Täällä on useampaan otteeseen mainittu, että B-ykköstä pitäisi supistaa. Ainakin nyt sarjataulukkoja katsomalla näyttää tasaiselta ja kaikissa lohkoissa sarjapaikasta todellista taistelua. Yksittäisiä isoja eroja ja numeroita joissakin otteluissa, mutta niin on Kansallisessa liigassakin. Ja aina tulee eroja olemaan vaikka kuinka sarjoja supistellaan.
Jääkiekossa yhtenä syynä siihen, että pelaajien taso on laskenut, joten nhl:n ei enää varata suomalaisia, on liian helpot sarjat. Pelaajat eivät saa taitojensa kehittymisen edellyttämiä pelejä.
Eräässä espanjalaisessa suurseurassa kun pelaajia skoutataan, silloin ei mennä katsomaan ns. helppoja pelejä, koska se ei kerro pelaajien todellisesta tasosta mitään.
Jos oikeasti haluttaisiin kehittää myös ykkösen pelaajia, silloin pitäisi olla malli, jossa helppoja pelejä ei ole. Nyt ykkösessä hyvät pelaavat koko kauden helppoja pelejä ja huonot koko kauden liian kovia pelejä. Keskinkertaisuudet taas taas saavat kehityksen näkökulmasta optimaalisia pelejejä eli kovia "25%, kehittäviä 50% ja helppoja 25%".
Jos sarjoja kehittäisi joku, joka ymmärtää jotain pelaajien kehittämisestä tai ylipäänsä jonkinlaisesta ajattelusta, joka vie asioita eteenpäin, silloin sarjat rakennettaisiin niin, että ne kehittävät pelaajia.
Nyt on keksitty etelä-suomalaisia palveleva malli, jossa pelataan niin, että Etelästä ei tarvitse matkustaa Pohjoiseen, koska se maksaa. Eli pelaajien kehittäminen ei ole suomalaisessa jalkapallossa se ykkösjuttu. Toki näin on kissanristiäisissä ja teamspalavereissa, mutta niiden tarkoitus on lähinnä työllistää liiton täysipäiväisiä.
Kumpikohan on yleisempi syy, tajutaanko jo kymmenvuotiaasta että siinäpä on hiomaton timantti, vai tunkevatko lapsen taustajoukot ml. mahdollinen valmentajavanhempi häntä joka paikkaan?
Oikeasti 10-vuotiaasta hiomattomasta timantista voi sanoa, että hän on hiomaton timantti, jos ymmärretään syy siihen, miksi hän on poikkeuksellinen. Monesti tätä ei tajuta, joten sen vuoksi on myös hiomattomat timantit yleistetään keskinkertaisuuksien suureen joukkoon. Henkilökohtaisesti olen nähnyt hiomattomia timantteja, joista jokainen on vähintään saavuttanut valtakunnallisen huipputason. Monet eivät ole sitä ylemmäs päässeet, koska heitä on valmentanut henkilöt, jotka eivät ole ymmärtäneet mitä pelaaja oikeasti olisi tarvinnut.
Ei ole montaa viikkoa siitä, että Nike alkoi tukemaan brasilialaista hiomatonta timanttia, jotta hän saavuttaisi taitojensa edellyttämän tason. Kyllä näitä on, mutta valitettavasti suomalaisessa jalkapallomaailmassa ei juurikaan ole ihmisiä, jotka tunnistaisi oikean lahjakkuuden saati pystyisi viemään häntä eteenpäin.
