16 joukkueen kaksinkertainen sarja

[Laatikko]

Miksi?

Veikkausliiga kaipaa rohkeaa muutosta. Nykyinen sarjajärjestelmä runko ja loppusarjoineen on epäselvä ja vaikeaselkoinen (tuularille). Se näkyy konkreettisesti yleisömäärissä: heti runkosarjan päätyttyä katsojamäärät laskevat, koska moni satunnainen seuraaja ei ymmärrä, että kausi jatkuu. Kun kiinnostus hiipuu kauden tärkeimmällä hetkellä, koko liigan näkyvyys kärsii. Ainostaan säät ei ole syynä tähän.

Sekavuutta pahentaa vielä Suomen cupin finaali, joka pelataan juuri huonoon väliin. Moni luulee cup-voittajan olevan koko kauden mestari, mikä sekoittaa yleisön käsitystä. Tämä on haitaksi sekä liigalle että suomalaisen jalkapallon uskottavuudelle. Esimerkiksi Hookin instagramissa jo mainostettiin "jalkapallokausi päättyneeksi ja kiekkokausi alkaneeksi". Toki tuo jo korjattu.

Nykyinen järjestelmä hankaloittaa seurojen taloutta. Loppusarjojen pelipäivät eivät ole ajoissa selvillä, jolloin yritysmyynnin ja tapahtumajärjestelyjen suunnittelu jää liian myöhäiseksi. Samoihin aikoihin kendokausi alkaa, ja yhteistyökumppaneista käydään kiivas kilpailu. Jalkapalloseurat joutuvat siis kilpailemaan epäreilussa asetelmassa, jossa aikaa ja ennakoitavuutta ei ole riittävästi.

16 joukkueen kaksinkertainen sarja ratkaisisi monta näistä ongelmista. Kaikki joukkueet kohtaisivat toisensa kotona ja vieraissa, ja ottelumäärä olisi kohtuullinen 30 peliä – aivan kuten monissa muissakin eurooppalaisissa liigoissa. Sarjajärjestelmä olisi selkeä ja helposti ymmärrettävä kaikille: fanille, sponsorille ja satunnaiselle seuraajalle.

Taloudelliset hyödyt olisivat ilmeiset. Kun ottelupäivät olisivat tiedossa hyvissä ajoin, seuroilla olisi mahdollisuus rakentaa kauden mittaisia kampanjoita, myydä yrityspaketteja ja houkutella enemmän yleisöä stadionille. Selkeys tekisi liigasta myös tv-yhtiöille ja mediakumppaneille kiinnostavamman tuotteen.

Lisäksi laajempi liiga toisi maantieteellisesti enemmän joukkueita eri puolille Suomea. Tämä kasvattaisi jalkapallon näkyvyyttä ja kiinnostusta paikallisesti, loisi uusia derbyjä ja vahvistaisi koko lajin asemaa. On tärkeää, että huippujalkapalloa pelataan ympäri maata eikä vain muutamissa isoissa keskuksissa.

Yksi merkittävä hyöty on myös se, että suurempi liiga antaisi useammalle seuralle mahdollisuuden kehittää toimintaansa ammattimaisena organisaationa. Kun paikka liigassa on saavutettavissa useammalle, myös pienemmät seurat investoisivat olosuhteisiin, junioritoimintaan ja taustahenkilöstöön. Tämä nostaisi koko suomalaisen jalkapallon tasoa – ei vain yksittäisten huippuseurojen, vaan laajemmin koko kentän. Pitkällä tähtäimellä se tarkoittaisi parempaa pelaajakehitystä ja kilpailukykyä myös kansainvälisillä kentillä.

Veikkausliigan nykyinen malli on sekava kompromissi, joka ei palvele ketään. Jos haluamme kasvattaa kiinnostusta, parantaa seurojen taloutta ja kehittää koko suomalaista jalkapalloa, on aika tehdä rohkea ratkaisu. 16 joukkueen kaksinkertainen sarja on selkein ja kestävin tie eteenpäin.

[Glorious]

Tämmöinen järjen käyttö ei ole missään nimessä sallittua!

Ei kai, pelkkää asiaahan tuo on. Jotkut seurat pyörivät foorumilla, mutta mites on itse Pöllöliiton laita? Lähinnä siis mietin, että joku sieltä näkisi Laatikon kirjoituksen, koska sisältää myös hyviä argumentteja.

[sunnuntaifutari]

Itseä eniten mietityttää että millä resursseilla ja stadioneilla ykkösliigasta nousevat kyläseurat pelaisi liigaa. Eihän siellä ole kuin Lahdella ja Tepsillä mitat täyttävät puitteet pelata.

Eikä ykkösliigassa saati kaikissa joukkueissa liigassakaan ole tarvittavalla tasolla pärjääviä suomalaisia pelaajia joten lopputuloksena olisi ulkomaalaispelaajien lisääntyminen ja sehän vasta kiinnostavuutta nostaakin.

[onc]

Ei toimi Suomessa. Seurat on paskoja, talous on kuralla, pelin taso on paskaa. Joukkuemäärää pudotettava vuosittain, ensin kymmeneen, sitten kahdeksaan jne. Lopulta jäljellä ei ole yhtään paskaa seuraa.

Vain näin voimme voittaa ja ajaa suomalaisen jalkapallon asiaa.

Avaajalle bänniä.

[tamme auto]

Joo kiinnostavuuden kannalta voisi nostaa 4 kpl joukkueita

HIFK Helsinki
Tampere United Tampere
JJK Jyväskylä juhlakausi ens vuonna sikkkaa seksiä kausareita myyty 1500!!!
Gilla FC julkkisten seura yleisöä ku ketun häntää

[Laatikko]

Itseä eniten mietityttää että millä resursseilla ja stadioneilla ykkösliigasta nousevat kyläseurat pelaisi liigaa. Eihän siellä ole kuin Lahdella ja Tepsillä mitat täyttävät puitteet pelata.

Mielestäni tämä ei ole este 16 joukkueen liigalle – vaan oikeastaan päinvastoin syy siihen, miksi laajennus pitäisi tehdä.

Suomessa lähes aina kunta on se taho, joka vastaa stadionin rakentamisesta ja rahoituksesta. Ja kunnalle ainoa todellinen motivaattori satsata olosuhteisiin on se, että paikkakunnalla pelataan liigaa. Liigapaikka tuo näkyvyyttä, tapahtumia ja elinvoimaa. Jos liigassa on enemmän paikkoja ja realistisempi nousumahdollisuus, kunnilla on myös enemmän syytä panostaa stadioneihin.

Lisäksi Palloliiton olosuhdeohjelma antaa jo nyt siimaa, jos seuralla on olemassa konkreettiset suunnitelmat ja aikataulut stadionin parantamiseksi. Käytännössä siis seuroilla voi olla pieni siirtymäaika, kunhan kehitystä todella tapahtuu.

Eli lyhyesti: laajempi liiga ei heikennä olosuhteita vaan kiihdyttää niiden kehitystä. Mitä enemmän joukkueita liigassa on, sitä useampi seura ja kunta saa realistisen syyn panostaa parempiin fasiliteetteihin – ja se hyödyttää koko suomalaista futista pitkällä tähtäimellä.

Eikä ykkösliigassa saati kaikissa joukkueissa liigassakaan ole tarvittavalla tasolla pärjääviä suomalaisia pelaajia joten lopputuloksena olisi ulkomaalaispelaajien lisääntyminen ja sehän vasta kiinnostavuutta nostaakin.

Totta sinänsä. Mutta juuri siksi laajempi 16 joukkueen liiga olisi hyvä suomalaiselle futikselle. Kun liigapaikkoja on enemmän, useampi seura voi tarjota kotimaisille nuorille kilpailullisia aikuisten pelejä ja näyttömahdollisuuksia korkeimmalla tasolla.

Lisäksi useampi liigaseura tarkoittaa enemmän painetta kehittää omaa pelaajapolkua ja kasvattaa kotimaisia lupauksia. Ulkomaalaispelaajia toki tulee aina, mutta laajempi liiga ei tarkoita, että he syrjäyttävät suomalaisia. Päinvastoin, se tarjoaa kotimaisille pelaajille enemmän peliaikaa ja vastuuta – ja se on juuri se, mikä kasvattaa liigan kiinnostavuutta pitkässä juoksussa.

[Letkupolvi]

Toiveajattelua tällainen malli,tuskin toteutuu

[shots]

Tässä omat ajatukset asiasta:

Olen usein miettinyt että miten tuo myynti- ja markkinointimiesten lanseerama, sittemmin faneihin iskostunut ajatus että "joka pelin pitää olla merkityksellinen" näkyy seuroille. Kun nouset liigaan, panostukset pitää olla todella kovat jotta pysyt edes mukana syksyyn asti taistelussa sarjapaikasta. Taloudellisesti sarja peräpäässä vedetään tiukoille joka jengissä ja kun putoaminen tulee, se voi merkitä todella useasti pahoja talousvaikeuksia ja jopa konkurssia. Nyt lyödään kaikki eurot samaan koriin, hankitaan läjä ulkkareita tai kuten Kotka, uudistetaan jengiä jo talvella ja kun se ei riitä, vielä kesällä uusiksi. Näissä karkeloissa ei pajon omia junnuja ajeta sisään. Omasta mielestä seurat pitäisi saada siihen tilaan että runko olisi valtaosin kotimaista, mahdollisimman paljon jopa omaa tuotantoa, joka sitten vain koristellaan tarkasti harkituilla ulkomaisilla täsmähankinnoilla. Nyt tuntuu että ollaan palattu siihen parinkymmenen vuoden takaiseen ulkomaalaislottoon.

Itse näkisin asian niin päin, että laajempi sarja (esim. 16 joukkuetta) antaisi osalle keskivaiheen seuroista mahdollisuuden oikeasti kehittää toimintaa rauhassa, kasvattaa omista junnuista liigatason pelaajia edes rotaatiomielessä. Samalla seurat voisi rakentaa myös organisaatiota taustalla, kun kaikkia panostuksia ei välttämättä tarvikaan lyödä niihin afrikan arpohin tai vanhoihin bulgarialaisiin pelaajiin. Uskon että seurojen toiminta on vakaampaa kaikin puolin, eikä esim. putoaminenn välttämättä olisi niin maailmanloppu kuin nyt.   

Esimerkin kaivan tietenkin Ruotsista. Jos Allsvenskan pelattaisiin samalla joukkuemäärällä ja sarjajärjestelmällä kuin Veikkausliiga, en usko että Mjällbyn kaltainen seura olisi kävelemässä mestaruuteen. Nyt kuitenkin on, huolimatta siitä että seura on sarjan pienimpiä kaikin puolin. Se nousi vuoden 2019 päätteeksi Allsvenskaniin ja veti 2020 hyvän kauden sijoittuen viidenneksi. Sen jälkeen se sai rauhassa rakentaa joukkuetta ja toimintaa usean vuoden ajan sarjan keskivaiheilla (sijoitukset 9, 9, 10) kunnes viime kaudella se otti stepin ylöspäin sijoittuen viidenneksi ja nyt on menossa kohti mestaruutta. Ilman laajaa sarjaa, Mjällby olisi todennäköisesti joutunut muuttamaan esimerkiksi pelaajahankintastrategiaansa lyhytkatseisempaan suuntaan ja tekemään taloudellisesti isoja riskejä. Nyt ovat kaikessa rauhassa saaneet skoutata pelaajia esimerkiksi Tanskan divarista, antaneet heille rauhassa sauman kehittyä ja myyneet sitten niitä miljoonilla euroilla eteenpäin.

Lyhyesti oma ajatukseni siis on, että laaja sarja tarjoaa fiksulle ja pitkäjänteiselle seurajohtamiselle hyvät eväät kasvattaa seuroja, kehittää pelaajatuotantoa jne. Tämän hetken adhd-Veikkausliiga ei tätä tue ollenkaan, sillä jos et pelaa mestaruudesta, joudut melkein pelaamaan putoamista vastaan.

[tamme auto]

Jonku vitun Gillan vois ottaa vaa huvikseen liigaan ettei se saa pisteitä ikinä vaik pelais tasan tai voittais mut niiden voittaja saa pisteet mut käärii katsojia vitusti jossai Maarianhaminassa tai Kuopion mölymäellä

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Aiemmin on jo esitetty hyviä pointteja siitä, kuinka kuntapäättäjiä kiinnostaa panostaa olosuhteisiin enemmän, jos kaupungin seura pelaa pääsarjassa. Sen lisäksi myös yleisöä ja sponsoreita kiinnostaa enemmän pääsarjastatus. Turhaan täällä pidetään kotimaista jalkapalloa pienen piirin juttuna. Maanlaajuinen kiinnostus tekee hyvää Suomifutiksen kehitykselle ja kenties isotkin kaupungit kuten Pori, Mikkeli, Espoo, Vantaa ja Jyväskylä heräävät ruususen unestaan. Helsingin seudullakin on niin paljon pelaajia, että ei jonkun PK-35:n ja JäPS:n liigapaikatkaan mikään katastrofi olisi. Ykkösessäkin on useita seuroja, jotka voivat aivan hyvin muutaman vuoden päästä taistella tosissaan liigapaikasta. Aina sinne joku "EIF" myös mahtuu mukaan.

16 joukkueen kaksinkertainen sarja ja kausi käyntiin maaliskuussa. Kaksi ottelukierrosta ehtii pelata ennen maaliskuun lopun maajoukkuetaukoa ja huhtikuun alussa jatketaan taas.

[Toffo]

Itseä eniten mietityttää että millä resursseilla ja stadioneilla ykkösliigasta nousevat kyläseurat pelaisi liigaa.

Samoilla kuin nykysysteemissäkin? Vain muutama vuosi sitten ajateltiin ettei Jarot, Gnistanit tai Eiffit voi liigaa pelata. Kyllä voi jos vaan sarjapaikan onnistuu nappaamaan.

Kaikki joukkueet kohtaisivat toisensa kotona ja vieraissa, ja ottelumäärä olisi kohtuullinen 30 peliä – aivan kuten monissa muissakin eurooppalaisissa liigoissa. Sarjajärjestelmä olisi selkeä ja helposti ymmärrettävä kaikille: fanille, sponsorille ja satunnaiselle seuraajalle.

Tämä on omissa mielikuvissani yksi tärkeimmistä argumenteista. Koko ohjelma tiedossa hyvissä ajoin ja jokainen ottelu on yhtä tärkeä. Ei mitään alkusarjoja jonka jälkeen pelataankin kahta eri sarjaa.

16 seuran liiga ja Ykkönen = ainoa oikea systeemi. Mielellään vielä ilman akatemioita.

[Kronofogden]

Itseä eniten mietityttää että millä resursseilla ja stadioneilla ykkösliigasta nousevat kyläseurat pelaisi liigaa. Eihän siellä ole kuin Lahdella ja Tepsillä mitat täyttävät puitteet pelata.

Tämähän nyt on vähän se muna-kana ongelma. Kentät omistaa kunnat ja nämä eivät yleensä olosuhteisiin satsaa ennen kuin se oma seura nousee pääsarjaan (jos edes silloinkaan). Järvenpää nyt ehkä jonkinlaisena poikkeuksena.

Toisaalta ei ne olosuhdeasiat niin surkeita lopulta ole.

TPS - Kaikki kunnossa, Suomen parhaimpia.
Lahti - Muuten kaikki ok, mutta nurmi tuo haasteensa keväällä.
PK-35 - Kaikki hieman rimaa hipoen kunnossa Oulunkylässä. Voisi myös siirtyä Bolt Arenalle tai Olympiastadionille.
JIPPO - Kenttäolosuhteet, sosiaalitilat ja valaistus taitaa nykyään olla kunnossa, mutta katsomo-olosuhteet sitten heikohkot jopa Ykkösliigan mittapuulla.
EIF - Uusi katettu katsomo valmistui juuri, joten nyt pitäisi rimaa hipoen kaikki olla kunnossa myös pääsarjassa.
JäPS - En ole ihan varma onko Järvenpään Keskusketän tekonurmen alla lämmitystä? Muilta osin katsomo- ja sosiaalitilat ovat remontin myötä myös riittävät pääsarjaan. Samoin myös valaistus pitäisi olla kunnossa.
KäPa - Brahen kenttä ei täytä vaatimuksia, mutta voisi siirtyä Oulunkylään, Bolt Arenalle tai Olympiastadionille.
SalPa - Varmaan se suurin murheenkryyni. Salossa vedetään jopa Ykkösliigaa poikkeusluvalla ja tämäkin taitaa tämän kauden jälkeen umpeutua.

MP - Mikkelissä riittäsi työsarkaa jos pääsarjaan MP nousisi. Urskilla puuttuu niin lämmitetty kenttä kuin valaistuskin. Katettuja istumapaikkoja ei ole riittävästi ja muutenkin koko stadion todella kulahtanut.
KPV - Uusi stadion valmistuu 2026 joten kaikki kunnossa.
JJK - Harjun stadionia taidetaan paraikaa rempata. Tämän myötä kaikki olisi teoriassa kunnossa myös pääsarjaa varten. Käytännössä kuitenkin nurmi toisi erittäin suuret haasteet keväälle.
TamU - Suomen ehkä parhaat olosuhteen Tammelassa.
Jazz - Vähän sama tilanne kuin Jyväskulässä. Porin Stadionia rempataan, mutta se tehdää yleisurheilun ehdoilla. Teoriassa siis kaikki ok mutta nurmi toisi haasteensa keväällä.
PKKU - Varmaan surkein tilanne kaikista. Keravalta tai Tuusulasta ei taida mistään löytyä edes pientä katettua katsomoa. Lämmitetty tekonurmi sentään löytyy. Teoriassa voisi kai siirtyä Järvenpäähän pelaamaan.
RoPS - Kaikki kunnossa.
EPS - Tapiolaan valmistuu 2029 uusi stadion.
Atlantis - Olosuhdeasiat nyt Helsingissä on kunnossa. Muilta osin tämä jalkapalloseuran irvikuva ei tulisi pelata edes Kutosessa.

Eli Ykkösliigasta ja Ykkösestä löytyisi 8-9 seuraa jotka heittämällä täyttäisi olosuhdekriteerit. Siihen päälle sitten Lahti, JJK ja Jazz jotka myös täyttäisi kriteerit, mutta nurmi tuo omat haasteensa.

Lisäksi sitten Kakkosessa olisi myös vino pino seuroja jotka jo nyt pystyisi olosuhteiden puolesta pääsarjaa pelaamaan:
GBK (2026)
JBK
OsPa
Hercules
VIFK
TPV
Kiffen
HPS
PPJ
Honka (2029)
VJS
PuiU
MyPa
GrIFK (Jos Espoo/Vantaa/Helsinki vaihtoehto)

[Dirk Kuyt]

Esimerkin kaivan tietenkin Ruotsista. Jos Allsvenskan pelattaisiin samalla joukkuemäärällä ja sarjajärjestelmällä kuin Veikkausliiga, en usko että Mjällbyn kaltainen seura olisi kävelemässä mestaruuteen. Nyt kuitenkin on, huolimatta siitä että seura on sarjan pienimpiä kaikin puolin. Se nousi vuoden 2019 päätteeksi Allsvenskaniin ja veti 2020 hyvän kauden sijoittuen viidenneksi. Sen jälkeen se sai rauhassa rakentaa joukkuetta ja toimintaa usean vuoden ajan sarjan keskivaiheilla (sijoitukset 9, 9, 10) kunnes viime kaudella se otti stepin ylöspäin sijoittuen viidenneksi ja nyt on menossa kohti mestaruutta. Ilman laajaa sarjaa, Mjällby olisi todennäköisesti joutunut muuttamaan esimerkiksi pelaajahankintastrategiaansa lyhytkatseisempaan suuntaan ja tekemään taloudellisesti isoja riskejä. Nyt ovat kaikessa rauhassa saaneet skoutata pelaajia esimerkiksi Tanskan divarista, antaneet heille rauhassa sauman kehittyä ja myyneet sitten niitä miljoonilla euroilla eteenpäin.

Meilläkin IFK Mariehamn on onnistunut kaikessa rauhassa rakentelemaan joukkueita 20 vuotta ilman 16 joukkueen kaksinkertaista sarjaa, ja vielä voittamaan koko sarjan, vaikka sarjassa oli silloin ”vain” 12 joukkuetta eli kyllä osaava kyläseura voi pärjätä pienemmässäkin sarjassa, jos lähdetään tälle linjalle, että jonkun yksittäisen seuran satutarinaa lähdetään yleistämään omaa suosikkisarjajärjestelmää tukevaksi todisteeksi.

Vastaavasti Ruotsin kahdessa suuressa sarjassa on ollut Mjällbyn satutarinan lisäksi tällaisia Assyriskan, Syrianskan, Dalkurdin ja AFC United/AFC Eskilstunan kaltaisia pääsarjaseuroina lyhytikäisiä viritelmiä, jotka tuskin olisi kantaneet ikinä pääsarjaan asti kompakteimmissa sarjoissa eikä kukaan olisi varmasti mitään menettänyt, vaikka nämä tähdenlennot olisi jääneet näkemättä.

[Seeteufel]

Lisäksi sitten Kakkosessa olisi myös vino pino seuroja jotka jo nyt pystyisi olosuhteiden puolesta pääsarjaa pelaamaan:
GBK (2026)
JBK
OsPa
Hercules
VIFK
TPV
Kiffen
HPS
PPJ
Honka (2029)
VJS
PuiU
MyPa
GrIFK (Jos Espoo/Vantaa/Helsinki vaihtoehto)

PK-seudun seuroista Hongalla ja VJS:llä on olosuhteet kunnossa (tai tulossa kuntoon). Muut joutuisi sitten kyselemään Klubilta tai Gnistanilta, että oisko vuoroja. Ajatukselle  PK:sta Olympiastadionilla erityisesti
Arvelen, että useimmilla riittäisi ilman "gnistaneita" (jostain tulee rahaa) hissijoukkueeksi Ykkösen ja Kakkosen välillä.

[copa de kybä]

PK-35 pelaa jo Ykkösliigaa Ogelissa ja tuskin on pelkoa, että MPA olisi jäämässä liigassakaan pieneksi.

[sonny burnett]

Tämä on omissa mielikuvissani yksi tärkeimmistä argumenteista. Koko ohjelma tiedossa hyvissä ajoin ja jokainen ottelu on yhtä tärkeä. Ei mitään alkusarjoja jonka jälkeen pelataankin kahta eri sarjaa.

Tämä on oikeastaan se ainoa kiistaton hyöyty, muihin puoltaviin argumentteihin sitten liittyykiin enemmän tai vähemmän epävarmuutta, että mitä ne parantavat ja mikä on nettovaikutus. Mittareita on toki monia ja eri nikit painottavat eri asioita kun puhutaan suomifutiksen kehittämisestä, mutta itse en ole täysin varma että viekö tv-rahojen jakaantuminen yhä pienempiin osiin kokonaisuutta eteenpäin. Kokonaisrahamäärä nousee varmasti kun paikallissponsorit antavat enemmän, mutta meneekö näistäkin suurin osa vaan palkkainflaation kattamiseen (mikä toki ei ole huono asia). Kuinka suuren inflaation pääsarjapaikka kokee kuntapäättäjien silmissä, kun määrä kasvaa?

[Kronofogden]

Nimimerkki Shots voinee korjata jos olen väärässä, mutta Ruotsin puolella ei kuulu oikeastaan minkäänlaisia soraääniä nykyistä 2 x 16 joukkueen systeemiä vastaan. Jossain olen bongannut kirjoituksia missä jotkut kannattaisi Allsvenskanin joukkuemäärän nostoa 18, jotta otteluiden määriä saisi nostettua. Mutta kukaan ei ole oikeastaan koskaan ehdottanut mitään jatkosarjoja kumpaankaan sarjaan. Myös pienemmän joukkuemäärän puolestapuhujat hiljeni lähes täysin joskus +10 vuotta sitten, kun huomaisvat että muutos 14 -> 16 oli oikeasti hyvä muutos.
Suurin keskustelunaihe Ruotsissa taitaa olla Superettanin (2.taso) ja Ettanin (3.taso) välinen kuilu. Tämä johtuu pitkälti siitä että kaksi ylintä sarjaporrasta ovat saman organisaation alla (Svensk Elitfotboll), kun taas siitä alaspäin sarjoja hallinnoidaan liiton/piirien toimesta. Tämä näkyy sitten siinä että SUperttansisa seuroille riittää vielä hyvin TV- ja sponsorirahoja jotka valuvat Allsvenskanista alaspäin, mutta nämä sitten loppuu kuin seinään jos seura putoaa 3. sarjatasolle, missä toiminta on parhaimmillaan puoliammattilaistasolla tai sitten täysin harrastetoimintaa.

Eli jos Ruotsia katsotaan niin kyllähän se oikea polku myös Suomessa olisi pelata 16 joukkueen Mestaruussarja ja 14 tai 16 joukkueen Ykkönen. Siihen päälle kaikki Ykkösen seurat otettaisiin mukaan myös nykyiseen Veikkausliiga-organisaatioon (nimi olkoon mikä tahansa). Reservijengien tulevaisuus olisi myös tietysti ratkaistava. Tähän mielestäni sopiva kompromissi olisi estää niitten nousu Kakkosesta ylöspäin. Siellä kun olisi edelleen se 36-42 joukkuetta niin paremmin uppoaisi massaan.

Kuinka suuren inflaation pääsarjapaikka kokee kuntapäättäjien silmissä, kun määrä kasvaa?

No Suomessa on kokeiltu 10, 12 ja 14 pääsarjajoukkuetta. En usko että kuntapäättäjien silmissä tuo pääsarjapaikka ole ollut yhtään enemmän tai vähemmän merkittävä riippuen siitä. Joten miksi 16 joukkuetta muuttaisi tätä mitenkään? 

[Seeteufel]

PK-35 pelaa jo Ykkösliigaa Ogelissa ja tuskin on pelkoa, että MPA olisi jäämässä liigassakaan pieneksi.

Tiedän, mutta mielikuva stadikasta huvittaa silti.
Ja onhan niillä se omakin kenttä, josta saisi jollakin panostuksella riittävän.

[Ameobi]

Itseä eniten mietityttää että millä resursseilla ja stadioneilla ykkösliigasta nousevat kyläseurat pelaisi liigaa. Eihän siellä ole kuin Lahdella ja Tepsillä mitat täyttävät puitteet pelata.

Eikä ykkösliigassa saati kaikissa joukkueissa liigassakaan ole tarvittavalla tasolla pärjääviä suomalaisia pelaajia joten lopputuloksena olisi ulkomaalaispelaajien lisääntyminen ja sehän vasta kiinnostavuutta nostaakin.

EIF täyttää lisenssiehdot, PK-35 täyttää lisenssiehdot. JäPS:llä on teoriassa hyvä pohja uuden katsomon myötä ja Joensuussa on rahaa.

Sitten SalPat ja KäPat ei tule nousemaan eivätkä varmaan sitä tavoittelekaan. Ykkösestä jos KPV ja MP tulee Ykkösliigaan, niin varsinkin Kokkolassa tulevaisuus on ihan valoisa olosuhteiden puolesta.

[Dirk Kuyt]

Eli jos Ruotsia katsotaan niin kyllähän se oikea polku myös Suomessa olisi pelata 16 joukkueen Mestaruussarja ja 14 tai 16 joukkueen Ykkönen. Siihen päälle kaikki Ykkösen seurat otettaisiin mukaan myös nykyiseen Veikkausliiga-organisaatioon (nimi olkoon mikä tahansa). Reservijengien tulevaisuus olisi myös tietysti ratkaistava. Tähän mielestäni sopiva kompromissi olisi estää niitten nousu Kakkosesta ylöspäin. Siellä kun olisi edelleen se 36-42 joukkuetta niin paremmin uppoaisi massaan.

Jalkapallossa on lopulta sama kasvukeskukset vs siltarumpuilijat asetelma, mitä kaikessa muussa yhteiskunnassakin. Toki sillä erotuksella, että jalkapallon maailmassa jokunen näistä ”kasvukeskuksista” sijaitsee alueilla, mitkä muussa yhteiskunnassa ovat siltarumpulaa.

Jalkapallosiltarumpuilijan maailmassa toki homman pitäisi mennä näin kuten yllä jo kuvataan: Kahdella ylimmällä sarjatasolla 16+16 joukkuetta, samalla Veikkausliigan tuottamat tv-rahavirrat pitäisi tietty jakaa näiden 32 joukkueen kesken tasan ja isompien joukkueiden farmiseurat pitäisi tietenkin kieltää ylimmiltä sarjatasoilta ettei vaan jonkun GBK:n hypoteettinen pääsarjaunelma karahda siihen karuun totuuteen että joku SJK:n ressutkin olisi parempi jengi kuin se GBK. Toki tätä kokonaisuutta, jossa maakuntien kyläseurat saa kaiken haluamansa ja isojen seurojen toimintaa lähinnä rajoitetaan, on kiva kutsua kompromissiksi. Kompromississa oikeasti yleensä molemmat eikä vaan toinen saa jotain.

Tähän naiiviin unelmaan kuuluu myös se argumentti, että eihän toi farmiseurojen kielto ylimmiltä sarjatasoilta mitään haittaa, kun jatkossa vaan Veikkausliigan isot seurat lainailee nuoret pelaajansa jonnekin Kokkolaan tai Mikkeliin omaan akatemiaan lähettämisen sijasta, ja kaikki jatkuu kuten ennallaan. Luonnollisesti sillä ei ole mitään väliä, että sillä Veikkausliiga-emoseuralla ja farmijoukkueella saattaa olla esimerkiksi sitä pelaajakasvatusputkea tukeva samanlainen pallonhallintaan tai agressiiviseen prässäämiseen perustuva pelifilosofia, yhteiset taustaresurssit (fysiikkavalmennus, lääkintä, fasiliteetit) ja jollain bussittavalla kyläseuralla ei mitään näistä.

Todennäköisesti toi farmiseurojen kieltäminen ylemmiltä tasoilta ei johtaisi muuhun kuin siihen, että ne seurat jotka on saaneet omaa akatemiaputkeaan jokseenkin houkuttelevammaksi menettää taas jatkossa enemmän pelaajiaan jonnekin Leccen, Hoffenheimin ja Nordsjællandin akatemioihin, kun Suomessa akateamiaputkella ei ole tarjota pelejä kuin jossain neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla tai sitten lainasopparia ykkösliigassa/ykkösessä yli sadan kilsan päässä. Helsingin seudulla tietty haitta on tässäkin pienempi. Klubi, Gnistan ja nousua takaisin parrasvaloihin tekevä Honka ryhtyvät vaan lainaamaan nuoria lupaavimpiaan pelaajia puolen kauden ja yhden kauden lainoilla jollekin KäPalle, PK-35:lle jne, ja koska nämä seurat ei olisi statukseltaan edes farmiseuroja, niin nehän voivat sitten nousta hisseilemään sinne unelmien 16 joukkueen liigaan. Sitten maalaisia taas vituttaa uudesta syystä.

Suomalainen jalkapalloväki on kyllä sillai hupaisaa, että samaan aikaan itketään toisaalta sitä, kun pelaajamateriaali on liian heikkoa eikä sitä saada myytyä riittävän kovaan hintaan ulkomaille ja niitä vähiäkin lupauksia karkaa jo teineinä ulkomaiden akatemioihin. Sitten, kun muutama seura saa vähitellen akatemiaputkeaan kuntoon, seurauksena ne akatemiajengit nousee ylempiin sarjoihin, ja jokunen suomalaisittain ihan mukavan hintainen myyntikin on jo nähty, niin johan alkaa kateellinen kitinä siitä, että pitäisi saada nuo akatemia jengit helvettiin tai edes mahdollisimman alas, kun eihän niistä nyt yhtään mitään hyötyä suomifutikselle tietenkään missään nimessä ole… Sarjatkin on vielä niin pieniä, ettei pienet kyläseurat mahdu enää mukaan, mitä nyt tälläkin kaudella siellä joku Maarianhamina ja Pietarsaari pelailee.

[törömömmö]

Aloitusviestiin olisi hyvin voinut kerätä foorumilla usein esitetyt argumentit molempiin suuntiin. Asia on kuitenkin moniulotteinen ja kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. Yksi merkittävä pointti on, että suomifutis ei ehkä kaipaa lisää sarjajärjestelmän muutoksia. Ei ihme, että asiat jäävät tuulareille epäselviksi kun joka vuosi säädetään hommat uusiksi.

[Kronofogden]

Jalkapallossa on lopulta sama kasvukeskukset vs siltarumpuilijat asetelma, mitä kaikessa muussa yhteiskunnassakin. Toki sillä erotuksella, että jalkapallon maailmassa jokunen näistä ”kasvukeskuksista” sijaitsee alueilla, mitkä muussa yhteiskunnassa ovat siltarumpulaa.

Jalkapallosiltarumpuilijan maailmassa toki homman pitäisi mennä näin kuten yllä jo kuvataan: Kahdella ylimmällä sarjatasolla 16+16 joukkuetta, samalla Veikkausliigan tuottamat tv-rahavirrat pitäisi tietty jakaa näiden 32 joukkueen kesken tasan ja isompien joukkueiden farmiseurat pitäisi tietenkin kieltää ylimmiltä sarjatasoilta ettei vaan jonkun GBK:n hypoteettinen pääsarjaunelma karahda siihen karuun totuuteen että joku SJK:n ressutkin olisi parempi jengi kuin se GBK. Toki tätä kokonaisuutta, jossa maakuntien kyläseurat saa kaiken haluamansa ja isojen seurojen toimintaa lähinnä rajoitetaan, on kiva kutsua kompromissiksi. Kompromississa oikeasti yleensä molemmat eikä vaan toinen saa jotain.

Tähän naiiviin unelmaan kuuluu myös se argumentti, että eihän toi farmiseurojen kielto ylimmiltä sarjatasoilta mitään haittaa, kun jatkossa vaan Veikkausliigan isot seurat lainailee nuoret pelaajansa jonnekin Kokkolaan tai Mikkeliin omaan akatemiaan lähettämisen sijasta, ja kaikki jatkuu kuten ennallaan. Luonnollisesti sillä ei ole mitään väliä, että sillä Veikkausliiga-emoseuralla ja farmijoukkueella saattaa olla esimerkiksi sitä pelaajakasvatusputkea tukeva samanlainen pallonhallintaan tai agressiiviseen prässäämiseen perustuva pelifilosofia, yhteiset taustaresurssit (fysiikkavalmennus, lääkintä, fasiliteetit) ja jollain bussittavalla kyläseuralla ei mitään näistä.

Todennäköisesti toi farmiseurojen kieltäminen ylemmiltä tasoilta ei johtaisi muuhun kuin siihen, että ne seurat jotka on saaneet omaa akatemiaputkeaan jokseenkin houkuttelevammaksi menettää taas jatkossa enemmän pelaajiaan jonnekin Leccen, Hoffenheimin ja Nordsjællandin akatemioihin, kun Suomessa akateamiaputkella ei ole tarjota pelejä kuin jossain neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla tai sitten lainasopparia ykkösliigassa/ykkösessä yli sadan kilsan päässä. Helsingin seudulla tietty haitta on tässäkin pienempi. Klubi, Gnistan ja nousua takaisin parrasvaloihin tekevä Honka ryhtyvät vaan lainaamaan nuoria lupaavimpiaan pelaajia puolen kauden ja yhden kauden lainoilla jollekin KäPalle, PK-35:lle jne, ja koska nämä seurat ei olisi statukseltaan edes farmiseuroja, niin nehän voivat sitten nousta hisseilemään sinne unelmien 16 joukkueen liigaan. Sitten maalaisia taas vituttaa uudesta syystä.

Suomalainen jalkapalloväki on kyllä sillai hupaisaa, että samaan aikaan itketään toisaalta sitä, kun pelaajamateriaali on liian heikkoa eikä sitä saada myytyä riittävän kovaan hintaan ulkomaille ja niitä vähiäkin lupauksia karkaa jo teineinä ulkomaiden akatemioihin. Sitten, kun muutama seura saa vähitellen akatemiaputkeaan kuntoon, seurauksena ne akatemiajengit nousee ylempiin sarjoihin, ja jokunen suomalaisittain ihan mukavan hintainen myyntikin on jo nähty, niin johan alkaa kateellinen kitinä siitä, että pitäisi saada nuo akatemia jengit helvettiin tai edes mahdollisimman alas, kun eihän niistä nyt yhtään mitään hyötyä suomifutikselle tietenkään missään nimessä ole… Sarjatkin on vielä niin pieniä, ettei pienet kyläseurat mahdu enää mukaan, mitä nyt tälläkin kaudella siellä joku Maarianhamina ja Pietarsaari pelailee.

Tässäkin asiassa kääntäisin katseet länteen missä sinun mielestä siis kanssa harrastetaan tätä "siltarumpupolitiikkaa", niin Norjassa kuin Ruotsissa. Ensimmäisessä ressujengit eivät voi nousta 3.tasoa korkeammalle ja toisessa ne on laitettu tylysti omaan sarjaansa. Silti kummatkin pesee Suomen pelaajakasvatuksessa ihan 100-0.

Aloitusviestiin olisi hyvin voinut kerätä foorumilla usein esitetyt argumentit molempiin suuntiin. Asia on kuitenkin moniulotteinen ja kaikilla vaihtoehdoilla on hyvät ja huonot puolensa. Yksi merkittävä pointti on, että suomifutis ei ehkä kaipaa lisää sarjajärjestelmän muutoksia. Ei ihme, että asiat jäävät tuulareille epäselviksi kun joka vuosi säädetään hommat uusiksi.

Tämän takia siitä selkeästä Veikkausliiga 14 + Ykkönen 14 +  Kakkonen 3 x 14 systeemistä missä pelattiin kaksinkertaiset sarjat ei olisi koskaan pitänyt luopua. Mutta koska tyhminä mentiin sitä muuttamaan ja sen jälkeen ollaan oltu hakuteillä, niin paras olisi tosiaan siirtyä niihin 16 joukkueen sarjoihin ja sen jälkeen muiluttaa joka ikinen joka haluaa sen jälkeen sarjajärjestelmiä muuttaa.

[Rikkiviisas]

Tässäkin asiassa kääntäisin katseet länteen missä sinun mielestä siis kanssa harrastetaan tätä "siltarumpupolitiikkaa", niin Norjassa kuin Ruotsissa. Ensimmäisessä ressujengit eivät voi nousta 3.tasoa korkeammalle ja toisessa ne on laitettu tylysti omaan sarjaansa. Silti kummatkin pesee Suomen pelaajaksvatuksessa ihan 100-0.

Niin, muissa Pohjoismaissa pelaaja voi pelata liigatasolla jo 16-vuotiaana ja kun katsoo suomalaisia poikkeustapauksia, niin sama pätee täälläkin.
Vielä kun Veikkausliiga on noita heikkotasoisempi, ei voi pitää valtavana ongelmana, jos akatemiat eivät saisi pelata kahdella ylimmällä sarjatasolla. Parhaat kuitenkin pelaa jo tuossa vaiheessa ihan edustusjoukkueessa, ainakin farmissa, ja kakkosjoukkueen pelaajat ovat niitä hitaammin kypsyviä. Näin ainakin muissa Pohjoismaissa, mutta Suomi varmaan taas erikoistapaus.

[Abu_Dumbo]

Hyviä hajatelmia

Tässä oli erinomainen koonti niille jotka ulisee että ei täällä voi pelata kuin 10 joukkuetta Liigaa kun kaikki on paskaa muualla. Nämä "edistyksen äänitorvet" ovat juuttuneet jonnekin 90-luvulle ja ajattelevat että olosuhteet edelleen samaa tasoa, eikä mitään kehitystä ole tapahtunut.

Akatemiajoukkueiden osallistumiseen voidaan ottaa sitten kantaa kun niitä rupeaa olemaan tarpeeksi omaan sarjaansa, eli kunhan 16 joukkueen pääsarjaa on pelattu tarpeeksi, että kehitystä organisaatioissa on tapahtunut. Mikään ei tapahdu yhdessä yössä, arvon edistyksellisyyden äänitorvet.

[ExtraJack]

Stadion olosuhteita voi kehittää ja liigapaikka tuo painetta päättäjille rakentaa vaadittavat olosuhteet. Nurmikentät on pitkän kauden kannalta se suurin ongelma. Ne ei vaan ole keväällä kunnossa ja sellaisia rahoja ei ole, että ne ikinä olisi keväällä kunnossa. Niistä pitäisi siis päästä eroon. Pitäisi laittaa samat vaatimukset kuin tekonurmillekkin, että pitää olla viimeisen päälle kunnossa tai ei saa pelata. Sillä saisi Lahteen, Jyväskylään ja Poriin vähän painetta.