Kaivelin muistin virkistämiseksi viime vuosien avauskokoonpanoja. Miten ne kentälle asettuivat ja millaista futista lähdettiin pelaamaan?
2023
Tanska (v): 4-4-2 | Rive aloitti EM-karsinnat yllättävällä hyökkäävällä gung ho -taktiikalla. Vaspa R. Jensen pelasi “kolmostopparina”, oikealla Alho vähän hyökkäävämpänä laitapakkina. Keskikenttä vasemmalta oikealle Antman-Kamara-Kairinen-Lod. Kärkiparina Jolle-Pukki.
Pirlanti (v): 4-4-2 | Toiseen matsiin Belfastin perunapellolle Rive asetteli huomattavasti defensiivisemmän vintage-442:n. Keskikentällä Suhonen-Kamara-Schüller-Lod, kärjessä Källman-Pukki.
Slovenia (k): 3-4-3 | Kotona tehtiin paluu Riven jo perinteiseen kolmen linjaan, joka ei kuitenkaan tippunut kovin alas. Wingbackit Niskanen ja Alho. Keskikentän pohjalla pelasivat Kamara-Schüller, samalla kun Kamara jätettiin penkille. Hyökkääjätriona vasemmalta oikealle Pukki-Pohjanpalo-Antman.
San Marino (k): 4-3-3 | Erittäin hyökkäävä taktiikka, suunniteltu "spesiaaliksi" kääpiömaan bussin murtamiseksi. Hyökkääjät vasemmalta oikealle Källman-Pohjanpalo-Antman.
Kazakstan (v): 3-4-3 | Samanlainen taktiikka käytännössä samoilla miehillä kuin kesällä Sloveniaa vastaan. Kamara yhä penkillä.
Tanska (k): 3-4-2-1 | Puolustava versio Slovenia- ja Kazakstan -matsien taktiikasta. Laitapakit Niskanen-Alho. Kamara sovitettiin vasemmalla laidalle, Källman oikealle ja Pukki piikkiin.
Slovenia (v): 3-4-2-1 | Sama taktiikka kuin Tanskaa vastaan kotona paitsi laitapakit Uronen-Alho.
Kazakstan (k): 3-4-3 | Slovenia-katastrofin jälkeen palattiin hyökkäävämpään taktiikkaan. Wingbackit Håkans ja Alho. Kamara pudotettiin keskikentälle Kairisen pariksi, hyökkääjinä Taylor-Pohjanpalo-Pukki.
Pirlanti (k): 4-3-3 | Muistaakseni toinen kerta 4-3-3:lla koko Riven aikakaudella. Keskikentällä Kamara-Schüller-Kairinen; hyökkääjät Håkans-Pohjanpalo-Jensen.
San Marino (v): 4-3-3 | En nyt jaksa kaivella videolta, kumpi kaksikosta Taylor-Lod oli hyökkääjinä Håkansin ja Pukin lisäksi.
2024
Wales (v): 5-3-2 | Legendaarinen
what the fuck -taktiikka jolla yritettiin horjuttaa Walesia epätasapainolla. Håkans vasemmalla wingbackina, Alho oikealla laitapakkina. Keskikentällä Kamara-Schüller-Lod, kärkiparina Jolle-Pukki.
Viro (k): 4-3-3 | Paluu 4-3-3-kokeiluun. Soiri ja Niskanen laitapakkeina, yläkerta Antman-Källman-Jensen.
Portugali (v): 4-3-3 | Suht defensiivinen variaatio. Alho ja Niskanen laitapakkeina, yläkerrassa Antman-Källman-Talvitie.
Skotlanti (v): 4-3-3 | Ollila ja Niskanen laitapakkeina, hyökkääjinä Pukki-Pohjanpalo-Jensen.
Kreikka (v): 4-2-3-1 | Uusi valmennustiimi, uudet kujeet joten varovaisessa sisäänajossa ollut Riven 4-3-3 nakattiin romukoppaan “Honsupallon” tieltä. Honsupalloa leimasivat korkea prässi ja hyökkäykset keskustan kautta. Kamara kymppinä, laidoilla Antman ja Lod, piikissä Källman.
Englanti (v): 4-3-3 | Kreikka-matsi oli katastrofi joten Wembleyllä mentiin kokonaan ilman prässiä ja puhtailla vastaiskuilla linjan taakse. KK Kamara-Schüller-Peltola, ylhäällä Keskinen-Pukki-Jensen. Legendaarinen laitapakkivaihto Uronen → Niskanen.
Irlanti (k): 4-2-3-1 | Paluu korkean prässin Honsupalloon. Kamara taas kymppinä, vasemmalla Keskinen, oikealla Lod ja piikissä Pohjanpalo.
Englanti (k): 3-4-3 | Honsupallo ei kahdella kokeilulla tuonut tulosta joten Englanti-matsissa kotona tehtiin paluu Rivepalloon. Uronen ja Alho wingbackeina, kk Schüller-Kamara ja yläkerrassa Keskinen-Källman-Jensen.
Irlanti (v): 3-4-3 | Rivepalloa. Uronen ja Alho wingbackeina, kk Kairinen-Kamara, yläkerta Antman-Källman-Lod.
Kreikka (k): 3-4-3 | Rivepalloa vielä viimeistä kertaa. Håkans ja Alho wingbackeina, yläkerrassa Antman-Pohjanpalo-Lod.
2025
Malta (v): 4-3-3 | Friis puikkoihin sillä taktiikalla mitä Friisiltä odotettiin. Keskikentällä Kairinen-Peltola-Jensen, ylhäällä Källman-Pohjanpalo-Antman. Vaihtui lopussa viiden linjaan kun Malta prässäsi niin kovaa ettei luotto riittänyt.
Liettua (v): 4-3-3 | Toinen matsi Friis-taktiikalla. Keskikentällä Kamara-Kairinen-Lod, ylhäällä Håkans-Pohjanpalo-Antman.
Hollanti (k): 5-2-3 | Friis ei luottanut Hollantia vastaan omaan taktiikkaansa ja keksi uuden. Avarissa olivat Alho ja Uronen laitapakkeina, keskikentällä Kairinen-Peltola, ylhäällä Antman-Pohjanpalo-Lod.
Puola (k): 5-2-3 | Hollanti-matsin taktiikka hiukan epätasapainoisella twistillä - Uronen toimi puolustavampana laitapakkina, Jensen wingbackina, Peltola vähän nousevana topparina. Ylhäällä Antman-Pohjanpalo-Lod.
Norja (v): 5-2-3 | Suunnilleen samaa yritettiin kuin edellisissäkin. Ståhl ja Jensen wingbackeina, yläkerrassa Valakari-Källman-Keskinen.
Puola (v): 5-2-3 | Alho ja Uronen wingbackeina, yläkerrassa Antman-Pohjanpalo-Lod.
Liettua (k): 4-3-3 | Kolmas yritys Friis-taktiikalla. Keskikentällä Walta-Kairinen-Marhiev, laidoilla Antman ja Källman, piikissä Pohjanpalo.
Hollanti (v): 5-3-2 | Luottoa ei riittänyt mihinkään entiseen variaatioon joten tähän matsiin keksittiin kokonaan uusi taktiikka. Ståhl topparina, laitapakkeina Alho ja Lähteenmäki joista toinen yritti välillä tukea hyökkäyksiä, ja kärkiparina Keskinen ja Antman.
---
Tämä katsaus ei tietenkään ole JACOB FRIIS ULOS -topikin matskua muuten kuin 8 viimeisen matsin osalta (joissa niissäkin on siis onnistuttu käyttämään 3-4 erilaista pelitapaa) mutta aloitin katsauksen vuodesta 2023, koska silloin Lehkosuo aloitti hommat U21-maajoukkueessa. Siitä lähtien Lehkosuo on peluuttanut jokaisessa matsissa 4-2-3-1 -muodostelmaa ja luottanut samoihin
pelin periaatteisiin vastustajasta riippumatta - oikeastaan ainut taktinen variaatio on ollut kympin ja sentterin ja kahden piilokärjen välillä. Samassa 3 vuodessa A-maajoukkue on onnistunut lähestymään otteluitaan noin 10 erilaisella pelifilosofialla ja lähes yhtä monenlaisella eri muodostelmalla. Se on kyllä aika vaikuttava määrä variaatioita kun ottaa huomioon, että vuodessa maju kerkeää treenata yhdessä jotain 25-30 kertaa.
Summa summarum: Viimeisen 3 vuoden aikana A-maajoukkueen pelaamisessa ainut toisteinen elementti on ollut päävalmentajien äärimmäinen reaktiivisuus. Kummankin koutsin luottamus omiin pelisysteemeihin on ollut suorastaan uskomattoman matalalla. Sen sijaan, että yksittäisiin epäonnistumisiin vastattaisiin yrittämällä kehittämällä omaa pelisysteemiä paremmaksi treenikentän puolella, keksitään seuraaviin otteluihin aina kokonaan uudenlaisia pelisysteemejä ja taktiikoita ruuvataan vastustajan mukaan jatkuvasti. Hollanti-matsi oli minusta jopa koko kolmivuotisjakson paras esimerkki tästä äärireaktiivisuudesta. Kun Puola-awayssa Suomen prässi ei toiminut, Friis päätti räjäyttää atomeiksi sen viimeisenkin koko hänen päävalmentajapestinsä ajan säilyneen toisteisen elementin - 3 pelaajan ylälinjan - ja järjesteli Suomen pallottoman muodon sekä hyökkäyspään toiminnot kokonaan uusiksi. Tätä uutta systeemiä treenattiin 2 päivää ja sitten kokeiltiin, pysähtyykö Frenkie de Jong Amsterdam Arenalle niillä eväin. Ei pysähtynyt
Äärimmäisen hyvä viesti, joka ansaitsee tulla nostetuksi ylös kokonaisuudessaan. Ei ole ihme, että Suomi tekee puolustamisessa helppoja virheitä solkenaan, kun ukot ympärillä vaihtuvat jatkuvasti ja synergia pitää aina löytää uudestaan parin päivän treeneillä. Kanervan menestysaikana keskustan alanelikko oli aina Hradecky-Toivio-Arajuuri-Sparv, joka ikinen kerta ja Suomi harvoin päästi yli yhtä maalia. Hyökkäys on vähän anteeksiantavampi muutoksille, mutta kun puolustuksessa ukot vaihtuvat koko ajan ja pelataan milloin 3:lla, 4:llä tai 5:llä miehellä plus maalivahtiakin vielä vaihdellaan huvikseen, niin seurauksena on juuri niin virheherkkää pelaamista kuin Suomi on esittänytkin. Ei tuo ole edes pelaajien vika, että tekevät helppoja virheitä.
