Teemu Pukki lopettaa maajoukkueessa

[Säämies]

Keski-ikäiselle, jo kolmen lapsen isälle 43:kin on kova astemäärä.

Ratina ja Bosnia eivät koskaan unohdu, Teemulle siitä -ja niin monesta muustakin hetkestä- JÄTTIMÄINEN ja kyynelenkostuttama kiitos!

Anteeksi, mutta vaadin tarkennusta. Eli oletko sinä keski-ikäinen kolmen lapsen isä vai tarkoitatko, että Pukki on keski-ikäinen kolmen lapsen isä?

[Borvoo]

Mikäs oli ikimuistoisin Pukin maali?

Paikan päällä ikimuistoisimmat maalit: Tupla-Pukki Schalkea vastaan, Tallinnan yliajan voittomaali ja bissesade sekä tietenkin Bosnia Ratinassa.

[Kuku]

Tuo Bosnia on kyllä jäänyt mieleen jo ihan siitäkin, että foorumistikaverien kanssa olimme saaneet hypen aallonharjalla mielikuvitusvaimotkin mukaan ja omani ilme näytti lähinnä kasalta Purraa hänen juostessaan monen muun tavoin suojaan, kun vettä alkoi tulla kaatamalla. Kuitenkin kaikki nuo hämmästyttävän nopeat säämuutokset, yleinen tunnelma sekä oma lapseniloni saivat varsin nopeasti tunnelman kääntymään päinvastaiseksi ja hänestäkin tuli siinä hetkessä Pukki-fani, joka kyynelehti eilenkin mukana.

Sama, paitsi että se oli kaveri joka juoksi suojaan, kun ukkoskuuro iski Pukin ensimmäisen maalin jälkeen. Siinä jyrinässä oli enteellistä, ikäänkuin jumalatkin olisivat sanoneet "tällä pelaajalla olet voittava". Toisen maalin jälkeen sää selkeni, ja aurinkoinen Hämeenkatu oli pelin jälkeen täynnä hyväntuulisia valkopaitaisia. Änäritähti Roope Hintz oli Hämeenkadun mäkkärissä lohkaissut foorumisteille "voititteko Viron?"

Vieläkin muistutan kaverille kun joskus näen, että "sinä lähdit sitten pakoon sadetta kesken kaiken". Vastaus on aina sama "kyllä mä sen toisen maalinkin näin".

[Julkea bulbul]

Pahoittelut, jos on jo mainittu. Maajoukkueen toistaiseksi pisimmät ajanjaksot ensimmäisen ja viimeisen maaottelun välillä (tässä Top 10, pitempi lista löytyy https://eu-football.info/_players.php?id=70&data=1):

Jari Litmanen   20 Feb 1971    1989 - 2010 137   32   22 Oct 1989   17 Nov 2010   21 y. 26 d.
Sami Hyypiä   07 Oct 1973   1992 - 2010 105   5   07 Nov 1992   12 Oct 2010   17 y. 11 m. 5 d.
Veikko Asikainen   18 Apr 1918   1938 - 1955 56      15 Jun 1938   14 Aug 1955   17 y. 1 m. 30 d.
Arto Tolsa   09 Aug 1945    1964 - 1981 77   9   02 Aug 1964   24 May 1981   16 y. 9 m. 22 d.
Teemu Pukki   29 Mar 1990   2009 - 2025 133   43   04 Feb 2009   17 Nov 2025   16 y. 9 m. 13 d.
Teemu Tainio   27 Nov 1979   1998 - 2014 64   6   05 Feb 1998   11 Oct 2014   16 y. 8 m. 6 d.
William Kanerva   26 Nov 1902   1922 - 1938 50   13   05 Jun 1922   18 Sep 1938   16 y. 3 m. 13 d.
Aulis Rytkönen   05 Jan 1929   1948 - 1964 37   7   15 Jun 1948   07 Jun 1964   15 y. 11 m. 23 d.
Lukas Hradecky   24 Nov 1989   2010 - 2025 102      21 May 2010   17 Nov 2025   15 y. 5 m. 27 d.
Joonas Kolkka   28 Sep 1974   1994 - 2010 98   11   26 Oct 1994   03 Mar 2010   15 y. 4 m. 5 d.

Hämmentävästi kahden kotkalaislegendan (sijat 4 ja 5) "maajoukkuekaaret" vain yhdeksää päivää vaille yhtä pitkät.

Enää 12 vuotta siihen, kun Miska Ylitolva pistää listat uusiksi ja ilmoittaa jatkavansa maajoukkueuraansa vähintään yhdet karsinnat, jolloin alkaakin top-2 häämöttää.

[Jorma Teräs]

Kolmossijalle Luke nousee kevyesti mutta Hyypiän ohittamiseen vaatii EM-kisapaikan ja vähintään valmistavissa otteluissa pelaamisen.

edit: tai kevyesti ja kevyesti, taitaa vaatia ykkösmaalivahdin paikkaa vielä syksyllä 2027.

[ensijokolmas]

Onkohan vastaavaa listaa ensinmäisen ja viimeisen tehdyn maajoukkue-maalin välillä?

[Kuku]

Minkä arvion Pukki antoi maajoukkueen tulevaisuudesta tehtyään viimeisen maalinsa?
- "Eteenpäin on kaaduttu"

[Kiitaja]

Itse onnistuin aikoinaan ajoittamaan ULKOMAANreissun niin, että tuo legendaarinen Ratinan Bosnia-ottelu tuli seurattua livetuloksien välityksellä, joten siinä valossa on aina tuntunut henkilökohtaisesti vähän oudolta porukan hypetys juuri noita maaleja ja unohtumatonta Ratinan iltaa kohtaan. Ei niitä hienoja Huuhkaja-hetkiä kuitenkaan liikaa ole, joten harmi sinällään, että tuollainen on tullut missattua. Itse taas muuten muistan, että tuo tulos etänä seurattuna aiheutti lähinnä sellaisen "jes, okei tässähän voidaan mennä kisoihin" -fiiliksen

Vähän sama. Itse olin tuolloin Sideways-festareilla ja vasta joskus yöllä, kun kömmin kämpille katsoin tuloksen. Elämä on tietysti valintoja. Tuntui hankalalta lähteä kesken festaroinnin jonnekkin Tampereelle.

[Peledinho]

Pahoittelut jos on spämmitty aiemmin johonkin, mutta joko jostain löytyy kaikki Pukin majumaalit koosteena?

Ensin perjantaina sai stadikalla herkistellä Pukin tullessa kentälle ja eilinen meni sitten ihan överiksi Tammelassa. Isoja tunteita.

[Wissi]

Pahoittelut jos on spämmitty aiemmin johonkin, mutta joko jostain löytyy kaikki Pukin majumaalit koosteena?

Uusin taitaa olla Teemu Pukki – KAIKKI 33 MAALIA Huuhkajille.

[Peledinho]

Uusin taitaa olla Teemu Pukki – KAIKKI 33 MAALIA Huuhkajille.

Kai tämä pahimpiin oireisiin tepsii.

[betluck]

William Kanerva Markun esi-isä ?

[Bob Maali]

Uusin taitaa olla Teemu Pukki – KAIKKI 33 MAALIA Huuhkajille.

Olihan siellä toinenki pääpelimaali. Syöttäjänä Kalle Taimi

[kokistuoppi]

Vähän sama. Itse olin tuolloin Sideways-festareilla ja vasta joskus yöllä, kun kömmin kämpille katsoin tuloksen. Elämä on tietysti valintoja. Tuntui hankalalta lähteä kesken festaroinnin jonnekkin Tampereelle.

Minäkin liityn Katujain Kerhoon. Olin kuvitteellisten naisjuttujen vuoksi ULKOMAILLA, joskin pääsin seuraamaan matsia netistä livenä. Jompi kumpi Pukin maaleista meni ohi, kun tuli nettikatkos. Olikohan se toinen. Tuo oli vieläpä ainoa missattu kotipeli KL + EM-k -kombosta 2018-19. Olin lyönyt suuren vedon Bosnian puolesta jonkinlaisena vastalääkkeenä mahdolliseen vitutukseen. Ei kuitenkaan haitannut rahan menettäminen sitten yhtään.

Tuo oli sinällään hienoa aikaa elämässä, kun esimerkiksi lokakuun 2018 Viro awaysta piti herätä aikaisin laivaan ehtiäkseen TPV:n nousukarsintapeliin Tammelaan.  

[Plusnic]

Vieläkin muistutan kaverille kun joskus näen, että "sinä lähdit sitten pakoon sadetta kesken kaiken". Vastaus on aina sama "kyllä mä sen toisen maalinkin näin".

Sama. Itse olisin voinut lentää eturivistä kentälle sen kaulahuivikopterini avulla.

[Billy the Badger]

Ihmisten kokemusta vaikuttavasta Bosnia-monsuunista en ole minäkään sinänsä "ymmärtänyt", koska katsoin ottelun televisiosta maaseudulla auringon porottaessa koko ottelun ajan. En kokenut tarpeeksi painetta lähteä Tampereelle asti katsomaan karsintaa, mutta Kreikka- ja Italia-matsit oli jo sitten pakko gloryhuntata kaarteessa paikan päällä.

Tuo oli sinällään hienoa aikaa elämässä, kun esimerkiksi lokakuun 2018 Viro awaysta piti herätä aikaisin laivaan ehtiäkseen TPV:n nousukarsintapeliin Tammelaan.  

Viro away on sen sijaan ikävin näistä, kun vietin illan yksin kotona Helsingissä kyyhöttäen ja matsia kolmosnäytöltä katsoen. Päivällä vielä vakavasti suunnittelin lähtöä Tallinnaan, mutta en vain tehnyt asian suhteen mitään ja voittomaalia, juhlintaa ja foorumia seuratessa onnen seassa oli aika paljon vitutusta.

[Tsei Tsei]

Kummasti tosiaan monelle on merkityksellisempi se peli minkä on nähnyt paikan päällä. Se onkin hyvä peruste käydä peleissä.

Olin paikan päällä sekä Gijonin ihmeessä että Bosnia pelissä, ja kyllä jälkimmäinen oli jotenkin vaan voimakkaampi tunne. Toki missasin ainakin toisen maalin osittain kaljajonossa, kun Backen aika opetti juomaan suojakännit varmuuden vuoksi. Bosnia-peli oli kuitenkin alku jonkin suuremman ja säätila vaan korosti tuota.

Gijonin ihme tasapeli sen ajan parasta joukkuetta vastaan, mutta eipä tasapeliä tullut juuri juhlittua. Katsomossakin aina vaisua, toki se ei auttanut, että joku känninen forumisti huuteli koko ensimmäisen puoliajan vieressä "huoraa turpaan".

[Pemari]

Minäkään en ole ikinä ymmärtänyt Espanja-tasapelin hehkutusta. Lohko oli lähestulkoon mahdoton, ja ne minimaalisetkin saumat sijoittua kahden parhaan joukkoon oli kustu Espanja-peliä edeltävään Georgia-kotitasuriin. Toki tilanne olisi hieman muuttunut, jos Suomi olisi onnistunut kairaamaan voiton Gijonista, mutta sellaista ei tullut, joten tuohon peliin tai Pukin maaliin ei mitään poikkeuksellisen suuria tunteita liittynyt.

Aivan eri luokan euforiaa ovat aiheuttaneet ainakin melkein kaikki Pukin maagisen 2018-2019 ajanjakson maalit, joista vielä merkittävä osa oli voittomaaleja. Siinä missä Espanjan verkkoon tehty maali tuntui vain irralliselta vahingolta, niin Kanervan Huuhkajien huippuaikoina jokainen Pukin (ja muidenkin tekemä) maali vahvisti tunnetta siitä, että nyt ollaan jonkin epätodellisen ja ainutlaatuisen äärellä. Joka kerta pallon upotessa verkkoon oli vaikea uskoa, että tämä on totta niiden kaikkien kärsimysten vuosien jälkeen. Ja mahtuihan Pukin 2020-2021 tekemiin maaleihin vielä samoja fiiliksiä, mutta näitä vähän laimensi korona-ajan yleisörajoitukset.

[Kanuuna-Keen]

Pahoittelut, jos on jo mainittu. Maajoukkueen toistaiseksi pisimmät ajanjaksot ensimmäisen ja viimeisen maaottelun välillä (tässä Top 10, pitempi lista löytyy https://eu-football.info/_players.php?id=70&data=1):

Jari Litmanen   20 Feb 1971    1989 - 2010 137   32   22 Oct 1989   17 Nov 2010   21 y. 26 d.
Sami Hyypiä   07 Oct 1973   1992 - 2010 105   5   07 Nov 1992   12 Oct 2010   17 y. 11 m. 5 d.
Veikko Asikainen   18 Apr 1918   1938 - 1955 56      15 Jun 1938   14 Aug 1955   17 y. 1 m. 30 d.
Arto Tolsa   09 Aug 1945    1964 - 1981 77   9   02 Aug 1964   24 May 1981   16 y. 9 m. 22 d.
Teemu Pukki   29 Mar 1990   2009 - 2025 133   43   04 Feb 2009   17 Nov 2025   16 y. 9 m. 13 d.
Teemu Tainio   27 Nov 1979   1998 - 2014 64   6   05 Feb 1998   11 Oct 2014   16 y. 8 m. 6 d.
William Kanerva   26 Nov 1902   1922 - 1938 50   13   05 Jun 1922   18 Sep 1938   16 y. 3 m. 13 d.
Aulis Rytkönen   05 Jan 1929   1948 - 1964 37   7   15 Jun 1948   07 Jun 1964   15 y. 11 m. 23 d.
Lukas Hradecky   24 Nov 1989   2010 - 2025 102      21 May 2010   17 Nov 2025   15 y. 5 m. 27 d.
Joonas Kolkka   28 Sep 1974   1994 - 2010 98   11   26 Oct 1994   03 Mar 2010   15 y. 4 m. 5 d.

Hämmentävästi kahden kotkalaislegendan (sijat 4 ja 5) "maajoukkuekaaret" vain yhdeksää päivää vaille yhtä pitkät.

Olin ihan unohtanut, että Litin ja Hyypiän maajoukkueurat päättyivät noin lähekkäin.

[kokistuoppi]

Minäkään en ole ikinä ymmärtänyt Espanja-tasapelin hehkutusta. Lohko oli lähestulkoon mahdoton, ja ne minimaalisetkin saumat sijoittua kahden parhaan joukkoon oli kustu Espanja-peliä edeltävään Georgia-kotitasuriin. Toki tilanne olisi hieman muuttunut, jos Suomi olisi onnistunut kairaamaan voiton Gijonista, mutta sellaista ei tullut, joten tuohon peliin tai Pukin maaliin ei mitään poikkeuksellisen suuria tunteita liittynyt.

Aivan eri luokan euforiaa ovat aiheuttaneet ainakin melkein kaikki Pukin maagisen 2018-2019 ajanjakson maalit, joista vielä merkittävä osa oli voittomaaleja. Siinä missä Espanjan verkkoon tehty maali tuntui vain irralliselta vahingolta, niin Kanervan Huuhkajien huippuaikoina jokainen Pukin (ja muidenkin tekemä) maali vahvisti tunnetta siitä, että nyt ollaan jonkin epätodellisen ja ainutlaatuisen äärellä. Joka kerta pallon upotessa verkkoon oli vaikea uskoa, että tämä on totta niiden kaikkien kärsimysten vuosien jälkeen. Ja mahtuihan Pukin 2020-2021 tekemiin maaleihin vielä samoja fiiliksiä, mutta näitä vähän laimensi korona-ajan yleisörajoitukset.

Tuoreeltaan juhlin kovasti tulosta, ja olinpa niin fiiliksissä pelin jälkeen että muistan yhä liukastuneeni selälleni matkalla baariin. Ei käynyt mitään suurempaa, ja lähinnä huvitti sekin asia niissä fiiliksissä. Lähellä olleet varmaan olettivat minun olevan humalassa, mitä en edes ollut.

Mutta samaa mieltä siitä, että minusta kuitenkaan tasapeliä ei pitäisi nostaa miksikään kaikkien aikojen tulokseksi tai laulujen ja muun arvoiseksi. Tosin olihan se biisi hyvä ja sopivasti ironinenkin.

[quiquilija]

Tuon Pukin maajoukkueen otteiden ohella näin forumin kontekstissa parasta oli tai olivat ne 5-10 vuoden takaiset ottelu- ja kierrosseurannat Tanskan liigan ja Championshipin osalta. Otteluita odoteltiin kiimaisesti ja toivottiin aina ainakin yhden maalin Pukki-Partyja ja muita onnistumisia, kuten myös sitä, että ei tulisi koirankopituksia tai turhia loukkaantumisia. Ettei joku viiden pennyn jones/keane lanaa nilkkoja poikki.

Lisäksi tuo Pukin hirmuvire ja sen tuomat ilon hetket tuottivat myös hassuttelujen vyöryn eri ketjuihin (ottelut, vitsit, kuvatopicit), kuten myös muualle sosiaaliseen mediaan tai vaikkapa jopa Joulupatakeräyksen tervehdysosioon. Kokonaisuutena tuo oli kuitenkin silloista forumia parhaimmillaan.

Näistä ketjuista voi käydä verestämässä tuon aikaisia muistoja mainitulta kultaiselta ajankohdalta:

Teemu Pukki, Brøndby IF 2017-2018
Teemu Pukki - Norwich City 2018/19
Teemu Pukki - Norwich City 2019/20 - Nyt jäitä hattuun
Teemu Pukki - Norwich City 2020-2021

[Kuku]

Gijonin ihmeen juhliminen oli tietysti perisuomalaiseen tapaan tätä "pääasia että muita vituttaa" -euforiaa. Ne muut oli tässä tapauksessa espanjalaiset.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Gijonin ihmeen juhliminen oli tietysti perisuomalaiseen tapaan tätä "pääasia että muita vituttaa" -euforiaa. Ne muut oli tässä tapauksessa espanjalaiset.

Muistan myös naapurin kiitos-paitajanarin käyneen kierroksilla Suomen tasoituksesta, kun tuli rappukäytävään oveni taakse huutamaan kurkku suorana, että "nyt loppuu sen vitun junttipallon katsominen!!!" Sen verran suuri alakulo oli silloin(kin) maajoukkueella meneillään, että Pukin tasoitusmaali antoi edes jotain ilonhetkiä surkeuden keskelle.

[ensijokolmas]

2014 MM-karsintahan oli hävitty jo arvonnoissa, mutta se pieni toivo lepäsi juuri noissa mahdollisssa yllätyksissä Ranskaa ja Espanjaa vastaan, niin kyllähän tuo La Rojan superjoukkueen (joka tosin itse kisoissa kostautui kuolevaiseksi) kanssa tasapeliin venyminen vieraissa nosti sen pienen utopistisen toivon kisapaikkaan, mutta ennen kaikkea loi uskoa Paatelaisen projektiin. Myöhemmin ajateltuna toki tuo tasapeli nyt oli yhtä tyhjän kanssa ja tasapelin juhliminen näyttäytyy lähinnä säälittävänä, kun sitä seurasi (ja edelsi) vuosien synkät ajat.

Mutta oli se siinä hetkessä jotain, kun huomioi sen, että siihen asti Suomen kannattaminen oli noin 99 prosenttisesti ollut lähinnä kasa paskaa ja pelkkää katkeran kalkin nielemistä. Monelle pitkin Eurooppaa tappiosta toiseen ravanneelle SMJK-konkarille tuo tuntui olevan palkinto kaikesta siitä tuskasta ja useampi aikuinen mies siellä kyynelehti siihen malliin etten aiemmin ollut nähnytkään. "Kai ymmärrät, että ei nää vierasreissut tällein kuulu oikeasti mennä" kun se perinteinen away-matsin jälkeinen tuopin pohjaan tuijotus ja luovuttanut jossittelu jossain Sidreriassa olikin vaihtunut chäntteihin Gijonin yössä. Toki siitä meni sitten yli puoli vuosikymmentä ennenkuin Pukin todelliset urotyöt alkoivat.

[Billy the Badger]

Lisäksi tuo Pukin hirmuvire ja sen tuomat ilon hetket tuottivat myös hassuttelujen vyöryn eri ketjuihin (ottelut, vitsit, kuvatopicit), kuten myös muualle sosiaaliseen mediaan tai vaikkapa jopa Joulupatakeräyksen tervehdysosioon. Kokonaisuutena tuo oli kuitenkin silloista forumia parhaimmillaan.

Pukki on jo ihan sieltä Schalken kaataneista maaleista ja Schalke-siirrosta lähtien ollut FF2:n historian seuratuin jalkapalloilija ja toisiksi seuratuin ihminen (ensimmäisen arvannette), kaikki kiusaava Raul ja ja kuvahassutteluthan (kiitos vitun ImageShack) tuolloin elivät kulta-aikaansa, kun kentällä ei vielä ihan niin hirmuisia tapahtunut.

Kyllä minäkin kotona huusin tasoitusmaalissa aivan helvetisti ja CMT:sti tarkoituksella liikaa alleviivatakseni naapureille, että kevätkarkeloiden lisäksi on muitakin urheilutapahtumia. Tuskinpa kukaan edes kuuli.