Afrikan 35. jalkapallomestaruusturnaus, Africa Cup of Nations 2025 tai lyhyemmin AFCON 2025, järjestetään vuodenvaihteen molemmin puolin Marokkossa. Isäntä sai järjestyksessä toisen AFCON:insa moninaisten vaiheiden jälkeen syksyllä 2023, kun Afrikan jalkapalloliitto totesi että alkuperäisen isäntävaltion eli Guinean kisajärjestelyt eivät etene hyväksyttävällä tavalla. Eli aika nopealla aikataululla Marokko sai tämän järjestää, ja lisärakentamista on kyllä tehty aika kuumeisella tahdilla. Lisäksi tässä välillähän on varmistunut, että Marokko on yksi isäntämaista myös vuoden 2030 MM-kisoissa, joten tämä turnaus on tietysti myös jo eräänlainen esinäytös näille vielä isommille peleille.
Valintahetkellä tietysti ajateltiin että Marokko joutuu hoitamaan homman vielä nopeammalla aikataululla, koska alunperinhän nämä piti pelata jo kesällä 2025. Edellisten kisojen tavoin niitä kuitenkin lykättiin perinteiseen ajankohtaan eli Euroopan sydäntalveen ja kun turnaus on nyt muutamaa viikkoa tavallista aikaisemmin, tarjoutuukin ainutlaatuinen tilaisuus seurata arvokisafutista vuodenvaihteen juhlakauden ratoksi..
Turnauksen muoto
Turnaus pelataan jälleen, nyt jo neljännen kerran peräkkäin, 24 joukkueen välisenä eli samassa laajuudessa jolla Eurooppa ja Aasiakin ratkausevat omat mestarinsa. Formaattikin on sama kuin muilla maanosilla ja aikoinaan (1986-94) MM-kisoissa, ja vaikeaa kai sitä tuolla joukkuemäärällä parempaakaan olisi keksiä... Eli ensin pelataan kuusi neljän joukkueen lohkoa, joista joka lohkon kaksi ensimmäistä sekä neljä parasta kolmoseksi jäänyttä pääsevät jatkoon. Sen jälkeen alkaa pudotuspelivaihe ja mestarin tunnistaa siitä, että ainoana joukkueena se voittaa neljä pudotusottelua peräkkäin. Myös pronssiottelu on ohjelmassa. Jalkapallomaailman kummalliuuksia on se, että kansainvälinen keskusjärjestö käyttää omissa kisoissaan sijoitusten ratkaisemisessa eri sääntöjä kuin maanosaliitot tavallisestí omissaan. Niin on nytkin, eli tasapistetilanteessa sijoituksia ei ratkaise ensisijassa kaikkien pelien maaliero, vaan tasapisteisiin päätyneiden keskinäiset ottelut. Kolmosten vertailuun joutuville toki sitten se koko lohkonkin maaliero on aika tärkeä.
Kisaisännän lähtökohdat
Marokkon turnauksen ennakkoasetelma on sikäli poikkeuksellinen, että edellisillä kerroilla kisoissa ei ole ollut mitään selkeää voittajasuosikkia, vaan maanosan isot maat ovat lähteneet kisoihin melkoisen tasaisista lähtökohdista. Nyt kuitenkin on, eli Marokko uroteot Qatarin MM-kisoissa kolme vuotta sitten on vielä hyvin muistissa ja tässä välissä se on pelannut sekä näiden kisojen (osallistui niihin isäntäpaikasta huolimatta) sekä MM-kisojen karsinnat yhteenlasketulla saldolla 14 voittoa 14 pelistä ja maalierolla 46-4. Ja aikaisemmin syksyllä puhuttiin maajoukkueen ennätyspitkästä voittoputkesta (Arab Cupin alkulohkossa tuli kahden voiton ohella tasuri Omania vastaan eli jos se lasketaan niin siellä katkesi). Muista kuin A-maajoukkueen saavutuksista voidaan mainita kolmas perättäinen (niistä turnauksista joihin on osallistunut) Afrikan "liigamaajoukkueiden" mestaruusturnauksen voitto vuonna 2022, pronssimitali vahvistetuilla U23-maajoukkueilla pelatusta Pariisin olympiaturnauksesta sekä tuore U20-joukkueen maailmanmestaruus. Naistenkin maajoukkue on saavuttanut kaksi peräkkäistä finaalipaikkaa naisten AFCON:issa ja historiallisen jatkokierrospaikan edellisissä MM-kisoissa. Sinänsähän viime aikain menestykset eivät ole tulleet tyhjästä, sillä Marokko on ollut jo pitkään yksi Afrikan jalkapallon edelläkävijöistä kansainvälistä huippua kohti edettäessä: aikoinaan 1970 se oli ensimmäinen afrikkalainen joukkue joka saavutti MM-lopputurnauksessa jonkun muun tuloksen kuin tappion (no ei siellä kyllä ollut pelannutkaan kuin Egypti yhden ottelun ennen sotia..), 1986 siitä tuli ensimmäinen joka meni alkulohkosta jatkoon ja 2022 tuli tosiaan se lasikaton rikkonut välieräpaikka.
Mutta mutta, Marokkon lähivuosien voittokulussa on yksi tahra. Edellisessä AFCON:ssa matka katkesi jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Etelä-Afrikkaa vastaan, eikä nämä kisat ole kyllä olleet sille mitään riemujuhlaa aikaisemminkaan. Ainoa Afrikan mestaruuspokaali täyttää ensi vuonna komeasti puoli vuosisataa, joten seuraa sille varmasti kaivataan palkintokaapin paraatipaikalle. Edellisten omien kisojensa (1988) jälkeen Marokko on selviytynyt AFCON:in välierävaiheeseen niinkin usein kuin yhden kerran, eli Tunisian kisoissa 2004 jolloin se hävisi finaalin isännille. Ja vaikka pelin kulkiessa kovalla joukkueella kotikisoihin onkin varmasti hieno lähteä ennakkosuosikkina, pahimmassa tapauksissa se voi kääntyä itseään vastaan jos tulee vastoinkäymisiä, varsinkin kun se kisahistoria näissä on mitä on. Marokkon mestaruuskerroin on ensimmäisellä katsomallani bookerilla 3,75, eli selvästi alempi kuin kellään muulla mutta ei se nyt todellakaan mikään ylivertainen muihin nähden ole.
Stadionit ja vastarinta
Turnausta pelataan viidessä kaupungissa ja käytössä olevia stadioneja on yhdeksän. Yhdellä stadionilla pvat mukana Agadir, Fez, Casablanca, Marrakesh ja Tangier ja pääkaupunki Rabatissa on peräti neljä kisanäyttämöä. Pääpaikka on Rabatiin alkusyksystä valmistunut uusi kansallisstadion (toki kai siinä roolissa aika lyhyen aikaa) Prince Moulay Abdellah (68700 katsojaa), jolla pelataan finaali, toinen välierä, yksi peli molemmilta aikaisemmilta pudotuspelikierroksilta sekä avausottelu ja muutkin Marokkon alkulohkopelit. Isoja pelejä saa isännöidä myös suurin kisanäyttämö eli Tangierin tapahtumaa varten uudistettu ja laajennettu Grand Stadium (75000 katsojaa), jossa pelataan yksi pudotuspeli jokaiselta kierrokselta välierään asti sekä alkulohkovaiheessa kovan Senegalin joukkueen ottelut. Pronssiottelu viedään Casablancan Stade Mohamed V:lle (45k), joka on vanhempi konstruktio mutta uudistettu näitä kisoja varten. Siellä on lisäksi peräti kuusi alkulohkopeliä ja yksi neljännesvälierä.
Puolivälierän saavat mainittujen lisäksi viitisentoista vuotta vanha Marrakesh Stadium (45k) sekä Agadirin Adrar Stadium (45k) jota on uudistettu ja laajennettu näitä kisoja varten ja uudistetaan sitten uudelleen niiden jälkeen kohti MM-kisoja mentäessä. Näilläkin on myös kuusi peliä alkulohkoissa ja yksi neljännesvälierä. Fezin vajaat 20 vuotta vanha stadion (45k) saa isännöidä Nigerian pelit alkulohkossa ja yhden neljännesvälierän. Loput kisapaikat onkin Rabatin pienempiä stadioneita eli Moulay Hassanilla (22k) varmaan riittää tunnelmaa koska naapurimaa Algeria pelaa siellä alkulohkonsa, lisäksi siellä on yksi neljännesvälierä. Kyseessä on vanhan paikalle kisoja varten rakennettu uusi stadion. Al Medina on pienin kisastadion (18k), kisoja varten rakennettu ja siellä pelataan kolme peliä alkulohkoja ja yksi neljännesvälierä. Ja viimeisenä ja vähimpänä on myöskin juuri ennen kisoja valmistunut Rabatin olympiastadion (21k). Olympialaisia siellä ei nyt olla järjestämässä, mutta kyseessä on yleisurheilustadion jossa on jo pidetty kultaista liigaa. AFCON:issa se on ainoa kisapaikka, jossa pelataan vain alkulohkopelejä.
Ja se todellinen ässä jää Marokolta näiden kisojen osalta vielä hihaan, sillä Casablancaan on suunnitteilla todellinen megahirvitys. Maailman suurin jalkapallostadion, 115000 katsojan Hassan kakkonen, johon haaveillaan jo vuoden 2030 MM-finaalia. Mutta se ei ole vielä näiden kisojen asia.
Mitään täydellistä kansallista yhtenäisyyttä kisoista ja niiden johdosta toteutetuista aika massiivisista rakennushankkeista ei todellakaan ole, ja syksyn aikaan maailman uutisiin nousikin Marokon nuorison räjähdysmäisesti kasvanut GenZ 212 -liike isoine protesteineen, Niiden tunnus kuului, että nyt on kyllä stadioneita, mutta entäs se terveydenhoito, koulutus, sosiaalipalvelut, köyhyys, asunnottomuus, työttömyys, näköalattomuus, vähemmistöjen oikeudet... Virallinen Marokko tarjosi nuorilleen sekä kovia otteita että lupauksia panostuksista mielenosoittajien esille nostamiin kysymyksiin, mitä sitten jälkimmäisten osalta tapahtuneekin. Tapahtumat puhuttivat toki myös jalkapalloväkeä ja Qatarin sankareista ainakin veskari Bounou ja keskikenttämies Ounahi ovat ilmaisseet tukeaan nuorisoliikkeelle. Ja onhan siinä pointtinsa, kieltämättä..
Huomioita karsinnoista
Kun lopputurnaukseen tulee lähemmäs puolet maanosan joukkueista, on tietystin ihan selvää että kovin montaa suurmaata ei kerralla jää rannalle, jokunen kuitenkin. Näiden kisojen erikoisuus on, että kaksi kesällä MM-kisoissa pelaavaa maajoukkuetta eli Ghana ja Kap Verde sähläsivät näiden kisojen karsinnat ja tämä jää nyt väliin. Kolmas isompi ruumis on Guinea, eli alunperin isännäksi tarkoitettu maa ei nyt sitten pääse mukaan edes osallistujana, ja se ei kyllä pärjännyt valtavan hyvin edes MM-karsinnoissa. Sekä Kap Verde että Guinea selvisi viimeksi puolivälieriin. Isoin yllättäjä lopputurnaukseen on varmastikin Kap Verden pudottanut Botswana, joka selvisi kisoihin nyt vasta toista kertaa. Komorit on mukana myös vasta toistamiseen, mutta sen selviytymistä kisoihin ei viime aikain menestyksen jälkeen voi pitää kovin suurena yllätyksenä.
Ennakkonäkymiä
Ennakkosuosikin lähtöasetelmia kuvattiin lyhyesti jo edellä, ja Marokko lähtee siis kisoihin tässä käytetyn vedonvälittäjän kertoimella 3,75. Ensimmäisen haastajaryhmän muodostavat Egypti (6,5), Algeria (7) ja Senegal (/). Näillä on vahvat ja tasapainoiset joukkueet ja MM-karsinnat meni ilman suurempia ongelmia, Kongo DR toki pystyi haastamaan Senegalia loppuun asti. Egypti ei ole voittanut Salahin aikana mitään maajoukkueturnausta ja mies on nyt 33, joten mahdollisuudet alkaa harvenemaan. Vanhaan tyyliin faaraoiden eturivi on eurosarjojen tähtiä ja alempana kentällä sitten isorahaisen ja tasokkaan Egyptin liigan parhaimmistoa. Algeria on murrosvaiheen jälkeen palaamassa ylöspäin ja Mahrezin ja muiden edellisen polven tähtien rinnalle on tulossa hyvä uusi sukupolvi ja kisat lähellä kotia varmaan auttaa, mutta riittäiskö vielä ihan loppuun saakka. Senegalin kokonaisuudessaan isoista liigoista koottu joukkue lienee tosiaan Saharan eteläpuolisen Afrikan vahvin mestarikandidaatti.
Nigeria on kertoimissa viidentenä (10) ja joukkueen potentiaali erityisesti hyökkäyspäähän on aika hurja, mutta floppaaminen MM-karsinnoissa vähintäänkin herättää kysymyksiä. Norsunluurannikko, Mali ja Tunisia (kaikki 13)
ovat seuraava ryhmä. Norsut on puolustava mestari ja pelasi MM-karsinnat päästämättä maaliakaan, eli vaikka joukkueessa on joskus ollut isompiakin tähtiä niin kyllä uskoisin menestysmahdollisuuksii edelleen. Mali ja Tunisia on vähän tasapaksuja ja vaikka hyvistä maajoukkueista on kysymys niin tavallisesti ei ole riittänyt ihan loppuun asti ja epäilen onko toisin nytkään. Malilla lienee mielenpohjalla vielä myös jälleen kerran möhlityt MM-karsinnat, liekö sitten rasite tai voimavara... Kamerunissa (17) on taas asiat iloisesti sekaisin, eli MM-karsintafiaskon jälkeen isoherra liiton johdossa Samuel Eto´o käytti tilaisuutta hyväkseen ja erotti belgialaisen päävalmentajan. Nyt maajoukkueen puikoissa on paikallinen caretaker ja juuri nimetystä AFCON-ryhmästä on mm. veskari Onana, hyökkääjäikoni ja kotikisojen maalikuningas neljän vuoden takaa Aboubakar ja paras keskikenttäpelaaja Anguissa syystä tai toisesta raakattu pois. Eli siinä on sitä savottaa saada paletti kahdessa viikossa kasaan, mutta voi kai se onnistuakin.
Yllä on joukkueet joilla lasketaan olevan enemmän tai vähemmän realistinen mestaruusmahdollisuus. Ylemmän keskikastin joukkueiden ryhmässä tulevat Etelä-Afrikka (41), DR Kongo (51) ja Angola (67). Etelä-Afrikka on tuntemattomampi, koska pelaajat tulee pääosin omasta sarjasta, mutta edelliskisojen neljäs sija ja paikka MM-turnaukseen Nigerian nenän edestä kertovat että tasoa löytyy. Pelaajamateriaalin ja peliesitysten puolesta DR Kongoa pidettäisiin luultavasti kovempanakin suosikkina, jos olisi vähän etabloituneempi jalkapallomaa. Sehän nappasi juuri paikan mannertenväliseen MM-karsintaan kaadettuaan Nigerian ja Kamerunin, mikä toki puhuu puolestaan. Angola on nostanut tasoaan viime vuosina, vaikka MM-karsinnat menikin huonosti. Eli vaikka nykyjoukkue jakaa 20 vuotta sitten MM-kisoissa pelanneen ryhmän kanssa työteliöisyyden, nöyryyden, kurinalaisuuden ja sen että se on näistä syistä todella vittumainen voitettava, niin erona on että nämä ovat parempia pelaamaan. Viimeksi riitti puolivälieriin asti. Alle sadan mestaruuskerroin eli 81 annetaan myös Burkina Fasolle jolla on kuudesta edellisestä turnauksesta kolme välieräpaikkaa, Sambialle joka haaveilee paluusta maanosan jalkapallohuipulle sekä Gabonille jonka veteraanipitoinen joukkue pääsi pitkälle MM-karsinnoissa ja lähtee nyt varmastikin viimeiseen taistoon tällä ryhmällä.
Mistä nämä näkee?
Se on hyvä kysymys. Oikeuksia Suomeen tai muihin Pohjoismaihin ei liene myyty kenellekään, toki usein aikaisemminkin ne on menneet vasta ihan viime tipassa. Muutamat edellisethän on näyttänyt Viaplay. Jos ei myydä, ryitannian oikeudet on free to air -kanava Channel 4:lla, jonja nettilähetykset saattaa olla VPN-kikkailulla katsottavissa. Subsahara-Afrikan oikeudet on Supersportilla, ja nekin voi olla tietyillä virityksillä seurattavissa. Mutta toivottavasti nyt joku hankkii oikeudet tännekin niin on helpompaa.
Otteluohjelma
Kisojen tarkka otteluohjelma löytyy mm.
wikipediasta.
Alkulohkot (21.12.-31.12.2025)
A-lohko:
Marokko (3,75)
Mali (13)
Sambia (81)
Komorit (151)
B-lohko:
Egypti (6,5)
Etelä-Afrikka (41)
Angola (67)
Zimbabwe (351)
C-lohko:
Nigeria (10)
Tunisia (13)
Uganda (201)
Tansania (151)
D-lohko:
Senegal (7)
DR Kongo (51)
Benin (101)
Botswana (501)
E-lohko:
Algeria (7)
Burkina Faso (81)
Pt. Guinea (101)
Sudan (101)
F-lohko
Norsunluurannikko (13)
Kamerun (17)
Gabon (81)
Mosambik (101)
pudotuspelivaihe
2. kierros (3-6.1.2026), puolivälierät (9.-10.1.), välierät (14.1.),
pronssiottelu 17.1. ja loppuottelu 18.1.
joukkueet menee pudotuspelikaavioon näin:
A2 - C2
D1 - B/E/F3
B1 - A/C/D3
F1 - E2
B2 -F2
A1 - C/D/E3
E1 - D2
C1 - A/B/F3
