
Kotisivu:
https://www.ilvesfootball.com/Facebook:
https://www.facebook.com/@ilvesfootballInstagram:
https://www.instagram.com/ilvesfootball1931/PERUSTETTU: 1931
KOTISTADION: Tammelan stadion (8000 katsojaa)
KAUDET PÄÄSARJASSA: 23
SAAVUTUKSET: Mestari 1983, hopeaa: 1985 ja 2024, pronssia: 1984, 2017 ja 2025. Cup-voitot 1979, 1990, 2019 ja 2023
***
Kausi 2025
Viime vuoden hopeamitalin jälkeen tunnelma oli huipussaan Ilveksessä. Joukkue oli voittanut viisi mestaruussarjaottelua putkeen, Rantasen taitopallo keräsi aplodeja ja Tammela keräsi yleisöä. Vaikka avauksesta Arifi, Jorginho ja Pikkarainen lähtivätkin muualle, seuraan myös siirtyi mm. Sauli Väisäsen kaltainen kansainvälisten kenttien keskuspuolustajakonkari sekä Liettuassa pyörähtänyt laitapakki Matias Rale. Joukkueen valmennustiimi ja selkäranka pysyivätkin laajalti samana, ja joidenkin asiantuntijoiden kirjoissa Ilves jopa nousi kauden mestaruussuosikiksi. Arifin tilalle nostettiin rohkeasti junioreista Otto Tiitinen, joka teki maagisen Veikkausliigadebyyttinsä avausottelussa HJK:ta vastaan ja jonka ansiosta Ilves nousi 2-0-tappioasemasta 3-2-voittoon. Tiitisestä tuli Veikkausliigan uusin tähdenlento, ja tunnelma Ilveksessä nousi entisestään. Vaikka seura ei niin suoranaisesti sanonutkaan, toiveet ja odotukset hopean kirkastamisesta vahvistuivat. Näin ei kuitenkaan loppujen lopuksi käynyt, vaan Ilveksen loppusijoitus heikkeni yhdellä sijalla. Vaikka mitali on mitali ja Konferenssiliigakarsintoja pelataan Tammelassa myös tulevana kesänä, kannattajien suuhun jäi lopulta karvas maku. Rantasen joukkue keräsi hienosti pisteitä ja tuli runkosarjassa toiseksi, mutta monissa myös voitetuissa otteluissa nähtiin ailahtelua ja epävarmuutta. Kesällä (1.6.-31.8.) Ilves kuitenkin hävisi vain kaksi sarjaottelua - toisen Klubia vastaan jälkikäteen kumotun ulosajon vuoksi - ja kukisti hallitsevan mestarin KuPSin sekä sarjakärki Interin. Mestaruussarja käynnistyi huikealla vierasvoitolla Kuopiossa, ja kaikki oli hyvin Ilveksessä. Mestaruus oli omissa käsissä keltapaitojen päästessä kahden pisteen johtoon syyskuun lopussa, ja Ilves näytti peli peliltä olevansa huippukunnossa ja kairaavansa pisteitä huippujoukkueita vastaan... kunnes mestaruusjuna hyytyi Seinäjoelle 1-2-tappiossa SJK:n bussia vastaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Ilves nappasi neljästä pelistä vain kaksi pistettä, ja Inter sekä KuPS porskuttivat tamperelaisten ohi sarjataulukossa. Yksittäiset sarjapaikat vielä muuttuivat loppukaudella ja pari korkeapanoksista ja panoksetonta peliä vielä pelattiin, mutta lopulta Ilves jäi 7 pisteen päähän mestaruudesta. Mitä oikein tapahtui ja mikä meni pieleen?

Jälkikäteen foorumin asiantuntijat sekä päävalmentaja Rantanen jakoivat ajatuksiaan. Parhaimmillaan Ilves oli ylivoimainen jogo bonitoa pelaava tehotiimi, mutta joukkue ei yltänyt tähän parhauteen tarpeeksi usein. Fyysisesti vaativa pelityyli näytti olevan, noh, fyysisesti vaativa, ja Ilves pelasi harvoin kokonaista ehjää ja vahvaa peliä. Hyökkäyspelissä jatkuva syöttely ja pallon kuljettaminen maaliviivalle hieman kauempaa laukomisen sijaan turhautti, ja joissain otteluissa etenkin matalalla puolustavia joukkueita vastaan Ilveksen hyökkääjät näyttivät tehottomilta - vaikka Roope Riski iskikin 13 sarjamaalia hieman alle 1 800 minuuttiin. Jo alkukaudella Ilves menetti pisteitä mm. MIFKiä ja Oulua vastaan, ja keväisessä kotipelissä Jaroa vastaan vain ylärima pelasti Ilveksen loppuminuuteilla. Väisäsen johtama kolmen pakin puolustus ei yksinkertaisesti löytänyt tasaista ja korkeaa tasoa, ja heikko boksipuolustus etenkin otteluiden loppuminuuteilla nousikin moneen otteeseen puheenaiheeksi. Mestaruussarjassa Rantanen usein siirtyi neljän alakertaan, mutta Ilveksen alakerta ei edelleen pysynyt koossa tarpeeksi hyvin, vaan kävi juuri päinvastoin: kannattajien mieleen jäivät mm. Bakicin liuku KuPS-laiturin ohi sivurajan yli sekunteja ennen savolaisten tasoitusosumaa Tammelassa, SJK:n Paanasen tasoitus lisäajan viimeisillä sekunneilla viimeisessä kotiottelussa sekä 174-senttisen Dimitri Legbon kaksi maalia kahdesta keskityksestä kahdessa minuutissa. Cupissa Ilves nolasi itsensä Gnistanin vieraana häviämällä 3-0 jo keväällä, mutta Euroopassa joukkue ylsi vahvan mutta kaiken kaikkiaan merkityksettömän Shakhtar Donetsk -tasapelin jälkeen ikimuistoiseen voittoon AZ Alkmaaria vastaan, joka nosti tunnelman kattoon ja jota harva kannattaja tulee unohtamaan. Hollannin osaottelusta ei sitten puhuta. Vaikka kaudella nähtiin paljon onnistumisia, pettymys kuvastanee Ilveksen kautta monelle.
Pettymykseksi jäivät myös monet pelaajat. Sauli Väisänen sai osakseen kritiikkiä etenkin foorumilla puolustuksen epävarmuudesta johtuen, ja kapteeni sekä ykkösmaalivahti Otso Virtanen toilaili muutamia maaleja heikoilla ja huonosti ajoitetuilla ulostuloillaan. Kesällä hankittu toppari Vasilije Bakic pääsi kentälle puoleksitoista tunniksi, joka vakuutti kannattajat pelaajan riskialttiudesta. Siirtokorvausta vastaan saapunut vasen laitapakki Andre Raymond pääsi harvoin kentälle, ja miehen taidot ovat monelle mysteeri. Viime vuoden kulttipelaaja Adeleke "Aki Niemi" Akinyemi pääsi hädin tuskin kentälle, hyökkääjäkollega Teemu Hytösen kautta on hankala kuvata oikein mitenkään, talvella hankittu nuorisomaajoukkuepelaaja Kalle Wallius penkitettiin nopeasti ja jopa teinisensaatio Otto Tiitinen ei onnistunut tekemään suurta läpimurtoa debyyttihurmoksensa jälkeen. Jälkikäteen moni tuli siihen lopputulokseen, että Pikkaraisen, Jorginhon ja Arifin korvaaminen ei aivan onnistunut.

Moni pelaaja kuitenkin myös pelasi hyvin ja nosti profiiliaan. Laiturina ja wingbackina pelannut Oiva Jukkola jatkoi huippuesityksiään ja pelasi itsensä A-maajoukkueeseen, kun taas toisella laidalla sekä valeysinä loistanut Marius Söderbäck hullaannutti yleisön kauden läpimurtona. 21-vuotias Söderbäck näytti liigan parhaimpiin kuuluvalta pelaajalta etenkin kesällä hänen tekniikallaan, ketteryydellään sekä pallonhallinnallaan. Nämä kaksi olivatkin Ilveksen suurimmat myyntikandidaatit, mutta konkreettisista siirtohuhuista huolimatta kumpikaan ei lähtenyt Ilveksestä (vielä). Heidän ohellaan yksi kauden kovimmista sensaatioista oli alunperin lainalla Ilvekseen siirtynyt 19-vuotias Jardell Kanga, joka nousi avaukseen ja loisti niin kirkkaasti, että Ilves hankki hänet pysyvästi siirtokorvausta vastaan. Ruotsin nuorisomaajoukkuepelaaja peippaili 5 maalia ja 5 syöttöä 1157 minuuttiin, ja hän nousikin allekirjoittaneen suosikki-Ilves-pelaajaksi tällä kaudella vauhdillaan ja vaarallisuudellaan. Roope Riski mätti jälleen maaleja, vaikka foorumin asiantuntijat usein kritisoivatkin hänen näkymättömyyttään. Alakerrassa penkillä kauden aloittanut Ilves-legenda Tatu Miettunen pelasi itsensä avaukseen kauden edetessä, ulkomailta tuotu maalivahti Faris Krkalic korvasi loukkaantuneen Virtasen hyvin, ja Ruotsin divariin marraskuussa siirtynyt Aapo Mäenpää pelasi vahvasti oikeana puolustajana. Joukkueella on kuitenkin hyvä ja pari vuotta yhdessä pelannut sekä kehittänyt selkäranka, jota urheilutoimenjohtaja Takkula sekä päävalmentaja Rantanen ovat rakentaneet yhdessä, joten vuoteen 2026 on taloudellisen menestyksen säestämänä hyvä lähteä...
Kausi 2026 ... tai ainakin oli vielä marraskuun viimeisellä viikolla. Ensimmäinen adventti tarjosi ilvesläisille kylmää kyytiä, kun Joonas Rantanen siirtyi HJK:hon kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vain muutamaa päivää myöhemmin Ilves ilmoitti - tällä kertaa muutaman päivän huhujen päätteeksi - myös Miika Takkulan siirrosta Ruotsiin AIK:n palkkalistoille, ja silmänräpäyksessä usko ja toivo pronssimitalin kirkastamisesta muuttuivat epävarmuudeksi sekä murheeksi. Veikkausliigan kuumin valmentaja ja asiantuntevin UTJ eivät enää jatkakaan Ilveksessä, ja etenkin Rantanen menee vahvistamaan sydämensä seuraa sekä Veikkausliigavastustaja Klubia. Uudeksi päävalmentajaksi nimettiin cupin 2023 voittanut sekä Ilveksessä apuvalmentajana toiminut Joni Lehtonen, jonka laajemmat valmennustaidot ovat monelle kuitenkin pienoinen kysymysmerkki etenkin Rantasen jälkeen. Takkulan tilalle puolestaan nousee niin ikään Ilves-organisaation sisältä reservijoukkueen päävalmentaja toiminut Iikka Miettinen, jonka kokemus kyseisestä työstä rajoittuu yhteen vuoteen Zenitin akatemiassa viisi vuotta sitten. Itselleni hän on huomattavasti isompi kysymysmerkki, sillä näen UTJ:n roolin valmentajan paikkaa kriittisempänä. Toisaalta molempien luulisi keränneen oppeja Rantaselta ja Takkulalta. Myös Ilveksen scouttaustiimi vaihtuu.
Kysymysmerkit eivät kuitenkaan pääty valmennuksen ja urheilujohdon muutoksiin sekä näennäisiin heikentymisiin. Vaikka joukkueen runko pysyy edelleen samana, edellä mainitut puolustuspään heikkoudet huolestuttavat edelleen, ja oikealle tarvitaan vahvistusta - Gnistanin Heiskasta onkin sinne huhuttu. Puhdasta ja fyysistä arifimaista kutospaikan pelaajaa ei joukkueessa myöskään ole, vaan Rantasen Popovitch-Veteli -keskikenttäkaksikko nousi korkealle luomaan peliä ja työskentelemään enemmän pallon kanssa. Jukkolan ja Söderbäckin myymisestä on myös puhuttu pitkään, joten toteutuvatko siirrot jo tammikuussa ja joudutaanko joukkueen parhaimmat pelaajat korvaamaan jälleen? Entä pystyykö joukkue jatkamaan taistelua mitaleista, jos/kun HJK saa vihdoin pakkansa kuntoon? Ykkösmaalivahdin taidot omaavan Faris Krkalicin sopimus tulevalle kaudelle on myös auki, ja avauspelaajista suurimman osan sopimuksia ei ole vielä jatkettu kautta 2026 pidemmälle - mikä ei sinänsä ole hirveän iso ongelma vielä tässä kohtaa, mutta vuoden perspektiivillä siirtoeuroja voi jäädä saamatta ja joukkueen runkoa voi joutua jälleenrakentamaan pian. Foorumilla on myös kritisoitu Ilveksen omaa juniorityötä, eikä oikeastaan yksikään juniori Tiitisen ja Ville Kumpun lisäksi päässyt kunnolla kentälle - ja Kumpun tapauksessa sitä on vaikea nimittää oikeasti kentälle pääsemiseksi, kun Veikkausliigassa minuutteja tuli alle 200. Kysymysmerkkejä tosiaan piisaa ainakin ennen vuodenvaihdetta. Millainen Ilves nähdään keväällä, ja jatkaako joukkue mitalitaistelua?
SOPIMUSTILANNE:Maalivahdit:Otso Virtanen (2026)
Faris Krkalić (2025+2)
Puolustus:Tatu Miettunen (2026)
Sauli Väisänen (2026)
Matias Rale (2026)
Kalle Wallius (2026)
Andre Raymond (2026+1)
Jere Riissanen (2026)*
Tomas Sovelius (2026)*
Sebastian Suvanne (2026)*
Roope Aho (2027)*
Ville Kumpu (2027)
Eetu Turkki (2027)*
Keskikenttä:Lauri Ala-Myllymäki (2026)
Anton Popovitch (2026)
Oskari Multala (2026)*
Maksim Stjopin (2026)
Marius Söderbäck (2026)
Vincent Ulundu (2026)
Oiva Jukkola (2026)
Joona Veteli (2027)
Otto Tiitinen (2027)
Jardell Kanga (2027)
Arttu Tulehmo (2027)*
Miko Koivuniemi (2027)*
Valtteri Lehtomäki (2027)*
Rasmus Rautavirta (2028)*
Hyökkäys:Roope Riski (2026)
Teemu Hytönen (2026)
Nils Veinbergs (2027)*
Tähdellä merkityt eivät pelanneet muutamia minuutteja enempää edustusjoukkueessa kaudella 2025. Päävalmentaja:Joni Lehtonen
(2027)SIIRROT POIS:Aapo Mäenpää ->
ÖstersAdeleke Akinyemi (
optiota ei käytetty)
Felipe Aspegren (
optiota ei käytetty)
Vasilije Bakic (
optiota ei käytetty)
Danila Bulgakov (
optioita ei käytetty)
Noel Hasa (
optiota ei käytetty)
Matias Kivikko Arraño (
optiota ei käytetty)
David Oliveira (
optiota ei käytetty)
Johannes Viitala (
optiota ei käytetty)
Lucas Väyrynen (
optiota ei käytetty)