Lapsuuden parhaat futismuistot

[W.A. Watanabe]

Kuusysin nappuloissa joskus 90-luvulla Litti ja joku toinen legenda tulivat antamaan nimmarit palloihin, tämä ikimuistoinen hetki haalistui sittemmin yhtäaikaa tuon nimmarin haalistuessa talven yli pallosta kun oli unohtunut jonnekin hankeen pihalle...

Pari vuotta myöhemmin Wienissä junnuna eivät olleet edes kuulleet kuninkaasta vaikka oli ehkä juuri siirtynyt barcaan tuolloin, en muista vuotta muistan vaan turhautumisen kun olisi varmaan joku Zidane pitänyt dropata

[Valonheitin]

Oma jalkapalloilullinen herääminen alkoi viimeistään Italian kisoista 1990 ja noilta ajoilta on jäänyt elävästi mieleen iltapelien tunnelmat.

Mökki maaseudulla, Suomen kesäilta ja heti puoliajalla ulos pelaamaan ottelussa tapahtuneita tilanteita uudestaan. Isä tuli sitten huutamaan, kun ottelu jatkui ja kiireellä takaisin sisään. Ottelun jälkeen taas ulos pelaamaan, kunnes vanhemmat komensivat nukkumaan.

Vieläkin tulee Italia fiilikset, kun ollaan mökillä ja samalla nurmipläntillä pyörii nyt omien poikien pelit.

[athos]

Hieno aihe ja mahtavia tarinoita.

Mitään kovin hienoa ei omista muistinsopukoista löydy, mutta meillä oli vuosittaiset kahden päiväkodin väliset pelit. Muistan että hävisin kapteeniäänestyksen viimeisenä vuotena. Muistelisin että kolmas päiväkoti oli vielä katsoamssa peliä, joten ilmassa oli suuren ottelun tuntua.

Huvittava muisto liittyy sitten seurassa aloitukseen. Olimme muutaman kerran parin kaverin kanssa käyneet paikallisen seuran vuotta vanhempien joukkueen treeneissä, kun kaveri soitti joku ilta että hänen vuotta vanhempi isoveli oli pyydetty pelaamaan seuraavana päivänä. No tästä jotenkin päättelin että kutsu koski myös minua ja itse soitin toiselle kaverille ja kerroin että huomenna pelaamaan. En muista osallistuimmeko mihinkään alkuverryttelyihin ja pääsimmekö edes vaihtopenkille mutta peliaikaa ei ainakaan tullut. Olettaisin että valmentajalla on ollut vähän "mitä helvettiä"-fiilis kun olemme olleet siellä kutsumattomina valmiina pelaamaan. Mielenkiintoista olisi myös tietää mitä vanhemmat ajattelivat kun ovat ymmärtäneet että tämä peli ei kyllä ollut meille tarkoitettu.

[Hasan Sas]

Ei varmasti lapsuuden selkeimpiä futismuistoja eikä takuulla parhaimpia, mutta mieleenpainuvimpia ainakin. En muista vuotta, kilpailua enkä edes vastustajaa, ja olin tuolloin noin 10-vuotias, kun kaupunginosajoukkueemme oli nakitettu johonkin Klubin peliin pallopojiksi. Muistikuvani mukaan meitä ei juurikaan ohjeistettu hommaan. No toisaalta, eipä siinä pallopojan hommassa nyt mitään sen ihmeellisempää ollut. Hakea rajojen ulkopuolelle lentäneet pallot ja heittää tarvittaessa pelaajille. Meitä oli kentän laidalla, itse olin päädyssä kutakunkin maalin takana, sen verran paljon, ettei palloja juuri osunut kohdalle. Niinpä siinä sitten lähinnä neppailtiin pallolla lähimpien kohtalotoverien kanssa ja koitettiin saada aikaa kulumaan. Jossain vaiheessa se vääjäämätön kuitenkin tapahtui ja sain pallon käsiini, kun päädystä yli menneen pallon hakenut joukkukaveri heitti sen minulle. En tässä seurannut pelitapahtumia ollenkaan ja olin kentälle selin, kun pallo minulle heitettiin. Tässä kohtaa olisi kaiketi pitänyt hetkeksi pysähtyä ja katsoa ympärilleen, mutta niin en tehnyt, vaan viskasin pallon samantien kohti kenttää antaakseni pallon veskarille. Tajusin vasta kun pallo oli irronnut kädestäni, että siellähän on jo peli käynnissä ja tilanne vyörymässä kohti maalia - ja heittämäni pallo pomppimassa vääjäämättä kentälle sotkemaan koko tilanteen. Ymmärsin mokanneeni ns. vitun pahasti. Toinen pallo boksissa tällaisessa tilanteessa olisi aiheuttanut... no jotain sangen ikävää. Tilanne eteni kuin hidastetussa filmissä. Olin heittänyt pallon aika kaukaa rajojen ulkopuolelta - peli oli Olympiastadionilla - joten se ehti pomppia useamman kerran ennen kuin viimeinen ja ratkaiseva pomppu laskeutui mainosaidan päälle ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä pallo jäi kuin jäikin kentän ulkopuolelle. Sanat tuskin riittävät kuvailemaan sitä helpotuksen tunnetta, mitä sillä hetkellä koin.

[Bockwurst]

Tässäpä muutama:

- 21.7.2002 kesäinen Vänäri ja KuPS - Jazz 7-1.

- Joskus teininä ULKOMAILLA isäukon kanssa Valioliigaa katsomassa ja Jässi tulee pitkäksi toviksi lämmittelyiden yhteydessä maalin taakse heittämään juttua suomituristeille