Kun aloin suunnittelemaan jotain reissua talvelle, niin ensin ei ollut oikein mitään ideaa. Sitten bongasin MM-karsintaottelun Brasilia-Kolumbia jossain päin Brasiliaa 20.3. Vastaavaa tilaisuutta nähdä ”Selecao” ei ole aiemmin ollut ja niimpä päätin rakentaa reissuni tämän tapahtuman ympärille.
Päätin tehdä maakuntakierroksen Goias-nimisessä osavaltiossa sisämaassa ja tulla sieltä pääkaupunki Brasiliaan. Tarkoitus oli lentää pääkaupungista sinne, missä maaottelu pelataan. Ensin sain kaveriltani tietoa, että ottelu pelattaisiin etelässä, Porto Alegressa. Se tieto ei nyt suuremmin innostanut, koska sillä alueella on tullut pyörittyä useampaan kertaan. Kaksi kuukautta ennen pelipäivää varmistui, että ottelu pelataankin juuri Brasiliassa. Liitto ja stadionin omistava taho olivat päässeet sopimukseen, että liitto saa kentän haltuunsa jo kaksi viikkoa aiemmin sen kunnostamista varten.
Otin lennot Rio de Janeiroon ja sieltä myös takaisin, koska minulla oli toinenkin kova juttu suunnitelmissa, mutta se meni mynkään. Heti ensimmäisenä aamuna tein pienen kävelylenkin Copacabanalta Lebloniin, ja meni tapaamaan kaveriani Fabiota. Monet foorumin lukijat varmasti muistavat jo, että hänellä on valtaisa kokoelma game worn-paitoja. Nyt paitoja on noin 1200. Tällä kertaa vein hänelle tuliaisina Turun Weikkojen pelipaidan. Ex-mänttäläinen kaverini Sami on pelaillut heidän ikämiesjoukkueessaan ja luopui paidastaan ilomielin. Koska olin liikkeellä vain pienellä repulla, niin useampia paitoja ei olisi mahtunut mukaan.
Ensimmäisenä viikonloppuna oli Maracanalla Rion osavaltiosarjan välierien toinen osaottelu Flamengo-Vasco da Gama. Poliisien mielestä pahin mahdollinen vaihtoehto. Fanien välillä on aika lailla jännitteitä.
Fabiolla oli tieto, että lippuja kyseiseen peliin myydään seuraavasta aamusta alkaen Flamengon fanituotemyymälässä, mikä sijaitsi siinä hyvin lähellä. Seuraavana aamuna tein taas saman kävelylenkin. Eihän metrokaan maksa kuin vähän päälle euron, mutta mukava se on nauttia auringosta ja kävellä.
Väärä paita päällä
Pukeutumisessa tein pienen mokan. Vedin päälleni Bangun puna-valkoraitaisen hihattoman paidan. Kun tapasin Fabion, hän sanoi heti, että tuolla paidalla et voi tulla sinne. Tiesin kyllä asian, mutta ei tullut vain pienen mieleeni siinä aamusella. Edellisenä vuonna vierailin samassa rakennuksessa olevassa seuran museossa ja silloin luin ohjeista, että toisen seurajoukkueen paidassa pääsy on kielletty.
Se koskee kaikkien maiden ja kaikkien lajien seurajoukkuepaitoja. Sitä myös valvotaan. Lippua jonottaessamme huomasin PSG-paitaisen turistin. Paikalla oli paljon muitakin turisteja, koska se oli karnevaalien aikaa. Hetken päästä sama kaveri meni siitä ohitse paita väärinpäin puettuna. Itse ratkaisin ongelman eri tavalla. Olin jättänyt Fabion haltuun viideksi viikoksi matkustusvaatteeni, reisitaskuhousut ja ohuen pitkähihaisen paidan. Vedin sitten tämän paidan päälle myymälässä vierailun ajaksi.
Siinä rakennuksessa on iso aula myymälän ja museon välissä. Meidän mennessä paikalla pitkä jono ylsi jo tähän aulaan asti. Jono eteni hyvin hitaasti. Fabio ja monet muut yrittivät siinä jonottaessa hoitaa asian kännykällä. Ostotapahtuma eteni hyvin lähes loppuun asti, mutta sitten se jumittui, ja jäi haaveeksi. Olin jo pari kertaa luovuttamassa, mutta kaverini ei antanut periksi, vaikka hän ei edes lähtenyt kyseiseen matsiin.
Kolmen tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme viimein tiskille. Siinä otettiin tiedot passista ja naama kuvattiin. Sain mukaani paperisen lipun, mutta sillä ei ollut mitään käyttöä, koska pärstävärkin scannaus Maracanalla aukaisi portin stadionin sisuksiin.
Ensimmäisen osaottelun Flamengo oli voittanut Bruno Henriquen maalilla 0-1. Toista osaa seuraamaan tulleet 55.000 katsojaa saivat nähdä tilanteen kiristyvän, kun Vasco teki ottelun avausmaalin 22. minuutilla. 12 minuuttia myöhemmin samainen Bruno Henrique tasoitti pelin ja toisella jaksolla Luiz Araujo sinetöi Flamengon finaalipaikan. Finaalissa Flamengo peittosi Fluminensen
Pelin 64. minuutilla Flamengon coach, ex-huippupuolustaja Filipe Luis vaihtoi kentälle Allanin. Saman kaverin, joka oli Liverpoolin lainapelaajana iso osa joukkuetta, kun SJK voitti Veikkausliigan kesällä 2015. Seinäjoen jälkeen hän pelasi neljän kauden aikana neljässä eurooppalaisessa seurassa. Läpimurtoa Euroopassa ei kuitenkaan tullut. Brasiliaan palattuaan hän pelasi hyvän kauden Fluminensessa, sitten meni neljä vuotta Atletico Mineirossa ja Flamengossa hän on pelannut vuodesta 2023 alkaen. Allanin tilastoja silmäillessä voi todeta, että keskikentän pohjapelaajana hän ei ole mikään uhka hyökkäyspäässä. Seinäjoen vierailun jälkeen hänelle on kertynyt 259 ottelua, mutta viimeisin ja ammattilaisuran ainoa maali on syntynyt SJK:n paidassa.
Myöhemmin Anapolisin hotellin aamupalalla päädyin juttusille erään pariskunnan kauniimman osapuolen kanssa. Hän kiinnitti huomion Finland-paitaani ja alkoi jutella. Hänen miehensä oli Flamengon kannattaja. Vaimon toimiessa tulkkina, kerroin hänelle, että Allan on pelannut myös Suomessa. Jo ilmeestä näin, että ei ole mikään suosikkipelaaja. Ei ole kuulemma erityisen hyvä pelaaja. Harva Veikkausliigassa pelannut ulkomaalaispelaaja on tehnyt näin hienon uran Suomen vierailun jälkeen.
Yksinäinen Vascon kannattaja Flamengo-fanien keskellä. Pitkällä sivulla se on mahdollista.
Näin eläydytään matsiin täysillä.
Flamengo voitti välierän ja myöhemmin Cariocan mestaruuden
Footvolley on taitolaji
Heti viikonlopun jälkeen lähdin hinaamaan itseäni aivan uusiin ympyröihin. Lensin pääkaupunkiin ja seuraavana päivänä lähdin linja-autolla kohti Pirenopolisia. Tämä pieni paikka tunnetaan vesiputouksistaan ja vanhoista rakennuksistaan, osa 1700-luvulta. Se on myös Unescon maailmanperintökohde. Meikäläinen maalaispoikana pitää enemmän tällaisista pienistä historiallisista paikoista, kuin suurkaupunkien vilinästä. Mukavan rauhallisia ja myös turvallisia paikkoja kävellä ympäri kyliä. Tiesin aika hyvin minkälaisen paikkaan olen menossa, koska katselin youtubesta muutaman esittelyvideon.
Pirenopoliksessa piti päättää, mihin matkaan seuraavaksi. Huomasin, että tämän osavaltiosarjan, Goianon välierien toinen osaottelu pelataan Anapoliksessa. Kaupungissa ei ollut mitään must see-kohdetta, mutta päätin mennä sen kautta matkalla osavaltion pääkaupunkiin.
Pelipäivän aamuna lähdin kävelylle kohti kaupungissa sijaitsevaa puistoa, mikä on sen ykköspaikkoja vierailla. Matkalla näin footvolley-peliareenan, missä oli pelit käynnissä. Se on laji, missä yhdistyy jalkapallo ja beachvolley. Kenttä on sama kuin beachvolleyssä, ja sitä näkee pelattavan esim. Copacabanalla.
Sitä pelataan kahden pelaajan joukkueilla. Takarajalle on hiekasta tehty pieni ”kakku”. Sen päältä pallo potkaistaan verkon yli ja vastustajan tavoiteena on rakentaa hyökkäys, missä pelaaja pääsee puskemaan pallon vastustajan kenttään. Ei ole kyllä mikään ”puujalkaisten toppareiden” laji. Brasseista esim. Romario, Ronaldo ja Ronaldinho ovat harrastaneet lajia.
Peliareenalla oli alakerrassa kioski ja muutaman tuolin baari/katsomo. Ylös pääsi myös seuraamaan pelejä. Ostin jälleen kerran vesipullon ja jonkun aikaa seurasin pelejä. Niitä käytiin viidellä kentällä. Mukana oli myös taitavia naispelaajia.
Välieräottelu Anapolis-Atletico Goianiense
Jos oli Flamengon matsiin lipun saaminen kovan työn takana, niin ei sitä helpolla saanut tähänkään otteluun. Linja-autoasemalla kahvipaikkaa pitänyt vanhempi äijä alkoi sanalle. Kiitos taas Finlandia-paidan. Hän oli joskus asunut Jenkeissä ja osasi englantia. Häneltä sain tiedon, että lippu peliin pitää ostaa ennakkoon netistä.
Hotellihuoneessani aloin metsästämään lippua ja menihän siihen aikaan. Se piti ostaa lippu.fi tyyppiseltä sivustolta. Ensin piti rekisteröityä sinne. Oma nimi ja syntymäaika kelpasivat sivustolle, ei mikään muu. Sitten keksin, että ”lainaan” Fabion puhelinnumeroa ja osoitetta. Ne menivät läpi. CPF eli paikallinen henkilötunnus oli ongelma. Siellä ei ollut mitään passinnumero vaihtoehtoa.
Otin whatsapilla yhteyttä kyseiseen palveluun. Layssa Ketlyn niminen daami neuvoi, että ota CPF netistä. Kuulosti perin oudolta, mutta pistin Googleen ohjeen mukaisesti ”generate CPF”. Sieltä löytyi oikea sivusto ja parilla klikkauksella minulla oli ikioma CPF. Sen jälkeen pääsin ostamaan 17 euron arvoisen lipun parhaaseen katsomonosaan.
Välierien ensimmäinen osa osavaltion pääkaupungissa Goianiassa oli päättynyt 2-2. Valtakunnan tasolla kotijoukkue pelaa C-sarjassa ja vierailija pykälää ylempänä.
Ottelua leimasi pieni vihanpito joukkueiden välillä, paljon sellaista tilanteiden ulkopuolista tönimistä. Heti pelin alussa ennen vieraiden kulmapotkun antamista Atletico Goianiensen pelaaja tönittiin nurin, ja sitä tilannetta selviteltiin pitkän aikaa. Huomasin, että ennen toisen puoliajan alkua erotuomari otti kapteenit juttusilleen. Ilmeisesti kertoi, että nyt saa loppua turhat temput. Ei sekään täysin niitä poistanut.
Puoliajalla vieraat johtivat 1-2, ja näytti siltä, että ylempisarjalainen menee finaaliin. Toisella puoliajalla kotijoukkue iski neljään minuuttiin kaksi täysosumaa ja meni yllättäen loppuotteluun.
Se oli varmasti heille ja kotiyleisölle iso asia. Pelin jälkeen näin jotain sellaista, mitä en ollut koskaan nähnyt Etelä-Amerikassa. Järkkäri avasi portin, ja näin yleisöllä oli vapaa pääsy viheriölle. Kentällä kannattajat pääsivät onnittelemaan voittajia, ottamaan valokuvia ja aistimaan voitonhuumaa.
Anapolis-Atletico Goianiense
Pelin päätyttyä haettiin ensin tuomarit turvaan ja sen jälkeen tapahtui jotain yllättävää
Portti avattiin ja kannattajat pääsivät viheriölle aistimaan voiton huumaa
Vain kotijoukkueen kannattajia ja yksi Ilves-fani
Seuraava varsinainen minua kiinnostava paikka oli Cidade de Goias, Pirenopolisin tapainen historiallinen kaupunki. Sinne matkalla vietin yhden yön Goianiassa. Samana iltana kaupungissa pelattiin toinen välieräottelu, Vila Nova-Goias. Koska olin jo rekisteröitynyt sivustolle, niin tähän matsiin sain lipun varsin helposti.
Jos edellinen ottelu pelattiin vähän pienemmissä ympyröissä, niin nyt oli aivan eri meininki. 54.000 henkeä vetävä Serra Dourada stadion ei ollut täynnä, mutta väkeä oli runsaasti ja hyvä meno päällä. Turvallisuussyistä sisään päästettiin vain punavalkoisiin pukeutuneita Vilan Novan kannattajia ja yksi Tampereen Ilveksen fani. Molemmat joukkueet pelaavat B-sarjassa ja ovat Fabion mukaan potentiaalisia nousijaehdokkaita pääsarjaan.
Ensimmäinen osaottelu oli päättynyt Vila Novan 0-1 voittoon, ja näin aika mitään sanomattoman matsin 0-0 riitti sille finaalipaikkaan. Loppuotteluissa Anapolis oli järjestämässä isoa yllätystä, mutta aivan ei eväät riittäneet loppuun asti. Kotonaan he voittivat 2-0. Vila Novan kotiareenalla viimeinen puolituntinen oli sitten liikaa. Silloin ennakkosuosikki iski kolme maalia viimeisen tullessa ajassa 90+6.
Puna-valkoinen oli päivän väri, ei näkynyt Goiasin vihreitä paitoja
Valmentajat toivat pelipaidan hostelliini
Seuraavana oli vuorossa sitten retken kohokohta, Brasilia-Kolumbia. Ottelu pelattiin Mane Garrincha stadionilla. Se on avattu 2013, ja erään katsojan mukaan se on yksi maan kauneimpia stadioneita. Muutama vuosi sitten olin sattumalta kaupungissa, kun siellä pelattiin Supercupin ottelu Flamengo-Atletico Paranaense. Pitihän se tietysti käydä katsomassa.
Olin varannut majapaikan samasta hostellista, missä yövyin ennen vierailuani Goiasissa. Siitä oli kilometrin kävelymatka stadionille, joten ei ollut mikään yllätys, että myös kolumbialaiset olivat löytäneet sinne.
Fabiolla on melkoisen laaja ystäväverkosto ympäri maata. Jos puhun jostain kaupungista, niin yleensä hän kommentoi, että ”I have a friend there”. Ystäviä löytyi myös pääkaupungista, paikallisen seuran valmentajat, 76-vuotias veteraanicoach Manoel Miluir Macedo Cunha ja Aurelio.
Fabio pisti viestiä, että valmentajat tulevat tapaamaan minua hostellille, ja tuovat meille molemmille paikallisen Capital CF:n pelipaidat. Minä tietysti heti googlettelin, että mitä miehiä sieltä on tulossa. Tämä vanhempi mies on tehnyt varsin mittavan uran ympäri maailmaa. Valmennuspestejä on ollut Portugalissa, Meksikossa, Perussa, Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa sekä Andorran maajoukkueen peräsimessä.
Minua pari vuotta vanhemmalla Aureliolla oli kohtuullisen kova ura takana pelaajana, topparin pelipaikalla. Siihen pääsin sisälle, kun hän näytti puhelimestaan valokuvia. Vuonna 1984 hän oli voittanut Vascon paidassa Rion osavaltionmestaruuden 20-vuotiaissa. Joukkuekuvassa olivat myös Romario ja Mazinho, jotka siitä kymmenen vuoden päästä juhlivat maailmanmestaruutta.
Hänen ura ei edennyt niin pitkälle. Yhdessä kuvassa hän otti vastaan 20.000 dollarin shekin Kiinan liigan parhaana ulkomaalaisena pelaajana kaudella 1995-96. Toisessa kuvassa hän taisteli pallosta Molden enkelin eli Ole Gunnar Solskjaerin kanssa. Ilmeisesti kyseessä oli joku ManU:n Aasian kiertue ennen Valioliigan alkua.
Vascossa hän oli päässyt pelaamaan 13 kertaa. Pelikavereina oli ollut todella kovia äijiä. Jo mainitut Romario ja Mazinho, pääsarjan kaikkien aikojen maalikuningas Roberto Dynamite, Dunga ja Donato. Kiinan ohella hän on pelannut Portugalissa, Meksikossa ja Kreikassa.
Vähän aikaa siinä juteltiin hostellin pihassa. Tämä vanhempi valmentaja puhui vähän englantia, mutta Aurelio puhui varsin sujuvasti. Heillä oli yksi toive minulle. Minun piti pukea päälleni illan otteluun saamani pelipaita, ottaa kuvia ja lähettää sitten heille. Se oli kuulemma tärkeä asia seuran presidentille. Ei ollut paljoa vaadittu hienosta paidasta ja toteutin heidän pyynnön.
Aurelio voitti Rion osavaltiosarjan mestaruuden U20-sarjassa yhdessä Romarion kanssa
Aurelio vastaan Manun Ole-Gunnar Solskjaer
Kiinan sarjan paras ulkomaalainen pelaaja
Maaottelun tunnelma oli pieni pettymys
Illan peliin lähdin kävelemään jo hyvissä ajoin. Lipun olin ostanut netistä heti kun ne tulivat myyntiin. Stadionilla oivalsin, että paikkani on maalin takana olevalla katsomonosalla. Otin siitä yläriviltä yhden penkin haltuuni. Myöhemmin viereeni tuli kaksi jotain samaa ikäluokkaa minun kanssani olevaa kaverusta. Toinen oli Flamengon miehiä ja kaveri puolestaan yhden pahimmista vihollisista, Fluminensen kannattaja. Nämä olivat sen verran fiksuja äijiä, että pystyivät olemaan siitä huolimatta kavereita. Pääkaupungissa ei ole yhtään isoa seuraa, joten suosikkiseurat on pitänyt hakea Riosta asti.
MM-karsintahan oli sujunut siihen mennessä Brasilialta melko kehnosti. Olikohan se nyt ex-tähdistä Ronaldinho, joka on todennut, että tämä on kaikkien aikojen huonoin maajoukkue. Kysyin sitten heiltä, että mistä tämä alavireisyys johtuu. Selitys oli, että pelaajilla ei ole sydän mukana hommassa, niin kuin vuosien 1994 ja 2002 mestarijoukkueissa. Raha on pilannut pelaajat. Tämän saman selityksen kuulin myöhemminkin toisen maaottelun yhteydessä. Voi olla tottakin, mutta onhan pelaajamateriaalikin luokkaa heikompi, kuin näissä mestarijoukkueissa.
Pelaajaesittelyssä kävi hyvin selväksi, että kuka on tällä hetkellä fanien suosikkipelaaja. Kyllä Vinicius jr sai eniten ääntä aikaan katsomossa. Brasilia sai otteluun hyvän alun. Jo kuudennella minuutilla Vinin ja puolustajan jalat sotkeentuivat toisiinsa. Raphinha pisti rankkarin varmasti sisään.
Ottelun alku oli Brasilian hallintaa ja näytti siltä, että ei tässä ole mitään hätää. Vähitellen Kolumbia toipui nopeasta takaiskusta ja sai omaa peliään pyörimään. Pelirohkeus tuotti tulosta 41. minuutilla, kun joukkueen tunnetuimmat pelaajat värkkäsivät pelin tasoihin. Vuoden 2014 MM-kisojen maalikuningas, nykyisin Meksikossa pelaava James Rodriquez syötti, ja Liverpoolista tuttu Luiz Diaz pamautti pallon takakulmaan ohi seurakaverinsa Allisonin.
Pitkään näytti, että tasainen peli tulee päättymään pistejakoon. Vasta ajassa 90+9 Vini räjäytti 70.000 päisen katsomon huutoon. Hän sai pallon 25 metrin päässä maalista. Muutama nopea askel ja kova laukaus takanurkkaan, mikä taisi kyllä ottaa pienen kimmokkeen puolustajasta.
Siinä vaiheessa katsomossa oli sellainen tunnelma, kuin voisi kuvitella olevan Brasilian pelissä. Paita kastui vähän, kun ylemmästä katsomosta lensi oluttuoppeja. Vieressäni istuneet juttukaverit päästivät tunteet valloilleen ja ottivat minutkin mukaan ryhmähaliin.
Muutoin tunnelma ottelussa oli hieman pettymys. Kaikkihan ovat nähneet MM-kisoissa otettuja pätkiä brassifanien katsomonosasta. Siellä samba soi ja kaikilla on kova meno päällä. Nyt ottelussa oli vähän sellainen odottava tunnelma. Vasta silloin, kun peliväline alkoi lähestyä rangaistusaluetta, yleisö alkoi heräämään.
Jos tunnelmaa ja katsojien käyttäytymistä vertaa esim. Flamengon faneihin, niin puhutaan aivan eri asiasta.Ehkä Brasiliassa oma seurajoukkue on tärkeämpi kuin maajoukkue. Tietysti tämä viime aikojen alavireinen meno on voinut vaikuttaa kannattajiin. Kaikesta huolimatta hieno kokemus äijälle, joka on seurannut Selecaon pelejä vuodesta 1978. Kaksi mestaruutta on koettuna, mutta monia karvaita putoamisia MM-kisoista on myös muistoissa.
Estadio Mane Garrincha
Heti pelin alussa Raphinha pisti rankkarin sisään
Kannattajat heräsivät aina silloin, kun peliväline lähestyi rangaistusalueen rajaa
Kolumbian Brasilia pystyi kaatamaan viime hetken maalilla, mutta Argentiinaa vastaan ei ollut mitää jakoa.
Flamengon ja Fluminensen kannattajat olivat sitä mieltä, että maajoukkuepelaajilla ei ole sydän mukana pelaamisessa
Kunnon tappelu höntsysarjassa
Maaottelun jälkeen livefutis jäi vähäksi aikaa unohduksiin. Heti seuraavana päivänä lensin Sao Pauloon ja yhden nukutun yön jälkeen kiireesti pois sieltä. Ei ole oikein meikäläisen suosikkikaupunki. Matka jatkui linja-autolla pieneen Sao Sebastiaon kylään rannikolle. Ihan mukava paikka ja myös lähtösatama läheiselle Ilha Belan saarelle, jonne olin myös menossa.
Sao Sebastiaossa yövyin hyvässä hostellissa neljän hengen huoneessa. Kämppäkaverina oli Renan Sao Paulosta. Hän on myös futismiehiä, suosikkiseuranaan Sao Paulo.
Reissuilla tulee aina käveltyä runsaasti ja silloin osuu erilaisiin paikkoihin ihan sattumalta. Päiväkävelylläni näin pelattavan eräänlaista futsalin ja jalkapallon sekoitusta. Myöhemmin kuulin, että lajin nimi on social.
Sitä pelattiin tekonurmella verkolla ympäröidyllä kentällä 1+5 miehisin joukkuein. Pelaajat olivat jotain 18-20-vuotiaita kavereita. Kyseessä oli joku paikallisten joukkueiden sarja, ei todellakaan mikään hirveän tärkeä ottelu näin ulkopuolisen silmin.
Katselin pelailua aikani kuluksi jonkun aikaa. Siinä vaiheessa siellä oli ihan reilu meininki ja peli oli siistiä. Illalla juttelin Renanin kanssa ja hän oli myös eksynyt kentän reunalle minun lähdettyäni. Hän kertoi, että pelin lopussa siellä oli puhjennut kunnon joukkotappelu. Vastustajaa oli lyöty oikein tosissaan.
Tässä vaiheessa pelaaminen oli vielä rauhallista, myöhemmin olivat nyrkit heiluneet
Argentiina pyyhki lattiaa Brasilialla
Sao Sebastiaosta siirryin Ilha Belan saarelle. Lauttamatka kestää sellaiset parikymmentä minuuttia. Tällä reissulla minulla oli pitkälti sellaisia kohteita, että niissä ei juuri muihin eurooppalaisiin törmännyt. Eikä niitä ollut Ilha Belan hostellissakaan tai en ainakaan havainnut sellaisia.
Toisena iltana saarella ohjelmassa oli klassikko-ottelu Argentiina-Brasilia. Katsoin ottelun hostellin baarin terassilla. Siinä oli kaikki edellytykset mukavalle illalle. Paikalla oli runsaasti brasilialaisia, mutta oli myös argentiinalaisia vieraita. Siellä ei oltu niin tosissaan, että olisi tarvittu järjestyksenvalvojia paikalle. Sopu säilyi kisakatsomossa.
Ottelu oli yksi kautta aikojen huonoimpia, mitä olen nähnyt keltapaidoilta. Siitä tuli lähinnä mieleen MM-kisat 2014, kun Saksa murskasi Brasilian 7-1. Peli oli käytännössä ohitse jo 12 minuutin pelin jälkeen. Argentiina oli iskenyt kaksi maalia. Brasilia kavensi 26. minuutilla, mutta tämä täysosuma oli aikamoinen lahja kotijoukkueen puolustajalta. Hän jäi jotain haaveilemaan pallo jaloissaan. Mattheus Cunha nappasi sen itselleen ja laukoi kavennuksen alanurkkaan. Aivan junnutason virhe.
Tämä maali ei vaikuttanut mitään pelin kulkuun. Ennen puoliaikaa isännät iskivät kolmannen. Vieressäni istui brasilialainen, mutta Amsterdamissa asuva kaveri. Tämän maalin jälkeen hän lähti eikä miestä näkynyt sen jälkeen. Toisella puoliajalla isännät kaunistelivat loppunumeroiksi 4-1. Tässä ottelussa 6-1 lukemat olivat lähempänä kuin 4-2. Brasilia ei pystynyt rakentamaan koko ottelussa yhtään kunnollista maalintekopaikkaa. Kerran kävin ottelun aikana vessassa, mutta tuskin sinäkään aikana mitään vaarallista tilannetta syntyi.
22.11.2023 Brasilia hävisi kotonaan Argentiinalle 0-1 ja se oli Fernando Dinizin kuudes karsintaottelu, ja samalla viimeinen. Sen jälkeen peräsimeen astui Dorival Junior. Myös hänen kohtalokseen koitui Argentiina. Kahdeksan karsintaottelua kestänyt pesti päättyi tämän tappion myötä. .
Matkalla Rioon vietin yhden yön Sao Jose dos Camposissa ja poikkesin katsomassa kaupungin stadionia
Miksi Rion joukkueet aloittavat cupit aina vieraissa?
Kun varasin lentolippuja, niin venytin paluun huhtikuun toisen viikon alkuun, koska tiesin maanosan kahden cupkilpailun alkavan ensimmäisellä viikolla. Riosta on mukana kaksi seuraa Copa Libertadoresissa sekä Copa Sudamericanassa. Laskeskelin, että kaksi joukkuetta voisi aloittaa pelinsä kotona. Kun otteluohjelma julkaistiin, niin kaikki Rion joukkueet pelasivat vieraskentällä ensimmäisen kierroksen ottelunsa.
Kaksi vuotta sitten olin siellä samaan aikaan. Silloinkaan ei onni ollut suosiollinen, kaikilla kolmella porukalla oli vieraspeli. Katsoin mielenkiinnosta, miten arvonta meni viime vuonna. Silloin oli myös neljällä joukkueella reissupeli ensimmäisenä. Miten se voi olla mahdollista, että 11 kertaa peräkkäin Rion seura aloittaa cupin vieraskentällä. Se on sama asia, jos heitän kruunaa ja klaavaa kaverin kanssa, ja hän voittaa 11 kertaa peräkkäin klaavalla. Tuntuu kyllä todella oudolta, eikä sellaista sääntöä voi olla olemassa, mikä määrää ne aina vieraskentälle ensimmäisellä kierroksella.
Tapasin Fabion perjantai-iltana. Kuten jo aiemmin kerroin, hänellä tuntuu olevan tuttuja ympäri maata. Hänen ystävänsä kaukana Amazon-joen varrella Manauksella oli antanut Fabion nimen ja numeron paikallisen naisjoukkueen managerille. He olivat tulleet Rioon pelaamaan Flamengoa vastaan ja halusivat paikallista apua.
Ottelu pelattiin Portuguesan kotistadionilla, Luso-Brasileirolla. Manauksen joukkue olisi halunnut harjoitella siellä peliä ennen. Fabio yritti järjestää asian ja soitti hyvin tuntemalleen Portuguesan presidentille. Vastaus oli kohtelias, mutta kielteinen. ”Sori nyt Fabio, mutta en voi auttaa tällä kertaa. Meillä on sopimus Flamengon kanssa ja se ei salli tällaista”, oli kyseisen seuran presidentti vastannut.
Fabion mukaan tämä porukka pelaa ensimmäistä kertaa pääsarjassa ja hän epäili sen myös jäävän viimeiseksi ainakin tällä erää. Kuuden pelin jälkeen näytti olevan edelleen nolla pistettä ja maaliero 1-26. Flamengo löi heidät helposti 5-1. Tuskin se olisi voimasuhteita mihinkään muuttanut, vaikka he olisivat päässeet ottamaan kenttään tuntumaa. Itse olisin ainakin kokenut sen reiluksi peliksi antaa sarjanousijalle mahdollisuuden tutustua uuteen areenaan.
Sunnuntaina oli aina vähän kuumottavalla Sao Januario-stadionilla kahden perinteisen seuran, Vasco da Gaman ja Santosin kohtaaminen. Kyseessä oli Serie A:an avauskierroksen kamppailu. Sinne oli tarkoitus mennä, mutta haaveeksi jäi. Fabio yritti ottaa minulle lippua netistä, mutta ei se onnistunut. Rekisteröitymisessä hän käytti omaa hyvin tuntemaansa salasanaa. Kun sivustolle piti sitten kirjautua, niin se herjasi salasanaa vääräksi. Kun pyysi uutta salasanaa, niin sähköpostiin piti tulla ohjeet salasanan vaihtamiseksi. Vaikka sitä yritettiin useampaan kertaan, niin ei niitä koskaan tullut.
Lähtö Rion ulkopuolelle oli onnistunut veto
Sunnuntai-iltana piti tehdä joku ratkaisu seuraavan viikon suhteen. Rioon en halunnut jäädä pyörimään, koska siellä ei ollut niitä kansainvälisiä otteluita. Edellisenä vuonna tutustuin argentiinalais-kolumbialaiseen pariskuntaan ja he kehuivat kovasti Arraial da Caboa. Se on pieni rannikolla sijaitseva kaupunki noin 165 km itään Riosta. Olin perehtynyt paikkaan jo aiemmin netissä ja silloin illalla päätin, että seuraavana päivänä menen sinne. Pienten pettymysten jälkeen fiilikset eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta tämä idea lähteä pienempiin ympyröihin oli hyvä ja nosti mielialaa kummasti.
Maanantaina Fabio pisti viestiä, että Fluminensen valmentaja oli erotettu. Ensimmäisellä kierroksella he hävisivät Fortalezassa 2-0. Maajoukkueestakin tuttu Mano Menezes sai sen jälkeen vapautuksen tehtävästään. Siellä ei paljoa aikailla valmentavaihdoksissa. Osittain potkuihin vaikutti varmasti se, että Cariocan finaalissa Flamengo oli lyönyt Fluminensen.
Arraial da Cabossa majoittauduin pieneen hostelliin keskellä kylää, tosi hyvällä paikalla. Hostellin omistaja Fernando oli mukava heppu. Hänen suosikkiseuransa on Flamengo, kuten niin monella muullakin siinä maassa. Fernando kertoi, että Flamengo on rakentamassa omaa stadionia. Isot ottelut he kuitenkin tulevat pelaamaan edelleen Maracanalla.
Tällä reissulla kiertelin sellaisia paikkoja, ettei mitään päiväretkiä ollut tarjolla. Niillä usein tutustuu muihin matkailijoihin. Varsinkin niihin, ketkä ovat yksin tien päällä. Täällä rannikkokaupungissa maksoin itseni mukaan kolmen tunnin mönkkäriretkelle. Meidän ryhmään kuuluivat oppaan ja minun ohella chileläiset mimmit Maria ja Aylin. Meistä tuli hyvin nopeasti kavereita. Mukavia ihmisiä ja tulimme hyvin juttuun. Seuraavana päivänä he olivat lähdössä buggyretkelle eli rantakirpulla kierretään muutamalla ”biitsillä”. Mimmit kysyivät minua mukaan sinne ja ilman muuta lähdin.
Perjantaina palasin takaisin Rioon. Illalla askaroin puhelimeni kanssa ja kovan työn jälkeen onnistuin hankkimaan lipun sunnuntaiseen Fluminense-Bragantino kamppailuun. Taas jouduin lainaamaan Fabion puhelinnumeroa ja osoitetietoja, mutta tälle sivustolle pystyi syöttämään passinnumeron.
Ex-maajoukkuepelaajan kanssa Botafogon peliin
Lauantaina heti aamusta Fabio ilmoitti, että meille on liput illan otteluun Botafogo-Juventude. Tiesin kyllä, että hän kysyy kaveriltaan miten saisin lipun helpoiten. Se oli yllätys, että lippua ei tarvinnut ostaa ja Fabio lähti myös otteluun. Hän on vähän kyllästynyt koko lajiin, eikä ole enää käynyt peleissä. Kysyin, että mitenkäs sinä nyt innostuit lähtemään peliin. Hän sanoi, että liput hommannut Carlos Roberto do Carvalho on siellä niin iso nimi, että ei hänelle voi sanoa ei.
Aamupäivällä oli reissun tunnepitoisin ottelu minulle, Ilves-HJK. Ruutu+ ei näkynyt siellä, mutta ottelulähetystä pystyin kuuntelemaan. Ilvestä on tullut seurattua jo 70-luvun lopulta alkaen, kun joukkue haki nousua I-divisioonasta mestaruussarjaan. Nyt kun tuttu mies Rantasen Joonas on siellä coachina, niin se on lisännyt entisestään mielenkiintoa seuraa kohtaan.
Samalla aloin sitten vähän selvittelemään, että mikäs mies Carlos Roberto oikein on. Hänen voi sanoa kyllä olevan iso nimi varsinkin Botafogon fanien keskuudessa. Suurimman osan urastaan hän pelasi Botafogossa, missä pelejä kertyi yli 400. Carlos Roberto oli seuran historian ensimmäisen mestarijoukkueen avainpelaajia. Hän edusti myös Santosia, ja yhdessä kuvassa hän varjosti itseään Peleä. Muistan lapsuudestani tämän Santos-New York Cosmos ottelun. Minulla on sellainen muistikuva, että Pele pelasi kummassakin joukkueessa 45 minuuttia.
Maaotteluita hänellä on kaksi. Wikipedian mukaan hän oli ehdolla Meksikon 1970 MM-kisoihin. Se joukkue on ehkä Brasilian kaikkien aikojen paras. Peliuran jälkeen hän valmensi Botafogon Cariocan mestariksi, muutamaa muuta brassiseuraa, Thaimaassa, Saudi-Arabiassa ja Libanonissa.
Jos olisin yksin mennyt kyseiseen otteluun, niin minun olisi pitänyt mennä ensin metrolla ja sitten keskusasemalla vaihtaa junaan. Nyt Carlos Roberton kaveri poimi meidät kyytiin, ja tämä kyyti oli paljon nopeampi ja helpompi minulle.
Kun nousimme Engenhaon pysäköintitalosta ylös ja lähestyimme ovea, minkä yläpuolella luki ”camarotes leste”, tiesin, että nyt mennään vähän parempiin piireihin. Joku rahamies, joka omistaa aition numero 10 oli kutsunut meidät sinne katsomaan peliä. Aition seinällä oli seuran logo, ja sen alla miehen sekä kahden hänen poikansa kuvat. Hetken kuluttua huomasin, että se kuvassa oleva mies saapui aitioon. En tiedä yhtään hänen taustaansa, eikä Fabiokaan tuntenut häntä. Pitää hänellä kuitenkin olla jonkun verran pelimerkkejä, jos tältä stadionilta on hommannut oman aition. Hän kätteli meidät ja kävi ”taloksi”.
Vähän ajan kuluttua kuulin, kuinka hän siellä kyseli Suomen sijaintia maapallolla. Kävin sitten näyttämässä kännykästäni, että siinä ollaan Suecian (Ruotsi) vieressä. Google mapsissani oli kotikaupunkini merkattuna. Sanoin hänelle, että täällä on meikäläisen ”casa” (koti).
Kaveri kysyi sitten, että mikä on kotikaupunkini nimi. Vastasin ja ajattelin, että ihan kohteliaisuuttaan kyselee. Pian hän vinkkasi luokseen. Oli etsinyt sateliittikuvan Mäntän keskustasta, ja kyseli, että missä päin asun. Nyt hän tietää, että asun saaressa mihin ei mene siltaa ja tontilta löytyy mökki, sauna ja vähän muitakin rakennuksia. On tämä nykymaailma ihmeellinen. Toiselle puolella maapalloa nähdään tontilla olevat rakennukset.
Carlos Roberto on ollut eläkkeellä valmennushommista vuodesta 2016 alkaen, mutta näytti elävän edelleen tunteella mukana pelissä. Kun Botafogon pelaaja teki helpon virheen, niin kommentointi oli painokelvotonta. Brasilian maajoukkueesta puhuttaessa hän totesi argentiinalaisten ja uruguaylaisten pelaajien olevan älykkäämpiä.
Ottelun yleisömäärä oli yllättävän alhainen, vain noin 10.000 katsojaa. Kun maan ja maanosan hallitseva mestari pelaa sarjan ensimmäisen kotiottelunsa, niin voisi olettaa väkeä tulevan enemmän. Myöhäinen alkamisaika (klo21) ja sateinen päivä varmasti verottivat katsojia.
Vaisun ensimmäisen puoliajan jälkeen Botafogo paransi peliään, ja voitti 2-0. Toisella puoliajalla vierasjoukkue vaihtoi kentälle sarjan vanhimman pelaajan, 43-vuotiaan Nenen (ex-PSG). Kysyin Carlos Roberton mielipidettä Serie A:an kolmesta parhaasta joukkueesta. Hänen mielestään kolme vahvinta ovat Flamengo, Palmeiras ja tietysti Botafogo.
Aition omistajan ja poikien kuva oli seinällä
Aition omistaja meikäläisen vasemmalla puolella ja Carlos Roberto oikealla. Aitiossa oli hyvää porukkaa, enkä tuntenut oloani mitenkään ulkopuoliseksi.
Carlos Roberto varjostaa Peleä ottelussa Santos-New York Cosmos
Hän pelasi kaksi maaottelua
Fluminense-fani Maria
Arraial da Cabossa tapaamistani Chilen tyttäristä Aylin lähti sunnuntaina kotimaahansa. Olin Mariaan yhteydessä, ja kerroin lähteväni Fluminensen peliin Maracanalle. Hän halusi lähteä myös sinne, oli ollut aiemminkin kyseisellä stadionille. Sovimme, että hän tulee hotellini aulaan ja siinä otamme hänelle lipun. Maria tuli paikalle Fluminensen fanipaita päällään. Ei tosin se kaikkein yleisin versio, vaan vaaleanvioletti maalivahdinpaita.
Itselle lipun ostaminen vaati aikalailla töitä, mutta toisella kertaa se meni vanhasta muistista helposti. Viimeinen vaihe, eli maksaminen alkoi tökkimään. Se päästi kyllä maksuvaiheeseen eli kaikki oli oikein. Sitten tuli ilmoitus jostain häiriöstä ja pyydettiin yrittämään myöhemmin uudelleen. Yritimme useampaan kertaan ja aina sama lopputulos. Maria sanoi, että lähdetään vaan sinne ja hän yrittää vielä matkan aikana. Ei se onnistunut.
Maracanalla kyselimme lipunmyyntiä ja kyllähän siellä myytiin paikan päälläkin lippuja. Lipun hinta oli 60 realia eli noin 10e, ja maksu vain käteisellä. Keräsimme rahamme yhteen ja saimme kasaan 58 realia. Pienestä oli kiinni, mutta minulla oli ratkaisu puuttuvien kahden realin saamiseksi. Rahapussissani oli kaksi metrokorttia ja niiden arvo oli yli 15 realia. Yhden tai kaksi korttia myymällä olisimme saaneet puuttuvat realit. Maria onnistui kuitenkin tinkimään lipun hinnasta, eikä näin tarvinnut luopua metrokorteista.
Aina pitää olla jonkun verran käteistä rahaa mukana, mutta siinä lähtökiireessä unohdin laittaa sisätaskun housuihini kiinni. Siellä pidän aina vararahastoa.
Kotijoukkueen topparina oli yksi sarjan sarjan nimekkäimmistä pelaajista, Thiago Silva. Pitkän uran eurooppalaisissa huippujoukkueissa ja maajoukkueessa tehnyt 40-vuotias Silva on vielä ”kova luu” tähän sarjaan. Muita nimekkäitä Euroopasta kotiin palanneita pelureita sarjassa ovat Danilo, David Luiz, Lucas Moura, Philippe Coutinho, Hulk, Al-Hilalin kautta koukannut Neymar ja välissä monta vuotta Kiinassa pelannut Oscar. Fabio totesi näistä pelaajista, että sarjan taso on niin huono, että he pystyvät vielä pelaamaan täällä muutaman vuoden.
Fluminensen uusi coach, ex-maajoukkuepelaaja ja pitkän uran maan huippujoukkueiden valmentajana tehnyt Renato Portaluppi sai hyvän alun Fluminensen peräsimessä. Bragantino onnistui tasoittamaan pelin 83. minuutilla, mutta ajassa 90+2 kotijoukkueen fanit saivat haluamansa. Vieraiden puolustaja torjui ensimmäisen yrityksen maaliviivalta, mutta paluupallosta kolmesta metristä Martinelli niittasi 2-1 voittomaalin.
Mestaruussarjan ottelu, hyvää seuraa ja olutta, niin siinähän se sunnuntai meni hyvin.
Marian suvussa ollut huippuluokan valmentaja
Pelin jälkeen menimme Copacabanalle syömään ja ottamaan muutaman oluen. Marian kanssa juttua riitti ja siinä vierähti viitisen tuntia. Hän oli hyvin perillä kotimaansa futiksestakin. Illan aikana hän kertoi, että hänen vaarinsa veli on ollut tunnettu valmentaja Chilessä. Hän ei sen paremmin kertonut, että mitä tämä sukulaismies oli valmentanut. Kun hän oli lähdössä vessaan, niin kysyin sitten, että mikä tämän sukulaismiehen nimi oli. Hänen poissaollessaan ajattelin googeloida tietoja tästä coachista.
Kun löysin Luis Alamos Luquen urasta kertovan sivun, niin minun leuka luultavasti loksahti auki. Hänellä oli sellainen ura, että varmasti oli kuuluisa kotimaassaan. Hän oli pelannut Universidad de Chilessä. Myöhemmin hän valmensi samaa seuraa sekä Marian suosikkiseuraa Coloa Coloa. Kaiken huippuna lempinimen ”El Zorro” omannut coach oli Chilen peräsimessä MM-kisoissa 1966 ja 1974.
Maanantaina ennen lentokentälle lähtöä kävimme Fabion kanssa hänen kaverinsa baarilla kahvilla. Se on kuulemma paikka, missä vanhoja pelimiehiä käy istumassa. Omistaja on Bofogon kannattaja, ja seinällä oli paljon kuvia seuran ex-pelaajista. Ylärivillä oli suurista nimistä suurimman eli Garrinchan kuva. Muutamassa kuvassa oli myös tuttu mies, Carlos Roberto. Yhdessä kuvassa hän oli yhdessä seuralegenda Jairzinhon kanssa. Garrinchan ja Jairzinhon patsaat löytyvät Botafogon kotistadionin Engenhaon edestä.
Fabion kaverin (oikealla) baarilla käy vanhoja pelimiehiä istumassa.
Carlos Roberton ja baarin omistajan seurana yksi suuria nimiä historiasta, Jairzinho (edessä). Hän teki vuoden 1970 MM-kisoissa maalin jokaisessa ottelussa, kun Brasilia voitti mestaruuden vakuuttavasti. Vastaavaan suoritukseen ei ole kukaan muu pystynyt.
Tarinat kirjaksi on haaveena ja tavoitteena
Seikkailut Brasiliassa alkoivat parikymmentä vuotta sitten. Myös muualla Etelä-Amerikassa on tullut kierreltyä useita kertoja, Väli-Amerikan kierros on tehtynä ja Meksikossakin on tullut kahdesti käytyä. Nähtyjä futispelejä on kertynyt 90, siellä vietettyjä päiviä 690 ja kilometrejä linja-autojen penkeillä on päälle 40.000 km. Muistiinpanoja ja valokuvia reissuista on paljon. Joten materiaalista, kokemuksista ja tarinoista ei ainakaan ole pulaa.
Minulla on haaveena ja tavoitteena pistää näistä reissuista kertyneet tarinat kansien väliin. Kirjan kirjoittamisesta on kokemusta yhden teoksen verran. 500-sivuinen Mäntän palloilun historia on omakustanne. Se oli siihen kirjaan hyvä ratkaisu, mutta tämä projekti vaatisi kyllä kustannussopimuksen. Tiedän, että lähetetyistä teksteistä vain hyvin pieni osaa päätyy kirjaksi. Joten siinä on jo iso haaste. Omakustanne on sitten varalla oleva vaihtoehto. Aikataulusta en sano yhtään mitään.
