Saako rahalla liikkumaan kauemmaksi? Pohjoisempana nelosessa ja ylemmissä ei italialaishenkisiä registoja liikaa pelaa. Voisin käydä katsomassa itsekin ohimennen nurmikentän todellista kulttuuria kun ilmoitat ajan ja paikan
Aivan erinomainen ideatason idea. Olen kyllä pelannut edellistä edellisessä elämässäni napapiirillä asti laakipalloa: hallifudista.
Ei muuten mutta
pohjoinen ei ole lainkaan vieras yhtälö hengenelämälleni Kirknäsistä Altaan, jopa Grense Jakobselviin jonka rannalla ilman hyttysenhäivää nukuimme makuupusseissa taivasalla ja aamulla maitovalaat kylpivät lahdella! Think about dat! What a scenery!
Aivan. Länsi-Lapin alue on kieltämäti paremmin hallussa kuin hämärä itä kolttineen ja venäjänsaamelaisineen. Muonio-Enontekiö-Kolari-Äkäslompolo-Kittilä -axis.
Kuvitelkaa! Kerran Suomellakin oli jäämeriyhteys Petsamoon ja valtamerelle, Liinahamarin sataman kautta. Ja Kolosjoen kaivos puski nikkeliä natsi-Saksan tarpeisiin kuin vauhkoontunut verikoira rabieksella! Fi'fiuuu!
Mutta asiaan. Pohjoinen on suhteellinen käsite. Jopa Tuusula/Klaukkala (TuPS/NPS) yhteys on pohjoisen geografiaa, Pohjois-Uusimaata vähintään ja kaukana kehä III:n rajojen ja lämmittävien valojen tuolla puolen. Susirajalla and then some.
Periaatteessa ja ideatasolla, moraalis-esteettisessä katsannossa tervehdin ilolla tätä kutsua paeta pohjoiseen kuin Klaus Mannin romaanissa konsanaan, jonka filmatisoinnin ja erityisesti rohkeahkot eroottiset kohtaukset antavansöpönseksikkäällä, intohimoisella mutta aikansa melankolisoimalla, saksalais-blondiitilla katsoin tarkalla silmällä YLE Teemalta päivä pari sitten (vuodelta 1984; miespääosassa salskea J-P. Palo). Elokuvassa rakastavaiset päätyvät lopulta Punkaharjun ja Savonlinnan kautta Jäämerentielle ja aina em. Liinahamarin satamaan jossa moraalinen velvollisuus voittaa eroottisen suurrakkauden polttavan hehkun ja ennen kaikkea seksuaalisen halun ja hedonismin pakkoikeen orjuutuksen ja sosialisti-kaunottaremme ("antifa" aikamme omituisella jargonilla!) laivautuu pikkupurtiloon ja katoaa Jäämeren horisonttiin taakseen katsomatta (seisten ylväänä ja tyynenä laivan keulassa kuin aikansa eli tulevan uljaan, uuden Saksan soturineitsyt!).
Hyvä on. Pako pohjoiseen kutkuttaa romanttista sieluamme mutta järkiperustaisella arvosteluanalytiikalla idea on toteuttamiskelvoton. Ellei kyse ole sitten Nurmijärvi-Tuusula-Järvenpää akselista, jolloin asiaa voi harkita toisenkin kerran.
Emme ole vain henkeä vaan materiaalis-inertiaalista elämäntodellisuutta ruumiinemme, sitoumuksinemme ja taloudellis-tuotannollisine rajoituksinemme!
Elämä muuttaa todellisuutta vain that much whilst todellisuus has the wicked capacity to turn your life upside down, revolutionize or demolish it altogether, if it only wants to!
Kiitämme kuitenkin kutsusta, Eom92.
