(Tästähän tuli sekava ja pitkä rapo, mutta kattokaa edes kuvia.)
Tänäkin vuonna futisreissu suuntautui kohti Saksaa ja pitkäaikainen haave kokea englisches voche yhdistäen Dfb-pokalin 2. kierroksen pelit seuraavan viikonlopun sarjakierroksiin. Matkaan lähdettiin veljen kanssa kahdestaan. Alun perin tavoitteena oli päästä katsomaan peliä Kaiserslauterniin, mutta otteluohjelmat ja arvontatulokset eivät sitä mahdollistaneet. Lopulta reissusta tulikin hyvä läpileikkaus zweitessa pelaavien suomalaispelaajien seuraamisesta. Pelipäivien selvittyä ohjelmaksi muodostui seuraava:
28.10. FC Augsburg – VFL Bochum DFB-pokal
29.10. FV Illertissen – 1. FC Magdeburg DFB-pokal
30.10. Bayern – Virtus Bologna Koripallon euroliiga
31.10. FC Augsburg – Borussia Dortmund Bundesliga
1.10. 1. FC Nürnberg – Eintracht Braunschweig 2.Bundesliga (13:00)
1.10 SV Darmstadt – Arminia Bielefeld 2.Bundesliga (20:30)
2.10. Fortuna Düsseldorf – 1. FC Kaiserslautern 2.Bundesliga
Lennot varattiin Helsinki – München ja Düsseldorf – Helsinki Finnairin siivin. Pitkän matkan junalippuja ei tarvinnut kuin Nürnbergistä Darmstadtiin ja Darmstadtista Düsseldorfiin. Muuten liikkuminen hoidettiin Deutchland-ticketin avulla. Deutchland-ticket eli kansankielellä d-ticket on koko saksan kattava julkisen liikenteen lippu, joka oikeuttaa matkustamaan lähijunilla (S,Rb,Re jne.) metroilla, busseilla, ratikoilla jne. rajattomasti kuukauden ajan. D-ticket maksaa 59€/kk ja on voimassa kalenteri kuukauden. Harmillisesti meidän reissun aikana kuukausi vaihtui, joten myös d-ticketin voimassaolo loppui. Jos tuota joku meinaa käyttää, tutustukaa lippuehtoihin huolella. Hinnan puolesta kuitenkin jo kolmen päivän takia kannatti hankkia mielummin d-ticket kuin päivälippuja julkisiin. Hotellit järkevien yhteyksien päästä ja vähän myös budjetti edellä. Ja eikun matkaan!
28.10. FC Augsburg – VFL Bochum, WWK-Arena 0-1Reissu alkoi Tampereen rautatieasemalta aamuyöllä ja Helsinki-Vantaalle saavuttiin jo kuudelta aamulla. Puolityhjä Finnairin kone laskeutui Müncheniin yhdeksän aikaan. Ensimmäisenä kohti aamupalaa ja tällä kertaa sen meille tarjoili Augustiner Drei Mühlen. Weiswurstia, bretzeliä ja vehnäolutta myöhemmin päivä oli valmiina alkamaan. Ohjelmassa oli leppoisaa pyöräilyä pitkinpoikin kaupunkia ennen kuin oli aika lähteä kohti Augsburgia.
Münchenin keskusta oli molempien osalta nähty tarpeeksi monta kertaa, joten tällä kerralla kierreltiin keskustan lieppeitä polkupyörillä. Pyörät vuokrattiin Deutche Bahnin ”call-a-bike” sovelluksella ja kolmen tunnin pyöräilyn hinnaksi tuli 10€/nuppi. Reitti kulki legendaarisen Gründerwalder stadionin kautta Bayernin harjoituskeskukselle Säbener strasselle ja siitä Isarin vartta pitkin Englisches garteniin ja olympiapuistoon. Pyöräinfra oli oikein toimivaa ja mukavia taukopaikkoja löytyi sieltä täältä virvokkeiden nauttimiseksi. Augustiner on muuten edelleen oikein hyvää olutta. Dönerin (Royem imbiss, 4,5€ dönerleipä, iso suositus!) jälkeen pyörähdys vielä Nymphenbergin linnan maille ja sen jälkeen kamat hotellille. Wyndhamin hotelli Laimissa sijaitsi tutuilla kulmilla edellisiltä reissuilta ja tuo valikoitui hinnan ja sijainnin puolesta. Laimin asema sijaitsee muutaman minuutin kävelyn päässä ja siitä kulkee junat keskustaan parin minuutin välein.
Matkajuomien kanssa hyppäsimme Augsburgin junaan ja 45minuutin matkan päästä oltiinkin jo perillä. Peliin oli vielä muutama tunti joten aikaa oli ruokailulle ja nopealle kaupunkikierrokselle. Pelipäivä näkyi jonkin verran katukuvassa ja oli ihan selvää, että tänään pelataan. Kaupunki oli yllättävän eloisa tiistai iltana ja ravintoloiden jonot yllättivät. Ruokailu muuttui kaupan sämpyläksi ja olueksi. WWK-Arena sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta ja matsipäivinä tuonne kulkee erikoisratikat viiden minuutin välein keskustasta ja rautatieasemalta. Ratikat olivat kohtuullisen täynnä tuntia ennen peliä ja matka stadionille kesti 20minuuttia.
Ratikka jätti miltei stadikan viereen ja pysäkiltä stadion jo näkyikin komeasti iltavalaistuksessa. Oli ennalta selvää, ettei pelissä tulisi olemaan ihan liikaa katsojia ja sen huomasi jo stadikan pihalla. Parhaat prematch paikat lienevät kaupungilla, ainakin näiden parin matsin perusteella. Omalla portilla ei ollut jonoa ollenkaan, joten stadikalle sisään ja ihmettelemään. Liput oli tähän matsiin eteläpäätyyn lähelle vierasfaneja. Kotipäädyssä katselivat lippuja sen verran ahkerasti, että sinne ei ollut asiaa.
Olut maksoi 5,3€ ja vaihtoehtoina oli Riegelen lageria tai vehnää ja paikallista(?) erikoisuutta kirchgoisia, joka ilmeisesti on sekoitus tummaa vehnäolutta, kolakolajuomaa sekä kirsikkalikööriä. Viimeksi mainittu olikin suurta herkkua ja noita olisi voinut juoda esim. koko päivän.
Lähtökohdat otteluun oli molemmilla kehnot. Molempien joukkueiden kausi oli alkanut mollivoittoisesti ja molemmat olivat omissa sarjoissaan häntäpäässä. Augsburg oli kerännyt kahdeksasta pelistä seitsemän pistettä ja Bochum saman määrän kymmenestä pelistä. Suurta ilotulitusta ei ollut siis luvassa, mutta ajateltiin kyllä tasoeron näkyvän kentällä.
Paikalle oli saapunut vain vähän reilut 20 000 katsojaa, joten vielä 10 000 ihmistä olisi mahtunut lisää. Stadion kyllä vaikutti kolkolta näin tyhjänä. Suurin osa tyhjistä paikoista toki oli meidän päädyssämme. Vieressämme olleet Bochumin fanit pitivät toki hyvää meteliä ja heitä olikin saapunut reilusti paikalle, arviolta tuhatkunta.
Itse peli oli todella tylsä ja joukkueiden välinen tasoero näytti minimaaliselta. Bochum sai avauspuolikkaan loppua tehtyä maalin ja ajateltiin pelin saavan siitä lisäpuhtia. Niinhän ei tietenkään käynyt vaan joukkueet pelailivat kiltisti pelin loppuun ja maalejakaan ei nähty enempää. Varmasti yksi tylsimmistä peleistä mitä olen ulkomailla nähnyt.
Stadikalta poistuminen sujui todella vaivattomasti ja ratikoita oli jonossa odottamassa pelistä poistujia. Ennen paluujunaa ehdittiin käydä vielä aseman vieressä Riegelen panimoravintolassa nauttimassa oluet. Lopulta hieman ennen kello yhtä yöllä pää kolahti tyynyyn Münchenissa.
29.11 SV Illertissen – 1. FC Magdeburg 0-3Aamu starttaili rauhallisesti ja aamupalan ja nopean kaupunkikierroksen jälkeen oli aika suunnata kohti Illertissenin kylää. Alun perin ajatuksena oli mennä katsomaan Greuther Furth- Kaiserslautern matsia Nurnbergin viereen, mutta toisin kävi. Baijerin regionalligassa pelaava Illertissen tiputti Pokalista ensimmäisellä kierroksella 2.Bundesligan Nürnbergin ja toiselle kierrokselle arvottiin yhtälailla zweitessa pelaava Magdeburg. Toinen suuremman kaato mielessään lähdettiin köröttelemään junalla ensin kohti Memmingeniä ja siitä Illertisseniä. Juna Memmingeniin oli tupaten täynnä ja syykin selvisi. Memmingenissä on Ryanairin käyttämä lentokenttä ja kaikki Munchenin eläkeläiset olivat ilmeisesti matkalla Alicanten lennolleen samaan aikaan meidän kanssa. Reilun tunnin junassa seisoskelun jälkeen junan vaihto ja kohti Illertisseniä. Junassa näkyi muutamat vierasfanit ja Illertissenin asemalla heitä näkyi sitten huomattavasti useampi.
Kylä ei ollut kovin suuri ja puolessa tunnissa kaikki oli nähty Linnasta toriin. Fanikauppakin löytyi, mutta luonnollisesti se oli pelipäivänä kiinni.
Torille oli kerääntynyt huomattava määrä vierasfaneja ja poliiseja. Asemoimme itsemme torin laidalle kuppilaan josta oli hyvä seurailla vieraiden marssin alkua. Vierasfaneja oli paikalla varmasti pari tuhatta ja poliiseja aivan tajuton määrä.
Keskustasta oli stadionille käveltävää pari kilometriä. Reitti kulki omakotitalo lähiön läpi ja reitti oli helppo löytää. Ei tarvinnut kuin seurata vierasfanien jättämiä tyhjiä pulloja, joten mentiin ihan Hannu ja Kerttu meiningillä. Lähempänä stadionia alkoi näkyä valtava määrä Magdeburgin rekkareissa olevia autoja ja vierashuiveja kantavia ihmisiä. Pikkuhiljaa rupesi mietityttämään, onko täällä muita kuin vierasfaneja? Stadionille saavuttaessa kävi selväksi, että kotifanien biergartenkin oli annettu vieraiden käyttöön ja se pullistelikin täynnä itäsaksalaisia jo pitkälti ennen peliä.
Lippujen suhteen oli hieman pelkotiloja, mutta helposti nuo hoituivat kun oli ajoissa ostamassa. SV Illertissen vetää sarjapeleihin vain joitain satoja katsojia, joten mistään lutuuriseurasta ei ole kyse. 1921 perustettu seura on pelannut Baden-Wurttenburgin sarjoissa vuoteen 2012 vuoteen asti vaikka Illertissen sijaitseekin Baijerin osavaltiossa. Vuodesta 2012 alkaen joukkue on pelannut Baijerin alueen sarjoja. Tänä vuonna Illertissen pääsi Pokaliin voitettuaan Baijerin aluecupin viime vuonna. Tänä keskiviikkona Vöhlin-stadion oli loppuunmyyty ja yleisöä oli paikalla reilut 4000. Istumapaikkoja tästä on vain 300, joten seisomapaikkoja oli runsaasti. Pienen pääkatsomon lisäksi katsorakenteita oli vain muutaman rivin korkea betoninen seisomakatsomo, muut sitten seisoskelivat nurmialueella kentän ympärillä. Olutta ja makkaraa myytiin useista kioskeista, eikä jonoja juurikaan ollut. Stadionilla oli onneksi fanikauppa auki, niin matkamuistot saatiin hankittua.
Tunnelma kotifanien keskuudessa oli hyvin kotikutoinen ja moni oli varmasti tullut vain seuraamaan suurempaa vastustajaa. Vierasfaneja oli arviolta puolet katsojista. Kotijoukkueella ei ollut mitään järjestäytynyttä kannattajajoukkoa, joten vieraat veivät katsomossa 0-100. Sama juttu toistui kentällä ja kahden sarjatason ero tuli hyvin selväksi.
Katsomossa Magdeburgin porukalla oli runsaasti soihtuja ja savuja ja niitä myös käytettiin ahkerasti.
Zweiten pohjalla majaileva Magdeburg ratkoi matsin oikeastaan ensimmäisen puoleen tuntiin ja peli oli 0-2. Kotijoukkue ei pystynyt juurikaan hyökkäämään tai pitämään palloa ja yksilötaidon ero oli aivan valtava. Pelin ratkettua odotettiin enää sitä, koska Magdeburgin Luka Hyryläinen pääsisi kentälle. Ajattelimme, että vähille peliminuuteille jäänyt pikkuhuuhkaja pääsisi pelaamaan cuphommissa, mutta olimme väärässä. Hyryläistä ei nähty kentällä ollenkaan ja peli päättyi 0-3.
Pelin loputtua lähdettiin valumaan muun yleisön kanssa kohti juna-asemaa. Matkaeväiden etsiminen koitui hankalaksi, sillä kaikki paikat olivat menneet kiinni kello 20. Lopulta REWEn pihassa ollut automaatti ja Magdeburgilaisen ultran henkilöllisyystodistus soivat matkalaisille matkajuoman. Kahden junavaihdon jälkeen oltiin taas Münchenissa ja päivä oli pulkassa.
30.10 Pomppupalloa Bayern – Virtus BolognaPäivä kului Dachaun keskitysleirillä pyöriessä. Paikka oli kyllä vakuuttava ja laittoi ajattelemaan. Opastettu kierros sen sijaan ei ollut vaivan arvoinen ja tuolta olisi varmaan saanut enemmän irti kun olisi omineen kierrellyt. Suositus kyllä tuolla käymiseen
Illalle oli varattu pöytä Augustinerin Brauhausista. Litran tuopit ja haxet tilaukseen ja eikun nauttimaan. Mielestäni tuo on Münchenin paras panimoravintola. Hinnat ovat kohtuulliset ja ruoka maittavaa. Ruokailun jälkeen lähdettiin ratikalla kohti uututtaan hohkaavaa SAP-gardenia. Syksyllä 2024 valmistunutta, 11500 katsojaa vetävää hallia isännöi Bayernin koripallojoukkueen lisäksi myös Munchenin tölkki kendojoukkue. Bayern pelaa ilmeiesesti vain koripallon europelinsä tuolla ja bundesliiga pelinsä vanhassa hallissaan kaupungin toisella puolen. Halli oli oikein siisti ja käytävät tilavat. Lajista en mitään ymmärrä, joten mitään analyysiä ei ole luvassa. Bayern kuitenkin voitti matsin ja kaikilla taisi olla hauskaa. Vieraskannattajiakin oli omassa sektiossaan yllättävän paljon.
Pelin jälkeen vielä pienet jälkipelit keskustan olutkuppiloissa ja siitä latautumaan kohti viikonlopun rientoja.
31.10. FC Augsburg – Borussia Dortmund 0-1 Reissun ainut Bundesliga peli odotti ja innostus oli kohtuullisen kova. Junailu kohti Augsburgia sujui leppoisasti ja kolmessa vartissa saavutettiin määränpää. Päivän tarkoitus oli kiertää vanhaa kaupunkia, syödä ja juoda. Heti asemalla puolenpäivän aikaan bongattiin ensimmäiset keltamustat värit ja muutenkin Dortmundilaisia vilisi kaupungilla yllättävän paljon. Augsburgin vanha kaupunki oli varsin mukava käveltävä kanaaleineen ja kapeine kujineen. Olut maistui oikein hyvältä myös esim. König von flanders panimoravintolassa, jossa sai panimon oman olutmaistelulankun hyvinkin edullisesti. Vanhan kaupungin ja jäätävän isojen kirkkojen jälkeen ei kaupungissa varmaan ihan hirveästi ole nähtävää, joten päiväreissuksi voi suositella Augsburgia. Kaupunkikierroksen jälkeen kamppeet hotellille ja kohti ruokapaikkaa. Tiistaina keskustan Ratskeller oli tupaten täynnä, joten kaukaa viisaina teimme varauksen perjantaiksi sinne. Paikka oli perjantainakin ammuttu täyteen ja molempien joukkueiden värejä näkyi runsaasti. Flammkuchenia ja paria paikallista olutta myöhemmin retkikunta oli valmis lähtemään kohti matsia. Vaelluksen kuitenkin keskeytti kyltti jossa luki ”Gluhwein 1,5€” ja jouduimme hakemaan lämmikkeet matkaan. Hetken harhailimme pitkin kaupunkia ja bongasimme mm. Dortmundin bussin johon pelaajat astelivat hotellistaan.
Pari tuntia ennen peliä oli aika hypätä taas ratikkaan ja matkata kohti stadionia. Silmiin pisti huomattava määrä keltaista ratikassa ja sama jatkui stadionin edustalla. Edelleenkään stadikan edustalla ei ollut mitään villiä etkomeininkiä, joten etkot kaupungilla.
Liput tähän matsiin eivät tulleet ollenkaan avoimeen myyntiin, mutta pienen kikkailun jälkeen sain hoidettua pari lippua kotipäädyn kulmaan. Liput maksoivat 52€/kpl, mutta paikat olivat ihan kohtuulliset. Matsi oli loppuunmyyty ja yleisömäärä oli 30000. Paljon näkyi keltaisten kannattajia myös meidän katsomossa. Matsin alkuun oli molemmissa päissä tifot. Augsburgin tifossa kunnioitettiin ilmeisesti juuri menehtyneitä ultria ja Dortmundin tifossa kritisoitiin perjantaipelejä. Haluaisivat, että kaikki pelattaisiin lauantaina klo 15:30. Tifojen jälkeen kuultiin vuoropuheluna päätyjen välillä ”Scheisse DFB” oikein komeasti.
Matsi oli itsessään uninen ja Augsburg jatkoi samaa linjaa kuin tiistain cup pelissä. Mitään ei oikeen mihinkään suuntaan saatu aikaan ja hyökkäykset olivat vaarattomia. Ei Dortmundkaan mitään ihmeellistä saanut luotua, mutta Guirassy kuitenkin sai tehtyä maalin ensimmäisen puoliajan lopulla ja Dortmund pääsi tauolle johdossa. Puoliajalla jonot vetivät yllättävän hyvin ja vessakäynti sekä oluen hankinta onnistui hyvin. Dortmundin pääty aloitti toisen jakson suurehkolla määrällä pyroja ja stroboja ja tuo näytti oikeinkin nätiltä. Se oli tosin ainut nätti asia toisella jaksolla. Augsburg pelaa todella huonoa jalkapalloa ja Dortmund teki vain tarpeelliset ja haki pisteet. Matsin jälkeen paluu kaupungille sujui taas yllättävän sutjakkaasti ja ratikkaan sai hypätä ilman jonottamista. Futismatsien osalta oltiin vasta puolessa välissä reissua ja pari pitkää päivää vielä edessä. Jälkipeleiltä vältyttiin ja
1.11 1.FC Nürnberg – Eintracht Braunschweig 2-1 ja SV Darmstadt – Arminia Bielefeld 2-2Ensimmäistä kertaa ulkomailla tuplapelipäivä! Vaikka Nürnbergin ja Darmstadtin välimatka on reilut 200km, niin mahdollisti zweiten aikataulut tämän tuplan. Ensimmäinen peli starttasi Nürnbergissä kello 13 ja toinen Darmstadtissa kello 20:30, joten aikataulu ei ollut edes mitenkään älyttömän tiukka.
Päivä alkoi heti aamu seiskalta parin tunnin junailulla Augsburgista Nürnbergiin. Nürnbergissä selvisi myös, että on pyhäinpäivä ja kaupat on kiinni. Joten ensimmäinen rasti oli lähteä kohti vanhaa kaupunkia etsimään syötävää. Kahvilat onneksi oli auki ja aamupalaa saatiin. Olutta joutui hetken odottelemaan, mutta se aika saatiin tuhlattua kaupungilla kiertelyyn. Nürnbergin vanha kaupunki oli oikeinkin hieno paikka ja linnan muureilta näki hienosti yli kaupungin. Kello 11 aikaan alkoi kaupunki heräillä ja olutpaikatkin avasivat ovensa. Terassikeleissä kelpasi kyllä nauttia paikallista punaista olutta. Samasta paikasta sai myös ”drei im vecla” eli kolme pientä bratwurstia sämpylän välissä mukaan ja matka jatkui kohti stadionia. Asemalta löytyi onneksi vielä kioskikin mistä sai matkajuomat mukaan ja sitten oltiinkin valmiita lähtöön stadionille.
Asemalla olikin täysi hulabaloo käynnissä ja ensimmäiseen junaan ei aivan mahduttu. Onneksi noita kuitenkin meni muutaman minuutin välein ja S-bahn kuljetti meidät yhden pysäkin ja 10 minuutin matkan kohti Frankenstadionia. Stadionin holleilla olikin kadut suljettu ja ihmisiä ja kaljakojuja oli tien leveydeltä. Tänne olisi siis pitänyt tulla etkoille paljon aiemmin vanhan kaupungin sijaan. Oltiin paikalla reilua tuntia ennen matsia, joten hetken ehdittiin nauttia prematch tunnelmasta.
Tuonne olisi voinut tulla helposti parikin tuntia ennen matsia syömään ja juomaan. Stadionille sisään mentiin kolme varttia ennen peliä ja jonoja ei juurikaan ollut. Myyntipisteitä stadionilla oli paljon ja spatenin olut maksoi 5€.
Molemmat joukkueet olivat aloittaneet kauden heikosti, tosin Nürnberg osoitti heräilyn merkkejä ja olikin pelannut koko lokakuun tappioitta. Kokoonpanoja selatessa huomattiin iloksemme, että Adam Marhiev jatkaa Nürnbergin avauksessa. Paikat tähän matsiin oli otettu loppuunmyydyn kotipäädyn ylähyllyltä, joka oli ihan mukiinmenevä valinta. Toki stadionin katto esti näkymät toiseen päätyyn, kenttä sentään näkyi kokonaan. Vierasfaneja oli toisen pään karsinassaan reilusti ja sieltä kantautui hyvä meteli ajoittain. Nürnbergin ultrat olivat alakatsomon vasemmassa laidassa ja sieltä tuli hyvin chanttia toisen perään. Toki meidän katsomossa ei chantteihin juurikaan osallistuttu.
Itse peli oli tähän mennessä reissun viihdyttävintä. Tempo oli vähintään kohtuullinen ja peli aaltoili päästä päähän. Tätä oli oikein mukava katsoa! Marhiev hallitsi keskikenttää ja oli mielestämme yksi kentän parhaista. Reissun ensimmäinen kotimaali näki päivänvalon jo 19. minuutin jälkeen ja vartin myöhemmin kotijoukkue tuplasi johtonsa. Braunschweig kavensi vielä jakson loppupuolella ja sähköisti matsia entisestään. Ennen taukoa Marhiev otti vielä varoituksen rikottuaan toistuvasti vastustajaa.
Puoliajalla neste ja ruokatankkaus. Ruokapuolella oli tarjolla ainakin bratwurstia niin pienenä kuin normiversiona ja sämpylän väliin tungettua possupihviä. Oma valinta kohdistui jälleen bratwurstiin ja matkaseura valitsi possuleivän. Maistuvia eväitä kumpikin. Olut mukaan ja kohti katsomoa. Toisella puoliajalla meno jatkui samanlaisena. Peli kulki päästä päähän, mutta maaleja ei nähty. Lopussa vielä Braunschweigin Ehlers lensi pihalle kahdella keltaisella. Matsi oli oikein viihdyttävä ja tunnelma oli varsin hyvä. Nürnbergin matseja ja kaupunkia voi suositella matkakohteeksi! Toki 50 000 ihmisen stadikalla kun on vain 30 000 ihmistä paikalla, meno on vähän kolkkoa. Lisäksi vielä juoksuradat karkottavat osan tunnelmasta.
Meidän matka sen sijaan jatkui pienellä paineella kohti seuraavaa kaupunkia. Matsin loputtua oli aikaa ehtiä junaan aikalailla tasan tunti ja meillä ei ollut mitään käsitystä millaisia ruuhkia paluujuniin olisi. Päätettiin lähteä vähän etupeltoon pois ja eipä siinä kohtaa junaan ollut ketään muita tulossa. Matkajuomien hankinnan jälkeen hypättiin ICE junaan joka vei meidät Aschaffenburgiin, josta päästiin matsilipun avulla lähijunalla Darmstadtiin.
Junassa ei pelipäivä juurikaan näkynyt, mutta rautatieasemalla kyllä! Darmstadtiin saavuttiin kello 18:30 ja olutkaupan kautta heitettiin kamat rautatieaseman viereiseen Moxy hotelliin ja lähdettiin etsimään döneriä vatsantäytteeksi. Googlailun perusteella otettiin suunnaksi ChefEt döner mesta. Aikaa peliin oli reilu tunti, mutta palvelu oli auttamattoman hidasta. Montaa asiakasta ravintolassa ei ollut ja suorastaan kummallinen pöytiintarjoilu alkoivat kiristää hermoja. Lopulta puolen tunnin odotuksen jälkeen saatiin ruuat ja otettiin ne mukaan. Döner oli aivan loistavaa, mutta ei tuonne ainakaan kiireellä kannata lähteä.
Merck-stadion am Böllenfalltorille kulki onneksi ratikat muutaman minuutin välein ja suoraan ravintolan edessä oli pysäkki josta hyppäsimme kyytiin. Ratikka vei meidät pari kilometriä keskustan ulkopuolelle ja pysäkiltä pystyikin jo näkemään valonheittimet. Painelimme suoraan sisään ilman suurempia jonoja. Liput oli tähän matsiin hommattu pitkän sivun seisomakatsomosta(?!) hintaan 19€/lippu. Vain 19000 katsojaa vetävälle stadionille on ainakin omalla kohdalla ollut aiemmin hankala saada lippuja, mutta kolmas kertaa toden sanoo! Oluena stadionilla oli Krombacher, jota saa myös mm. lidlistä suomessa. Varttia ennen peliä seisomakatsomo oli luonnollisesti ammuttu täyteen, mutta yläriviltä löytyi paikka vielä kahdelle.
Darmstadt löytyi sarjataulukon yläpäästä ja Bielefeld keskivaiheilta. Darmstadtista löytyi yllättävän monta tuttua nimeä Luca Marseillerin ja Fraser Hornbyn johdolla. Suurempaa ennakkotietoa ei toki kummastakaan joukkueesta ollut. Kotipäädyssä nähtiin iso tifo ennen matsia ja vierasfanit soihduttivat ja ammuskelivat raketteja. Pelaisivat tyhjille katsomoille! Matsi tarjosi juuri sitä, mitä voi odottaa zweiten lauantain iltapeliltä. Oluen huuruista mökää katsomosta ja peliä, joka aaltoili päästä päähän. Vauhtia tuntui olevan ajoittain paljon enemmän kuin taitoa ja siitähän viihde syntyy. Fraser Hornby lakaisi karat sisään jo neljännellä minuutilla ja sytytti stadionin huutomyrskyyn. Bielefeld tasoitti 20minuuttia myöhemmin ja vierasfanit saivat aihetta juhlaan. Isac Lidberg vei kotijoukkueen vielä johtoon upealla soolomaalilla ennen taukoa. Tauolla jonot olivat melkoiset, mutta vessan ja tiskin kautta ehti juuri katsomoon toiselle puoliajalle.
Krombacherin tilalta valinta kohdistui Frankfurtistakin tuttuun omenaviiniin, joka kyllä toimitti aivan hyvin. Peli jatkui hulivili linjalla toisenkin puoliajan ja viihtyvyys oli kyllä taattu. Toinen puoliaika seurattiin kolmannesta rivistä ja olihan se siistiä nähdä kaikki aivan vierestä. Bielefeld tasoitti vielä toisella jaksolla ja pisteet tasattiin melko oikeutetusti. Katsojia oli 19000, eli matsi oli loppuunmyyty!
Matsin jälkeen stadikan ulkopuolella oli melkoiset juhlat käynnissä. Bilemusa jumputti ja kaljaa virtasi. Houkutti jäädä viettämään iltaa vielä paikallisten tapaan, mutta kello kävi ja seuraavana aamuna oli luvassa taas aikainen herätys. Ratikkoja kulki muutaman minuutin välein kohti keskustaa. Ruuhkaa ei juuri ollut, joten ekaan ratikkaan ja kohti unia.
2.11. Fortuna Düsseldorf – 1. FC Kaiserslautern 2-2
Kello herätti taas seitsemältä ja nokka kohti asemaa. Aseman Yorman kahvila tarjoili meille aamupalaleivät jotka napattiin mukaan. Reitti kulki ensin lentokenttäbussilla Frankfurtin lentokentälle ja sieltä junalla Kölnin kautta Dusseldorfiin. Parin tunnin nuokkumisen jälkeen saavuttiin reissun viimeiseen kohteeseen ja suunnaksi otettiin välittömästi Bolkerstrasse ja sen lukuisat kuppilat. Vieraskannattajt olivat vallanneet usean baarin terassit ja teki tiukkaa mahtua sekaan. Schumacherin alt-kuppilaan kuitenkin mahduimme ja nautimme muutamat altit. Oluesta piittamaton matkaseura jopa melkein piti juomasta. Paria pientä olutta myöhemmin kävimme tutkimassa reinin rantaa, jonka jälkeen matka jatkui kohti ruokintapaikkaa. Ja eihän Dusseldorfissa voi käydä ilman Dene & Göriä. Kaupungin dönergeimin ykkönen oli juuri niin hyvä kuin muistin. Döner kanalla ja kaikilla kasviksilla herätteli muistoja vuosien takaa. Iso suositus edelleen tälle paikalle! Vatsat täynnä ja mieli virkeänä suunnattiin kohti rautatieasemaa ja stadionia. Metro kuljettaa kaupungin laitamilla sijaitsevalle Merkus-spiel arenalle tuskallisen hitaasti ja täynnä. Huhut kaupungilla kertoivat, että paikalle olisi tulossa myös reilusti vierasfaneja, jopa viisinumeroinen määrä.
Hikisen metromatkan päätteeksi heilautimme itsemme sisään stadikalle ja hankimme olutta. Schumacherin alttia sai suoraan tynnyristä ja tuopista köyhtyi viitisen euroa. Liput oli hankittu kotipäädyn vierestä, sillä päädyn yläkerroksiinkaan ei ollut asiaa ilman jäsenyyttä. Katsomoon päästyämme huomasimme huhut vierasfanien määrästä pitävän paikkansa. Koko vastakkainen nurkka oli täynnä vieraskannattajia. Kaiserslauternilla oli myös Naatan Skyttä avauksessa! Skyttä olikin pirteällä pelipäällä ja aiheutti harmaita hiuksia kotijoukkueen puolustukselle.
Vierasfanit
Ensimmäinen puoliaika oli tasainen ja tylsähkö. Katsomossa vieraat veivät kotifaneja ja kotipäädyn ääni ei meinannut kuulua.
Puoliajan tankkauksen jälkeen pelikin otti vähän kierroksia. 55.minuutilla Skyttä hankki vapaapotkun n. 25metristä josta laitapakki Luca Sirch laittoi pallon ylänurkkaan. Hieno maali! Kun pallo meni maaliin, paljastui pitkältä sivulta paljon lisää Kaiserslautern kannattajia, joten heitä oli varmasti tuo 10 000. Kaiserslautern sai aikaan toisenkin maalin, joka hylättiin pitkään jatkuneen VAR-tarkastelun jälkeen. Fortuna sai tämän jälkeen matsista otetta ja saikin tasoitettua vielä 84.minuutilla. Tämän jälkeen ei oikein mitään enää tapahtunut ja peli päättyi sopuisasti 1-1.
Kotipääty
Meillä oli jäljellä vielä reissun viimeinen döner ja paluu suomeen. Paluu asemalle sujui kohtuu nätisti ja jonotuskuviot oli tehty fiksusti stadionin päässä. Asemalle päästyämme yritimme ensin mennä Lukas Podolskin dönerpaikkaan, mutta jonon nähtyämme vaihdoimme naapurin Antalaya Döneriin, joka yllätti maukkaalla kanadönerillä. Jäljellä oli enää paluu arkeen..
Yllättävän helposti tällä reissulla kaikki sujui, Deutche bahn oli ajoissa ja muutenkin aikataulut osuivat kohdilleen. Lennot+junat+matsiliput+hotellit kustansi n.700€ per naama ja muuhun meni varmaan 400€ rahaa. Yllättävän monessa paikassa kelpasi jo kortti ja käteisen tarve ei ollut yhtä valtava kuin ennen. Olut oli etelässä huomattavasti parempaa ja döner pohjoisessa. Munchenista ei ole vieläkään löytynyt oikeasti hyvää döneriä, mutta ehkä vielä joskus.
