Muuten sama TseiTsein kanssa. Se kusipäisyyden vaatimus menestykseen on edelleen perustelematta.
Miksi sitä pitää niin helvetisti perustella?
Jos haluaa menestyä millä tahansa elämän alueella esim. urheilussa niin täytyy olla joko käsittämätön tuuri tai sitten panostaa ensisijaisesti itseensä ja omaan kehittymiseensä. Sopii tutustua menestyneiden urheilijoiden elämänkertoihin vaikka alkajaiseksi - kivat tiimipelaajat ja symppikset kamut ovat aika vähemmistössä. Sen sijaan voisitte itse perustella vastakkaista kantaa esimerkkien valossa mainitsemalla todellisia huippu-urheilijoita, jotka ihmisinä ovat tunnettuja siitä, että ovat asettaneet oman etunsa taka-alalle. Ajatellaan nyt esimerkiksi Litmasta, josta mielellään pr-osasto antaa kuvan ennenkaikkiea tiimipelaajana. Miksi hän sitten toistuvasti pelaa vaikka pääpaketissa, vaikka joukkueen kannalta hyödyllisempiä vaihtoehtoja olisi penkillä ja penkin ulkopuolella. Todellinen tiimipelaaja toteasi: "En ole kunnossa - antaa muiden yrittää". Egoismi näkyy myös siinä, että harvassa ovat urheilijat, jotka ovat malttaneet lopettaa huipulla - egoisti lopettaa vasta kun on täysin lyöty ja nöyryytetty. Tässä on kenties myös syy siihen miksi maailman räkälät ovat puolillaan entisiä urheilijoita - minäkuvan ja todellisuuden kohtaamattomuus luo ylitsekäymätöntä onnettomuutta.
Eiköhän tämä jaarittelu ja jankuttaminen tästä aiheesta saa muutenkin riittää. Maailmasta löytyy aiheesta paljon luettavaa, jos aihe edelleen kiinnostaa. Itseäni ei nyt niin paljon,että jaksaisin siitä kinaamisesta tehdä uran.
