HILIMA-kirja on nyt tullut oikoluvusta ja odottaa taittoon menoa. Ennakkomyyntiaikaa jouduttiin jatkamaan kahdella viikolla, joten julkaisuaikakin siirtyy valitettavasti kahdella viikolla eteenpäin. Kuitenkin marraskuun aikana ilmestyy.
Kirjoitustyöhön keskityttyäni en ole pahemmin ehtinyt markkinoimaan kirjaa, mutta otetaan asian tiimoilta nyt parin viikon loppukiri. Parisenkymmentä kirjaa olisi tavoitteena saada vielä myytyä. Eli mikäli aihe kiinnostaa, niin hanki opus jo ennakkoon ja mainosta kavereillekin. Näin autat kirjaprojektin maaliin.
Linkki ostoksille:
https://mesenaatti.me/3934/hilima-kirja-pallotaituri-matti-hiltusesta-ja-kuopiolaisjalkapalloilun-naatiskeluvuosista/Iso kiitos ja kaikille mesenaateille!
Käsityksen saamiseksi alla kirjan sisällysluettelo ja
pari tekstinäytettä.
1. AVAUSSANAT
2. JALKAPALLOSUKUA
3. KUNINGASLAJI KUOPIOON
4. MÖLYMÄEN VEIJARI
5. NARUKERÄN PERÄSSÄ
6. ERÄVEIKKO JA KELTAMUSTA
7. JALKAPALLOVUODET 1945-1965
1945 - JOUKKUEESEEN
1946 – PIIRINMESTARI
1947 – LYSEOLAINEN
1948- EDUSTUSJOUKKUEDEBYYTTI
1949- TEKNIIKKAMESTARI
1950- NUORTEN MESTARUUS
1951- LEHDISTÖOTTELUUN
1952- MAAJOUKKUEPAIDASSA MÖLYMÄELLÄ
1953- LÄPIMURTO
1954- SUOMEN PARAS JALKAPALLOILIJA
1955- TITON VALTAKUNNASSA
1956- MUUTTOLINNUN HARHARETKI
1957- CUP-PETTYMUS KASVATTAJASEURASSA
1958- SUOMEN MESTARUUS
1959- SERLAN LEIPIIN
1960 – KELTAMUSTA ALAMÄKI ALKAA
1961- AARON PALUU
1962- SÄILYMISEN TAKUUMIES
1963- NAPPULAKENGÄT NAULAAN
1965- LYHYT COMEBACK
8. AKTIIVIURAN JÄLKEEN
9. MATISTA SANOTTUA
Kaudelta 1956 (harharetki Kiffeniin)Omavaraisuuden varaan Kiffen ei voinut laskea, sillä seuralla oli Henrikssonin mukaan vain kaksi juniorijoukkuetta, sillä valmentajia ei ollut vielä löytynyt. Aikakauden edustusjoukkuetoimintakin oli varsin amatööripohjalla, sillä mestarijoukkue Kiffen harjoitteli vain 2-3 kertaa viikossa.
Vaikka artikkeleissa viitataan merkittäviinkin rahasummiin pelaajien houkuttelemisessa, rajoittui Matin saama korvaus pääasiassa työpaikan järjestämiseen.
- Seura piti huolta kaikista, ja kaikesta sovitusta pidettiin kiinni. Itse en rahallista korvausta saanut penniäkään, toki jonkunlaiset pinnarahat saatiin voitoista ja tasapeleistä, Matti kertoo.
Åke Forsbergin valmentama Kiffenin nimekäs joukkue vilisi Matille maajoukkueesta tuttuja pelaajia.
- Pelikavereina oli esimerkiksi maajoukkueesta tuttu Olli ”Kabe” Forsgren. Hän oli pitkään tiiviisti kysellyt minulta, milloin muutan. Samoin oli tehnyt maalivahti Aarne Klinga. Kiffenissä pelasi maajoukkuekavereistani myös Hannu Kankkonen.
Kiffen valmistautui sarjaan pelaamalla Ruotsissa neljä ottelua, joissa Matti osui yhteensä kolmesti. Myös sarja käynnistyi puolustavilta mestareilta lupaavasti, sillä VIFK kaatui tyylipuhtaasti 3-0, Matin maalatessa kerran. Urheilun Kuva-Aitta jaksoi yhä piikitellä kieliasiasta, sillä ei kokoonpanoa kovin ruotsinkieliseksi voinut sanoa.
Helsingin ruotsinkieliset jalkapalloilijat osoittivat jälleen erinomaista taitoa ja kuntoa. KIF:n joukkueen kokoonpano ottelussa oli seuraava: Klinga, Järvenpää-Söderström, Palmroos-Lindgren-Silander, Kauppinen-Kontkanen-Asikainen-Hiltunen-Sundberg.
Saharan kentällä, parintuhannen katsojan edessä pelattu kamppailu osoitti, etteivät lajiolosuhteet olleet vielä pääkaupungissakaan ylivertaiset.
On myös alkeellista, ettei Helsingin kaupunki pysty saamaan ainoalle kevätkuntoiselle jalkapalloalueelleen kunnollisia katsomoja. Mättäisellä rinteellä sai eilenkin puolet yleisöstä seurata pelin kulkua. Eikö nyt tosiaan pääkaupungilla ole niin paljon markkoja, että saisi Sahara-kentälleen asiaankuuluvat yleisöparvekkeet. (Helsingin Sanomat)
Kaudelta 1958: (mestaruusjuhlien alustaKuPSin rahastonhoitaja Ville Jokinen oli ottelun jälkeen Savo-lehden mukaan huojentunut mies:
Oes sen suana aekasemminnii ratkasta. Ihan pakkas ottamaa syämmee, kun nii jännättii, mutta kylläpä tulj kilisevvöö kirstunpohjaannii. KuPSin katsojamäärät olivat olleet muutenkin mukavia, sillä se oli 2165 katsojan keskiarvollaan paras Helsingin ulkopuolinen seura.
Aeron DC-3 -koneella Kuopioon palanneet mestarit saapuivat Rissalan lentokentälle lauantai-iltana kello 20.45, josta joukkuetta oli vastassa seuran johtokunnan jäseniä. KuPSin varapuheenjohtaja Veikko Sovinen piti joukkueelle kiitospuheen pojille ja kukitti heidät mekaanikko Eino Eskelisen kanssa. Lentokentältä jatkettiin Aeron bussilla keskustaan. Jo Rissalassa oli ollut innokasta nuorisoa vastaanottamassa kultamitalisteja, mutta kaupungissa joukkuetta odotti uskomaton näky.
Arviolta 3000-4000 jalkapallon ystävää piiritti heti linja-auton, jossa kukitetut mestarit istuivat. Vähälukuiset poliisit eivät pystyneet pitämään järjestystä yllä ja Puijonkadun autoliikenne pysähtyi väenpaljouden takia kokonaan muutamiksi minuuteiksi innostuneen nuorisojoukon piirittäessä jalkapallomestarit ja heidän valmentajansa.
Matin Ilkka-veli oli ottamassa mestareita vastaan.
- Puijonkadulla Salon liiketaloa vastapäätä, Värin ja Vernissan vieressä oli Aeron toimisto, johon tuli lentokentältä bussi. Puijonkatu oli aivan täynnä vastaanottajia kaupungintalolta lähes Asemakadulle saakka, joten poliisipäällikkö Oiva Karhunen ja konstaapeli Vuorenmaa olivat järjestelemässä porukkaa. Siihen aikaan ei torijuhlia järjestetty, mutta hienon vastaanoton saivat. Olin itsekin hurraata huutelemassa, Ilkka muistaa.
Ratkaisumaalintekijä Antero Kostilainen sai erityismuistamisen edelliskertaiselta KuPS-mestarilta.
- Olin leipurina töissä vuoden 1956 Suomen mestarin Kukkosen Sakun leipomolla. Hän oli tehnyt mestaruuden kunniaksi pari leivosta, jotka antoi torilla Analle, Sulo Holopainen kertoo.
Onnittelujen tulvan keskeltä joukkue johdatettiin Liikemiesklubille, jossa seura tarjosi pelaajille kahvit. Varsinaiset mestaruusjuhlat olivat Kaupunginhotellissa, jossa mestarijoukkue esiteltiin lavalla yleisölle.
Martti Hyvärinen oli vielä niukasti alaikäinen, mutta osallistui juhlallisuuksiin konkarien mukana.
- Mestaruusjuhlat jäivät ikuisesti ihanasti mieleen, sillä olin niin nuori poika silloin. Silloin huomasi, että Kuopio oli todellinen jalkapallokaupunki. Kaupunkihotellilla pöytään alkoi tulla kahvin lisäksi myös kaljaa. Vanhemmat pelaajat huusivat, että...
Kaudelta 1962 (kupsilaisen pelityylin isästä Aaro Heikkisestä):- Hän huolehti pelipojistaan vielä pitkään silloinkin, kun ei ollut enää heidän valmentajansa. Hän huolehti ihmisistä kokonaisuutena, muutenkin kuin pelihommissa: yritti auttaa ja tukea, jos jollain oli vaikeuksia. Isä huolehti Ilkka-veljeni kavereista kuin omista pojistaan. Tunnistan joukkuekuvista pelaajat, sillä niin paljon isä heistä kotona puhui.
Toisinaan Aaro toi joukkueen kotiinsa.
- Asuessamme Tasavallankadulla, muistan koko joukkueen kokoontuneen välillä pieneen asuntoomme. Siskon kanssa koetimme katsella, keitä milloinkin oli paikalla. He pitivät sunnuntaiaamuisin pelipalavereita meillä ennen illan ottelua. Sitä kautta rakentui myös joukkuehenki.
KuPSin harjoitukset ja kotipelit olivat Heikkisille koko perheen juttu.
- Naureskelimme, että meidän perheen kesämökki oli Keskuskentän reunalla. Siellä se isä kesänsä vietti, ja olin paljon itsekin mukana. Kylmillä keleillä äitini saattoi keittää teetä ja minä kannoin sitä kentälle.
Isän valmentamisen ohella perhettä kiinnostivat Outin Ilkka-veljen otteet KuPS-puolustuksessa. Railakkaotteiselle no-nonsense -puolustajalle pelaaminen isän valmennuksessa ei ollut täysin ongelmatonta...
