Tihisen Fifaan siirtymisen jälkeen näiden muutaman hemmon fokus on siirtynyt jostain uefan masinoimista koulutuksista fifan koulutuksiin, joissa fokuksena on mm. talenttien tunnistaminen. Sinänsä huvittava asia, koska Suomessa ei ikinä ole tajuttu talenteistakaan yhtään mitään. Nyt vain höpistään ja pidetään palavereita ja koulutuksia, jotka eivät johda mihinkään. Noitakin pidetään lähinnä sen vuoksi, että niihin on saatu rahaa.
Isoin ongelma kuitenkin koko suomalaisessa liittojohtoisessa jalkapallossa on, että hommaa pyörietään jonkinlaisessa ideoiden-maailmassa, jolla ei ole mitään tekemistä sen arkimaailman kanssa, jossa seurat ja pelaajat toimivat. Tämä taas johtuu siitä, että toimintaa pyörittää henkilöt, jotka ymmärtävät jollain tasolla asioita teoriassa, mutta eivät millään tasolla käytännössä. Kärjistettynä esimerkkinä kaikki tietävät mitä E=mc² tarkoittaa, mutta ainoastaan muutama ymmärtää mitä se tarkoittaa ja osa jopa osaa solveltaa sitä, valtaosa tietää mitä se tarkoittaa, mutta ei ymmärrä siitä juuri mitään saati, että osaa soveltaa sitä käytäntöön.
Sama juttu on meneillään Palloliitossa. Siellä on helvetisti tietoa, kerätään lisää tietoa, höpötetään tiedosta, mutta kukaan ei oikeasti osaa poimia olennaisia asioita ja viedä nämä olennaiset asiat käytäntöön eli seuratasolle. Toki ongelmana on myös seurat, jotka toimivat samalla kaavalla kuin liitto, eli ympärille kertään kaverit ilman, että kenenkään pitäisi oikeasti osata jotain. Siis käytännössä. Toisaalta yksi ongelma on, että näitä kavereita on oikeasti Suomessa vähän. Seurat ovat täynnä drop-out futareita, wannabe futareita, joista ei tullut mitään ja loput ovat isä- ja äitivalmentajia.
Englannissa 2010-luvulla herättiin heidän futiksen heikkoon tasoon ja sen jälkeen, erään Englannin FA:n toimijan mukaan, liiton toimilla englantilaisesta jalkapallosta puhdistettiin kaikki puuhastelijat ja sen jälkeen vähitellen tulosta alkoi tulemaan nuorissa ja vähitellen myös aikuisissa.
Se mitä suomalainen jalkapallo tarvitsisi on samanlainen puhdistus, joka lähtisi liitosta ja sen jälkeen seuratasolle. Toki tätä ei ikinä tule tapahtumaan, koska toimintaa johtavat eivät oikeasti ymmärrä missä mennään ja koska koko toiminta on vielä rakennettu niin, että heikosti johdetut seurat, ainakin teoriassa, päättävät mitä suomalaisessa jalkapallossa tapahtuu. Jos ja kun tuota kaikkea lähestyy suomalaisen jalkapallon 118-vuotisen historian kautta, "hermeneuttisen kehän" sijaan suomalainen jalkapallo on suljettu ympyrä, jossa samaa kehää pyöritään loputtomasti ympäri. Aino asia joka kehittyy on idea, joka vaihdetaan uuteen sen jälkeen kun on pyörähdetty ympyrän ympäri. Mikään ei todellisuudessa muutu.
Tämä "seurojen palloliitto" kuulosti hienolta idealta, teoriassa, mutta käytännössähän se ei voi vaan toimia. Miksi? Koska seurat ovat täysin eri asioiden perässä. Suurin osa seuroista, jos mietitään vain että jokainen seura on ns. yksi ääni ovat pieniä harrasteseuroja, joilla on todella pienet resurssit ja vähän pelaajia. Näiden ainoa fokus on tietenkin ja pitääkin olla että saisivat kaikki alueen pelaajat pelaamaan futista. Sitten on myös seuroja jotka ovat isompia, mutta voivat olla alueensa ainoita seuroja ja näidenkin tavoite pitäisi olla edelleen se että liikutetaan pelaajia, mutta myös kehitetään parhaita. Tässä jo usein mennään tilanteeseen että seuraa johtaa ihmiset jotka eivät ymmärrä mitään pelaajakehityksestä.
Kuten toteat niin kun liitossa on heikkoa toimintaa ja seurat heikosti johdettuja, niin tätä ns. laivaa ei johda kukaan. Tämä näkee hyvin siitä että mitään oikeinta toimenpiteitä kunnon muutokseen ei ole tehty, vaikka ollaan nähty selvästi että ollaan koko ajan jääty kauemmas Euroopan huipusta. Nyt jo ollaan todella kaukana muista pohjoismaista, jopa Islanti on poikien puolella Suomen tasolla ja miehissä mennyt ohitse. Tanska on niin kaukana ettei edes perävalot näy ja Ruotsi sekä Norja myös kaukana edellä. Tytöissä näitä muita kuin Tanskaa voidaan jossain yksittäisissä peleissä haastaa tai jopa voittaa, mutta se ei kerro pelaajakehityksestä kokonaisuutena mitään.
Muutos vaatisi jonkun muutosjohtajan, sitä ei ole näkyvissä ja Suomessa edes palloliitto ei tunnusta julkisesti että ollaan jääty kauaksi vaan siellä eletään harhaluulossa että hyvin tehdään. Tästä haastoin aikanaan liiton ihmisiä ja 1/10 uskalsi olla vähän samaa mieltä, muut olivat näitä selkään taputtelijoita. Sattumaako ehkä että kaikki olivat ns. sisäpiiristä eli entisiä korkean tason pelaajia, sisäpiiristä suoraan liiton isoihin hommiin ilman kunnon valmennuskokemusta. Pahimmillaan olen kuullut että liitossa on tehty toimenkuvia suoraan näille sisäpiiriläisille, että pääsevät suoraan seuroista liiton hommiin, vaikka näytöt seuroissakin olleet heikot tai juuri valmennus aloitettu.
edit: Ja ettei kukaan käsitä väärin, niin en väheksy pelaajataustaa, mutta koen että olisi tärkeää ensin myös oppia valmentamaan/ymmärtämään valmennusta ennen kuin alkaa tekemään linjauksia/päätöksiä valmentamisen suhteen.
