
Perustettu: 1996 (FC Lahti (FC Luhta: 2021))
Kotistadion: Lahden stadion (kapasiteetti: 7 465 kuppi-istuinta, joista katettuja on 4 750).
Saavutukset:Veikkausliigan pronssia: 2008, 2014
Suomen Cupin hopeaa: 2002
Liigacupin mestaruus: 2007, 2013, 2016
Liigacupin hopeaa: 2004, 2005
Ykköscupin voitto: 1998
Ykkösen mestaruus: 1998, 2011
Sopimustilanne:
------
Pajatso tyhjeneeKausi 2024 päättyi pettymykseen ja Lahti vaihtoi FF Jaron kanssa sarjoja päittäin ja Kuhnurit joutui
yli kymmenen vuoden tauon jälkeen hakemaan vauhtia toiseksi korkeimmalta sarjatasolta. Heti
tippumisen jälkeen seurajohto viestitti, että seuran ainoa tavoite on suora nousu, mutta pakka tulisi
menemään täysin uusiksi. Tippumisen jälkeen Luquinhasia lukuun ottamatta kaikki ulkkarit
laitettiin luiskaan ja kukaan ei uskonut Osku Maukosen jäävän enää pelailemaan divariin, joten
Huupposen sanoin, hirveältä näytti. Kannattajatapaamisessa hallituksen jäsen Thomas Hood totesi,
että nyt on mahdollisuus päästä eroon surffailijoista ja toimistolta ulostettiinkin myynnistä ja
ottelutapahtumista vastannut Simo Kokkonen, mediasta vastannut Veera Savukoski ja
tiedottamisesta vastannut Tommi Leirilaakso. Lisäksi toimistopäällikkö Päivi Arpiainen keitteli
perunoitaan enää osa-aikaisesti. Aivan kuin nämä olisivat olleet ne suurimmat surffailijat. Onneksi
maailmanhalailuprojektit jäivät.
Lahti menetti myös niitä pelaajia, joilla taso olisi riittänyt liigaan. Samuel Pasanen siirtyi Kuopioon
ja Julius Tauriainen löysi lopulta itsensä kesällä Turusta. Marius Könkkölän liigatasosta voi olla
montaa mieltä, mutta hän matkasi Lahdesta Seinäjoelle. Suurin yllätys oli se, että Riku Selander oli
löytänyt pukukopista ulos ja sai liigasopimuksen, mutta sehän ei tänäkään vuonna päättynyt hyvin.
Suurin menetys oli kuitenkin matkalla seuralegendaksi ollut Eemeli ”Pirlo” Virta, jolla meni
lopullisesti motivaatio paskoihin pelikavereihin. Pajatso tyhjeni karusti. Myös valmennuksessa
lakaisi luuta ja pitkään päävalmentajaa etsittiin kissojen ja koirien avulla.
Syksyllä Lahti kiinnitti muutaman oman kasvatin ja Matias Vainionpään ja Otso Koskisen. Lopulta
päävalmentaja löytyi Kokkolasta ja Lahti osti Gonçalo Pereiran KPV:stä. Mukaan valmennustiimiin
tuli myös tämän serkku, koska pitäähän päävalmentajalla joku juttukaveri olla. Kari Arkivuo veti
ylimenokauden läpi ja tänä vuonna testijaksolta itselleen sopimukset nappasivat Aaron Lindholm ja
Daniel Heikkinen.
Sähän sen tiiät ku sulle se lehtiki tuleeTalvi on suomifutiksessa kummallista aikaa. On pimeä ja kaikkia vituttaa, mutta samalla huhumylly
pyörii. Lahti etsi sekä urheilutoimenjohtajaa että voittavaa jalkapallojoukkuetta. Tai oikeastaan
joukkuetta, sillä ensimmäisen harjoitusottelun Lahti joutui perumaan pelaajapulaan vedoten.
Pelaajia alkoi kuitenkin tippua hiljalleen ja ensimmäisenä saatiin Pereiran oma hassansesay Eric
Oteng. Samalla ovenavauksella edellisen päävalmentajan, Ricardo Duarten oma hassansesay,
Luquinhas poistui.
Seuraavat kuukaudet muistuttivat enemmän huonoa komediaa kuin jalkapalloseuraa, joka haluaa
nousta ja voittaa sarjan. Toimiston ulostus näkyi karusti ja kuva hyvin hoidetusta seurasta karisi
Vesijärven rantahietikkoon kuin hanhenpaska. Martim Ferreira tuli seuran ”tiedotteen” mukaan
oikeaksi puolustajaksi, vaikka todellisuudessa Lahteen saatiin vasen laitahyökkääjä.
Pohjakosketuksena oli ensimmäisen harjoitusottelun tulos ja otteluraportti, joka oli lopulta kopioitu
vastustajalta. Kausikorttifarssia yriteltiin peitellä säästöjen verukkeella. Lahti näytti kaikkea muuta
kuin vakavasti otettavalta ja hyvinhoidetulta jalkapalloseuralta, sillä liki kaikki muut seurat
Ykkösliigassa tekivät asioita paremmin. Pysyäkseen seuran asioista kärryillä, piti lukea
paikallisaviisia, sikäli mikäli etlaria sattui kiinnostamaan, yleensä ei. Perinteinen kausijulkaisu jäi
ilmestymättä, vaikka joku pieni läpyskä lopulta jossain syksyn korvilla tuli.
Lopulta toimistolle saatiin lisäkäsiä, mutta jälki ei parantunut. Sähköposteja tuli, mutta ne olivat
täynnä asiavirheitä ja kirjoitusvirheitä. Seuran viestintä ei parantunut, vaikka juuri tuossa hetkessä kun junioriseurat olivat yhdistyneet talvella, se olisi ollut elintärkeää saada sitoutettua koko
kaupunki mukaan. Ensimmäinen etsikkoaika hukattiin, mutta tämän pystyy vielä korjaamaan,
mikäli tahtoa ja osaamista löytyy.
Myös pelaajia tuli sisään joukkueellisen verran sieltä täältä. Lainaaminen on varmasti ollut
taloudellisten raamien sanelemaa, mutta pitkäjänteisyyttä hankinnoista puuttui ja lainamiehiä oli
lopulta kolme. Kuka tahansa näistä olisi voinut poistua kesällä takaisin omaan seuraansa ja se
jättäisi Lahden kusiseen tilanteeseen. Toisaalta osa pelaajista aiheutti pieniä positiivisia värinöitä,
sillä Abdoulaye Kanté ja Jonathan Muzinga olivat pelanneet ajoittain hyvin jopa sarjatasoa
ylempänä. Talven tulokset vaihtelivat ja Lahti otti turpaan Ykkösliigacupissa muun muassa Jipolta.
Jollain ilveellä joukkue pääsi vielä pudotuspeleihin, jossa TPS nappasi finaalipaikan. Samalla
kokoonpanoon alkoi ilmestyä pelaajia, joista ei ollut mitään käryä, koska seura ei jaksanut infota
näistä. Turussa se oli Hermanni Nykänen, myöhemmin Amir Belabid ja Jasper Kostian ilmestyivät
kokoonpanoon. Ennen seura sentään jaksoi hehkuttaa näitä salifusenghoreja ja veikkarättöjä ja
paikallismedia painoi uutiset lehteen, mutta senhän tietävät vain ne, joille se lehti tulee.
Suomen Cupissa vastaan tärähti yhteistyöseura Lahden Reipas. Lahti ei antanut loogisesti omiaan
Reippaan käyttöön, jotta edustus Cupissa säilyisi Lahdella. Se kasvatti viirupaitojen nälkää ja osui
lopulta omaan nilkkaan. Reipas iski kaksi komeaa maalia ja Lahti hakkasi tolppia ja hinkkasi
maaliviivaa lisäajalle asti, jolloin Asaad Babiker iski kavennuksen. Se ei riittänyt jatkopaikkaan ja
toisin kuin viime kerralla divarissa, Lahti lähti lauluun Cupista ennen kuin se ehti edes alkaa. Tässä
vaiheessa monella alkoi hiipimään pieni pelko perseeseen.
Vaikkei mitään odota, silti saa pettyäLahden alku Ykkösliigassa oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. Puolustus piti, mutta hyökkäys oli
tahmeaa. Toukokuun puolivälissä nähtiin yksi kauden pohjakosketuksista. Lahti oli vieraskentällä
jälleen jyrän alla Jippoa vastaan. Lopputuloksena oli tappio, pelikieltoja ja valmennukselle ties
kuinka mones kortti. Valmennuksen nappaamat kortit olivat uutta lahtelaisille, vaikka täällä on
valmentanut vaikka minkälaista Malista, 40 maalin Kallioista, Tokea ja Augea. Pereiran oma
hermokontrollin puute vaikutti myös joukkueeseen, joka oli kuriton ja Lahti keräsikin järjettömän
määrän varoituksia. Intohimon ja tyhmyyden välillä on hiuksen hieno raja. Sekä Pereira että
serkkunsa olivat aika ajoin toimitsijakiellossa ja Kari Arkivuo pääsi jatkamaan sadan prosentin
voittotilastoaan.
Lahden ensimmäiset kohtalonhetket tulivat Jippo-pelin jälkeen. Kotiottelussa Seinäjoen lapsia
vastaan Lahti oli ajoittain jyrän alla ja entinen Kuhnuri-hyökkääjä Onni Hänninen olisi varmaan
kaikissa muissa otteluissa paukuttanut hatullisen paikoista, jotka Lahti lahjoitti. Otso Koskinen oli
kuitenkin kasvanut talven aikana johtajaksi ja otti useaan otteeseen joukkuetta reppuselkään ja iski
ottelun ainokaisen. Seuraavasta Tepsi-ottelusta Lahti taisteli viime hetkellä tasapelin ja esti Tepsin
karkaamisen.
Kesällä Lahti ei vakuuttanut pelillisesti ja ajoittain joukkue oli taktisesti yllättävän isoissa
ongelmissa. KäPa paukutti kolme maalia Lahden kotona Maukosen taakse, mutta onneksi Lahden
hyökkäys onnistui itse viidessä maalissa. Lahti sai kuitenkin napsittua voittoja tasatahtiin Tepsin
kanssa, mutta monessa ottelussa lahtelaiset saivat olla pelko perseessä päätösvihellykseen asti.
Kauden kulminaatiopisteiksi olisivat voineet nousta kesä-heinäkuun vaihteen SalPa- ja Jippo-
ottelut. Ensimmäisessä joukkueen kapteeni Matias Vainionpää palasi avauskokoonpanoon ja Lahti
onnistui nousemaan toisella jaksolla voittoon siihen asti ehjimmällä suorituksellaan Arkivuon
alaisuudessa. Seuraavalla kierroksella Lahti voitti Jippo-mörkönsä, joskin tuomariston täyden
farssin jälkeen. Lahti nousi miehen vajaalla kahden maalin takaa voittoon ja tuossa hetkessä monesta tuntui, että Lahtea ei pysäytä enää mikään. Samalla Lahti luopui useiden vuosien
perinteistä, eli juhannuspotkuista ja uuden joukkueen hommaamisesta kesän siirtoikkunassa. Ainoat
tulijat olivat nuori isänsä poika Max Toukonen ja Serie A:ssakin pelannut Tòfol Montiel.
Ja vaikka ei olisi odottanut mitään hyvän kesän jälkeen, sai silti pettyä. Seuraavasta kolmesta
ottelusta tuloksena oli kaksi pistettä. Lahti tasasi jälleen pisteet Tepsin ja sarjapaikastaan taistelleen
KäPan kanssa. Ja kuten aiempinakin kesinä, pelaajia katosi kokoonpanosta ja kukaan ei tuntunut
tietävän, mitä avainpelaajille kuuluu. Vierasottelu JäPSiä vastaan iski pahasti vasten kasvoja. Lahti
ei saanut missään vaiheessa peliään rullaamaan ja KäPan kanssa putoamistaistelussa ollut JäPS
purjehti voittoon Pereiran elehtimisestä huolimatta. Lisäksi tuloksena oli jälleen pelikieltoja ja Lahti
meni punakorttien määrässä ohi Ilir Zenelin kaaosvuosien. Osalla kannattajista meni kuppi nurin,
sillä kaikki ei ollut enää omissa käsissä Tepsin saatua pientä etumatkaa. Lahti tiputti vielä
kertaalleen pisteitä KäPalle ja kun joukkueet olivat pelanneet kaksinkertaisen sarjan, oli nousu
teoreettisesti enää kolmen kauppa. Viimeiselle kolmannekselle Tepsi pääsi kuitenkin selkeässä
etulyöntiasemassa.
Divarist viis, siel ollaan vaa hetkiLahti onnistui lopulta siinä, mikä olisi pitänyt tehdä jo viime kaudella, eli voittamaan EIF:n. Lahti
tiputti viimeisen kolmanneksen aluksi Hakan farmiseuran, jolle oli myönnetty poikkeuslupa
nousuun, pois nousutaistelusta, mutta pistemenetyksiä tuli kahdella seuraavalla kierroksella. Ensin
Lahti lopetti pelaamisen johtoasemassa Klubin lapsia vastaan ja tuloksena oli häpeällinen tasuri ja
heti seuraavaksi Jippo-mörkö iski jälleen. Samaan aikaan Tepsillä olisi ollut mahdollisuus purjehtia
karkuun, mutta nousu ei tuntunut kelpaavan kummallekaan.
Lahti ja Tepsi etenivät viimeisen kolmanneksen liki tasatahtia, mutta Lahti onnistui kaapimaan
pohjalla olevista joukkueista riittävästi pisteitä, jotta kaksi kierrosta ennen loppua Lahti oli
napannut edun itselleen. Lahti hoiti Seinäjoen lapset hyvällä esityksellä perjantaina ja jäi
jännittämään Tepsin ja sarjajumbo SalPan lauantaista kohtaamista, sillä Lahdella oli mahdollisuudet
teoreettiseen nousuun. Salossa lahtelaisten sankariksi nousi Otto Lehtisalo, joka upotti yllättäen
Tepsin ja näin Lahti varmisti suoran nousun, aivan kuten edelliselläkin kerralla, kierros ennen
loppua. Kun viimeisellä ottelulla ei ollut merkitystä, voidaan todeta, että ainoa tavoite, eli
sarjanousu tuli saavutettua heti, eikä kohtalona ollut jämähtää kituuttelemaan divariin.
Vaikka tavoite täyttyi, ei kauteen voi olla täysin tyytyväinen. Peliesitykset ailahtelivat liikaa jo
pelkästään otteluiden sisällä ja Lahti menetti usein otteensa hallussa olevasta ottelusta. Lisäksi
fraasi ”sutena kurkkuun” oli valmennuksessa ymmärretty väärin ja joukkue oli kuriton penkkiä
myöten. Vaikka kannattajakatsomo on mennyt eteenpäin, ei yleisömäärissä menestyksestä
huolimatta näkynyt kasvua. Seura näkyi ja kuului vähemmän kuin liigassa ja seuran oma viestintä
oli vitsi, joka ei naurattanut. Ottelutapahtuma otti takapakkia, mutta pahin pelko, Merosien
loppuminen vältettiin.
Naisten joukkue varmisti tänä vuonna sarjapaikkansa hyvissä ajoin, mutta muuten toiminta on
täysin hunningolla ja meno näytti miesten joukkueen viime kaudelta. Pelaajia lappasi sisään ja ulos
kovaa tahtia ja perässä ei tahtonut pysyä edes matseissa käymällä. Torikahvilahuhut kertoivat
kauden aikana myös sitä, että seuralla ja usealla pelaajalla on mennyt sukset ristiin ja ainakin tuon
huhun jälkeen joukkueen tähtipelaaja siirtyi kilpailevaan seuraan. Oikeastaan koko naisten
joukkueen olemassa olo unohdettiin toimistolla.
Yhteistyöseura Lahden Reipas varmisti myös sarjapaikkansa hyvissä ajoin ja ajoi entistä nuorempia
pelaajia miesten peleihin. Vaikka Reipas joutui pelaamaan alkukauden evakossa, on seura löytänyt
oman kolonsa Lahden jalkapallohierarkiassa ja ilmeisesti seura on tiivistänyt yhteistyötä junioriorganisaation kanssa. Reippaan kautta ei kuitenkaan pidä arvioda pelkästään tämän kauden
mittapuulla, sillä kehitysaskeleet näkyvät pitkässä juoksussa siinä, kuinka paljon junioriputken
päätteeksi pelaajia nousee liigaympyröihin.
Suurin mullistus tapahtui junioripuolella, kun FC Kuusysi ja FC Reipas saivat vihdoin sovun ja
kaikki junioritoiminta siirtyi FC Lahden nimen alaisuuteen. Avainpaikoille uusi junioriseura sai
Tommi Laitilan ja Toni Lindbergin, jotka molemmat kykenevät katsomaan tilannetta vanhojen
poteroiden yli. Kaikki muutos ei ole aina kehitystä, mutta nyt seuralla on mahdollisuus rakentaa
jotain uutta ja tuottavaa ja kääntää lahtelaisen jalkapallon suunta. Roomaakaan ei rakennettu
päivässä ja tämän hedelmiä ei vielä muutamaan vuoteen poimita, mutta oikeat valmentajat oikeisiin
paikkoihin ja seuran viestintä kuntoon, niin mahdollisuus johonkin suureen on olemassa.
Seuran B-junnuikäluokasta tuskin kukaan odotti mitään, mutta joukkue voitti oman
karsintalohkonsa ja elätteli mitalitoiveita aina viimeiseen peliin asti. B-junnut pelasivat varsin
viihdyttävää jalkapalloa, jossa oli päävalmentaja Ilari Koljosen luoma selkeä pelitapa.
Haittapuolena on kuitenkin ollut muutaman lupaavan juniorin valuminen muihin organisaatioihin.
Toisaalta tämä mahdollisti seuraavan, kenties paremman, kymppisyntyneiden ikäluokan pääsyn
kovempiin peleihin.
Huominen on huomennaSeura sai uuden hallituksen, johon nousivat entinen FC Lahden ja Lahden Reippaan pelaaja Jussi
Hauhia ja kaupunkikulttuurijohtaja Henna Eskonsipo-Bradshaw. Suuntaus pois vanhojen ukkojen
saunakerhosta on lupaava, mutta nyt on näyttöjen aika. Seura tarvitsee vihdoin suunnan, johon
kulkea ja identiteetin, jota rakentaa. Valitettavasti Tarinat ja pallot ovat olleet muutaman vuoden
täysin hukassa, vaikka niitä on kiitettävästi toisteltu kyllästymiseen asti. Hallituksen tulisi löytää
selkeä identiteetti ja kirkas sanoma siitä, mitä seura haluaa olla ja miten se jalkautetaan. Samalla
viestin kertomiseen olisi hyvä saada työkaluja toimistolle, sillä joko tällä hetkellä ei ole osaamista
tai tekeviä käsiä. Pelottavia huhuja on jälleen tänä vuonna kuulunut, että puheenjohtaja Mika
Halttunen löisi omalta osaltaan pillit pussiin. Se ei välttämättä tarkoita Haltonin katoamista, mutta
kyllä Halttusella tärkeä rooli olisi Lahden tulevaisuudessa.
Lahti aloitti osakeannin, jossa kauniit visiot eivät kohtaa realismia. Realismia on, että rahat on
loppu ja jostain pitää saada äkkiä lisää. Kaukaa haettu vaihtoehto olisi, että joku oikea massimies
olisi oikeasti kiinnostunut pumppaamaan rahaa Lahteen, mutta tuskin Lahti kiinnostaa edes
energiajuomajättejä, vaikka sulovilenmaisesti halvalla saisi. Kaunis visio omistajapohjan
laajentamisesta taasen ei tule tapahtumaan, sillä yksittäisen merkinnän hintalappu kohoaa kauas
tavallisen lahtelaisen ulottumattomista, mutta köyhälle kaikki on kallista. Mielenkiinnolla voidaan
siis seurata sitä, tuleeko uusia omistajia paljon ja onko jollain oikeasti massia.
FC Lahdella on edessään juhlavuosi, joten yksi ilmainen vinkki: logo takaisin. Kombolla nousu,
junnuseurojen yhdistyminen ja juhlavuosi voisi myydä kausareita. Nyt Lahden verkkareissa kulkee
yli 2000 junnua ja heidän vanhempansa ja nousevan joukkueen kelkkaan on helppo
menestyshuumassa hypätä. Kun ynnätään vielä se, että ensi vuonna on aihetta juhlaan 30-vuotisen
historian merkeissä ja seuralla on myös perinteitä siirrettävänä, on tämän suhteen lähtökohta hyvä.
Myös naapurissa toimivan kendoseuran taaperrus voi sataa futiksen laariin. Lahti tosin missasi
ensimmäisen mahdollisuuden heti nousun varmistuttua, mutta seuraava paikka on nyt. Virhe, jonka
Lahti voi tehdä, on ylihinnoitella kausarit, jolloin kynnys ostaa kausari nousee liian korkeaksi juuri
niillä, jotka eivät ole jo koukussa. Samalla etenkin uudet kausarilaiset on hyvä sitouttaa tuleviksi
vuosiksi miesten ja naisten edustusjoukkueen ja junioreiden kautta. Edes pieni panostus naisten
joukkueen tekemiseen kiinnittää seuraan varmasti uusia lahtelaisia. Yksi tärkeimmistä palasista tulevaisuuden suhteen on urheilutoimenjohtajan löytyminen. Paikalle
on haettu tekijää jo vuoden päivät, eikä valmista ole tullut. Kaikki kunnia Jussi Lumiolle, joka on
vastannut pelaaja-asioista, mutta viimeisten vuosien aikana näytöt eivät ole olleet hääppöisiä.
Toisaalta, mikäli uutta kaveria ei löydy, on Lumiolla varmasti vielä halua näyttää, että hän pystyy
kasaamaan kilpailukykyisen nipun liigaan. Forumhuhuissa ja kusilaareilla on kiertänyt liki kaikkien
vähänkään hommaan kykenevän nimet, joten nähtäväksi jää, kuka lopulta hommaan hyppää.
Vastattavana on kuitenkin edustusjoukkueen lisäksi junioripuoli.
Joukkueen päävalmennus on ensi kaudeksi lukittu, sillä Pereiralla on sopimus myös ensi kaudesta.
Tavoite täyttyi, mutta peliesitykset eivät vakuuttaneet, eikä lusitaanin pelikirja ja luonne sopinut
Lahteen. Mikäli ongelmia ei talven aikana korjata, alkaa perinteisten juhannuspotkujen paluu
näyttää todennäköiseltä. Olen silti mielelläni asiasta väärässä, mikäli Pereira löytää pelikirjaansa
uusia sivuja. Mikäli taas etsitään uusi valmentaja, olisi nimi hyvä olla tiedossa jo nyt, jotta
joukkueen kasaaminen ei jää maaliskuulle, vaan uusi käskijä pääsee vaikuttamaan edes johonkin.
Vaihtaminen kuitenkin maksaa.
Pereiran valmennustiimin sisäisestä jaosta on ulkopuolelta paha mennä mitään sanomaan. Näyttäisi
ainakin, että serkkupoika vastaa videoista ja Arkivuo tekee, mitä käsketään.
Maalivahtivalmennuksessa jatkoi Mikko Känkänen tehden päättyneen kauden töitä myös
junioreiden parissa. Tyydyttääkö rooli miestä, vai haluaako hän palata takaisin Varsinais-Suomeen
yhden joukkueen maalivahtivalmentajaksi? Fyysisestä puolesta on ollut paljon keskusteluja
viimeisinä kausina, sillä joukkueessa on ollut paljon loukkaantumisia. Johannes Jeskanen ja Aleksi
Martin ovat nuoria ja tällä kaudella loukkaantumisia oli vähemmän, joten kaksikolle voi antaa
puhtaat paperit. Pekka Penttinen on legenda, joka toivottavasti jatkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Pelaajiston osalta pakka tulee menemään paljolti uusiksi, mikäli Lahti ei halua päätyä Kotkan
kaltaiseksi hissijoukkueeksi. Vaikka onnistumisia kauden aikana tuli, on vaikea nähdä kovinkaan
monen pelaajan olevan ensi kaudella liigassa pärjääviä avainpelaajia. Sikäli mikäli Maukonen
lähtee talvella, menee maalivahtiosasto uusiksi ja uusi ykköskassari ja periaatteessa myös kaksi
muuta tarvitaan, sillä Joona Tiainen tuskin riittää vielä liigassa edes kakkosveskarina. Anton
Munukan tilanne on ongelmallinen. Kakkonen on Munukan osalta pelattu läpi ja vaikka Reipas
tarvitsee maalivahdin, olisi maisemanvaihdos mahdollinen piristysruiske pelaajalle itselleen ja
Reipas pääsisi ajamaan seuraavaa nuorta maalivahtia miesten peleihin, tosin ei sieltä ole uusia
maukosia vielä hetkeen tulossa.
Puolustuksesta pitäisin ringissä Romain Sansin ja rotaatiossa Matias Vainionpään. Lisäksi omat
kasvatit Tobias Karkulowski ja Topias Inkinen ovat pelaajia, jotka voisivat jäädä leventämään
rinkiä. Ei tuolla kaksikolla pitäisi olla asiaa liigajengin avaukseen, mutta aivan täysin ei välttämättä
tarvitse pelätä, jos jompi kumpi kentällä on. Inkisellä on sopimus jo ensi kaudesta, Sansilla
puolestaan optio. Alkukauden toppariveljekset Pedro Casagrande ja David Oliveira olivat
Ykkösliigaan ihan hyviä, mutta molemmille tuli myös paljon virheitä. Oliveiralla on sopimus
Ilvekseen, joten palaa sinne.
Keskikentältä onnistujiksi pitää laskea Otso Koskinen. Kannattajien vuoden pelaajaksi valittu
Koskinen meni eteenpäin kauden aikana ja en nää syytä, miksei sama jatkuisi myös liigassa.
Manuel Pamilla, Eric Otengilla, Daniel Heikkisellä ja Viljami Jokirannalla on optiot ensi kaudesta.
Oteng ei vakuuttanut missään vaiheessa, vaikka CV oli tälle tasolle kunnossa. Pamin kausi oli
kaksijakoinen. Välillä kentällä olevista tärkein ja paras, mutta vastapainona taas hirveää koomailua.
Hänen kohdallaan kallistuisin lopulta paremman, Bubacar Djalóa muistuttavan keskikentän
etsimiseen. Heikkinen ja Jokiranta puolestaan leventäisivät rinkiä, mutta isoja menetyksiä ei
kumpainenkaan ole. Noel Hasa ja Asla Peltola olivat lainalla, enkä lopulta näe tarvetta
kummallekaan. Hyökkäyksestä sopimus jatkuu ainoastaan Aaron Lindholmilla. Lindholm ei vielä ole pelannut
Ykkösliigaa läpi ja liiga voi vielä olla liikaa, mutta nuori mies on kehittynyt jokaisessa pelissä.
Optioita on Martim Ferreiralla, Jonathan Muzingalla ja Tòfol Montielilla. Abdoulaye Kanté jäi
lopulta pettymykseksi, kuten myös Muzinga ja Asaad Babiker. Tärkeää olisi saada jatkosopimus
Vilho Huovilalle, jonka lisäksi pitäisin itse Montielin. Ferreira ei lopulta ollut niin tärkeä palanen
kuin olisi voinut olla.
Eli pelaajiston osalta vahvistuksia tarvitaan joka puolelle. Paluumuuttajia markkinoilla ei hirveästi
ole, ainakaan sellaisia, jotka oikeasti vahvistaisivat. Paitsi jos Lumio on säilyttänyt Djalón,
Straussin ja Mulahalilovicin numerot. Patrick Rakovskyn nykyisestä painoindeksistä ei ole tietoa.
Ykkösliigassa vastaan tullut Mikko Kuningas näytti edelleen hyvältä ja hänet koko lahtelainen
yleisö ottaisi kiljuen vastaan. Kalle Multanen päätti uransa tähän kauteen, Aleksi Paananen on nähty
ja kaksikkoa Selander-Sejdiu ei toivottavasti tarvitse ikinä Lahdessa nähdä. Omista kasvateista
maailmalla Jasse Tuomisella, Akseli Puukolla ja Samuel Pasasella on sopimukset jo ensi kaudesta.
Altin Zeqirin ei tarvitse hakea vauhtia Suomesta ja tuskin myöskään lopulta Jasin Assehnounin, tai
ainakaan Lahdesta. Julius Tauriaisella on optio Interin kanssa, mutta Tauriainen ei ole vielä täysin
kuntoutunut loukkaantumisestaan.
Omasta junioriputkesta, eli B-junnuista ja Lahden Reippaasta saa talvipeleistä kokemusta varmasti
osa seuraavista. Max Toukonen, Ahmed Babiker, Pauli Flood, Leevi Järvinen, Eliel Salmensuu,
Hermanni Nykänen, Miika Vatanen, Oliver Helttunen, Konsta Väisänen, Elias Riihelä ja Emil
Kuparinen. Lisäksi varmasti jouluhöntsissä nähdään vanhoja tuttuja, kuten Bacary Traore, Lauri
Ala-Kauhaluoma, Amir Belabid, Jasper Kostian, Nikke Oksanen ja joku Ndabawedje, vähintään
yksi Niskanen ja yksi Nieminen. Nuorempi Babiker tosin saattaa matkata kovempiin ympyröihin
kulkematta edustusjoukkueen kautta.
Osan junnuista kohdalla on kuitenkin kuulunut huhuja toisille paikkakunnille muutosta. Kakkosen
tason nuorista ringinleventäjistä tulee myös uudenlainen kisa, sillä Union Plaani nousi samalle
sarjatasolle. Tämä ei vaikuta vielä tulevana kautena Lahteen, mutta pidemmälle tulevaisuuteen sillä
on merkitystä, sillä kuka valmentaa mitäkin joukkuetta on merkitystä, mikäli yksi valmentajista on
mielipiteitä myös pelaajissa jakava Auge. Mutta näistä parempaa vihiä saa lopulta aikaisintaan
jouluna, sillä huominen on huomenna.
Ykkösliigan muista seuroista ei hirveämmin kannata naarailla ketään, vaikka oma kasvatti Lassi
Forss näytti Lahtea vastaan kivalta, KäPan Elias Kallio dominoi parhaimmillaan kuin
valkoposkihanhet Pikku-Veskua ja Tepsin Onni Helen on maajoukkueessa. Kaikilla kolmella on
pitkä matka liigaan. Liigan vapaita pelaajia tähän on turha luetella, sillä Lahti tulee olemaan
nokkimisjärjestyksessä melko pahnanpohjimmaisena. Kunhan vältetään Kotkan kaltainen
ikämiesjengin kokoaminen, vaikka JaPS ei viime kaudella tainnut enää tarjota liikuntapalveluita
ikääntyneille.
2080-luvullaLahden vetovoimaan kotimaisilla pelaajamarkkinoilla vaikuttaa erittäin paljon kaksi asiaa.
Olosuhteet ja talous. Olosuhteissa Lahti antaa taas tasoitusta muille. Hiihtis ei tule olemaan kauden
alussa pelikunnossa, joten kotiavaus pelataan varmasti jossain muualla kuin Lahdessa. Aikaisemmin
näitä on pelattu Tampereella ja Vaasassa, joten vahvat veikkaukset vievät tänäkin vuonna
Tampereelle. Mikäli Haka tippuu, on Valkeakoskikin varmasti vaihtoehto.
Kisapuistoon saatiin lopulta uusi tekonurmi ja se mahdollistaa sen, että joukkue pystyy nyt
harjoittelemaan kaupungissa edes yhdellä kunnollisella tekonurmella. Kaupungilla on kuitenkin
liikkunut huhuja, että kenttä on ylikäytön vuoksi kulunut hieman liikaa jo nyt. Lisäksi
talviharjoitteluolosuhteet Mukkulan iglussa eivät ole tätä päivää ja alusta on vaarallisen kulunut.
Mitään helpotusta talviharjoitteluun ei ole tulossa tulevaksi talveksi, joten toiveissa on leuto talvi,
jotta joukkue pystyy harjoittelemaan mahdollisimman paljon Kisapuistossa.
Se, että Kisapuistossa pelattaisiin liigaa, on vielä kauempana tulevaisuudessa. Kisapuiston
kaavoitus alkoi keväällä ja yleisötilaisuudessa ei itseni, Evianin ja Pekka Kososen lisäksi paljon
jalkapalloihmisiä näkynyt. Pelkästään tässä prosessissa voi vierähtää vuosia valitusten saattelemana.
Vaikka kaupungin korulauseissa Kisapuistoa halutaan kehittää, ei sinne stadionia tulla saamaan
ennen 2080-lukua. Siitä pitää huolen kaupungin taloustilanne, joka tällä hetkellä tarkoittaa muun
muassa henkilöstön irtisanomisia ja investointien lykkäyksiä. Lisäksi investointipaineet ovat uuteen
monitoimiareenaan, vesiliikuntakeskukseen ja mäkimonttuun, sillä kohta hiihdetään MM-kullista.
Kiekkoväki mäellä, paikallisaviisissa ja toreilla lobbaa uutta jäähallia. Se tulee ja sen jälkeen rahat
ovat taas vuosiksi eteenpäin loppu. Jalkapalloväki nukkui onnensa ohi.
Vaikka stadion junioreitakin hyödyttäisi hieman, on junioripalloilussa myös olosuhdeongelmat,
jotka eivät ratkea stadionilla. Yksinkertaisesti harjoituspaikkoja on liian vähän ja tämä korostuu
junioripuolella ja Lahden Reippaassa siinä, että harjoitusaikoja ei ole tarpeeksi tai kenttä on jaettu
aivan liian monen ryhmän kesken. Uutta kuplaa on väläytelty, mutta edelleen mitään konkretiaa ei
ole. Toinen junioripalloilua uhkaava asia on kustannusten nousu. Lahdessa kenttämaksut
korotuksista huolimatta ovat edelleen suuriin kaupunkeihin verrattuna halpoja, on kaupungilla
painetta korottaa hintoja. Edellinen maltillinen korotus oli liki 50%. Lisäksi valtion, Veikkauksen ja
kaupungin tukieurot ovat pienentyneet. Yhdistymisestä voidaan joitain säästöjä saada, mutta
pelkona on, että harrastusmaksut nousevat samalla, kun ikäluokat pienenevät ja seutukuntaa vaivaa
paha työttömyys. Äkkiä se johtaa siihen, että putkesta ei enää tule potentiaalisia pelaajia edes
liigaan. Junioripuolella yhteistyöseuraverkoston ylläpito ja kehittäminen on oman toiminnan lisäksi
äärimmäisen tärkeää, jonka lisäksi Lahdessa olisi hyvä tunnistaa se, että lahjakkaat pelaajat haetaan
yhä aikaisemmin pienistä seuroista pois. Viljami Jokiranta ja Vilho Huovila ovat hyviä esimerkkejä
siitä, mitä pienistä seuroista voi saada, mutta sen kuuluisan jonkun (urheilutoimenjohtajan) pitää ne
hakea ja Lahden pitää kyetä tarjoamaan kilpailukykyinen paketti.
Edustusjoukkueen edellisen liigakauden tulos oli talouden kannalta plus-merkkinen, mutta niukasti
ja johtuen ainoastaan pelaajamyynneistä. Päättyneellä kaudella Lahti jäi ilman liigarahoja, mutta
sopeutti toimintaansa. Yritysmyynnistä on lopulta paha sanoa juuta eikä jaata, mutta
silmämääräisesti uusia sponsoreita ei kovin montaa tullut, joskaan kovin montaa en ole huomannut,
että on poiskaan lähtenyt. Lahti lienee pysynyt kohtuullisen hyvin pelaajabudjetissaan, sillä kesällä
koko joukkuetta ei laitettu uusiksi. Yleisömäärät ovat varmasti olleet pieni pettymys muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta. Oletuksena on, että turskaa tulee vähintään viisinumeroinen summa.
Maukosen myynti tammikuussa kuitenkin oikaisisi talotta hetkellisesti, mutta myyntirahoja olisi
joskus varmasti mukava sijoittaa tulevaisuuteen, ei käyttää aina edellisiin tappioihin.
Lahti pääsee jälleen liigarahojen pariin, mutta UEFAn rahat tulevat kaudella 2027, joten ne eivät
ensi kaudella vielä lämmitä. Kilpailuetua se ei tuo, sillä samoihin rahoihin pääsevät myös kaikki
muut. Lahden pitää kasvattaa budjettia muilla tavoin ja yksi keino on onnistunut kausikorttimyynti.
Taloudellisesti kaudesta ei tule helppoa, sillä evakkopeli ja taistelu putoamista vastaan eivät ole
lähtökohtaisesti parasta markkinointia. Kausikortti on kuitenkin jo talvella varmaa tuloa, johon ei
peliesitykset vaikuta, sillä suurin osa seuraa menestystä. Seuralla oli jossain välissä joku
tytäryhtiöviritys, mutta sieltä tuskin on miljoonia vieläkään odotettavissa. Luvassa on siis kaikin
puolin vaikea kausi.
Tanssit vaikka et osaaKaiken synkistelyn keskellä pilvien takana on myös aurinko ja päättyneessä kaudessa oli myös
positiivinen juttu, joka kantaa toivottavasti pitkään: vamulitoiminta. Kannattajatoiminta on lopulta
kasvanut ja vahvistunut kuluneen kauden aikana ja katsomossa on ollut kivaa. Muutaman vuoden
takainen aallonpohja on selätetty ja välit seurajohtoon ovat pysyneet neutraaleina. Edellinen
divarivisiitti kasvatti myös kannattajatoimintaa, mutta tuolloin kannattajien ja seurajohdon välit
heikkenivät kierros kierrokselta. Tämän kauden päätteeksi kannattajat, pelaajat, valmennus ja
toivottavasti myös seurajohto vetävät yhdessä losessa letkajenkkaa jouluna. Tanssit, vaikka et osaa.
Tiistain kiimattomissa matseissa lapsia vastaan oli tunnelmaa, joten tässä on otettu isoa harppausta,
joka toivottavasti jatkuu myös liigassa. Lose on auki, joka vahvistaa kannattajakulttuuria ja mukaan
on tullut sekä uutta sukupolvea että vähän vanhempia tunnelmanhaistelijoita. Joissain matseissa
capolta olisi toivonut parempaa tilannetajua, mutta pienet nyanssit kerkeää hieromaan kuntoon.
Sakkoja tuli vähän, mutta sen suurempaa haloota niistä ei noussut ja kannattajat hoitivat oman
osansa liiton kokousviinereistä. Myös turvakimmon pahimmilta ylilyönneiltä vältyttiin, joten tästä
on hyvä rakentaa kohti ensi kautta.
Forkalla pääsemme taas takaisin liigaosioon, joten perään vielä pelaaja-arviot. Joka tapauksessa,
keskustelu on avattu sanoilla: Logo takaisin ja Heikari ulos!