka sitä liikunnallista potentiaaliaan jo tuossa iässä hyöndyntää, on mahdollista ehkä jo nähdä, mihin rahkeet saattavat riittää, mikäli harrastus muuttuu uraksi ja homma ei katkea missään vaiheessa mistään syystä. Lopustakin voi löytyä potentiaalia, jonka kehittämistä pitää auttaa siinä kohtaa, kun pelaaja on itse henkisesti siihen valmis.

Mitä tulee palloliiton rooliin pelaajien kehittymisessä, niin ei paskempaa suoritusta voi olla.

No eipä ne kyvykkäimmät henkilöt sinne johtotehtäviin muillakaan saroilla päädy. Aika usein sinne päädytään muista syistä. Mutta tietenkin, jos leijonan osa toimijoista on harrastelijoita ja monella tasolla epäpäteviä omassa toimessaan, niin miten kuvittelit Palloliittoon sitten päätyvän pelkästään massasta erottuvaa priimaa, jota ei välttämättä edes ole?

[dembele]

Lopustakin voi löytyä potentiaalia, jonka kehittämistä pitää auttaa siinä kohtaa, kun pelaaja on itse henkisesti siihen valmis.

Entäpä jos se ajankohta olisi vasta sen jälkeen kun lapsi on jo pysyvästi luokiteltu "eipä tuostakaan koskaan mitään taida tulla"-kategoriaan? Toisaalta ikäluokan kultapossukerhoon valituilla saattaa motivaatio ja into vähetä muttei sieltä vihreämmältä puolelta aitaa helposti jouduta pois kun kaikkitietävä valmentaja, joka ei yksinkertaisesti tee virhearvioita, on mielestään talentin sinne kerran valinnut. Tämä pätee joukkueen tasoryhmiin mutta jossain määrin myös alueleirityyppisiin valintoihin.

[Slither54]

Entäpä jos se ajankohta olisi vasta sen jälkeen kun lapsi on jo pysyvästi luokiteltu "eipä tuostakaan koskaan mitään taida tulla"-kategoriaan? Toisaalta ikäluokan kultapossukerhoon valituilla saattaa motivaatio ja into vähetä muttei sieltä vihreämmältä puolelta aitaa helposti jouduta pois kun kaikkitietävä valmentaja, joka ei yksinkertaisesti tee virhearvioita, on mielestään talentin sinne kerran valinnut. Tämä pätee joukkueen tasoryhmiin mutta jossain määrin myös alueleirityyppisiin valintoihin.

Niin kuvaat tilannetta tietenkin suoraan nykytilanteeseen viitaten ilman kontekstia siitä, mitä olin kirjoittanut aiemmin. Toki ehkä et ehtinyt lukea aiempaa viestiä, mutta en jokaisessa kirjoituksessa viitsi ehkä toistaa samoja asioita uudelleen vaan kokonaiskäsityksen pystyy luomaan tekemällä yhdistämällä eri viestejä.

Kuten vähintään epäsuorasti totesin, niin minulla ei ole suoraa ratkaisua siihen, miten jokainen yksittäinen tapaus pitää järjestää. Voi olla, että ihanteellisen toimintatavan rakentaminen isossa kaavassa on mahdotonta. Tuohon luokitteluun suurimmat ongelmat ovat tietenkin valmennuksessa. Ja kyllä ne pelaajat, jotka ovat olleet sieltä nuoresta asti hyödyntämässä omia liikunnallisia ominaisuuksiaan helpostikin polttavat itsensä loppuun kaikenlaisella seura- ja liittotason häsellyksellä, jota tällä hetkellä ylläpidetään. Mutta mielestäni tämäkin tietyssä mielessä kuuluu kehityskaareen mukaan, ei tosin siitä näkökulmasta, jossa se nykyisessä kierrossa ehkä toteutuu. Kaikki liikunnalliset 10-vuotiaat tyttöfutarit kun eivät tule olemaan intohimoisia jalkapallofanaatikkoja henkeen ja vereen, joka vie heidät läpi kaikkien haasteiden kohti kansallista huipputasoa tai jopa ammattilaisuutta. Mutta se, että tämä seula tehdään vetämällä 13-14-vuotiaasta asti jollakin 20 tunnin treenitunnin ohjelmalla, kunnes paikat on fyysisesti ja henkisesti rikki, niin se on väärä tapa.

Mutta tosiaan taisin mainita jossain myös sen, että jo 10-vuotiaana on kohtuu helppoa päätellä, mitkä joukkueet tulevat pelaamaan siellä ylimmillä tasoilla. Alaspäin on vaikeaa päätyä ja toisaalta jatkuvasti sarjatasoa alempana pelaaminen johtaa siihen, että erot pahimmillaan lähinnä kasvavat, kun se ja tuo asia saattaa olla pikkaisen paremmin ylemmässä sarjassa. Ne myöhemmin kehittyvät ehtivätkin junaan yleensä vasta tämän vaiheen jälkeen, kun Kalmarit sun muut on saatu raavittua alta pois. Se taas olisi tietenkin hieno asia, että vanhempanakin herääville löytyisi niitä valmentajia, jotka pystyvät heitä viemään eteenpäin. Teoriassa B-ikäisestä pelaajastakin on vielä mahdollisuus kuoria kansalliseen kokonaisuuteen aikanaan mahtuva pelaaja, mikäli pallotatsia on tarpeeksi ja valmentaja osaa nähdä ja kehittää muita pelaajan potentiaalia rajoittavia tekijöitä. Mutta kuten on mainittu, niin suurin osa valmentajista on aika harrastetasoa ja/tai tykkää mielummin tehdä tuollaista raakaa lajittelua sillä omalla osaamisen tasollaan ja tulos on sitten jotakuinkin se, mitä nykyinen systeemi tuottaa aikuisjalkapallon käyttöön.

[Sun mutsis]

Koska kuuleman mukaan voittaminen on tärkeää ellei jopa tärkeintä, kannattaa huomioida keskiviikkoillan SM-sarjan pelit Espoonlahdessa (EPS-FCE) ja Hämeenlinnassa (HJS-TPS). Näissä saataneen jo pientä suuntaa mitalisteista, Espoon parhaasta ja varauksin jopa tulevasta mestarista.

[dembele]

Niin kuvaat tilannetta tietenkin suoraan nykytilanteeseen viitaten ilman kontekstia siitä, mitä olin kirjoittanut aiemmin. Toki ehkä et ehtinyt lukea aiempaa viestiä, mutta en jokaisessa kirjoituksessa viitsi ehkä toistaa samoja asioita uudelleen vaan kokonaiskäsityksen pystyy luomaan tekemällä yhdistämällä eri viestejä.

Aivan, kommentoin siihen omaani ylempään viestiisi enkä ole ylipäänsä pyrkinyt muodostamaan kuvaa siitä millä kannalla kukin keskustelija on, joten olen hyvinkin saattanut lukea sinunkin aiempia viestejäsi mutten ole niputtanut niitä mitenkään yhteen profiloittitarkoituksessa.

[hanssoni]

Alla kovaa tekstiä mutta faktaa. Esim. 09 ikäluokan "pelaajapolun" pelaajista on kaksi jäljellä TB peliryhmissä.

No tosiaan Tepsin toiminta ihan tilastojen perusteella perustuu pelaajiin muista seuroista. Pääkaupunkiseudulla samaa valtikkaa kantaa HJK. Omia junnuja ylimmässä ikäluokan joukkueessa on kovin vähän. 8v8 vaiheessa vielä löytyy, mutta 11v11 valtaosa on muualla oppinsa saaneet. HJKlla sentään on alemmille tasoille pelaajille paikkoja ja pelaajia, mutta Tepsillä samat pelaajat pelaa B ykköstä ja BSM.
Yhteistyötä ei oikeastaan ole ollut kuin paperilla.
Tepsi oli yhteistyössä MaPSin, RPn, Liedon ja Raifun kanssa. Muuta ei tapahtunut kuin muutama pelaajaa imettiin Tepsiin ja Helmaritapahtumassa pelattiin sekaporukalla valmentajalla joka ei ollut edes Tepsistä.
Mitään sateenvarjoa ei ole ollut  kuin korkeintaan kuvitelmissa.