Manchester United F.C. 2025-2026 - Aikamoisen sekava on paketti

[Valonheitin]

Toisaalta on hienoa, jos Casemiro jättää seuran hyvän kauden ja mahdollisen CL-paikan  jälkeen. Mielestäni olisi täydellinen lopetus ManU-uralle.

[Utelias Vili]

Kiitos Belmerolle Voitaneen sanoa, että ihan sama kuka valmentaja Unitedilla on, niin joukkue voittaa aika rajusti todennäköisemmin jos Bruno saa tehopisteen.

Eilen Skylla oli ihan hieno grafiikka "chances created" -kategoriasta



Se hyvä näissä Carrickin alla tulleissa tuloksissa on, että se karsinee pois listalta De Zerbit, Glasnerit sun muut hipsterivalinnat.
Omalla listalla Carrick on tällä hetkellä noin nelos/vitosvaihtoehto ja oletan että Ineos toimittaa "best in class" -rekrytoinnin myös penkin päähän.

[pelderhostiga]

Kiitos Belmerolle Voitaneen sanoa, että ihan sama kuka valmentaja Unitedilla on, niin joukkue voittaa aika rajusti todennäköisemmin jos Bruno saa tehopisteen.

Joukkue voittaa aika rajusti todennäköisemmin, jos Bruno saa tehopisteen, ja Bruno saa todennäköisemmin tehopisteen, jos penkin päässä on tsemppivalmentaja systeemivalmentajan sijaan. Tuskin on enää näin kuuden vuoden jälkeen sattumaa, että parhaat piste per peli tahdit ovat osuneet OGS:n ja Carrickin valmentajakausille.

Taasko on aika sen jokavuotisen muna vai kana keskustelun, kun perättäisissä viesteissä nostetaan Brunoa jalustalle ja vaaditaan Unitediin kauden jälkeen uutta systeemivalmentajaa Carrickin tilalle? Onneksi edellisen projektin aloituksesta on taas vierähtänyt pari vuotta ja Bruno täyttää tänä vuonna jo 32 vuotta, niin luultavasti montaa vuotta tätä samaa dilemmaa ei enää tarvitse pohtia. Jos haluttaisiin antaa legendalle arvoisensa jäähyväiset, niin ei muuta kuin Carrickille tai samantyyliselle valmentajalla 1-2 vuoden sopimusta kouraan. Pahimmassa tapauksessa vielä seuraavakin systeemivalmentaja tulee Manchesteriin hautaamaan uransa, kun ei löydä systeemistään Brunolle täydellistä roolia.

Eikä liene myöskään sattumaa, että toinen ei-systeemipelaaja Casemiro on ollut ilmiliekeissä Carrickin alaisuudessa. Remontti tulee olemaan kova, jos ja kun halutaan tästä siirtyä systeemivetoiseen suuntaan.

[Utelias Vili]

Joukkue voittaa aika rajusti todennäköisemmin, jos Bruno saa tehopisteen, ja Bruno saa todennäköisemmin tehopisteen, jos penkin päässä on tsemppivalmentaja systeemivalmentajan sijaan.

Tässä fiilispallossa on vaan vähän se valuvika, että jos halutaan menestyä, niin United ei voi olla joukkue, jonka menestys riippuu yhden pelaajan päivän formista.
Pallo Brunolle ja toivotaan että jotain tapahtuu -taktiikalla on katto, joka ei yllä mestaruuteen, johon Unitedin kaiketi pitäisi tähdätä.

[pelderhostiga]

Tässä fiilispallossa on vaan vähän se valuvika, että jos halutaan menestyä, niin United ei voi olla joukkue, jonka menestys riippuu yhden pelaajan päivän formista.
Pallo Brunolle ja toivotaan että jotain tapahtuu -taktiikalla on katto, joka ei yllä mestaruuteen, johon Unitedin kaiketi pitäisi tähdätä.

Samaa mieltä. Mutta kenellä tulee riittämään rohkeus Brunon roolin minimoimiseen tai pikkuhiljaa miehen jättämiselle kokonaan ulkopuolelle varsinkaan taas tällaisen kauden jälkeen? Se jää nähtäväksi.

Ohessa vielä omat pääpointit tekoälyn muotoilemana. Varmaan kaikille ihan tuttuja pointteja sen suhteen, että Bruno-pallolla mennään Mestareiden liigaan mutta ei Cityn tai Arsenalin kaltaiseen dominointiin ja että Brunon luonnollinen peli kuningassyöttöineen tai Casemiron luonnollinen peli viime hetken taklauksineen ei sovellu tiukkaan systeemiajatteluun.

Lopussa vielä hyvä pointti siitä, että Brunon tiputtaminen kokoonpanosta vaikuttaa tilastolliselta itsemurhalta, mutta toisaalta hänen pitämisensä vaikeuttaa huomattavasti kokonaisvaltaisen systeemin sisäänajoa. Viimeisenä tekoäly kysyi minulta vielä samaa, mitä minäkin kysyin edellisessä viestissäni ja mitä foorumilla pohdittiin jo viime kesänä: Olisiko Bruno syytä uhrata systeemin edestä nyt, kun miehen osakkeet ovat korkealla, vai vedetäänkö yhden miehen taktiikalla niin kauan, kun jalkoja riittää? Minulla ei ole tähän vastausta, mutta on todella vaikea nähdä Unitedin luopuvan kapteenistaan tällaisen kauden jälkeen.

Bruno Fernandes is a "High-Usage" player.

In basketball terms, Bruno is like a point guard who needs a 40% usage rate. In a rigid system (like Pep’s or late-era Ten Hag), that high-risk/high-reward style is often seen as "tactical anarchy."

Here’s a breakdown of the hypothesis:

1. The "Hostage" Theory: Tactical Gravity

The point about Bruno holding a system "hostage" has merit. Players like Bruno and Casemiro are improvisers.

Bruno: He thrives on "hero balls." If a coach tells him to "keep the shape and play 10-yard horizontal passes to tire the opponent," you lose what makes Bruno world-class. If he plays his natural game, the "system" (the structured spacing) breaks because he's constantly vacated his zone to find the ball.

The Conflict: A system coach (like a Guardiola or a Gasperini) demands predictability. Bruno is the definition of unpredictable. You cannot have both. Therefore, the manager often has to compromise the system to accommodate the output.

2. The "Vibes" vs. "Structure" Coaching

Carrick or Solskjaer are certainly "Player-Centric" coaches.

Facilitators (Carrick/OGS): They build a floor for the players to stand on and let them decorate the room. For "freestyle" players like Bruno, this is oxygen. It explains why his G+A explodes under them; he is the system.

Architects (Amorim/Ten Hag): They provide a blueprint. As we saw with Amorim, Bruno’s goals actually dipped because he was forced to stay in specific "pockets" rather than hunting the ball. He became a cog rather than the engine.

3. The Casemiro Factor

At Real Madrid, Casemiro succeeded because he was the "janitor" for three other improvisers (Kroos, Modric, Isco).

In a rigid system, Casemiro’s tendency to lung for "all-or-nothing" tackles or play "Hollywood" long balls can leave the defense exposed (as seen in 2024).

In a fluid system (Carrick), he is encouraged to use his intuition. If he feels a gap, he fills it.

The "Post-Bruno" Dilemma

This leads to a crossroads for United:

The "Now" Path: Keep hiring "Man-Management" coaches (like Carrick) who maximize Bruno’s final 2–3 peak years. You get Champions League football and individual records, but rarely the "metronomic" dominance of a Man City or Arsenal.

The "Rebuild" Path: Hire a "System First" coach and accept that Bruno either adapts to a diminished role or is phased out.

Peer Insight: Bruno is so productive that dropping him feels like "statistical suicide" for a manager, yet keeping him makes it nearly impossible to implement a "Total Football" positional structure. He is essentially a "System Killer" by virtue of being too good at his own game.

[Lord Bendtner]

Haastehan tuossa kokonaisuudessa on se että sillä tsemppimallilla saadaan tuloksia aikaan nopeasti ja suht helpostikin, kun vertailukohtana on epäonnistunut systeemivalmentaja. Tsemppivalmentajien lattia on korkeammalla kuin systeemivalmentajien, mutta toisaalta katto on myös matalammalla.

ManUssa on käynyt nyt pari systeemivalmentajaa epäonnistumassa. Ehkäpä pitäisi siis vaan mennä näillä tsemppivalmentajilla? ManUn rekordia kun katsoo niin hyvin ymmärtää ajatuksen. Sitten kun katsotaan Euroopassa että miten systeemivalmentajat ovat pärjänneet tsemppivalmentajien verrattuna niin Real Madrid on aika lailla ainoa seura jossa muut kuin systeemivalmentajat ovat voittaneet isoja pokaaleja. Viime vuosina pokaaleista voittaneista valmentajista Guardiola, Enrique, Slot, Inzaghi, Xavi, Flick, Klopp, Nagelsmann, Alonso ja Conte ovat kaikki kuitenkin ensisijaisesti systeemivalmentajia.

[Pohjapelaaja]

Olisi mukava kuulla mitä se systeemivalmentaminen teidän mielestä tarkoittaa ja onko se lähtökohtaisesti parempaa kuin ei-systeemivalmentaminen tai "tsemppipallo" mitä sanaa täällä taidettiin myös käyttää?

Ja mikä lienee tämän kauden todennäköisen mestarin systeemi? Syötetään pallo Sakalle laitaan ja toivotaan parasta vai jotain muuta?

[k98belvi]

Ja mikä lienee tämän kauden todennäköisen mestarin systeemi? Syötetään pallo Sakalle laitaan ja toivotaan parasta vai jotain muuta?

Vaikuttaako Arsenalin peli "tsemppipallolta"? Kyllä kaikilta pelin osa-alueilta Arsenal vaikuttaa hyvinkin olevan "systeemipelaamista". Ei varmasti toimi halutulla tavalla kaikin puolin, mutta aika monelta osin toimii. Eihän systeemifutis tarkoita sitä etteikö joukkue tekisi paljon duunia kentällä.

[Valonheitin]

Jos itse yrittäisin yksinkertaistaa "tsemppivalmentajan" ja systeemivalmentajan eron, niin sanoisin, että systeemivalmentajan pelissä nähdään enemmän toistoja, "automaatiota" ja vähemmän yksilöiden oivalluksia. Tietenkin futis on pelinä kaaottinen ja pelit ratkeaa usein yksittäisten pelaajien toimintaan. Hyvässä tai pahassa.

Carrickiä en ehkä ihan tsemppivalmentajaksi kutsuisi, sillä onhan hänellä tietty systeemi. Hän haluaa pelaajat aika lähelle toisiaan ja ainakin omaan silmään välillä pelaajat ovat muodostaneet selkeitä linjoja, mutta linjat ovat olleet diagonaalisesti, eli laita, välikaista ja keskikaista on miehitetty, mutta porrastaen. Mutta tämän jälkeen pelit pyritään ratkaisemaan kombinaatioilla ja tässä on yksittäisten pelaajien onnistumisella iso rooli.

Pep ainakin jossain vaiheessa tuli tunnetuksi Guardiola Gridistä, missä harjoituskenttä oli maalattu ruutuihin ja jokainen liike pois ruudusta aiheutti vastaliikkeen. Näin pelaajat pystyivät laittamaan syötön melkein silmät kiinni, kun pelaajat olivat tietyssä paikassa suhteessa pallolliseen pelaajaan.

Amorimi oli myös aika neuroottinen pelaajien sijoittumisesta ja miten peliä avataan. Jostain syystä ei tätä oikein saanut toimimaan, mutta ekalta kaudelta on jäänyt mieleen yksi maali, missä nähtiin vähän tavoiteltua ajatusta. Bruno tuli kymppipaikalta vastaan, sai syötön topparilta, yhdellä kosketuksella kutosena pelaavalle Ugartelle, joka pääsi näin ohittamaan keskikentän ja laittoi läpisyötön maalintekijälle.   

[pelderhostiga]

Olisi mukava kuulla mitä se systeemivalmentaminen teidän mielestä tarkoittaa ja onko se lähtökohtaisesti parempaa kuin ei-systeemivalmentaminen tai "tsemppipallo" mitä sanaa täällä taidettiin myös käyttää?

Ja mikä lienee tämän kauden todennäköisen mestarin systeemi? Syötetään pallo Sakalle laitaan ja toivotaan parasta vai jotain muuta?

Systeemivalmennus:
- Pelaajilla on tietyt ennalta määritellyt alueet, joita täyttävät ja joihin saavat liikkua (esim. Pepin tapa jakaa kenttä 20 alueeseen)
- Pyritään puolustamaan pallolla ja pitämään pallonhallintaa itsellä, vain tietyissä paikoissa saa haastaa vapaasti tai pelata läpisyöttöjä yms.
- Sekä puolustaessa (prässi) ja hyökätessä yhdessä ennalta määritellyt ja harjoitellut kuviot, joissa toisteisuutta
- Tietyt tilanteet laukaisevat prässin, ja tätä varten puolustusmuoto on yleensä kompakti (korkealla linjalla)
- Palloa pelataan lyhyillä syötöillä maata pitkin ja tarkoituksena on säilyttää pallonhallinta oman maalivahdin avauksesta lähtien, maalivahti on yleensä 11. kenttäpelaaja sekä pelinavauksessa että prässin viimeisenä linjana

Tarkoituksena on siis tehdä pelistä matemaattisen ennakoitavaa, kun kaikki kentällä tietävät toistensa liikkeet ja mahdolliset syöttösuunnat lähes joka tilanteessa. Esimerkiksi Manchester Unitedissa tämä voisi tarkoittaa sitä, että pelataan korkealla linjalla, vaikka Maguire ei saa juoksemalla ketään kiinni, Casemiro sidotaan tiettyyn alueeseen, josta ei saa yhtään hyökkäystä katki, ja Brunon liikkuu vain tietyllä alueella, josta saa syöttää vain tietynlaisia syöttöjä. Ongelma on siinä, että systeemikin vaatii tietynlaisia pelaajia, eli erilaisia kuin mitä Unitedissa on tällä hetkellä (vaikka siihen suuntaan onkin tuoreimmilla hankinnoilla menty) ja mitä Artetalla oli ensimmäisillä kausillaan käytettävissä Arsenalissa. City sentään laittoi palamaan 550 miljoonaa Guardiolan kahden ensimmäisen kauden aikana joukkueen muokkaamista varten ja näytti saman tien kaapin paikan potkimalla seuralegenda Joe Hartin pihalle.

Ei-systeemivalmennusta voisi sen sijaan kutsua pelaajalähtöiseksi valmennukseksi:
- Katsotaan käytettävissä olevien pelaajien vahvuudet ja muokataan taktiikka palvelemaan niitä
- Pelaajat saavat liikkua ja kokeilla luovia ratkaisuja vapaammin
- Monesti tarkoittaa myös sitä, ettei prässääminen tai matalan blokin murtaminen ole yhtä tehokasta, koska pelaajat eivät ole tietyillä paikoilla eivätkä voi ennakoida toistensa liikkeitä yhtä helposti

Tässä luotetaan siis enemmän pelaajien intuitioon ja luovuuteen. Esimerkiksi Manchester Unitedissa annettaisiin Maguiren puolustaa eteenpäin, Casemiron päättää itse optimaalinen paikka hyökkäyksen katkaisemiselle ja Brunon hakea palloa mistä päin kenttää tahansa sekä heittää minkälaisia koko kentän syöttöjä tahansa (ja vaikka neljä viidestä noista syötöistä epäonnistuisi, niin se viides voisi kuitenkin olla se ratkaiseva).

Lähtökohtaisesti kumpikaan näistä tavoista ei ehkä ole toistaan parempi, mutta kuten on jo aiemminkin todettu, niin pelaajalähtöisellä valmennuksella on korkeampi lattia (olettaen, että käytössä on eliittitason pelaajia), koska se on huomattavasti helpompi ottaa käyttöön, mutta systeemivalmentamisella on korkeampi katto, koska pitkän sarjakauden voittaminen on suurimmaksi osaksi tylsää ja matemaattisen tarkkaa pisteiden keräämistä tasaisilla ja ennakoitavilla otteilla, joihin eivät vaikuta yksittäisten pelaajien huonot päivät tai poissaolot. Kaikki pelaajat kun ovat helpommin korvattavissa selkeiden roolien systeemissä. Yksittäisen pelien cup-kilpailuissa pelaajalähtöinen valmennus voi tietenkin johtaa pidemmälle, kuten Ancelottin ja Zidanen aikakauden Real Madridista on helppoa nähdä, mutta varsinkin Valioliigassa, jossa on armoton pelitahti ja joka viikko vastassa kilpailukykyinen joukkue, on ennakoitavuus vielä entistäkin tärkeämpää.

Ja mitä tulee tuohon esimerkkiin Sakasta, niin netti on täynnä dataa esimerkiksi pelaajien liike-, kosketus- ja syöttökartoista (esim. WhoScored tai Sofascore). Kun näiden kautta vertaa vaikkapa Sakan esitystä viime pelissä Evertonia vastaan Bruno Fernandesin esitykseen viime pelissä Aston Villaa vastaan, niin edellä esitetty jaottelu systeemiin ja pelaajalähtöisyyteen vain korostuu. Sakalla oli pelin aikana tietyt täsmälliset paikat kentällä ja tietyt ratkaisut niissä paikoissa, kun taas Bruno oli joka paikassa tekemässä kaikkea.

Viimeisen vuoden aikana on ollut myös paljon puhetta systeemivalmentamisen luhistumisesta 1v1-prässin alla ilman riittävän hyviä pelaajia (mikä on ollut näkyvissä Manchesterin toisella puolella), mutta se onkin sitten jo ihan kokonaan oma keskustelunsa, mitä ei ole syytä käydä tässä otsikossa, kun United ei ole vielä edes päässyt viimeisen kymmenen vuoden "systeemivallankumouksen" kyytiin.

[Keynes]

Itse olen tasaisin väliajoin ottanut kantaa Brunon pelaamiseen ja perustellut miksi olen pitänyt häntä yliarvostettuna (toki luonnollisesti silti hyvänä) pelaajana. Käytännössä väite perustuu samaiseen Lord Bendtnerin mainitsemaan päättelyyn, jossa tsemppivalmentajan lattia on korkeammalla mutta katto matalammalla kuin systeemivalmentajan - yhtälailla minä näen Unitedin pelin Brunon kanssa. Niin hyvä kuin Bruno onkin, hänen pelaamisensa asettaa Unitedille katon. Tämä perustuu kahteen asiaan:

• Pallollisena Bruno on perinteisesti pelannut erittäin korkealla riskitasolla. Hän ottaa muita pelaajia suuremmat vapaudet yrittää vaikeita maalipaikkoihin johtavia syöttöjä, jonka tuloksena Unitedin hyökkäys myös verrattain usein päättyy siihen. Tuloksena on syötön onnistuessa joko maalipaikka tai epäonnistuessa hyökkäys katkeaa ja joudutaan taas ottamaan vastaan. Toisin kuin vaikkapa Guardiolan alaisuudessa saisi, Bruno yrittää myös usein riskiatista syöttöä Unitedin pakan ollessa levällään. Tämä johtaa siihen, että katkottu syöttö generoi vastustajalle hyvän sauman hyökätä epäorganisoitua puolustusta vastaan. Systeemipallossa riskejä otetaan harvemmin vastaavissa tilanteissa.
• Pallottomana Bruno pyrkii usein sijoittumaan ennakoimalla momentti tai kaksi etukäteen. Tässä hän on erittäin hyvä, mutta samalla se tarkoittaa, että hän vaeltaa ympäri kenttää eikä pysy pelipaikkansa alueella järin kurinalaisesti. Samalla esim. pallonmenetyksen jälkeistä vastaprässiä on haastava rakentaa, sillä pelaajat eivät ole koreografian mukaisilla paikoilla. Nopeissa hyökkäyksissä Bruno jättäytyy usein pallollisen tasolle tai jopa taakse, jolloin hän ei tee omilla juoksuillaan tilaa ja käytännössä pakottaa pallon omaan jalkaansa. Täten nopeat hyökkäykset kulkevatkin todella usein hänen kautta.

Bruno on siis oman pelitapansa kautta erittäin keskeinen Unitedin pelille ja jopa rajoittaa muun joukkueen pelaamista. Tästä johtuen häneltä tuleekin odottaa kovia tehoja - ne eivät ole bonusta vaan ihan perusvaatimus.

Todetaan vielä loppuun, että tällä kaudella Bruno on toki ollut erittäin hyvä ja vuosien saatossa hänen tekemät valinnat ovat järkevöityneet jonkin verran vaikka ei ain parasta mahdollista harkintakykyä osoitakaan.

[icebox]

Artetankin systeemipallo on kuitenkin mahdollistanut:
- Liigan parhaimman prässin ja puolustamisen. Artetan joukkuetta on myös erittäin vaikea haavoittaa vaikka vastahyökkäyksillä, koska joukkueen systeemi toimii niin hyvin. "Rest defense" on liigan paras.
- Arsenalilla on selvät sävelet pelinavaamiseen sekä pallon pitämiseen omilla. Avainsanana nuo automaatiot ja mallit, mitä missäkin tilanteessa tulee/saa kentällä tehdä. Ks. myös ylempi pointti rest defensesta.
- Riskitasot siellä on tietysti alhaalla hyökätessä, mistä johtuen usein pelaaminen näyttääkin usein siltä "pallo laitaan Sakalle ja toivotaan parasta". Johtavat kuitenkin sarjaa, joten systeemipallo toimii siellä ihan hyvin.

Carrickin osalta suurimpana kysymysmerkkinä itselläni on, että pystyykö mies järjestämään huipputasolla toimivaa prässiä. Viimeiset vuodet Valioliigassa toimiva prässi on ollut kuitenkin elinehto jokaiselle joukkueelle. Ole Gunnarin United, jossa Carrickilla oli kuitenkin iso rooli, ei mikään prässikone ollut eikä nytkään Carrick ole osoittanut että halua siihen suuntaan olisi. Tietysti materiaali on tällä hetkellä rajallinen. Kuitenkin Carrickin aikana Unitedin prässi ei ole ollut enää yhtä agressiiviinen kuin Amorimin aikoina ja se myös aloitetaan matalemmalta kenttää. Tuloksena vähemmän riistoja ylhäältä sekä muodossa makoilemista mutta toisaalta pakka on pysynyt tiiviimpänä eikä United ole ollut yhtä haavoittuvainen tilanteenvaihdoissa. Vähemmän agressiivinen/kunnianhimoinen prässi tukee varmasti paremmin Mainoon ja Casemiron tapaista keskikentän kaksikkoa, mutta vaikea nähdä nykyisellä tavalla Unitedin ottavan sen viimeisen askeleen huipulle. Ellei sinne nyt jostakin löydy Kroosin ja Modricin tasoinen kaksikko pelaamaan rondoa keskikentälle.

[k98belvi]

Vähemmän agressiivinen/kunnianhimoinen prässi tukee varmasti paremmin Mainoon ja Casemiron tapaista keskikentän kaksikkoa, mutta vaikea nähdä nykyisellä tavalla Unitedin ottavan sen viimeisen askeleen huipulle. Ellei sinne nyt jostakin löydy Kroosin ja Modricin tasoinen kaksikko pelaamaan rondoa keskikentälle.

Hyvä manageri ymmärtää oman materiaalin rajoitteet. Vaikka olisi hyväkin peli-idea, niin ei kannata lähteä mopolla moottoritielle, kun siellä ei pärjää. Mainoo ja Casemiro voivat olla tähän kompromissiin juuri sopivia ja kesällä saattaa tulla sitten sellaisia pelaajia, jotka voivat suorittaa vaativampaa pelitapaa. Luonnollisesti joukkue pääsee myös treenaamaan enemmän. Tosin ensi kesänä harva iso seura valmistautuu hyvin kauteen, koska MM-kisat. Se on sitten osin tuuria, että puuttuuko elokuun alussa ringistä 2 vai 8 pelaajaa.

Pitää muistaa, että esim. Arteta joutui aloittamaan Arsenalissa kolmen topparin linjalla, koska Luizin ja Mustafin taso ei riittänyt siihen, että pelataan neljän linjalla. Lisäksi sanoisin myös, että Bellerin ei ollut tarpeeksi hyvä laitapakiksi. Taustalla Arteta kuitenkin ajoi koko ajan sisään haluamaansa pelitapaa, jota piti sitten mahdollisuuksien mukaan noudattaa. Kun vastus oli liian kova, niin sitten vain nöyrästi puolustaen ja vastaiskuilla yritettiin löytää Auba kärjestä. Joskus se riitti ja joskus taas ei.

[H.Incandenza]

Systeemivalmennus:
- Pelaajilla on tietyt ennalta määritellyt alueet, joita täyttävät ja joihin saavat liikkua (esim. Pepin tapa jakaa kenttä 20 alueeseen)
- Pyritään puolustamaan pallolla ja pitämään pallonhallintaa itsellä, vain tietyissä paikoissa saa haastaa vapaasti tai pelata läpisyöttöjä yms.
- Sekä puolustaessa (prässi) ja hyökätessä yhdessä ennalta määritellyt ja harjoitellut kuviot, joissa toisteisuutta
- Tietyt tilanteet laukaisevat prässin, ja tätä varten puolustusmuoto on yleensä kompakti (korkealla linjalla)
- Palloa pelataan lyhyillä syötöillä maata pitkin ja tarkoituksena on säilyttää pallonhallinta oman maalivahdin avauksesta lähtien, maalivahti on yleensä 11. kenttäpelaaja sekä pelinavauksessa että prässin viimeisenä linjana

Kuvasit tässä yhdenlaisen ”systeemin”, mutta systeemi voi sinänsä olla myös vähemmän pallonhallintaan perustuva ja suoraviivaisempi, mutta siinäkin on tarkkaan määritelty pelaajien roolit ja liikkeet. Milloin mennään linjan taakse, milloin syötetään pitkä syöttö, milloin rauhoitetaan lyhyellä, milloin prässätään, milloin vetäydytään. Ajatuksena voi olla esim. pyrkiä pallonriistoihin ja nopeisiin hyökkäyksiin, mutta tässäkin on tärkeää, että pelaajat ovat oikeilla paikoilla ja prässi lähtee tietyistä sovituista triggereistä. Peli ei perustu pelaajien oivalluksiin vaan opeteltuihin malleihin, jossa jokaisella on tietty rooli ja toimintamalli.

[pelderhostiga]

Carrickin osalta suurimpana kysymysmerkkinä itselläni on, että pystyykö mies järjestämään huipputasolla toimivaa prässiä. Viimeiset vuodet Valioliigassa toimiva prässi on ollut kuitenkin elinehto jokaiselle joukkueelle. Ole Gunnarin United, jossa Carrickilla oli kuitenkin iso rooli, ei mikään prässikone ollut eikä nytkään Carrick ole osoittanut että halua siihen suuntaan olisi. Tietysti materiaali on tällä hetkellä rajallinen. Kuitenkin Carrickin aikana Unitedin prässi ei ole ollut enää yhtä agressiiviinen kuin Amorimin aikoina ja se myös aloitetaan matalemmalta kenttää. Tuloksena vähemmän riistoja ylhäältä sekä muodossa makoilemista mutta toisaalta pakka on pysynyt tiiviimpänä eikä United ole ollut yhtä haavoittuvainen tilanteenvaihdoissa. Vähemmän agressiivinen/kunnianhimoinen prässi tukee varmasti paremmin Mainoon ja Casemiron tapaista keskikentän kaksikkoa, mutta vaikea nähdä nykyisellä tavalla Unitedin ottavan sen viimeisen askeleen huipulle. Ellei sinne nyt jostakin löydy Kroosin ja Modricin tasoinen kaksikko pelaamaan rondoa keskikentälle.

Kyllähän se hetken aikaa ihan kivalta näytti, kun Bruno ja Pogba pelasivat rondoa keskikentällä. Ongelmia oli kuitenkin nähdäkseni (ainakin) kolme: 1) He eivät olleet kokonaisvaltaisesti kuitenkaan ihan Kroosin ja Modricin tasoa, vaikka erittäin taitavia pelaajia ovatkin 2) Unitedin muu kokoonpano oli sitten vieläkin kauempana Realin muun joukkueen tasosta (esim. De Gea, Maguire ja Rashford olivat parhaimmillaankin vain erittäin köyhän miehen Courtois, Ramos ja Ronaldo) ja 3) Valioliiga on tasoltaan ja aikatauluiltaan paljon raadollisempi kuin La Liga.

Toimivan prässin suhteen ongelma onkin sitten jo se aiemmin mainittu, eli kuinka sen edes voisi saada toimimaan täydellisesti, kun ei ainoastaan kentällä vaan joukkueen johtavina pelaajina on näitä intuitiiviseen kaaospalloon parhaiten sopivia pelaajia? Noh, ensi kesänä tähän saadaan taas vähän "helpotusta", kun Casemiro ja Rashford luultavasti poistuvat riveistä, ja Maguirenkin sopimus on katkolla. Voi olla, että Bruno jää pian ainoaksi tämän koulukunnan edustajaksi kokoonpanossa.

Hyvä manageri ymmärtää oman materiaalin rajoitteet. Vaikka olisi hyväkin peli-idea, niin ei kannata lähteä mopolla moottoritielle, kun siellä ei pärjää. Mainoo ja Casemiro voivat olla tähän kompromissiin juuri sopivia ja kesällä saattaa tulla sitten sellaisia pelaajia, jotka voivat suorittaa vaativampaa pelitapaa. Luonnollisesti joukkue pääsee myös treenaamaan enemmän. Tosin ensi kesänä harva iso seura valmistautuu hyvin kauteen, koska MM-kisat. Se on sitten osin tuuria, että puuttuuko elokuun alussa ringistä 2 vai 8 pelaajaa.

Pitää muistaa, että esim. Arteta joutui aloittamaan Arsenalissa kolmen topparin linjalla, koska Luizin ja Mustafin taso ei riittänyt siihen, että pelataan neljän linjalla. Lisäksi sanoisin myös, että Bellerin ei ollut tarpeeksi hyvä laitapakiksi. Taustalla Arteta kuitenkin ajoi koko ajan sisään haluamaansa pelitapaa, jota piti sitten mahdollisuuksien mukaan noudattaa. Kun vastus oli liian kova, niin sitten vain nöyrästi puolustaen ja vastaiskuilla yritettiin löytää Auba kärjestä. Joskus se riitti ja joskus taas ei.

Eli siis... vähän niin kuin ten Hag ja Amorim Unitedissa? Eiköhän se viimeistään Amorimin potkujen jälkeen ole ollut selvää, ettei Manchesterissa riitä kärsivällisyys mihinkään kahden ja puolen vuoden projektiin ja pelitavan sisäänajoon keskinkertaisilla tuloksilla. Ja mitä nyt viimeisen 10 vuoden projekteja muistelee, niin myöskään pelaajistoa ei kriittisiltä osin päivitetä vastaamaan systeemivalmentajan vaatimuksia kuin vasta ihan vihoviimein "luonnollisen poistuman" kautta (okei, on toki ihme, että seuralegenda Rashford lähetettiin ns. vihreämmille laitumille parhaassa peli-iässään).

[eleven]

Bruno on varmasti vääränlainen pelaaja moneen edellämainittuihin taktiikoihin. Ja Carrick joutuu nyt kärsimään, että joukkueessa pelaa Valioliigan tämän hetken paras pelaaja, kun ei ole päässyt itse vaikuttamaan pelaajamateriaaliin. En vaan ymmärrä miksi Carrickin pitäis nyt ennakoida jo tulevaa ja peluuttaa Brunoa jotenkin muuten? Kymppipaikalla huseeratessa kuitenkin auttaa tällä hetkellä joukkuetta parhaiten, ollen siinä samalla liigan tehokkaimpia pelaajia ja riistot ja prässipelikin onnistuu kelvollisesti (hieno hyökkäyksen katko muuten siinä Villa pelin loppupuoliskolla, kun aavisti melkein alimpana pelaajan Villa hyökkääjän aikeet). Tehoja Brunolla voisi olla muuten huomattavasti viime vuosilta myös enemmän, jos kärjessä olisi ollut joku maalintekijä jo aikaisemmin.

Ja edelleen lähtökohtaisesti Carrikin piti tulla hakemaan paras mahdollinen sijoitus loppukauteen. Ja kukaan ei varmasti uskonut siinä vaiheessa Mestareiden liiga paikkaan, kun nimitys tehtiin? Ja en varsinaisesti itsekään pidä Brunon pelityylistä tai varsinkaan hänen jatkuvasta mussuttamisesta tuomareille tai omille, mutta onhan tuota kykyä luoda maalitilanteita vaan pakko arvostaa. Eiköhän tällä 'systeemillä' mennä tämä kausi ja kesällä nähdään ketkä jatkaa ja minkälaisia suunnanmuutoksia sitten tehdään.

[Valonheitin]

ManU:lla on jäljellä kahdeksan peliä, joten tähän väliin ei tosiaan kannata hirveästi ajaa mitään uutta sisään tai pohtia Brunon roolia sen syvällisemmin, kunhan tulosta tulee.

Isomman "ideologisen" keskustelun paikka on sitten kauden jälkeen.

[Utelias Vili]

Eli siis... vähän niin kuin ten Hag ja Amorim Unitedissa? Eiköhän se viimeistään Amorimin potkujen jälkeen ole ollut selvää, ettei Manchesterissa riitä kärsivällisyys mihinkään kahden ja puolen vuoden projektiin ja pelitavan sisäänajoon keskinkertaisilla tuloksilla.

Haastan sen verran, että käsittääkseni Amorim ei saanut fuduja sarjasijoituksen takia, vaan kun oli niin eri linjalla Wilcoxin kanssa tarvittavista pelaajista ja kolmen linjasta kun wilcox halusi neljän

[Keynes]

Amorimin potkujen taustalla vaikutti konseptuaalisella tasolla olevan erimielisyys seuran urheilujohtamisesta ja vastuista. Potkujen laukaisijana toimi sitten käytöksen muutos ja mahdottomaksi tekeytyminen.

Itsekään en usko tulosten olen niin ratkaisevassa asemassa vaikka niillä eittämättä jonkinlainen vaikutus olikin.