16 joukkueen kaksinkertainen sarja

[Limppu6]

Eli nuoret pelaajat pääsevät ulkomaille Kakkosessa pelaavasta kakkosjoukkueesta, Kakkonen on siis oikein hyvä taso liigajoukkueiden junnuille. Hyvä, nyt sitten kakkosjoukkueet Kakkoseen ja ne 16+14 sarjat sen yläpuolelle.

Se on hyvä 15-16 vuotiaille, mutta sitä vanhemmille ja Veikkausliigaan haluaville se on huono. Liian iso harppaus Veikkausliigaan. Paras olisi SJK:n malli missä on useampi reservijoukkue eri sarjatasoilla.

[Limppu6]

Oletko ikinä miettinyt, että miksi kaikki muut kykenevät laittamaan useamman lainauksen yhteen viestiin siinä missä sinä tupla/triplapostailet päivittäin?

Aina välillä, mutta en kovin usein.

[Antoine Roquentin]

Akatemiajoukkueet ovat välttämätön paha, jotka on vain hyväksyttävä osaksi suomalaista jalkapallopyramidia ja toiseksi korkein sarjataso on näille sopiva tasokatto. Jotta tasokattoa voitaisiin laskea, niin pienempien seurojen on nostettava omaa tasoaan ja olla parempia. 16 joukkueen liiga itsessään olisi jo isku ressuja vastaan, kun maan 13. parhaan joukkueen sijaan niiden maksimi olisi jatkossa olla maan 17. paras joukkue. Jos pieni seura ei kykene voittamaan isomman seuran B-joukkuetta, niin sitten pienemmän seuran kannattaa kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, että pärjäävät seuraavalla kaudella paremmin, ei tuo resurssiero niin valtava kuitenkaan ole. Katsotaan sitten uudestaan, kun Helsinki Red Bulls dominoi liigassa ja Tsämppärissä ja junnut vetävät Ykkösliigassa invincibles-kauden.

Tähän osittain sama. Akatemiajoukkueissa kehitetään kuitenkin suomifutista keskimäärin enemmän kuin ulkkareilla rimpuilevissa kylissä eli hyväksytään demografisen kehityksen tulos tai tehkää sitten asiat paremmin. Ykkösliigassa (tämä nimi nyt äkkiä vittuun, kuninkaallinen Ykkönen takaisin) voisi olla vähemmän joukkueita (10-12 hyvä) ja sen jälkeen alueellinen Kakkonen. Eli välitaso pois.

[pilkku seiska]

Akatemiat ehkä kehittävät joitakin yksilöitä, mutta kokonaisuudessa ne rapauttavat suomi-futiksen muutenkin alhaista lajikulttuuria. Se mihin meillä pitäisi panostaa on seurakulttuurin kehittäminen ja tukeminen. Tehdä sellaisia ratkaisuja myös rakennetasolla, jotka mahdollistavat ja voimistavat identifikaatiota omaan paikalliseen seuraan. Tässä on suuri ero jo muihin Pohjoismaihin, Keski-Euroopasta nyt puhumattakaan.

Ja kyllä niitä huippupelaajia sieltä tulee pienemmistäkin seuroista, jos on tullakseen. Näen suurena vaarana nuo liigaseurojen akatemiahautomot. Nyt jo kaksi paikkaa kymmenestä menee niille ykkösliigassa. Kahdelta muulta itsenäiseltä seuralta se on pois ja näkymät monella potentiaalisella futispaikkakunnalla entisestään synkkenevät, jos niitä kakkosjengejä vielä tulee lisää. Jos prospekti heikkenee pelata vähän korkeammalla viedään pois, niin miksi paikalliset innostuisivat lajista? Muutamalle suomalaiselle suurseuralle HJK, SJK/A, KuPS, Ilves tuollainen oma kakkosjoukkue mahdollismman korkealla tasolla on tietenkin unelmatilanne. Sinne voi haalia varastoon lupaavia nuoria ja varmistaa näin oma paikka "huipulla".  Samalla koko maan kattava kiinnostus rapautuu ja urheilullisuus kärsii, resurssit jakautuvat yhä epätasaisemmin. Se on synkkä ennuste kulttuurin kehittymiselle.

Hieno puheenvuoro.

Potentiaalin haaskaamisen voi todentaa jo siitä, että Kurvin Vauhti nelosdivarissa keräsi 700 katsojaa edelliseen peliinsä, kun taas SJK Akatemia ja Klubi 04 eivät ikimaailmassa saisi houkuteltua tuollaista katsojamäärää peleihinsä - siis jos lasketaan todelliset paikallaolijat, eikä haamukatsojia.

Suomifutiksen kannalta kehityskelpoisinta olisi asettaa farmien ja akatemioiden nousukatto Kakkosen ja Ykkösen välille, jotta ne eivät jatkossa olisi tukahduttamassa hienojen seuratarinoiden versoja.

Myös suuret Veikkausliiga-seurat itse hyötyisivät pitkällä tähtäimellä siitä, että Ykkösliigassa ja Ykkösessä olisi paljon viriilejä seuroja, jotka tavoittelisivat pääsyä aina ylimmälle tasolle saakka: fanikulttuuri voimistuisi ja Suomifutiksen kokonaiskatsojamäärä nousisi.

Mahdollisimman suuri yleisö varmasti edesauttaisi silloin, kun neuvotellaan yhä rahakkaammista tv-sopimuksista. Nykyinen asioiden tila, jossa elinvoimaisten seurojen piiri vain pienenee, voi johtaa Suomifutiksesta kiinnostuneiden ihmisten määrän vähenemiseen - siitä ei ole hyötyä, jos aikomuksena on kasvattaa yhteistä rahapottia.

Jokainen voi esimerkiksi kuvitella, kuinka kiinnostava tuote Ykkösliiga olisi, jos puolet - tai yli - joukkueista olisi näitä farmeja ja akatemioita. Yleisöä ei näkyisi tv-kuvissa, eikä otteluissa olisi tunnelmaa. Kukaan ei viitsisi katsoa näitä pelejä maksutelevisiostaan. Jossain vaiheessa tv-sopimuksesta maksava taho varmasti toteaisi, ettei vaivaudu näyttämään tällaista roskaa. Suurimpia kärsijöitä olisivat ne oikeat seurat, jotka kituuttelevat tuossa akatemioiden autioittamassa maassa.

[Antoine Roquentin]

Hieno puheenvuoro.

Potentiaalin haaskaamisen voi todentaa jo siitä, että Kurvin Vauhti nelosdivarissa keräsi 700 katsojaa edelliseen peliinsä, kun taas SJK Akatemia ja Klubi 04 eivät ikimaailmassa saisi houkuteltua tuollaista katsojamäärää peleihinsä - siis jos lasketaan todelliset paikallaolijat, eikä haamukatsojia.

Suomifutiksen kannalta kehityskelpoisinta olisi asettaa farmien ja akatemioiden nousukatto Kakkosen ja Ykkösen välille, jotta ne eivät jatkossa olisi tukahduttamassa hienojen seuratarinoiden versoja.

Myös suuret Veikkausliiga-seurat itse hyötyisivät pitkällä tähtäimellä siitä, että Ykkösliigassa ja Ykkösessä olisi paljon viriilejä seuroja, jotka tavoittelisivat pääsyä aina ylimmälle tasolle saakka: fanikulttuuri voimistuisi ja Suomifutiksen kokonaiskatsojamäärä nousisi.

Mahdollisimman suuri yleisö varmasti edesauttaisi silloin, kun neuvotellaan yhä rahakkaammista tv-sopimuksista. Nykyinen asioiden tila, jossa elinvoimaisten seurojen piiri vain pienenee, voi johtaa Suomifutiksesta kiinnostuneiden ihmisten määrän vähenemiseen - siitä ei ole hyötyä, jos aikomuksena on kasvattaa yhteistä rahapottia.

Jokainen voi esimerkiksi kuvitella, kuinka kiinnostava tuote Ykkösliiga olisi, jos puolet - tai yli - joukkueista olisi näitä farmeja ja akatemioita. Yleisöä ei näkyisi tv-kuvissa, eikä otteluissa olisi tunnelmaa. Kukaan ei viitsisi katsoa näitä pelejä maksutelevisiostaan. Jossain vaiheessa tv-sopimuksesta maksava taho varmasti toteaisi, ettei vaivaudu näyttämään tällaista roskaa. Suurimpia kärsijöitä olisivat ne oikeat seurat, jotka kituuttelevat tuossa akatemioiden autioittamassa maassa.

Eli urheilullinen tulos ja pelaajakehitys roskiin ja nostetaan Kurvin Vauhti villillä kortilla Ykköseen? 

[TPS100]

Monessa Keski-Euroopan maassa on vähän sama malli kuin Suomessa, että kakkostasolla on monia reservijoukkueita.

Saksassa käydään aivan samaa keskustelua ja vastaava jakolinja löytyy käytetyistä perusteista, kuin täällä futisfoorumilla. Sielläkin nämä kakkosjoukkueet ovat suurseurojen kannattamia, kun taas monet traditionaaliset pienemmät seurat vastustavat niitä samoista syistä, kuin monet meistä meillä: eivät kiinnosta yleisöä, eivät tuo vieraskannattajia, vääristävät kilpailua. Saksan jalkapallokulttuuri on todella syvä, laajimpia maailmassa. Yleisöä riittää ja identifikaatio omaan seuraan on todella vahva. Tämä kakkosjoukkuedilemma, ei sillä tavalla syö paikallista kulttuuria, vaikka joukkue putoaisi nelosdivarin tasolle. Meillä suurin ongelma on juuri jalkapallokulttuurin vähäinen taso. Pitäisi tehdä sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, jotka tukevat kaikkia seuroja, ei vain muutamaa suurseuraa. Se että HJK, KuPS tai llves vuorovuosina pääsevät pelaamaan konferenssiliigassa FC Bulgogradia vastaan, ei juuri kehitä Suomen jalkapallokulttuuria pitkällä aikavälillä.

[Triangelikostaja]

Isoin ongelma "akatemioissa" on kyllä tuo ikäjakauma, eli jotain 21-22 v äijiä höntsää siellä. Nykyisellään eivät tietysti pystyisi pärjäämään edes kolmannella sarjaportaalla jos olisi esim. niin, että pelaajat koostuisivat oikeasti 16-19 vuotiaista.

SJK II kolme parasta maalintekijää ja jotka myös tehneet ylivoimaisen osan maaleista, niin 20, 20, ja 21 v.

[Billy the Badger]

Monessa Keski-Euroopan maassa on vähän sama malli kuin Suomessa, että kakkostasolla on monia reservijoukkueita.

Olen miettinyt, että onko tuossa akatemiaöyhötyksessäkin edes pienissä osin taustalla mieshuorakulttuuri sumusaarille suuntautuen ja irrallisuus valtavirran eurooppalaisesta jalkapallokulttuurista.

[pilkku seiska]

Eli urheilullinen tulos ja pelaajakehitys roskiin ja nostetaan Kurvin Vauhti villillä kortilla Ykköseen?  

Vedit nyt asian irti kontekstista. Kurvin Vauhti oli vain esimerkki seurasta, jolla voi olla potentiaalia kasvaa isoksi. Tarina voisi olla samanlainen kuin esimerkiksi Gnistanilla. Totta kai heidänkin pitää luoviutua omine apuineen ylös, jos sitä mielivät. Kuitenkin olisi toivottavaa, että Kakkosesta ylöspäin he eivät enää joutuisi kohdata akatemiajoukkueita. Ehkä he jopa onnistuvat löytämään itselleen mesenaatin ja ehkä jopa pystyisivät haalimaan niitä pelaajia joukkueeseensa, jotka nyt päätyvät Klubi 04:seen.

Se että HJK, KuPS tai llves vuorovuosina pääsevät pelaamaan konferenssiliigassa FC Bulgogradia vastaan, ei juuri kehitä Suomen jalkapallokulttuuria pitkällä aikavälillä.

Nimenomaan. En ihmettelisi, jos vaikka jossain tulevassa KuPS:n konffaliigaottelussa olisi vähemmän katsojia paikan päällä kuin tuossa mainitsemassani Kurvin Vauhdin ottelussa. Totta kai KuPS mahdollisesti tienaa tuostakin esimerkillisestä europelistä suuret rahat, mutta Suomifutiksen kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta olisi kestävintä kehittää yhteistä jalkapallotuotetta yleisön kiinnostavuuden pohjilta.

UEFA voi milloin vain mullistaa sarjajärjestelmänsä, jolloin suurten suomalaisseurojen rahahanat voivat ehtyä - silloin olisi tärkeää, että uutta kasvua voitaisiin hakea vahvasta kotimaisesta futisskenestä, jonka yleisö toimisi selkänojana vaikeina aikoina. Sitä selkänojaa ei ole, jos pienten seurojen toimintaedellytykset on jo aiemmin tuhottu lyhytnäköisellä ja rahanahneella politikoinnilla.

[Ameobi]

Olen miettinyt, että onko tuossa akatemiaöyhötyksessäkin edes pienissä osin taustalla mieshuorakulttuuri sumusaarille suuntautuen ja irrallisuus valtavirran eurooppalaisesta jalkapallokulttuurista.

Tämäkin on monessa topicissa mainittu, mutta jos Ykkösliigassa olisi enemmän joukkueita, niin ne parit akatemiat sulautuisivat ihan eri tavalla joukkoon eikä asiasta nousisi niin kova poru.

[straiter]

Saksassa on muistaakseni määritelty katto sille, montako U23-joukkuetta saa vetää Drittessä, lisäksi edustuksen puolelta voi kesken kauden lähettää alaspäin peliaikaa hakemaan vain tyyliin junnupelaajia, ei täysi-ikäisiä.

[Alty]

Olen miettinyt, että onko tuossa akatemiaöyhötyksessäkin edes pienissä osin taustalla mieshuorakulttuuri sumusaarille suuntautuen ja irrallisuus valtavirran eurooppalaisesta jalkapallokulttuurista.

Noin se ehkä on. En täysin tajua miksi tuo on juuri Suomessa niin älytön ongelma. Toki en minäkään halua, että reservijoukkueita on enempää kuin ehkä kolme kakkostasolla, mutta nykytilannetta en näe kauhean suurena ongelmana.

[Maakuntasatraappi]

Noin se ehkä on. En täysin tajua miksi tuo on juuri Suomessa niin älytön ongelma. Toki en minäkään halua, että reservijoukkueita on enempää kuin ehkä kolme kakkostasolla, mutta nykytilannetta en näe kauhean suurena ongelmana.

Jos kymmenen joukkueen sarjassa (kuten nykyinen "Ykkösliiga") ressujoukkueita on kolme, niin muilla joukkueilla tasan kolmasosa otteluista pelataan näitä vastaan. Siis joukkueita, joilla ei ole sarjassa tuloksellista panosta (pl. säilyminen) ja joiden kulloinenkin kokoonpano on riippuvainen seuran varsinaisen edustusjoukkueen tarpeista ja joiden koko toiminnan idea pelitavasta lähtien on palvelella ensisijaisesti muuta kuin ko. joukkuetta.

Kyllä tuollainen tilanne omasta mielestäni on iso muutos aikaan, jolloin kakkostaso oli sataprosenttisen urheilullinen ja kilpailullinen sarja siinä mielessä, että kaikkien siinä pelaavien joukkueiden oletusarvoisesti ehdoton ykkösprioriteetti olisi kerätä sarjassa mahdollisimman paljon pisteitä ja saada jokaiseen otteluun mahdollisimman vahva kokoonpano.

[Pelle-Wermanni]

Jos kymmenen joukkueen sarjassa (kuten nykyinen "Ykkösliiga") ressujoukkueita on kolme, niin muilla joukkueilla tasan kolmasosa otteluista pelataan näitä vastaan.

Ens vuonna ehkä toteutumassa, kun SJK:n ja HJK:n lisäksi ehkä myös AC Oulun ressut pelaavat ykkösliigaa

Jos olis 16 joukkueen liiga ja ykkönen, kakkostasolla olis tämän hetken joukkuejärjestyksellä myös KuPS. Lisäksi Inter, Ilves ja VPS olis aika lähellä.

Normikaudella varmaan olis noin 4-5 ressujoukkuetta kakkostasolla, eli suhteessa sama kuin OLS:n noustessa ensi kauden ykkösliigassa.

[Kardooni]

En täysin tajua miksi tuo on juuri Suomessa niin älytön ongelma. Toki en minäkään halua, että reservijoukkueita on enempää kuin ehkä kolme kakkostasolla, mutta nykytilannetta en näe kauhean suurena ongelmana.

Koska ne vääristävät kilpailua, heikentävät oikeiden seurojen mahdollisuuksia ja vähentävät kiinnostusta. Asia erikseen sitten onkin, että seurataanko Ykkösliigaa, Kakkosesta puhumattakaan, edes hirveän paljon ja onko oikeasti paljonkin väliä sillä, että onko aidon seuran peliä katsomassa 450 henkeä vai akatemiajoukkueen peliä katsomassa 200 henkeä. Suhteellisesti ero on tietysti valtava, mutta absoluuttiset luvut ovat molemmat säälittäviä eivätkä luo uskoa tuotteeseen ja kulttuuriin.

Saksassa on muistaakseni määritelty katto sille, montako U23-joukkuetta saa vetää Drittessä, lisäksi edustuksen puolelta voi kesken kauden lähettää alaspäin peliaikaa hakemaan vain tyyliin junnupelaajia, ei täysi-ikäisiä.

Ei pidä aivan täysin paikkaansa. Jotain sääntöjä siellä on, ettei Dortmund voi nyt laittaa esimerkiksi Guirassya junnuihinsa joka pelissä, mutta kyllä Saksassa pyörii välillä ihan 25-30-vuotiaitakin edustuksen pelaajia hakemassa tuntumaa tai kuntoutumassa, niin kuin esimerkiksi Mainzin Maloney huhtikuussa ja Herthan kakkosveska Gersbeck tekivät viime viikolla. Lisäksi jotkut 20-23-vuotiaat edustuksen penkillä olevat Nelson Weiperin kaltaiset pelajat poikkeavat silloin tällöin reservien parissa, mikä ei myös ole hirveän reilua vaikka ikänsä puolesta U23-pelaajia ovatkin. Vähän sama juttu kuin Otto Tiitinen tällä hetkellä: ikänsä puolesta voisi olla Ilveksen kakkosjoukkueessa, mutta tason ja reiluuden kannalta ei ole mitään asiaa sinne.

Joku kommentoi aikaisemmin, että jotkut pelaajat hyötyvät akatemiajengeistä. Tätä on hankala analysoida. Varmasti noista on jotain hyötyä, ja yhdestä näkökulmasta katsottuna Suomen viimeisimmästä U21-maajoukkueen avauksesta suurin osa on pelannut noissa reservijengeissä. Toisaalta on päivänselvää, että ei akatemiapelaajista läheskään jokainen pääse kovan tason ammattilaiseksi. Monet näistä heikommista pelaajista kuitenkin päätyvät vahvistamaan juuri alempien sarjojen joukkueita, eli heilläkin on tärkeä rooli jalkapallohierarkiassa. Voisi sanoa, että riittävillä taidoilla he pääsisivät pelaamaan myös ilman akatemiaseuroja, mutta onko esimerkiksi JäPSillä tai KäPalla tai HPS:llä läheskään samanlaisia resursseja ja olosuhteita pyörittää noin isoa ja oletettavasti ihan kovatasoista junnumyllyä? En usko.

Henkilökohtaisesti näen akatemiajoukkueet suhteellisen korkeissa sarjoissa enemmän huonona asiana etenkin urheilullisesta näkökulmasta, mutta niiden poistaminen toisi varmasti muita ongelmia tilalle Suomen kaltaisessa maassa. Joitain sivuja sitten joku toikin jo esiin lainalegioonien mahdollisuuden, ja nuo eivät ainakaan kehittäisi kulttuuria.

[Alty]

Koska ne vääristävät kilpailua, heikentävät oikeiden seurojen mahdollisuuksia ja vähentävät kiinnostusta. Asia erikseen sitten onkin, että seurataanko Ykkösliigaa, Kakkosesta puhumattakaan, edes hirveän paljon ja onko oikeasti paljonkin väliä sillä, että onko aidon seuran peliä katsomassa 450 henkeä vai akatemiajoukkueen peliä katsomassa 200 henkeä. Suhteellisesti ero on tietysti valtava, mutta absoluuttiset luvut ovat molemmat säälittäviä eivätkä luo uskoa tuotteeseen ja kulttuuriin.

Tarkoitin sitä, että onko tuo juuri Suomessa pahempi ongelma kuin vaikka Itävallassa tai Belgiassa.

[Kardooni]

Tarkoitin sitä, että onko tuo juuri Suomessa pahempi ongelma kuin vaikka Itävallassa tai Belgiassa.

Riippuu jälleen näkökulmasta. Osittain ei, koska suomalainen jalkapallo ja sen kulttuuri ovat paljon heikommalla tasolla kuin noissa maissa, eikä suurin osa esimerkiksi Ykkösen jengeistä toisi mitään tuhannen katsojan yleisöpiikkiä. Osittain ongelmaa voisi kuitenkin pitää pahempana juuri tuon heikon kulttuurin vuoksi. Kun sarja on jo valmiiksi heikolla tolalla, niin akatemiajoukkueet eivät missään nimessä lisää mielenkiintoa tai paranna asiaa.

[Kratos]

Saksassa on muistaakseni määritelty katto sille, montako U23-joukkuetta saa vetää Drittessä

Eli nousta ei voi, jos ei ole U23-joukkuetta tippumassa? Aikamoinen himmeli.

[TPS100]

Riippuu jälleen näkökulmasta. Osittain ei, koska suomalainen jalkapallo ja sen kulttuuri ovat paljon heikommalla tasolla kuin noissa maissa, eikä suurin osa esimerkiksi Ykkösen jengeistä toisi mitään tuhannen katsojan yleisöpiikkiä. Osittain ongelmaa voisi kuitenkin pitää pahempana juuri tuon heikon kulttuurin vuoksi. Kun sarja on jo valmiiksi heikolla tolalla, niin akatemiajoukkueet eivät missään nimessä lisää mielenkiintoa tai paranna asiaa.

Hyvin tiivistit, noin sen itsekin näen ja uskon jälkimmäiseen teesiin. Nyt on käymässä niin, että monet entiset jalkapallopaikkakunnat ovat hiipumassa. Toki on muitakin syitä, kuten kiristyvä talous, syntyvyyden lasku ja paikkakunnan vetovoiman hiipuminen. Jos kuitenkin tyyliin Mikkelin, Kokkolan, Kouvolan alueen, Porin paikallisilla jengeillä on entistä huonommat mahdollisuudet nousta sarjaportailla, niin eihän siellä lajin harrastajia tule enää samassa määrin. Siirtyvät muihin lajeihin, ei synny kiinnostusta jalkapalloon ylipäätään. Tämä mahdollinen kehityskulku ei tietenkään Suomen suurimpia seuroja ja Palloliiton valtapositioissa olevia kiinnosta yhtään, joten tuskin mitään muutoksia parempaan tulee. Niille sopisi varmaan hyvinkin, että pelaavat keskenään suljetussa sarjassa ja jakavat rahat keskenään.

[Jair Bolsoaarnio]

Mainitsen nyt tasapuolisuuden vuoksi, että vaikkapa HJK:n tai SJK:n akatemiat voivat antaa sellaisen kehittymisympäristön junnuille johon ei ykkösliigan pikkuseuroilla olisi välttämättä rahkeita tai taloudellisia muskeleita. Siis kokonaisvaltaisen valmennuksen, ammattimaisuuden, fyysisen ja henkisen terveyden, kilpailullisen ja tavoitteellisuuden ympäristön. On täysin mahdollista että 18-vuotias pelaaja kehittyy akatemiassa enemmäin kuin saman sarjatason 75-vuotiaassa perinneseurassa.

En myöskään osta alkuunkaan sitä väitettä, että joku porilaisvesseli lopettaa jalkapallon tai ei aloita sitä ollenkaan mikäli Jazz tai Musan Salama ei pelaa tarpeeksi korkealla sarjatasolla eikä vesseli pääse livenä näkemään jonkun paikallisen Sakke Saarisen rappaamista räät poskella. Se kipinä syntyy vanhempien, sisarusten, kavereiden tai maailmanluokan tähtien myötä, ja kipinä säilyy jos kentällä ja sen liepeillä on kivaa. Mitä klippejä näkee puhelimen ruudulta on paljon motivaatiotaherättävää kuin jonkun räkäposkisen paikallisen pelaajan edesottamukset räntäsateessa.

Jos sanotaan nyt 16-vuotias pelaaja paikkakunnalta X huomaa hänellä olevan rahkeita veikkausliigaan tai jopa paljon pidemmälle, en myöskään näe millään tavalla että on pelaajalle motivaationtappaja jos paikkakunnan Palloseura pelaa vain ykköstä, kun akatemiajoukkueet kuulemma veivät vääryydellä ja viekkaudella (olemalla parempia), Palloseuralle "kuuluvan" paikan ykkösliigassa. Varsinkin jos pelaaja on pelannut koko junioriaikana verivihollinen Palloveikoissa. Tavoitteet ovat pelaajalla joka tapauksessa paljon, paljon korkeammalla, ja jos vaikkapa KuPS tulee kisuttelemaan että meillä olisi ehkä sulle kehityspolku tarjolla, tietenkin paikallinen seura jää nuolemaan näppejään. Vaikkei KuPS tarjoaisi sopimusta, muutto sadan kilometrin päähän lähimpään ykkösliigaseuraan ei ole kynnys eikä mikään. Parin vuoden päästä hän voi muuttaa kolmentuhannen kilometrin päähän Lissaboniin kehityksen perässä.

Tuntuu että jotkut romantikot perustelevat väitteitään joko asiantiloilla jotka eivät ole kenties koskaan olleet Suomessa todellisuutta, ja jos ovat, niin eivät viimeiseen 50 vuoteen. Tai maalaavat utopiaa miten asioiden pitäisi ideaalitilanteessa mennä, mutta jotka tämän päivän suomalaisessa jalkapalloskenessä on pelkkää oman mielikuvituksen tuotetta. Kaikki kunnia jalkapalloromantiikalle, mutta jos sarjajärjestelmää rukataan perusteiden pitää olla tosimaailmaa peilaavia. Ja tavoitteiden realistisia, ei miten parhaimmassa tapauksessa voisi käydä sukupolven tai parin päästä.

[TPS100]

Tuntuu että jotkut romantikot perustelevat väitteitään joko asiantiloilla jotka eivät ole kenties koskaan olleet Suomessa todellisuutta, ja jos ovat, niin eivät viimeiseen 50 vuoteen. Tai maalaavat utopiaa miten asioiden pitäisi ideaalitilanteessa mennä, mutta jotka tämän päivän suomalaisessa jalkapalloskenessä on pelkkää oman mielikuvituksen tuotetta. Kaikki kunnia jalkapalloromantiikalle, mutta jos sarjajärjestelmää rukataan perusteiden pitää olla tosimaailmaa peilaavia. Ja tavoitteiden realistisia, ei miten parhaimmassa tapauksessa voisi käydä sukupolven tai parin päästä.

Myönnän olevani tältä osin romantikko ja uskon vain alhaalta ylöspäin nousevaan lajikulttuuriin. Siihen näkemykseen ei pysty sisällyttämään näitä kakkosjoukkueita, kaksinkertaista mestaruussarjaa, nykyistä ykkösliigaa, resurssien kasautumista yhä enemmän muutamalle joukkueelle jne. Siihen suuntaan kehitys on mennyt ja on yhä selvemmin menossa. Se on ihan argumenttiesi mukaisesti liigan ja liiton strategiasta, joten marginaalista tässä piipitetään.

[Jair Bolsoaarnio]

Mitä seuroihin tulee, ne ajattelevat omaa parastaan eivätkä hirveästi käytä aikaa mihinkään abstrakteihin "suomifutiksen taso", "synergiaetu", "seuratarinoiden versot" -käsitteisiin. Kai jokainen ymmärtää etteivät seurat ole mitään aitososiaalisia mehiläisiä, vaan miettivät omia menestymismahdollisuuksiaan oli kyseessä sitten seiskadivarin kaveriporukka tai eurolohkovaiheessa pelaava Suomen Suurin ja Kaunein. Vai mietittekö Te vielä pelaavat penkillä istuessanne että miten piirinne kutosdivarin tasoa voitaisiin nostaa? No tietenkin ettei ikinä enää pelattais hiekalla, siis ettei oma joukkue koskaan pelaisi, mitään väliä sillä pelaako joku muu ei ole.

Ymmärrän täysin että vaikkapa ykkösliigan ja ykkösen välillä seilaavat seurat eivät pidä akatemioista. Voivat viedä itselle "kuuluvan" sarjapaikan, akatemia vieraana ei välttämättä houkuta tuulareita ja se näkyy kassassa, akatemiat voivat olla ärsyttävän hyviä houkuttelemaan potentiaalisia pelaajia, akatemian kokoonpanoja voi olla hyvin vaikea skoutata jne. Selvää pässinlihaa. Seurat ajattelevat omaa parastaan, ei mitään "suomifutiksen tasoa".

Mutta täysin samoin ajattelevat akatemioiden emoseurat. Akatemiat kehittävät nuoria pelaajia, kouluttavat junnumembereitä seuran pelitapaan ja identiteettin, toimivat testausalustana ties mihin taktisiin tai pelin ulkopuolisiinkin kokeiluihin, ja jopa kotouttavat vaikkapa afrikkalaisjunnuja suomalaiseen elämänmenoon. Kuka se pelaaja olikaan joka ei SJK:hon tullessa osannut edes kelloa?
Ja mikä motivoi eniten on raha. Jos akatemiaputkesta tulee pelaajia jotka aikanaan vievät emoseuran europelien lohkovaiheeseen, tai yksi putkesta tullut myydään Allsvenskaniin miljoonalla eurolla, käytetty aika ja resurssit on varmaan sen arvoisia. Ja resursseja voi ehkä pistää lisääkin toimintaan, onnistuessa parin vuoden päästä joku myydään kahdella miljoonalla eurolla.

Saa kyläseurat ja niiden kannattajat pitää aika helvetin hyvät myyntipuheet akatemiallisille suurseuroille siitä että "itse asiassa olisi suomifutiksen etu jos olisi enemmän kyläseuroja kahdella korkeimmalla tasolla, syntyisi vankempaa lajikulttuuria ja sen myötä synergiaetuja, väistämättä lajikulttuuri kasvaa kuten myöskin yleisömäärät, lopulta TV-sopimukset ovat arvokkaampia sekä myös kaikkia sarjoja voitaisi laajentaa ja kausarimyynti kasvaisi ja olisi tifoja ja kulttuuria". Siihen riittää suurseuralta yksi kysymys vastaväitteeksi: "no tuoko tämä kaikki miljoona euroa seurani tilille huomenna? Koska Midtjyllandilta tulee nykyisellä systeemillä." Ja koska vastaus on ei, suurseuran etu on akatemioiden pitäminen niin korkealla sarjatasolla kuin mahdollista. Konsulttivinkki: Psst, kyläseuran ei kannata sanoa että nykysysteemillä tasoerot kasvavat kyläseurojen ja suurseurojen välillä, koska se on vähän niinku suurseurojen tavoite. Hekin haluavat kasvaa.

Haluan tällä osoittaa, että myös akatemiat omistavilla seuroilla on omat intressinsä, jotka ovat omasta mielestään täysin yhtä validit kuin pikkuseurojen intressit. Ne eivät vain ole yhtenäiset.

Kun puhutaan sarjamuotoisesta kilpaurheilusta nimeltä jalkapallo, on kyseenalaista edes vaatia seuroilta mitään "Suomifutiksen Visio 2040" -juttuja, kun seurojen tavoitteet ovat aikajanalla seuraava peli -> seuraavat vuodet. Joillakin seuroilla maksimitavoite tulevaisuuden suhteen on selvitä menossa olevasta kaudesta ettei tiputa ja että ensi vuoden maaliskuun juoksevista laskuista selvitään. Visiot on veikkausliigan ja palloliiton heiniä.
Sarjajärjeselmät, akatemiakuviot ja lainasäännöt ovat myös, ja siinä pitää ajatella sekä kyläseurojen että akatemiallisten suurseurojen etua. Kuten nimim. Dirk Kuyt aiemmin mainitsi, kompromissi ei voi olla että kyläseurat saavat kaiken haluamansa, suurseurat eivät mitään. Akatemioiden olemassaololle on loogiset pelaajakehitykselliset perustelut, ja siksi mahdollisen tulevan kompromissin tuloksen on oltavat että kaikki osapuolet saavat jotain ja kaikki pystyvät elämään päätösten kanssa. Se mille taas ei ole perustetta, on että perinteisillä pienillä seuroilla olisi jokin jumalan antama oikeus tiettyyn sarjatasoon koska seuran perustamisvuosi eikä akatemioiden myötä kilpailu saa olla liian kovaa. Varmasti on pieniä seuroja jotka tekevät kaiken niin hyvin kuin pystyvät tällä hetkellä, mutta on myös seuroja jotka nyt tekevät sen mikä näytti riittävän kaksi vuotta sitten.

Lopuksi kun puhutaan sarjajärjestelmästä ja lajikulttuurista, on olennaista kaikkien ymmärtää ettei lajikulttuuria voi ylhäältä käsin luoda, vaan se syntyy aina muoviruohonjuuritasolta oli kyseessä sitten lähiöseuran eilen perustettu kaverusten junnumobi tai Pohjoiskaarre. Olisiko jälkimmäisestä tullut yhtään mitään jos Palloliitto olisi päättänyt että nyt perustetaan Pohjoiskaarre ja alkakaa kannattaa. Perustamisessa liitto päätti että Pohjoiskaarteen toiminta on neuvoa-antavaa eikä sido jäsenjärjestöjä mihinkään, vaan kaikki jäsenjärjestöt voivat käyttää omia tunnuksiaan (paitsi Refugees Welcome -bandiksia), omia miehiään ja omia asiapapereitaan.
Jos kaikki akatemiat lakkautetaan ja kakkos- ja kolmossarjatasolle nousee KyrPS ja Skatuddens Elitidrottaravdelning (SkEidA) ensimmäistä kertaa ikinä, se ei tarkoita syntyy automaattisesti seura- ja kannatuskulttuuria sekä seuraidentiteettiä. Esimerkkeinä muovit Inter Turku ja AC Kajaani. Ensimmäisen ympärille kehittyi kaikkia edellämainittuja, toisen ympärille ei. Hassua muuten että Klubi 04 on edelleen olemassa, AC Kajaani ei. Sarjatasolla on  merkitystä ruohonjuuritoiminnan motivaattorina, se on ymmärrettävääkin, mutta ei mikään taikasana.

Aivan lopuksi haluan sanoa: Usual Suspect KyrPSin pipopäät ovat tulleet jäädäkseen. USK on KyrPS.

[ExtraJack]

Jair Bolseaarniolta tullut pari erittäin hyvää kommenttia ja voin allekirjoittaa ne ihan täysin. Maakuntien isoimmat seurat ovat myös muuttuneet paljon ammattimaisemmiksi. Niihin tulee alueen parhaat juniorit, koska siellä toiminnan laatu on paljon edellä pienemmän kyläseuran vastaavaa toimintaa. Nämä maakunnan suuret ovat myös syöneet elintilan näiltä muilta seuroilta. Nykyään monet näistä ovat vain junioriseuroja, joiden edustuksen toiminta on enemmänkin jonkun kaveriporukan pyörittämää toimintaa.

Pääkaupunkiseudulla ei välttämättä edes olisi, niin kova tarve akatemioille, vaan sielä voitaisiin pelaajia lainata juuri esimerkiksi Käpaan. Käpa on nytkin melkein kuin akatemia, mutta ilman emoseuraa. Suomi on vaan sen verran iso maa, että muualla Suomessa tilanne on aivan erilainen. Ilman akatemioita pelaajilla ei ole tarpeeksi laadukasta seuraa, missä voisi kehittyä.

Maakunnissa taas ei voi olla montaa isoa seuraa, koska ne syövät toistensa mahdollisuuksia nousta ja kehittyä. Siksi monessa maakunnassa onkin yksi isompi seura ja muut ovat sitten enemmän tai vähemmän näiden alaisia. Näiden  pienempien seurojen on taas ihan mahdotonta enää nykypäivän tilanteessa rakentaa mitään kilpailijaa alueen isointa seuraa vastaan ilman, että jostain ilmestyisi joku mesenaatti lyömään suurta määrää rahaa toimintaan.

Kuopiossa kaikki on KuPS:n alla, Seinäjoella taas SJK:n, Oulussa Ac Oulu on käytännössä alistanut kaikki kilpailijansa. Lapissa taas on RoPS ja Jyväskylässä JJK. Vaasa ja Kokkola on omalla tavallaan poikkeuksia, mutta sielä se taitaa johtua toisesta kotimaisesta kielestä. Eikä sielläkään nämä seurat halua olla isomman seuran farmeja, joten pelaajien lainaaminen ei ole välttämättä niin helppoa kuin jossain kuvitellaan.

Käytännössä vain Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa voi samalla alueella monta seuraa pärjätä samaan aikaan.

[Alty]

Mitä seuroihin tulee, ne ajattelevat omaa parastaan eivätkä hirveästi käytä aikaa mihinkään abstrakteihin "suomifutiksen taso", "synergiaetu", "seuratarinoiden versot" -käsitteisiin. Kai jokainen ymmärtää etteivät seurat ole mitään aitososiaalisia mehiläisiä, vaan miettivät omia menestymismahdollisuuksiaan oli kyseessä sitten seiskadivarin kaveriporukka tai eurolohkovaiheessa pelaava Suomen Suurin ja Kaunein. Vai mietittekö Te vielä pelaavat penkillä istuessanne että miten piirinne kutosdivarin tasoa voitaisiin nostaa? No tietenkin ettei ikinä enää pelattais hiekalla, siis ettei oma joukkue koskaan pelaisi, mitään väliä sillä pelaako joku muu ei ole.

Ymmärrän täysin että vaikkapa ykkösliigan ja ykkösen välillä seilaavat seurat eivät pidä akatemioista. Voivat viedä itselle "kuuluvan" sarjapaikan, akatemia vieraana ei välttämättä houkuta tuulareita ja se näkyy kassassa, akatemiat voivat olla ärsyttävän hyviä houkuttelemaan potentiaalisia pelaajia, akatemian kokoonpanoja voi olla hyvin vaikea skoutata jne. Selvää pässinlihaa. Seurat ajattelevat omaa parastaan, ei mitään "suomifutiksen tasoa".

Mutta täysin samoin ajattelevat akatemioiden emoseurat. Akatemiat kehittävät nuoria pelaajia, kouluttavat junnumembereitä seuran pelitapaan ja identiteettin, toimivat testausalustana ties mihin taktisiin tai pelin ulkopuolisiinkin kokeiluihin, ja jopa kotouttavat vaikkapa afrikkalaisjunnuja suomalaiseen elämänmenoon. Kuka se pelaaja olikaan joka ei SJK:hon tullessa osannut edes kelloa?
Ja mikä motivoi eniten on raha. Jos akatemiaputkesta tulee pelaajia jotka aikanaan vievät emoseuran europelien lohkovaiheeseen, tai yksi putkesta tullut myydään Allsvenskaniin miljoonalla eurolla, käytetty aika ja resurssit on varmaan sen arvoisia. Ja resursseja voi ehkä pistää lisääkin toimintaan, onnistuessa parin vuoden päästä joku myydään kahdella miljoonalla eurolla.

Saa kyläseurat ja niiden kannattajat pitää aika helvetin hyvät myyntipuheet akatemiallisille suurseuroille siitä että "itse asiassa olisi suomifutiksen etu jos olisi enemmän kyläseuroja kahdella korkeimmalla tasolla, syntyisi vankempaa lajikulttuuria ja sen myötä synergiaetuja, väistämättä lajikulttuuri kasvaa kuten myöskin yleisömäärät, lopulta TV-sopimukset ovat arvokkaampia sekä myös kaikkia sarjoja voitaisi laajentaa ja kausarimyynti kasvaisi ja olisi tifoja ja kulttuuria". Siihen riittää suurseuralta yksi kysymys vastaväitteeksi: "no tuoko tämä kaikki miljoona euroa seurani tilille huomenna? Koska Midtjyllandilta tulee nykyisellä systeemillä." Ja koska vastaus on ei, suurseuran etu on akatemioiden pitäminen niin korkealla sarjatasolla kuin mahdollista. Konsulttivinkki: Psst, kyläseuran ei kannata sanoa että nykysysteemillä tasoerot kasvavat kyläseurojen ja suurseurojen välillä, koska se on vähän niinku suurseurojen tavoite. Hekin haluavat kasvaa.

Haluan tällä osoittaa, että myös akatemiat omistavilla seuroilla on omat intressinsä, jotka ovat omasta mielestään täysin yhtä validit kuin pikkuseurojen intressit. Ne eivät vain ole yhtenäiset.

Kun puhutaan sarjamuotoisesta kilpaurheilusta nimeltä jalkapallo, on kyseenalaista edes vaatia seuroilta mitään "Suomifutiksen Visio 2040" -juttuja, kun seurojen tavoitteet ovat aikajanalla seuraava peli -> seuraavat vuodet. Joillakin seuroilla maksimitavoite tulevaisuuden suhteen on selvitä menossa olevasta kaudesta ettei tiputa ja että ensi vuoden maaliskuun juoksevista laskuista selvitään. Visiot on veikkausliigan ja palloliiton heiniä.
Sarjajärjeselmät, akatemiakuviot ja lainasäännöt ovat myös, ja siinä pitää ajatella sekä kyläseurojen että akatemiallisten suurseurojen etua. Kuten nimim. Dirk Kuyt aiemmin mainitsi, kompromissi ei voi olla että kyläseurat saavat kaiken haluamansa, suurseurat eivät mitään. Akatemioiden olemassaololle on loogiset pelaajakehitykselliset perustelut, ja siksi mahdollisen tulevan kompromissin tuloksen on oltavat että kaikki osapuolet saavat jotain ja kaikki pystyvät elämään päätösten kanssa. Se mille taas ei ole perustetta, on että perinteisillä pienillä seuroilla olisi jokin jumalan antama oikeus tiettyyn sarjatasoon koska seuran perustamisvuosi eikä akatemioiden myötä kilpailu saa olla liian kovaa. Varmasti on pieniä seuroja jotka tekevät kaiken niin hyvin kuin pystyvät tällä hetkellä, mutta on myös seuroja jotka nyt tekevät sen mikä näytti riittävän kaksi vuotta sitten.

Lopuksi kun puhutaan sarjajärjestelmästä ja lajikulttuurista, on olennaista kaikkien ymmärtää ettei lajikulttuuria voi ylhäältä käsin luoda, vaan se syntyy aina muoviruohonjuuritasolta oli kyseessä sitten lähiöseuran eilen perustettu kaverusten junnumobi tai Pohjoiskaarre. Olisiko jälkimmäisestä tullut yhtään mitään jos Palloliitto olisi päättänyt että nyt perustetaan Pohjoiskaarre ja alkakaa kannattaa. Perustamisessa liitto päätti että Pohjoiskaarteen toiminta on neuvoa-antavaa eikä sido jäsenjärjestöjä mihinkään, vaan kaikki jäsenjärjestöt voivat käyttää omia tunnuksiaan (paitsi Refugees Welcome -bandiksia), omia miehiään ja omia asiapapereitaan.
Jos kaikki akatemiat lakkautetaan ja kakkos- ja kolmossarjatasolle nousee KyrPS ja Skatuddens Elitidrottaravdelning (SkEidA) ensimmäistä kertaa ikinä, se ei tarkoita syntyy automaattisesti seura- ja kannatuskulttuuria sekä seuraidentiteettiä. Esimerkkeinä muovit Inter Turku ja AC Kajaani. Ensimmäisen ympärille kehittyi kaikkia edellämainittuja, toisen ympärille ei. Hassua muuten että Klubi 04 on edelleen olemassa, AC Kajaani ei. Sarjatasolla on  merkitystä ruohonjuuritoiminnan motivaattorina, se on ymmärrettävääkin, mutta ei mikään taikasana.

Aivan lopuksi haluan sanoa: Usual Suspect KyrPSin pipopäät ovat tulleet jäädäkseen. USK on KyrPS.

Hiukan tuohon liittyen tuli mieleen Ruotsin Ykkösen tilanne, jossa Hammarbyn reservit on kakkosena Nordic United FC:n. Olisko se paljon huonompi juttu jos Superettaniin nousee reserviseura eikä tuollainen epämääräinen kyhäelmä, joka on parikymmenvuotisen historiansa vaihtanut jo nimeä 5-6 kertaa ja taustalta löytyy ties mitä hämärää?

[Zazar]

Noin se ehkä on. En täysin tajua miksi tuo on juuri Suomessa niin älytön ongelma. Toki en minäkään halua, että reservijoukkueita on enempää kuin ehkä kolme kakkostasolla, mutta nykytilannetta en näe kauhean suurena ongelmana.

Ei ressujen ja akatemioiden herättämä poru ole mikään "vain Suomessa" -juttu. Kyllä myös ULKOMAILLA käydään samanlaista debattia. Miesten pelejä pelaavat ressujengit oikeasti vahvistavat pelaajapolkuja ja täten myös kunkin maan pelaajakehitystä ylipäänsä, mistä suurseurat ja liitot tykkää, mutta ei niiden pelit kiinnosta ketään missään maassa. Viime kaudella Saksan kolmostasolla pelaavat II-jengit ylsivät parin-kolmen tonnin katsojakeskiarvoihin, Espanjassa oli muutamia kakkosjengejä reilussa tonnissa, ja kaikkien muiden ressut - ihan Ajaxeja, Benficoita ja Juventuksia myöten - ovat kolminumeroisissa keskiarvoissa. Siksi divarijengien kannattajat vihaavat niitä aika universaalisti, myös sumusaarten ulkopuolella.

Kuten Jair edellä ansioikkaasti totesi, kaikkia tyydyttävää kompromissia reservijoukkue-kysymykseen ei Suomessa ole, eikä sellaista ole keksitty ulkomaillakaan. Itse asiassa monissa ulkomaissa ressuja koskevia sääntöjä on veivattu eestakas ihan viime vuosien aikana. Esimerkiksi Hollannissa Jong-jengit valutettiin pikkuhiljaa omasta reserviliigastaan varsinaisen pyramidin puolelle siinä 2010-luvun mittaan. Italiassa ressujengit bännättiin pyramidista 70-luvulla mutta sallittiin taas 2018. Ja skotlantilaiset luturistit ovat just tällä hetkellä aika käärmeissään, koska siellä liitto Celticin ja Rangersin vahvasti tukemana yrittää hivuttaa B-jengejä mukaan jonkun sortin liigacupiin - ja epäilykset ovat tietenkin heränneet, että kun niille antaa pikkusormen niin kohta on viety käsikin ja B-jengit pelaa 10 vuoden päästä Championshipissä. Amerikassa on puolestaan menty toiseen suuntaan, ja vuonna 2022 MLS:n akatemiajengit heivattiin "kakkostason" USL:stä kokonaan uuteen reservisarjaansa, koska ne häikkäsivät niin pahasti jengejä jotka yrittivät USL:ssa kehittää omaa seuralutuuriansa.

---

Oma mielipiteeni on, että niin pitkään kun ainoaan järkevään malliin eli 16 jengin liigaan ei ymmärretä siirtyä, sietäisi edes Ykkösliiga olla pyhitettyinä pelkästään pääsarjapaikasta kilpaileville seuroille. Mutta eittämättä Ägä Riihilahti ja Raipe Sarajärvi saunovat tälläkin hetkellä ihan armottomasti lobaten tällaiset ehdotukset kumoon, ja heidän näkökulmastaan ihan syystä, koska hupilupin ja nottajoen pelaajapolut ovat oikeasti toimivia kokonaisuuksia jotka tekevät seuroille rahaa.