Jacob Friis Suomen päävalmentajana

[W.A. Watanabe]

Myönnän että liioiteltua olisi vetää suurempia johtopäätöksiä riveä vastaan. Ehkä kuitenkin se vahvuus antaa vastuuta ja pyrkiä lietsomaan rohkeutta vähän lähti käsistä kisojen jälkeen kun hiljalleen vastapainona ollut toimiva pelisysteemi mureni alta. Siinä mielessä ihan helppo uskoa että palkkasoturi Friis jolla ei ole omia tunnekytköksiä suomifutikseen on tuonut hieman lisää "bad cop" asennetta joukkueeseen. Toki voi olla että hänellekin löytyvät omat Soirit ja Niskaset joita roikottaa kentällä kritiikeistä huolimatta, mutta tässä vaiheessa uskon että Antmanille meininki muistuttaa Euroopan sarjajoukkueiden toimintaa enemmän kuin Riven aikana ja se kirvoittaa kehuja.

[Triangelikostaja]

Antman on tässä majun harvoja puolueettomia tarkkailijoita joilla on käsitys toisaalta jonkinlaisesta tasosta mutta ei sitä rivehuuman lasit huurustavaa rasitetta kun hän ei vielä kisoissa ollut A-maajoukkueessa. Riven vahvuudet olivat siinä että hän vapautti tunnelman myös ylipitkäksi venyneen Mixun kauden jälkeen ja laittoi miehet seisomaan selkeässä 4-4-2 muodossa, sekä perusti pelin realismiin eli puolustukseen. Se toimi sen verran että kisoihin päästiin kärkipelaajien ollessa hyvässä vireessä, mutta siihen se jäi ja muuta ei tullut. Viimeisen parin vuoden aikana aivan hirveitä pelejä, mm. useita otteluita joissa ei ollut paikan paikkaa.

Jep. Siis fiksuutta oli kuitenkin se, että Rive ymmärsi ja osasi valjastaa joukkueen pelaamaan just niiden vahvuuksien mukaan mitä oli. Sitten alkoi taas perinteinen ihan median / muiden toimesta, että pitäisi kehittää peliä pallollisempaan yms ja siinä sitten alkoi asiat mennä metsään suoraan.

Mutta niin. Maajoukkuevalmennus on vaikea laji, ja moni Suomea paremmalla materiaalilla varustettu joukkue tuskailee menestyksettömyyden kanssa jatkuvasti.

[voorumisti]

Ajatella jos joku valmentaja keksisi laittaa Antmanin ja Keskisen samaan aikaan kentälle. Ja nimenomaa omille paikoilleen Topi vasemmalle ja Murkkumies oikealle.

[Dirk Kuyt]

Tästä Ville Kosken haastattelusta Kymppipaikalle pisti silmään aika jännä muutos toimintakulttuurissa. Siinä missä Lehkosuo tai Kanerva soittelee/-li henkilökohtaisesti pelaajille, niin Friisin toimintatapa tuntuu olevan ”lueppa mailisi ja tule paikalle”.

– Yhteydenottoa ei tullut, niin kuin ”Banalta” (alle 21-vuotiaiden päävalmentaja Mika Lehkosuo) aikaisemmin. Olen ollut U21:sten ringissä ja Bana on jutellut hyvissä ajoin etukäteen tulevasta leiristä. Minulla on jokin jännä bugi, että meiliin ei tule ilmoituksia. Meidän team managerimme oli saanut saman meilin, ja huomasi, kun olimme pelireissulla, että kappas, on tullut kutsu maajoukkueeseen.

[Mr. Brownstone]

Se toimi sen verran että kisoihin päästiin kärkipelaajien ollessa hyvässä vireessä, mutta siihen se jäi ja muuta ei tullut.

Ei toki niitä konkreettisia saavutuksia millä lopulta ainoastaan on merkitystä eli lisää arvokisapaikkoja, mutta eihän se Euro2020-karsintojen jälkeen heti mikään romahdus ollut. NL:n B-liigan lohkossa kakkossija ja MM-karsinnassakin vielä viimeisellä kierroksella pelaamassa kakkospaikasta. Lopusta toki samaa mieltä on varmasti kaikki. Näinhän se usein menee maailman huipullakin, kun yhteinen aika, tai miten se haluaakin sanoa, on tullut täyteen.

[Billy the Badger]

Onko tämä nyt näiden karsintojen yleisotsikko, taaksepäin on menty, mutta eipä tuo Liettua kyllä kummoinen jengi ole ja samaan aikaan maltalainen futis on pelottavassa nousukiidossa. Että olisihan sen voitonkin voinut ottaa.

[kokistuoppi]

Eilisen ottelutopiceissa ihmeteltiin paljon ottelun pelaamisen tarkoitusta. Itse en tätä sinällään kritisoi, sillä vaikka höntsät on mitä on, enemmän dataa niistäkin saa kuin lepovuorosta. Enemmän hämmensi Suomen lähestymistapa.

Suomella on toki parempia pelaajia hyökkäyksessä kuin esimerkiksi toppareissa, mutta silti meillä ei ole riittävän pelottavaa hyökkäystä siihen, että voitaisiin haastaa nyt esimerkiksi Puolaa (tai Norjaa) maalintekokilvassa. Suomen on pelattava puolustuksen kautta, altavastaajan aseilla - hyvä, tähän asti oon Friisin, kuten myös Riven, Backen ja Hodarin linjoilla. Viimeksi mainitun Hodarin aikakaudella ne Suomen lukuisat nollapelit tuli niin, että vastustaja jäi oikeasti todella vähille paikoille, kuten myös Riven alkuaikoina parhaimmillaan, ainakin ne omantasoiset ja himpun paremmat joukkueet.

Mutta en ymmärrä tätä backelaista masennusbussipelitapaa, mihin sortui myös Rive ja nyt Friis. Tällainen valinta ei johda edes parempaan mahkuun saada niitä hodarimaisia 0-0:ia, puhumattakaan että luotaisiin itse yhtään mitään.

Apu tarttui asiaan hyvin: https://www.apu.fi/artikkelit/oliko-jacob-friis-sittenkin-hutikuti-huuhkajilta-kaikki-halytysvalot-vilkkuvat-ja-merkkiaanet-huutavat

Altavastaajan olisi tehtävä ottelusta ennakkosuosikille hankala. Oltava inhottava joukkue pelata vastaan. Vaikeasti voitettava. Näitä Suomi ei ole ollut Hollanti- tai Norja-otteluissa lainkaan. Friisin on löydettävä keinot saada prässiin tehoa, jotta hyökkäämään päästäisiin myös hyvältä alueelta tehdyistä riistoista. Blokin taas olisi pystyttävä pitämään vastustajan pallonhallinta kauempana omasta maalista. Matalalla on pystyttävä paineistamaan palloa aktiivisemmin.

Materiaalin taakse ei voi mennä kyykkimään. Palloa hallitseva ennakkosuosikki vs. matalalla puolustava altavastaaja on käsikirjoitus, jonka näkee joka viikonloppu useassa top5-sarjojen ottelussa. Parhaat altavastaajat – tällä kaudella esimerkiksi Levante ja Rayo Vallecano Barcelonaa vastaan tai Osasuna Real Madridia vastaan – tekevät ottelusta ennakkosuosikille äärimmäisen inhottavan koettelemuksen, jossa edes keskityspaikan saaminen on työn alla, ja vaarallinen vastahyökkäys yhden huolimattoman syötön takana.

Ainoa asia mikä tässä nyt nostaa toivoa Mr. Freezen osalta, jonka pestaukseen suhtauduin positiivisesti tuoreeltaan, on se että tuo Puola-kotipeli voitettiin aktiivisella otteella, vaikka olikin viiden linja. Okei, Suomi olisi myös voinut hävitä sen pelin, Puola oli sekaisin jne, mutta olennaista on se, ettei sitä peliä voitettu tilastollisena vahinkona tyyliin EM-kisojen Tanska-Suomi, vaan Suomi loi myös maaliodottamaa riittävästi maalinsa ansaitakseen, oli vastustajalle inhottava, repivä ja raastava joukkue. Siinä ottelussa Suomi yritti jotakin. Hollanti ja Norja-peleissä en nähnyt mitään siitä rohkeutta korostavasta filosofiasta, mitä Friisin kivan inspiroivissa pukukoppipuhepätkissä on kuultu huuhkajasomessa.

Tän valmistavan ottelun perusteella pelkään että Puolaankin lähdetään sormet ristissä pakittelemaan Jorosen (I assume) syliin ja toivomaan tilastollista ihmettä. En kaipaa rohkeutta naiivin mursulaisessa mielessä, vaan sitä että sen valitun puolustavan rakenteen sisällä oltaisiin edes vittumaisia ja aktiivisia. Toisin sanoen, haluaisin nähdä kentällä 10 marhievia räksyttämässä, en lammaslaumaa. Ja tietysti ennen kaikkea sitä, että valmennus uskaltaisi lähteä yrittämään edes jotakin.

[Hugh]

asiaa

Sanasta sanaan oikeastaan sama, hyvä viesti.

[Rikkiviisas]

Friisin ja valmennuksen pelin aikaista toimintaa katsoessa on kyllä aika selvää, että tätä ei haettu, vaan joukkue vaan valui liian alas koko ajan.

[kokistuoppi]

Friisin ja valmennuksen pelin aikaista toimintaa katsoessa on kyllä aika selvää, että tätä ei haettu, vaan joukkue vaan valui liian alas koko ajan.

Niin kai. Mutta onko se sit valmentamisen perkele peruskiviä, että saa pelaajat toteuttamaan haettuja asioita kentällä? Vai onko haetut asiat liian monimutkaisia Suomen maajoukkuefutareiden toteutettavaksi hyvällä tasolla maajoukkuikkunassa käytettävissä olevien harjoittelukertojen pohjalta? Sama kun tuli ajoittain mieleen Mixun aikoina ja Riven viimeisissä kilpailuissa.

Auliisti kyllä myönnän ettei taktillinen ymmärrys ole vahvapukuni. Mut ainakaan mitään taistelevaa ja vastustajan kannalta haastavaa mielikuvaa ei nää pari bussittelua jättäneet. Puola-kotipeliä en tosiaan samaan kastiin laske.

[Nimimerkitön]

Niin kai. Mutta onko se sit valmentamisen perkele peruskiviä, että saa pelaajat toteuttamaan haettuja asioita kentällä? Vai onko haetut asiat liian monimutkaisia Suomen maajoukkuefutareiden toteutettavaksi hyvällä tasolla maajoukkuikkunassa käytettävissä olevien harjoittelukertojen pohjalta? Sama kun tuli ajoittain mieleen Mixun aikoina ja Riven viimeisissä kilpailuissa.

Auliisti kyllä myönnän ettei taktillinen ymmärrys ole vahvapukuni. Mut ainakaan mitään taistelevaa ja vastustajan kannalta haastavaa mielikuvaa ei nää pari bussittelua jättäneet. Puola-kotipeliä en tosiaan samaan kastiin laske.

Se on juurikin näin. Norjaa vastaan oli toki paljon kokeiluita ja varmasti liian vähän yhteistä peliaikaa takana.

Tosiaan jos noin syvällä puolustaa niin silloin vastahyökkäyspelaamisen pitäisi olla hyvällä tasolla. Nyt ei ollut ja näytti siltä, että ei oltu kyllä edes harjoiteltu mitä tapahtuu kun voitetaan pallo, tyypillisesti Keskinen lähti juoksemaan helvetin kovaa joko pallon kanssa tai ilman palloa ja kaikki muut jäivät seisomaan paikalleen. Sitten pallo joko menetettiin tai syötettiin omalle maalivahdille.

Ylipäänsä kyllä kyseenalaistan tämän valinnan, että päästetään huipputaitavat vastustajat pyörittämään peliä 20 metriä Suomen maalista ilman painetta pallolliselle ja luotetaan, että kyllä tilanne sitten hoidetaan kun pallo tulee omaan boksiin. Tai ehkä tämä ei ole tarkoitettu näin vaan pelaajat eivät toteuta sitä mitä valmennus haluaa. Tässäkin tullaan sitten siihen, että kenen vika jos pelaajat eivät kykene toteuttamaan valmennuksen valitsemaa pelitapaa? Taso ei riitä vai väärät pelaajat kentällä? Väärä roolitus? Ohjeistettu huonosti vai ohjeita ei ole ymmärretty? Miten on harjoiteltu pelitavan toteuttamista?

Toki aina voidaan mennä sen taakse, että vastustajalla on paremmat pelaajat ja ei tässä nyt oikein mitään ole tehtävissä. Kuitenkin tuolla U21-puolella on ihan sama tilanne pelaajien tason suhteen. Siellä on tehty erilaiset pelitavalliset valinnat ja näitä isompia maita pystetään haastamaan pallollisessa pelissä ihan eri tasolla ja esim. EM-jatkokarsinnassa Schjelderup näytti Kalle Walliuksen ja Miska Ylitolvan käsittelyssä lähinnä kasalta paskaa ja eilen taas täysin pysäyttämättömältä.

[Rikkiviisas]

Niin kai. Mutta onko se sit valmentamisen perkele peruskiviä, että saa pelaajat toteuttamaan haettuja asioita kentällä? Vai onko haetut asiat liian monimutkaisia Suomen maajoukkuefutareiden toteutettavaksi hyvällä tasolla maajoukkuikkunassa käytettävissä olevien harjoittelukertojen pohjalta? Sama kun tuli ajoittain mieleen Mixun aikoina ja Riven viimeisissä kilpailuissa.

Välillä tuli mieleen etsiskellä puutarhasaksia, mutta sitten muistin vilkaista Suomen kokoonpanoa.
Siellä oli kentällä aika monta uutta pelaajaa ja kokeneemmillakin vähemmän pelituntumaa, suurin katastrofi toki rooliin sopimattomat wingbackit. Asiat voivat olla monimutkaisia, mutta toisaalta kentällä oli pelaajia, jotka eivät ole kaikki kamalasti pelaneet joko ylipäätään saati olleet edes maajoukkueen tapahtumissa mukana.

Auliisti kyllä myönnän ettei taktillinen ymmärrys ole vahvapukuni. Mut ainakaan mitään taistelevaa ja vastustajan kannalta haastavaa mielikuvaa ei nää pari bussittelua jättäneet. Puola-kotipeliä en tosiaan samaan kastiin laske.

Nopeasti katsottuna Puola-kotipelin aloituskokoonpanosta kentällä oli kaksi (2) pelaajaa, joista Jensen kummallaisella paikalla ja Kamara ei ole pelannut seurajoukkueessa ikuisuuksiin.

Harjoituspelistä tuli ohipeli.

[Pemari]

Moni unohtaa usein sen, että harjoituspeli voi olla hyödyllinen, vaikka siinä epäonnistuisi kaikki mahdollinen. Tuolloin voidaan yrittää ottaa opiksi ja olla tosipelissä toistamatta ainakaan samoja virheitä.

[Ehis]

Voi olla, että Friis piti ottelupalaverin tanskaksi ja siten vain Sparv ja pari muuta olivat kärryillä. Timpalta unohtui käännös.

[W.A. Watanabe]

Hieman tässä keulii apulla jne. Kyllähän Friis itsekin myönsi että ensimmäinen puolisko oli pettymys ja valuttiin liian alas. Ja sinänsä tuo nyt oli aika odotettavissa varsinkin kun huuhkajilla kentällä melkein b-avaus ja useampi ukko jotka eivät ole pelanneet yhdessä. Ja Norjalla vuosia jo yhdessä pelannut ykkösmiehistö jonka tason nyt kaikki tietävät.

Jos verrataan aiempiin verrokkeihin niin esim Backe oikeasti ei tuntunut haluavan edes kehittää mitään pelitapaa vaan ainoastaan ottaa jokaisesta pelistä se maksimitulos ikään kuin historiattomalla lähestymisellä. Erittäin köyhän miehen hodari. Tämä näkyi yllättävän hyvissä höntsätuloksissa alkuaikoina mutta kupla puhkesi sitten karsintojen alettua. Nyt oli aivan selvät sävelet mitä haettiin Norja-peliltä ja sitä myös saatiin. Tikkanen ja Koski antoivat kullanarvoisia näyttöjä kapeassa alakerrassa, etenkin Tikkanen osoitti syyn sille miksi Friis on häntä mukana pitänyt, positiivinen yllätys itselle. Valakari ja Jukkola voidaan toistaiseksi vetää listalta, kun taas Väänänen ja etenkin Marhiev näyttivät että Schüllerin takaa löytyy muitakin osaavia miehiä puolustavan kk rooliin.

Friisin eilisistä peluutuksista sai myös kuvan että mies luottaa aika vahvasti tiettyjen pelaajien kykyihin ja koska seuraavassa ikkunassa ei ole höntsää niin kävi järkeen katsastaa esim Valakari ja Jukkola nyt. Mielestäni on aika puusilmäinen luenta tämä että koska hän jätti valitsematta Waltan, Skytän, Terhon ja Talvitien niin se tarkottaisi että Jukkola, Suhonen tai Valakari olisivat enemmän päävalmentajan mieleen. Eiköhän valmennuksella ole hyvä käsitys tuon valitsematta jääneen koplan kyvyistä jotka ovat vahvasti hyökkääviä. Nyt oli mahdollisuus katsastaa höntsässä tiettyjen pelaajien kykyjä joiden kohdalla tämä koettiin tarpeelliseksi. Puola-pelissä ja viimeistään seuraavassa ikkunassa nähdään sitten miten arvokkaana valmennus näkee esim. Jukkolan panoksen joukkueelle. Sellaisenkin huomion voisi tehdä tässä että Niskanen mm. ei ole mukana vaikka on pelannut paljon, ollut pitkään maajoukkueessa ja nimenomaan pistetty wingbackiksi monesti. Aika näyttää millaisia valintoja Friis tekee jatkossa. Itse seuraan mielenkiinnolla miten esim. Kamaran ja Pukin käy.. edellämainittu pelasi ihan kelpo ottelun kesällä Puolaa vastaan mutta oli nyt Ullevaalilla hukassa, eikä ole enää niin elintärkeä keskikentälle jonne on kasvavassa määrin tarjontaa. Pukki sen sijaan väläytti osaamistaan. Miten toimitaan Siltasen kohdalla jos uumoiltu huippusiirto toteutuu, pystyykö Lehkosuo pitämään miehen koko pitkän u21 karsintarupeaman ajan mukana? Entä saako Tony Miettinen näytönpaikkaa huuhkajissa jo syksyllä, ja kenet kiilaisi ulos joukkueesta? Tikkanen olisi ollut helppo valinta vaihtaa pois mutta oli yllättävän solidi Norjassa.

Pidemmän prosessin osalta on myös pakko alleviivata sitä miten hyvin Friis on saanut puolustusta tilkittyä. Ei siitä ole kovin pitkä aika, itse asiassa alle vuosi, kun peli oli niin sekaisin että sai jokaisen vastustajan keskityksen kohdalla haukkoa henkeä. Toiseksi jos joku pitää sitä mittarina onnistumiselle että tämänhetkinen Suomi kaataisi tämänhetkisen Norjan tai edes Puolan vieraissa (kotonahan se jo tapahtui) niin aikamoista sateentekijää saa haikailla penkin päähän. Toki sitä itsekin, varsinkin taannoisen kisapaikan voimaannuttamana, toivoo heti ihmeitä huuhkajilta kun vähänkään alkaa näyttämään paremmalta. Mutta onhan se nyt selvää että pisteenkin ottaminen sunnuntaina olisi aivan käsittämättömän kova suoritus, ei toki mahdoton mutta todella kiven alla.

Tulee mieleen että jos 90-luvun alussa olisi ollut Riven kaltainen tyyppi kehittämässä hyvää pohjaa maajoukkueeseen, ehkä jopa viemässä Suomea kisoihin, niin RMN olisi siinä onnistunut, sen verran hyvin Suomi ajoittain pelasi 90-luvun lopulla. Nyt oikeasti näyttää siltä että liitossa on löytynyt sitä pitkäjänteisyyttä aivan eri tavalla kuin mitä vielä Alajan aikana. Voi olla että kupla puhkeaa, tiettyjä isoja haasteita tässä on niin kuin suomalaisten puolustajien kehittyminen kansainväliselle tasolle sekä Friisin osalta pallonhallinnan rakentaminen, mutta itse näen tämän prosessin toistaiseksi menevän eteenpäin.

Yleisesti kritiikkiin, on hyvä että Apu on tuonut laadukasta kritiikkiä kotimaiseen jalkapalloon, sellaista kuuluukin olla vakavasti otettavassa jalkapalloyhteiskunnassa. Itse lueskelin Kicker.de juttuja Saksan eilisestä konttauksesta ja tuli sellainen olo että ei Suomessakaan enää olla niin kaukana tuosta tasosta.

[Penkkijengi11]

Häpeällinen esitys sekä pelaajilta, että valmennukselta. Puola kotimatsia lukuunottamatta Friisin aikakausi ei paljon ilonhetkiä ole tarjonnut. Lokakuussa nähdään onko peli kehittynyt ollenkaan verrattuna heikompiin vastustajiin.

Malttia tässä kuitenkin vaaditaan. Nämä karsinnat vaikutti alusta alkaen välikarsinnoilta. Riveen jäätiin liian pitkäksi aikaa kiinni ja valmentajanvaihdos tehtiin liian myöhään. Friis sai oman tiiminsä kasaan vasta tähän maaotteluikkunaan ja ei ennen karsintoja kerennyt pitää yhtään leiritystä.

Jaakopin kannukset ansaitaan tai menetetään lopullisesti syksyllä 2026 alkavissa karsinnoissa. Hätiköityihin valmennusvaihdoksiin ei ole varaa. Nämä karsinnat on taputeltu. Nyt on aika alottaa projektin rakentaminen kohti kesää 2028.

[Wissi]

Näissä kaikissa asioissa Jacob Friis on Huuhkajissa epä­onnistunut

Kommentti|Tanskalaisen Jacob Friisin odotettiin tuovan Huuhkajien peliin muun muassa johdonmukaisuutta. Asiantuntija Tuukka Kotimäki analysoi Suomen jalkapallomaajoukkueen tuoreimmat esitykset.

...
Friis ei ole onnistunut kehittämään Huuhkajien joukkuepuolustusta. Suomea vastaan on luotu vaarallisia maalipaikkoja ottelusta toiseen.

Muodossa puolustaessa Suomen antama paine palloon on passiivista. Vastustajiin pitäisi iskeä matalalla puolustaessakin kunnolla iholle. Norjaa vastaan upeasti debytoinut Adam Marhiev näytti tästä mallia.

Yhden aggressiivisen pelaajan ilmestyminen kentälle alleviivasi rumasti muun joukkueen passiivisuutta. Puolassa Suomen paineistaminen parani hieman, mutta se oli laiha lohtu.

Kun vastustajat ovat päässeet liian helposti Suomen kenttäpuoliskolle, paljastuvat myös vaikeudet rangaistusalueen puolustamisessa. Kesäkuun Puola-voitossakin Suomi antoi vastustajalle enemmän isoja maalipaikkoja kuin yhdessäkään Kanervan neljästä viimeisestä maaottelusta. Etenkin rangaistusalueen takaosan puolustaminen on ollut köykäistä.

Kun Suomi puolustaa 5–2–3- tai 5–4–1-muodossa, ei ylimpien pelaajien väleistä saisi syöttää läpi. Keskikentän kaksikko joutuu puolustamaan valtavia tiloja. Tilannetta ei helpota se, että Suomen wingbackit eivät ole aggressiivisia puolustamaan eteenpäin ja auttamaan näin keskikenttää.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011479378.html

Susijengiltä mallia ottaminen myös mainittu.

[Nimimerkitön]

Itse lähtisin arvioimaan Friisin onnistumista sillä, että onko joukkueen pelaaminen mennyt parempaan suuntaan. Tätä on yllättävän vaikea arvioida kun eka matsi Maltaa vastaan oli ihan hirveä ja nyt sitten viimeisinkin matsi oli vähintäänkin kauhea. Ehkä tämän voisi sitten tiivistää niin, että ei ole parantunut ainakaan tarpeeksi.

Vähän eiliseltä jäi mietityttämään matsin jälkeinen haastattelu jossa Friis korosti, että täytyy uskoa omaan tekemiseen ja systeemiä ei pidä lähteä hätiköiden muuttelemaan. Friis kuitenkin jo kertaalleen muutti systeemiä ensimmäisen ja toisen karsintarupeaman välillä. Ilmeisesti hän säikähti kahden ekan matsin karmeaa puolustustyöskentelyä ja yritti korjata ongelmia vaihtamalla systeemin itselleen tutusta 433 muodosta omituiseen 523-ryhmitykseen. Osa ongelmista korjaantui (esim. laidat ovat nyt paremmin tukossa) mutta näyttäisi, että uusia ja ihan yhtä kriittisiä (keskikenttä on entistäkin pahemmin vastustajan hallussa) ilmaantui tilalle suunnilleen yhtä paljon. Toki voi olla, että 433 on jatkossakin käytössä heikompia vastustajia vastaan ja 523 kovia maita vastaan.

[Zewe25]

En kyllä ymmärrä miksi tätä kolmen alakertaa pitää peluuttaa kun se on todettu jo vaikka kuinka monesti ettei se toimi Suomen materiaalilla kovin hyvin. Onko ajatus korvata toppareiden heikko laatu määrällä? Hyökkäyspeli oli luokkaa: avataan pitkällä jollelle ja toivotaan että voitetaan kakkospallo. Vastahyökkäyksetkään eivät oikein johtaneet mihinkään. Mikä oli Lodin rooli tässä? Miksei pelattu niillä nopeilla laitahyökkääjillä mitkä toimi hyvin esim siinä kesäkuun pelissä?

Ei käy kateeksi kyllä myöskään paikkaa johon Friis otettiin kun joutui aloittamaan suoraan karsintapeleistä kädet sidottuina kun U21 joukkue halusi parhaat pelaajat joukkueeseensa ja valmennustiimikin saatiin jostain syystä vasta nyt kasaan. Noh, Ari Lahti ja kumppanit halusi tehdä näistä karsinnoista tällaisen rakennushöntsävaiheen ja sen he myös saivat. Vielä pitää antaa siimaa Friisille mutta tämän ikkunan perusteella en ole kovinkaan vakuuttunut että tässä on pitkäaikainen ratkaisu Huuhkajille.

[Wissi]

Jacob Friis on toiminut Suomen miesten A-maajoukkueen päävalmentajana nyt kuuden ottelun ajan. Friisin sopimus kattaa käynnissä olevat MM-karsinnat, mahdolliset MM-kisat, sekä karsinnat EM-kisoihin 2028 kisoineen, mikäli Huuhkajat niihin selviytyy. Väliarvioinnissa paljastuu, että Friis on alittanut odotukset monella osa-alueella. Elleivät MM-karsintojen loput pelit tuo lisänäyttöä pöytään, Friisin asemaa tulisi tarkastella ennen EM-karsintojen alkua.

Teksti Jesse Saarinen

...
Yhteenveto

Jacob Friisin aikakautta on toistaiseksi värittänyt sekavuus niin kentällä, kuin sen ulkopuolella. Taustatiimin kokoon saamisen hitaus, erikoiset pelaajavalinnat ja U21-maajoukkueen etuajo-oikeus ovat sekoittaneet asioita kentän ulkopuolella.

Kentällä kuuden ottelun jatkumoa on vaikea nähdä nousujohteisena. Pelaaminen on ollut poukkoilevaa, ja oikeastaan ainoat pysyvät asiat – passiivinen tapa puolustaa, taka-alueen puolustaminen boksissa – ovat olleet negatiivisia. Altavastaajafutiksen mestariteoksen sijaan olemme nähneet kentällä käytännössä, laitamurtautumis-pyrkimyksiä lukuun ottamatta, samat Huuhkajat, jotka Kansojen liigassa hävisivät kaikki kuusi otteluaan.

Neljän jäljellä olevan karsintapelin on piirrettävä selvät suuntaviivat siitä, mitkä ovat Friisin Huuhkajien ottelusta toiseen kantavat ja näkyvät pelaamisen tavan perusperiaatteet. Vasta sen jälkeen voimme arvioida, ovatko nuo periaatteet sellaisia, joilla Suomen miesten A-maajoukkueen on mahdollista kilpailla arvokisapaikoista. Ja vasta viimeisenä voidaan kysyä, onko Jacob Friis todella se nykyfutiksen sisältöosaaja ja modernin valmennusprosessin taitaja, joka nämä tulosta tuottavalla tavalla saa kentällä näkymään?

https://www.apu.fi/artikkelit/valttavat-vilisevat-jacob-friisin-valitodistuksessa-aikakautta-on-toistaiseksi-varittanyt-sekavuus-niin-kentalla-kuin-sen-ulkopuolella

[Kyykkyviinipänikkä]

Ei tässä nyt liikaa ole tarvetta Jakob Freezeriä puolustella, mutta muistetaan nyt kuitenkin, että P-Riven kanssa hukattiin viimeset ainakin viis matsia kun olis voitu jo rakentaa tätä nykyisyyttää. Hömelö sen kuin katteli tyhjyyteen ja muisteli kautensa alkuvuosia laskeskellen, kuinka palkkapussi sen kun muhevoituu.

 Ei ole ollut koherenttia toiminta, mutta kuitenkin vielä uskallan omin äkkiväärin aatoksin sanoa, että eipähän ole kauhean kauaa ehtinyt töitä tehdä nykynen porukka.

Ja silti pitäis pystyä näyttämään helkkaristi enemmän. Kriisiä pukkaa.

Häpeällinen esitys sekä pelaajilta, että valmennukselta. Puola kotimatsia lukuunottamatta Friisin aikakausi ei paljon ilonhetkiä ole tarjonnut. Lokakuussa nähdään onko peli kehittynyt ollenkaan verrattuna heikompiin vastustajiin.

Malttia tässä kuitenkin vaaditaan. Nämä karsinnat vaikutti alusta alkaen välikarsinnoilta. Riveen jäätiin liian pitkäksi aikaa kiinni ja valmentajanvaihdos tehtiin liian myöhään. Friis sai oman tiiminsä kasaan vasta tähän maaotteluikkunaan ja ei ennen karsintoja kerennyt pitää yhtään leiritystä.

Jaakopin kannukset ansaitaan tai menetetään lopullisesti syksyllä 2026 alkavissa karsinnoissa. Hätiköityihin valmennusvaihdoksiin ei ole varaa. Nämä karsinnat on taputeltu. Nyt on aika alottaa projektin rakentaminen kohti kesää 2028.

Tässähän oli saman suuntaisia keloja, nyt kun ihan lukemaan ryhdyin. Mutta ikävä kyllä (talous)tilanne on nyt selkeästi se, että tällä mennään ja vähän haaveillen täytyy toivoa, että lokakuulle homma etenee edes jotenki. Tuntuu vähän pahalta sanoo näin.

[Soneran veteraani]

Tappio Puolalle saattoi mahdollistaa sen, että nyt uudistutaan oikeasti. Ei kuitenkaan siten, että sukupuolenvaihdos tehtäisiin, voisi saada maailmanlaajuista mediaatilaa, mutta kuitenkin.

Nyt keksitään Suomi uudestaan, ilman paineita, tarkoituksena päästä seuraavaan EM-turnaukseen. Luottamus moiseen päävalmentajan ja valmennustiimin osalta on.

[toksikko]

Suomi on luultavasti ottanut kaikista Euroopan maista eniten karsintalohkojen kolmossijoja, tai ainakin siltä tuntuu. Siinä mielessä pakkasukkokaan ei tuo mitään uutta. EM-karsinnoissa pitäisi päästä kahden parhaan joukkoon, sillä jatkokarsinnoista eteneminen olisi Suomelta ihme.

[Berasategui94]

Tanskalainen Jacob Friis, 48, käynnistää uuden aikakauden Huuhkajissa. Friisin sopimus miesten A-maajoukkueen päävalmentajana kattaa MM-karsinnat ja mahdollisen MM-lopputurnauksen 2026 sekä EM-karsinnat ja mahdollisen EM-lopputurnauksen 2028.
https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/jacob-friis-on-huuhkajien-uusi-paavalmentaja

Miksi tehtiin suoraan pitkä sopimus valmentajan kanssa, jolla ei ole näyttöjä? Sen ymmärtäisi, jos kyseessä olisi jotenkin meritoitunut valmentaja, mutta tässä järkevämpää olisi ollut tehdä 2 vuoden sopimus optiolla tai ilman, että Friis olisi voinut ensin näyttää, onko hänessä todella ainesta tähän tehtävään. Ensin tehtiin lyhytnäköinen ratkaisu eli jatkosopimus "välikarsintoihin" Kanervalle, kun olisi ollut tietenkin hyvä etsiä jo keväällä 2024 uutta päävalmentajaa, sitten hätäisesti pitkä sopimus ummikon kanssa, kun peli oli kansojen liigassa ala-arvoista ja osoittautui "yllättäen", että Kanervan eväät on syöty (minkä ulkopuoliset näkivät jo kauan ennen Wales-tappiotakin).

Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahden mukaan Friisin profiili kansainvälisessä uranousussa olevana pohjoismaisena valmentajana sopii Huuhkajien nykytarpeeseen, ja hänen profiilinsa nähdään myös tulevaisuuskestävänä. Friisin johdolla Huuhkajat tavoittelee paikkaa MM-lopputurnaukseen 2026 sekä EM-lopputurnaukseen 2028.

– Friis on tulosorientoitunut ihmisjohtaja ja nykyjalkapallon vahva sisältöosaaja. Hän omaa modernin valmentamisen edellyttämät kyvyt hyödyntää tietoa ja tulevan tiiminsä osaamista. Keskusteluissa vakuutuimme hänen tahdostaan kehittää suomalaista jalkapalloa myös A-maajoukkueen ulkopuolella, Lahti kertoo.

Friisin profiili osuu Palloliiton tuottamaan analyysiin pelin kansainvälisestä kehityssuunnasta ja maajoukkueen uudistumistarpeista.

Hienoja aikamme avainsanoja siinä, ja plussaa tällä anglismien ja suomen kielen rappeutumisen aikakaudella siitä, että käytetään sanaa "sisältöosaaminen" eikä "substanssiosaaminen".

Mutta joo, ikään kuin Palloliiton johto yrittäisi tässä näyttää, että kyllä me osataan ja ajatellaan pitkäjänteisesti, kun tehtiin ns. pitkäjänteinen ratkaisu. Se vain, että henkilö, joka ei ymmärrä mitään huipputason jalkapallosta - mitä Kanervalle jatkosopimuksen keväällä 2024 Wales-murskatappion jälkeen tehnyt ei selvästikään tee - on varmaan helppo vakuuttaa keskusteluissa puheilla "kehittämisestä". En tiedä, mistä tuo arvio vahvasta sisältöosaamisesta tulee, niistä Friisin puheista? Haastatteluista sitä ei erityisemmin huomaa, ulosanti on aika samanlaista mutinaa kuin Kanervalla kautensa loppupuolella.

Palloliiton koko toiminta on Pahkasika-tason puuhastelua.

[supstanssi]

Riven kanssahan kehitysprosessia  katseltiin monta vuotta joten mitään kiirettä tässä ei oletettavasti ole. Puola -peli oli heikko niin yksilötasolla, taktisesti, kuin ilmeeltäänkin. Sitä ennen suunta oli kuitenkin peli peliltä parempaan, joten ei nyt ole erityistä syytä luovuttaa foorumimaisesti yhden matsin perusteella. Tulos itse MM-karsinnassahan on täysin odotettu ja täälläkin kerrottu, Palloliitto itse on sinetöinyt välikarsinnat  jo ennenkuin karsinnat alkoivat ajoittamalla valtavan muutoksen kaikista mahdollisista ja tarjotuista hetkistä juuri tähän. Sen vuoksi myös valmentajan sopimus ja tähtäin ovat varmasti jo kauempana. Friisiä suurempi ongelma juuri nyt on materiaalin heikko taso. Se ei varmaan ole ollut näin heikko vuosikymmeniin kun avainpelaajatkin junnaavat kaikki jossain Mälsässä, top5:n kakkosliigassa tai Kreikan liigan alakastissa ja tekevät karmivia virheitä kentällä. Auttaisi tietysti jos taktiikassa olisi esimerkiksi jonkinlainen keskikenttä eikä roiskittaisi alivoimaisille hyökkääjille. Mutta ns. passiiviseksi perässäjuoksuksi valahtava  bussitus ei nyt voinut olla suuri yllätys vieraspeliin Puolaa vastaan. Ilman toppareiden sekoiluja olisi silti saatettu rimpuilla pitkään, vähän epäansaitusti mutta kuitenkin samalla tavoin kuin aikanaan Riven kultakaudella hieman heikompien vastustajien vieraana rutinoituneemmilla pelaajilla.