Muutos huonompaan on tapahtunut myös pukeutumisessa. Stone Island, Henri Lloyd, Fred Perryt ja Burberryt yms. ovat vaihtuneet North Faceen. Tietysti tuollainen North Facen tuulitakki on helpompi varastaa kun se menee tosi pieneen tilaan. Halvan hintansa vuoksi se on toki mahdollista ostaakin, siinä missä aiemmat hulimerkit rajasivat laillisin keinoin vaatteita hankkivista vähäosaiset pois.
Tämäkin yksi esimerkki kuinka vanhan liiton (brittivaikutteisesta) casual -kulttuurista on selvästi sukupolvenvaihdoksen myötä siirrytty enemmän ultra -kulttuuriin tai sieltä vaikutusten ottamiseen. Niin alakulttuurisesti kuin käytännön kannatustoiminnassa ja ehkä siinä myllytyskoodistossa.
Esim jotain rumpuja ja heilutuslippuja pidettiin 2000-luvun alussa lähinnä noloina hassuhattujen juttuna, kun taas nykyään ovat tunnelman keskiössä katsomossa kun suurimmat kannattajakatsomot ovat muovautuneet enemmän tuollaisiksi
mannermaisiksi ultrakaarteiksi.
Myös tavan vaatemerkkeihin pukeutuville "dressman-mobeille" lähinnä naurettiin, kun taas nykyään värimaailma ja pukukoodi on enemmän tuollainen yhtenäisen musta ja 600€ rotseilla ja värikkäillä poolopaidolla kukkoilun sijaan jengi vetelee katsomossa enemmän rahvaanomaisesti huppareissa ja tuulitakeissa tarkoituksenaan, että eivät yksilöinä erotu.
Myllyhalukuuttakin viestitään nykyään ulkoisesti enemmän pukeutumalla nappiverkkareihin kuin merkkivaatteisiin. Kengätkin, jotka ennen olivat tuon kulttuurin sisäisen kukkoilun keskeisiä viestimiä ovat enemmissä määrin vaihtuneet värikkäistä Adidaksen casual klassikoista enemmän keskihintaisiin ja toiminnallisempiin New Balanceihin.
