Suomi - Andorra 4-0 17.11.2025, Teemu Pukin 133. A-maaotteluSuomi 4-3-3
Antman 7 - Pukki 10 - Lod 8
Walta 6 - Kairinen 14 - Marhiev 11
Lähteenmäki 17 - Ivanov 4 - Koski 21 - Keskinen 18
Hradecky 1
Andorra 5-4-1
Cucu 9
Dacu 2 - Da Silva 20 - Vales 8 - Fernandez Vieitez 14
M. Garcia 21 - Llovera 5 - Garcia 6 - Rebes 4 - Rubio 18
Pires 13
Ensikosketus Tammelan jalkapallostadioniin oli hyinen, mutta tarkenin moitteetta toppahousuissa ja kevyt toppatakissa kera neuleen ja pitkien kalsareiden. Tuurilla osuin keskustasta kävellessä myös suoraan oikean portin pakeille istuttuani B-pilttuussa, vaikka kerrostalomainen ulkokuori olikin hämätä. Näkyvyys oli riviltä 12 erinomainen ja pelaajat tuntuivat olevan ehkä jopa vielä piirun lähempänä kuin Veritaksella. Matsin alussa silmieni edessä olleessa rajaheitossa esimerkiksi Pukin kasvonpiirteet suorastaan tunkivat verkkokalvoilleni, kun hänen kuulas naamansa kiilsi iltavalaistuksessa. Miljöö oli kieltämättä hieno ja ääni tuntui pysyvän mukavasti seinien sisällä. Erityinen plussa oli se, että välitasanteella pystyi katsomaan matsia seistenkin. Se oli nerokkaasti suunniteltu yhdistämään ala- ja yläkatsomo. Pukin poistuttua vaihtoon harppasin muutamat portaat ylös ja seurasin matsin loppuun kaiteeseen nojaten. Jaloittelu teki gutaa, vaikken tosiaan jäässä oikeastaan ollutkaan, mutta pystyin siirtymään sinne päin, jossa kenttätapahtumat toisella jaksolla pyörivät. Koska en halunnut missata viimeistä junaa, poistuin rakennuksesta tasan sillä kellonlyömällä, kun lisäaika alkoi. Marssi VR:n luo vei aika lailla kymmenen minuuttia, joten jatkossa tiedän, että pelivaraa voi vielä kiristää eikä minun olisi tarvinnut karata ennen loppuvihellystä, vaan jopa viisi minuuttia sen jälkeen. Missasin Wallan maalin, mutta onneksi se ei ollut mikään unelmakaukolaukaus, joten se ei haitannut. Kuulin vain kohahduksen ulkopuolella ja luulin, että kuuluttaja huudatti Mahutan nimeä, kun ääni hieman puuroutui kadulle, mutta kyseessä olikin tosiaan Leo.
Tuulipukubetsini oli Pukin pilkkumaali viiden kertoimella. Toivoin näkeväni Niskan avauksessa, mutta Lähteenmäki jatkoikin vaspana. Muoto ei muuttunut vaihtojenkaan myötä, vaan lopussa Niska ja Mahuta olivat pakit, Peltola oikea toppari, Walta-Suhonen-Pyyhtiä kk-kolmikko ja Antman-Källman-Keskinen yläkertana. Andorrakin bussitti loppuun asti 5-4-1:llä. Oli mukava nähdä optimiavauksesta toisella jaksolla Cervos Cucurella-tukassaan vasemmalla laidalla ja Babot keskikentän sydämessä da Silvan tilalla.
Suomi pallollisena vs. Andorra pallottomanaKatsoin ennalta nauhalta Andorran karsintapeliä Serbiaa vastaan (1-3). Se vetäytyi herkästi 5-4-1 keskiblokkiin ja antoi painetta pallolle vasta puolessa kentässä. Pallon alla oli 9-10 pelaajaa, kun piikissä Lopez teki hommia pukkimaisesti ja prässättyään kerran pallon pois laukoikin sen puolesta kentästä sisään. Andorra otti ylhäältä kiinni vain maalipotkut ja muutoin todella satunnaisesti avoimessa pelissä. Maalipotkuissa prässiin tuppasi osallistumaan kuusikin pelaajaa ja oletin, että nytkin yläviisikkoa tukisi painollinen wingback, jolloin Suomelle jäisi pakoreitiksi painottoman laitapakin löytäminen 2-3-2-3 avausmallissa Friisin aikakaudelle tyypillisen houkuttelun päätteeksi. Serbia toki puhkoi Andorran korkean prässin hetket helpohkosti hyödyntämällä kohdepelaajana Isä Mitrovicia, joka mm. itse ehti kerran boksiin päättäämään kiihtynyttä hyökkäystä puskemalla hieman ohi takakulman. Pari muutakin kertaa kun Andorra otti korkeammalta kiinni, puolustuslinjan edessä oli tilaa, johon pelata kohdepelaajalle. Täten pääpelivoimainen sentteri eli Jolle olisi ollut ilman muuta avauksen kamaa, jollei kyseessä olisi ollut Pukin jäähyväiset. Latviakin muuten sai rankkarin prässinpurkua seuranneen hyökkäyksen päätteeksi, joten toivoin Andorran kokeilevan välillä ylempääkin prässäämistä, koska Suomikin on viime kotipeleissään löytänyt toisinaan vapaita pelaajia vastustajan puolustuslinjan edestä. Maltaa vastaan pari kiihtyvää hyökkäystä johtivat Antmanin mataliin keskityksiin, joihin Pohjanpalo sai raajojaan väliin. Myös Waltaa toki löydettiin toisena kasipaikan pelaajana muutamaan otteeseen (Maltan toinen pohjapelaaja liian kaukana miehestään) ja tämä lähetti yhden kosketuksen jatkoillaan laitureita vauhtiin syvyyteen.
Suomi avasi tutusti 2-1-4-3/2-3-2-3:lla alhaalta, mutta käytti maalipotkuissa wälillä 2-4-1-3:a. Andorra prässäsi laskujeni mukaan kuudesti ylhäältä avauspuoliajalla ja vuoti joka kerta! Se organisoi korkean prässinsä siten, että maalipotkuissa RW Vieitez nousi Cucun rinnalle ja Lähteenmäki jäi auki sivurajalle. Vasen laita Dacu nousi keskikentälle Marhieviin jättäen Keskisen M. Garcian vastuulle. Da Silva merkkasi Kairista ja Vales jäi Waltaan puolustuslinjan eteen. Toppareille jäi 3v2-ylivoima Pukkia ja Lodia vastaan, kun Rubio kontrolloi Antmanin. Ensimmäisessä prässinpurussa avoimessa pelissä Keskinen pyörähti keskustaan ohi M. Garcian eikä yläpuolelta Dacukaan ehtinyt väliin. Myös pohjapari yritti sitten paikata, mutta Topi pinkoi heidänkin editseen lujaa kohti suojaamatonta puolustuslinjaa. Hän kuljetti aina kuudentoista rajalle ja haki sitten turhaan kunnioituksesta liian vaikeaa syöttöä Pukille toppareiden väliin. Olisitte syöttäneet Wembleylla viereen eikä nyt. Toinen purku oli maalipotku. Hradecky chippasi pallon prässin ylitse da Silvan taakse kohdepelaaja Lodille, joka onnistui puolustuslinjan edessä pudotuksessaan viereen Pukille, kun Llovera irtosi rahtusen myöhässä puolustuslinjasta. Hyökkäys kiihtyi kauniisti ja Antman leikkasi sisään täydessä vauhdissa ohi Rubion laukoen veskaria päin. Eipä näemmä Jollea tarvittu avaukseen mitrovicmaiseksi targetiksi, vaan Lod riitti. Kolmannella kerralla Andorran keskikentän tuki prässissä jäi etäälle ja Kairinen jäi täysin auki pelintekoalueelle. Senhän Hradecky havaitsi ja Kaan pääsi kääntymään. Prässinpurun lopuksi Antman oli niukasti paitsiossa ristipallossa.
Kerroilla neljä ja viisi Hradecky puolestaan chippasi pallon puolustuslinjan eteen hetkellisesti kymppinä olleelle Waltalle. Jo Liettuaahan vastaan Walta oli monesti auki samaisessa tilassa, mutta silloin Sinisalo ei tätä havainnoinut ja tuossa on yksi osa-alue, jossa Viljami on vielä perässä eliittitason kapteeniamme L. Hradeckya, joka oli kiva nähdä taas tositoimissa ja pukeuduinhan hänen nimikkokaulahuiviinsakin pitkästä aikaa. Muutoin toki Sinisalo on tulevaisuuden ykkösveskari, koska hänen jalalla pelaaminen on kv-tasolla kilpailijoihin nähden. Lisäksi hän huokuu johtajuutta ja hänen kypsässä ja analyyttisessä olemuksessaan haastatteluissa on minusta aika iso ero vaikkapa nöyrään Joroseen. Ryhdikäs on sana, joka kuvaa Sinisaloa täydellisesti. Toivottavasti Friiskin suosiolla siirtää Jorosen syrjään tositoimista silloin, kun Lukas ei ole käytettävissä ja Sinisalo nappaa kaikki tältä vapautuvat peliminuutit. Eipä Viljami turhaan ollut silloin jokunen vuosi sitten U21-karsinnoissa suurhuikea Malisen alaisuudessa kapteenina. Mutta palatakseni Andorran prässin purkamiseen, ensimmäisellä kerralla Waltan huono haltuunotto esti pelin jatkamisen. Toisella kertaa hän puolestaan oli syöttämässä linjan taakse kuten monesti Maltaakin vastaan, mutta da Silva ehti saamaan jalkapohjansa väliin, kun Valesilta oli taas suora vastustaja hukkunut eikä tämän ison tilan puolustaminen ja puolustuslinjan suojaaminen kyllä vakuuttanut sitten alkuunkaan. Andorra pääsi kääntämään peliä, mutta Dacun kaukolaukaus meni reippaasti leveäksi vasemmalta.
Kuudennella kerralla joskus 40. minuutin jälkeen Andorra prässäsi hetkellisesti koko kentän miesvartioinnilla, mutta Lähteenmäki ja Antman voittivat sivurajalla 1v1-tilanteensa seinäpelillä ja sen jälkeen Lähteenmäki kitui nurmella, kun häntä tultiin rumasti jaloille takaa päin. Vasta muistaakseni noin tunnin pelin jälkeen Suomi ensimmäistä kertaa ei päässyt ensiyrittämällä korkean prässin ohitse yritettyään edetä oikean laidan kautta, mutta kyllähän tuo avausjakso todisti sen, että Andorran tosiaan kannattaa vetäytyä herkästi 5-4-1:een eikä leikkiä voitolla korkealla prässillä, joka vuotaa kuin verkkokassi, kun heti tuon yhden epäonnistuneen prässinpurun jälkeen toisella laidalla seinäpeleillä Niska vapautui juoksemaan Antmanin todella syvälle houkutteleman vaihtowingbackin De Pablosin taakse, mutta tila loppui kesken toki sitten keskiviivan tuntumassa Lloveraa vastaan.
Kun Andorra valui MM-karsinnoissa puolustamaan matalalle, välillä se puolusti laitakaistoja neljälläkin miehellä (wb+sivutoppari+laituri+kk, usein 4v3 vs. SRB), joten pallotemmolla/ristipalloilla oli saatava luoduksi leveyteen 1v1/2v2-hetkiä, jottei Suomi jäisi lukumääräisesti alivoimaiseksi, vaan saisi laadullisia ylivoimia. Serbia viljeli keskityksiä klassisena bussin murtamiskeinona. Voittomaalissa Kosticin pallo löysi Vlahovicin topparien keskeltä. VAR hylkäsi puolestaan Latvialta puskumaalin. Tässä matsissa odotin Suomelta Friisin aikakauden isointa keskitysmäärää ja että leveyspelaajat saisivat tassujaan auki usein, koska Andorraa oli sauma haavoittaa kaaospalloilla laidoilta. Muodon sisässä ylätaskuissa kahden alimman linjan välissä oli kääntymistilaa jonkun verran, mutta silmiini Andorran pakka oli melko tiivis valuttuaan syvälle ja Serbia teki oikein käytettyään ennemmin leveydessä ollutta tilaa. Andorran toppareista Llovera tykkäsi puolustaa eteenpäin tai tukkia wingbackin takana olevia tiloja, joten hänen jättämistään aukoista oli ainakin sauma pelata vuorostaan selustaan. Muutamia maalejahan Suomi on tänä vuonna tehnyt välikaistajuoksuja seuranneista matalista keskityksistä. Kauempaa lähteneet pystysyötöt puolustuslinjan taakse olivat tuloksettomia, vaikka niitäkin Serbia kokeili.
Suomi rakensi 2-3-5:llä puolessa kentässä. Viimeinen linja oli Antman-Walta-Pukki-Lod-Keskinen ja keskitasossa sitten Lähteenmäki ja Marhiev eivät erityisesti halanneet sivurajoja, vaan olivat keskemmällä tutuhkosti. Andorran kahden alimman linjan välinen tila oli pieni tässäkin pelissä eikä Suomi toisaalta sinne liikaa halunnut pakottaakaan syöttöjä alaviisikkonsa toimesta. Andorran valintana oli pitää laiturinsa kapealla kk-linjassa ja peittää syöttöjä ylätaskuihin. Sekin ohjasi Suomea käyttämään ennemmin leveys- ja selustareittejä. 11. minuutilla tosin Ivanov onnistui löytämään ylätaskusta Lodin kanssa rotatoineen Keskisen, joka pyörähti positiiviseen peliasentoon ja Marhiev taisi tehdä pystyjuoksun Lloveran jättämästä aukosta, mutta se seurattiin lopulta eikä tilanteesta tullut kuin kulmapotku. Puolen tunnin kohdalla puolestaan Kosken murtavasta passista Lod haki jatkoa viereen Pukille yhdellä kosketuksella, mutta tila loppui kesken 10-alueella eikä kombinaatio onnistunut, kun Garcia pääsi väliin. Toisella jaksolla Suhoselle nepattiin muutama syöttö oikealle välikaistalle, mutta tätä ei päästetty kääntymään ja Anssi joutui palauttamaan palloa alaspäin. Walta löytyi 65. minuutilla ensimmäisiä kertoja koko pelissä vasemmasta ylätaskusta niin, että Leo ehti kääntyä. Llovera oli vaihtanut oikeaksi toppariksi ja rappasi jaloille puolustettuaan tavanomaisen railakkaasti eteenpäin. Muutoin sitten Andorran pakkaa ei oikein saatu hajalle siten, että olisi syntynyt selvempiä rakoja pelata muodon sisään. Pallotempo olisi täten voinut olla määrätietoisempaakin.
3-0 maalissakin vaadittiin Ivanovin henkilökohtainen ohjien ottaminen omiin käsiin, jotta tulosta tuli. Cucuhan oli piikissä normaalisti 1v2-alivoimainen Suomen toppareita vastaan, mutta juuri ennen maalia säntäsi vähän kummallisesti aika kauas keskeltä kohti laitaa eikä ehtinyt palata sieltä ajoissa estämään Ivanovin kuljetusta kohti kk-linjaa. Tämä sai muodon hajalle ja kk-linjasta irrotettua da Silvan kohti itseään. Tarkka syöttö tämän ohitse löysi 10-alueelta Pukin, joka jatkoi pallon Garcian ja Lloveran jättämistä aukoista Pyyhtiälle selustaan. Viimeistely etukulmaan oli kliininen. Tuolla kertaahan hetkellisesti Suomella oli kuusikin pelaajaa viimeisessä linjassa ja kombinaatiopelaamista helpottamassa vaihteeksi tietyn kaistan ylimiehitys, kun Pukin ja Pyyhtiän ohella Antman ja Keskinenkin olivat lähettyvillä. Pukki valitsi oikean syöttösuunnan nostaen tehosarakkeensa 1+1:een. Aina ennustelut eivät mene putkeen, mutta tuo Lloveran höntyily oli sen verran tiedossa, että olin tyytyväinen siitä, että Huuhkajatkin sitä onnistui hyödyntämään edukseen.
Käsitelläänpä sitten leveys- ja selustareittien käyttöä aloittaen jälkimmäisestä. Suomen topparit hyödynsivät hyvin 2v1-ylivoimaa Cucua vastaan ja jakoivat avoimilla jaloilla pystysyöttöjä, vaikka esim. Serbialla ne eivät tuottaneetkaan tulosta, mutta ainakin volyymiä ns. riitti ja se mahdollisti onnistumisten saamisen. Lisäksi syvyysaloitteita tuli mukavasti yläviisikolta. Panin merkille, että jo kolmessa minuutissa Suomi haki kahdesti pystysyöttöä puolustuslinjan taakse. Molemmilla kerroilla aloitteet tulivat leveyspelaajilta wingbackien taakse, mutta Ivanovin nosto Keskiselle tai Kairisen vasurinosto kohti Antmania eivät vielä silloin tuottaneet mitään, vaan Andorran puolustuslinja katkaisi ensin mainitun tilanteen samaan tapaan kuin serbejä vastaan ja Topi vuorostaan ehti paitsioon. Silti minulle kirkastui peliä katsoessani se, että Ivanovin merkitys on kyllä suuri, kun vastassa on matalalla puolustavia vastustajia. Ei ole jopa väärin todeta, että hänen pelin rytmittämisensä ja kyvykkyytensä peliä edistäviin syöttöihin ovat niin tärkeitä, että hänen nimensä pitäisi löytyä avauksesta jopa ensimmäisenä tällaisissa otteluissa. Heikollakin pelituntumalla hänen tulee olla topparihierarkiassa vähintäänkin kolmas Kosken ja Hoskosen takana. Tuossa on minusta sellainen kolmikko, jonka varaan menestystä voi rakentaa ensi vuodesta alkaen ja Tenho on pätevä nelosoptio. Ivanovin ja Kosken pari yhteistä kokemusta syksyn kotimaaotteluissa ovat olleet erittäin positiivismerkkisiä Liettuaa ja Andorraa vastaan.
Palatakseni taas aiheeseen sivupolulta, melkein jatkuvasti joku Suomen yläviisikosta oli menossa pystyyn ja se oli ilahduttavaa. Lopulta sitkeys palkittiin, kun avausmaalissa Walta päästi läpi ovelasti Kairisen läpisyötön Antmanille ja tämä viimeisteli Rebesin jättämästä tilasta lennokkaasti takanurkkaan ennen kuin Rubio ehti hätiin. Piresillä ei ollut palaakaan heittäytyä alakulmaan ajoissa. 2-0 osumassa puolestaan Vieitez edelleen preferoi kapealla pysymistä ja se antoi Lähteenmäelle ylimääräistä tilaa operoida alataskussa pallollisena. Andorra vuoti jälleen minulle jossain määrin yllättävästi melkein puolesta kentästä annetussa läpisyötössä, kun Juhon passi lävisti Rubion ja Rebesin välisen aukon. Antman kirmasi taas karkuun ja malttoi tarjoilla pelivälineen keskustaan Pukille, joka teki unohtumattoman maalin rähmälleen syöksyen. Minulle olisi toki kelvannut paremmin rankkarituomio sattuneesta syystä, mutta kyllähän tuo liki aitiopaikalta todistettu osumakin jätti pysyvän muiston, kun vieläpä tuuletteluihin kulmalipulla oli suora näköyhteys istuenkin eikä sitä varten tarvinnut erikseen nousta ylös nähdäkseen jotain ihmisten takaa. Kenties jos Andorra olisi pelannut optimiavauksellaan, noita keskitasosta annettuja läpisyöttöjä ei olisi sallittu, mutta B-miehistöllä selustan puolustaminen ei ollut läheskään niin synkronoitua.
Eräs ensimmäisen puoliajan kohokohdista oli se, kun Lod-Pukki kaksikko kopioi Liechtenstein-peliä. Lod kenties oli tuskastunut siihen, ettei häntä löydetty ylätaskusta ja hän hakeutui muodon ulkopuolelle, josta lähetti viiltävän läpisyötön Pukille. Tämä ajautui kuitenkin sen verran pieneen kulmaan, että Pires torjui laukauksen ongelmitta eikä tällä kertaa Pukki saanut viimeisteltyä kakkospalloa sisään kuten Büchelin ohitse aikoinaan. Pukki asemoi itsensä usein keskitopparin pimeälle puolelle tehden sieltä aloitteensa linjan taakse. Poikkeus oli seitsemäs peliminuutti, kun Koski syötti hänelle Garcioiden väliin, mutta avustavan lippu oli pystyssä. Toisella jaksolla Marhiev puolestaan taisi antaa lodmaisen pari linjaa puhkoneen pystysyötön, mutta Källman ahdistettiin kohti kulmalippua haltuunoton jälkeen. Keskisen pystyjuoksut olivat tuloksettomia pitkän aikaa. Hän yritti muutaman kerran pelata nopean seinän välikaistalla olleen pelurin kanssa, muttei oikein päässyt kunnolla M. Garcian taakse keskittääkseen suorasta juoksusta. Topi oli yritteliäs, mutta lopputuote oli kehnoa, kunnes lisäajalla Peltola kuljetti vihdoin vähän lähemmäs kk-linjaa kuin ehkä aiemmin ja kykeni antamaan tarkemman pystypallon linjan taakse, kun mm. aiemmin eräs ristipallo karkasi ihan liian eteen Antmanille. Mutta tuo lisäajan pystysyöttö Keskisen pystyaloitteeseen (silloinhan Topi oli jo osa yläkolmikkoa ja keskemmällä kenttää) oli hyvä ja Topi kipitti siihen vasemmalla välikaistalla ennen päätyviivaa. Kääntö luukulle ei tuottanut tulosta ykkösellä, mutta Walta tuli taustalta paiskaamaan pallon pussiin. Suomi neljä, Andorra nolla. Sanoisin silti, että avauskympin prässinpurkusoolo oli Keskisen illan kohokohta. Yhtä kaikki, se että Suomi teki jopa kolmea maalia alaviisikon lähettämistä pystysyötöistä oli minulle todellinen yllätys, mutta kuten todettua, Andorran puolustuslinjan A-miehistöä vastaan sama ei välttämättä olisi onnistunut.
Mitä tulee laitapelaamiseen, sinne Andorra tosiaan toi jatkuvasti neljäkin pelaajaa. Rubio ja Vieitez tuplasivat aina Antmanin ja Rebes sekä Vales tulivat myös tukemaan, joten parhaimmillaankin Suomi oli vain 3v4-alivoimainen, kun Walta ja Lähteenmäki täydensivät kolmion. Kyllähän Kairinen ja Ivanov mm. yrittivät ristipalloilla saada Antmanille laadullisia ylivoimatilanteita, mutta Vieitezin tuki oli todella täsmällisesti ajoissa paikalla ja kk-linjasta kapealta hänellä oli lyhyempi matka juosta laitaan kuin jos hän olisi prässäillyt koko aikaa Lähteenmäkeä alataskussa. Kerran avausjaksolla Antman päätti kokeilla onneaan tuplausta vastaan ja puikahti välistä rankkarialueelle, mutta sitten keinot loppuivat kesken, kun Valesin triplaus oli liikaa. Hän sai myös yhden puhtaan 1v1-tilanteen avausjaksolla ja tykkäsin siitä, että hän tunnisti sen hetken, kun tuki Rubiolle oli kerrankin kaukana. Silloin Antman heti haltuunotosta lähti kuljettamaan kohti boksia, jossa toki sitten sotkeutui jalkoihinsa, mutta idea oli auki ja toi mieleen N. Williamsin toiminnan Espanjan maajoukkueessa tuossa hetkessä. Ei hetkeäkään epäröintiä, vaan dynaamisesti kohti maalia, kun tilaa kerrankin oli.
Lukumääräisissä alivoimatilanteissa kaipasin lähinnä sitä, että esim. Walta olisi voinut vain keskittää palloa enemmän boksiin kaaosta luodakseen. Minulle jäi mieleen yksi hänen sisäkierteinen keskityksensä avausjaksolta kohti Marhievia, joka teki keskikentältä taustanousun kohti takatolppaa. Pallo ei päähän tullut, mutta ajatus oli oikea. Walta kuitenkin rotatoi usein laitakaistalle ja Antman saattoi mennä sisään, kun Lähteenmäki teki puolestaan tilaa repivän ja ns. turhan välikaistajuoksun eristäen sillä Waltaa paremmin laitaan, joten noissa hetkissä kun lähellä oli lähinnä Vieitez Fernandez, Leo olisi voinut keskittää rohkeammin. En tiedä, mutta luulen, että tauolla tuosta oli puhetta, koska ainakin toisen jakson alussa keskitysmäärät vasemmalta laidalta kasvoivat ja volyymi alkoi olla sillä tasolla kuin ennen matsia halusinkin sen olevan bussittavaa joukkuetta vastaan, vaikka Niska pelasikin minusta Lähteenmäkeä konservatiivisemmin eikä tehnyt niin paljoa välikaistajuoksuja, vaan pysytteli keskitasossa, mutta silti Walta ja Antman saivat tassujaan auki yksilötaidolla. Minua ei haitannut, että 54. minuutilla Waltan heikomman jalan keskitys laidan puolelta karkasi pitkäksi, kunhan vain yritystä oli kaaoksen luontiin. Avausjaksollakin muuten itse asiassa yksi Leon vasurikeskitys karkasi rutkasti sivuverkkoon, joten heikomman jalan parantamisessa on yhä työstettävää enkä häneltä keskityksiä sillä vaadikaan, vaan ennemmin sisäkierteisiä namuja takatolpalle korkeallakin kaarella. Antmankin suosiolla keskitti useammin kuin ensimmäisellä puoliajalla ja se melkein palkittiin 60. minuutilla, kun kakkospallo kimposi boksissa Pukille, joka tälläsi puolivolleysta päin veskaria. Eikä Antman tuplaustakaan jaksanut aina kunnioittaa, vaan kertaalleen eteni boksiin kolmenkin pelaajan välistä, kunnes sitten se viimeinen ratkaisu jäi taas piippuun, mutta boksietenemisestä kirjasin plussan ja tuosta necowilliamsmaisesta dynaamisuudesta.
Oikealla laidalla Pyyhtiään päti sama kuin Waltaan eli Niklaskin jätti käyttämättä joitain potentiaalisia sisäkierteisiä keskityspaikkoja 2v4/3v4-tilanteista. Hänen vasen jalkansa on kuitenkin käyttökelpoinen kuten maalikin näytti ja viimein 89. minuutilla hän kuunteli toivettavani lähettäen keskityksen boksiin, jonne juoksi vuorostaan taustalta Walta nikaten pallon melkein sisään. Kun reitti Cervosia vastaan oli tukossa, aina ei olisi tarvinnut Niklaksenkaan palauttaa pelivälinettä alaspäin, vaan kokeilla vielä pari kertaa useammin vastaavia hakuja. Muutoinhan Pyyhtiästä jäi mieleen kurinalaisuus, kun hän paikkasi Keskisen nousuja Suhosen ohella ennen kuin Topi oli siirretty pysyvästi yläkolmikkoon, kun jo laitapakin statuksella Keskinen oli pari kertaa keskemmällä kenttää viimeisessä linjassa, heh. Viiden pelaajan puolustusvalmiudesta ei lipsuttu kuin aika ajoin kuten 3-0 osumassa ja silloin se kannatti. Mahuta puolestaan tuplattuna keskitti kertaalleen kohti Källmania eikä tyytynyt palautukseen alaspäin, mikä oli hyvä juttu tällaista vastustajaa vastaan. Keskisen keskitykset avausjaksolla jäivät pääosin lähimpään mieheen.
Transitioissa Andorra yritti karsinnoissa syöttää pystyyn kärjelleen nopeasti, mutta Lopez jäi aika yksin. Vastaprässin alta Andorra pääsee kyllä pois joskus ja esim. Llovera kuljetti kerran hienosti pallon melkein keskiviivalla asti ennen läpisyöttöhakua. Tässä pelissä kolmannella minuutilla Kairinen antoi harhasyötön alaspäin ja Cucu säntäsi heti Ivanovin selustaan saaden pystysyötön lapaan, mutta onneksi Koski ehti blokkaamaan laukauksen. Muutoin Suomi piti pallosta niin hyvää huolta, ettei Andorra päässyt positiivisiin tilanteenvaihtoihin jatkossa puolesta kentästä. Syvemmältä lähteneissä vastaiskuissa Wallan pari oivaa yläalueen vastaprässiä jäivät mieleeni kuten Pukin ja Källmanin rikkeet kulmalippujen kupeessa. Keskinen puolestaan juoksi kotiin päin pari kertaa yhtä hienosti kuin Ruoppi U21-pelissä ja katkaisi vastaiskut pitkältäkin takamatkalta, vaikka ensimmäinen tilanne olikin selkeä rike selästä Dacuun, mutta lappua ei tullut. Mainiosti Keskinen silti paikkasi oman epäonnistuneen keskityksensä. Toivottavasti kovempiakin maita vastaan hän syö samaan tapaan vastuksia elävältä neg. tilanteenvaihdoissa.
Andorra pallollisena vs. Suomi pallottomanaHuolimatta kolmesta topparista Andorran avausmuotona on ollut 2-1-4-3/2-3-2-3, kun serbejä vastaan keskitoppari nousi keskikentän ankkuriksi ja pohjakaksikko nosti ylemmäs kaseiksi. Ajattelin sen sopivan Suonen prässille kivasti, kun sentteri ottaisi ankkurin kiinni, laiturit prässäisivät kaksi muuta topparia, kasit peilaisivat vihulaisen kasit ja painollinen laitapakki sitten nostaisi Andorran painolliseen wingbackiin, jolloin alas jäisi 4v3-tilanne oman kutosen ollessa ekstrana. Andorran pelinavaus oli aika suoraviivaista yli vastustajan prässin kohti viimeistä linjaa, mutta huonolla prosentilla yläkolmikko voitti ykköspalloja enkä olettanut sen muuttuvan tässä pelissä. Serbia prässäsi välillä jopa 7-8 pelaajalla vastustajan puoliskolla, jolloin Andorran kärki juoksi usein vastustajan laitapakin/wingbackin taakse tyhjään tilaan ja sinne Andorra sitten lähetti alhaalta topparilta samaa kaistaa pitkin pystypallon, joten Suomen topparien oli oltava valmiudessa kaventamaan syntynyt tila umpeen sivurajalle liikkumalla. Latviaa vastaan Andorran avausmaali tuli painepallosta viimeiseen linjaan ja voitetun ykköspallon jälkeen se eteni rangaistusalueelle vastustajan oltua organisoimaton ja lopuksi maalin edestä San Nicolas ohjasi Rosasin matalan syötön verkkoon. Seurasin joka tapauksessa saisiko Suomi tukahdutettua vastustajan pelinavausta kuten mm. Puola-peleissä.
Andorran avausmalli oli joko edellä mainittu 2-1-4-3 tai puhtaampi 3-4-3, kun koko aikaa keskitoppari Garcia ei noussut keskikentälle. Suomen prässi oli organisoitu samaan tapaan kuin Liettuaa vastaan. Yläkolmikko hoiti topparit. Jos Andorra avasi sen oikean laidan kautta, Walta iski wingbackiin (Rubio) sivurajalle ja Lähteenmäki jäi konservatiivisemmin makaamaan laituriin (Vieitez). Kairinen ankkurina nosti Valesiin ja Marhiev hoiti da Silvan. Keskinen oli kiinni Dacussa puolustuslinjassa ja vapaaksi pelaajaksi jäi painoton wingback M. Garcia, kun topparit pitivät ylivoiman Cucua vastaan. Jos Andorra avasi vasempaan laitaan, Walta palasi Valesiin ja Kairisesta tuli ylimääräinen puolustuslinjan suojaaja, kun Rubio jätettiin auki. Jos Lod ei ehtinyt enää pallon alapuolelle Lloveran luota, sitten Keskisen piti puolustaa eteenpäin M. Garciaan ja Koski kavensi tutusti laitaan hetkellisesti Dacuun pimentäen tämän kuten Liettuan Dolzhnikovin.
Suomi sai muutamia yläalueriistoja aikaan, mutta niiden kääntäminen välittömiksi maalipaikoiksi oli yhä vajavaista. Avausjaksolla kenties paras tilanne oli 27. minuutilla, kun Walta esti Valesia kääntymästä ja ahdisti tämän pallonmenetykseen. Sitten hän syötti heti rankkarialueen sisään Pukille, mutta Llovera pääsi viime tipassa tökkäämään pallon pois jalasta. Lisäajalla Mahutan katkosta puolestaan Antman eteni boksiin hakien vielä yhtä syöttöä liikaa Keskiselle. Andorra ei siis koko aikaa roiskinut pitkää palloa, vaikka toki sitäkin se harrasti, jos tila kävi liian ahtaaksi. Suomen puolustuslinja pärjäsi ilmassa rutiinilla ja Andorra voitti ykköspalloja viimeisessä linjassa yhtä heikosti kuin Serbiaakin vastaan. Lähteenmäkikin meni ihan miehekkäästi Vieitezin runkoon ja katkaisi yhden roiskaisun jopa selällään. Keskisen kamppailuvoitosta Dacua vastaan puolestaan käynnistyi 1-0 maaliin johtanut hyökkäys, mutten laskisi sitä maalipaikaksi organisoimatonta vastustajaa vastaan, koska Andorralla oli kyllä jo kasassa 5-4-1 muotonsa sillä hetkellä, kun Kairinen syötti pystyyn, koska Keskinen jyräsi Dacun nurmeen lähellä puolta kenttää.
Andorran toppareiden pystysyöttöjä samaa kaistaa pitkin Suomen laitapakkien taakse ei ihan hirveästi nähty, kun tosiaan esim. Lähteenmäki oli käskytetty pysymään laiturissa kiinni eikä Vieitez toisaalta koittanut edes vastaantuloilla synnyttää tilaa, johon Cucu olisi voinut piikistä juosta. Mutta kenties osasyy siihen, että Suomi päätti prässätä siten kuin se teki oli se, ettei Andorra pääsisi avaamaan prässin alta laitapakkien taakse. Joitain yksittäisiä tilanteita toki tuli ja esim. tunnin kohdalla Niska oli ylempänä ja Ivanovin piti tukkia tämän takana ollut tila Cuculta eikä siinä ollut ongelmia, kun Ivanovkin on tuolla osa-alueella hyvä. Koskeltakin muistan yhden kerran, kun hän puolusti juuri Cucun pystyjuoksun Keskisen taakse toisella puoliajalla, mutta ei saanut pidettyä pelivälinettä kentällä sivurajan tuntumassa, vaan sähläsi sen yli rajojen. Muutoin Kosken tehtäväksi jäi piikin sijasta tosiaan puolustaa Keskiseltä vapaaksi jääneen Dacun pystyaloitteet, kun Andorra avasi vasemman laitansa kautta ja Topi puski M. Garciaan. Eikä tietenkään Koski vuotanut ison tilan 1v1-puolustamisessa.
Tiivistetysti Suomi tukahdutti taas mainiosti vastustajan pelinavausta ja puolustuslinjaa uskaltaa pitää korkealla, kun selusta ei vuoda, vaan alakerta on pärjännyt juoksukisoissa ja kaksinkamppailuissa. Minusta korkealta prässääminen eritoten viiden alakertoja vastaan on toiminut Friisin alaisuudessa kohtalaisen hyvin eikä Puolakaan tullut alta pois kuin 1-2 krt per puoliaika ja sen kanssa pystyi elämään. Kansojen liigaan parannuskohteena on lähinnä katkojen ja riistojen kääntäminen maalipaikoiksi vastuksen ollessa hetkellisesti organisoimaton. Uskon Friisin oppineen tästä vuodesta sen, että puolustuslinjan materiaali kyllä riittää isojen tilojen puolustamiseen puolessa kentässä. Koski, Ivanov, Hoskonen, Peltola, Lähteenmäki ja Alho ovat olleet päteviä seppiä siinä.
Muutaman kerran pelin aikana Suomi joutui puolustamaan 4-5-1 keskiblokissa Andorran 3-2-5:tä vastaan ja kerran avausjakson lopulla Andorralla oli hetken aikaa kuusikin pelaajaa viimeisessä linjassa, kun se intoutui hulluttelemaan. Blokkipuolustamisessa ei ongelmia ollut pahemmin ja pallopaine oli kohtalaista. Pukin avuksi irrottiin yksitellen kk-linjasta. Kasipaikan yksilöt sivutoppareihin ja laiturit sitten wingbackeihin saaden Andorran palauttamaan palloa takaisin alaspäin. Kerran Waltan sijoittuminen sakkasi ja Vieitez oli auki ylätaskussa, mutta Lähteenmäki oli seurannut mukana kapealle ja taklasi vastustajan irti pallosta tämän kääntyessä. Andorran topparit olivat muuten aika neuvottomia pallollisina ja Rebesiltäkin jäi mieleen yksi osoitteeton läpisyöttöyritys, kun menijöitä pystyyn ei ollut eikä Hradeckyn liberopelaaminen joutunut koetukselle. Pallonhallinta oli 70%-30%, joten vähissähän kaikkinensa Andorran hitaat hyökkäykset olivat.
ErikoistilanteetAndorra puolusti kulmia MM-karsinnoissa kuten Suomi ennen eli kahdella aluepuolustajalla ja viidellä vartioijalla. Pari pelaajaa oli reunalla ja yksi kärkkyi. Valesin pituus etutolpalla aluepuolustajana oli merkittävä juttu. Mietin, että jos keskityksen saisi hänen ylitseen tehosekoittimeen vitosen viivalle, andorralaiset saattaisivat helposti hukata 1v1-vartioitavansa blokkien taa. Serbiaa vastaan toki taaempi aluepuolustaja eli toppari Garcia puski pallon omiin oudosti ja aiheutti pilkun toisella jaksolla puskettuaan päällään Mitrovicia jo puretun ykköspallon jälkeen, joten hän on hasardiherkkä heppu. Tässä matsissa kun Suomella oli kuusi kohdetta, Andorralla ei ollut kärkkyjää, vaan Vales-Garcia kaksikko yhä vitosen alueella, kuusi vartioijaa ja tutut kaksi reunapelaajaa Antmania ja Waltaa/Kairista vastaan. Marhiev ja Keskinen hämmensivät vitosen alueella, kun topparit, Pukki ja Lod olivat kohdenelikko pilkun maastossa. Pidin siitä, että Walta ja Kairinen tosiaan keskittivät reilusti Valesin ylitse keskelle boksia tai jopa takatolppaa kohden. Ja kun andorralaiset hävisivät välillä selkeästi 1v1-tilanteita, Suomella oli saumansa tehdä erikoistilannemaali. Avausjakson paras pallo oli Kairisen keskitys vitosen viivan haminoille, mutta Koski/Lod ei aivan päässyt kunnolla pallon päälle. Waltan eräs nosto takatolpalle puolestaan oli hyvä, mutta Ivanov ei vain osunut palloon karattuaan toiselta numerolta neljä eli Rebesiltä. Toisella jaksolla puolestaan Wallan keskitys tarpeeksi etäälle Valesista löysi Kosken, joka irtosi helposti vartioijastaan da Silvasta Ivanovin blokin myötä. Jatko takatolpalle aiheutti kaaoksen, mutta oman vartijansa yhtä lailla kadottanut Pukki ei saanut sudittua illan toistaan saatika Lod iskettyä kolmospalloa sisään Marhievin kantapääjätöstä.
Latviaa vastaan Andorran 2-2 tasoitus syntyi puolen kentän vaparia seuranneesta kaaoksesta, joten niihin Suomenkin piti varautua. Toisella jaksolla kuitenkin kaukaa annetussa sivuvapaapotkussa Vales karkasi linjasta puskemaan pelivälineen alakulmaan, mutta tuomaristo hylkäsi osuman paitsiona, joka oli toki nauhalta nähtynä selvä, joten ei siitäkään tarvitse antaa seitinohutta tahraa Huuhkajien esitykseen, vaikka livenä jäi vähän sellainen tuntuma, ettei tilanne ollut ehkä täysin kontrollissa.
Summa summarum, Andorra oli täysin yllätyksetön. Friis valmennustiimeineen oli tehnyt läksyt ja valmistautunut bussin puhkomiseen kiitettävästi.
Teemu Pukki.
Amen.
