Huuhkajat höntsäämässa Norjassa 4.9. 19.00 ja MM-karsimassa Puolassa 7.9. 21.45

[Ressu]

En ymmärrä miksi tuo Peltola pitää tunkea tuonne kokoonpanoon!! Ei pärjännyt keskikentällä niin pudotettiin toppariksi, eikä pärjää sielläkään. Hidas, pääpelissä onneton ja syöttötaito rajallinen. Sori, alaspäin syöttämään Suomen ylivoimaisesti paras.

[ensijokolmas]

En ymmärrä miksi tuo Peltola pitää tunkea tuonne kokoonpanoon!! Ei pärjännyt keskikentällä niin pudotettiin toppariksi, eikä pärjää sielläkään. Hidas, pääpelissä onneton ja syöttötaito rajallinen. Sori, alaspäin syöttämään Suomen ylivoimaisesti paras.

Edellisessä Puola-ottelussa kentän parhaita. Jos kolmella topparilla mennään, niin Peltola mielestäni kuuluu avaukseen, enkä ole muumi.

Mutta keskikentälle en tosiaankaan Peltolaa kaipaa, kun sinne on futareita tarjolla.

[raxdsc]

Jonkinlainen erityisasema Peltolalla on, sillä harvaa pelaajaa kierrätetään Maajoukkueessa asti avauksessa usealla eri pelipaikalla. Kyllähän esimerkiksi Markhievin pelitaidot ovat olleet kaikkien tiedossa jo karsintojen alussa, mutta jostain syystä Peltola silti avasi keskikentällä Maltaa vastaan. Kummoisia eivät olleet Masan otteet myöskään Kosicessa ja seurajoukkuetasolla pelannut pari kautta MLS:n pohjamutiin kuuluvassa joukkueessa, mutta jotain Rive ja Jaakobbi näkevät eri tavalla kuin monet muut.

[1/2-aika]

Ei tästä tule ilman Iivo-Ilmaria mitään.

[Juuninho]

Peltola on varmasti mukava mies, tai ainakin haastatteluissa siltä vaikuttaa, ja nauttii hienosti muiden luottamuksesta, mutta avauksen kausikortti olisi järkevä kyseenalaistaa. Toivottavasti tämä ei ole mennyt niin, että Friis on katsonut Peltolan olleen joku vitoskapteeni siinä Riven viimeisessä joukkueessa ja vetänyt johtopäätöksen, että "jatketaan näin, ilmeisesti hän on ensimmäisiä avaukseen nimettäviä pelaajia" ilman minkäänasteista lähdekritiikkiä. Ei kapteeni voi olla kentän heikoin lenkki: sehän vain musertaa muidenkin taistelutahdon.

Tärkeintä olisi päästä pois jäähdyttelyliigasta takaisin Eurooppaan. Kehittymistä varten kovia pelejä, eikä jet lagia silloin, kun pitäisi laittaa valkopaita päälle. Oma paras pelipaikka kannattaisi myös pikkuhiljaa löytää. Monipuolisuus on hyväksi, mutta olisi hyödyllisempää olla jollain pelipaikalla 8/10 pisteen arvoinen kuin kolmella paikalla 6/10.

Totta kai kuitenkin toivotaan, että Matti pistää jauhot suuhun, tööttäilee Lewandowskit kumoon sääntöjen mukaisesti ja neppailee namusyötön Suomen voittomaaliin sunnuntaina. Viime Puola-pelissä hän oli hyvä.

[1/2-aika]

”Suomella ei ollut tarjota yhtään mitään.”

Mitä noille ökyrikkaille ja ylimielisille valaansyöjille olisi pitänyt vielä tarjota, muuta kuin harjoitteluvastus? Kaviaaria ja samppanjaa?

[Salming]

Norja - Suomi 1-0 4.9.2025

Norja 4-1-4-1

Haaland 9
Schjelderup 23 - Myhre 24 - Ödegaard 10 - Bobb 22
Berge 8
Wolfe 5 - Ajer 3 - Ostigård 4 - Ryerson 14
Selvik 13

Suomi 5-2-3

Valakari 22 - Källman 19 - Keskinen 21
Väänänen 24 - Kamara 6
Jensen 9 - Tikkanen 3 - Koski 5 - Peltola 2 - Ståhl 13
Sinisalo 12

Eiliset huomiot:

Kulmapotkujen puolustamisen vahvuus jatkui, kun käytössä oli edelleen nelisen vartioijaa ja viisi aluepuolustajaa sekä yksi ekstrapelaaja lähinnä kulmalippua/boksin reunaa. Lähinnä kertaalleen Haaland pääsi käsiksi ykköspalloon etutolpalla avausjakson loppupuolella, mutta muutoin Ståhl etutolpan aluepuolustajana voitti pari ykköspalloa rutiinilla jollemaisesti. Vaikka Puola iski pari kulmamaalia ennen EM-kisoja Ukrainan verkkoon kotona, en usko, että Suomi kaatuu sunnuntainakaan erikoistilannepuolustamiseensa, kun viimeisen vuoden ajan se on ollut kunnossa Kanervan aikakauden loppupuolen Englanti-peleistä alkaen.

Suomi avasi alhaalta avoimessa pelissä 2-3-2-3/2-1-4-3:lla kuten Puolaa vastaan. Jensen nosti vasemmaksi laituriksi viimeiseen linjaan antmanmaiseen sisäänleikkaamispositioon ja Keskinen piti tietysti leveyden oikealla. Pohjaparista Kamara nosti itsensä kasiksi Valakarin rinnalle ja Väänänen oli yksinäinen ankkuri. Tikkanen liukui vasemmaksi laitapakiksi, kun toppareista oikeaksi pakiksi monesti liikkunut Tenho oli penkillä ja täten Ståhl tietysti laitapakin koulutuksellaan oli oikeana laitapakkina nytkin avausvaiheessa. Ilmeisesti Tikkasellekin on Klubissa tuttua se, että hän liikkuu vasemman laitapakin tontille, joten sikäli hänen kohdallaan ei jouduttu suurta kompromissiä tekemään, vaikkei hän vasenjalkainen olekaan. Pidin itse asiassa Tikkasen rauhallisuudesta ja syöttövarmuudesta pallollisena. Maajoukkuedebyytti oli hyvä siltä osin.

Maalipotkuissa muoto oli enemmän 2-4-1-3 kuten aiemminkin, kun Valakari oli silloin kymppinä kärjen alla lodmaisesti ja Kamara jäi lähemmäs Väänästä helpottamaan pelinavausta. Rakentelumuotona oli kesäkuustakin tutut 2-3-5/3-2-5, miten sen nyt haluaakaan tulkita. Välillä Tikkanen oli enemmän kolmas toppari ja Kamara-Väänänen topparikolmikon yläpuolella. Välillä Glen käväisi oikeassa ylätaskussa, jos Topi jäi leveyteen ja Ståhl oli sitten keskitasossa Väänäsen ja Tikkasen kanssa. Yhtä kaikki, viisi miestä Suomi jätti jälleen puolustusvalmiuteen ja uhmasi viidellä pelaajalla vastustajan viimeistä linjaa

Yhdyn koeraan siinä mielessä, että pelinavaus oli sopiva sekoitus rohkeutta ja pitkän pallon pelaamista kohti kohdeylänelikkoa, mutta ongelmana oli se, että kaksinkamppailuissa norjalaiset olivat pääosin etevämpiä ja täten ryöväsivät pelivälineen pikaisesti takaisin. Havaittavissa oli samanlaista houkuttelua kuin kesäkuussa, mutta erotuksena oli se, että Suomi ei nyt saanut pelattua lopulta pelivälinettä laitureilleen Keskiselle ja Jensenille viimeiseen linjaan, jotta nämä olisivat päässeet leikkaamaan sisään ja kiihdyttämään hyökkäyksiä siten kuin Antman kesäkuussa, jolloin tälle luotiin laadullista ylivoimaa keskiviivalle Puolan laitapakiksi liukunutta oikeaa sivutopparia Skrzypczakia vastaan, kun Cash houkuteltiin jatkuvasti irtoamaan Uroseen tai Kamaraan. Toteutus sakkasi kakkosmiehistöllä pelatessa eritoten maata pitkin linja kerrallaan edetessä. 13. minuutilla onnistuminen oli lähellä, kun houkuttelun päätteeksi Väänänen haki puolenvaihtoa Ståhlille tyhjään tilaan, mutta syöttö meni liian eteen. Minuutin päästäkin Väänäsen pallovarmuus kesti ankkurina ja hän sieti prässiä ilman menetystä, mutta toppari päätyi pudotuksesta pitkään palloon, joka oli Källmanille liian korkea. 19. minuutilla Sinisalo avasi maalipotkun (2-4-1-3 tutusti) toiselle pohjapelaajalle Kamaralle, joka tiputti Peltolalle, mutta tämän passi takaisin Glenille prässääjän taakse meni liian eteen. Onneksi Norja ei rankaissut tuosta saatika muistakaan yläalueriistoistaan, vaan Suomen kunniaksi on sanottava, että kyllä se nopeasti sai rivinsä järjestykseen pallonmenetysten jälkeen. 24. minuutilla Koski ohitti jalalla Haalandin, mutta Norjan neljän miehen kk-linjaa vastaan sormi meni suuhun ja vaikka hän uskalsi kuljettaa aika lähelle sitä, ei hän löytänyt syöttöpaikkaa Valakarille tai kellekään muullekaan ja joutui tyytymään sivuttaissuuntaiseen kierrätykseen lopulta. Sinisalo puhui matsin jälkeen siitä, että avausjakson pelinavauksesta puuttui tietty rohkeus hakea ylimpiä pelaajia ja tuossa oli yksi esimerkki siitä, mutta ehkä silti Viljami sitä vähän korosti liikaa omaan silmätestiini nähden, kun esim. juuri tuossa 19. minuutin tilanteessakin Peltola haki puolihaastavaa syöttöä takaisin Kamaralle, joka olisi sitten todennäköisesti päässyt jatkamaan pallon eteenpäin, mutta laatu sakkasi sitä ennen. 42. minuutilla Glen oli rotatoinut vuorostaan ankkuriksi, kun avoimessa pelissä Suomi käytti 2-3-2-3:a. Pelituntuman puute näkyi surkeassa seinä kolmannelle -syötössä topparia kohden, mutta Norja ei siitäkään yläalueriistostakaan Huuhkajia rankonut.

Vasta 59. minuutilla ensimmäistä kertaa Keskinen sai pallon jalkaansa ja pääsi leikkaamaan sisään keskustaan puolen kentän kupeessa, mutta hänet rapattiin nurmeen ennen edistävää syöttöä. Jenseniltäkään en muista avausjaksolta yhtäkään kertaa, että hän olisi saanut pallon jalkaan leveyteen keskiviivalle ja päässyt leikkaamaan ohi Ryersonin muodon sisään, nostamaan katseen ja pelaamaan vaikka selustaan Keskiselle juoksupallon. Kesäkuussa Puolan Zalewski oli noissa priimaa enkä yllättynyt, kun uusi valmentaja oli ainakin paperilla nostanut hänet vasemmaksi laituriksi virallisestikin wingback-tittelin sijaan. En tosin ole katsonut vielä eilistä Hollanti-Puola -peliä, joten voi olla, että hän jatkoikin wingbackina, mutta se selviää minulle piakkoin. Palatakseni Suomeen, eiköhän ykkösmiehillä kesäkuun kaltaisesti Urosen ja kk-pelaajan kautta palloa saada pelattua Antmanille jälleen keskiviivalle ja palan halusta nähdä, että ovatko tämän peliä edistävät ja kiihdyttävät teot sen jälkeen parempia kuin kesäkuussa, joissa ne jättivät petraamisen varaa silloin, kun hän nimenomaan pyörähti muodon sisään eikä lähtenyt kuljettamalla siirtämään vain painopistettä hyökkäyskolmannekselle.

Kirjoitin kesäkuussa, etten fysiikastaan huolimatta pidä Källmania kummoisena targetpelaajana ja tämä ottelu vahvisti sitä näkemystä, vaikka vihdoin toisella jaksolla hänen parista onnistuneesta pudotuksestaan Suomi lopulta pääsi etenemään kohti Norjan maalia, mutta se nyt olisikin ollut outoa, jos hän ei niitä yhtään olisi voittanut. JT:n mukaan Källmanin ilmataistojen voittoprosentti oli jopa 60%, mutten tiedä, luottaako täysin noihin numeroihin vai omaan silmätestiini kesäkuu mukaan lukien. Ero Pohjanpalon kamppailuvoimaan ja pallokosketuksiin on vielä mielestäni iso, kun kesäkuun matseissa Jolle nimenomaan osoitti sen, että maaliskuun peleihin nähden peliä edistävät teot olivat pitkissä palloissa ottaneet harppauksia eteenpäin eikä peliväline kuollut hänen jalkaansa. Vastauksena nimimerkki ernon pohdintaan Jensenistä wingbackina, totean, että tämän yksi iso etu on yhä tuossa roolissa se, että noissa kohdepalloissa viimeiseen linjaan laituriksi noustessaan hän on osoittanut vääntövoimansa kakkospalloissa viime maaotteluissaan ja on sillä saralla reippaasti edellä mm. Alhoa, kun Jensenille voi tarvittaessa pelata myös ilmassa ykköspallon eikä Pohjanpalon/Källmanin tarvitse aina olla kohteena ylänelikosta 2-4-1-3:a käytettäessä. Esimerkiksi Terhostakaan ei vastaavaan suorittamiseen ole, joten hän kilpailee ennemmin Antmania ja Keskistä vastaan siitä alkuperäisen laiturin paikasta, joka pitää leveyden sitten toisella laidalla. Eilen kahdeksan minuutin jälkeen jäi mieleen tilanne, jossa Sinisalon pitkän avauksen jälkeen Jensen kampesi Bundesliigasta hankitulla tilannekovuudellaan kakkospallossa miehensä sivuun ja pystyi hankkimaan Suomelle vapaapotkun keskiviivalta sen jälkeen, kun Källman oli hävinnyt ykköspallon Östigårdille. Eri asia on toki se, että tuoko Jensen sitten tarpeeksi lisäarvoa kamppailupelaamisellaan pallollisessa vaiheessa, kun puntarissa on vieras pelipaikka pallottomassa vaiheessa. Muihin optioihin (Alho/Ståhl) verraten sanoisin, että kyllä, kun hän pystyy rotatoimaan tarvittaessa leveyteenkin (kuten toisella jaksolla pari kertaa Jukkolan kanssa tapahtui) ja ylipäätään edistämään peliä kohtalaisesti kaaospallojen jälkeen.

Toisen jakson alussa vaihtojen myötä kohdeylänelikkona olivat leveydessä Jukkola ja Keskinen, Jensen kymppinä Valakari-roolissa ja Källman yhä piikissä. 52. minuutilla Suomi eteni Norjan hyökkäyskolmannekselle siten, että Källmanin tiputukseen ehti mukaan Kamara-roolissa Väänäsen rinnalla ollut Marhiev, joka rauhoitti hetkeksi pelin ja Suomen lopulta edettyä hyökkäyskolmannekselle, Keskinen teki välikaistajuoksun, jonka Ståhl poimi, mutta matala keskitys ei löytänyt omia. Nelisen minuuttia myöhemmin Jukkola ja Jensen olivat rotatoineet. Källman tiputti avauksen kymppinä olleelle Jukkolalle, jonka puolenvaihto löysi erinomaisesti Keskisen isosta tilasta. 1v1-haasto päättyi vasemman jalan kutiin veskarin syliin. Ja ennen tuota Källmanin tiputusta kukas muukaan kuin Jensen taisteli ja voitti maakaksinkamppailussa norjalaisen jatkaen Kosken epätarkan avaussyötön perille viimeiseen linjaan. 84. minuutilla Tenho avasi prässin ylitse kohti ylänelikkoa, mutta peliväline meni Norjan oikealle pakille. Jukkola kuitenkin reagoi kakkospalloon terävästi voittaen sen ja samalla Jensen kymppinä teki itsensä pelattavaksi pakin selustaan auenneeseen tilaan. Pukki puolestaan kiihdytti keskeltä Ajerin taakse ja Fredrik poimi hänet, mutta laukaus pienestä kulmasta kilpistyi Östigårdin blokkiin.

Välissä vielä 71. minuutilla 2-4-1-3:lla avatessa alhaalta Ståhl syötti pohjapariin Marhieville, jonka ensimmäinen tatsi oli mallikas ohittaen suoran vastustajansa, mutta sitten avaava syöttö kohti ylänelikkoa meni ohi Pukin jalan. Oli kuitenkin hyvä nähdä tuossakin yksi osoitus siitä, että Suomi haki toisella jaksolla vielä rohkeammin syöttöjä viimeistä linjaa kohden (olen samaa mieltä tuosta kohdasta siis Sinisalon kypsässä haastattelussa) eikä pelännyt liiaksi enää harhasyöttöjä. Jos ei ota riskejä, ei voi saada palkintoakaan. Nautin Marhievin otteista kuten neljässä näkemässäni U21-maaottelussa.

Pidän siitä, ettei Friis ole hylännyt aikanaan Kanervan sisäänajamaa maalipotkujen/pitkien pallojen avausmallia 2-4-1-3, vaan otti sen käyttöön noissa kesäkuun matseissa, koska aihioita on olemassa ylänelikkoa tavoitellessa. Varsinkin Puolassa, kun Lod liikkuu kympiksi Pohjanpalon alapuolelle ja Antman lähtee pystyyn salamana tiputusten jälkeen. Keskinen lienee vain Antmanin vaihtopelaajan roolissa. En ole todellakaan innoissani siitä, että oletettavasti Alho tulee olemaan sitten se neljäs ylänelikon jäsen muuntuen laituriksi oikeasta wingbackista, koska se pakottaa keskittämään pitkiä palloja keskiakselille eikä Alholla ole mitään erityistä juoksuvoimaakaan tai Jensenin kaltaista edes kohtalaista syöttövalikoimaa linjan taakse, joten Puola voi aika rauhassa jättää hänet huomiotta, kun Suomi avaa pitkällä ja keskittyä kolmeen muuhun pelaajaan valitettavasti. Suomella ei oikein olisi varaa pitää viimeisessä linjassa leveydessä pelaajaa, joka ei myöskään pysty voittamaan suoraa vastustajaansa ja kierähtämään muodon sisään avausvaiheessa. Tuo ominaisuus puhuisi toki sen puolesta, että Terhon voisi nähdä oikeana wingbackina, vaikkei tämä pärjäisikään pääpalloissa tai kakkospalloissa maakaksinkamppailuissa, mutta pelivälineen jalkaan saadessaan hän ainakin olisi jonkinmoinen uhka kiihdyttämään hyökkäystä eteenpäin laadukkaasti. Toki myös hän voisi haistella pari kertaa pelissä kakkospallon suunnan oikein kuten Jukkola teki eilen eikä täten joutunut heiveröisenä pelaajana varsinaisiin maakaksinkamppailuihin yllä olevissa tilanteissa. Yhtä kaikki, toivoisin melkeinpä Jensenin tai Ståhlin olevan oikea wingback sunnuntaina ja Alhon tulevan sitten vaihdosta sisään. En kuitenkaan usko siihen. Uronen ei viimeiseen linjaan ole nousemassa ja se lukitsee Antmanin avaamaan vasempana laiturina.

Mitä tulee pallottomaan vaiheeseen, Suomen pelisuunnitelma muistutti Tanska-kotipeliä, kun se prässäsi 5-2-3 keskiblokillaan Norjan 2-3-5 muodon keskimmäistä tasoa yläkolmikollaan ja jätti topparit aika rauhaan. Kamara ja Väänänen tukkivat ylätaskuja tietysti. Vaihdot eivät ryhmitystä muuttaneet, kun Marhievista tuli oikea keskikenttä Kamaran tilalle, Jensen siirtyi Valakarin rooliin tehden tilaa Jukkolalle wingbackina, Tenho otti Peltolan paikan oikeana sivutopparina, Ivanov korvasi keskitopparina Kosken, Pukki tuli piikkiin Källmanin tilalle ja Suhonen oikeaan laitaan Keskisen paikalle. Tanska-kotipelin tavoin ainakin ajoittain vastustajan peli meni muodon ulkopuolella käsipalloiluksi, vaikka Suomi sitten joutuikin valumaan turhan syvälle 5-4-1:een. Uskoisin, että ykkösmiehistöllä lopputuote viheriöllä olisi näyttänyt siltä kuin valmennus ehkä sen ajatteli näyttävän ja Suomen saavan riistoja puolessakin kentässä. Sinällään pelisuunnitelmasta en löytänyt moitittavaa, kun sillä olisi todistetusti ansaittu maaliton tasuri Tanskaakin vastaan kotona maaliodottamien valossa ja nyt kyseessä oli vieraspeli Haalandin ruhtinaskunnassa. Välillä 5-4-1 oli sen verran kapea, että vastustajalle jäivät haavoitusreiteiksi selusta ja leveys kuten kesäkuussa, mutta sen sijaan, että Norja olisi ottanut sen, mitä sille tarjottiin kuten Suomen vastustajat viime ikkunassa tekivät, Norja myös yritti syöttää muodon sisään avausjaksolla varsinkin aika ajoin.

Puola-kotimatsiin peilaten se toki harmitti, että syvällä puolustettaessa välikaistajuoksujen merkkaaminen ei ollut yhtä kurinalaista kuin Kanervan kulta-aikoina, jolloin se oli pirskatin täsmällistä. Jotteivat Norjan leveyspelaajat joutuneet 1v2-tilanteisiin, he saivat kyllä lähes aina toisen pelaajan avukseen kuten Hollanti ja Puolakin tekivät kesäkuussa, jolloin sitten Kamaran ja Väänäsen roolina oli vielä tulla muutaman metrin päähän luomaan näennäinen 3v2-ylivoima ja eritoten sulkea melko isot välit, joita syntyi sivutopparin ja wingbackin väliin. Kamara osoitti sen, että vaikka hänen puolustamistaan parjataan, minusta hän seurasi välikaistajuoksut jälleen aika mallikkaasti Suomen oikealla puolella eikä häntä sikäli voi syyttää laiskuudesta. Noita laitakaistojen varsinaisia 2v2-tilanteita Suomi vain avausjaksolla hävisi hieman liikaa eikä päässyt antamaan painetta palloon riittävän läheltä, jolloin leveyspelaajatkin pystyivät joko itse keskittämään tai sitten poimimaan vähän heikosti seuratun välikaistajuoksun eritoten Suomen vasemmalla laidalla. Esim. ajassa 19:20 Väänänen sijoittui ei-kenenkään-maalle ja Ödegaard yllätti hänet välikaistajuoksullaan, josta seurasi keskitys, mutta Ståhl purki sen taka-alueelta. Vartin kohdalla tietysti Keskinen jäi jälkeen omasta miehestään 2v2-tilanteessa aiheuttaen rankkarin. Tuossakin tilanteessa Kamara oli juuri oikea-aikaisesti välikaistapelaajan iholla pakottaen tämän syöttämään taaksepäin Schjelderupille, jota Topi rikkoi myöhässä. 30. minuutilla Valakarin antama paine pallolle puolestaan jäi liian kauas ja Norjan keskitasosta Ryerson poimi Bobbin hyvin ajoitetun liikkeen Jensenin selustaan hyödyntäen juuri turhan isoa käytävää leveyteen houkutellun wingbackin (Jensen) ja sivutopparin (Tikkanen) välissä. Keskitys löysi melkein Haalandin maalin edestä sen jälkeen, kun pallo oli ehtinyt niukasti vieriä jo yli päätyviivan ennen keskitystä. Boksipuolustaminen oli Puola-pelin tapaan kuitenkin kohtalaisen hyvää estäen lisämaalien synnyn, vaikkei vastustajan leveyspelaajia saatukaan kuriin samaan malliin kakkosmiehistöllä.

Toisella jaksolla puolustuslinja pumppasi vähän paremmin tukkimaan kahden alimman linjan välistä tilaa niissä hetkissä, kun Norja pelasi muodon sisään ja esim. 57. minuutilla Koski esti hyvin erään kääntymisen. Seitsemän minuuttia aiemmin Norja keskitti välikaistalta laituri-Jensenin jättämästä tilasta suoraan Kosken päähän. Hollantiin ja Puolaan nähden Norja ei niin paljoa suostunut keskittämään välikaistoilta noista Suomen tuplaamaan menneiden laiturien jättämistä tiloista. 66. minuutilla oli toki se Sörlothin paitsiona hylätty viimeistely välikaistanostosta boksiin, mutta silloin Suomi ei puolustanut muodossa, vaan kyseessä oli puolittainen vastaisku. 64. minuutilta jäi mieleen se, että Keskinen oppi avausjaksosta ja seurasi tarkemmin oman miehensä, joka teki välikaistajuoksun, mutta Topi oli edellä hankkien vapaapotkun.

Korkea prässi vuoti enemmän kuin Puolaa vastaan, jolloin avausjaksolla tuli 2-3 nukahdusta vain. Puola-pelissähän Tenho nousi toppareista vastustajan puoliskolle merkkaamaan yhden kk-pelaajan ja nyt Tikkanen käväisi usein 25 metrin päässä vastustajan maalista laidallaan joko Ryersonin tai Bobbin luona. Puola-pelin tavoin Suomi minusta kyllä korkealta prässätessään vei prässejään loppuun aina maalivahtiin saakka pyrkien olemaan yhtä inhottava vastus, mutta toteutus ei vain ollut niin hyvää tälläkään osa-alueella. 21. minuutilla esimerkiksi Suomi prässäsi kuudella pelaajalla päätylaudasta saakka lähes koko kentän vartioinnilla jättäen vain painottoman laitapakin vapaaksi, mutta Väänänen myi itsensä Norjan kuudentoista nurkalla ja kun Kamara oli jäänyt Koski-Peltola-Ståhl kolmikon eteen suojaamaan linjan edustaa ja luomaan yhden miehen ylivoiman (Norjalla 2-4-1-3 tuolloin hetkellisesti, kun Myhre oli asemoinut itsensä kympiksi), Norjalle jäi iso tila hyödynnettäväksi Ödergaardin kääntymisen jälkeen. Onneksi Peltola blokkasi Schjelderupin tulisen laukauksen boksin nurkalta lopuksi.

25. minuutillakin pisti silmään se, että Ståhlin oli käsketty jäädä alas makaamaan Norjan vasempaan laituriin eikä hän saanut puolustaa eteenpäin laitapakkiin Wolfeen, joten tämän kautta Norja sitten purki Suomen korkeaa prässiä useaan otteeseen. Varmaan tuossa oli ideana se, ettei sitten Peltolan tarvinnut liukua Schjelderupiin ja jättää Koskea 1v1-tilanteeseen Haalandia vastaan, koska Tikkasellakin oli Bobb huolehdittavanaan Jensenin nostaessa Ryersoniin tai jopa oikeaan toppariin Källmanin avuksi. Tuolloin 25. minuutilla Keskinen prässäsi vasenta topparia Källmanin apuna, mutta kun syöttövarjo ei pitänyt, Norjan toppari liikutti pelivälineen Topin ohitse juuri Wolfille, jonka kautta Norja eteni eteenpäin. 39. minuutillakin Norjan vaspa oli taas auki, kun Suomen laiturit Valakari ja Keskinen olivat toppareissa, Källman-Jensen-Kamara kolmikko Norjan kk-kolmikossa ja Tikkanen Ryersonissa. Väänänen ekstrapelaajana oli toisella puolella kenttää kuin auki ollut Wolfe, joka löytyi puolenvaihdolla. Ståhl ei uskaltanut tai saanut tuolloinkaan pompata eteenpäin tai sitten Väänäsen olisi pitänyt pikaisesti pudota paikkaamaan topparin tontille, kun puolustuslinja olisi liukunut oikeaa laitaa kohden. Avausjakson lopussa yksi korkea prässi mies miestä vastaan sentään puri, kun Valakari ahdisti Östigårdin hankalaan syöttöön kulmalipulta ja ainoa pelaaja ilman miestä eli Väänänen luki syötön hyvin katkoen sen puolustuslinjan edessä.

Toisella jaksolla tervehdin ilolla, että Ståhl sai vihdoin lisenssin puolustaa eteenpäin Wolfeen. Videovelho Lehto ja katsomovalmentaja olivat varmasti olleet hereillä ja huomanneet samaisen vuotokohdan, joka tukittiin, mutta toki heti ajassa 47:47 Ståhl lähestyi myöhässä myyden itsensä ja Keskisen piti ravata Wolfe kiinni sekä kaataa tämä nurmeen keskiviivalla. Vaaralliset yläalueriistot uupuivat, mutta mielestäni pyrkimystä niihin silti oli. Norjan ykkösmiehistö tuli vain prässin alta tarpeeksi hyvin veks Suomen B-jengiä vastaan. 81. minuutilla oli Suomen vaarallisin positiivinen tiilanteenvaihto, kun Norja hukkasi pallon puolessa kentässä ja Jensen siirsi sen heti vauhtiin Jukkolalle laitapakin jättämään tilaan, mutta Ajer tukki tilan hyvin ja nappasi pelivälineen takaisin, kun Oivalta pallo karkasi haaston hetkellä.

Avausveikkaus Puola-peliin (suluissa toive):

Antman - Pohjanpalo - Lod
Kairinen - Kamara
Uronen - Tenho - Koski - Peltola - Alho (Jensen)
Joronen (Sinisalo)

[Bubi-huuhkaja]

Omasta mielestä tämä kokeellisempi pelaajisto harkkamatsissa oli hyvä veto tällä kertaa. Saatiin dataa ja samalla Jolle, Kairinen, Antman yms. konkarit saavat pikkaisen happea ennen päänäytöstä.

Ja sit jos ajatellaan tota että pakotetaan systeemi wingbackeihin, niin kyllä mä voin edelleen kysyä että miksi Jensen-Jukkola eikä vaikka Terho-Stavitski? Tämä ei tarkoita sitä että kummankaan Terhosta tai Stavitskista pitäisi pelata tuota paikkaa avauksessa kilpailullisessa karsintaottelussa. Ja kumpikaan näistä ei ole sateentekijä, mutta luulisin että Jukkola paskantaisi viikon kultaa jos pääsisi pelaamaan edes lähellä sitä sarjatasoa missä Terho vääntää. Ja ovat kuitenkin hyvin lähellä saman profiilin pelaajia, plus RUSG tosiaan käytti jo Terhoa ihan säännöllisesti wingbackina. Stavitski puolestaan on pelannut tuota roolia tällä kaudella jengissä, joka luultavasti voittaa Ruotsin mestaruuden (ero sarjakakkoseen 8 pinnaa ja sarjakolmoseen 13). Jensenille ja Jukkolalle lähes vieras paikka ja Jukkolalle myös täysin vieras taso.

ernolla ei taida olla kauhean tuoretta käsitystä Jukkolan pelipaikasta Ilveksessä, jos vasen laitatuki kolmen topparin systeemissä on "lähes vieras paikka". Ihan kohtalainen debyytti oli omaan silmään, joskin 1v1-haastaminen ei onnistunut vähääkään alusta ja liigasta tutut tavaramerkkileikkaukset keskelle jäivät tässä temmossa tekemättä. Syöttelyt kuitenkin sujuivat ja Oiva sijoittui hyökätessä silmämääräisesti aika paljon aktiivisemmin korkeammalle, mitä on Urosta tai Alhoakaan totuttu näkemään ja kaveri oli ylimmässä linjassa murtautumassa boksiin useampaan kertaan. Jukkolan valinta Terhon edellä liittynee todennäköisesti puolustustaitoihin, joissa Oiva on selvästi parantunut eniten tämän kahden vuoden aikana, kun on pelipaikkaa Ilveksessä jauhanut ja tehnyt nimeä nollaamalla juuri näitä Stavitskeja ja Keskisiä, jotka ovat lähteneet merten taa vuosi sitten yläoksan laitapelaajina.

Jensenin osalta samaa mieltä, että luulisi Puola-kotimatsin syöneen luottamuksen alaspäin pelaamisesta tuolla pelipaikalla, mutta eiköhän tässä ole valmentajan luottopelaaja, joka tullaan näkemään joukkueessa ihan Peltolana jatkossakin, koska Fredrik on valmennukselle tuttu, maajoukkueessa kokenut ja penkiltä arvokkaan monikäyttöinen.

Mielenkiintoista nähdä, millainen keskikenttä nähdään avauksessa ylihuomenna. Marhiev oli ehdoton ykkösnimi eiliseltä ja Väänänenkin on helppo puhua avarin tasoiseksi puolustusta jykevöittävänä vaihtoehtona, vaikka kesällä spekuloitiin, että mahtuuko kaveri U21-avariinkaan loukkinsa jälkeen. En usko, että vanhat parrat Kairinen, Lod, Kamara, Jensen aloittaisivat jollain kolmen kombinaatiolla keskikentällä, joten eiköhän me miksaus näitä kesän Pikkuhuuhkajia ja vanhoja konkareita varmaan nähdä. Jos jotain pitää veikata, niin Kairinen–Väänänen–Lod avariin ja Marhiev sitten hyvissä ajoin sisään sähisemään.


edit: Siellä olikin Salming tyhjentänyt pankin myös tämän Jukkolan–Jensenin versus Urosen–Alhon annista hyökkäykselle laidan noustessa yläoksalle paremmin kuin itse koskaan voin osata. Tuokin tulee tämän analyysin jälkeen olemaan mielenkiintoista nähdä sunnuntaina, että miten Jaakoppi näkee tilanteen ja millä sapluunalla lähdetään vaikeaan vierasmatsiin. Staattinen viiden linja kuulostaa tuskaiselta, vaikka puolustus edellä matsia lähestytäänkin.

[Tsei Tsei]

Edellisessä Puola-ottelussa kentän parhaita. Jos kolmella topparilla mennään, niin Peltola mielestäni kuuluu avaukseen, enkä ole muumi.

Mutta keskikentälle en tosiaankaan Peltolaa kaipaa, kun sinne on futareita tarjolla.

Juuri näin. Suomen topparitilanne on heikko, niin Peltola sopii sinne etenkin, jos pelataan kolmella topparilla. Keskikentälle on sen sijaan noin 10 parempaa vaihtoehtoa.

[Käännös]

Varsinkin live-matsi ketjussa useampi valittanut, että ei ole harjoituksellista hyötyä pelata harjoitusmaaottelua sellaista joukkuetta vastaan jota vastaan joudutaan bussittamaan. Norja on fifa rankingin perusteella 33 ja Puola on 37. Eli just rahtusen parempi joukkue kuin sunnuntaina siinä kauden tärkeimmässä ottelussa. Aivan täydellinen harjoitusvastus ja henkisesti helpompi niin, että kun tästä kunnialla selvittiin, niin vastus ei ainakaan paperilla kovene.  

Huomauttaisin, että koripallon puolella marmatus kuuluukin niin kun ei kohdattu em kisojen harjoitusotteluissa yhtään eurooppalaista kovaa ennen kisoja, niin ei oltu valmiita sitten kun piti suorittaa.

Edelleen pelkään, että puolalaiset pelaavat suurin piirtein elämänsä pelin kun viime ottelu meitä vastaan meni niin penkin alle ja nyt haluavat näyttää, että se alakulo johtui vaan valmentajasta ja eikä ainakaan pelaajien laadusta. Toisin sanoen haluavat näyttää olevansa parempi kuin meidän Huuhkajat.

EDIT korjaus: puolalaiset muodostaa hyvän joukkueen, mutta eivät ansaitse sentään isoa alkukirjainta

[Käännös]

Meillä jää keskikentältä ja laidoilta ulos sellasia pelaajia, jotka on seurajoukkuestatukseltaan parempia kuin monet pelaajat jotka on mukana. Sanoisin että meidän nykymateriaalilla tuota pitäisi ennemmin pakottaa siihen että meillä on kolme selkeää kk:ta ja kaksi selkeää hyökkäävämpää laitapelaajaa.

Täältäkin komppaus. Mä näkisin, että käytännössä aina parhaat pelaa ja sitten ne sovitetaan kentälle vaikka vähän väkisin. Jos keskikentän keskustaja on joukkueen top 6 maajoukkuepelaaja ja eikä mahdu mukaan pelipaikkansa takia, niin kärjistettynä sitten pelatkoon vaikka laitapakkia. Jari Litmanen olisi parhaimmillaan ollut millä tahansa paikalla paras. Se ei vaadi niin paljon erikoiskoulutusta jos valmentaja on hyvä. Kärki ja toppari on vähän siinä ja siinä, mutta kärki imho ei ole niin tärkeä kuin yleisesti luullaan ja toppariksi pitää katsoa lähinnä pituuttakin.

Joutuu toki käymään keskusteluita noin su roolin vaihdoksesta kyseisen pelaajan kanssa ja paljon muita argumentteja, mutta pääpiirteittäin ylivoimaisesti tärkeintä on, että pelaaja on hyvä pelaamaan jalkapalloa ja vaikka kuulostankin arrogantilta, niin viddu niin se vaan menee.

Tämä seuraava on siitä huono esimerkki kun monen mielestä Jensen pelasi wingbackina huonosti vähän kuin tottumuksesta, mutta esim. sofascoren mukaan oli meidän paras pelaaja, vaikka majuun olikin vähän oudompi paikka. Junnuissa on huvittavaa (ihan siis jonnekin a-junnujen sm-tasolle asti) kun se kentän paras pelaaja olisi usein myös paras jopa veskanakin. Me ollaan ihan liian lukkiutuneita rooliin (ihan laajemmin yhteiskunnassakin kun ammattiliitot ovat halunneet suojella omaa koulutustaan) ja se tuntuu ammattimaiselta jos se roolitus vastaa sitä kuvaa mitä kullakin on.

Se vaan tuntuu asiantuntemukselta jos osaa sanoa mille paikalle kukin kuuluu ja eikä puhtaasti vaan arvota pelaajia keskenään.

[heikkikuula]

En kyllä ymmärrä nyt tätä matematiikkaa. Suomi kun voitti Puolan ensimmäisessä kohtaamisessa, mikä tarkoittaa että keskinäisten pelien pisteissä Puola voi nousta korkeintaan tasoihin. Ja jos tosiaan Suomi olisi hoitanut tuon Liettuan, niin tällöin Suomen ja Puolan oletettu pistesaldo Liettua§Malta-peleistä olisi ollut sama: 12. Eli tässä tapauksissa sekä Suomelle että Puolalle 12+3 pistettä ilman Hollanti-pelejä, kun noudatetaan sun prognoosia siitä että Puola voittaa sunnuntaina. Sit kun lisätään tuo Puolan piste Hollannista, niin sit olisivat pisteen edellä. Eli missä peleissä se Puola olisi “mennyt menojaan kuitenkin” Suomen Liettua-tasurista huolimatta? Kaiketi sit kotona Hollantia vastaan heille varma voitto?

No eipä sillä niin väliä, kun voimme elää vain tässä toteutuneessa universumissa.

No just noin ja eipä keskinäisillä ole MM-karsinnassa mitään merkitystä, vain pisteillä ja maalieroilla. Voittamalla Suomen Puola pääsee keskinäisissä tasoihin ja jos molemmat ois voittanut heikommat Maltan ja Liettuan kotona ja vieraissa niin Puola menisi Suomelta menojaan otettuaan pisteen Hollannilta. Suomi tuskin Hollannilta saa pistettäkään. Näin ollen Liettua voitto ei olisi auttanut mitään.

[meiju suvakki]

Junnuissa on huvittavaa (ihan siis jonnekin a-junnujen sm-tasolle asti) kun se kentän paras pelaaja olisi usein myös paras jopa veskanakin.

Muuten ihan hyvää pohdintaa, mutta tässä vedettiin pahasti överiksi. Saa olla kyllä aivan uskomattoman surkeat maalivahdit jos tuossa ikäluokassa joku kenttäpelaaja on saman tien parempi myös maalivahtina. Ihan järkyttävää tekemistä se on aina ollut kun joku kenttäpelaaja menee kokeilemaan maalin suulle. Niin paljon erityisosaamista maalivahtipelaaminen (ihan jo petrustorjunnatkin) vaatii, ettei se millään  pelkällä lahjakkuudella ole tehtävissä. Se on tietenkin aivan eri asia, jos tällä joukkueen parhaalla pelaajalla on aiempaa taustaa maalivahtina, mutta ilman lajiharjoittelua se on mahdoton tehtävä.

[heikkikuula]

Muuten ihan hyvää pohdintaa, mutta tässä vedettiin pahasti överiksi. Saa olla kyllä aivan uskomattoman surkeat maalivahdit jos tuossa ikäluokassa joku kenttäpelaaja on saman tien parempi myös maalivahtina. Ihan järkyttävää tekemistä se on aina ollut kun joku kenttäpelaaja menee kokeilemaan maalin suulle. Niin paljon erityisosaamista maalivahtipelaaminen (ihan jo petrustorjunnatkin) vaatii, ettei se millään  pelkällä lahjakkuudella ole tehtävissä. Se on tietenkin aivan eri asia, jos tällä joukkueen parhaalla pelaajalla on aiempaa taustaa maalivahtina, mutta ilman lajiharjoittelua se on mahdoton tehtävä.

Eipä Vesa-Matti Loirillakaan ollut maalivahtipelistä lajiharjoittelua mutta siirtyi HJK:hon ja pelasi cupin finaalissa.

[meiju suvakki]

Eipä Vesa-Matti Loirillakaan ollut maalivahtipelistä lajiharjoittelua mutta siirtyi HJK:hon ja pelasi cupin finaalissa.

Tuskin oli kenelläkään muulla 60-luvulla.

[HomeTeamHeroes]

Täysi luotto hyvään tulokseen Puolasta kun varmistui että Rade on koko matsin kentällä.
Suomelle rankkari tai pari ja vastaava määrä punaisia kortteja luvassa Puolalle.

[Hunaja]

Toppareista sen verran, että ei ole tainnut olla pitkään aikaan peliä, jossa Suomen topparit pärjäävät omassa boksissa varsin hyvin. Enemmän on ollut niitä, joissa ollaan paniikissa jokaisessa keskityksessä, kulmurissa ja sivuvaparissa. Jos se kolmas mies tähän auttaa, niin tervetuloa vaan.

Sikäli mielenkiintoista, että Klubin paidassa Tikkanen on tällä kaudella tupannut olemaan noissa enemmän tai vähemmän hukassa, mutta ehkäpä ei olekaan yksilöistä johtuvaa.

[Wissi]

Matti Peltola ei hätkähtänyt, vaikka Puola teki karhun­palveluksen Huuhkajille

Puolan myöhään torstaina nappaama 1–1-vierastulos Hollantia vastaan ei välttämättä ollut Suomen kannalta ihanteellinen, mutta Huuhkajien pelaajat eivät olleet asiaa erityisemmin miettineet perjantai-iltapäivään mennessä.

”Rehellisesti sanottuna en ole liikaa sarjataulukoita tai eri skenaarioita katsonut. Onnistuimme viimeksi voittamaan Puolan, ja olisi totta kai kova, jos onnistuisimme voittamaan myös vieraissa. Se on lähtökohtamme”, keskikentällä ja puolustuksessa viihtyvä Matti Peltola sanoi perjantaina etäyhteyksin Oslosta.
...

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011476769.html

[CCh]

Itse laittaisin sunnuntaina lapulle, mutta ei toki tule toteutumaan:

                   Sinisalo (Joronen)
           Alho - Ivanov - Koski - Uronen
Lod - Kairinen - Kamara - Marhiev - Antman
                             Jolle

[Ameobi]

Eipä Vesa-Matti Loirillakaan ollut maalivahtipelistä lajiharjoittelua mutta siirtyi HJK:hon ja pelasi cupin finaalissa.

Pelasi missä?

HJK matkusti Kuusankoskelle Suomen Cupin 1. kierroksen otteluun, jossa vastaan asettui paikallinen Kumu. Tässä ottelussa Loiri pelasi HJK:n maalilla koko ottelun. Hän joutui antautumaan kahdesti ensimmäisellä jaksolla, mutta HJK nousi toisella jaksolla 3–2-voittoon Martti Kuuselan tehdessä voittomaalin. Tämä ottelu jäi Vesa-Matti Loirin ainoaksi viralliseksi otteluksi HJK-paidassa, mikä on toki todella kova suoritus!

https://byyri.com/pelasiko-vesku-loiri-sm-sarjssa-ja-muita-tarinoita-julkkisfutareista/

[Hra Paisleyn 2. näkökulma]

Kovia aikoja, kovia aikoja. Näissä ei datailut oikein jelppaa.

[Osmonkääliö]

Itse laittaisin sunnuntaina lapulle, mutta ei toki tule toteutumaan:

                   Sinisalo (Joronen)
           Alho - Ivanov - Koski - Uronen
Lod - Kairinen - Kamara - Marhiev - Antman
                             Jolle

Lähtisin varmaan itse samalla. Poislukien et Joronen maalissa. Toki Ivanovia ajattelin etten halua ikinä nähdä maajoukkueen avauksessa, mutta Norja-matsin lisäajan avojään pommilla Kyrpä-Sörlothin naamaan ansaitsee melkein tuon avauspaikan.  Ja toki muut mukana olevat topparit kuin Koski ovat lähes poikkeuksetta paskoja.

Oma avausveikkaus ihan peluutukseen Norja-pelissä ja Friissin logiikkaa jäljitellen:

               Joronen
Alho-Peltola-Koski-Tenho-Uronen
            Kairinen-Kamara
          Lod-Jolle-Antman

Tuolla en valitettavasti usko että pystytään tulos raapimaan.

[heikkikuula]

Lähtisin varmaan itse samalla. Poislukien et Joronen maalissa. Toki Ivanovia ajattelin etten halua ikinä nähdä maajoukkueen avauksessa, mutta Norja-matsin lisäajan avojään pommilla Kyrpä-Sörlothin naamaan ansaitsee melkein tuon avauspaikan.  Ja toki muut mukana olevat topparit kuin Koski ovat lähes poikkeuksetta paskoja.

Oma avausveikkaus ihan peluutukseen Norja-pelissä ja Friissin logiikkaa jäljitellen:

               Joronen
Alho-Peltola-Koski-Tenho-Uronen
            Kairinen-Kamara
          Lod-Jolle-Antman

Tuolla en valitettavasti usko että pystytään tulos raapimaan.

Ei tuokaan ihan huono mutta Friisin tykkäystä Tenhon suuntaan en ymmärrä. Itse en ole tykännyt hänestä sen Roma-HJK punaisen kortin jälkeen ainakaan maajoukkueessa. Ei näyttänyt HJK:n europeleissä riittävän kansainvälisissä peleissä. En ole tosin sen jälkeen Ruotsin pelejä paljon katsellut.

Norja pelin perusteella melkein Marhiev tulisi avaukseen saada mutta Friisin kanssa tuskin tapahtuu. Tulee sitten peliin vaihdosta kun peli on menetetty esim. 2-0 tilanteessa. Pelkästään peruuttelulla viiden linjalla se on se "hidas kuolema". Omia paikkoja ei saada ja on vain ajan kysymys että Puolan paine kostautuu maalin muodossa. Mikään, paljon Suomea kovemmatkaan ei kykene valumalla alas kestämään 90 min nollaa omissa.  Etenkin kun muoto ei ole niin tiivis ettei sinne pelata väleihin.

[W.A. Watanabe]

Ivanovilta haluaisi kyllä nähdä enemmän vielä pelillisestikin laadukkaita suorituksia, hyvä asenne ja muutama uroteko eivät kompensoi höntyilyä ja ylipelaamista. Josko peliajan myötä Kreikassa homma paranee. Harmi vaan että ikääkin alkaa olemaan sen verran, niin kuin Tenhollakin, että aika pian sopisi nähdä Koski-Miettinen parin avauksessa.

[Ehis]

aika pian sopisi nähdä Koski-Miettinen parin avauksessa.

Hoskosella tähän vielä sanansa sanottavana.