FC Lahti 2026 - Me ei mennä täältä minnekään!

[Rafu]

Perustettu: 1996
Kotistadion: Lahden stadion (kapasiteetti: 7 465 kuppi-istuinta, joista katettuja on 4 750).
Kotisivut:   https://www.fclahti.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/fclahti/
Instagram: https://www.instagram.com/fclahtiofficial/

Saavutukset

Veikkausliigan pronssia: 2008, 2014
Suomen Cupin hopeaa: 2002
Liigacupin mestaruus: 2007, 2013, 2016
Liigacupin hopeaa: 2004, 2005
Ykköscupin voitto: 1998  
Ykkösliigan mestaruus: 1998, 2011, 2025

Sopimukset

31. Osku Maukonen (2026)

3. Romain Sans (2025+1)
25. Topias Inkinen (2026)

6. Manuel Pami (2025+1)
7. Daniel Heikkinen (2025+1)
10. Eric Oteng (2025+1)
18. Viljami Jokiranta (2025+1)
 
9. Aaron Lindholm (2026+1)
19. Martim Ferreira (2025+1)
20. Jonathan Muzinga (2025+1)

Päävalmentaja: Gonçalo Pereira (2026+1)

Peilaus menneeseen

FC Lahti tippui dramaattisten vaiheiden jälkeen kaudeksi 2025 maamme toiseksi korkeimmalle sarjatasolle eli Ykkösliigaan. Viimeksi seura oli käväissyt vastaavalla tasolla kautena 2011, jolloin visiitti oli ranskalainen ja nousu takaisin Veikkausliigaan tapahtui jo kaudelle 2012.
Tuorein putoaminen tapahtui lopulta liigakarsinnoissa FF Jaroa vastaan ja vaikka pienessä kuvassa se tuntuikin epäoikeudenmukaiselta ja suoranaiselta vääryydeltä kiitos VAR:in (vaikka paitsiotuomio lopulta oikea taisi ollakin) – oli Lahti kerjännyt verta nenästään jo pidemmän aikaa, ja putoaminen oli oikeastaan vain ajan kysymys. Kausien 2022-2024 aikana joukkueen ruorissa oli nähty neljä eri päävalmentajaa (Ilir Zeneli, Mikko Mannila, Toni Lindberg ja Ricardo Duarte) ja toiminnasta tuntui puuttuvan punainen lanka. Pukuhuoneen ovet kävivät kuin pyöröovi, mutta peli oli useamman vuoden ajan kiltisti sanottuna lähinnä kasa höyryävää.  

Putoamisen langettama alho (eri Nikolaihin) lankesi Lahteen ja tuntui laajamittaisena koko seurayhteisön ympärillä, kun putoamispeikon viikate alkoi niittää satoaan mm. toimiston sopeuttamistoimenpiteiden myötä. Seurajohto paalutti heti putoamisen jälkeen tavoitteeksi nousta pikimmiten takaisin Veikkausliigaan ja se toi auringonsäteen pilkahduksen risukasaan. Tavoitteen asettaminen ei jäänyt pelkäksi sananhelinäksi, sillä vaikka seuran budjettia leikattiin tuntuvasti, niin seuran ilmoittama pelaajabudjetti 350 000€ (seuraavana Klubi04 300 000€ budjetilla) oli Ykkösliigan suurin ja kokonaisbudjetti ylivoimaisesti suurin 1 200 000€ (seuraavana TPS 680 000€ bydjetilla). Päävalmentajakysymys ratkaistiin ostamalla portugalilainen Gonçalo Pereira ulos KPV:sta. Hyvää työtä aiemmin Kokkolassa tehnyt Pereira sai alkaa rakentamaan joukkuetta melko puhtaalta pöydältä, sillä kauden 2024 joukkueesta Lahteen jäi vain kourallinen pelaajia. Hän sai lisäksi mukaansa valmennustiimiin luottomiehensä João Piresin, joten edellytykset onnistumiselle olivat olemassa.

Harjoituskaudella Lahden pelaaminen vaikutti olevan suhteellisen hyvässä jamassa, ja peliesitykset sekä tulokset olivat lupaavia. Juuri ennen kauden alkua nähtiin täydellinen mahalasku Suomen Cupin 3.kierroksen pelissä Lahden Reipasta vastaan, jonka kaupungin kakkosjoukkue voitti 2-1. Kauden alkupuolella muutamalla avainpelaajalla oli loukkaantumisia ja ehkä osin siksi pelaaminen ei varsinaisia hurraa huutoja aiheuttanut. Osansa teki myös heikossa kunnossa ollut kotikenttä. Tulosta joukkue teki kentällä tasaisesti, mutta samanlaista ilottelua ei nähty, kuten vaikkapa suurimmaksi kilpailijaksi muodostuneen Turun Palloseuran peleissä.

Peliesitykset paranivat kauden edetessä ja myös tuloskunto pysyi riittävän hyvänä, jotta Ivan Piñolin luotsaama TPS ei päässyt karkaamaan liian kauaksi. Lahtelaisten puolustus oli sarjan eliittiä yksilötasolla että kollektiivisen toiminnan osalta. Vastaavasti hyökkäyspelaamisessa ja etenkin tilanteiden viimeistelyssä tuntui olevan haasteita, ja voitot olivatkin yleensä nihkeitä yhden maalin voittoja. Pariin kertaan Lahti sortui menettämään kotikentällään 2-0 johtoaseman, joka ymmärrettävästi loi turhautumista katsomon lehtereillä ja foorumilla näppäimistön ääressä. Lahti oli onnekseen parhaassa iskussa silloin kun sillä eniten oli merkitystä eli syksyn peleissä. Siinä missä TPS alkoi tiputella kalkkiviivoilla pisteitä, niin Lahden nousujuna puksutti voitosta voittoon, eikä pelaamisessa tuntunut olevan isompia epävarmuuksia. Lopulta sarjanousu varmistui hieman yllättäen jo kierros ennen kauden loppua ja kauden päätösottelusta Turussa muodostui näytösluonteinen kohtaaminen.

Mennen kauden yksityiskohtaisempi perkaaminen ei tässä kohtaa itseäni innosta. Sarjan levein ja laadukkain materiaali riitti pitkässä juoksussa sarjan voittoon, vaikka pelaamisessa itsessään joskus puutteita olikin havaittavissa, eikä mistään dominoinnista voinut todellakaan puhua. Valmennus ja muu taustatiimi teki nähdäkseni kelvollista työtä, sillä surkealla valmennuksella pelaamisen olisi varmasti saanut umpisolmuun. Pelkästään parhaimman pelaajamateriaalin ansioksi ei sarjanousua voi laskea, vaan kyllä valmennustiimille pitää antaa myös ruusuja. Lisäksi kehuja voi antaa joukkueen rakentamisesta vastanneille tahoille, sillä hankinnat onnistuivat pääsääntöisesti hyvin.

Pelaaja-arvostelut (syntymäaika, transfermarkt value, peliminuutit ja tehdyt maalit+syötöt) HUOM, päivittelen peliminuutit kohdilleen ehtiessäni.

Maalivahdit

#1 Joona Tiainen, ei arvosanaa (15.02.2000, 25k, 86min)

Sai preseasonilla omat mahdollisuutensa ja käytti ne paria epävarmaa hetkeä lukuun ottamatta kohtalaisen hyvin. Sarjassa ainoan pelin pelasi kauden päätöskierroksella Turussa, jossa ei panosta enää ollut. Pelituntumaa piti välillä hakea Lahden Reippaan paidasta. Melkeinpä missä tahansa muussa Ykkösliigan joukkueessa olisi ollut ykkösmaalivahti.

Tulevaisuus kysymysmerkki. Olisi Veikkausliigaan mitat täyttävät kakkosmaalivahti, mutta urakehitykselle ei olisi kovinkaan hyvä istua oletusarvoisesti toinen kausi putkeen penkinlämmittäjänä.

#30 Anton Munukka, ei arvosanaa (07.09.2004, 25k, 4min)

Melkeinpä samat sanat kuin Tiaiseen, sillä erotuksella, ettei meriitit ihan riittäisi ykkösmaalivahdin paikkaan Ykkösliigassa joukkueessa kuin joukkueessa.

Potentiaalinen maalivahti, jonka parhaat päivät ovat kaukana edessäpäin. Kakkos-kolmosmaalivahdin rooliin oikein pätevä mies myös jatkossa, mutta vastuuta pitäisi saada enemmän. Jatkosopimus ja ensi kaudeksi lainalle Ykkösliigaan?

#31 Osku Maukonen, 9+ (15.02.2007, 150k, 2340min)

Suomen suurimpiin maalivahtilupauksiin kuuluva Maukonen pelasi lopulta erinomaisen kauden Lahden maalinsuulla. Ennen kautta mietittiin, että onko Veikkausliigassakin jo tasonsa osoittaneen Maukosen järkeä pelata kausi sarjaporrasta alempana. Jälkikäteen ajateltuna voi todeta, että oli järkevää. Kauden aikana Maukoselle sattui muutama hänelle epätyypillinen virhe, mutta hän näytti henkisen kantin kestävyyden nousemalla virheiden jälkeen nopeasti omalle tasolleen. Loppusyksyn isopanoksisissa peleissä Maukoseen saattoi aina luottaa ja työskentely oli varmanoloista kaikilla sektoreilla. Aiemmin kehityskohteena olleessa ilmatilan hallinnassakin tuntui kauden mittaan kehitystä tapahtuvan.

Maukosen sopimus jatkuu vielä ensi kauden loppuun, mutta nuorukaisesta on ollut tiettävästi jo pitkään kiinnostusta ulkomailta. Talven siirtoikkunassa siirtyminen isompaan sarjaan ei tulisi yllätyksenä, sillä seuran intresseissä on varmasti halu rahastaa Maukosella vielä kun siihen on mahdollisuus. Mahdoton ajatus ei olisi sekään, että sopimusta pidennettäisiin ja vielä ensi kausi kuluisi kotimaan kentillä. Mikäli Maukonen seuraan jää, on hän ensi kauden ykkösmaalivahti epäilemättä.

Puolustajat

#3 Romain Sans, 9 (09.10.1999, 100k, 0+7

Vakuuttavalla CV:llä seuraan tullut ranskalainen kärsi alkukauden aikana loukkaantumisista. Kuntouduttaan täyteen pelikuntoon, Sans näytti pian mikä on miehiään ja otti vasemman laitapuolustajan tontin itseoikeutetusti itselleen, eikä siitä luopunut missään vaiheessa. Ykkösliigan parhaita puolustajia. Vahva kaksinkamppailija, sijoittuu hyvin ja vahvan vasemman jalkansa myötä oli isossa roolissa joukkueen pelinavaamisessa, ja murtavien syöttöjen antamisessa.
Optio ensi kaudesta, joka kaiken järjen mukaan aktivoidaan. Laadukkaita vasenjalkaisia laitapuolustajia ei puissa kasva, joten Sansin päästäminen muualle olisi järjenvastaista.

#4 David Oliveira, 8+ (16.11.2002, 25k, 15 1+0
Tuli Ilveksestä muutaman kuukauden lainajaksolle paikkaamaan loukkaantunutta Matias Vainionpäätä, mutta lopulta lainajaksoa pidennettiin kauden loppuun. Aggressiivinen toppari otti paikkansa Pedro Casagranden vierestä ja esiintyi ensiminuuteista alkaen hyvin itsevarmoin ottein. Tuossa itsevarmuudessa piili myös vaara, sillä ajoittain Oliveira sortui pahoihin pallonmenetyksiin tehtyään liian uhkarohkeita ratkaisuja pallollisena. Loppukaudesta kärsi loukkaantumisista.

Oliveiralla on kahden vuoden optio Ilvekseen. On iso kysymysmerkki, mitä Ilves suunnittelee Oliveiran varalle. Kaikki skenaariot ovat tässä kohtaa mahdollisia, myös jatko Lahdessa tutun valmentajan alaisuudessa. Tason riittävyys liigatasolla nimenomaan altavastaajafutiksessa on iso kysymysmerkki, sillä pelityyliltään sopinee paremmin pelien tempoa määrittävien kärkijoukkueiden futikseen.  

#5 Pedro Casagrande, 8½ (12.05.1999, 25k, 1+3

Alkukaudesta monella itseni mukaan lukien tuntuivat menevän Oliveira ja Casagrande sekaisin johtuen miehien samanlaisesta habituksesta sekä pelityylistä. Oliveiran tapaan Casagrande on kovaotteinen ja aktiivinen toppari, jonka pelityyli toi mukanaan näyttäviä pallonriistoja ja katkoja, mutta vastineeksi myös vaarallisia pallonmenetyksiä ja yhden suoran punaisen kortin. Vainionpäällä tuntui olevan Casagrandreen rauhoittava vaikutus ja taso nousi kauden loppua kohti.

Sopimus on katkolla, mutta uskoisin Casagranden olevan ensimmäisiä nimiä keiden kanssa seura haluaa neuvotella jatkosta.

#14 Eemil Laamanen, ei arvosanaa (28.08.2005, 25k, 0+0

Seuran oma kasvatti jäi lopulta pienelle vastuulle, sillä puolustuspää oli joukkueen vahvin osa-alue, eikä rotaatiolle ollut pelillistä tarvetta. Ne vähät hetket, kun kentällä kävi, hoiti varmoin ottein. Arvosanaa on kuitenkin vaikea muodostaa näin pienellä otannalla.

Seuran oma kasvatti on jo aiemmin osoittanut pärjäävänsä liigaympyröissä. Näkisin, että niin seuralle kuin pelaajalle itselleen olisi järkiratkaisu jatkaa yhteiseloa ensi kaudellakin.

#21 Matias Vainionpää, 8½ (02.10.2000, 50k, 0+1

Kapteeni missasi lähes koko harjoituskauden ja osan alkukautta sitkeän loukkaantumisen vuoksi. Toivuttuaan täyteen pelikuntoon sai omat mahdollisuutensa avauksessa pelikieltojen/loukkaantumisten vuoksi, ja käytti ne hyvin rauhoittaen puolustuslinjan operointia ”perustopparoinnilla” ja henkisellä liidaamisella.

Hymyilevä Vainionpää on noussut kahdessa seurassa vietetyn kauden jälkeen joukkueen henkiseksi selkärangaksi ja oivalliseksi kapteeniksi imagollisesti. Kaikkensa antavan Vainionpään näkisi mieluusti jatkavan Lahdessa, vaikka rooli ensi kaudella olisikaan välttämättä aina avauskokoonpanossa. Vainionpään tietäisi hoitavan kolmostopparin virkaa kiukuttelematta.

#25 Topias Inkinen, 8- (26.06.2003, 25k, 1+2

Varakapteeni Inkinen pelasi milloin vasempana laitapuolustajana ja milloin topparina. Välillä käsky kävi avaukseen ja välillä vaihdosta kentälle. Inkinen hoiti tätä puolustuslinjan yleismies-Jantusen virkaa moitteetta, eikä taso juuri heilahdellut. Kausi ei ollut ehkä ihan sellainen tykkikausi, mitä varovaisesti olisi vielä harjoituskauden aikana odottanut. Yksinkertaisesti taso ei riittänyt optimiavauskokoonpanoon.

Sopimus katkolla, mutta näkisin Inkisen jatkosopimuksen samalla tapaa järkiavioliitoksi kuin Laamasen kohdalla.

#77 Tobias Karkulowski, 8+ (09.10.2004, 25k, 2+5

Karkulowski oli yksi harjoituskauden suurimpia onnistujia, jonka myötä odotukset miestä kohtaan kasvoivat ehkä epärealistisenkin suureksi. Tosipelien alkaessa taso tuntui notkahtavan ja otteita leimasi epätasaisuus. Etenkin puolustussuuntaan työskentely jätti usein parantamisen varaa. Urheilullinen Karkulowski piti kuitenkin paikkansa avauskokoonpanossa osin siksi, ettei parempaakaan vaihtoehtoa ollut tarjolla oikeaksi laitapakiksi. Vastuun myötä otteet tasaantuivat ja paikkaa avauskokoonpanossa pystyi sen jälkeen pitämään perusteltuna.

Hyökkäyssuuntaan vahva Karkulowski pystyy pelaamaan niin oikealla kuin vasemmalla, on vielä varsin kehityskelpoisessa iässä ja kaiken lisäksi seuran oma kasvatti. Aivan no-brainer -osastoa, mitä tulee jatkosopimukseen. Mahdollisuudet tehdä pitkä ura vähintäänkin Veikkausliigassa.

Keskikenttäpelaajat

#6 Manuel Pami, 8½ (05/02/1999, 50k, 3+1

Pami oli yksi talven ensimmäisiä hankintoja ja yhdelle kriittisimmistä pelipaikoista eli keskikentän pohjalle. Kovaotteinen keskikentän viikatemies osoitti ensihetkistä lähtien olevansa Lahden muutoin kesyhkölle keskikentälle juuri sitä, mitä lääkäri määrää. Pami ei kaksinkamppailuja kaihtanut, pallollisena oli varmaotteinen ja teki kaupan päälle muutaman maalinkin.

Optio ensi kaudesta. Riittääkö taso Veikkausliigassa? Pelin temmon noustessa vaade kaikelle tekemiselle nousee ja on pienoinen kysymysmerkki pystyykö Pami olemaan liigaympyröissä yhtä kontrolloiva pelaaja kuin Ykkösliigassa. Itse kallistuisin option käyttämisen puolelle.

#7 Daniel Heikkinen, 7½ (16/12/2002, 25k, 2+4

Tuli joukkueeseen maltillisin odotuksin ja alkuun näytti, että saatiin ainoastaan ringinleventäjä. Kesän edetessä käytti näyttöpaikkansa yhä paremmin ja paremmin. Dynaaminen ja lujapotkuinen Heikkinen pelasi muutamia todella hyviä pelejä, vaikkei onnistunutkaan avauskokoonpanon paikkaa valtaamaan pysyvästi. Teki pari upeaa kaukolaukausmaalia ja olisi saanut niitä yrittää useamminkin.

Optio ensi vuodesta. Uran parhaat vuodet vielä edessäpäin, joten rotaatiorooliin voisi olla Veikkausliigankin puolella pätevä pelimies.

#8 Asla Peltola, 7+ (04/06/2004, 50k, 0+1

AC Oulusta lainajaksolle saapunut Peltola sai etenkin alkukauden aikana ison roolin Lahden keskikentän pohjalta Pamin ollessa loukkaantumisen vuoksi sivussa. Peltola on elegantti pelaaja, jonka pelikäsitys ja pallonkäsittely taito ovat hyvää tasoa. Kehitettävää löytyy vastaavasti fyysiseltä puolelta, sillä liian usein Peltola oli vääntötilanteissa häviävä osapuoli, eikä pystynyt kontrolloimaan liikkeellään kovinkaan suurta aluetta. Tässä mielessä ero esimerkiksi Pamiin oli selkeä.

Palaa Ouluun ja jatkokuviot ovat auki. Peltolalla on edellytykset tehdä jalkapallosta itselleen ammatti, mutta näkisin sopivammaksi sarjatasoksi pelaajan itsensä kannalta edelleen Ykkösliigan. Yksi kausi isolla vastuulla Ykkösliigan puolella voisi tehdä eetvarttia.

#10 Eric Oteng, 6½ (20/10/2001, 25k, 0+1

Pereiran luottomies Kokkolasta saapui Lahteen isoin odotuksin, jos ajatellaan paidan selkämykseen iskettyä pelinumeroa ”10” ja runsasta vastuuta harjoituskaudella. Oteng väläytteli osaamistaan aika ajoin, mutta loppupeleissä lopputuote jäi vaisuksi, josta surkea tehotilasto kertoo karua kieltään.
Optio ensi vuodesta, mutta tämän kauden näytöt puolla jatkoa sarjaporrasta ylempänä. Ulkomaalaispelaajana Otengin olisi pitänyt pystyä iskemään pöytään paljon vahvemmat näytöt, jotta jatkoa voisi pitää perusteltuna.

#11 Otso Koskinen, 9½ (01/01/2003, 50k, 10+3

Koskinen aloitti Lahdessa toisen kautensa ja alusta alkaen kävi selväksi, että hän kuuluu Ykkösliigan parhaimmistoon. Koskisen ensimmäinen kausi Lahdessa liigan puolella oli ollut vaisuhko, eikä moni uskonut Koskisen pystyvän kannattelemaan joukkuetta Ykkösliigassa. Erittäin taitava, juonikas ja liikkeensä oikein ajoittava Koskinen puhkesi kukkaan Pereiran alaisuudessa, mistä kertoo komea maalisaldo.

Sopimus katkolla. Kauden pelaajaksi kannattajien toimesta valittu Koskinen olisi monelle mieluinen näky jatkossakin Lahden pelipaidassa. Vahvan kauden myötä ottajia saattaa olla muuallakin, joten jatkoa ei voi pitää täysin selviönä.

#13 Jasper Kostian, ei arvosanaa (25/03/2003, XXX, 6min, 0+0

Vyölle tuli debyytti Ykkösliigassa, mutta näyttöjen rajallisuudesta johtuen pelaajan arvioiminen mahdotonta.

Sopimus katkolla. Jatko täysin auki. Ei ole enää mikään nuorukainen, joten peliaikaa olisi tärkeä saada säännöllisesti. Lahdessa sitä tuskin tulee olemaan tarjolla.

#15 Noel Hasa, 8+ (06/02/2003, 50k, 3+1

Toinen Ilves-laina tuli Lahteen kauden kynnyksellä lähtökohtaisesti leventämään keskikenttää. Pelkästä ringinleventäjästä ei kuitenkaan sovi tässä yhteydessä puhua, sillä Hasa nousi lopulta isoon rooliin Lahden keskikentällä. Älykäs ja luotettava keskikenttäpelaaja teki töitä ammattimiehen elkein ylös- ja alaspäin tehden siinä ohessa pari tärkeää maaliakin.

Palaa Ilvekseen ja jatkokuviot ovat auki. Kivikovassa Ilveksessä peliajan saaminen ensi kaudella voi olla haastavaa. Saattaisi olla käypä pelaaja liigan
alemman puoliskon jengeihin, joihin Lahtikin tulee ensi kaudella kuulumaan.

#18 Viljami Jokiranta, ei arvosanaa (23/07/2006, 25k, 43min, 0+0

Vastuu jäi tällä(kin) kaudella valitettavan vähiin. Stunttasi pari kertaa oikeana laitapuolustajana ja pelasi kelvollisesti sen, mitä pelasi.

Optio ensi vuodesta. Nuoren miehen olisi tärkeää löytää paikka, jossa vastuuta olisi luvassa säännöllisesti. Lahdessa sitä tuskin on ensi kaudella luvassa.

#28 Tofo Montiel, 8 (11/04/2000, 100k, 3+1

Seria A:ssakin pelannut Montiel oli Lahden ainoa kesähankinta. Hyökkäävänä keksikenttäpelaajana pelannut Montiel istahti Lahden joukkueeseen suurimmitta ongelmitta ja oli tärkeä palanen loppukaudesta etenkin, kun saman pelipaikan pelaaja Koskinen oli sivussa loukkaantumisen vuoksi. Fyysisesti kevytrakenteinen Montiel ei ole kaksinkamppailuissa vahvimmillaan, mutta ei häntä voi niiden välttämisestä syyttää, vaan asenne tuntui olevan hyvällä tasolla. Pallon kanssa Montiel teki poikkeuksetta laadukkaita ratkaisuja ja loi uhkaa hyökkäyssektorilla myös omalla laukauksellaan.

Sopimuksessa on optio ensi kaudesta. Taitotason puolesta Montiel pärjää helposti Veikkausliigan puolella ja jos keskikentän roolitus saadaan pelaamaan, ja espanjalainen pelaamaan vahvuuksillaan – liputtaisin vahvasti option lunastuksen puolesta.

Hyökkääjät

#9 Aaron Lindholm, 8+ (26/04/2004, 25k, 7+0

Hyökkäyksen ”musta hevonen” paukutteli harjoituskaudella lupaavasti maaleja, mutta hyytyi tosipelien alkaessa täysin. Johtuiko sitten vastuun niukkuudesta vai joukkueen hyökkäyspelaamisen sakkaamisesta, niin joka tapauksessa ensimmäisen puoliskon kaudesta Lindholm oli hyökkäyksessä melko turha. Muzingan pelikiellon myötä Lindholmille avautui mahdollisuus avauskokoonpanossa, eikä nuorukainen jättänyt tilaisuuttaan käyttämättä, vaan iski kauden ensimmäisen maalinsa samaisessa pelissä. Maali avasi henkisiä lukkoja ja ensimmäisen maalin jälkeen syntyi vielä useampi lisää. Ennen kaikkea kehonkieli oli itsevarmempi ja tekemisessä oli määrätietoisuutta, mikä oli alkukauden aikana puuttunut. Yksi loppukauden avainpelaajia ja nousun takuumiehiä.

Sopimus jatkuu ja hyvä niin. Lindholmin ura on ollut viime vuodet vahvassa nousukäyrässä ja iän puolesta hänen on mahdollista kehittyä vielä vuosikausia. Maalintekijä vaistoiltaan.

#19 Martim Ferreira, 8+ (04/10/2003, 50k, 5+5

Pienikokoinen Ferreira osoittautui vauhdikkaaksi väkkäräksi, joka ei ollut vain laput silmillä koheltaja, vaan hänestä löytyi tiettyä pelimiesmäisyyttä ja rauhaa pallollisissa ratkaisuissa. Tehotilasto olisi voinut vastuuseen ja pelipaikkaan nähden olla muhkeampikin. JIPPO-pelin hattutemppu yksittäisenä tähtihetkenä mainitsemisen arvoinen suoritus.

Sopimuksessa on optio ensi kaudesta ja näkisin Ferreiran käyttökelpoisena pelaajana tulemaan vaihdosta sisään väsyneitä puolustajia vastaan. Avainrooliin Ferreiran tuloksentekokyky ei Ykkösliigassa vietetyn kauden jälkeen taida riittää sarjaporrasta ylempänä.

#20 Jonathan Muzinga, 7+ (10/11/2002, 50k, 5+1

Mestarijoukkue KuPS:sta saapunut Muzinga tuli Lahteen selväksi ykköshyökkääjäksi ja sen myötä romuluisen miehen niskaan ladattiin isot paineet maalimäärän suhteen. Muzinga teki töitä hartiavoimin ja iski useamman tärkeän maalin joukkueelle. Jollain tavalla tuntui kuitenkin, että Muzingalla jäi vähän piippuun ja siitä kielii aseman menetys kauden aikana Lindholmille.

Sopimuksessa on optio. Muzinga menetti asemansa ykköshyökkäjänä Lindolmille. Seura toivottavasti hankkii uuden ykköshyökkääjän, joka tarkoittaisi että Muzingan asema nokkismisjärjestyksessä valahtaisi kolmanneksi. Mikäli Pereira jatkaa yhden hyökkääjän systeemin peluuttamista, ei yhteiselon jatkamisessa liene järkeä kummallekaan osapuolelle. Kiertolaisen matka jatkunee seuraavaan paikkaan, jossa toivottavasti ruuti on kuivempaa.

#23 Vilho Huovila, 8 (10/07/2006, 25k, 837min, 6+3

Huovila nousi yhdeksi kannattajien suosikiksi, sillä Lahdessa on viime vuosina opittu rakastamaan vasempia laitahyökkääjiä, jotka omilla yksilösuorituksillaan kääntävät matseja joukkueen eduksi. Ja onhan Huovila omaksi kasvatiksikin laskettava pelaaja. Huovila ei kohonnut missään vaiheessa vakioavaajaksi. Pääosin pirteästi kentällä esiintynyt Huovila väläytteli ratkaisuvoimaansa iskemällä useamman maalin ja aiheuttamalla aina vauhtiin päästessään vastustajien puolustuksille ongelmia. Kenties esityksissä oli vielä nuorelle miehelle tyypillistä epätasaisuutta, jonka vuoksi Huovilan rooliksi jäi usein tulla vaihdosta
sisään.

Siirtyi FC Interiin loppukaudeksi Lahden sarjanousun jo varmistuttua. Teki mestaruudesta taistelevan turkulaisjoukkueen kanssa monivuotisen sopimuksen. Iso menetys ajatellen tulevaisuutta. Huovila olisi ollut juuri sen kaltainen pelaaja, joita seurassa näkisi enemmänkin. Nyt vuosien kehitystyö valui hukkaan. Kaikkea hyvää Huovilalle jatkoon! Nuorukaisella on mahdollisuus pokata saman kauden aikana sekä Ykkösliigan että Veikkausliigan mestaruudet – se vasta temppu olisikin.

#24 Asaad Babiker, 7 (31/08/2003, 25k, 223min, 1+0

Hyökkäyspään vauhtikone Babikerin rooli on jo parin vuoden ajan ollut tulla pelin loppuhetkille aiheuttamaan sekasortoa vastustajien puolustuksiin nojaamalla huimaan nopeuteensa. Ajoittain Babiker tässä roolissa on hienosti onnistunutkin, mutta valitettavasti kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on ollut nähtävillä puutteita. Babiker ei ole kaksinen rakenteluvaiheessa, eikä varsinkaan viimeistelytilanteissa. Mikäli Babiker osaisi viimeistellä paremmin, niin hänet vietäisiin käsistä.

Sopimus katkolla. Babiker lienee edullinen ringinleventäjä omana kasvattina. Tällä hetkellä en näe häntä liigatason pelaajana, kun Ykkösliigassakin pärjääminen oli vähän niin ja näin.

#26 Amir Belabid, ei arvosanaa (27/08/2005, 25k, 27min, 0+0

Harjoituskaudella Belabid sai useammassa ottelussa peliaikaa ja jokaisella kerralla teki vaikutuksen liukkaudellaan. Sarjakaudella vastuu jäi kuitenkin olemattomaksi, eikä arvosanaa siitä syystä muodostu.

Harjoituskauden matseissa nähdyn perusteella Belabidissa on pelimiehen vikaa, joten näkisin järkeväksi ratkaisuksi tehdä miehelle parin vuoden jatkolappu ja katsoa talven aikana miten nopeasti kehitystä tapahtuu. Tilanteen mukaan minuutteja sitten joko Reippaasta, lainajaksolta Ykkösliigasta tai kaiken mennessä hyvin jopa edustusjoukkueessa. Nuoret kun tuppaavat ottaa monesti lyhyelläkin aikajänteellä isoja steppejä eteenpäin, kun tähdet ovat kohdallaan.

#95 Abdoulaye Kanté 7½ (04/03/2000, 100k,  3+4

Kanté oli yksi isoin ellei se isoin vonkale, joka Lumion verkkoon talvella tarttui. Kantésta odotettiin sitä pelaajaa, joka omilla yksilösuorituksillaan loisi X-factoria hyökkäyspäähän. Kanté oli aiemmin urallaan osoittanut olevansa Ykkösliigaan tähtistatuksen pelaaja, joten perusteita koville odotuksille oli olemassa. Kauden loputtua Kantén tehot XXX kertovat, ettei hän odotuksiin pystynyt ainakaan tehojen valossa vastaamaan. Kanté nautti Pereiran luotosta, vaikkei peliesitykset aina kummoisia olleetkaan. Periaatteessa Kanté pelasi mukiinmenevästi, mutta kun kyse oli viimeisen syötön antamisesta tai viimeistelystä, tuntui kenkää puristavan liikaa.

Sopimus katkolla. Kenties erilaisella roolituksella Kantésta saisi enemmän hyötyä joukkueelleen. 4-3-3 muodostelmassa laitahyökkääjänä pelatessaan Kanté ei ehkä ole omimmillaan. Perinteisenä laiturina 4-4-2 muodostelmassa tai keskikentän box-to-box roolissa elastisesta Kantésta olisi omimmillaan.

Valmennus

Päävalmentaja Gonçalo Pereira + apuvalmentajat João Pires & Kari Arkivuo, maalivahtivalmentaja Mikko Känkänen ja fyysinen valmentaja Johannes Jeskanen, 8.

Pereira taustatiimeineen teki kokonaiskuvaa katsoen hyvää työtä. Tavoite suorasta noususta saavutettiin ja kauden aikana pelaamisen taso oli nousevalla käyrällä. Kouluarvosana kahdeksan voi tuntua alimitoitetulta siihen nähden, että joukkue voitti sarjan – mitä enempää olisi voinut pyytää saatat kysyä? Täytyy kuitenkin tässä kohtaa muistaa, että joukkue oli resursseiltaan sarjan suurin ja kaunein. Kaikkea muuta lopputulosta kuin nousua oltaisiin pidetty pahana pettymyksenä ja suurella todennäköisyydellä Lumio olisi puhaltanut valmennustiimin uusiksi kuin kylmä marraskuinen viima joka lakaisee Lahden rosoisia katuja puhtaaksi lehtipuiden tiputtamista lehdistä. Pelillisesti Lahti olisi voinut suoriutua paremminkin. Etenkin hyökkäyspelaamisessa oli parannettavia elementtejä. Johtoasemien sulamiset tasapeleiksi kotona pariin otteeseen, ennalta huonompia vastaan lirissä oleminen etenkin vieraskentillä ja Joensuussa kaksi pyllistysreissua painavat arvosanaa kasiksi, vaikka muutoin perusteita jopa yhdeksikölle olisi voinut ollakin. Tuntui, että pelaajisto pysyi paremmin pelikykyisenä Jeskasen valmennuksessa kuin aiempina vuosina Mika Heinon. Johtuiko tämä aiempaa pienemmästä pelikuormasta vai mistä, joka tapauksessa fyysinen valmennus ansaitsee positiivisen maininnan tässä yhteydessä.

Pereiran sopimus jatkuu ja muu valmennustiimi pysynee samana kaiken järjen mukaan. Ensi kaudella koko tiimin työskentely punnitaan aivan eri tavalla, kun sarjassa ei olla ennakkosuosikin vaan haastajan asemassa. Toimivan puolustuspelaamisen varaan on hyvä rakentaa jatkossakin. Miten pelin hyökkäysvaiheeseen suhtaudutaan? Pyritäänkö edelleen ottamaan pallokontrolli itselle vai luotetaanko suoraviivaisempaan, vastahyökkäyksiin nojautuvaan pelitapaan. Valittu pelifilosofia ohjaa varmasti taustalla joukkueen rakentamista, kun sopivia pelaajatyyppejä valitaan osaksi kokonaisuutta. Pereiran suosima formaatio on ollut perinteinen 4-3-3, eikä siinä suuria variaatioita nähty. Kuinka mukautumiskykyinen Pereira on, jos kaikki ei mene yhtä kivasti kuin tällä
kaudella?  

Kausi 2026 – kiusaajan roolissa

FC Lahdelle on perinteisesti sopinut parhaiten altavastaajan asema ja siitä asemasta se todellakin ponnistaa Veikkausliigakauteen 2026. Lähtökohtaisesti sarjanousijana Lahti saa olla ensi kaudella tyytyväinen, jos se uusii sarjapaikkansa ilman karsintoja. Liigan kärkijoukkueet Ilves, KuPS, HJK, FC Inter ja SJK ovat karanneet kauas monessa mielessä, ja vaatisi todella suurta yllätystä, jos ensi kaudella tapeltaisiin samoista sijoituksista.
Liigapaikan myötä seuran kassaan kilahtaa yli puoli miljoonaa euroa varmaa tuloa. Etulyöntiasemaa tuolla rahapotilla ei kuitenkaan saa, koska saman tilipäivän tekee jokainen muukin liigaseura. Lahti kevensi kulurakennettaan pudottuaan Veikkausliigasta karsimalla kustannuksia pelaajiston lisäksi muun muassa toimiston puolelta. Miten kasvavat rahavirrat aiotaan nyt kanavoida? Palkataanko toimistolle uutta väkeä ja minkä verran? Seuran tulevaisuudelle yksi kriittisimmistä kiinnityksistä olisi löytää asiansa osaava urheilutoimenjohtaja, mutta yli vuoden etsintä ei ole toistaiseksi johtanut keskusteluita pidemmälle. Nytkähtääkö tämä asia talven aikana eteenpäin? Syytä olisi, sillä vaikka seura onnistui Lumion ja Pereiran johdolla rekryämään kaudeksi 2025 nousukelpoisen joukkueen – on haaste ensi kaudella kovempi, sillä Lahti ei tule olemaan Veikkausliigassa sarjansa isoin, komein tai paksulompakkoisin karju. Hankinnoissa ei olisi varaa epäonnistua, sillä niiden onnistuminen määrittää kauden kulun, kuten olemme itse useasti sen kokeneet ja vierestä nähneet. Tärkeää olisi myös tunnistaa nykyjoukkueesta ne palaset, jotka kannattaa pitää. Huovilan kohdalla tässä ei onnistuttu. Pysyvyyden perään olen huudellut itsekin, mutta päivänselvää on, ettei kaikkien nykypelaajien oikea paikka ole Veikkausliigassa.

36-vuotiaan päävalmentaja Pereiran kykyjä ei ole vielä Veikkausliigassa koeteltu ja muutenkin seuran ympärillä pyörii tällä hetkellä paljon kysymysmerkkejä alkaen ikuisuusprojekti Kisapuistosta. Kausi Ykkösliigassa oli jollain tasolla eheyttävä kokemus. Voittojen napsiminen teki seurayhteisölle henkisesti hyvää. Pelaaminen reservijengejä ja kaiken maailman kyläjengejä vastaan lähes tyhjille katsomoille kaukana Veikkausliigan parrasvaloissa oli puolestaan karu muistutus Ykkösliigan realiteeteista. Ykkösliigaan juuttuminen olisi todennäköisesti näivettänyt ennen pitkää seuraa sisäisesti ja ero liigajoukkueisiin olisi kasvanut kasvamistaan - Turusta lisätiedot.

Seura ilmoitti vastikään järjestävänsä osakeannin, jonka tavoitteena on kerätä 750 000€ uutta pääomaa. Ilmeisesti kyseessä on seuraus kiristyneistä Veikkausliigan lisenssiehdoista koskien taloutta, eikä aihetta ainakaan huolestumiselle ole, vaan kyse on vain järkevästä peliliikkeestä tässä kohtaa.

Summasummarum, Lahti on takaisin Veikkausliigassa, mihin se kuuluukin. Täytyy toivoa, että seurassa on opittu menneistä virheistä. FC Lahti on tätä nykyä yksi Suomen isoimmista jalkapalloseuroista ja sillä on valtava potentiaalia tuottaa uusia pelaajia, ja kasvattaa merkitystään osana lahtelaisten arkea. Olisi suuri sääli nähdä potentiaalin valuvan käsien välistä hukkaan. Vaikka lahtelainen onkin perusasetuksiltaan tyytymätön ja tykkää päästä valittamaan (tune: hirveältä näyttää), niin jokainen lahtelainen foorumisti toivoisi syvällä sisimmissään näkevänsä joukkueensa pelaavaan orgastista futista ja pääsevänsä siitä hekumoimaan muiden samanmielisten kanssa. Tähän on vielä matkaa, mutta toivottavasti ensimmäiset askeleet on jo otettu ja maaliviiva on lähempänä, mitä se pitkään aikaan on ollut.

[Mo Leicester]

Kukkakedolle

[Johtaja Calu]

Perustettu: 1996 (FC Lahti (FC Luhta: 2021))
Kotistadion: Lahden stadion (kapasiteetti: 7 465 kuppi-istuinta, joista katettuja on 4 750).
Saavutukset:
Veikkausliigan pronssia: 2008, 2014
Suomen Cupin hopeaa: 2002
Liigacupin mestaruus: 2007, 2013, 2016
Liigacupin hopeaa: 2004, 2005
Ykköscupin voitto: 1998
Ykkösen mestaruus: 1998, 2011

Sopimustilanne:
------

Pajatso tyhjenee

Kausi 2024 päättyi pettymykseen ja Lahti vaihtoi FF Jaron kanssa sarjoja päittäin ja Kuhnurit joutui
yli kymmenen vuoden tauon jälkeen hakemaan vauhtia toiseksi korkeimmalta sarjatasolta. Heti
tippumisen jälkeen seurajohto viestitti, että seuran ainoa tavoite on suora nousu, mutta pakka tulisi
menemään täysin uusiksi. Tippumisen jälkeen Luquinhasia lukuun ottamatta kaikki ulkkarit
laitettiin luiskaan ja kukaan ei uskonut Osku Maukosen jäävän enää pelailemaan divariin, joten
Huupposen sanoin, hirveältä näytti. Kannattajatapaamisessa hallituksen jäsen Thomas Hood totesi,
että nyt on mahdollisuus päästä eroon surffailijoista ja toimistolta ulostettiinkin myynnistä ja
ottelutapahtumista vastannut Simo Kokkonen, mediasta vastannut Veera Savukoski ja
tiedottamisesta vastannut Tommi Leirilaakso. Lisäksi toimistopäällikkö Päivi Arpiainen keitteli
perunoitaan enää osa-aikaisesti. Aivan kuin nämä olisivat olleet ne suurimmat surffailijat. Onneksi
maailmanhalailuprojektit jäivät.
Lahti menetti myös niitä pelaajia, joilla taso olisi riittänyt liigaan. Samuel Pasanen siirtyi Kuopioon
ja Julius Tauriainen löysi lopulta itsensä kesällä Turusta. Marius Könkkölän liigatasosta voi olla
montaa mieltä, mutta hän matkasi Lahdesta Seinäjoelle. Suurin yllätys oli se, että Riku Selander oli
löytänyt pukukopista ulos ja sai liigasopimuksen, mutta sehän ei tänäkään vuonna päättynyt hyvin.
Suurin menetys oli kuitenkin matkalla seuralegendaksi ollut Eemeli ”Pirlo” Virta, jolla meni
lopullisesti motivaatio paskoihin pelikavereihin. Pajatso tyhjeni karusti. Myös valmennuksessa
lakaisi luuta ja pitkään päävalmentajaa etsittiin kissojen ja koirien avulla.
Syksyllä Lahti kiinnitti muutaman oman kasvatin ja Matias Vainionpään ja Otso Koskisen. Lopulta
päävalmentaja löytyi Kokkolasta ja Lahti osti Gonçalo Pereiran KPV:stä. Mukaan valmennustiimiin
tuli myös tämän serkku, koska pitäähän päävalmentajalla joku juttukaveri olla. Kari Arkivuo veti
ylimenokauden läpi ja tänä vuonna testijaksolta itselleen sopimukset nappasivat Aaron Lindholm ja
Daniel Heikkinen.

Sähän sen tiiät ku sulle se lehtiki tulee

Talvi on suomifutiksessa kummallista aikaa. On pimeä ja kaikkia vituttaa, mutta samalla huhumylly
pyörii. Lahti etsi sekä urheilutoimenjohtajaa että voittavaa jalkapallojoukkuetta. Tai oikeastaan
joukkuetta, sillä ensimmäisen harjoitusottelun Lahti joutui perumaan pelaajapulaan vedoten.
Pelaajia alkoi kuitenkin tippua hiljalleen ja ensimmäisenä saatiin Pereiran oma hassansesay Eric
Oteng. Samalla ovenavauksella edellisen päävalmentajan, Ricardo Duarten oma hassansesay,
Luquinhas poistui.
Seuraavat kuukaudet muistuttivat enemmän huonoa komediaa kuin jalkapalloseuraa, joka haluaa
nousta ja voittaa sarjan. Toimiston ulostus näkyi karusti ja kuva hyvin hoidetusta seurasta karisi
Vesijärven rantahietikkoon kuin hanhenpaska. Martim Ferreira tuli seuran ”tiedotteen” mukaan
oikeaksi puolustajaksi, vaikka todellisuudessa Lahteen saatiin vasen laitahyökkääjä.
Pohjakosketuksena oli ensimmäisen harjoitusottelun tulos ja otteluraportti, joka oli lopulta kopioitu
vastustajalta. Kausikorttifarssia yriteltiin peitellä säästöjen verukkeella. Lahti näytti kaikkea muuta
kuin vakavasti otettavalta ja hyvinhoidetulta jalkapalloseuralta, sillä liki kaikki muut seurat
Ykkösliigassa tekivät asioita paremmin. Pysyäkseen seuran asioista kärryillä, piti lukea
paikallisaviisia, sikäli mikäli etlaria sattui kiinnostamaan, yleensä ei. Perinteinen kausijulkaisu jäi
ilmestymättä, vaikka joku pieni läpyskä lopulta jossain syksyn korvilla tuli.
Lopulta toimistolle saatiin lisäkäsiä, mutta jälki ei parantunut. Sähköposteja tuli, mutta ne olivat
täynnä asiavirheitä ja kirjoitusvirheitä. Seuran viestintä ei parantunut, vaikka juuri tuossa hetkessä kun junioriseurat olivat yhdistyneet talvella, se olisi ollut elintärkeää saada sitoutettua koko
kaupunki mukaan. Ensimmäinen etsikkoaika hukattiin, mutta tämän pystyy vielä korjaamaan,
mikäli tahtoa ja osaamista löytyy.
Myös pelaajia tuli sisään joukkueellisen verran sieltä täältä. Lainaaminen on varmasti ollut
taloudellisten raamien sanelemaa, mutta pitkäjänteisyyttä hankinnoista puuttui ja lainamiehiä oli
lopulta kolme. Kuka tahansa näistä olisi voinut poistua kesällä takaisin omaan seuraansa ja se
jättäisi Lahden kusiseen tilanteeseen. Toisaalta osa pelaajista aiheutti pieniä positiivisia värinöitä,
sillä Abdoulaye Kanté ja Jonathan Muzinga olivat pelanneet ajoittain hyvin jopa sarjatasoa
ylempänä. Talven tulokset vaihtelivat ja Lahti otti turpaan Ykkösliigacupissa muun muassa Jipolta.
Jollain ilveellä joukkue pääsi vielä pudotuspeleihin, jossa TPS nappasi finaalipaikan. Samalla
kokoonpanoon alkoi ilmestyä pelaajia, joista ei ollut mitään käryä, koska seura ei jaksanut infota
näistä. Turussa se oli Hermanni Nykänen, myöhemmin Amir Belabid ja Jasper Kostian ilmestyivät
kokoonpanoon. Ennen seura sentään jaksoi hehkuttaa näitä salifusenghoreja ja veikkarättöjä ja
paikallismedia painoi uutiset lehteen, mutta senhän tietävät vain ne, joille se lehti tulee.
Suomen Cupissa vastaan tärähti yhteistyöseura Lahden Reipas. Lahti ei antanut loogisesti omiaan
Reippaan käyttöön, jotta edustus Cupissa säilyisi Lahdella. Se kasvatti viirupaitojen nälkää ja osui
lopulta omaan nilkkaan. Reipas iski kaksi komeaa maalia ja Lahti hakkasi tolppia ja hinkkasi
maaliviivaa lisäajalle asti, jolloin Asaad Babiker iski kavennuksen. Se ei riittänyt jatkopaikkaan ja
toisin kuin viime kerralla divarissa, Lahti lähti lauluun Cupista ennen kuin se ehti edes alkaa. Tässä
vaiheessa monella alkoi hiipimään pieni pelko perseeseen.

Vaikkei mitään odota, silti saa pettyä

Lahden alku Ykkösliigassa oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. Puolustus piti, mutta hyökkäys oli
tahmeaa. Toukokuun puolivälissä nähtiin yksi kauden pohjakosketuksista. Lahti oli vieraskentällä
jälleen jyrän alla Jippoa vastaan. Lopputuloksena oli tappio, pelikieltoja ja valmennukselle ties
kuinka mones kortti. Valmennuksen nappaamat kortit olivat uutta lahtelaisille, vaikka täällä on
valmentanut vaikka minkälaista Malista, 40 maalin Kallioista, Tokea ja Augea. Pereiran oma
hermokontrollin puute vaikutti myös joukkueeseen, joka oli kuriton ja Lahti keräsikin järjettömän
määrän varoituksia. Intohimon ja tyhmyyden välillä on hiuksen hieno raja. Sekä Pereira että
serkkunsa olivat aika ajoin toimitsijakiellossa ja Kari Arkivuo pääsi jatkamaan sadan prosentin
voittotilastoaan.
Lahden ensimmäiset kohtalonhetket tulivat Jippo-pelin jälkeen. Kotiottelussa Seinäjoen lapsia
vastaan Lahti oli ajoittain jyrän alla ja entinen Kuhnuri-hyökkääjä Onni Hänninen olisi varmaan
kaikissa muissa otteluissa paukuttanut hatullisen paikoista, jotka Lahti lahjoitti. Otso Koskinen oli
kuitenkin kasvanut talven aikana johtajaksi ja otti useaan otteeseen joukkuetta reppuselkään ja iski
ottelun ainokaisen. Seuraavasta Tepsi-ottelusta Lahti taisteli viime hetkellä tasapelin ja esti Tepsin
karkaamisen.
Kesällä Lahti ei vakuuttanut pelillisesti ja ajoittain joukkue oli taktisesti yllättävän isoissa
ongelmissa. KäPa paukutti kolme maalia Lahden kotona Maukosen taakse, mutta onneksi Lahden
hyökkäys onnistui itse viidessä maalissa. Lahti sai kuitenkin napsittua voittoja tasatahtiin Tepsin
kanssa, mutta monessa ottelussa lahtelaiset saivat olla pelko perseessä päätösvihellykseen asti.
Kauden kulminaatiopisteiksi olisivat voineet nousta kesä-heinäkuun vaihteen SalPa- ja Jippo-
ottelut. Ensimmäisessä joukkueen kapteeni Matias Vainionpää palasi avauskokoonpanoon ja Lahti
onnistui nousemaan toisella jaksolla voittoon siihen asti ehjimmällä suorituksellaan Arkivuon
alaisuudessa. Seuraavalla kierroksella Lahti voitti Jippo-mörkönsä, joskin tuomariston täyden
farssin jälkeen. Lahti nousi miehen vajaalla kahden maalin takaa voittoon ja tuossa hetkessä monesta tuntui, että Lahtea ei pysäytä enää mikään. Samalla Lahti luopui useiden vuosien
perinteistä, eli juhannuspotkuista ja uuden joukkueen hommaamisesta kesän siirtoikkunassa. Ainoat
tulijat olivat nuori isänsä poika Max Toukonen ja Serie A:ssakin pelannut Tòfol Montiel.
Ja vaikka ei olisi odottanut mitään hyvän kesän jälkeen, sai silti pettyä. Seuraavasta kolmesta
ottelusta tuloksena oli kaksi pistettä. Lahti tasasi jälleen pisteet Tepsin ja sarjapaikastaan taistelleen
KäPan kanssa. Ja kuten aiempinakin kesinä, pelaajia katosi kokoonpanosta ja kukaan ei tuntunut
tietävän, mitä avainpelaajille kuuluu. Vierasottelu JäPSiä vastaan iski pahasti vasten kasvoja. Lahti
ei saanut missään vaiheessa peliään rullaamaan ja KäPan kanssa putoamistaistelussa ollut JäPS
purjehti voittoon Pereiran elehtimisestä huolimatta. Lisäksi tuloksena oli jälleen pelikieltoja ja Lahti
meni punakorttien määrässä ohi Ilir Zenelin kaaosvuosien. Osalla kannattajista meni kuppi nurin,
sillä kaikki ei ollut enää omissa käsissä Tepsin saatua pientä etumatkaa. Lahti tiputti vielä
kertaalleen pisteitä KäPalle ja kun joukkueet olivat pelanneet kaksinkertaisen sarjan, oli nousu
teoreettisesti enää kolmen kauppa. Viimeiselle kolmannekselle Tepsi pääsi kuitenkin selkeässä
etulyöntiasemassa.

Divarist viis, siel ollaan vaa hetki

Lahti onnistui lopulta siinä, mikä olisi pitänyt tehdä jo viime kaudella, eli voittamaan EIF:n. Lahti
tiputti viimeisen kolmanneksen aluksi Hakan farmiseuran, jolle oli myönnetty poikkeuslupa
nousuun, pois nousutaistelusta, mutta pistemenetyksiä tuli kahdella seuraavalla kierroksella. Ensin
Lahti lopetti pelaamisen johtoasemassa Klubin lapsia vastaan ja tuloksena oli häpeällinen tasuri ja
heti seuraavaksi Jippo-mörkö iski jälleen. Samaan aikaan Tepsillä olisi ollut mahdollisuus purjehtia
karkuun, mutta nousu ei tuntunut kelpaavan kummallekaan.
Lahti ja Tepsi etenivät viimeisen kolmanneksen liki tasatahtia, mutta Lahti onnistui kaapimaan
pohjalla olevista joukkueista riittävästi pisteitä, jotta kaksi kierrosta ennen loppua Lahti oli
napannut edun itselleen. Lahti hoiti Seinäjoen lapset hyvällä esityksellä perjantaina ja jäi
jännittämään Tepsin ja sarjajumbo SalPan lauantaista kohtaamista, sillä Lahdella oli mahdollisuudet
teoreettiseen nousuun. Salossa lahtelaisten sankariksi nousi Otto Lehtisalo, joka upotti yllättäen
Tepsin ja näin Lahti varmisti suoran nousun, aivan kuten edelliselläkin kerralla, kierros ennen
loppua. Kun viimeisellä ottelulla ei ollut merkitystä, voidaan todeta, että ainoa tavoite, eli
sarjanousu tuli saavutettua heti, eikä kohtalona ollut jämähtää kituuttelemaan divariin.
Vaikka tavoite täyttyi, ei kauteen voi olla täysin tyytyväinen. Peliesitykset ailahtelivat liikaa jo
pelkästään otteluiden sisällä ja Lahti menetti usein otteensa hallussa olevasta ottelusta. Lisäksi
fraasi ”sutena kurkkuun” oli valmennuksessa ymmärretty väärin ja joukkue oli kuriton penkkiä
myöten. Vaikka kannattajakatsomo on mennyt eteenpäin, ei yleisömäärissä menestyksestä
huolimatta näkynyt kasvua. Seura näkyi ja kuului vähemmän kuin liigassa ja seuran oma viestintä
oli vitsi, joka ei naurattanut. Ottelutapahtuma otti takapakkia, mutta pahin pelko, Merosien
loppuminen vältettiin.
Naisten joukkue varmisti tänä vuonna sarjapaikkansa hyvissä ajoin, mutta muuten toiminta on
täysin hunningolla ja meno näytti miesten joukkueen viime kaudelta. Pelaajia lappasi sisään ja ulos
kovaa tahtia ja perässä ei tahtonut pysyä edes matseissa käymällä. Torikahvilahuhut kertoivat
kauden aikana myös sitä, että seuralla ja usealla pelaajalla on mennyt sukset ristiin ja ainakin tuon
huhun jälkeen joukkueen tähtipelaaja siirtyi kilpailevaan seuraan. Oikeastaan koko naisten
joukkueen olemassa olo unohdettiin toimistolla.
Yhteistyöseura Lahden Reipas varmisti myös sarjapaikkansa hyvissä ajoin ja ajoi entistä nuorempia
pelaajia miesten peleihin. Vaikka Reipas joutui pelaamaan alkukauden evakossa, on seura löytänyt
oman kolonsa Lahden jalkapallohierarkiassa ja ilmeisesti seura on tiivistänyt yhteistyötä junioriorganisaation kanssa. Reippaan kautta ei kuitenkaan pidä arvioda pelkästään tämän kauden
mittapuulla, sillä kehitysaskeleet näkyvät pitkässä juoksussa siinä, kuinka paljon junioriputken
päätteeksi pelaajia nousee liigaympyröihin.
Suurin mullistus tapahtui junioripuolella, kun FC Kuusysi ja FC Reipas saivat vihdoin sovun ja
kaikki junioritoiminta siirtyi FC Lahden nimen alaisuuteen. Avainpaikoille uusi junioriseura sai
Tommi Laitilan ja Toni Lindbergin, jotka molemmat kykenevät katsomaan tilannetta vanhojen
poteroiden yli. Kaikki muutos ei ole aina kehitystä, mutta nyt seuralla on mahdollisuus rakentaa
jotain uutta ja tuottavaa ja kääntää lahtelaisen jalkapallon suunta. Roomaakaan ei rakennettu
päivässä ja tämän hedelmiä ei vielä muutamaan vuoteen poimita, mutta oikeat valmentajat oikeisiin
paikkoihin ja seuran viestintä kuntoon, niin mahdollisuus johonkin suureen on olemassa.
Seuran B-junnuikäluokasta tuskin kukaan odotti mitään, mutta joukkue voitti oman
karsintalohkonsa ja elätteli mitalitoiveita aina viimeiseen peliin asti. B-junnut pelasivat varsin
viihdyttävää jalkapalloa, jossa oli päävalmentaja Ilari Koljosen luoma selkeä pelitapa.
Haittapuolena on kuitenkin ollut muutaman lupaavan juniorin valuminen muihin organisaatioihin.
Toisaalta tämä mahdollisti seuraavan, kenties paremman, kymppisyntyneiden ikäluokan pääsyn
kovempiin peleihin.

Huominen on huomenna

Seura sai uuden hallituksen, johon nousivat entinen FC Lahden ja Lahden Reippaan pelaaja Jussi
Hauhia ja kaupunkikulttuurijohtaja Henna Eskonsipo-Bradshaw. Suuntaus pois vanhojen ukkojen
saunakerhosta on lupaava, mutta nyt on näyttöjen aika. Seura tarvitsee vihdoin suunnan, johon
kulkea ja identiteetin, jota rakentaa. Valitettavasti Tarinat ja pallot ovat olleet muutaman vuoden
täysin hukassa, vaikka niitä on kiitettävästi toisteltu kyllästymiseen asti. Hallituksen tulisi löytää
selkeä identiteetti ja kirkas sanoma siitä, mitä seura haluaa olla ja miten se jalkautetaan. Samalla
viestin kertomiseen olisi hyvä saada työkaluja toimistolle, sillä joko tällä hetkellä ei ole osaamista
tai tekeviä käsiä. Pelottavia huhuja on jälleen tänä vuonna kuulunut, että puheenjohtaja Mika
Halttunen löisi omalta osaltaan pillit pussiin. Se ei välttämättä tarkoita Haltonin katoamista, mutta
kyllä Halttusella tärkeä rooli olisi Lahden tulevaisuudessa.
Lahti aloitti osakeannin, jossa kauniit visiot eivät kohtaa realismia. Realismia on, että rahat on
loppu ja jostain pitää saada äkkiä lisää. Kaukaa haettu vaihtoehto olisi, että joku oikea massimies
olisi oikeasti kiinnostunut pumppaamaan rahaa Lahteen, mutta tuskin Lahti kiinnostaa edes
energiajuomajättejä, vaikka sulovilenmaisesti halvalla saisi. Kaunis visio omistajapohjan
laajentamisesta taasen ei tule tapahtumaan, sillä yksittäisen merkinnän hintalappu kohoaa kauas
tavallisen lahtelaisen ulottumattomista, mutta köyhälle kaikki on kallista. Mielenkiinnolla voidaan
siis seurata sitä, tuleeko uusia omistajia paljon ja onko jollain oikeasti massia.
FC Lahdella on edessään juhlavuosi, joten yksi ilmainen vinkki: logo takaisin. Kombolla nousu,
junnuseurojen yhdistyminen ja juhlavuosi voisi myydä kausareita. Nyt Lahden verkkareissa kulkee
yli 2000 junnua ja heidän vanhempansa ja nousevan joukkueen kelkkaan on helppo
menestyshuumassa hypätä. Kun ynnätään vielä se, että ensi vuonna on aihetta juhlaan 30-vuotisen
historian merkeissä ja seuralla on myös perinteitä siirrettävänä, on tämän suhteen lähtökohta hyvä.
Myös naapurissa toimivan kendoseuran taaperrus voi sataa futiksen laariin. Lahti tosin missasi
ensimmäisen mahdollisuuden heti nousun varmistuttua, mutta seuraava paikka on nyt. Virhe, jonka
Lahti voi tehdä, on ylihinnoitella kausarit, jolloin kynnys ostaa kausari nousee liian korkeaksi juuri
niillä, jotka eivät ole jo koukussa. Samalla etenkin uudet kausarilaiset on hyvä sitouttaa tuleviksi
vuosiksi miesten ja naisten edustusjoukkueen ja junioreiden kautta. Edes pieni panostus naisten
joukkueen tekemiseen kiinnittää seuraan varmasti uusia lahtelaisia. Yksi tärkeimmistä palasista tulevaisuuden suhteen on urheilutoimenjohtajan löytyminen. Paikalle
on haettu tekijää jo vuoden päivät, eikä valmista ole tullut. Kaikki kunnia Jussi Lumiolle, joka on
vastannut pelaaja-asioista, mutta viimeisten vuosien aikana näytöt eivät ole olleet hääppöisiä.
Toisaalta, mikäli uutta kaveria ei löydy, on Lumiolla varmasti vielä halua näyttää, että hän pystyy
kasaamaan kilpailukykyisen nipun liigaan. Forumhuhuissa ja kusilaareilla on kiertänyt liki kaikkien
vähänkään hommaan kykenevän nimet, joten nähtäväksi jää, kuka lopulta hommaan hyppää.
Vastattavana on kuitenkin edustusjoukkueen lisäksi junioripuoli.
Joukkueen päävalmennus on ensi kaudeksi lukittu, sillä Pereiralla on sopimus myös ensi kaudesta.
Tavoite täyttyi, mutta peliesitykset eivät vakuuttaneet, eikä lusitaanin pelikirja ja luonne sopinut
Lahteen. Mikäli ongelmia ei talven aikana korjata, alkaa perinteisten juhannuspotkujen paluu
näyttää todennäköiseltä. Olen silti mielelläni asiasta väärässä, mikäli Pereira löytää pelikirjaansa
uusia sivuja. Mikäli taas etsitään uusi valmentaja, olisi nimi hyvä olla tiedossa jo nyt, jotta
joukkueen kasaaminen ei jää maaliskuulle, vaan uusi käskijä pääsee vaikuttamaan edes johonkin.
Vaihtaminen kuitenkin maksaa.
Pereiran valmennustiimin sisäisestä jaosta on ulkopuolelta paha mennä mitään sanomaan. Näyttäisi
ainakin, että serkkupoika vastaa videoista ja Arkivuo tekee, mitä käsketään.
Maalivahtivalmennuksessa jatkoi Mikko Känkänen tehden päättyneen kauden töitä myös
junioreiden parissa. Tyydyttääkö rooli miestä, vai haluaako hän palata takaisin Varsinais-Suomeen
yhden joukkueen maalivahtivalmentajaksi? Fyysisestä puolesta on ollut paljon keskusteluja
viimeisinä kausina, sillä joukkueessa on ollut paljon loukkaantumisia. Johannes Jeskanen ja Aleksi
Martin ovat nuoria ja tällä kaudella loukkaantumisia oli vähemmän, joten kaksikolle voi antaa
puhtaat paperit. Pekka Penttinen on legenda, joka toivottavasti jatkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Pelaajiston osalta pakka tulee menemään paljolti uusiksi, mikäli Lahti ei halua päätyä Kotkan
kaltaiseksi hissijoukkueeksi. Vaikka onnistumisia kauden aikana tuli, on vaikea nähdä kovinkaan
monen pelaajan olevan ensi kaudella liigassa pärjääviä avainpelaajia. Sikäli mikäli Maukonen
lähtee talvella, menee maalivahtiosasto uusiksi ja uusi ykköskassari ja periaatteessa myös kaksi
muuta tarvitaan, sillä Joona Tiainen tuskin riittää vielä liigassa edes kakkosveskarina. Anton
Munukan tilanne on ongelmallinen. Kakkonen on Munukan osalta pelattu läpi ja vaikka Reipas
tarvitsee maalivahdin, olisi maisemanvaihdos mahdollinen piristysruiske pelaajalle itselleen ja
Reipas pääsisi ajamaan seuraavaa nuorta maalivahtia miesten peleihin, tosin ei sieltä ole uusia
maukosia vielä hetkeen tulossa.
Puolustuksesta pitäisin ringissä Romain Sansin ja rotaatiossa Matias Vainionpään. Lisäksi omat
kasvatit Tobias Karkulowski ja Topias Inkinen ovat pelaajia, jotka voisivat jäädä leventämään
rinkiä. Ei tuolla kaksikolla pitäisi olla asiaa liigajengin avaukseen, mutta aivan täysin ei välttämättä
tarvitse pelätä, jos jompi kumpi kentällä on. Inkisellä on sopimus jo ensi kaudesta, Sansilla
puolestaan optio. Alkukauden toppariveljekset Pedro Casagrande ja David Oliveira olivat
Ykkösliigaan ihan hyviä, mutta molemmille tuli myös paljon virheitä. Oliveiralla on sopimus
Ilvekseen, joten palaa sinne.
Keskikentältä onnistujiksi pitää laskea Otso Koskinen. Kannattajien vuoden pelaajaksi valittu
Koskinen meni eteenpäin kauden aikana ja en nää syytä, miksei sama jatkuisi myös liigassa.
Manuel Pamilla, Eric Otengilla, Daniel Heikkisellä ja Viljami Jokirannalla on optiot ensi kaudesta.
Oteng ei vakuuttanut missään vaiheessa, vaikka CV oli tälle tasolle kunnossa. Pamin kausi oli
kaksijakoinen. Välillä kentällä olevista tärkein ja paras, mutta vastapainona taas hirveää koomailua.
Hänen kohdallaan kallistuisin lopulta paremman, Bubacar Djalóa muistuttavan keskikentän
etsimiseen. Heikkinen ja Jokiranta puolestaan leventäisivät rinkiä, mutta isoja menetyksiä ei
kumpainenkaan ole. Noel Hasa ja Asla Peltola olivat lainalla, enkä lopulta näe tarvetta
kummallekaan. Hyökkäyksestä sopimus jatkuu ainoastaan Aaron Lindholmilla. Lindholm ei vielä ole pelannut
Ykkösliigaa läpi ja liiga voi vielä olla liikaa, mutta nuori mies on kehittynyt jokaisessa pelissä.
Optioita on Martim Ferreiralla, Jonathan Muzingalla ja Tòfol Montielilla. Abdoulaye Kanté jäi
lopulta pettymykseksi, kuten myös Muzinga ja Asaad Babiker. Tärkeää olisi saada jatkosopimus
Vilho Huovilalle, jonka lisäksi pitäisin itse Montielin. Ferreira ei lopulta ollut niin tärkeä palanen
kuin olisi voinut olla.
Eli pelaajiston osalta vahvistuksia tarvitaan joka puolelle. Paluumuuttajia markkinoilla ei hirveästi
ole, ainakaan sellaisia, jotka oikeasti vahvistaisivat. Paitsi jos Lumio on säilyttänyt Djalón,
Straussin ja Mulahalilovicin numerot. Patrick Rakovskyn nykyisestä painoindeksistä ei ole tietoa.
Ykkösliigassa vastaan tullut Mikko Kuningas näytti edelleen hyvältä ja hänet koko lahtelainen
yleisö ottaisi kiljuen vastaan. Kalle Multanen päätti uransa tähän kauteen, Aleksi Paananen on nähty
ja kaksikkoa Selander-Sejdiu ei toivottavasti tarvitse ikinä Lahdessa nähdä. Omista kasvateista
maailmalla Jasse Tuomisella, Akseli Puukolla ja Samuel Pasasella on sopimukset jo ensi kaudesta.
Altin Zeqirin ei tarvitse hakea vauhtia Suomesta ja tuskin myöskään lopulta Jasin Assehnounin, tai
ainakaan Lahdesta. Julius Tauriaisella on optio Interin kanssa, mutta Tauriainen ei ole vielä täysin
kuntoutunut loukkaantumisestaan.
Omasta junioriputkesta, eli B-junnuista ja Lahden Reippaasta saa talvipeleistä kokemusta varmasti
osa seuraavista. Max Toukonen, Ahmed Babiker, Pauli Flood, Leevi Järvinen, Eliel Salmensuu,
Hermanni Nykänen, Miika Vatanen, Oliver Helttunen, Konsta Väisänen, Elias Riihelä ja Emil
Kuparinen. Lisäksi varmasti jouluhöntsissä nähdään vanhoja tuttuja, kuten Bacary Traore, Lauri
Ala-Kauhaluoma, Amir Belabid, Jasper Kostian, Nikke Oksanen ja joku Ndabawedje, vähintään
yksi Niskanen ja yksi Nieminen. Nuorempi Babiker tosin saattaa matkata kovempiin ympyröihin
kulkematta edustusjoukkueen kautta.
Osan junnuista kohdalla on kuitenkin kuulunut huhuja toisille paikkakunnille muutosta. Kakkosen
tason nuorista ringinleventäjistä tulee myös uudenlainen kisa, sillä Union Plaani nousi samalle
sarjatasolle. Tämä ei vaikuta vielä tulevana kautena Lahteen, mutta pidemmälle tulevaisuuteen sillä
on merkitystä, sillä kuka valmentaa mitäkin joukkuetta on merkitystä, mikäli yksi valmentajista on
mielipiteitä myös pelaajissa jakava Auge. Mutta näistä parempaa vihiä saa lopulta aikaisintaan
jouluna, sillä huominen on huomenna.
Ykkösliigan muista seuroista ei hirveämmin kannata naarailla ketään, vaikka oma kasvatti Lassi
Forss näytti Lahtea vastaan kivalta, KäPan Elias Kallio dominoi parhaimmillaan kuin
valkoposkihanhet Pikku-Veskua ja Tepsin Onni Helen on maajoukkueessa. Kaikilla kolmella on
pitkä matka liigaan. Liigan vapaita pelaajia tähän on turha luetella, sillä Lahti tulee olemaan
nokkimisjärjestyksessä melko pahnanpohjimmaisena. Kunhan vältetään Kotkan kaltainen
ikämiesjengin kokoaminen, vaikka JaPS ei viime kaudella tainnut enää tarjota liikuntapalveluita
ikääntyneille.

2080-luvulla

Lahden vetovoimaan kotimaisilla pelaajamarkkinoilla vaikuttaa erittäin paljon kaksi asiaa.
Olosuhteet ja talous. Olosuhteissa Lahti antaa taas tasoitusta muille. Hiihtis ei tule olemaan kauden
alussa pelikunnossa, joten kotiavaus pelataan varmasti jossain muualla kuin Lahdessa. Aikaisemmin
näitä on pelattu Tampereella ja Vaasassa, joten vahvat veikkaukset vievät tänäkin vuonna
Tampereelle. Mikäli Haka tippuu, on Valkeakoskikin varmasti vaihtoehto.
Kisapuistoon saatiin lopulta uusi tekonurmi ja se mahdollistaa sen, että joukkue pystyy nyt
harjoittelemaan kaupungissa edes yhdellä kunnollisella tekonurmella. Kaupungilla on kuitenkin
liikkunut huhuja, että kenttä on ylikäytön vuoksi kulunut hieman liikaa jo nyt. Lisäksi
talviharjoitteluolosuhteet Mukkulan iglussa eivät ole tätä päivää ja alusta on vaarallisen kulunut.
Mitään helpotusta talviharjoitteluun ei ole tulossa tulevaksi talveksi, joten toiveissa on leuto talvi,
jotta joukkue pystyy harjoittelemaan mahdollisimman paljon Kisapuistossa.
Se, että Kisapuistossa pelattaisiin liigaa, on vielä kauempana tulevaisuudessa. Kisapuiston
kaavoitus alkoi keväällä ja yleisötilaisuudessa ei itseni, Evianin ja Pekka Kososen lisäksi paljon
jalkapalloihmisiä näkynyt. Pelkästään tässä prosessissa voi vierähtää vuosia valitusten saattelemana.
Vaikka kaupungin korulauseissa Kisapuistoa halutaan kehittää, ei sinne stadionia tulla saamaan
ennen 2080-lukua. Siitä pitää huolen kaupungin taloustilanne, joka tällä hetkellä tarkoittaa muun
muassa henkilöstön irtisanomisia ja investointien lykkäyksiä. Lisäksi investointipaineet ovat uuteen
monitoimiareenaan, vesiliikuntakeskukseen ja mäkimonttuun, sillä kohta hiihdetään MM-kullista.
Kiekkoväki mäellä, paikallisaviisissa ja toreilla lobbaa uutta jäähallia. Se tulee ja sen jälkeen rahat
ovat taas vuosiksi eteenpäin loppu. Jalkapalloväki nukkui onnensa ohi.
Vaikka stadion junioreitakin hyödyttäisi hieman, on junioripalloilussa myös olosuhdeongelmat,
jotka eivät ratkea stadionilla. Yksinkertaisesti harjoituspaikkoja on liian vähän ja tämä korostuu
junioripuolella ja Lahden Reippaassa siinä, että harjoitusaikoja ei ole tarpeeksi tai kenttä on jaettu
aivan liian monen ryhmän kesken. Uutta kuplaa on väläytelty, mutta edelleen mitään konkretiaa ei
ole. Toinen junioripalloilua uhkaava asia on kustannusten nousu. Lahdessa kenttämaksut
korotuksista huolimatta ovat edelleen suuriin kaupunkeihin verrattuna halpoja, on kaupungilla
painetta korottaa hintoja. Edellinen maltillinen korotus oli liki 50%. Lisäksi valtion, Veikkauksen ja
kaupungin tukieurot ovat pienentyneet. Yhdistymisestä voidaan joitain säästöjä saada, mutta
pelkona on, että harrastusmaksut nousevat samalla, kun ikäluokat pienenevät ja seutukuntaa vaivaa
paha työttömyys. Äkkiä se johtaa siihen, että putkesta ei enää tule potentiaalisia pelaajia edes
liigaan. Junioripuolella yhteistyöseuraverkoston ylläpito ja kehittäminen on oman toiminnan lisäksi
äärimmäisen tärkeää, jonka lisäksi Lahdessa olisi hyvä tunnistaa se, että lahjakkaat pelaajat haetaan
yhä aikaisemmin pienistä seuroista pois. Viljami Jokiranta ja Vilho Huovila ovat hyviä esimerkkejä
siitä, mitä pienistä seuroista voi saada, mutta sen kuuluisan jonkun (urheilutoimenjohtajan) pitää ne
hakea ja Lahden pitää kyetä tarjoamaan kilpailukykyinen paketti.
Edustusjoukkueen edellisen liigakauden tulos oli talouden kannalta plus-merkkinen, mutta niukasti
ja johtuen ainoastaan pelaajamyynneistä. Päättyneellä kaudella Lahti jäi ilman liigarahoja, mutta
sopeutti toimintaansa. Yritysmyynnistä on lopulta paha sanoa juuta eikä jaata, mutta
silmämääräisesti uusia sponsoreita ei kovin montaa tullut, joskaan kovin montaa en ole huomannut,
että on poiskaan lähtenyt. Lahti lienee pysynyt kohtuullisen hyvin pelaajabudjetissaan, sillä kesällä
koko joukkuetta ei laitettu uusiksi. Yleisömäärät ovat varmasti olleet pieni pettymys muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta. Oletuksena on, että turskaa tulee vähintään viisinumeroinen summa.
Maukosen myynti tammikuussa kuitenkin oikaisisi talotta hetkellisesti, mutta myyntirahoja olisi
joskus varmasti mukava sijoittaa tulevaisuuteen, ei käyttää aina edellisiin tappioihin.
Lahti pääsee jälleen liigarahojen pariin, mutta UEFAn rahat tulevat kaudella 2027, joten ne eivät
ensi kaudella vielä lämmitä. Kilpailuetua se ei tuo, sillä samoihin rahoihin pääsevät myös kaikki
muut. Lahden pitää kasvattaa budjettia muilla tavoin ja yksi keino on onnistunut kausikorttimyynti.
Taloudellisesti kaudesta ei tule helppoa, sillä evakkopeli ja taistelu putoamista vastaan eivät ole
lähtökohtaisesti parasta markkinointia. Kausikortti on kuitenkin jo talvella varmaa tuloa, johon ei
peliesitykset vaikuta, sillä suurin osa seuraa menestystä. Seuralla oli jossain välissä joku
tytäryhtiöviritys, mutta sieltä tuskin on miljoonia vieläkään odotettavissa. Luvassa on siis kaikin
puolin vaikea kausi.

Tanssit vaikka et osaa

Kaiken synkistelyn keskellä pilvien takana on myös aurinko ja päättyneessä kaudessa oli myös
positiivinen juttu, joka kantaa toivottavasti pitkään: vamulitoiminta. Kannattajatoiminta on lopulta
kasvanut ja vahvistunut kuluneen kauden aikana ja katsomossa on ollut kivaa. Muutaman vuoden
takainen aallonpohja on selätetty ja välit seurajohtoon ovat pysyneet neutraaleina. Edellinen
divarivisiitti kasvatti myös kannattajatoimintaa, mutta tuolloin kannattajien ja seurajohdon välit
heikkenivät kierros kierrokselta. Tämän kauden päätteeksi kannattajat, pelaajat, valmennus ja
toivottavasti myös seurajohto vetävät yhdessä losessa letkajenkkaa jouluna. Tanssit, vaikka et osaa.
Tiistain kiimattomissa matseissa lapsia vastaan oli tunnelmaa, joten tässä on otettu isoa harppausta,
joka toivottavasti jatkuu myös liigassa. Lose on auki, joka vahvistaa kannattajakulttuuria ja mukaan
on tullut sekä uutta sukupolvea että vähän vanhempia tunnelmanhaistelijoita. Joissain matseissa
capolta olisi toivonut parempaa tilannetajua, mutta pienet nyanssit kerkeää hieromaan kuntoon.
Sakkoja tuli vähän, mutta sen suurempaa haloota niistä ei noussut ja kannattajat hoitivat oman
osansa liiton kokousviinereistä. Myös turvakimmon pahimmilta ylilyönneiltä vältyttiin, joten tästä
on hyvä rakentaa kohti ensi kautta.
Forkalla pääsemme taas takaisin liigaosioon, joten perään vielä pelaaja-arviot. Joka tapauksessa,
keskustelu on avattu sanoilla: Logo takaisin ja Heikari ulos!

[Huupponen]

Jumalauta kaksi laatuketjua. Yksikin toki riittää..

[Johtaja Calu]

Pelaaja-arviot 2025:

Vaikka tänä vuonna ei ollut älytöntä pelaajarulettia, joku saattaa unohtua silti, sillä seura ei jaksanut
pahemmin tuoda pelaajia esille, eikä kausijulkaisusta voi tarkistaa, ketä kaikkia täällä palloili.
Pelaajat jaoteltu siten, kuin niistä uutisoitiin tai jätettiin uutisoimatta.

Maalivahdit:

Osku Maukonen
Nacho oli tammikuussa selkeä ykkösmaalivahti, mutta kukaan ei uskonut, että Nacho pelaisi ensin
peliäkään, saatika koko kautta Lahdessa. Lopulta pelasi ja hyvä niin. Etenkin alkukaudesta Lahden
puolustus oli kivikova ja suurin kiitos siitä meni Maukoselle, joka torjunnoillaan nollasi
divarihyökkääjiä yksi toisensa jälkeen. Nacho löysi paremmin keskityspallot ja sai otteisiinsa lisää
varmuutta. Ainoa selvä kehityskohde on äänenkäyttö ja se maksoi kauden aikana pari maalia.
Nacholla on jatkosopimus, mutta sama kuin viime kaudella, eiköhän tuo tammikuussa jatka matkaa
suurempiin sarjoihin.

Joona Tiainen
Pelit jäivät lopulta vähiin. Ykkösliigacupissa näytti, että oli selkeästi kehittynyt joillain osa-alueilla
edellisestä kerrasta, mutta samat ongelmat olivat silti pinnan alla. Sopimus katkolla. Samaan aikaan
sitä toivoo jotain muuta vaihtoehtoa kakkosveskaksi, mutta toisaalta taas se, että Tiainen on oma
poika, en tuomitse myöskään jatkosopimusta, mutta ykköskassarin tulee olla sellainen, että Tiainen
pelaa maksimissaan Cupin ottelut perunapellolla.

Anton Munukka
Oli talvella armeijassa ja pelit jäivät Ykkösliigacuppiin ja Reippaan muutamaan matsiin, joten
peliesityksiä on vaikea arvioida. Otti muistaakseeni jossain pelissä jonkin jäätävän torjunnan.
Sopimus on katkolla ja sama ongelma kuin Tiaisen kanssa, oma poika, mutta ei tule vielä edes
taistelemaan ykköstorjujan paikasta. Toisaalta Reippaan luukulla seisominen tuskin enää kehittää.
Jatko riippuu paljon Reippaan maalivahtitilanteesta ja Tiaisen tilanteesta. Pelaajan itsensä kannalta
kannattaisi käydä Ykkösessä tai Ykkösliigan jämäjengeissä hakemassa ehjä kausi.

Puolustus:

Romain Sans
Puolustuksen ehdoton johtohahmo. Loukkaantui ensimmäisessä sarjapelissä, mutta palasi ja näytti
hyvältä. Antoi hyviä keskityksiä ja hoiti tonttinsa myös puolustussuuntaan loistavasti. Oli
joukkueen tasaisin koko kauden ajan. Sansilla ei ehkä ole aivan samanlaista eleganssia kuin
edellisellä ranskalaisella laitapakilla, mutta ehdottoman hyvä löytö divariin ja taidot riittävät myös
liigaan. Sansilla on optio ensi kaudesta, joka toivottavasti käytetään.

David Oliveira
Tuli Ilveksestä lainalle tiivistämään Lahden kapeaa puolustusta. Välillä pallollinen osaaminen ja
nousut avasivat Lahdelle tilanteita, mutta joka peliin tuli vähintään yksi iso hassi. Nopeus alaspäin
ei vakuuttanut, vaikka taisi olla lopulta hitaan puolustuksen nopeimpia. Sijoittumisessa ja pääpelissä
puutteita, vaikka Ykkösliigassa selvisi puutteistaan huolimatta. Taidot eivät riitä liigajoukkueen
avaukseen ja lopulta tippui myös Lahden avauksesta pois ja elokuussa katosi kokonaan kuvasta.
Palaa Ilvekseen, mutta tuskin Tampereellakaan lopulta nähdään käyttöä.

Pedro Casagrande
Toppariveljeksistä toinen. Tuli jostain Portugalin mutadivareista, eikä odotukset olleet korkealla.
Pallollinen pelaaminen hyvällä tasolla, mutta samat ongelmat kuin veljellään. Casagrande kuitenkin otti muutaman tärkeän blokin. Oli korttiherkkä, vaikka ulosajoon johtaneesta tilanteesta voi olla
montaa mieltä. Sopimus päättyy ja vaikka Casagrande ylitti odotukset, liiga on liikaa, joten ei
tarvetta jatkolle.

Eemil Laamanen
Jäi lopulta vähille minuuteille, vaikka pelasi Ykkösliigacupissa minuutteja. Pelasi myös
laitapakkina, joka ei ole miehen omin pelipaikka. On pelannut urallaan yhden liigaottelun ja se meni
hyvin. Sopimus loppuu tähän kauteen. Omana kasvattina toki menisi ringinleventäjänä, mutta
enemmän pelaaja itse tarvitsisi minuutteja esimerkiksi Ykkösliigasta.

Martim Ferreira
Tuli Lahteen laitapuolustajana jostain Maltan kortteliliigasta, mutta ei lopulta pelannut
puolustuksessa peliäkään. Pörräsi ajoittain mukavasti, mutta tehoja tuli valitettavan vähän.
Puolustussuuntaan ongelmissa ja usein oli pienestä kontaktista siirretty sivuun. Kaipaa
suoraviivaisuutta hyökkäyspäässä, sillä potkutekniikka oli hyvä, mutta Ferreira on liian usein laput
silmillä, eikä havainnoi peliä. Lusitaanilla on optio ensi kaudesta. On korkeintaan ringinleventäjä
liigassa.

Matias Vainionpää
Joukkueen kapteeni näytti vuosi sitten, että seura merkkaa. Oli ensimmäinen joukkueeseen
kiinnitetty aikuinen ja talven haastatteluissa antoi kommentteja, jollaisia hyvä johtaja antaa. Katosi
kuitenkin koko talveksi ja palaili jossain kesähelteillä peleille. Vaikka Lahti päästi enemmän
maaleja Vainionpään paluun jälkeen, oli puolustus paljon tasapainoisempi. Vainionpään sopimus
loppuu tähän kauteen. Toppari on tavallaan jo kokenut liigapuolustaja, mutta läpimurto odottaa
itseään. Olisi hyvä lisä rotaatioon, mutta avauksessa vaikea nähdä tällä hetkellä liigapeleissä.

Topias Inkinen
Valloitti avauskokoonpanon paikan kesken putoamiskamppailua ja jatko oli mieluinen. Minuutteja
olisi varmasti voinut tulla enemmänkin, mutta täytti paikkansa myös sarjatasoa alempana. Tavallaan
on potentiaalinen ensi kauden läpimurtopelaaja kunnossa pysyessään, mutta silti samalla on pieni
epäilys, että riittääkö kuitenkaan. Pystyy pelaamaan sekä topparina että laitapakkina. Inkisen
sopimus jatkuu myös ensi kauden, joten yksi puolustuspään yleispelaaja on leventämässä rinkiä.

Tobias Karkulowski
Viime liigakaudella yksi liigamatsi, mutta Ykkösliigasta omalla kasvatilla oli jo paljon kokemusta.
Talven peleissä oli Lahden paras yksittäinen pelaaja, sillä Lahti lähinnä hyökkäsi. Karkulowskin
vahvuudet pääsivät divarissa oikeuksiinsa, sillä on hyvä ylöspäin. Kärkijoukkueita vastaan oli
kuitenkin ajoittain hukassa puolustussuuntaan etenkin alkukaudesta ja aiheutti muutaman turhan
pilkun vastustajalle. Sopimus loppuu tähän kauteen. Omana kasvattina toisi hyvän lisän liigassa
viimeisille varteille, mutta talven aikana on opittava puolustamaan, sillä Lahti joutuu ensi kaudella
puolustamaan varmasti pitkiä aikoja syvällä ilman palloa.

Hermanni Nykänen
Oma junnu tuli yhteen Ykkösliigacupin peliin täysin puskista. Nykänen sai hyvin sujuneista B-
junnujen SM-karsinnoista palkintonsa. Nuorelle pojalle paikka oli kova, eikä ihan puhtaita papereita
voi antaa. Sen jälkeen pelasi hajaotteluita Reippaassa ja B-junnuissa. Kenties tulevaisuuden nimi.

Keskikenttä:

Manuel Pami
Tuli maailman lyhyimmällä tiedotteella tammikuussa jostain Luxemburgista, joten odotukset olivat
nollassa. Talven peleissä näytti ajoittain erittäin hyvältä kutospaikalla, mutta vastapainona oli tappotaklaukset, joista viuhui kortteja. Ykkösliigassa sama jatkui, vaikka myös Pami katosi jossain
välissä kauden aikana. Kärsi myös pelikieltoja. Peruspelissä riittää juuri ja juuri sarjatasoa ylemmäs,
mutta tappotaklaukset tuovat pelikieltoja ja niitä ei saada edes Liipolan betonilla kitkettyä.
Sopimuksessa on optio ensi kaudesta.

Daniel Heikkinen
Oulusta Lahteen naarattu sairaskertomus pysyi kohtalaisen hyvin kunnossa kauden ajan. Talvella
näytti hyvältä ja sarjan alkaessa myös. Joensuussa otettu punainen sekoitti koko pakan ja Heikkinen
tippui ajoittain jopa kokoonpanon ulkopuolelle. Oli Ykkösliigaan ihan riittävä peruspelaaja, mutta
lunastamatonta potentiialia löytyy. Sopimuksessa on optio, jonka käyttäisin. Heikoimmillaankin
saadaan ringinleventäjä, jos pysyy kasassa.

Asla Peltola
Oulusta lainalle tullut Asla Peltola näytti ensimmäisissä otteluissa ihan hyvältä ja pelaajasta paistoi,
että näyttöhaluja riittää. Lopulta Peltolalla oli aika tasapaksu kausi. Väläytteli harvoin, mutta
mukaan mahtui myös muutama suurempi kämmi. Jäi lopulta rotaatiomieheksi. Palaa Ouluun ja
eiköhän lopulta palloile ensi kauden OLS:n riveissä sillä Ykkösliiga on vielä pelaamatta läpi ja liiga
on liikaa. Asenteesta kentällä kuitenkin plussaa, sillä se oli aina kentällä kunnossa.

Eric Oteng
Pereiran oma Hassan Sesay tuli heti tammikuun alussa ja silloin se tuntui erittäin positiiviselta.
Ensimmäiset minuutit Ykkösliigacupissa keskenkuntoisena oli silkkaa seksiä. Sen jälkeen oli
kentälle päästessään kentän heikoimpia, eikä olisi vahvistanut edes SalPaa. Lopulta Ykkönen taisi
olla Otengille oikea taso. Löntysteli kärjen alapuolella, jonka takia Lahden prässi oli helppo purkaa
ja usein piikissä pelannut joutui sen johdosta puolustustehtäviin. Oteng myös katosi mystisesti
”pariksi viikoksi” keskellä kesää. Sopimuksessa on optio, jota ei toivottavasti käytetä.

Otso Koskinen
Liigakaudella näkyi potentiaali ja tällä kaudella Koskinen kaivoi sen ulos. Valittiin toisena
Koskisena kauden pelaajaksi ylivoimaisesti. Työmäärän lisäksi tuli myös tehoja tasaisesti läpi
kauden. Koskinen on nyt valmiimpi liigaan, vaikka jo edellisellä kerralla väläytteli. Sopimus
kuitenkin loppuu ja kotimaisena pelaajana se olisi siellä ensimmäisten joukossa, joka Lumion pitää
raapustaa.

Jasper Kostian
Ilmestyi pariin otteeseen kokoonpanoon, mutta pääosa kaudesta meni Reippaassa. Kakkosesta jäi
mieleen lähinnä komea oma maali puolesta kentästä ja sen pelin perusteella ei vahvistaisi edes
Nastolan Nopsaa. Kai Kostianilla sopimus oli, koska kentällä kävi. Seura vain unohti kertoa.

Noel Hasa
Hasan kohdalla suurimmat ilonaiheet taisivat tulla lopulta sukunimestä. Ilves-laina ei oikein
esittänyt mitään erityistä. Pelasi tasapaksun kauden ja sai vähän tehoja kylkeen. Jostain syystä sai
aina peliaikaa, kun muu keskikenttä oli pelikiellossa. Minuutit olivat kuitenkin hyväksi, sillä
otteisiin tuli ripaus varmuutta kauden edetessä ja pientä röyhkeyttä ja uskallusta rupesi löytymään.
Palaa Ilvekseen, mutta vaikea nähdä, että pelaisi muutamaa matsia enempää liigaa ensi kaudella.

Viljami Jokiranta
Talven peleissä näytti siltä, että tämä vuosi on läpimurron kausi, mutta loukkaantui jälleen. Ei
pysynyt kunnossa koko kesää ja lopulta minuutit jäivät todella vähiin myös Reippaan puolella. Ehkä
Ykkösliiga pitäisi pelata ensin läpi, ennen seuraavaa yritystä liigassa. Tai saada ehjä kausi.
Sopimuksessa on optio, mutta Jokirannalla ei kyllä ensi kaudellakaan hirveästi ole käyttöä muualla
kuin Reippaassa, vaikka pysyisikin kunnossa.

Tòfol Montiel
Kesän ainoa hankinta pääsi lopulta muutamassa pelissä pelitapaan sisään ja oli selkeä vahvistus.
Paikkasi ensin Koskista ja sen jälkeen vei Ferreiran pelipaikan. Oli parempi versio laitapörrääjästä,
sillä oli teknisempi, suoraviivaisempi ja löysi kanssapelaajat hyvin. Ensimmäisestä kosketuksesta
asti näki sen, miksi Serie A -seura on maksanut Montielista siirtokorvauksen ja miksi on päässyt
siellä myös kentälle.Sopimuksessa on optio, joka toivottavasti käytetään, sillä tulee varmasti
pärjäämään myös liigassa.

Max Toukonen
Isänsä poika sainattiin kesällä pitkällä sopimuksella. Aikuisten peleihin on vielä pitkä matka, sillä
B-junnut on vielä pelaamatta läpi. On taitava ja potentiaalia löytyy, mutta eiköhän sekin Lahdessa
onnistuta pilaamaan. Sopimusta vielä pari vuotta jäljellä, joten vielä ei ole kiire.

Hyökkääjät:

Aaron Lindholm
Ykkösen maalikuningas sai näytönpaikkansa sarjatasoa ylempänä ja käytti sen. Talvipeleissä näytti
hyvältä, mutta jäi koirankoppiin. Pelikiellot avasivat lopulta paikan näyttää ja Lindholm näytti.
Tehoja tuli kivasti ja tehojen lisäksi oli vaarallinen ja teki tilaa kanssapelaajille. Sopimus jatkuu,
joten seuraavana kookkaalla hyökkääjällä on vuorossa liigan valloitus, vaikka koirankopista johtuen
divarin maalikuninkuus jäi voittamatta.

Jonathan Muzinga
Lahdessa oli isot odotukset Muzingaa kohtaan, mutta moni joutui pettymään. Ei lopulta ollut niin
huono kuin forkalla on annettu ymmärtää, sillä joutui alkukaudesta aivan väärään rooliin, eikä Lahti
pelannut Muzingan vahvuuksilla. Muzinga joutui Otengin laiskuuden takia puolustavaan rooliin. Ei
kuitenkaan lunastanut täysin odotuksia ja lopulta Lindholm vei paikan piikissä. Sopimuksessa on
optio, jonka käyttämisen määrittelee ensi kauden pelitapa. Mikäli pelataan Muzingan vahvuuksilla,
jatkoon, mikäli ei, luiskaan.

Vilho Huovila
Antakaa pallo Vilholle ja se toimi. Huovilan röyhkeys ja maalinälkä pelasti useampaan otteeseen
Lahden. Jostain käsittämättömästä syystä nuorukainen kulutti silti enemmän penkkiä koko kauden.
Pienenä ongelmana yhä otteiden tasaisuus, mutta se, että haastaa röyhkeästi, tuo ongelmia
vastustajille myös liigassa. Sopimus loppuu tähän kauteen, mutta toivottavasti sorvaa jatkon, sillä
näytti jo edellisellä liigavisiitillä sitä, että hänellä on mahdollisuudet pärjätä liigassa. Kausi divarissa
teki hyvää, sillä sai itseluottamuksensa kuntoon.

Asaad Babiker
Valmentajat vaihtuu, mutta Babiker pysyy. Talvea häiritsi intti, kesää sitten joku muu.
Mahdollisuuksia Babiker on saanut, mutta lopulta kaikki maalit taitavat mahtua yhden käden
sormiin. Ei ole kliininen, eikä enää edes nopea. Lopulta peliaikakin katosi. On hienoa, että omat
kasvatit saavat mahdollisuuksia (terveisiä niille kitisijöille), mutta tämä kortti on nyt nähty. Sopimus
päättyy tähän kauteen ja alkaa seuraavan Babikerin odottelu.

Amir Belabid
Ilmestyi ensimmäiseen viralliseen otteluun kentälle, joten kai sillä sopimus oli. Pelasi tällä kaudella
Kakkosen läpi, mutta Ykkösliiga oli liikaa. On samoja ominaisuuksia kuin Huovilalla, eli haastaa
röyhkeästi ja on suoraviivainen ja pyrkii myös hoitamaan prässi- ja puolustusvelvoitteet. Oma
kasvatti, mutta ei mitään käryä sopimuksesta, tai mistään muustakaan.

Abdoulaye Kanté
CV vakuutti, sillä oli nostanut jo kertaalleen yhden seuran liigaan. Odotukset olivat korkealla ja
pieni pettymyshän sieltä lopulta tuli. Kuului Pereiran suosikkeihin, vaikka ajoittain penkki olisi
tehnyt hyvää. Sortui liian usein kikkailemaan turhaan ja suoraviivaisuutta olisi saanut olla rutkasti
enemmän. Talvella se näytti siltä, mutta kesällä ei. Tehoja tuli muutaman maalin ja muutaman
syötön verran, mutta niitä olisi pitänyt tulla tuon kaliiberin hyökkääjälle enemmän. Sopimus loppuu
tähän kauteen ja kuten aikaisemmillakin kerroilla, on ihan hyvä divariin, mutta liigassa ei mitään
käyttöä.
Sikäli mikäli joku jäi, on se varmasti hänen onnensa. Laitetaan nyt vielä tähänkin, logo takaisin ja
Heikari ulos!

[Latva-Auvo]

Jumalauta kaksi laatuketjua. Yksikin toki riittää..

Tämä, samalla kertaa kaksi timanttista avausviestiä! Saiskohan modet ketjut yhdistettyä.

[Glory and Gore]

Kiitos Calu, forkan kovin kirjailija

[Johtaja Calu]

Kiitos Calu, forkan kovin kirjailija

Pakko kerran vuodessa panostaa. Kiitos kommentista.

[Glorious]

Montako ketjua tarvitte?

[Vippi]

Montako ketjua tarvitte?

Tämä selvästi optimisteille ja toinen sitten pessimistien oma

[Lounasseuralainen]

Huikeasti kaksi kaudenavausta! Aivan mahtavaa, Calu ja Rafu!

[Frujuzu Zipzap]

FCL 2026 kannattajille suora pyyntö:

Ostohousut jalkaan ja mielellään heti ensi viikolla toimistolle sankoin joukoin maksamaan early bird-kausareita, jotka tänään myyntiin tulivat.

Toki muovisesti voi seuran sivujenkin kautta kausarin hommata, mutta toimistolla maksaessa aina muutaman sanan verran voi samalla tukeansa osoittaa!

[Kiitaja]

Kausari poistettu.

[Salvatore]

Onko Eemeli Virta kokonaan lopettanut pallon potkimisen? Tykkäsin pelaajasta.

[Huupponen]

Onko Eemeli Virta kokonaan lopettanut pallon potkimisen? Tykkäsin pelaajasta.

Käsittääkseni lopetti ja meni Postille töihin.

[pesäpallomaila]

Ens viikolla ostohousut jalkaan ja kausarikaupoille

[Bob Maali]

Johtaja Calu selostaa Ulmalan viiden tonnin juoksua

ei tässä nyt tarkkailuasemiin pitäisi heti startista jäädä
ei näytä oikein terävältä askel
viimeistelytkö jääneet taas tekemättä vai mikä on
kyllä tässä vaiheessa kannattaisi olla keulassa
ei tässä nyt oikein ole merkkejä paremmasta
kello kilkattaa ja edelleen tasavauhtista menoa
takasuoralla ei maisema vaihdu kuten pitäisi
viimeinen kaarre ja edelleen tahmeaa
loppusuora ja tuossahan jää pussiin
voitto

[Vippi]

Ei kai nyt vielä kannata liian halpaa kausaria ostaa. Maksaa 50€ lisää, niin ei ehkä perunat lopu vielä ekassa vip-tarjoilussa.

[Micky Lee]

Ei kai nyt vielä kannata liian halpaa kausaria ostaa. Maksaa 50€ lisää, niin ei ehkä perunat lopu vielä ekassa vip-tarjoilussa.

Eikai sillä nyt ole merkitystä kuinka paljon siitä kausarista maksetaan. Tarkoitus on myydä kuitenkin alkuun jollain edullisemmalla hinnalla niitä paljon ja jos meinaa ostaa, niin ei muuta kuin ostoksille. Sitä voi sitten kauden matseissa pistää lisää tukea seuralle keputeltassa.

[Huupponen]

Kannattaa ostaa mahollisimman pian kausari että riittää kassassa täytettä.

[Frujuzu Zipzap]

Kannattaa ostaa mahollisimman pian kausari että riittää kassassa täytettä.

Tätä hain takaa. Sama ajatus on kiireisessä osakeannissa ideana. Deadlinepäivät häämöttävät ja taloudesta johtuvien miinuspisteiden ottaminen ennen kautta ei oikein nappaa.

[Kylmälonkero]

Molemmille kiitos upeasta avauksesta!

Sen verran on porukkaa laareilla eilen /tänään /huomenna, että tiedä vaikka lorinan seasta kuuluisi myös huhuja.

[simo hylje]

Pelurissa oli ainakin kusijan näköstä porukkaa, toivotaan ettei oo liikaa lorissu ja jotain huhuja ois kuulunu.

[Vinnie Stigma]

Kausari liian halpa. Ootellaan rauhassa normaalia hintaa.

[Noku]

Laitetaan nyt vielä kertaalleen linkin kera:

https://www.fclahti.fi/uutiset/fc-lahti-palaa-veikkausliigaan-kausikortit-myynnissa-nyt/

Seuralle äärettömän tärkeitä satasia pitkään talveen, jolloin tuloja ei ole.

KAIKKI messiin!