Muoviseurat Suomessa

[Jair Bolsoaarnio]

Missä vaiheessa seurasta voi puhua perinteikkäänä? Riittääkö pelkkä ikä ja mikä se ikä on, että seura on perinteikäs? Ja voiko seura olla samaan aikaan muovia ja perinteikäs?

Aivan ensimmäinen vaatimus on tietenkin että on jokin perinne jota vaalia. Voi liittyä johonkin tapaan, seurakulttuuriin, menestykseen, identiteettiin, tiettyihin pelaajiin... rima on aika matalalla. Muttei tietenkään niin matalalla että päätetään vaan että viime vuonna perustetulla AC Tasavirralla on perinteisesti ollut oranssi pelipaita. Ikä tietenkin auttaa perinteiden muodostamisessa ja niiden rikastamisessa, mutta tiettyjä perinteitä voi saada vain esim menestymällä. Jarolla ei ole perinnettä tai muistoa siitä miten voitetaan Suomen mestaruus, mutta huomattavasti nuoremmalla Interillä on. Juuri viime viikolla kansanedustaja Furuholm muisteli miten siistiä oli voittaa mestaruus vuonna 2008 ja toivottavasti nykyiset pelaajat saisivat kauden päätteeksi maistaa samaa. Perinteitähän voi tietenkin kadottaakin, varsinkin jos ne ovat lyhytaikaisia varsinkin tiettyyn aikaan tai pelaajistoon sidoksissa. Pelejä näkemättäkin voin veikata ettei FC Jazzin "sambafutiksesta" ole enää mitään jäljellä. Joillakin seuroilla on sitten vielä perinteitä joita se vaalii, mutta ei toivoisi olevan, eikä toivoisi niitä tulevan muillekaan. Esim Torino FC vaalii edelleen vuoden 1949 lentoturman muistoa jossa kuoli koko joukkue.

Nuorella seuralla voi olla perinteitä joita ei siltä voi viedä pois, mutta en kutsuisi sellaista perinteikkääksi sanan varsinaisessa merkityksessä, koska todennäköisesti perinteiden kirjo on varsin suppea. Ne perinteet jotka on taas voivat olla seuran kannattajille ja seurayhteisölle elintärkeä liima jolla jatkossakin luodaan yhteenkuuluvuutta ja uusia perinteitä. Se voi olla yksittäinen dramaattinen sarjanousu, seurahistorian ainoat europelit tai pelkästään se että ollaan Juudean kansanrintama eikä Juudean kansan rintama. Vanhalla seuralla on todennäköisesti perinne tai vähintään muisti hyvin erilaisista tapahtumista, draamasta, ylämäkiä ja alamäkiä, ja niitä on vaikea vuosikymmenessä tai parissa kerätä uudelle seuralle kovinkaan kattavasti.
Sitten on perinteitä ja on perinteitä. Voidaan sanoa että VPS on tässä vaiheessa perinteinen veikkausliigaseura, mutta se ei ole perinteinen hissiseura ja kabinettinousija. KTP:lla taas alkaa olla sellaista perinnettä. Vaasasta muutamaa juna-asemaa kaakkoon on perinteinen europeleissä alisuoriutuja. KTP:tä taas ei voi sellaiseksikaan kutsua kun europelit puuttuvat kokonaan viimeisiltä 40 vuosilta.

Perinteikkääksi seuraksi sanan varsinaisessa merkitykseksessä laskisin kaikki sellaiset seurat joilla on ylisukupolvisia eri ajanjaksojen erilaisia perinteitä. Mieluusti vielä sellaisia että perinteet muokkautuvat eri sukupolvien välillä. Esim yhden sukupolven kannattaja vaalii ehkä omia nuoruudenmuistoja seuran mukana, kun taas nuorempi ehkä vaalii enemmän kymmenen vuoden takaista kitkeränsuloista hopeamitalia. Tai kun eri kannattajat kannattavat eri lailla. Yksi istuu perseellään ja huutaa tuomarille 90 minuuttia, toinen seisoo päädyssä laulamassa sen ajan.

Perinteethän luovat myös legimiteettiä ja olemassaolon tarkoitusta koko seuran toiminnalle, eikä ole mikään ihme että vaikkapa Romaniassa ja Bulgariassa on taisteltu kiivaasti siitä millä feeniksseuralla on TsSKA Sofian tai Steaua Bukarestin perinteisiin ja pokaaleihin oikeus. Myös niistä perinteistä joita vähemmistö tämän päivän kannattajaa muistaa.

Mitä enemmän ajattelen sitä monitahoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi käsite perinteestä laajenee, joten ehkä lopetan sen tähän.

Mitä sitten muoviin tulee ja milloin muovijakso loppuu, on sekin monitahoinen kysymys. TPS:ään verrattuna Inter tulee ainakin tepsiläisten mielestä olemaan ikuisesti muovia. Mutta toisaalta Interkin alkaa olla jo siinä iässä, että se alkaa olla ainakin puolentoista sukupolven kokemuksen ikäinen. Esim 36-vuotias Albin Granlund ei voi muistaa aikaa ennen FC Interin olemassaoloa, koska hän oli alle vuoden ikäinen silloin. Myös rajanvedot esim siihen että jos isä vie poikansa muoviseuran peliin eikä kumpikaan muista aikaa ennen muoviseuraa, ei kyseessä enää ole varsinaisesti muoviseura. Mutta jos isä on Sauli Niinistö ja poika Aaro, menee tämäkin monimutkaiseksi, koska presidentti muistaa varmaan ajan ennen Jaroakin.
Hämmennetään lisää ja mainitaan vaikka TamU. Se on iän puolesta vasta sakkolihaiän ylittänyt, mutta Tamulla on päivänselvästi ja todistetusti varsin kirjava ja monimuotoinen historia sekä perinnepaletti. Uho ja tuho -skaalalla se on perinteiltäin varmasti Suomen lähihistorian rikkain. Joku toinen seura voi olla huomattavasti vanhempi, mutta se on vaihtanut kotipaikkakuntaa useamman kerran viime vuosikymmeninä, välillä on nimikin muuttunut, joskus edustusjoukkuetoimintaa ei ole ollut ollenkaan. Ketään ei oikeastaan kiinnosta koko seura, saati sitten mitkään perinteet. Joten ei ole kannattajia muistamassa perinteitä, ja jotkut niistä haluttaisiin unohtaa ihan mieluusti. Eli käytännössä seura on kierrätysmuovia nimellisestä iästään huolimatta.

Ei tämäkään nyt helppoa ole enkä lopullista vastausta pysty tähänkään antamaan, joten muut voivat jatkaa.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Ei tämäkään nyt helppoa ole enkä lopullista vastausta pysty tähänkään antamaan, joten muut voivat jatkaa.

Tokkopa tähän yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta onkaan. Minua kiinnostaakin lähinnä vain eri ihmisten mielipiteet ja näkemykset asian suhteen. Miten kukakin sen määrittää tai pyörittelee. Kiitos vastauksesta

[Raahaaja]

Kaikenlaiset fuusioseurat ynnä muut viritelmät ovat lähtökohtaisesti muovia, näin erityisesti, jos on erkaannuttu alkuperäisestä seurasta ja perustettu uusi.

[Raven32]

No kun someilmiöksi identifioituminen edustaa kaikessa yksinkertaisuudessaan huonoa globalistista kulttuurin suuntausta, jolle en toivo minkäänlaista sijaa Suomessa. Tämänkaltaiset ilmiöt ovat USA:ssa suosittuja, mutta Euroopasta tällaista ei löydy juuri ollenkaan luultavasti. Tietenkin Suomessa tällainen kulttuurin irvikuva pääsee toimimaan vapaasti.

Ihmeen tosissaan jengi ottaa Gillan. Itsellä on käsitys että kyseessä enemmänkin joukkue, ei seura.

[faarao_]

Tämä liigassa pelaava FC ilves, vai mikä vitun edustus onkaan, on aika muovinen. Perustettiin suoraan Kakkoseen perinteikkäältä KooVeelta ostetulle sarjapaikalle. Sen jälkeen kabinettinousuilla liigaan ja nyt kaupungin maksamassa viihdekeskuksessa rakennetaan suomalaista suurseuraa kendopuolen vetoavulla.

[qlizz]

Onhan tuo surullista, että kaupungeissa, joissa olisi perinteikkäitä vanhoja seuroja, joudutaan pakosta pelaamaan muovibrändin alaisuudessa (Oulu, Lahti). Eipä tuolle vaan oikein mitään voi, on tehty ratkaisuja pakkoraossa jne. ja ajan saatossahan niitä omia perinteitäkin tulee. AC Oulun kohdalla en tosin olisi niin varma. En tajua miten pääsarjaseura voi olla noin hajuton ja mauton. Nimi, logo, tarina....

[Tovasto]

Ihmeen tosissaan jengi ottaa Gillan. Itsellä on käsitys että kyseessä enemmänkin joukkue, ei seura.

Minkä takia tämä "vitsi" sitten pelaa kilpatasolla?

[pizza slut]

Kyllähän tuo omistajakuvio liittyy olennaisesti muovisuuteen. Jos vaikka joku miljonääri ostaa divarijengin ja sitten ostaa sille menestystä miljoonilla, vaikka juuri ketään edes kiinnosta, niin onhan se vitusti muovisempaa kuin joku Gilla, jossa nyt on kaiken maailman julkkishumpankin taustalla oikeasti innostunutta jengiä ja joukkue on muodostanut jonkinlaisen yhteisön. Vaikka sieltä kuka vain lähtisi, niin varmasti jonkinlainen Gilla olisi vieläkin. Kunnon muoviseura on namusedän perustama ja namusedän rahoittama ja jos namusetä ei enää viuluja maksa, niin seuraakaan ei enää ole.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Minkä takia tämä "vitsi" sitten pelaa kilpatasolla?

Koska eri sarjatasoilla pelaa vain joukkueita, ei seuroja. Seura on se kokonaisuus (miesten ja naisten edustusjoukkueet, reservit, junnujengit, ikämiehet jne.). Gilla on vain joukkue, koska sillä ei käsittääkseni ole mitään muuta.

[Maakuntasatraappi]

Pietarsaaressahan on jo FC United.

Naisten suomalaisen futisharrastuksen aikajanalla tosin aika kaukana muoviseurasta sis. pari Suomen mestaruutta reilun 20 vuoden takaa.

[mauri66____]

Onhan tuo surullista, että kaupungeissa, joissa olisi perinteikkäitä vanhoja seuroja, joudutaan pakosta pelaamaan muovibrändin alaisuudessa (Oulu, Lahti).

Sama. Ja sitten ne vanhat perinteikkäät seurat unohtuu kun kannattajat ikääntyvät ja uusiakaan ei juuri tule, kun nuoria kiinnostaa vain se kaupungin ykkösseura. Ja esim. just lahdessa junioritkaan eivät enää pelaa FC Reippaassa tai FC Kuusysissä joka pitäisi edes jollain tasolla seurat nuorien tiedossa. 

[Lubins Fred]

Itelle muovi alkaa maistua aina näissä "kilpajoukkueissa", joihin sit perinneseurat "syöttää" parhaitaan, PKKU, ent. FC Espoo jne.

PKKU eli Pallokerho Keski-Uusimaa on kyllä ehkä pahin muoviviritelmä ja nimihirviö, mitä Suomesta löytyy. Naapurikunnat ja paikalliskilpailijat eli Tuusulan, Keravan ja Järvenpään perinteikkäät jengit perustivat yhteisen edustuksen vuonna 2005 ja ajoivat omat edustustoiminnat alas. Järvenpää hyppäsi onneksi fiksusti pois melko pian hyvällä menestyksellä. PKKU:n miesten edustus ei ole juuri menestystä kerännyt, junnuissa vissiin OK tulosta sentään.

[Panenkan roikka]

Naisten suomalaisen futisharrastuksen aikajanalla tosin aika kaukana muoviseurasta sis. pari Suomen mestaruutta reilun 20 vuoden takaa.

Juu muistan kyllä hyvin mm. Heidi Kackurin. Otin vain seuran esimerkiksi, kun joku "kaipasi" Yhdistynyt jalkapallokerho -tyyppisiä nimiä, että onhan tuollainen nimi keksitty Suomessakin kauan sitten - joskin englanniksi (ehkä haluttiin olla kielineutraaleja). Vuosituhannen alun urkkaruudussa taidettiin kyllä käyttää muotoa "Pietarsaaren United", jota tuolloin luulin ihan viralliseksi nimeksi.

[Switek]

Yhtään muoviseuroja tai typeriä anglismeja puolustelematta täytyy muistaa, että ihan yhtä muovisilla ja keinotekoisilla syillähän ne perinneseuratkin on aikanaan monesti perustettu.
Typerästi ulkomaisittain nimetyt seuratkaan nyt ei ole mikään suomalainen keksintö. Euroopastakin löytyy Young Boys Berniä, Grasshoppersia, Go Ahead Eaglesia. Yms.
Etelä-amerikassahan noista on tehty ihan taidetta ja löytyy kaikenmaailman Liverpool FC:tä, The Strongestia ja Always readya..
Kaikenlaiset fuusioseurat ja "henkisen perinteen" jatkajatkin on ihan yleinen syy seurojen perustamisessa maailmalla. Todella iso osa todella perinteikkäistä lutuuriseuroista on alunperin "muovisia" fuusioseuroja. Esim jotain PSG:tä (ainakaan tuosta syystä, muista ehkä) tai As Roomaa varmaan harvat pitää muoviseuroina.  Erona on juuri se, että nämä on tapahtuneet Suomessa -90-00-luvulla eikä joskus 1920-luvulla (toki PSG perustettiin vasta -70-luvulla).

Tuon takia pelkkä seuran ikä ei ole ihan täysin reilu vertailu ja ainoa mittari.
Se, että seura on nuori iältään ei tarkoita että motiivit sen taustalla eivät voisi olla edes jossain määrin orgaaniset.

Itse näen muoviseuran enemmän konseptina.
Pelkän iän tuijottelun sijaan pitäisikin enemmän tarkastella myös sitä mikä on sen seuran olemassaolon tarkoitus ja mitä se on tehnyt sinä aikana kun seura on ollut olemassa.
Eli ovatko muoviseuroja perusolemukseltaan, vai kasvavatko oikeiksi seuroiksi ajan myötä. Tai edes säilyvät olemassa. Muoviseuroille ominaista kun on (etenkin Suomessa), että ne eivät kestä yleensä hirveän kauaa edes olemassa. Kun perustuvat pitkälti vaan lyhyen tähtäimen menestyksen tavoitteluun edustustasolla tai etenkin ulkomailla joihinkin kokonaan ulkojalkapallollisiin intresseihin.

Monet näistä "perinteisemmistä" muoviseuroista (SJK:t, Interit, FC Lahdet yms) alkaa siis jo olemaan vähän jonkinlaisia rajatapauksia.

Samoin pienempien kaupunkien (f)uusioseurat on usein jonkinlaista harmaata-aluetta, kun ovat muoviseuroja toki itsenäisesti ulkoapäin katsellessa mutta saattavat olla silti tunnistettavaa jatkumoa esim kaupungin yleisille futisperinteille ja käytännössä ehkä ainoa realistinen mahdollisuus kehittää esim olosuhteita ja viedä futista eteenpäin alueella nykypäivänä.
Muovisuuteen vaikuttaa myös se, että miten sitä menneisyyttä tai sen puutetta käsitellään.
Yritetäänkö ostaa tai omia jotain identiteettiä tai historiaa jota ei ole tai vähätellä muiden historiaa.
Tämän takia muoviseurauden ytimessä on nämä PK-35 Vantaa hassuttelut, AC Kajaanit ja FC Jokerit, joiden ainoa itseisarvoinen tarkoitus perustamiselle on ollut että paikkakunnalle saadaan edustusjoukkue mahdollisimman korkealle tasolle pelaamaan jollain muulalaislegioonalla ilman aikomustakaan rakentaa mitään oikeaa seuraa siihen ympärille tai välittää olemassa olevista perinteistä. Esimerkiksi  koska nyt vaan halutaan (tai koetaan kaupungin kuuluvan) vaikka liigatasolle jotenkin automaattisesti. Tai siellä pitää pelata puhtaista taloudellisista intresseistä (esim Hjallis). Tuossa nimenomaan sivuutetaan tai vähätellään olemassa olevaa jalkapallokulttuuria ja seuroja.
Omanlaistaan lutuuriahan onkin juuri se, että aina kun näitä perustetaan niin eivät ole yleensä pitkäikäisiä, koska jos haluavat säilyä relevantteina tai edes toiminnassa, niin joutuvat lopulta muokkautumaan oikeiksi seuroiksi tai muuten järkevöittämään toimintaa. Kuten esim TamU on tehnyt.
Junnuseurojen versiot näistä on sitten nämä keinotekoisuuden huipenttumia olevat PKKU:t ja Fc Espoot.

Lienee Suomen onni, että kotimainen futis ei ole minkäänlaista bisnestä eikä joku Veikkausliiga kiinnostava markkina-alue millään mittarilla kansainvälisesti. Se on tarkoittanut että kellään kotimaisella oligarkilla ei ole ollut lopulta rahaa tai kiinnostusta luoda Suomeen mitään pelkästään edariin rahan pumppaamiseen ilman mitään oikeaa seuraidentiteettiä tai rakennetta perustuvaa Ludogoretsia.
Ja toisaalta kansainvälisesti taas halutessaan joku Red Bull tai CityGroup voisi ottaa esim Veikkausliigan dominoinnin täysin haltuun aika pienellä vaivalla ja resursoinnilla. Perustaa vaan jonkun uuden Helsinki FC:n tai ostaa jonkun Atlantiksen kuljeksimasta ja laitat miltsin kaksi Klubin ja KuPSin budjetin päälle niin voitat jo mestaruuden aika lailla joka vuosi ja pääset eurokentille kansainvälisille markkinoille saamaan tölkeillesi näkyvyyttä ja voit poachata Suomen pelaajamarkkinat.

Onneksi Suomessa muoviseuratkin on täyttä puuhastelua.

Gillan osalta taas muovisuus lienee osin koko "seuran" idea. Eikä tuo siis itseäni siksi häiritse. Etenkin kun pelaavat puhtaasti harrastefutista. Ei tuo millään tavalla uhkaa "aitoja" seuroja ja huippufutista Suomessa.

[Panenkan roikka]

Tämä liigassa pelaava FC ilves, vai mikä vitun edustus onkaan, on aika muovinen. Perustettiin suoraan Kakkoseen perinteikkäältä KooVeelta ostetulle sarjapaikalle. Sen jälkeen kabinettinousuilla liigaan ja nyt kaupungin maksamassa viihdekeskuksessa rakennetaan suomalaista suurseuraa kendopuolen vetoavulla.

KooVee oli saanut tuon sarjapaikan vain muutamaa vuotta aiemmin Sorsapuiston Ilves -nimiseltä viritelmältä ja ilmeisesti jo tuolloin kyseessä oli jonkinlainen välaikaisratkaisu, näin ainakin wikipediasta voisi päätellä. Jalkapallossa KooVee ei kai ole ollut erityisen perinteikäs. Toki nykyinen Ilveskin on edustustoiminnan osalta jo kolmas inkarnaatio.

[iznogod]

Ihmeen tosissaan jengi ottaa Gillan. Itsellä on käsitys että kyseessä enemmänkin joukkue, ei seura.

Gillan omien nettisivujen mukaan kyseessä on kuitenkin jalkapalloseura. Ehkä se korostaa sitä muovisuutta, että oikeasti kyseessä on vain kaveriporukan jengi, joka on onnistunut somejulkisuuden avulla houkuttelemaan mukaan entisiä liigapelaajia ja leikkii nyt jotain hienoa jalkapalloseuraa. Mitään varsinaisia jalkapalloilullisia perinteitä joukkueella ei kuitenkaan pahemmin ole kuin se aivan miälenvikainen somepöhinä. Palataan asiaan joskus muutaman vuosikymmenen päästä ja katsotaan sitten onko seuralla joitain muitakin perinteitä kuin jotkut itse hankitut pokaalit.

[harkkapilli]

Taitaa mennä nyt edustusjoukkue ja seura sekaisin. Se on toki ihan ymmärrettävää, kun kirjoittajan oma suosikkijoukkue perustettiin alun perin perinteikkäästi suoraan toiselle sarjatasolle haukutulta seuralta peritylle sarjapaikalle ja nimenomaan vain edustusjoukkueena.

Ilveksellä ei olisi ollut tarvetta perustaa miesten edustusjoukkuetta uudestaan vuosikymmenen hiljaisuuden jälkeen, jos Suomen suurimman urheilu- ja jalkapalloseuran miesten edustusjoukkuetta ei olisi lyhytnäköisesti ja kaikkea urheilukulttuuria vastaan sotien tapettu muovin tieltä. Naiset, junnut ja Suomen suurin korttelisarja pelasivat kuitenkin jalkapalloa koko sen 10 vuoden ajanjakson, kun miehillä ei ollut edustusjoukkuetta. Moni sen putken läpi pelanneista tuotti ja on tuottanut sittemmin iloa myös sinipaidassa. Mutta tämän kaikenhan sinä toki tiesitkin.

Jos se vuosituhannen alussa mestaruuksia voittanut TamU olikin muovia, niin tämä suloisesti omia sukujuuriaan häpeävä alimmalta sarjatasolta kannattajien voimin ponnistanut seura (ei vain edustusjoukkue) on karistanut yltään minunkin mielestäni jo monta muovikriteeriä. Tuota urotekoa olisi helpompi arvostaa, jos joka käänteessä ei huokuisi sinipaitojen suunnasta avointa halveksuntaa Ilvestä kohtaan. Kai se isänmurha on sitten kuitenkin välttämätön, että pystyy perustelemaan itselleen koko seuran olemassaolon. Virhe tehtiin lähes 30 vuotta sitten ja nyt sen kanssa pitää vaan yrittää pystyä elämään jonkinlaisessa yhteiselossa. Toki yksi vaihtoehto myöhemminkin olisi ollut, että muovin raunioiden tuhkasta ei olisi lähdetty rakentamaan oikeaa jalkapalloseuraa. Tuolla olisi saatettu välttää monta nykyistä ongelmaa, mutta samalla olisi jäänyt syntymättä myös yksi hieno jalkapallokenttien tarina.

[Estrada]

Muovisuuteen vaikuttaa myös se, että miten sitä menneisyyttä tai sen puutetta käsitellään.
Yritetäänkö ostaa tai omia jotain identiteettiä tai historiaa jota ei ole tai vähätellä muiden historiaa.

Juntusen OPS sanoo terve.

Monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että muovisuus on vaikeasti määriteltävissä, eikä pelkkä seuran ikä sitä ratkaise. TamUa pidin sen Veikkausliiga-aikoina todellisena muovina, mutta tämä uusi tuleminen alasarjoista vahvalla fanikulttuurilla höystettynä on muuttanut mielipidettäni. TamUssa on nykyään jopa vähän sellaista nostalgista ripausta. Pitkään pääsarjassa pelannut Inter taas alkaa periaatteessa olla jo hyvinkin ikoninen seura, mutta kun se on alusta asti henkilöitynyt perustajaansa ja nimi ja värit on otettu suoraan kaikkien tuntemalta milanolaiselta suurseuralta, niin pitkä matka tuossa on muovisuuden täydelliseen hälvenemiseen. Jotain SJK:ta sen sijaan olen aina katsonut vähän sormien läpi, koska kyseessä on pienempi paikkakunta, ja ilman SJK:ta Seinäjoen jalkapallo saattaisi hyvinkin olla todella pohjamudissa. Lisäksi kun kyse on myös mielikuvista, niin epämuovinen nimi Seinäjoen Jalkapallokerho pelastaa sekin paljon.

[Raven32]

Gillan omien nettisivujen mukaan kyseessä on kuitenkin jalkapalloseura. Ehkä se korostaa sitä muovisuutta, että oikeasti kyseessä on vain kaveriporukan jengi, joka on onnistunut somejulkisuuden avulla houkuttelemaan mukaan entisiä liigapelaajia ja leikkii nyt jotain hienoa jalkapalloseuraa. Mitään varsinaisia jalkapalloilullisia perinteitä joukkueella ei kuitenkaan pahemmin ole kuin se aivan miälenvikainen somepöhinä. Palataan asiaan joskus muutaman vuosikymmenen päästä ja katsotaan sitten onko seuralla joitain muitakin perinteitä kuin jotkut itse hankitut pokaalit.

Niin, entä jos edelleen pelaavat 20v päästä ja toiminta on kasvanut?

Uskoisin että Suomen jalkapallohistoria on täynnä kaveriporukoita, jotka ovat aloittaneet alimmasta divarista uudella nimellä, ehkä ajoittain nousseet ja lopulta joukkue on olemassa 20v, eikä mukana ole enää ketään alkuperäistä jäsentä. En tiedä miksi aladivarien joukkueiden pitäisi olla jotain perinneseurojen 6. /7. /8. joukkueita, joissa ei saa pelata entisiä liigapelaajia ja perkele ei ainakaan mitää somettajia! Alasarjat ovat vakava asia, eikä siellä ole tilaa tehdä asioita uudella tavalla.

[Näätäkeisari]

Jokaisella seuralla on tarina, ja muoviseurojen tarinassa ei ole mielekästä tarttumapintaa, johtuen joko sen historiasta tai nykypäivästä. Jos seura on esimerkiksi perustettu vain rahaa ja menestystä varten, kuten vaikka Red Bullit, niin eihän siinä ole mitään juonenkäännettä tai sielua josta kiinnostua. Sama joku fuusioseura heti perustamisensa jälkeen. Mutta esim FC Lahdella on ollut kaikenlaisia käänteitä olemassaolonsa aikana, nousuja ja mitaleja ja putoaminen itse Litmasen kanssa. AC Oulustakin edes vähän jännittävän tekee Juntus-draamat - joita seura tietty häpeää, ja siksi AC Oulussa ei ole käytännössä mitään kiinnostavaa. Tarinan mielekkyys riippuu toki yksilöstä, varmaan ACO-ultrille seuran tarina on huigee. Mutta jos seuran olemassaolon tärkein syy on kerätä paikalliset rahat ja pelaajat yhteen koriin, ja seuran muodostamisessa pyyhittiin vuosikymmenten muistot, niin hankala siitä on ulkopuolisena kiinnostua. Vähän sama vika SJK:ssa.

Tavallaan enemmän kiehtoo perinneseurojen kulahtaminen ja pilaaminen. Mieleen tulee vaikkapa Ilves-Kissat, jolla olisi periaatteessa upea menneisyys josta ammentaa nykyäänkin, mutta edustusjoukkue tuhosi komeasti itsensä sotkeutumalla hämärään rahaan ja sopupeleihin. Atlantiksella olisi periaatteessa loistava erilainen taustatarina, mutta, noh, niin.

[iznogod]

Niin, entä jos edelleen pelaavat 20v päästä ja toiminta on kasvanut?

Kuten jo edelläkin totesin, palataan asiaan sitten. Sittenhän se vasta nähdään, onko toimintaa lainkaan ja jos on, niin millaista se on.

Ja kuten myös aikaisemmin jo totesin, eihän heillä toistaiseksi ole kuin niitä somefaneja ja en oikein jaksa uskoa, että se kantaisi kovin pitkälle. Ja kuten myöskin silloin totesin, eihän sitä tiedä vaikka se yllättäisikin. On tuo somehomma sen verran oudoksi mennyt, ettei siitä osaa mitään kovin varmaa sanoa.

[hzn4000]

Kuten jo edelläkin totesin, palataan asiaan sitten. Sittenhän se vasta nähdään, onko toimintaa lainkaan ja jos on, niin millaista se on.

Ja kuten myös aikaisemmin jo totesin, eihän heillä toistaiseksi ole kuin niitä somefaneja ja en oikein jaksa uskoa, että se kantaisi kovin pitkälle. Ja kuten myöskin silloin totesin, eihän sitä tiedä vaikka se yllättäisikin. On tuo somehomma sen verran oudoksi mennyt, ettei siitä osaa mitään kovin varmaa sanoa.

Onhan siellä kentän laidalla Gilla Ultras, eli ala-asteikäisten lasten ääneenkannatusryhmä. Koko ollut niissä kahdessa pelissä, missä olen paikalla ollut noin 6-8 henkeä.

Muuten kyllä Gillasta samaa mieltä, katsotaan myöhemmin, onko joukkueen lisäksi jotain seuratoimintaakin. Ja onko edes joukkuetta, kun eläköityneet veikkausliigapelaajat ei riitäkään pitämään sarjatasoa yllä.

--
Yleisesti topikkiin, muoviseurat on kiinnostavan intohimoja herättävä aihe. Hyviä pointteja onkin jo tuotu keskusteluun. Muoviseurastatuksen saavuttaa helposti, mutta siitä irtoaminen vaatii työtä jalkapallon parissa (kentillä, katsomoissa, yhteisöissä ja kabineteissa) ja aikaa. Ei se helppoa ole, mutta mahdollista kyllä.

[TWQ15]

FC Kirkkonummi

[Haamutorjunta]

FC Kirkkonummi

Tästä pitää olla vähän eri mieltä, se jatkaa kuitenkin MasKin, KyIF:n jalkapallojaoston sekä ACK toimintaa. Siellä tavoitteena oli, ainakin silloisen viestinnan mukaan, saada aikaan rakenne, jossa a) jalkapallo on määräävä laji (KyIF on monilajiseura, jossa jokaisella lajilla on yksi ääni, eli no ~15kpl 70+v miekkailijaa saa yhtä paljon valtaa kuin 700+ junnun futis) b) on mahdollista palkata ammattilaisia tekemään hommia.

[Ipaipa]

Tämä mutasarjoissa pelaava Tampere united, vai mikä vitun tappara united onkaan, on aika muovinen. Perustettiin suoraan Ykköseen perinteikkäältä Ilvekseltä ostetulle sarjapaikalle. Sen jälkeen ilman omaa junioritoimintaa liigassa ja nyt kaupungin maksamassa viihdekeskuksessa rakennetaan Ilvekselle kilpailijaa kendopuolen vetoavulla.

Korjattu