Jotenkin tulee miellettyä AC Oulu koko veikkausliigan tylsimmäksi ja valjuimmaksi seuraksi.
Haluaisin yhdistää tämän aikaisempaan keskusteluun urheilu- ja kannattamiskulttuurista, jota etenkin Oulun suhteen puitiin edellisillä sivuilla. Jos katsotaan Veikkausliigaa kokonaisuudessaan, mitä aitoa ja käsinkosketeltavaa kulttuuria suurimmalla osalla seuroista oikeasti on? Mitä asiayhteyksiä niistä tulee mieleen jos ei ihan jalkapallohistoriaa lukeneille superfaneille niin sellaisille 5-10 peliä kaudessa katsoville ihmisille, jotka ovat se massa jota seura tarvitsee kasvaakseen ja pärjätäkseen?
Monet näistä ehkä kertovat enemmän minusta kuin seuroista, mutta tässä joitakin omista ensiajatuksistani, kun ajattelen jokaista seuraa.
Sarjataulukon järjestyksessä:
1. Inter. Turusta, kuuluttaa asioita myös ruotsiksi, rahamies taustalla.
2. KuPS. Rahamies taustalla, voittanut mestaruuksia, lautakasa.
3. Ilves. Uusi stadion, jääkiekko.
4. HJK. Maan suurin seura, eniten rahaa ja faneja.
5. SJK. Uusi stadion, rahaa taustalla.
6. Gnistan. Oulunkylästä, kuuluttaa asioita myös ruotsiksi.
7. VPS. Täysi kysymysmerkki.
8. Jaro. Uusi stadion, ruotsinkielisyys.
9. MIFK. Saari, ruotsinkielisyys.
10. Haka. Pirkanmaan derby, stadion.
11. Oulu. Ei yhtään mitään.
12. KTP. Pelaajahankintoja.
Osa näistä selittyy varmasti omalla tietämättömyydelläni, mutta Oulu-keskustelu korostaa hyvin, että jotkin seurat ovat myös yksinkertaisesti täysin hajuttomia ja juurettomia sekä ilman konkreettista kulttuuria monen mielestä. Tämä onkin mielestäni suurimpia ongelmia suomalaisessa jalkapallossa. Monet seurat eivät oikein edusta asioita, arvoja tai alueita, joilla voi sitouttaa kannattajia ja joita seura sitten voisi symboloida. Tämä näkyy hyvin tiettyjen Interin kaltaisten ns. muoviseurojen ympärillä, jotka eivät suuryleisöä kiinnosta vaikka mikä olisi. Toinen ongelma on, että yleisömäärät ja jotkut paikkakunnat ovat pieniä, jolloin mahdollisen symbolisen siteen syntyminen monen kanssa vaikeutuu ja luontainen raja tulee vastaan.
Joudun käyttämään äärimmäisiä esimerkkejä havainnollistamisen nimissä, mutta esimerkiksi Britanniassa, Saksassa ja Espanjassa on kaiken maailman Rangerseja, Newcastleja, St Pauleja, Dynamo Dresdenejä, Bilbaoja ja Barcelonia jotka edustavat jotakin konkreettista, johon kannattajat voivat samaistua. Onko näiden vastineita tarpeeksi Suomessa?
Voimme myös tehdä pienen ajatusleikin. Jos KuPS/Inter/Oulu/jne yhtäkkiä siirrettäisiin Helsinkiin, muuttuisiko itse seura olennaisesti? Enkä tarkoita yleisömääriä, vaan seuraa asiana, ideana ja kokonaisuutena. Sanoisin, että seurat eivät muuttuisi erityisemmin. Mutta jos Rangers siirrettäisiin Birminghamiin tai Athletic Club olisikin tästä lähtien madridilainen seura, niin koko seuran olemassaolon pohja ja perusta eivät enää toimisi.
Yleisömäärät eivät kuitenkaan välttämättä tue tätä analyysiä. Jotkut paikallisidentiteettiä näennäisesti korostavat seurat, kuten Gnistan ja Jaro, vetävät ihan hyvin yleisöä täyttöasteen ja alueen asukasmäärän perusteella, mutta yleisöä kiinnostavat myös mm. Haka ja etenkin Ilves, joita en itse näe minään uniikkeina henkeen ja vereen valkeakoskelaisina ja tamperelaisina seuroina.
Voi myös olla, että puhun täyttää potaskaa, mutta tällaista pohdintaa tuli mieleen tänä iltana. Jalkapalloseurat ovat symboleja ja instituutioita, joiden vakiintuminen vie aikaa. Suomessa ne eivät (vielä?) ole syystä tai toisesta kasvaneet sellaiseksi, mikä vaikuttaa yleisömääriin sekä yleiseen kiinnostukseen. Tämä kaikki on osa paikan urheilukulttuuria.
