Kesäkuussa Puolan Zalewski oli noissa priimaa enkä yllättynyt, kun uusi valmentaja oli ainakin paperilla nostanut hänet vasemmaksi laituriksi virallisestikin wingback-tittelin sijaan. En tosin ole katsonut vielä eilistä Hollanti-Puola -peliä, joten voi olla, että hän jatkoikin wingbackina, mutta se selviää minulle piakkoin.
Puola 5-2-3 vs. HollantiKaminski 13 Lewandowski 9 Szymanski 20
Zielinski 10 Slisz 17
Zalewski 21 Kiwior 14 Wisniewski 3 Bednarek 5 Cash 2
Skorupski 1
Katselin eilen nauhalta Hollanti-Puola väännön saadakseni tuntuman Urbanin aivoituksiin, mutta totuus oli se, että hän oli muokannut hyvin vähän Puolan pelitapaa ja Zalewskikin jatkoi wingbackina eikä ollut laiturina. Lähinnä paperiryhmitys oli muuntunut 5-3-1-1:stä 5-2-3:een, mutta muutoin Puola pelasi aika lailla samoin kuin ennen.
Puola pallollisenaAlhaalta Puola avasi 3-4-2-1:llä vastassaan Hollannin Helsingissäkin nähty 4-1-4-1 prässi. Rakentelumallina puolessa kentässä oli perus 3-2-5 kuten ennenkin. Matsin alussa erään maalipotkun Hollanti avasi 2-1-3-4:llä, kun Wisniewski nousi keskikentälle keskitopparina ja Cash puski laidallaan reippaasti ylemmäs liittyäkseen yläkolmikkoon. Aiemminhan Puola on avannut maalipotkuja 2-4-4:llä nostaen wingbackit kärkiparin tasolle, joten tavallaan neljän pelaajan käyttäminen suomimaisesti maalipotkuissa vihulaisen viimeisessä linjassa oli yhä Puolan kikkapankissa.
Prässinpurku oli edelleen aika riskitöntä ja Puola lähetti alhaalta pitkiä palloja kohti yläkolmikkoaan usein yli Hollannin prässin. Identiteetti ei ole muuttunut Urbanin alaisuudessa mielestäni ollenkaan yhden pelin otannalla. Tai sitten se koitti edetä wingbackiensa kautta, mutta nämä eivät negatiivisista peliasennoista päässeet kääntymään ja edistämään peliä. Helsingissä sisäänleikkauksillaan loistanut Zalewski oli erityishuomion kohteena ja Dumfries puolusti aina häneen ajoissa kiinni. Zalewski oli tätä vastaan jopa helisemässä lähellä sivurajaa palloa suojatessaan ja oli hukata pelivälineen ensi kertaa jo vajaan viiden minuutin kohdalla, jonka jälkeen seuraavalla kerralla kun Puola avasi alhaalta, se veti taas suosiolla roikkupallon kohti Lewandowskia. Toisella jaksolla 57. minuutilla Zalewski sitten jopa menetti pallon prässin alla oman boksin nurkalla ja Dumfries pääsi laukomaan lähietäisyydeltä pienestä kulmasta muistaakseni päin veskaria. 12. minuutilla puolestaan Hollannin kk-linjasta Gakpo onnistui prässäämään nahkakuulan itselleen toisella laidalla ja yläalueriiston jälkeinen laukaus kohti takanurkkaa oli livahtaa Skorupskin kainalosta sisään. Puolalla oli yhä vaikeuksia edetä siis linja kerrallaan, kun se sitä yritti, joten tänäänkin Suomen pitää vain prässätä päätylaudasta saakka samaan malliin kuin kotona ja tähdätä väh. yhden maalin tekemiseen, jolla varmistaisi melko varmasti tasapelin. Uskon Norja-pelinkin perusteella, että Friisin ryhmä tulee prässäämään ylhäältä asti tilaisuuden tunnistaessaan ja toivottavasti muutoinkin kuin vain maalipotkuissa. Stoppeja ennen keskiviivaa tulee vain saada ykkösmiehistöllä ennen kuin B-jengillä Norjassa ja luotan kyllä siihen, että niin tapahtuukin.
Pari kertaa per puoliaika toki Puola onnistui tulemaan prässin alta pois kuten Helsingissäkin, mutta sen kanssa pystyy elämään, kun toisessa vaakakupissa on lukuisia pallonriistoja takaisin ennen puolessa kentässä. 16. minuutilla Lewandowskin targetpelaaminen luonnistui ja hänen pudotuksestaan Puola pääsi juoksemaan tyhjää kenttää Hollannin suojaamatonta alakertaa vastaan kutakuinkin 4v4-tilanteessa ottaen Cashin mukaan painottomalta puolelta, mutta keskitys maalille ei löytänyt omia. Tuollaisia puolittaisia paikkoja tosiaan tulee varmasti illallakin se pari kappaletta per 45-minuuttinen, mutta kotonakin Suomi niistä lopulta selvisi puhtaasti. Hollannissakin Puola loi lopulta maaliodottamaa vain 0.3 maalin edestä isäntien 1.2 maalia vastaan LiveTulosten mallin mukaan. Jos Huuhkajat uskaltaa prässätä ylhäältä, on sen minusta mahdollista pitää Puola melkein yhtä neuvottomana kuin Hollantikin ja ottaa Susijengin kaltainen massiivinen tuplawee kuten nuoriso sanoisi.
Hitaissa hyökkäyksissään Puola nojasi edelleen vahvasti wingbackiensa uhan luontiin. Keskeltä se ei pääse edelleenkään kombinaatioilla läpi. Ylätaskupelaajat tekevät välillä pystyliikkeitä välikaistoja pitkin, mutta kotipelissäkin Suomi seurasi ne kurinalaisesti ykkösmiehistöllään, joten eiköhän sama jatku ja Huuhkajat kykene estämään matalia keskityksiä luukulle suoraan juoksusta. Mutta Puolan wingbackien laadullisten ylivoimatilanteiden kanssa tulee olla edelleen tarkkana ja oletettavasti Suomi pyrkii kääntämään ne lukumääräisiksi 2v1-ylivoimiksi laiturien tuella wingbackeilleen kuten kesäkuussakin. Hollanti-pelissä kolmannella minuutilla Cash poimi Kaminskin pystyjuoksun välikaistaa pitkin, mutta siitä ei sen vaarallisempaa seurannut. Se oli kuitenkin osoitus tosiaan yhä siitä, ettei Puola hiero palloa liikaa vastustajankaan puoliskolla, vaan etenee kohti maalia, kun tilaisuus siihen on ja laittaa painetta vastustajan viimeiseen linjaan toisteisesti joko chippien tai pystysyöttöjen muodossa. 14. minuutilla ensi kertaa peliä avatessa Puola löysi peliä avatessa välikaistalta Szymanskin, joka vaihtoi nopeasti puolta. Kiihdytys päättyi tietysti Zalewskin aikaiseen keskitykseen vasemmalta laidalta, mutta kukaan ei ehtinyt siihen. Hetken päästä Cash keskitti vasurillaan heti, kun pallo kierrätettiin hänelle, mutta nosto boksiin leijui yli kahden puolalaisen. Koska Puola tuppaa päättämään hyökkäyksiään niin vikkelään, sen boksin täyttö jää monesti vajaaksi kuten tuossakin tilanteessa. 37. minuutilla se oli lähinnä maalintekoa avausjaksolla, kun Zalewski veivasi jalkansa auki sivurajalla. Szymanski ylsi palloon boksissa, mutta nikkasi ohi takakulman. Toisella jaksolla sitten 80. minuutilla vieraat hyödynsivät suunnilleen ainoan tekopaikkansa, kun keskeltä ei ollut asiaa läpi ja pallo kierrätettiin oikealle puolelle Cashille, joka oli kaventanut boksin nurkalle asti kiskaisten upean kaukolaukauksen Van de Venin jaloista etuylänurkkaan 1v1-tilanteesta. Uronen ja Antman saavat kyllä olla tänäänkin tarkkana hänen kanssaan, koska Frimpongiin peilaten Cash ei arkaile keskittää myöskään heikommalla vasemmalla jalallaan sisäkierteisiä namuja laatikkoon. Kotipelissä Suomen kaksikko teki pääosin hyvää työtä hänen kanssaan neutralisoiden Puolan pätevää laitapelaamista ja saman on jatkuttava.
Puola pallottomanaPuola ei Hollannissakaan lähtenyt prässäämään ylhäältä ollenkaan, vaan kesäkuun tapaan vetäytyi suosiolla muotoonsa yrittäen tehdä sitten siitä riistoja keskiympyrän yläkaarelta alkaen. Erona oli vain tosiaan se, että muotona oli 5-2-3/5-4-1 eikä enää 5-3-2. Hollanti hyökkäsi sekä tutusti 2-3-5:llä että myös 3-1-6:lla, jolloin de Jong oli yksin pohjalla ja van de Ven sivutopparimaisempi. 2-3-5:ssä Gravenberch ja Dumfries vuorollaan huolehtivat tasapainosta viidentenä miehenä. Helsingissäkin ihastelin oranssien kollektiivin kenttätasapainoa ja sitä, että pelipaikkoja vaihdellessa rakenne säilyi täsmällisesti eikä kotimatsi Puolaa vastaan siitä juuri poikennut. Hollanti on sitoutunut ryhmä, joka pelaa Koemanille.
Kun Puola valui 5-4-1:een, sillä oli kyllä tuskallisen pitkä matka hyökätä vastaan eikä se Helsingissäkään ollut kummoinen vastaisku-uhka. Sama jatkui torstaina. Lähinnä Kaminskin tempokuljetuksilla muutamaan otteeseen Puola pääsi uhkaamaan Hollannin kuudentoista rajaa, mutta nuo kuskaukset päättyivät lopulta umpikujiin tai epätoivoisiin syöttöyrityksiin lähimpien hollantilaisten läpi. Se muistutti Keskisen toimintaa Wembleyllä Kansojen liigassa. Kaminski näytti olevinaan vaaralliselta, muttei maalipaikan luonti ollut kovinkaan lähellä pallonriistojen jälkeen. Eiköhän Peltolankin nopeus riitä häntä vastaan illemmalla. Avausjakson lopussa vastaprässin vuodettua Puola pääsi 4v4-hyökkäykseen, mutta siinäkin van Dijk tukki laitapakin jättämän tilan ja pääsi tarpeeksi lähelle Cashia blokatakseen keskityksen rutiinilla. 68. minuutilla puolestaan vastaprässin purettua ja Puolan oltua organisoimaton, Simons pääsi loistavaan vetopaikkaan boksin sisästä, mutta tuhri laatumestan ottelun paketointiin valitettavasti. Suomi on Friisin alaisuudessa hollantimaisesti pääosin nostanut sen viisi pelaajaa viimeiseen linjaan ja oletan, että tänäänkin viiden pelaajan jättäminen puolustusvalmiuteen rakenteluvaiheessa (3-2-5/2-3-5) riittää helposti ehkäisemään Puolan transitiopelaamisen.
Puolan eduksi on todettava se, että puolusti se sen verran tiiviisti, ettei Hollannilla ollut asiaa kombinoida tietään keskeltä maalipaikoille. Niinpä se otti käyttöön selusta- ja leveysreitit kuten Suomea vastaan. Matsin alussa pystysyötöt Zalewskin taakse karkasivat pitkäksi, mutta ajassa 5:30 Depay otti hyvin pystysyötön haltuun hitaiden toppareiden takana ja pudotti pallon Reijndersille, joka ampui päin blokkia kuudentoista rajalta hankkien kulmapotkun. 38. minuutilla Depaylta nähtiin toinen mallikas aloite ja tilanteen lopuksi hän levitti Gakpolle, jonka matala keso oli potentiaalinen. Puolan topparit eivät ehkä ihan niin paljoa puolustaneet eteenpäin kuin viime koutsin alaisuudessa, jolloin he eivät jättäneet sellaisia aukkoja puolustuslinjaan, joista olisi päässyt pelaamaan läpisyöttöjä maitse, joten siksikin Hollannin piti kokeilla viljellä niitä ilmateitse. Mutta tuota seurailen vielä tänään tarkemmin, että oliko kyse Urbanin tuomasta muutoksesta vai onko mututuntumani väärässä.
Vastustajan leveyspelaajiin Puola iski tuplaukset suomimaisesti ja eritoten tietysti Gakpoon, kun Cash sai apuja Szymanskilta. Silti avausvartilla eräs sisäkierteinen keskitys 1v2-tilanteesta oli löytää taas taka-alueelle rynnineen Dumfriesin. Antmanillekin on kyllä haastava puhde edessä silloin, kun hän rotatoi leveyteen Urosen tilalle hyökkäyskolmanneksella, koska onnistuneiden keskitysten aikaan saanti ei tule olemaan helppoa, mutta silti Suomen on vain jollain konstilla saatava keskitysvolyymia kotipeliä isommaksi, koska Hollannissakin torstaina Puola osoitti taas sen, että sen boksipuolustus ei kerrassaan vakuuta. 20. minuutilla Szymanskin tupla jäi etäälle ja Gakpo ohitti heittämällä Cashin laidan puolelta. Dumfries voitti takatolpalla pääpallon, mutta veskari piti vaivoin pelivälineen maaliviivan paremmalla puolella. Hollannilla oli muitakin useita läheltä piti nostoja viiden metrin viivalle, mutta torstaina onnikaan ei ollut niissä aina myöden ja siksikin Puola roikkui pelissä mukana Cashin tasoitukseen saakka. Kaukolaukauksiakin on suotavaa käyttää, kun Puolan kk-linja valuu puolustuslinjan syliin kuudentoista rajalle. 12. minuutilla Reijnders pamautti tolppaan boksin ulkopuolelta.
Ainoan maalinsa Hollanti teki kulmapotkusta. Viimeksi Puola puolusti 4+4+2 -hybridillä, mutta nyt aluepuolustajia oli yksi lisää ja vartioijia vain kolme. Dumfries oli merkkaamaton kohdepelaaja ja juoksi pilkun maastosta takatolpalle puskemaan Depayn täydellisen keskityksen sisään, kun tämän pallo lensi koko aluepuolustuspakan yli suoraan Denzelin nuppiin. Zielinski taisi olla se, joka kolmesta vartioijasta/hidastajasta seisoi lähinnä Dumfriesia, muttei kyllä tehnyt sitten elettäkään seuratakseen tämän juoksua loppuun asti. Mielenkiintoista nähdä, millaisia variaatioita Suomi käyttää tänään. Summa summarum, olen poikkeuksellisen toiveikas illan lopputuloksesta, jos pelisuunnitelma on kotipelin tapainen. Puola ei ole edistynyt Urbanin alaisuudessa yhden ottelun otannalla juuri ollenkaan. Unelmaskenaariossa Huuhkajat tekee yhden osuman yläalueriistosta ja toisen matalasta keskityksestä. Pallottomana se tukahduttaa Puolan pelinavaamisen ja voittaa lukuisia palloja takaisin viimeistään keskiviivalla häviämättä 1v1-tilanteita suoria vastustajia vastaan. Puolan suoraviivaistaessa entisestään peliään puolustuslinja klaaraa ykköspallot Puolan yläkolmikkoa ja Cashia vastaan. Puolustuskolmannekselle vajotessa tuplaukset purevat Puolan wingbackeihin ja keskitysmäärät jäävät maltillisiksi, jolloin harvemmat boksipuolustushetket Suomen topparikolmikko klaaraa samalla sisulla kuin kotiottelun päätösvartilla, vaikkei Hoskosen pääpelivoima olekaan käytettävissä.
