16 joukkueen kaksinkertainen sarja

[Ameobi]

Suurin ero moniin Euroopan maihin on siinä, että meillä ei näytä vieläkään syntyvän intohimoista

Olet oikeassa ja tämä on enemmän seura- ja jalkapallokulttuuria tai sen puutetta. Laajasti käsitelty aihe foorumillakin. Sopii toki myös muihin lajeihin Suomessa. Maajoukkue- ja yksilöurheilukansaa olemme, mutta silti eri lajit voivat olla isoja. Samalla tavalla lasken vaikka golfin isoksi lajiksi Suomessa, koska sillä on paljon harrastajia.

[Pläkä]

Suurin ero moniin Euroopan maihin on siinä, että meillä ei näytä vieläkään syntyvän intohimoista pysyvää ylisukupolvista suhdetta omaan paikalliseen joukkueeseen. Futista kyllä harrastetaan todella laajasti, ollaan oman lapsen junnujoukkueen tukena hyvin säännöllisesti, joskus käydään katsomassa joku iso peli paikan päällä (maajoukkue, europeli, kauden ratkaisuottelu), tai kun Elisa tai paikallinen sähköyhtiö jakaa ilmaislipun,  tv:stä katsotaan Barcaa ja Liverpoolia, isoja kisoja jne. Liiga ja Palloliitto puolestaan tekevät koko ajan huonoja ratkaisuja sarjajärjestelmissä, rahanjaossa, jotka eivät edesauta jalkapallokulttuurin laajentumista. Niitä on täällä kirjattu sivukaupalla.

HIFK:n tarinaa n ollut ilo seurata. Siinä on niitä jalkapallokulttuurin piirteitä, joita soisi näkevän yhä enemmän. Tuo olisi mahdollista pienemmissäkin kaupungeissa. Ja nyt en tarkoita joitakin typeriä väkivaltaisia ylilyöntejä, vaan sitä yhteisöllisyyttä, upeaa kannatuskulttuuria ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka seura "putosi" kolmosdivariin.

Tämä on kyllä isosti otteluohjelmakysymys. Melkeinpä kaikkialla jossa futiskulttuuria on luotu, on pelipäivästä tehty ns. pyhä ja melkeinpä kalenteria katsomatta olet voinut tietää onko peli tulossa kotiin vai vieraisiin. Itse olen luutunnut Interin kotipelejä kohtuullisen ahkerasti paikanpäällä, mutta kyllä se edelleen vaivannäköä vaatii.

[Dougie Jones]

Tämä on kyllä isosti otteluohjelmakysymys. Melkeinpä kaikkialla jossa futiskulttuuria on luotu, on pelipäivästä tehty ns. pyhä ja melkeinpä kalenteria katsomatta olet voinut tietää onko peli tulossa kotiin vai vieraisiin. Itse olen luutunnut Interin kotipelejä kohtuullisen ahkerasti paikanpäällä, mutta kyllä se edelleen vaivannäköä vaatii.

Eikös Tiksa tänne jo listannut rungon, miten homman saa toimimaan. Pelataan huhtikuun alusta marraskuun alkuun yksi peli viikossa. Lähtökohtaisesti pääpäivä on lauantai, pelit alkaa klo 16. Kalja virtaa, tunnelma kohoaa, yleisö viihtyy, kassakone kilisee. Sit maanantaina on toinen runkopäivä yritysmyynnin vuoksi, jälleen kassakone kilisee.

Kansan viihtyminen nousuun! Seurojen tulovirta nousuun! Suomi(futis) nousuun!

Nuoriso ja ei-niin-nuoriso tietää, että lauantaina sä heräät, syöt lounaan ja sen jälkeen suunnistatkin jo baariin/kallioille etkoilemaan, couple of pints with the lads ja siitä stadionille. Äänihuulet auki.

Edit. Tossa on just se noin 30 viikkoa. Eli 16 joukkueen sarjalle sopiva määrä.

[TPS100]

Eikös Tiksa tänne jo listannut rungon, miten homman saa toimimaan. Pelataan huhtikuun alusta marraskuun alkuun yksi peli viikossa. Lähtökohtaisesti pääpäivä on lauantai, pelit alkaa klo 16. Kalja virtaa, tunnelma kohoaa, yleisö viihtyy, kassakone kilisee. Sit maanantaina on toinen runkopäivä yritysmyynnin vuoksi, jälleen kassakone kilisee.

Kansan viihtyminen nousuun! Seurojen tulovirta nousuun! Suomi(futis) nousuun!

Nuoriso ja ei-niin-nuoriso tietää, että lauantaina sä heräät, syöt lounaan ja sen jälkeen suunnistatkin jo baariin/kallioille etkoilemaan, couple of pints with the lads ja siitä stadionille. Äänihuulet auki.

Edit. Tossa on just se noin 30 viikkoa. Eli 16 joukkueen sarjalle sopiva määrä.

Ei huono! Tuo kun olisi tehty jo kauan sitten, niin moni asia olisi paremmin.

[Kant]

Jos siis joka kausi käytännössä 12 joukkueen tulot riittää tuohon, ja osa näistä keskittyy vain selviämään kauden läpi ja välttämään putoamista, meillä on koko maassa todella vähän oikeita työmahdollisuuksia tarjolla futareille.

Liigan tason kannalta yksi erittäin iso ongelma on se, että meillä on aika vähän kokeneita noin 25-32-vuotiaita ns. liigajyriä sellaista perustasoa ylläpitämässä, kun palkanmaksajia on niin vähän. Eihän kukaan järkevä tuon ikäinen enää puoliammattilaisena futista pelaa vaan menee oikeisiin töihin.

Työpaikkoja on vähän, mutta epäilen silti sarjan kasvattamisen voimaa, ainakaan likimainkaan siinä suhteessa mihin tunnut uskovan. Mielestäni myös aliarvioit sitä, että kun jo valmiiksi pientä kakkua on jakamassa useampi, niin kehitystä ei tapahdu senkään vertaa.

Oma ajatteluni on myös, että liigajyristä on turha haikailla. Parempi olisi pyrkiä nuorentamaan liigaa. Tähän tarvittaisiin Klubin ja SJK:n kaveriksi isojen seurojen akatemioita mahdollisimman korkealle. Toivottavasti osaavat kehittää organisaatioitaan kokonaisavaltaisesti, siinä nähdäkseni on paljon isompi kysymys kun sarjajärjestelmän rukkaus.

[Kant]

Tämä on kyllä isosti otteluohjelmakysymys. Melkeinpä kaikkialla jossa futiskulttuuria on luotu, on pelipäivästä tehty ns. pyhä ja melkeinpä kalenteria katsomatta olet voinut tietää onko peli tulossa kotiin vai vieraisiin. Itse olen luutunnut Interin kotipelejä kohtuullisen ahkerasti paikanpäällä, mutta kyllä se edelleen vaivannäköä vaatii.

Eikös ne pelipäivät kaikkialla maailmassa ole ammuttu vähintään pe-su tai la-ma välille. TV-raha on tehnyt tehtävänsä, joten pelipäiviä on oltava usein ja paljon. Aika vaikea kuvitella, että Suomessa sitä vastaan voisi taistella, mutta toki sinällään kaunis ajatus.

[Footyb]

Ei poskettomasti, mutta Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että suurin osa futisseurojen sponssirahoista on paikallisilta toimijoilta, ja liigatason joukkue kerää ”aina” merkittävästi isomman liikevaihdon kuin toisella sarjatasolla oleva joukkue. Ja kun Haka putoaa, sen sponssiraha ei siirry Lahdelle, vaan osin katoaa jonnekin muualle kuin futikseen.

Jos pääasiallinen sponsori seuralle on paikallinen toimija niin miksi putoaminen sarjatasoa alemmas tarkoittaa suoraan, että rahat siirtyvät muualle? Eikö se paikallinen toimija saa sitä paikallista näkyvyyttä ihan samalla tavalla liigassa kuin alemmalla sarjatasolla? Toki sponsorointi summat saattavat hieman pudota, mutta eivät kovin merkkittävästi. Suurempi aukko siihen liikevaihtoon tulee, kun TV-rahat häviää versus paikallisten sponsoreiden vetäytyminen.

Laji on ihan toinen, mutta esimerkkinä tiedän korispuolelta, että siellä kun joukkueet putoaa liigasta divariin niin pystyvät operoimaan melko lähelle samalla budjetilla kuin liigassa. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että Korisliigassa TV-raha on joukkueille ihan mitätön ja suurimmat tulot tulevat paikallisilta sponsoreilta ja ottelutapahtumista.

[TPS100]

Eikös ne pelipäivät kaikkialla maailmassa ole ammuttu vähintään pe-su tai la-ma välille. TV-raha on tehnyt tehtävänsä, joten pelipäiviä on oltava usein ja paljon. Aika vaikea kuvitella, että Suomessa sitä vastaan voisi taistella, mutta toki sinällään kaunis ajatus.

Meillä on menty tuossakin ihan ääripäähän. Edelleen monissa maissa se lauantai on pääpelipäivä ja sunnuntaina osa peleistä. Noi on senkin takia, että vieraskannattajat pääsevät paikalle. Suomessakin on pikkuhiljaa alkanut hiukan näkyä tämä vieraspeleihin lähteminen. Sehän on juuri yksi pieni merkki orastavasta kulttuurista, yhteisöllisyydestä, todellisesta sitoutumista. Vieraskannattajat tuovat tunnelmaa stadionille, jättävät jonkun euronkin stadionille ja kaupunkiin. Nytkin liigan kärkiotteluita on arki-iloitona aika monta. Ei noihin peleihin pääse kovin moni matkustamaan. Nuorille kannattajillle ihan mahdottomia aikoja, kun aamulla pitää kouluun ehtiä. Sitten ihmetellään, kun katsojamäärät eivät lisäänny.

[HÄI]

Eikös Tiksa tänne jo listannut rungon, miten homman saa toimimaan. Pelataan huhtikuun alusta marraskuun alkuun yksi peli viikossa. Lähtökohtaisesti pääpäivä on lauantai, pelit alkaa klo 16. Kalja virtaa, tunnelma kohoaa, yleisö viihtyy, kassakone kilisee. Sit maanantaina on toinen runkopäivä yritysmyynnin vuoksi, jälleen kassakone kilisee.

Kansan viihtyminen nousuun! Seurojen tulovirta nousuun! Suomi(futis) nousuun!

Nuoriso ja ei-niin-nuoriso tietää, että lauantaina sä heräät, syöt lounaan ja sen jälkeen suunnistatkin jo baariin/kallioille etkoilemaan, couple of pints with the lads ja siitä stadionille. Äänihuulet auki.

Edit. Tossa on just se noin 30 viikkoa. Eli 16 joukkueen sarjalle sopiva määrä.

Sinällään hyvä visio, mutta lauantaina normaali-ihmiset ovat tyypillisesti marjastamassa, tarkkailemassa lintuja, retkiluistelemassa ym. luontoharrastuksen parissa, ja jalkapallo-ottelun yhdistäminen tähän toimii huonosti. Viikonloppuiltoihin sitten kuuluvat klassisen ja rytmimusiikin konsertit. Kyllä paras aika pelata on maanantaina tai tiistaina juuri töiden jälkeen, kun kilpailevaa ohjelmaa on vähiten.

[Ernesto]

Onko jossain olemassa artikkeleja tai onko jollakin sisäpiirin tietoa minkä moista osaa ottelutapahtumat näyttelevät joukkueiden budjeteissa? Tottakai joukkueiden välillä on varmasti tässä isoja eroja mutta edes jonkinmoinen hiharavistus? Ja myös kääntöpuolena minkämoinen kustannus on keskimääräisen vierasreissun tekeminen seuralle? Tämä omasta mielestä myös olennainen seikka koska jokaista tuottavaa kotipeliä varten joutuu tekemään yhden kuluja muodostavan vierasreissun ja näiden erotus kertoo oikean tuoton per kotipeli.

Tämä kiinnostaa itseä siksi että aika paljon täällä on spekuloitu oikeasta ottelumäärästä ja tämä on tärkeä tekijä jos seurat haluavat pelata paljon pelejä koska ottelutapahtuman tuotot muodostavat huomattavan prosentin budjetista. Kääntöpuolena pelaaminen vain pelaamisen ilosta tuskin palvelee ketään (pelin taso kärsii, tulee väkisin arkipelejä kun kalenteri ei anna myöden pelata vain vkl jne).

[Pelle-Wermanni]

Jos pääasiallinen sponsori seuralle on paikallinen toimija niin miksi putoaminen sarjatasoa alemmas tarkoittaa suoraan, että rahat siirtyvät muualle? Eikö se paikallinen toimija saa sitä paikallista näkyvyyttä ihan samalla tavalla liigassa kuin alemmalla sarjatasolla?

Ei. Toki voisit kertoa niille sponsseille, että olet eri mieltä.

[Chuck]

Pelataan huhtikuun alusta marraskuun alkuun yksi peli viikossa.

Tämä on myös meidän olosuhteisiin selkeästi paras valinta, kauden venyttäminen tuo mielestäni vaan enemmän riskejä kuin hyötyjä.

1. Maaliskuun ja marraskuun maajoukkueikkunat luovat kaudelle luonnolliset raamit. Jatkossa majutaukoja on ainoastaan kesäkuussa ja syys-lokakuun vaihteessa.
2. Olosuhteet ovat erityisesti peruskatsojan näkökulmasta hyviä korkeintaan touko-syyskuu -välillä. Huhtikuu ja lokakuu menettelee. Marraskuun puoliväli alkaa olla jo sitten melko perseestä.
3. Maaliskuussa saattaa tulla vielä reilusti lunta pohjoisemmassa, jolloin ottelusiirrot eivät ole mahdottomuus. Sama riski on myös marraskuussa, kun päätöskierroksen ottelut pitäisi saada pelattua samaan aikaan. Siihen lumikaaos pelipäivälle niin ongelmia tulee.
4. Vähemmän kilpailua muiden lajien kanssa. Esim. kendokauden pleijareissa on huhtikuun toisella viikolla jäljellä enää neljä joukkuetta. Maaliskuun puolessavälissä taas pelataan vielä runkosarjan päätöskierroksia.
5. Kuten jo todettu, tuohon väliin saa ne 30 ottelukierrosta täydellisesti.

[Pelle-Wermanni]

Oma ajatteluni on myös, että liigajyristä on turha haikailla. Parempi olisi pyrkiä nuorentamaan liigaa.

Katsoin vähän tällä kaudella tähän mennessä yli 500 minuuttia pelanneita liigapelaajia. Näistä

41 % on ulkomaalaisia
59 % on HG-pelaajia
(Peliminuuttien suhde)

Kotimaisten osuus syntymävuosien perusteella:
56 % 2000- syntyneitä
25 % 1995-1999
19 % -1994

Kyllähän niitä yli 25-vuotiaita kotimaisia pelaajia pitäis enemmän olla, jos liigajoukkueiden ”jatkuvuutta” ja siten liigan/joukkueiden keskimääräistä tasoa haluttais kasvattaa.

Kaikista liigan peliminuuteista noin 24 % on menny kotimaisille pelaajille, jotka on viimeistään tänä vuonna täyttämässä 25. Tarkoittaa yhteensä siis muutamaa kymmentä kokenutta suomalaista pelaajaa, jotka voivat pelata ammatikseen futista Suomessa.

[Kant]

Onko jossain olemassa artikkeleja tai onko jollakin sisäpiirin tietoa minkä moista osaa ottelutapahtumat näyttelevät joukkueiden budjeteissa? Tottakai joukkueiden välillä on varmasti tässä isoja eroja mutta edes jonkinmoinen hiharavistus? Ja myös kääntöpuolena minkämoinen kustannus on keskimääräisen vierasreissun tekeminen seuralle? Tämä omasta mielestä myös olennainen seikka koska jokaista tuottavaa kotipeliä varten joutuu tekemään yhden kuluja muodostavan vierasreissun ja näiden erotus kertoo oikean tuoton per kotipeli.

Tämä kiinnostaa itseä siksi että aika paljon täällä on spekuloitu oikeasta ottelumäärästä ja tämä on tärkeä tekijä jos seurat haluavat pelata paljon pelejä koska ottelutapahtuman tuotot muodostavat huomattavan prosentin budjetista. Kääntöpuolena pelaaminen vain pelaamisen ilosta tuskin palvelee ketään (pelin taso kärsii, tulee väkisin arkipelejä kun kalenteri ei anna myöden pelata vain vkl jne).

Ottelumäärällä on vaikutus myös sarjan pääsponsorille, muille yhteistyökumppaneille ja tv-tuloille, joten vastaus ei ehkä ole ihan simppeli.

Klubin tilinpäätöksiä kun olen pyrkinyt analysoimaan, niin ottelutapahtumien tuotto itsessään vaikuttaa jopa hämmentävän kehnolta, etenkin jos ei hyviä europelejä lasketa. Riihilahtea fanit paljon kritisoi aiheestakin, mutta bisneksen kaveri kyllä osaa. Eipä hänen aikakaudellaan Klubin ottelutapahtumiin isommin ole panostettukaan, vaan keskittyminen on ihan muissa asioissa. Ei se tietysti näin kausikorttilaisena mieltä ylennä, mutta hänen ajatus ymmärtääkseni on, että katsojat kyllä tulevat paikalle kun tuote on kunnossa. Siihen asti keskittyminen tiukasti rahakkaammissa asioissa (europelit, siirtokorvaukset, yhteistyökumppanuudet).

[Triangelikostaja]

Olet oikeassa ja tämä on enemmän seura- ja jalkapallokulttuuria tai sen puutetta. Laajasti käsitelty aihe foorumillakin. Sopii toki myös muihin lajeihin Suomessa. Maajoukkue- ja yksilöurheilukansaa olemme, mutta silti eri lajit voivat olla isoja. Samalla tavalla lasken vaikka golfin isoksi lajiksi Suomessa, koska sillä on paljon harrastajia.

Jännä miten Ruotsissa tuota kulttuuria on niin paljon keskieurooppalaisittain, mutta sitten Tanskassa ja Norjassa on jo pienempää. Vaikka toki noissakin maissa on selvästi Suomea isommat yleisömäärät.

[Tiksa]

Eikös Tiksa tänne jo listannut rungon, miten homman saa toimimaan. Pelataan huhtikuun alusta marraskuun alkuun yksi peli viikossa. Lähtökohtaisesti pääpäivä on lauantai, pelit alkaa klo 16. Kalja virtaa, tunnelma kohoaa, yleisö viihtyy, kassakone kilisee. Sit maanantaina on toinen runkopäivä yritysmyynnin vuoksi, jälleen kassakone kilisee.

Tuossa se mitä tein nykysydeemille, jossa on siis kaksi peliä enemmän kuin 16-joukkueen sarjassa olisi. Tuossa on heinä-elokuun kierrokset sunnuntailla kun on niitä torstaisin europelejä pelaavia seuroja, mutta muiden osalta pelejä kannattaa varmaan pistää lauantaille (ja elokuussa ehkä yritysmyynnin takia myös maanantaille).

Ensi vuonna on maalis- ja marraskuun maaottelutaukojen välillä tilaa 39:lle jalkapallokierokselle. Kyllä siihen 32 liigapäivää ja 5 cup-päivää sopii.
Ei ihanteellisesti, mutta sopii kuitenkin.

Huhtikuu
   La   4.4.   Suomen Cup 32 (8 liigajoukkuetta)
   Su   5.4.   Veikkausliiga (4 europeleissä olevaa joukkuetta, heinäkuulta siirretyt keskinäiset pelit)
   La   11.4.   Veikkausliiga 1
   La   18.4.   Veikkausliiga 2
   Pe   24.4.   Veikkausliiga 3
   Ma   27.4.   Veikkausliiga 4
Toukokuu
   La   2.5.   Veikkausliiga 5
   La   9.5.   Veikkausliiga 6
   To   14.5.   Suomen Cup neljännesvälierät (mukaan myös europeleissä olevat joukkueet)
   Su   17.5.   Veikkausliiga 7
   La   23.5.   Veikkausliiga 8
   Pe   29.5.   Veikkausliiga 9
Kesäkuu
   maaottelutauko      
   To   11.6.   Veikkausliiga 10
   Su   14.6.   Veikkausliiga 11
   Ke   17.6.   Suomen Cup puolivälierät
   To   25.6.   Veikkausliiga 12
   Su   28.6.   Veikkausliiga 13
Heinäkuu
   To   2.7.   Suomen Cup välierät
   Su   5.7.   Veikkausliiga 14
   europelit 1. karsintakierros
   Su   12.7.   Veikkausliiga 15
   europelit 1. karsintakierros
   Su   19.7.   Veikkausliiga 16
   europelit 2. karsintakierros
   Su   26.7.   Veikkausliiga 17
   europelit 2. karsintakierros
Elokuu
   Su   2.8.   Veikkausliiga 18
   europelit 3. karsintakierros
   Su   9.8.   Veikkausliiga 19
   europelit 3. karsintakierros
   Su   16.8.   Veikkausliiga 20
   europelit 4. karsintakierros
   Su   23.8.   Veikkausliiga 21
   europelit 4. karsintakierros
   Su   30.8.   Veikkausliiga 22
Syyskuu
   La   5.9.   Cup-Finaali
   Ke   9.9.   Mestaruussarja 1
   europelikierros (mestareidenliiga)
   Su   13.9.   Mestaruussarja 2. Karsintasarja 1
   europelikierros (europaleague)
   La   19.9.   Mestaruussarja 3. Karsintasarja 2
   maaottelutauko      
Lokakuu
   Ke   7.10.   Mestaruussarja 4
   La   10.10.   Mestaruussarja 5. Karsintasarja 3
   europelikierros (kaikki)
   La   17.10.   Mestaruussarja 6. Karsintasarja 4
   europelikierros (kaikki)
   La   24.10.   Mestaruussarja 7. Karsintasarja 5
   Ke   28.10.   Mestaruussarja 8
Marraskuu
   La   1.11.   Mestaruussarja 9, Liigakarsinta 1
   europelikierros (kaikki)
   La   8.11.   Liigakarsinta 2
   Su   9.11.   Mestaruussarja 10

e: lisätty europelipäiviä

[TPS100]

Ottelumäärällä on vaikutus myös sarjan pääsponsorille, muille yhteistyökumppaneille ja tv-tuloille, joten vastaus ei ehkä ole ihan simppeli.

Klubin tilinpäätöksiä kun olen pyrkinyt analysoimaan, niin ottelutapahtumien tuotto itsessään vaikuttaa jopa hämmentävän kehnolta, etenkin jos ei hyviä europelejä lasketa. Riihilahtea fanit paljon kritisoi aiheestakin, mutta bisneksen kaveri kyllä osaa. Eipä hänen aikakaudellaan Klubin ottelutapahtumiin isommin ole panostettukaan, vaan keskittyminen on ihan muissa asioissa. Ei se tietysti näin kausikorttilaisena mieltä ylennä, mutta hänen ajatus ymmärtääkseni on, että katsojat kyllä tulevat paikalle kun tuote on kunnossa. Siihen asti keskittyminen tiukasti rahakkaammissa asioissa (europelit, siirtokorvaukset, yhteistyökumppanuudet).

Tuohon narratiiviin, joita tekijöitä toit aiemmin jo esille, hyvin sopii noiden akatemiajoukkueiden merkityksen korostaminen, pelaajapolkuidea, suppea sarjamuoto, resussien keskittyminen jne. Ihan kivaa Klubille ja Riihilahden liksalle. Koko maan jalkakapallokulttuuri ei noista kuitenkaan hyödy yhtään mitään ja Elisan ilmaislipuilla menee vielä lisää uskottavuutta omaltakin toiminnalta.

[Tiksa]

Ei poskettomasti, mutta Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että suurin osa futisseurojen sponssirahoista on paikallisilta toimijoilta, ja liigatason joukkue kerää ”aina” merkittävästi isomman liikevaihdon kuin toisella sarjatasolla oleva joukkue. Ja kun Haka putoaa, sen sponssiraha ei siirry Lahdelle, vaan osin katoaa jonnekin muualle kuin futikseen.

Ja mä en vain edelleenkään näe, että tuosta lähteestä saataisiin ihan hirveästi enempää vaikka liigassa pelaisi 16 tai 20 joukkuetta.

Liigafutis ei ikinä tehdä hyppyä seuraavalle tasolle, jos sen tulot muodostuvat pääasiassa korvgöraneiden ja savonkuljetusten laitamainoksista.

Mä väitän edelleen, että ainoat realistiset tavat saada suomifutiksen rahamääriä ylös ovat

1) tehdä siitä niin hyvä tv-tuote että se saa hockeynight- tai huuhkaja-luokan tv-yleisöt ja sitä kautta sellaisia sponsoreita, jotka maksavat näkyvyydestä.

2) saada akatemiaputki niin toimivaksi ja sarjaan niin paljon kovia kehittäviä pelejä, että meidän ei tarvitse myydä siltasia ja tiitisiä Ruotsin kautta maailmalle vaan päästään suoraan nykyistä kovempiin siirtosummiin kiinni.

[Kant]

Kyllähän niitä yli 25-vuotiaita kotimaisia pelaajia pitäis enemmän olla, jos liigajoukkueiden ”jatkuvuutta” ja siten liigan/joukkueiden keskimääräistä tasoa haluttais kasvattaa.

Senkin uhalla että menee turhaan mustavalkoiseksi kärjistämiseksi, niin tuossa ikäluokassa parhaat on siirtynyt jo varakkaampien pöytään, vaikka liigan arvo kasvaisi silmissä. Siksi kasvattajasarjoissa kannattaa keskittyä nuoriin ja paluumuuttajiin.

[Pelle-Wermanni]

Senkin uhalla että menee turhaan mustavalkoiseksi kärjistämiseksi, niin tuossa ikäluokassa parhaat on siirtynyt jo varakkaampien pöytään, vaikka liigan arvo kasvaisi silmissä. Siksi kasvattajasarjoissa kannattaa keskittyä nuoriin ja paluumuuttajiin.

Kaikissa yli 20-vuotiaissa parhaat on jo siirtyny muualle. Nuo liigan kotimaisista peliminuuteista enemmistön nyt muostavat 20-25-vuotiaat on niitä, joilla ei taso riitä pidemmälle, mutta jotka voi vielä hyvin pelailla kotimaan sarjoja, kun ei tartte miettiä perheen perustamista, tulevaisuutta ja työssäkäyntiä. Opiskella voi vähän siinä sivussa.

Tuollaiset pelaajat sopii top5:n alapuolella olevien seurojen maksimissaan yhden vuoden strategioihin ja budjetteihin paremmin.

[Kant]

Tuohon narratiiviin, joita tekijöitä toit aiemmin jo esille, hyvin sopii noiden akatemiajoukkueiden merkityksen korostaminen, pelaajapolkuidea, suppea sarjamuoto, resussien keskittyminen jne. Ihan kivaa Klubille ja Riihilahden liksalle. Koko maan jalkakapallokulttuuri ei noista kuitenkaan hyödy yhtään mitään ja Elisan ilmaislipuilla menee vielä lisää uskottavuutta omaltakin toiminnalta.

No, en mä vakuuttunut ole vaihtoehtoisesta todellisuudesta, kun ei siitä ole mitään näyttöjä. HJK on sentään näyttänyt, että toimintaa voi uskottavasti kasvattaa, vaikka juuri nyt on vaikeaa.

Ja mikä parasta muutkin kärkiseurat näyttävät saaneen puhtia tekemiseensä samalla, joten en ihan osta miksei jalkapallokulttuuri juuri tällä tavalla kehittyisi.

[Kant]

Mä väitän edelleen, että ainoat realistiset tavat saada suomifutiksen rahamääriä ylös ovat

1) tehdä siitä niin hyvä tv-tuote että se saa hockeynight- tai huuhkaja-luokan tv-yleisöt ja sitä kautta sellaisia sponsoreita, jotka maksavat näkyvyydestä.

2) saada akatemiaputki niin toimivaksi ja sarjaan niin paljon kovia kehittäviä pelejä, että meidän ei tarvitse myydä siltasia ja tiitisiä Ruotsin kautta maailmalle vaan päästään suoraan nykyistä kovempiin siirtosummiin kiinni.

3) europelit

[Pelle-Wermanni]

3) europelit

Suomifutiksen taso on menossa alaspäin. Ei noista ole rahaa tiedossa kuin mestaripolun kautta, ja sekin on vaikeutumassa, kun taso putoaa koko ajan.

[newilled]

Ottelumäärällä on vaikutus myös sarjan pääsponsorille, muille yhteistyökumppaneille ja tv-tuloille, joten vastaus ei ehkä ole ihan simppeli.

Klubin tilinpäätöksiä kun olen pyrkinyt analysoimaan, niin ottelutapahtumien tuotto itsessään vaikuttaa jopa hämmentävän kehnolta, etenkin jos ei hyviä europelejä lasketa. Riihilahtea fanit paljon kritisoi aiheestakin, mutta bisneksen kaveri kyllä osaa. Eipä hänen aikakaudellaan Klubin ottelutapahtumiin isommin ole panostettukaan, vaan keskittyminen on ihan muissa asioissa. Ei se tietysti näin kausikorttilaisena mieltä ylennä, mutta hänen ajatus ymmärtääkseni on, että katsojat kyllä tulevat paikalle kun tuote on kunnossa. Siihen asti keskittyminen tiukasti rahakkaammissa asioissa (europelit, siirtokorvaukset, yhteistyökumppanuudet).

Eikös Klubin liikevaihto ollut luokkaa 10M ja Europalkintorahat n 5M + siirtokorvaukset 2,7M.
Tänä vuonna taitaa europalkintorahat jäädä n 0,5 M ja siirtokorvaukset kai myös alle tuon 2,7M.
Näillä luvuilla n 1 M voittoa...

Kuluista en tiedä mutta tuskin kovin kestävää taloudenpitoa ilman Europelien palkintorahoja lohkopeleistä.

Ottelutapahtumissa on kaikilla seuroilla varaa parantaa paljon ja luoda pohjaa kestävälle taloudelle, ei lohkoihin pääse kuin yksi jengi vuodessa (eikä sekään ole mitenkään varmaa)

Lisäämällä joukkueita sarjaan saadaan eenemmän pelejä ja koko liigan yhteenalskettu liikevaihto kasvaa merkittävästi. Tällä on vaikuts myös isoihin sponsoreihin ja TV sopimuksiin.
Vähän erikoin tämä ajatus että pidetään veikkausliiga pienenä. Kakkua kasvattamalla kaikki saavat enemmän, toki kilpailu kovenee ja sehän on nyt jo nähtävissä että veikkausliigan voitosta kilpailee useampi seura.

[Näätäkeisari]

Ja mä en vain edelleenkään näe, että tuosta lähteestä saataisiin ihan hirveästi enempää vaikka liigassa pelaisi 16 tai 20 joukkuetta.

Liigafutis ei ikinä tehdä hyppyä seuraavalle tasolle, jos sen tulot muodostuvat pääasiassa korvgöraneiden ja savonkuljetusten laitamainoksista.

Mä väitän edelleen, että ainoat realistiset tavat saada suomifutiksen rahamääriä ylös ovat

1) tehdä siitä niin hyvä tv-tuote että se saa hockeynight- tai huuhkaja-luokan tv-yleisöt ja sitä kautta sellaisia sponsoreita, jotka maksavat näkyvyydestä.

2) saada akatemiaputki niin toimivaksi ja sarjaan niin paljon kovia kehittäviä pelejä, että meidän ei tarvitse myydä siltasia ja tiitisiä Ruotsin kautta maailmalle vaan päästään suoraan nykyistä kovempiin siirtosummiin kiinni.

Kyllähän pieniinkin rahavirtoihin kannattaa tarttua isompia odotellessa. 16 joukkueen pääsarja ei linkoa meitä Ruotsin tasolle, mutta kohdat 1 ja 2 eivät ole sen helpompia 12 joukkueellakaan. Mullistavaa kulttuurinmuutosta odotellessa pelatkaamme 16 joukkueen kaksinkertaista sarjaa.