TPS:n kausitopiciiin tuli ylläoleva viesti ja se sai pohtimaan, millaisia vastaavia muilta seuroilta löytyy. Tietysti "lupaus" "läpimurto" ja "komea ura" ovat kaikki jokseenkin joustavia termejä, mutta keskustelupalsta sallii varmaan kaikenlaisia mielipiteitä näistä asioista.

 Tepsin ryhmästä esimerkiksi Perälällä ja Uusitalolla on yli 10 poikamaaottelua, Montolalla ja Jappe Jalosella lähemmäs kaksikymmentä, Montola kantoi U19-maajoukkueessa kapteeninnauhaakin. Pajula kävi Groningenin akatemiassa, Severino teki P20-sarjassa noin maalin tunnissa.

Jalosen ja Uusitalon osalta toki pallo on vielä ilmassa, mutta toistaiseksi komeimman uran on luonut 9 Veikkausliiga- ja 69 Ykkösliigaottelua pelannut Montola.

Kolme kertaa Veikkausliigan vuoden maalivahdiksi valittu juudas-lehtovaara ei kyllä ole millään muotoa menetetty lupaus

Mitä tässä tarkoitetaan menetetyillä lupauksilla?

Jos vertaa tuohon TPS:n listaan niin aika moni näistä on kuitenkin tehnyt vähintään Suomen mittapuulla hyvän uran jalkapalloilijana (Lehtovaara, Dalla Valle, Rannankari, Rexhepi, Ojala, Lähde (Juho?), Yaghoubi ainakin)

Toki listassa on nimiä, joista oli odotettu paljon ja ura loppui syystä tai toisesta (esim. Westö, Simpanen, Hoivala)

No, niinkuin avauksessa sanottiin, että aika vaikeasti määriteltävien termien kanssa tässä pelataan. Tuo Ilkeän eläinlääkärin kokoonpano sisältää tosiaan kuitenkin aika monta yli sadan Veikkausliigassa tai kovemmassakin sarjassa pelatun matsin miestä, joka ei varsinaisesti ole sitä, mitä tässä haettiin, mutta vastaavasti sellaisia, joiden urat on paketoitu hyvissä ajoin ennen kolmekymppisiä - joka on juuri sitä, mitä tässä haettiin.

Esimerkiksi juuri Lehtovaara. Ihan hirveän monet kulmakurvat eivät nouse, jos hänet nimetään Veikkausliigan historian tähdistöön, mutta on totta, että odotuksissa oli maaotteluita ja Veikkausliigaa kovemmat sarjat.

Etenkin kun muistetaan kuka vuotta nuorempi joutui lähtemään peliajan perässä, kun Lehtovaara ja Henrik Moisander olivat betonoineet asemansa.

Maalivahtien osalta listaan vielä Tomi Maanoja, joka ei koskaan selvinnyt loukkaantumisesta AIK:ssa.

Noista muista "kiistakohteista", niin en kutsuisi Yaghoubin ja Dalla Vallen uria mitenkään onnistuneiksi, monesta muusta voi olla montaa mieltä, mutta noiden kohdalla puuttuu jokainen huippu tai edes tasainen vaihe.

Johannes Westön lopettaminen parikymppisenä kyllä ihmetyttää vieläkin. Mahdollisuudet oli vaikka mihin.

Nostaisin itse Kastriot Kastratin listalle. Lupa oli odottaa vähintäänkin hienoa veikkausliigauraa.

Jani Virtanen on varmasti tän topikin kamaa.

Toisen Virtasen, jo ketjussamainitun nuoren ja lupaavan Mikon Everton-ajan topikkiin tuli viimeinen viesti 12 vuotta sitten. Huhhuh.

En maininnut realistisuutta viestissäni, eikä sillä nähdäkseni ole merkitystä koska sitä on mahdoton arvioida edes jälkikäteen. Noppaa heittäessä on realistista odottaa vähintään kakkosta, mutta jos jalkapalloilija heittää uransa kohdalla ykkösen, emme saa koskaan tietää kuinka epätodennäköinen tulos oli kyseessä.

Tämähän topik vain vahvistaa käsitystä, kuinka hyljeksitty liigafutarin ammatti on. Kun ei vaan yhdessä, vaan useammassa viestissä annetaan ymmärtää, kuinka liigafutarin ura ei ole mikään saavutus eikä oikeaa jalkapalloilijan uraan verrattavissa oleva asia.

Jalkapallofoorumilla. Näin.

Noissakin esimerkeissä monta legendaa liigan historiasta. Surullista.

Kansainvälisesti vastaava hyvä esimerkki 90- ja 00-luvuilta on Lars Ricken, jolla sanottiin monesti olleen takanaan loistava tulevaisuus. Hän pelasi Dortmundissa yli 300 Bundesliigapeliä, voitti kolme liigamestaruutta ja Mestareiden liigan, joiden päälle toistakymmentä maaottelua. Millä tahansa mittarilla jokseenkin mainio ura - paitsi häneen kohdistuneisiin odotuksiin nähden. Saksassa tuskin puheista huolimatta hyljeksitään Rickeniä, mutta 90-luvun odotuksiin nähden ura ei ollut mairea.

TamUssa 16-vuotiaana debyyttinsä tehneen Jusu Karvosen ura jäi vähän piippuun. Italian seikkailujen jälkeen koitti vielä hakea uutta nostetta uralleen Suomesta, mutta kilpailulliset peli taisivat päättyä jo alle 25-vuotiaana. Sittemmin keskittynyt valmentamiseen eli futis tuonut kuitenkin leipää pöytään.

Jari Nikkilää pidettiin ainakin Pirkanmaalla jonkin sortin lupauksena, olihan taustalla varsin komea junnumaajoukkuepolku. Siihen nähden potentiaali ei varmasti ihan realisoitunut, vaikka toki Hakassa vyölle kertyi liigaotteluitakin. Kuten niin monella muullakin, Nikkilän kehitys taisi lopulta tyssätä loukkaantumisiin ja pelaamiset jäi lähinnä alempiin sarjoihin.

Kymmenisen vuotta sitten Tampereella kohistiin Abukar Mohamedista, jonka siirto paltsareista Lazioon nostatti ymmärrettävästi kovia odotuksia. En kovin tarkasti seurannut tätä casea, mutta ymmärtääkseni loukkaantumiset näyttelivät tässäkin tarinassa isoa roolia. Mohamed palasi Tampereelle ja höylää nykyisin kolmosta.

Siinä nyt muutama heti Mieleen tuleva pelimies, jonka uran kaari olisi voinut olla vieläkin komeampi.

Ahh, my bad. Muistelin, että nousi TPV:n edariin, mutta olikin tosiaan tämä Turun siirto välissä.

HJK:n 99-ikäluokka, jota taisi Erkka V. Lehtola valmentaa pidemmän tovin oli omassa ikäluokassaan Suomessa aivan ylivoimainen, mutta tuosta joukkueesta miesten koviin peleihin monikaan ei noussut. Ehdottomasti eniten tämän topicin kamaa on jo alaikäisenä hyvinkin paljon puheissa ollut Eero Hyökyvirta, jonka saldoksi jäi lopulta kymmenen Veikkausliigaottelua, 21 Ykkösen ottelua ja lopettaminen 19-vuotiaana. Viime vuodelta näyttää olleen merkintöjä harrastafutiksen puolelta. Lisäksi tuon joukkueen avainpelaajia ja myös juniorimaajoukkueissa pyörineitä kavereita olivat ainakin Kristian Heinolainen (24 Veikkausliigaottelua sekä 21 Ykkösen ottelua) sekä Jonni Stockus, jolle ei koskaan pelejä tullut miesten tasolla Kolmosta korkeammalla. Heinolainen näyttää olleen viime vuonnakin jonkin verran Kolmosessa KePSin mukana. Olisi tuossa jengissä ja HJK:ssa ylipäänsä mukana muitakin vastaavia nimiä. Ja onhan tuosta 99-joukkueesta vähintään kelpouraa tehneet Tommi Jyry ja jonkin verran myös jengin mukana ollut Timo Stavitski ja oli Antti Ulmasellakin omat hetkensä ainakin divarissa.