Elmolta kysyisin pari asiaa:
1. Mikä olisi sopiva ja "realistinen" maksuohjelma seuralle, jolla on velkaa tullut yhdessä kaudessa sen 100 000 euroa, joukkue putosi Ykköseen? Eli kun kotipelitkin tuottanevat tappiota (kenttä, tuomarit jne) tai korkeintaan muutaman euron plussaa? Näkyvyys lähentelee nollaa, Ruudussakaan ei taida enää näkyä - mitä mahdollinen sponsori saa vastikkeeksi rahoilleen?
2. Miltä näyttää tulevan kauden talous (jos se nyt edes pelataan)? Ellei joku mesenaatti laita rahaa peliin, niin millä mitään maksetaan? No, pääseehän vieraspeleihin omilla autoilla kolehtia keräten. Kuka maksaa päätoimisen valmentajan palkan, entä onko toimistolla enää ketään töissä? Edes sitä, joka sammuttaa valot? Tuskin nyt ehkä tuota saturaista tulee turskaa, mutta uskoisin, että kymmeniä tuhansia?
Kun asiallisesti kysytään niin vastataan.
1. Jos tilanne olisi se, että 100 000 euroa tulisi ihan normimenolla takkiin joka kausi niin tällöin ei varmaan mikään realistinen tai epärealistinen maksuohjelma auttaisi - vain mesenaatti voisi pelastaa. Oletukseni on kuitenkin, että tuo ei ole normimeno.
Naisten puolella en usko, että taloudellinen ero Liigan ja Ykkösen välillä on kovin oleellinen, toisin kuin miesten puolella. Ruudulta ei varmaan tule kuin murusia Liigaseuroillekaan, ja Ykkösestäkin näytetään valikoituja pelejä Ruudussa.
Kotipelien tuottohan todennäköisesti ei ainakaan laskisi tulevalla kaudella viime kauteen nähden, kun viime kesäksi Harjun yleisurheiluremontin takia kaikki futisseurat heitettiin Harjulta evakkoon, että pärjäilkää. Tulevana kesänä kesä-heinäkuussa seurat pääsevät palaamaan Harjulle.
Näkyvyys on Jyväskylässä pieni, kun valtalehtemme keskittyy lähinnä jääkiekkoon ja ralliin, ja otteluraportit ainakin viime kaudella JyPKin peleistä vaikuttivat siltä, että kukaan toimittaja ei ollut jaksanut peliä edes katsoa vaan tulospalvelusta katsottiin ja sen pohjalta kirjoitettiin. Tilanne toki ei taida erota juuri muusta Suomesta, naisfutiksen näkyvyys on kautta maan pientä.
Sponsoripuolella tuskin elää mikään (nais)futisseura Suomessa vaan rahoitus tulee muuta kautta, jonkun mesenaatin tai sitten muun seurayhteisön (junnut) kautta.
2. Jos kaupunki pitää tämän tiukan linjan niin tulevan kauden talous on toivoton. Jos et saa kenttävuoroja, et voi pelata, etkä voi järjestää turnauksia niin et voi saada tuloja. Joten se olisi loppu. Eikä kaupunkikaan saisi yhtään penniä takaisin. En oikein näe mitä järkeä olisi tuollaisessa
kaikki häviää varmasti -vaihtoehdossa.
Käsittääkseni JyPKillä ei myöskään ole mitään pitkäaikaista valtavavelkaista suhdetta kaupungille, joten ns. hyvää tahtoa voisi olettaa vielä olevan kaupungilla jäljellä. Puhutaan myös kaupungin mittapuulla aika mitättömistä summista, joten noiden myötä seuran tuhoaminen tuntuisi aika ylimitoitetulta toimelta niin kauan kuin tilanne ei kuitenkaan ole toivoton.
Lisäksi puhtaan subjektiivisena mielipiteenä ja kaupunkilaisena niin naisedustusfutis Jyväskylässä on myös asukasviihtyvyyden kannalta minulle erittäin merkityksellinen asia, tuskin olen ainut, ja kaupungin tehtävä on myös asukasviihtyvyys, silläkin on arvoa.
Kallis päävalmentaja jo lähti viime kauden jälkeen ja tilalle palkattiin, oman valistuneen arvaukseni perusteella, huokeampi vaihtoehto.
Miten itse kaupunkina lähtisin purkamaan tilanteen, ja mikä minusta olisi ihan reiluhko laajemminkin käytettynä jos velkasummat kaupungin suuntaan miltä hyvänsä seuralta ovat kuitenkin kaupungin mittakaavassa varsin pieniä, eikä historia raskauttavaa.
Seuralla on ollut vaikeita aikoja, mutta Liikuntapääkaupungin imagollekin on arvoa myös sillä, että naisfutista ei hylätä ensimmäisen isomman kuopan äärellä. Ainakaan näin tylysti. Jyväskylän täytyy uskoo parempaan huomiseen ja naisfutiksen hitaaseen, mutta vääjäämättömään nousuun. Näkisin järkeväksi, että esimerkiksi Jyväskylä sopii JyPKin kanssa viiden vuoden maksuohjelman ja jokaisena vuonna velkaa kaupungin suuntaan on lyhennettävä ja velan on pienennyttävä ja viidennen vuoden tullessa täyteen velan on oltava käytännössä nolla euroa.
Tuo antaisi mahdollisuuden korjata kurssia, antaisi mahdollisuuden seuralle jatkaa toimintaansa, tavoitella parempaa huomista sekä kaupungille saada velkarahojaan takaisin.
Yleisenä ajatuksena minulla on se, että Jyväskylä on kuitenkin olemassa kaupunkilaisia varten. Kaupunkilaiset kaipaavat asioita joista välittää, viihdettä, positiivista jännitystä, vapaa-ajan vaihtoehtoja. Niitä tarjoaa paitsi kulttuuripuoli niin myös urheilukulttuuripuoli monien seurojen voimalla. Ja lähtökohtaisesti kaupungin tulisi tukea tätä toimintaa. Joidenkin osa-alueiden osalta kaupunki on hyväksynyt sen, että ne tuottavat jonkin verran tappiota, mutta ne on budjetoitu, joiltain kaupunki odottaa vähintään nollatulosta. Mutta mitään näistä kaupungin ei tule hylätä kevyin perustein tai toivottavasti tilapäisten ongelmien vuoksi.
Jyväskylä ilman JyPKiä on kovasti ankeampi Jyväskylä.
